tag:blogger.com,1999:blog-55701095079949744982024-03-16T03:12:08.140+02:00ReittausblogiReittausblogi on raumalaisen olutharrastajan blogi. Reittaus (rating) tarkoittaa asioiden arvioimista. Reittausblogissa paneudutaan panemisen lopputuotteisiin eli arvioidaan oluita, puolueettomasti.Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.comBlogger1902125tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-79031529857464841462024-02-10T22:11:00.003+02:002024-02-10T22:18:04.857+02:00Kotiolutta: Panimo Duuni Iso Keitto Imperial Stout 2021<p style="text-align: justify;">Reittausblogista jo erittäinkin tutun jyväskyläläisen kotipanokaksikon sadas keitto, Iso Keitto, maistoon nyt. Sadannen kotioluterän kunniaksi kaksikko päätti painaa vähän spessumpaa tavaraa pönttöön. Tekijöiden vaatimattomat kommentit alla:<br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: left;"><p style="text-align: justify;"><span class="x4k7w5x x1h91t0o x1h9r5lt x1jfb8zj xv2umb2 x1beo9mf xaigb6o x12ejxvf x3igimt xarpa2k xedcshv x1lytzrv x1t2pt76 x7ja8zs x1qrby5j"><span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u" dir="auto"><i></i></span></span></p><div style="text-align: justify;"><blockquote><span class="x4k7w5x x1h91t0o x1h9r5lt x1jfb8zj xv2umb2 x1beo9mf xaigb6o x12ejxvf x3igimt xarpa2k xedcshv x1lytzrv x1t2pt76 x7ja8zs x1qrby5j"><span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u" dir="auto"><i>"Imp
stout, mutta vähän vahvempana sotkuna. Tää on meidän satsi nro
100, joten laitettiin sinne sitten Honduras Espressoa, Vaniljatanko,
Kaakaonibsejä ja Sherry Oloroso -tynnyrilastuja. OG oli hankala saada,
kun loppu mittarista asteikko kesken, mutta noin summittaisena arviona
toi on vahvuudeltaan jotain 14% luokkaa.
Kuulema "vaikea juotava", erään kisan tuomarin mukaan."
</i></span></span></blockquote><p> </p></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Iso Keitto</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">14% </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNLZlCxsbTnUIJDameO-mDy6Pqnk8CO7Z2yosZW7TYc5x-gddzCNGDfYbpKvOquSrj4XRwcMae8g4224_qYAAMczhBwBa4i-5AOmmKPvT2RRIPwVXAgB6zsItAuB_OmRwxF9fXlS6xra8dhjwIi6XjENdSWP22me-Z-9Yk0ImaICM93pNoc7-Nw8N44sU/s1521/P2100860.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNLZlCxsbTnUIJDameO-mDy6Pqnk8CO7Z2yosZW7TYc5x-gddzCNGDfYbpKvOquSrj4XRwcMae8g4224_qYAAMczhBwBa4i-5AOmmKPvT2RRIPwVXAgB6zsItAuB_OmRwxF9fXlS6xra8dhjwIi6XjENdSWP22me-Z-9Yk0ImaICM93pNoc7-Nw8N44sU/w480-h640/P2100860.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Mukana siis perinteisiä imperial stoutin mausteita - kahvia, vaniljaa, nibsejä ja lastuja, mutta bourbonin sijaan sherryä. Voi olla hyväkin veto. Olut pullotettu jo joulukuussa 2021, eli ikää on yli kaksi vuotta. Kaverit lähettivät taas kaksi pulloa, joista toinen on kellarissa odottelemassa sitä määrittelemätöntä oikeaa hetkeä - sitä erityistä hetkeä. No, otetaas sitten jo testiin tämä "vähän vahvempi sotku". </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lasiin kaatuu sysimusta olut, jonka ylle rakentuu vain hentoinen vaahtokerros - tyypillistä näin vahvoille oluille. Voimakkaassa tuoksussa etunenään nousevat kahvimaiset sekä suolaisen lakritsaiset aromit, joita sitten vaniljaiset ja paahteisen maltaan aromit seuraavat. Vahvuus tuntuu läheltä nuuhkiessa nenäkarvoissa, mutta sopivan turvaetäisyyden päästä tuoksuu herkulliselta. Erittäinkin herkulliselta. Upea kahvimaisuus herkullisesti ja voimakkaasti pinnalla. Lastutusta ei ole ainakaan liikaa eli sherrymäisyys ei lyö silmille, mutta kyllä se siellä taustoilla kutkuttelee. Suutuntuma on sangen täyteläinen, mutta ei yhtään liian makea - vahvuus ja katkero kuivattavat kivasti. Tiukkuus ei tule liikaa läpi ja vähän saakin tulla noin 14% vahvuudessa. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Maku on hyvä, taas todella kahvimainen, lakritsainen ja katkeroltaan miellyttävän runsas. Runko kuitenkin kantaa. Ei liikaa suklaisuutta vaan enemmän tätä tiukemman paahteista menoa ja vaniljaisuus tuo sopivaa lempeyttä muuten rajuun meininkiin. Lastukypsytyksestä tulee mukaan hieman sherrymäisiä piirteitä - tammimaisuutta ja vähäisesti kuivahedelmiä. Lämmittää rinnassa kivasti nielaisun jälkeen ja vaikutus kumuloituu lasin edelleen tyhjentyessä. On todella hyvää. Runkoa on riittävästi, mutta ei mitään överimakeutta vaan päinvastoin sopivasti tiukkuutta sekä paahteisuudesta että vahvuudesta. Miksei humaloinnistakin. Parasta on kuitenkin tämä oluen melko voimakas espressomainen kahvimaisuus, jonka lomaan vaniljaisuuskin osuvasti asettuu. Sopii todella hyvin tähän kokonaisuuteen. Todella hyvä hitaasti nautiskeltava herkku, jonka vahvuudenkin kyllä noteraa pullon edetessä. Jytisee ja jytkyy. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Tuntuu kyllä hyvin asettuneelta näin reilun kahden vuoden pullossaolon jälkeen. Toinen pullo on kellarissa ja otan sen sieltä sitten kun aika on - sitä ei vielä tiedä onko se kahden vai kymmenen vuoden päästä. Iso Keitto kuitenkin jälleen kerran erinomaisen onnistunut olut - miten he sen tekevät, sitä en tiedä, mutta aina tuntuu toimivan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut saatu tekijöiltä. <br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-58157796494261026382024-02-10T00:29:00.002+02:002024-02-10T00:29:38.122+02:00Irkkustoutit maistossa: Guinness / O'Hara's / Brewdog<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt8mPRye_dj6eAcwlobWLkQrKiJen5cjET66jgd1_xduGXeG-OSrJPf3qDVWNrvxRYrcrFigHOYL4jsTli-My1LLcycE57-CgP9k_UyhOzDkDmMbaINJHoObjCYaZAeY7_zfzbftOFrcjku2i_WK3rKh2Pi-cQwzrUMKP23WsiMEPEW2Ch7QmRwFNo4bI/s2195/P2090841.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1694" data-original-width="2195" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt8mPRye_dj6eAcwlobWLkQrKiJen5cjET66jgd1_xduGXeG-OSrJPf3qDVWNrvxRYrcrFigHOYL4jsTli-My1LLcycE57-CgP9k_UyhOzDkDmMbaINJHoObjCYaZAeY7_zfzbftOFrcjku2i_WK3rKh2Pi-cQwzrUMKP23WsiMEPEW2Ch7QmRwFNo4bI/w640-h494/P2090841.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Nyt sitten maistoon kolme irkkustouttia. Tyylin tunnetuin ja peräti tyylin määrittelevä olut on tietysti Guinness. Oluen musta väri tulee paahdetusta ohrasta ja loppuveto on tyypillisesti kuiva ja miksei katkerakin. Tyylin tölkkiversioissa on mukana typpipatruuna joka laukeaa kun tölkin avaa - tämä syö enimmät hiilihapot ja tekee olueen sen tunnetun pehmeän hanaolutta mimikoivan suutuntuman. Kaikkien maistoon tulevien oluiden tölkeistä kyseinen typpipatruuna löytyy. Guinnessin, O'hara'sin ja Brewdogin lisäksi markkinoilla on ollut myös Murphy's, mutta sitä en nyt tähän kattaukseen löytänyt vaikka kiersin kolme kauppaa läpi kattaen sekä S- että K- ryhmän tarjonnan. Mennään nyt siis näillä kolmella. Ensimmäisenä maistoon benchmark eli Guinness. <br /></div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Guinness Draught Stout</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">4,2% | Sisältää ohramallasta</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtr-HgklBYlWP8R2uW1EUMKiRNGZnKTTF-jZOyMrWV4A1eBGJmlzvxIVWgjXGLs8IiTiUcuqEEsud6GTTbj8aWsJXDSOOHB72j6PpmRMVsKb6ypKvhorZntSpZxHvqiyD7FgaPBlKh3BieuyPwRoe5MXFcSChoyzxOxbSvFBfOJ5yGcuskhjN_SUErk7M/s1916/P2090846.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1728" data-original-width="1916" height="578" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtr-HgklBYlWP8R2uW1EUMKiRNGZnKTTF-jZOyMrWV4A1eBGJmlzvxIVWgjXGLs8IiTiUcuqEEsud6GTTbj8aWsJXDSOOHB72j6PpmRMVsKb6ypKvhorZntSpZxHvqiyD7FgaPBlKh3BieuyPwRoe5MXFcSChoyzxOxbSvFBfOJ5yGcuskhjN_SUErk7M/w640-h578/P2090846.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Typpipatruuna sihahtaa tölkin avauksen yhteydessä ja pystysuoraan lasiin kaadetaan suoraan tölkistä mustaa kultaa, jonka vaahto hitaasti sitten rakentuu oluen pinnalle erittäin kestäväksi. Tuoksussa on kermaisuutta, paahteisuutta ja hentoa suklaisuutta. Tuttu Guinnessin tuoksu - kotiinpaluu. Suutuntuma on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta sitten typpipatruunan myötä miellyttävästi suuntäyttävän kuohkea. Erinomainen juotavuus, kuten olettaa sopikin. Maku on pehmeän paahteinen, ei lopulta kovinkaan voimakas. Jopa lagermaisen neutraali maltaisuus. Hieman lakritsaisuutta ja miellyttävästi kuivuva hennon katkera loppupuraisu. Tuttu ja turvallinen benchmark tähän tyyliin. Ei lopulta kovin voimakasmakuinen, mutta erittäin juotava. Näitähän vetäisi koko illan. </div></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><u><b><br /></b></u></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><u><b>O'hara's Irish Stout</b></u></span></div><div style="text-align: justify;">4,3% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuNNijs53nZ8ZVxP3VPre4lOrTjRYMxbWefqnptOGQsnbEz-lLqIRQQSDU7Yz9FITLgRCLpT7LM2BWXesgcNdQC7dtzzULCRyavvNHduAgNqlqpfS4FuWlgOoTzy6f8fZ0mSb3Lf_Bgg2JqqkpaJp_pjK9OdwrfKZHjgy_Fl_Ow6y-2KFs_3vwHF-bCDs/s1792/P2090850.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1728" data-original-width="1792" height="618" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuNNijs53nZ8ZVxP3VPre4lOrTjRYMxbWefqnptOGQsnbEz-lLqIRQQSDU7Yz9FITLgRCLpT7LM2BWXesgcNdQC7dtzzULCRyavvNHduAgNqlqpfS4FuWlgOoTzy6f8fZ0mSb3Lf_Bgg2JqqkpaJp_pjK9OdwrfKZHjgy_Fl_Ow6y-2KFs_3vwHF-bCDs/w640-h618/P2090850.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Täysin samanlainen kaato kuin Guinnessilla. Tölkissä on tähän hieno ohjekin: Chill - Pull - Pour - Pause - Enjoy. Eli kaato pystysuoraan lasiin reippaasti aina tölkin loppuun asti, se ei typpipatruunasta johtuen vaahtoa yli eli anna mennä vaan. Odota että olut asettuu ja sitten nautitaan. Tämä ei ole sysimusta vaan enemmän tumman rusehtava. Tuoksu on Guinnessin kaltainen hyvin pitkälti, mutta mielestäni voimakkaamman paahteinen. Kyllä, paahteisuus on selvästi voimakkaampaa ja tuoksussa on kahvimaisiakin piirteitä. Samoja piirteitä kuin G:ssä, mutta voimakkaammin. Maku poikkeaa Guinnessista selvästi - paahteisuus tykittelee kovempaa ja maku on täten huomattavasti runsaampi. Katkero ja sen kautta myös loppuvedon kuivuus on niin ikään voimakkaampi. Tavallaan samaa, mutta paljon enemmän. Itse tykkään tästä katkerammasta loppuvedosta ja kunnolla paahteisesta mausta. Vetisyys puuttuu myös kokonaan. Tämä on todella hyvää - omaan makuuni parempi kuin Guinness.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Brewdog Black Heart</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">4,1% | Vesi, ohramallas, hiiva, humala, typpi</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3baNXJwUpYiNqnZ62MnpOk0MA4btFGGWFkoC6JFnq1fvn7vqFDtamHMnl0ZldCbMuMgiQUvjKZqrVql9AZcaykYNXBqdO7BWiOnyWdM-PfYIVk3oBxWQdqxXEDFsn1eKRgIJ0nVO_l1M8cgQlHID-4cAgy6_skMJpNLh3tyRXB8QN80PALPHJwviL9bs/s1904/P2090852.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1728" data-original-width="1904" height="580" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3baNXJwUpYiNqnZ62MnpOk0MA4btFGGWFkoC6JFnq1fvn7vqFDtamHMnl0ZldCbMuMgiQUvjKZqrVql9AZcaykYNXBqdO7BWiOnyWdM-PfYIVk3oBxWQdqxXEDFsn1eKRgIJ0nVO_l1M8cgQlHID-4cAgy6_skMJpNLh3tyRXB8QN80PALPHJwviL9bs/w640-h580/P2090852.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Viimeisenä skotlantilainen haastaja, jota on markkinoitu voimakkaasti Guinnessia haastaen. Brewdogin baareista on mm. tyhjän Guinness-logollisen lasin tuomalla saanut ilmaisen Black Heartin ja somessakin näkyvyys on ollut voimakasta - ja sanon suoraan, itsekin ostin nämä kolme olutta tämän Brewdogin markkinoinnin takia, mutta nouseeko heidän oluensa kaiken hypen tasolle? </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Typpipatruuna mossahtaa tölkkiä avatessa. Taas suora kaato lasiin ja tässä olut asettuu selvästi nopeammin kuin Guinness tai O'hara's - ehkei niin voimakas typpipatruuna siis. Katsotaan miten se vaikuttaa suutuntumaan. Oluen tuoksu on taas hyvin tyylimukainen. Paahteisuus on voimakkaampi kuin G:ssa, mutta tuoksu on samalla tavalla melko neutraali. O'hara's on tuoksun tapauksessa toistaiseksi tarjonnut eniten aromeja. Mainio tuoksu kuitenkin tässäkin. Suutuntumako kaiken ratkaisee? Tämä on näistä kaikista alkoholipitoisuudeltaan kevyin, mutta kuitenkin suutuntumaltaan mielestäni täyteläisin. Makua on myös runsaasti - se on hieman pehmeämpää kuin O'hara'sin tiukahko paahteisuus, mutta siinä on samanlaisia hieman kahvimaisia piirteitä ja katkerohumalaakin miellyttävästi. Tämä on muita maltaisempi ja täyteläisempi. Ei kuitenkaan niin tiukka ja kuiva kuin O'hara's. Kuitenkin Guinnessia parempi, etenkin runsasmakuisempi. Guinness oli lopulta näistä se vetisin ja pliisuin. Lopulta kysymys paremmuudesta kuuluukin - otatko tiukemman paahteisen O'hara's:n vai täyteläisemmän maltaisen Black Heartin? Itse valitsen O'hara's:n ainakin kahden tai kolmen ekan tuopin ajaksi.</div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hieno maistelu, kolme hyvää olutta kuitenkin. Guinness myös omillaan hyvä olut, mutta ei ikävä kyllä nykyisellään kestä vertailua haastajiinsa. Liian vesitetty, mutta toisaalta kenties kuitenkin kansan syviin riveihin parhaiten uppoava maku - vai onko se vaan nimi joka myy? En tiedä. Jos ja kun hinta-laatusuhteeseen mennään niin Guinness häviää siinäkin. Guinness oli Raumalla yli neljä euroa, O'hara's ja Brewdog kolmen ja puolen euron tuntumassa. Logo siis maksaa, koska volyymi Guinnessilla on varmasti näistä kolmesta kaikkein suurin. <br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvioidut oluet ostettu Rauman Pick 'n Paysta.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"> <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-37001585496218105232024-01-26T22:52:00.000+02:002024-01-26T22:52:08.556+02:00#kotiolutkalenteri2023 Luukku B7: ISO Panimo Strong Ale #1<div style="text-align: justify;">Nyt on aika ottaa maistoon kotiolutkalenteri B:n luukusta seitsemän ISO Panimon jyhkeä Strong Ale #1. Säästelin tätä sellaiseen oikeanlaiseen seesteään hetkeen, vahvuutta kun on noin 17% ja se hetki on nyt. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Matti Isosompin ISO Panimon nimi ei ymmärtääkseni ole tribuutti kansainvälisille ISO standardeille vaan kuvastaa pikemminkin panimon tekemien oluiden kokoa, vahvuutta ja jykevyyttä. Strong Ale #1 sekään ei ole ihan mikään perinteisin kotiolut. Pohjana on brittityylinen barley wine, joka on vuoden verran kypsynyt Jack Daniels tammilastujen kanssa. Hiilihapottamisen yhteydessä tämän barley winen joukkoon on blendattu vuoden "tynnyröityä" imperial stoutia ja kaksi vuotta kypsynyttä imperial stoutia. Kolmen eri oluterän sekoitus siis - tästä myös nimi Strong Ale #1, koska vastaavalle sekoitukselle ei oikein muuta sopivaa tyylikategoriaa löydy. Lopputuotteessa on ohraa, vehnää, kauraa, sokereita, humalaa ja hiivoja. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtg8HOfATK1B4cE0jbnP2lkiYiSPJesnqPvlOmJ3a7sCn5EQYutCGsfvPXH6On3o14W3gA50AG3iLjWpcCM4v1puiC6JBKjeTsNukVZXDlVVd2nhqg1ci3zMrot0KNUyiisNlLuoVXZd_fVRLHVrm3VlknjhvMjytrW5Qp0T6fNTAKXwJ_cz-RJTiAKVs/s1332/P1050792.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1332" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtg8HOfATK1B4cE0jbnP2lkiYiSPJesnqPvlOmJ3a7sCn5EQYutCGsfvPXH6On3o14W3gA50AG3iLjWpcCM4v1puiC6JBKjeTsNukVZXDlVVd2nhqg1ci3zMrot0KNUyiisNlLuoVXZd_fVRLHVrm3VlknjhvMjytrW5Qp0T6fNTAKXwJ_cz-RJTiAKVs/w548-h640/P1050792.jpg" width="548" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Strong Ale #1</span></u></b></div><div style="text-align: left;">~17% | IBU ~45</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;">Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten syvää mahonginruskeaa olutta. Vaahto on niukka, kuten näissä vahvuuksissa sopii olettaakin. Jykevää tavaraa, sen näkee jo kaadosta. Tuoksussa on melassia, rusinaa ja luumua sekä sokeroituja kuivahedelmiä. Imperial Stoutin paahteisemmat piirteet ovat siellä jossain taustoilla ja barley winen piirteet enemmän pinnalla - oikeastaan tämä tuoksuu eniten portviiniltä! Upea voimakas tuoksu, joka paljastaa vahvuutensa vasta aivan läheltä tuoksuteltuna. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipEioLk-1IYXX9xhxcza3MckdTTFnvfBlNA_XC9aXcJgRD5dB6RL3nEDtc1xs297XIJU7EorKFlWk9-uV83LIqKVfDAqOd51NzB02NCkSd4wcrYTdwguMri-De7kKu7NuxtnlFDbk8RV3Z7vMd2arNgvqksWuX6EiGetPqbL0srzW_ya8zDi7vDoRYtq8/s1521/P1050796.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1521" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipEioLk-1IYXX9xhxcza3MckdTTFnvfBlNA_XC9aXcJgRD5dB6RL3nEDtc1xs297XIJU7EorKFlWk9-uV83LIqKVfDAqOd51NzB02NCkSd4wcrYTdwguMri-De7kKu7NuxtnlFDbk8RV3Z7vMd2arNgvqksWuX6EiGetPqbL0srzW_ya8zDi7vDoRYtq8/w640-h480/P1050796.jpg" width="640" /></a></div><br /> </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;">Suussa olut on varsin täyteläinen, hieman suuta tahmaavan ja huulet yhteen liimavan makea, mutta lopulta vahvuuden myötä kauniisti tasapainottuva. Hiilihappoja maltillisesti. Maussa on jälleen hieno portviinimäinen, kuivahedelmäinen ja rusinainen meininki. Todellinen siemailuolut, jonka kanssa ei pidä hätäillä. Vahvuus on maussa piilossa, mutta kyllä sen hymyn levenemisestä huomaa. Stoutin lakritsaisuutta ja suklaisuutta nousee hienovaraisesti loppuvedon porteilla ja se yllättävän hienosti sekoittuu ja sopii voimakasmakuiseen kokonaisuuteen. Jälkimaussa paahteisuus on voimakkaimmillaan, joskaan ei silti voimakkaana eikä dominanttina. Uusia ulottuvuuksia avautuu oluen lämmetessä. Tiettyä ruisleipäisyyttäkin nousee mukaan, samoin tynnyröinnin tai pikemminkin lastukypsytyksen piirteet voimistuvat. Minun mielessäni ne aina assosioituvat enemmän sinne stoutin puolelle, joten tuntuu että stoutin piirteetkin voimistuvat. Onpa elämyksellinen olut, lasillisesta riittää nautiskeltavaa pitkäksi ajaksi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos tekijälle oluesta.<br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-80313217429960049512024-01-15T19:17:00.004+02:002024-01-15T19:17:51.231+02:00Kotiolutta: Panimo Duuni Neuvos<div style="text-align: justify;">Jyväskylän tasapainoiselta kotipanokaksikolta maistoon englantilaistyylinen barley wine nimeltä Neuvos. Pullotettu 10.8.23 eli olueksi sinänsä jo kypsynyttä, mutta ehkä tyyliin ja vahvuuteen nähden vielä nuorta. Tekijät lähettivät tuttuun tapaan kaksi pulloa, joista toisen laitan kellariin vuodeksi tai viideksi ja maistelen sitten joskus taas uudelleen. <br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Neuvos</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">9,9%</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tekijän kommentit: <i><blockquote>"Brittityyppinen barleywine. Ei mitään sen erikoisempaa, paitsi humalana Pacifica. Hiiva Mangrove Jack's Empire Ale M15"</blockquote></i></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Pacifica on vähän harvinaisempi humalalajike ja kuten nimikin antaa jo osviittaa niin Uudesta-Seelannistahan se tulee. M15 hiiva sopii kuvauksensa perusteella hyvin täyteläisille oluille ja sen attenuaatio (käymistehokkuus) onkin vain 70-75%. <br /></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjok1nRSdKtasgr2RuLHhO8jO32v4xTWLuF7nGno1oU0js5l2QBFh_xvMgynmIQy7s25fBHzazZck55LkePJwnAz7T28fe72XT-9Gu7dd2fufEu6gwvU2bEfB04LnB1KnB5uba-sqoRvFQR4F9QJsYRdO99N9W2znvNRZDxGeBp0lHn2ka0yz2_GMPfX3o/s1382/P1050787.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="1037" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjok1nRSdKtasgr2RuLHhO8jO32v4xTWLuF7nGno1oU0js5l2QBFh_xvMgynmIQy7s25fBHzazZck55LkePJwnAz7T28fe72XT-9Gu7dd2fufEu6gwvU2bEfB04LnB1KnB5uba-sqoRvFQR4F9QJsYRdO99N9W2znvNRZDxGeBp0lHn2ka0yz2_GMPfX3o/w480-h640/P1050787.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Olut kaatuu lasiin läpinäkyvän punaruskeana ja vaahdoltaan niukkana. Pullon suhauskin oli vaimea, mutta harvemmin tällainen olut massiivisia hiilihappoja kaipaakaan. Hiilihappoa kuitenkin on, sillä lopulta ohut vaahtokerros rakentuu oluen pintaan. Tuoksussa on oikein rusinakakkuista ja karamellimaista maltaisuutta sekä taatelimaista kuivahedelmää. Hiiva päästää kauniisti maltaan läpi ja vaikuttaa käymisestereiltään aika neutraalilta, vaikka kyllä hennon marjaista brittifiilistäkin löytyy. Olettaisin sen hiivan tuottamaksi. Pacifica sen sijaan ei ainakaan aromipuolelle lyö mitään erityistä humalaisuutta kehiin ja hyvä niin - ohraviini olkoon ohran juhlaa. Mahtava tuoksu! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Maun arvasi hyväksi jo tuoksusta ja hyvähän se onkin, ellei peräti erinomainen. Täyteläinen miellyttävän paksu maltaisuus, mutta ei liikaa makeutta. Karamellia, marjaisuutta, hento paahteinenkin vivahde ja sherrymäistä kuivahedelmää. Rusinaisuuttakin. Katkero ja vahvuus kuivattavat loppuvedon pitkäksi, jopa hienostuneeksi jälkimauksi, jossa edelleen hieman makeutta. Mahtavan maltainen runko kertakaikkiaan. Erittäin jämerä, mutta kuitenkin hyvin balanssissa. Alkoholi jää tietysti rungon alle täysin peittoon ja vain mukavasti lämmittää rintamamiestaloa asuttavaa näillä kovilla pakkasilla. Tässähän voi kohta ottaa jo toiset villasukat jalasta pois! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDLVcmQrrAL7JgKWa4m6bUR4-QFE5RP5plxcc3tAYbni4ggkyZqKiQwf3UcuSCZMiOd9P-gy95dSk3svWpJNEcpN9zotrda7Z2gLeV2qQF0KGsAxwa8U_cNOArkQu_5K6opg7_BCIzwvoU-bQfIMCnzG2SNzk0uL4ITeaORcKL7HE6C23LN9L6Jc2n08/s1435/P1050790.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1435" data-original-width="1152" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDLVcmQrrAL7JgKWa4m6bUR4-QFE5RP5plxcc3tAYbni4ggkyZqKiQwf3UcuSCZMiOd9P-gy95dSk3svWpJNEcpN9zotrda7Z2gLeV2qQF0KGsAxwa8U_cNOArkQu_5K6opg7_BCIzwvoU-bQfIMCnzG2SNzk0uL4ITeaORcKL7HE6C23LN9L6Jc2n08/w514-h640/P1050790.jpg" width="514" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Ei tunnu mitenkään liian nuorelta eli raa'alta, mutta näkisin että omaa myös erinomaista kypsytyspotentiaalia, eikä tämän kanssa mielestäni kannata hätäillä. Runko riittää hyvin pidempäänkin kellarointiin ja olut saattaa kääntyä vielä enemmän jälkiruokaviinimäiseen suuntaan. Niin ja ne hiilihapot, niitä on suutuntumassa aivan riittävästi, hieman poreilee kielen päällä ja samalla avaa makua hienosti. Erinomaisen hieno ja elegantti olut. Brittiläistä charmia!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos tekijöille oluesta.<br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-40650846676401706262023-12-07T17:24:00.002+02:002023-12-07T17:24:13.832+02:00Kotiolutta: Wanderer Brewing Sweet Dreams Pastry Stout<div style="text-align: justify;">Lemisen Makelta eli Wanderer Brewingiltä maistoon vielä ennen #kotiolutkalenteri2023 kiireitä maailmallakin mainetta niittänyt Sweet Dreams Pastry Stout. Make voitti tällä tshekkiläisessä kotiolutkisassa kultaa ja kisan parhaan tittelin ja pääsi sitten sitä kautta paikan päälle Tshekkiin panimolle tekemään tätä erän, joskin reseptiä jouduttiin siellä muokkaamaan niin paljon ettei se enää alkuperäistä välttämättä muistuta. Nyt kuitenkin tuoreempi erä tästä kehutusta reseptistä maistoon.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Sweet Dreams Pasty Stout</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">12%</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tekijän kommentit: </div><div style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><blockquote>"Tää on nyt versio siitä mun Sweet Dreams pastrystä, joka on kisoissa pärjänny ympäri eurooppaa. Tsekeissä kävin erän tekemässä, joka tosin oli niin muokattu ettei se enää alkuperäistä ole. Tähän erään en valitettavasti saanut kaikkia alkuperäisiä maltaita kasaan ja siirapinkin jouduin vaihtamaan. Hiivakin hyytyi kesken ja jäi vaan 12 pinnaseks. Siispä tää jäi aika kauas alkuperäisestä enkä oo tähän järin tyytyväinen, mut kaipa tätä juo :) Vaniljaa, kaakaonibsejä ja vaahterasiirappia adjunkteina."</blockquote><p> </p></div><p style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQPqU8RFtBc_I8wCfvBkjXbffOxX9U4ZpCUJLdln6NCzfAWe1sSls3ULqFoVJ-mCdSxYJE-8O5TUbCQRRZXpjMLY4bMDlkrB4UwJ6UNd5w7vTXaF3stqIplpNo91wEZPCuoqq8hgEBMGsGR3D2ag2M-728t9X2fPHLQBQ8TyTAzC3A-xf5FdwGNpiEq2Y/s1345/PB250732.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1117" data-original-width="1345" height="532" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQPqU8RFtBc_I8wCfvBkjXbffOxX9U4ZpCUJLdln6NCzfAWe1sSls3ULqFoVJ-mCdSxYJE-8O5TUbCQRRZXpjMLY4bMDlkrB4UwJ6UNd5w7vTXaF3stqIplpNo91wEZPCuoqq8hgEBMGsGR3D2ag2M-728t9X2fPHLQBQ8TyTAzC3A-xf5FdwGNpiEq2Y/w640-h532/PB250732.jpg" width="640" /></a>Siinä tekijä itse jo osittain dumasi oman keitoksensa, mutta otetaan nyt varovaiseen maistoon ja katsotaan josko tästä nyt nauttimaan kuitenkin pystyisi. Lasiin kaatuu viskositeetiltaan öljymäisen paksua ja täysin mustaa olutta. Oluen pinnalle kertyy ohut mokkainen vaahto. Jykevää kamaa on. Tuoksu on jälkiruokaisa. On vaniljaa, suklaata, kermakahvia, vähän lakritsaakin. Aivan kunnollinen ja kunnolla intensiivinen tuoksu. Olut on suussa erittäin täyteläistä ja pehmeää. Hiilihappoja on maltillisesti ja suuhun jää nielaisun jälkeen vielä sellainen kunnon kuorrute. Tämä on aivan tyylinmukaista. Lämpö nousee nielaisun jälkeen rintakehään ja poskipäihin, mutta vahvuus on maussa kuitenkin oikeastaan täysin piilossa. Maku on todella miellyttävän suklainen, myös vanilja selkeänä, mutta ei dominoivana. Paahteisen maltaan sävyjä maltillisesti. Kahvimaisuutta ei oikeastaan ollenkaan ja lakritsia vain hennosti edelleen makeassa pitkässä jälkimaussa. Vaahterasiirapin osuus jää minulta havaitsematta. </p><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Onhan tämä vähän kuin sellainen suklainen kääretorttu, jonka täytteenä on vaniljakreemiä. Hitaasti nautittava herkku. Makeus kyllä lopulta talttuu pitkällä jälkimaussa kun vahvuus kuivattaa eli tietyllä tapaa myös tasapaino on kohdillaan - niin kuin sen nyt tällaisessa oluessa kohdillaan olla voi. Kyllä minä tästä tykkään. >ikaa saa lasillisen nauttimiseen varata hyvän tovin. Maku on sen verran vahva ja tuhti että käy kyllä jälkiruuasta sellaisenaan ja kunnon överit saisi varmasti konvehtirasian kera, mutta sellaista ei nyt onneksi käsillä ole. On mahtava päästä maistamaan mainetta niittänyttä reseptiä vaikka tekijä itse ei tähän versioon tyytyväinen ollutkaan - se kertoo vaan siitä että kunnianhimoa ja pyrkimystä aina vaan parempaan lopputulokseen löytyy. Ja se on hyvä niin. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut saatu tekijältä.<br /></div><br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-15686388621927407762023-11-13T21:45:00.000+02:002023-11-13T21:45:13.476+02:00Kotiolutta: Wanderer Brewing Hidden Sins Quadrupel<div style="text-align: justify;">Lemisen Maken kotioluiden parissa jatketaan. Tällä kertaa siirrytään itselleni aina niin rakkaaseen belgian suuntaan ja maistossa on belgityylisten oluiden mersu eli quadrupel, joka on dubbelista ja tripelistä vielä kertaluokkaa vahvempi tyyli. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Tekijän kommentit:</div><div style="text-align: left;"> <i><blockquote>"Ensiyritys quadien maailmaan. On aika tuoretta vielä, mutta aika lupaava omaan makuun. Tästä kelpaa palaute niin saan hiottua reseptiä."</blockquote></i></div><div style="text-align: left;"><i></i></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: large;"><u><b>Hidden Sins</b></u></span></div><div style="text-align: left;">Quadrupel | 9,2% </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYiqG5Jfujw6ksZKqnhZa0VDg-J2vIvyh3Ywek3a2HqCtkD1MYlIkXlGjTq88hX46NxBi39RweG45qNCg_ahUkIw_ttC3jvMbHKRPOb9vxxLVpE6y6S6gCkPwvoWyHLf1ng7fheGr32_w0S2pJKV3Kx7X73mQtTYLrOul-j0Q4c0Y288jZUxpjcS4msU/s1921/PB030701.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1921" data-original-width="1397" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYiqG5Jfujw6ksZKqnhZa0VDg-J2vIvyh3Ywek3a2HqCtkD1MYlIkXlGjTq88hX46NxBi39RweG45qNCg_ahUkIw_ttC3jvMbHKRPOb9vxxLVpE6y6S6gCkPwvoWyHLf1ng7fheGr32_w0S2pJKV3Kx7X73mQtTYLrOul-j0Q4c0Y288jZUxpjcS4msU/w466-h640/PB030701.jpg" width="466" /></a></div><div style="text-align: left;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan hieman beigevivahteista olutta kaatuu goblettiin. Tuoksussa on belgihiivoille tyypillistä sokeroitua kuivahedelmää ja raikasta päärynänkuorimaisuutta, mutta myös tummempia sävyjä kuten anista, hentoa lakritsaisuutta ja marjaisuutta. Tuoksu kätkee oluen vahvuuden hyvin. Välillä leipäisiä maltaan kaikujakin. Suutuntuma tuntuu aluksi hieman jopa liian maltaiselta, mutta se on vain illuusio, joka hälvenee loppua kohti kun hiilihapot ja vahvuus tulevat peliin. Sellaista kandisokerimaista tai siirappimaista makeutta kuitenkin jostain tulee, mutta se menee ehkä nuoruuden piikkiin. Vanhemmiten se mielestäni usein muuttuu kuivahedelmäisemmäksi. Jälkimaussa on tuota lakritsaisuutta ja tummaa marjaisuutta myös useimpia belgiverrokkeja tai trappisteja runsaammin, se voi olla hiivankin tuottamaa. Paahteista maltaisuutta ei kuitenkaan mielestäni tässä ole, eli väri kenties tulee kokonaan tummasta sokerisiirapista, mikä on oikein. <br /></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Hyvän, mutta vielä nuoren makuinen ja ehkä yleisimpiä belgiverrokkeja vähemmän kuivahedelmäinen sekä myös vähemmän mausteinen - tässä ei lisättyjä mausteita taida olla ollenkaan tai ainakaan ne eivät nouse erityisesti esiin. Se ei toki tyylissä mikään oletus olekaan, mutta ainakin kuningasolut Rochefort 10:ssä mausteita on. Lämmittää mukavasti laskeutuessaan vahvuuden kuitenkaan sen erityisemmin maistumatta. Laatutaso tietysti kunnossa. Nuoren oloinen, kuten oli odotettavissakin. Siitä huolimatta tuntuu tymäkämmän lakritsaiselta tai tummemman siirappiselta ja vähemmän hedelmäiseltä kuin parhaat belgiverrokit, jotka ovat samalla sekä vahvoja, että raikkaita ja silti niiden maussa on myös runsaasti syvyyttä. Hyvä olut tämä on jo tässä kohtaa ja ensimmäiseksi versioksi mielestäni erittäin onnistunut. Lisää pitäisi vielä jostain repiä raikkautta ja ehkä myös rohkeasti, mutta kuitenkin harkiten mausteita. Hienovaraisen balanssin varassa nämä hommat yleensä taitavat olla. Hieno avaus Lemiseltä ja toivottavasti kehitys jatkuu - harvassa ovat hyvät quadit tänä päivänä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos tekijälle oluesta!<br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-31753643284121457522023-11-02T19:47:00.000+02:002023-11-02T19:47:06.593+02:00Kotiolutta: Wanderer Brewing English Barley Wine <div style="text-align: justify;">Seuraava kotiolut maistoon Markku "Make" Lemiseltä eli Wanderer Brewing kotipanimona tunnetulta palkitulta tekijältä. Tämä taitaa olla kolmas kerta kun maistan tämän saman reseptiikan pohjalta tehtyä olutta. Ensimaisto tapahtui <a href="https://www.reittausblogi.info/2021/11/kotiolutta-lemisen-english-barley-wine.html" target="_blank">marraskuussa 2021</a>, seuraava <a href="https://www.facebook.com/photo/?fbid=676009770631860&set=a.219426489623526" target="_blank">joulukuussa 2022</a> ja nyt sitten taas marraskuussa 2023. Tämähän on siis jo vuosittainen perinne - kiitos siitä Lemiselle!<br /></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">English Barley Wine</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">10,8% </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tekijän kommentit: </div><div style="text-align: justify;"><blockquote>"Uusi erä hiotusta reseptistäni. Viime joulukalenterissa oli nimellä Tuntematon ja tähän erään kaikki onnistui. Hiiva ei temppuillut ja alkoakin tuli. Valtakunnallisissa meni finaaliin ja Englannin kisoissakin tuli kakkoseksi pelkkien kehujen saattelemana, joka lämmittää mieltä. Menossa vielä pariin muuhunkin kisaan. Hapot on ehkä vähän runsaat kun kisaoluisiin tuppaan laittamaan pientä ekstraa, kun ei tiedä kuinka kauan ne joutuu lasissa odottelemaan."</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1-9e0k-RJ5z_NKE6IwaFmMVDoKzx1bMiBtMwYcT-reiY3z1PqIIjo-8Xo6arD94QjQzSCFUhqHqf6askIX_FYJ7XUcUBATZLWIa9EdoN5mXxoYTjzRaF_ugIK9K170HBungXfpgO31NQ9p9DShqK7nMFRjahhCTCKfEa46HH4L9TYi2keAx0_jUNDPV0/s1521/PA210670.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1-9e0k-RJ5z_NKE6IwaFmMVDoKzx1bMiBtMwYcT-reiY3z1PqIIjo-8Xo6arD94QjQzSCFUhqHqf6askIX_FYJ7XUcUBATZLWIa9EdoN5mXxoYTjzRaF_ugIK9K170HBungXfpgO31NQ9p9DShqK7nMFRjahhCTCKfEa46HH4L9TYi2keAx0_jUNDPV0/w480-h640/PA210670.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Lasissa taas kauniin kirkas, upeasti syvän punertava olut, jonka vaahto kestää pitkään. Otin pullon hyvissä ajoin ennen korkkausta jääkaapista huoneenlämpöön, näitä kun ei kylmänä kannata nauttia. Melkoinen suhaus kuuluu korkkia avatessa, kertoo reiluista hiilihapoista. Vaahto rakentuu helposti varovaisellakin kaadolla, mutta ei suutuntumassa kuitenkaan liikaa happoja mielestäni ole. Annoin kyllä hetken asettua lasissakin - "kisahapot" siis kenties ovat toimiva ratkaisu? Menestystä Lemiselle ainakin on tullut. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Mutta, oluen pariin. Tuoksussa upeasti maltaisuutta ja taas mainiot brittiläiset käymisaromit. Marmeladimaisuutta ja kuivakakkua, rusinaisuutta, lempeää lämpöä. Vahvan oluen intensiivinen tuoksu, jossa upeasti monimuotoisuutta. Vahva olut olisi "helppo" kyllästää intensiiviseksi humalilla tai mausteilla, mutta vaatii todellista taitoa tehdä näin upea maku käytännössä vain maltailla ja hiivalla. On tässä toki humalaakin, mutta vain sen verran kuin olut vaatii. Olen aiemminkin kommentoinut että voisi olla Fuller'sin logo pullossa ja menisi täydestä - siinä on aika vahva statementti ja vähän ehkä "Lapin lisääkin", mutta kyllä se aika paljon kertoo siitä miten aidon brittityylinen ja tasapainoinen olut on. Tässä nyt ei vaan ole mitään vikaa. Maittavaa muhkeuttakin löytyy, vaikka vahvuutta on nyt enemmän kuin aiemmissa versioissa. Hieno jopa sherrymäinen jälkimaku, jossa vahvuus ja kuivahedelmät kohtaavat. Katkeroa sopivasti - siten että tuntuu, mutta ei ota liikaa roolia, fokus siis pysyy edelleen maltaiden ja hiivan käymisesterien luomissa makumaailmoissa. Eiköhän tästä ala olemaan jo kaikki sanottu - yhdellä sanalla: mestariteos!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut saatu tekijältä. <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-54651628413554927122023-10-23T22:34:00.001+03:002023-10-23T22:34:19.270+03:00Kotiolutta: Wanderer Brewing Wee Heavy<div style="text-align: justify;">Kisoissakin menestyneeltä Lemisen Makelta eli <a href="https://www.instagram.com/wandererbrewing/" target="_blank">Wanderer Brewingilta</a> tuli syksyyn vähän lämmikettä. Nyt arviointiin tuleva Wee Heavy on nimittäin 9,2% vahvuudellaan Maken lähettämän neljän oluen maistelusetin kevyin. Nyt ammutaan siis kovilla. Lue lisää Maken panimosta <a href="https://olutposti.fi/kotipanimoesittely-wanderer-brewing/" target="_blank">olutpostin kotipanimoesittelystä</a>. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Wee Heavy</span></u></b></div><div style="text-align: left;">9,2%</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tekijän kommentit:</div><div style="text-align: left;"><i><blockquote>"Ensimmäinen yritys kyseisestä tyylistä. Hiiva vetäs reilusti odotettua kuivemmaksi niin sen vaihdan seuraavaan erään ja tiputan katkeroa hieman .Muuten omaan makuun varsin onnistunut ensiyritys ja kovasti on kehuttu kisoissakin"</blockquote></i></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmIZuj92SnBiFrHkzFOGWSm9TkAmH_w0OgtvE0Xl5BX_mFzKsBmGwtEHATmX8CbOWoIlMcx8a8oQwChu4HYIaiQ7wO0TGM1HDq0uXlJBcVKxaqO1p_OK89N9MsCkXaYX4CmUisS6IFWTF9iZ46S115fo-SIvNhqhwru3j-Sl_4oZ4F1pIwPRedomHDzlA/s1521/PA210668.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1521" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmIZuj92SnBiFrHkzFOGWSm9TkAmH_w0OgtvE0Xl5BX_mFzKsBmGwtEHATmX8CbOWoIlMcx8a8oQwChu4HYIaiQ7wO0TGM1HDq0uXlJBcVKxaqO1p_OK89N9MsCkXaYX4CmUisS6IFWTF9iZ46S115fo-SIvNhqhwru3j-Sl_4oZ4F1pIwPRedomHDzlA/w640-h480/PA210668.jpg" width="640" /></a></div>On kyllä kauniin punertava ja kirkas olut. Vaahtoakin rakentuu ja se kestää hyvin vaikka vahvuuttakin on. Tuoksussa on aitoja tyylin elementtejä. Kunnon maltaisuus ja hienosti brittikantaisen hiivan käymisaromeita. Pähkinäistä, toffeemaista ja hieman paahdettua leivänkuorta muistuttavaa tuoksua maltaista. Hiivasta tummaa marjaisuutta. Suutuntuma on tosiaan hieman kuiva, saisi olla vähän tuhdimman ja makeamman maltainen. Vaikka ei tämä nyt ohkaista ole ja vahvuuskin on hyvin piilossa, mutta tässä tyylissä vaan saisi olla täyteläisempikin. Maku on tyylinmukainen ja maukas. Mallasta on moniulotteisesti ja hiiva on tuottanut hienojen aromien lisäksi myös hienon maun. Sanoisin, että hiivan tämä tumma marjaisuus on jopa eniten pinnalla maun alkuvaiheilla. Mallasvetoinen keskivaihe hennoilla kuivahedelmillä ja loppuvedossa edelleen maukkaasti maltaisuutta ja sopivasti lämpöä. Katkero elää pitkään, mutta ei sitä omaan makuuni liikaa ole - tyyliin nähden voisi toki olla vähemmänkin ja se toisi myös sitä tiettyä pehmeyttä ja vaikuttaisi ehkä myös muhkeuden tuntuun sitten kun loppupainon saa jäämään vähän ylemmäs. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Tosi hyvää on, suorastaan erinomaista, mutta hiukan jää parantamisen varaakin ja tekijä on itsekin kehityskohteista hyvin jäljillä. Lupasin yrittää arvioida kriittisesti, mutta ei näin hyvän oluen kanssa oikein pysty enempää kritisoimaan. Päällimmäisenä tästä jää mieleen loistava hiiva, sitä ei kannata ainakaan vaihtaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut saatu tekijältä. <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-13834379619212776832023-10-18T18:39:00.000+03:002023-10-18T18:39:28.256+03:00Omat Oktoberf... Kekrit: Mallaskoski, Hiisi ja Fiskarsin Panimo<div style="text-align: justify;">Oktoberfestoluiden perään arviointiin kotimaisia sadonkorjuujuhlan eli kekrin oluita. Vastakkain... oikeammin peräkkäin, Seinäjoki, Jyväskylä ja Fiskars. Aloitan Pohjanmaalta ja siirryn sieltä sitten kohti etelää. <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Mallaskoski Harvest Lager</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">5,9% | Vesi, ohramallas, kaura, ruismallas, humala, hiiva </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkiaD23X16DLQNS9gI0czYw69pGtN6b0RT_FiyW_ugAlEkgdAHhjcfW-L-osBqAG5ircsHLjifrCp5QrzJedx2u5-qRGICzlOq3EG7nesvgde-8nStGRLq-UBcNWxSK3XeVGwckWgz0XeVJYSYRrzQ8o1uc5Wy8k0zeoF16mLDYq1e6lPvYQLYJ1iC4A/s1426/PA140640.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1426" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkiaD23X16DLQNS9gI0czYw69pGtN6b0RT_FiyW_ugAlEkgdAHhjcfW-L-osBqAG5ircsHLjifrCp5QrzJedx2u5-qRGICzlOq3EG7nesvgde-8nStGRLq-UBcNWxSK3XeVGwckWgz0XeVJYSYRrzQ8o1uc5Wy8k0zeoF16mLDYq1e6lPvYQLYJ1iC4A/w512-h640/PA140640.jpg" width="512" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Kolmen viljan kekriolutta seinäjoelta. Tölkki mainitsee maltaiksi pilsin, Pehkolan viennan, kauran ja rukiin. Humalina saksalaiset Saphir, Perle ja Magnum. Vanha Tuopin Ääressä blogistikollega ja Kouvostoliiton kotiolutmaestro Arto Pekki nykyisenä mallaskoskelaisena on reseptiikan takana.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Kaunis punertava ja kirkas olut lasissa. Vaahtokukka on tiivis ja kestävä. Tuoksussa hieman karamellia, rusinaisuutta ja hienosti esiin nousevaa ruismaltaisuutta. Humalointi yrttimäistä, hieman kukkaista. On saksalaisia selvästi tuhdimman maltainen, mutta tämä onkin kotimainen kekriolut eikä vain ryyppyjuhlan vetojuoma. Ei sillä, että ryyppyjuhlien vetojuomissa mitään väärää olisi - kaikille on paikkansa. Suutuntuma on melko täyteläinen, pehmeän kuohkea ja lopussa sitten rukiisen särmikäs. Ei liian tuhti vaan katkeroakin löytyy sopivasti. Maku on tietysti mallasvetoinen. Ruis erottuu hienosti kuten tuoksussakin ja se sopii suomiolueen tietysti kuin lager kolpakkoon. Jälkimaku on peräti limppuinen. Tuhdimpaa ja tymäkämpää tulkintaa siis, mutta säilyttää juotavuuden yhden tölkillisen ajan ainakin aivan loistavasti - eihän tämä raskasta kuitenkaan ole, tässä on vaan reilusti makua. Erittäin hyvä ja tykkään erityisesti kun ruistakin on mukana ja se nousee selkeänä sekä tuoksussa että maussa. Kunnon ruisolutta saa niin harvakseltaan. Hyvä Arto! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Hiisi Pääpäivä Festbier</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">6,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieMlE0r_UX4JCY95Z-Tf3sA6c4Y3ib17zFdnAxJwjdaH0lAh5Eyl3BQGB7KNQECQ-6ANSWaIsB6mr3Hrz9V5rCZU93hIEBv9xj09-Z26hFPkwk6oi4Kqf2sUKMDNRgJB_4_T9AE46KY8dILZSai90HHYimUfyzu4JhZcr29cLTX2GdbXhxD4Bs_l7HoNM/s1356/PA140648.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1356" data-original-width="1017" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieMlE0r_UX4JCY95Z-Tf3sA6c4Y3ib17zFdnAxJwjdaH0lAh5Eyl3BQGB7KNQECQ-6ANSWaIsB6mr3Hrz9V5rCZU93hIEBv9xj09-Z26hFPkwk6oi4Kqf2sUKMDNRgJB_4_T9AE46KY8dILZSai90HHYimUfyzu4JhZcr29cLTX2GdbXhxD4Bs_l7HoNM/w480-h640/PA140648.jpg" width="480" /></a></div><br /></div><div style="text-align: justify;">Jyväskylästä olutta lasiin. Aina mukava palata Hiisin pariin. Nyt taidetaan Festbier nimikkeestä päätellen olla konstailemattoman saksalaistyylisen tulkinnan äärellä. Lasiin kaatuva vaalean oranssinen ja vaahdoltaan näyttävän pitsikäs ulkoasu ainakin sopii siihen. Samoin sopii hunajaisen maltainen ja ihanasti jalohumalainen tuoksu. Tämä olut on suodattamaton ja sen kyllä humalan aromikkuudesta myös huomaa - se on vaan heti erilainen ja parempi kuin suodatetussa oluessa. Toki Hiisillä pienpanimona myös annostus ehkä rohkeampi. Hyvä runsaan maltainen, hieman hunajainen ja lopussa jalohumalaisen yrttimäinen maku. Kohdillaan on myös muhkea, mutta ei liian tuhti suutuntuma. Hiilihappojakin riittämiin. Pätevää tekemistä. Saksalaisverrokkeihin verrattuna rahtusen runsasmakuisempaa, etenkin humaloinnin osalta, mutta täysin tyyliuskollisena pysyen - tätä ei siis moitteeksi voi laskea, ei edes setämiehet. Jutin sanoin: ”Nyvvoi vttu naattia naattia”. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Fiskarsin Pikku Pässi</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">6% | Vesi, ohramallas, ruismallas, humala, hiiva, kaurankuori </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb-XFb17d17SXLJyJJycjpAWmDjMAJWu9lu5uA6PZYO2Suejig3Ir7yfrf0cAoPcmADda_mmHlzOYPViyBkms7GLAUNolPGxcaKwGGMcdGi3Kgi61t2jVvzWiGNW-j3VANP8IeWb4l8dkh4toXpKUCNjvw-5IT51WbEIVuaDAYPvUSGwR2HYNXDHl6Ptw/s1300/PA140651.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="973" data-original-width="1300" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb-XFb17d17SXLJyJJycjpAWmDjMAJWu9lu5uA6PZYO2Suejig3Ir7yfrf0cAoPcmADda_mmHlzOYPViyBkms7GLAUNolPGxcaKwGGMcdGi3Kgi61t2jVvzWiGNW-j3VANP8IeWb4l8dkh4toXpKUCNjvw-5IT51WbEIVuaDAYPvUSGwR2HYNXDHl6Ptw/w640-h480/PA140651.jpg" width="640" /></a></div>Sitten varsin pitkästä aikaa Fiskarsin olutta lasiin. Pikku Pässi on panimon katalogissa esiintynyt aiemminkin, silloin (vuonna 2017) vielä nykyistä vahvempana <a href="https://www.reittausblogi.info/2017/11/olutarvio-fiskarsin-pikku-passi.html" target="_blank">6,6% versiona</a>. Tummaksi ruisbockiksi panimo oluttaan etiketissä kutsuu. Kaurankuoret ainesosaluettelossa kertovat kenties runsaasta ruismaltaan käytöstä, niitä nimittäin käytetään huuhtelua helpottamaan silloin kun näitä tahmaisempia maltaita kuten ruista on mäskissä enemmänkin. Kaunis kirkkaan punaruskea olut kaatuu lasiin. Tuoksu on leipäisen maltainen, rukiinen, rusinainen ja hieman yrttimäisen mausteinenkin. Kylläpä ruis taas niin mukavasti nousee sieltä. Pehmeän täyteläinen ja hieman lämmin se on tämäkin mallasjuoma. Oiva balanssi taas, ei liian makea, mutta makua ja runkoa riittää. Leipäisyyttä ja ruismallasta, lopussa jalohumalaisuutta. Ei pelleilyä. Hyvällä tavalla suomalaisen makuinen olut. Tähän sopisi mukaan vielä pieni katajaisuus, joka sekään ei ole Fiskarsin panimolle vieras ainesosa. Hieno olut näinkin ja mahtavaa että tähän kattaukseen mahtui kaksi ruismaltaista herkkua! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.</div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-16055911386796091822023-09-30T15:11:00.001+03:002023-09-30T15:11:08.084+03:00Omat Oktoberfestit 2023 osa 2: Hacker-Pschorr, Hofbräu ja Weihenstephaner<div style="text-align: justify;">Sesonkiolutta lasiin taas tässä kolmen arvion setissä. Ensimmäisessä osassa nautittiin Hohenthanner, Kukko ja Kulmbacher ne arviot pääset lukemaan <a href="https://www.reittausblogi.info/2023/09/omat-oktoberfestit-2023-osa-1.html" target="_blank">tästä linkistä</a>. Tänään vuorossa otsikon mukaiset tulkinnat. Ja sitten ei muuta kuin tämän rajun työn pariin. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: large;"><b>Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen</b></span></div><div style="text-align: left;">5,8% | Sisältää ohra </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhlSdv4OqWohcv-ZjVIlrH9_tGJ0UiplYma04Gv4QTPyvhdekAAeAXYfnSBwC4a2sDUzogJw7rBuTRGiT6pDJBgZFS-G_ltW4MwDnYMqZ4R5yF3b7qyigzFw2yB7vz8HvNHWKv63ujWLLb44orxwZ5FZPYN1dTMC5OaODCweBlQuYsYH1JP-4ILYpetg/s1164/P9230631.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="948" data-original-width="1164" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhlSdv4OqWohcv-ZjVIlrH9_tGJ0UiplYma04Gv4QTPyvhdekAAeAXYfnSBwC4a2sDUzogJw7rBuTRGiT6pDJBgZFS-G_ltW4MwDnYMqZ4R5yF3b7qyigzFw2yB7vz8HvNHWKv63ujWLLb44orxwZ5FZPYN1dTMC5OaODCweBlQuYsYH1JP-4ILYpetg/w640-h522/P9230631.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Münchenistä perinteikkään panimon tulkintaa nyt lasiin.
Oktoberfestoluelle 0,33 litrainen pullo on syntinen valinta ja
harkitsinkin ostamista pitkään. Vesittyy koko homman idea jos
maisteluannoksia aletaan tissuttelemaan. Tämä on edellisessä osassa
arvioidun Laitilan Kekrin kanssa tätä hieman tummempaa koulukuntaa -
kauniin kuparinen ja kirkas on luonnehdintani. Tuoksussa on voimakkaasti
maltaisuutta, mutta hienon erottuvasti myös jalohumalaisuutta
yrttimäisessä loistossaan. Hunajaisuutta vähäisesti. Tuhdin maltainen
suutuntuma tasapainottuu katkeron voimasta ja vahvuuskin hieman kurkkaa -
vaikka vahvuutta tosiaan on vain 5,8%. Loppumaku onkin varsin tymäkkä
ja yrttimäisen katkeroinen. Voimakkaita makuja, jotka vievät sitä
festarioluelle tärkeää juotavuutta helposta haastavampaan suuntaan.
Jälkimaku elää suorastaan ikuisesti. Hyvä että on makua, mutta litrainen
tuoppi olisi ehdottomasti tarpeeksi, sitten olisi jo vaihdettava
telttaa raikkaamman oluen toivossa. Sen verta tuhtia kamaa on tämä,
mutta ei huono. Samoille viivoille Laitilalaisen kanssa, mikä on
tietysti kehu kotimaiselle. </div></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Hofbräu Oktoberfestbier </span></u></b><br /></div><div style="text-align: justify;">6,3% | Vesi, ohramallas, humala</div><div style="text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRAmD65XC1xikWIEhLmDwMm1nn3jzJrFOLALulRBJbX5L3liMLTPW8EVeEfEe3B-KFdioMRu5ekP5pgG8YKH0Om5XPs9W5HYqJGTohRbvllHth_46sNMeuuGGOdWYh4ouxNgZx5cdvjhiGelfPFhHSISMzyH8pQ1jGvNiF1EOzchLQQLobZTCL5dpCZug/s1355/P9220611.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1355" data-original-width="1017" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRAmD65XC1xikWIEhLmDwMm1nn3jzJrFOLALulRBJbX5L3liMLTPW8EVeEfEe3B-KFdioMRu5ekP5pgG8YKH0Om5XPs9W5HYqJGTohRbvllHth_46sNMeuuGGOdWYh4ouxNgZx5cdvjhiGelfPFhHSISMzyH8pQ1jGvNiF1EOzchLQQLobZTCL5dpCZug/w480-h640/P9220611.jpg" width="480" /></a></div><div style="text-align: left;"> <br /></div><div style="text-align: justify;">Nyt on ehkä se perinteisistä perinteisin oktoberfestien panimo
ja tietysti Münchenistä. Yli kuusprossaisena vähän vielä vahvempaa kuin yleensä.
Kirkkaan kultaista, vaahdoltaan aika maltillista. Tuoksu on maltainen,
yllättävänkin yrttisen humalainen, ei juurikaan hunajainen, vaikka
vahvemmat lagerit on yleensä juurikin sitä. Hyvä maltaisuus ja mahtavan
muhkea suutuntuma. Keskivaiheilla aromikkuutta jälleen tyyliin nähden
yllättävänkin runsaana ja jalohumalaisen yrttimäisenä ja lopussa sitten
vielä pitkäkestoinen vahvuudenkin taka-alalle jättävä katkerointi.
Lämmittää, mutta ei maistu. Laadukkaan oktoberoluen malliyksilö
suorastaan. Juotavuus helppo, mutta makua on. Ei liian makea, vaikka on
vähän vahvempikin ja vahvuus tarkoittaa sitä että toimii muutenkin -
litraisella pääsisi humppateltassa jo varmaan kertalaakista hekuman
porteille. Hieno olut! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Weihenstephaner Festbier</span></u></b><br />5,8% | Vesi, ohramallas, humala</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-ZwZ4dTVB420Ewsx2jxb2UoJpMJ5_1Z3pnrQGwL-whjFRINL6WB_tZLDwJVmIa3apdDf0CyUvY048eJ7epJIBKbOxsYGOQq53RF8tpLsQUt6lqd59JyUcTg_zxA0C_SAx-KNmTJZ_HjkOwqIqe8lW_ZROQijOlWcHZqHvf23W5wCVyHXHVopf21GCL1k/s1363/P9220620.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1022" data-original-width="1363" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-ZwZ4dTVB420Ewsx2jxb2UoJpMJ5_1Z3pnrQGwL-whjFRINL6WB_tZLDwJVmIa3apdDf0CyUvY048eJ7epJIBKbOxsYGOQq53RF8tpLsQUt6lqd59JyUcTg_zxA0C_SAx-KNmTJZ_HjkOwqIqe8lW_ZROQijOlWcHZqHvf23W5wCVyHXHVopf21GCL1k/w640-h480/P9220620.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Maailman vanhimmaksi panimoksi itse itseään tituleeraava Weihenstephaner vuorossa seuraavaksi. Panimo tekee yhtä maailman parhaista vehnäoluista eikä muukaan tuotanto juuri jälkeen jää, joten varmasti festbier on myös hieno kokemus. Nyt lasiin kaatuu tyylin normaalia vaaleampaa, mutta yhä kultaista ja kirkasta olutta. Tiheäkuplainen ja kestävä vaalea vaahto rakentuu oluen pinnalle. Tuoksu on maltaisuudeltaan pilsmäisen kliininen, hieman hunajainen ja sitten yrttimäisen sekä kukkaisen aromihumalainen. Tuoksussa ei ole ollenkaan raskautta, eikä sitä lopulta maustakaan juuri löydy, vaan maltaista makeutta on vain alussa, jonka jälkeen se katkeroinnin myötä vikkelään siirtyy sivummalle ja aromikkaampi humalaisuus pääsee esiin. Jälkimaussa sitten hunajaisia, edelleen maltaisia kaikuja ja pieni yhä kantava katkeruus. Tosi pehmeä ja hiilihapoiltaan kuohkea, viimeisen päälle juotava. Ehkä vaaleimman maltainen, mutta ei kuitenkaan yhtään bulkkimainen missään kohtaa - jotenkin vaan kaikki kohdillaan taas. Weihenstephanerin taikaa!<br /><br />Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-85394696975691925372023-09-29T21:58:00.000+03:002023-09-29T21:58:40.028+03:00Omat Oktoberfestit 2023 osa 1: Hohenthanner, Kukko ja Kulmbacher<div style="text-align: justify;">Otetaanpa <a href="https://www.reittausblogi.info/2022/09/omat-oktoberfestit-osa-1-erdinger.html" target="_blank">viime vuotiseen tapaan</a> näitä sesongin oluita kolmen seteissä ja kirjoitetaan lyhyet arvioinnit - tai lyhyet ja lyhyet, mutta se on ainakin pyrkimyksenä. Toisinaan totuus on toisenlainen. Oktoberfestoluet ovat tyypillisesti hieman vahvempia lageroluita, joissa ei oikeastaan ole nykyään mitään sen ihmeellisempää. Oluttyyli virallisesti on Märzen ja sen historia juontaa Saksassa voimassa olleeseen oluenvalmistuskieltoon lämpiminä kuukausina. Baijerissa vuonna 1553 säädettiin että olutta ei saanut valmistaa huhtikuun 23:n päivän jälkeen ennen kuin vasta syyskuun 29 päivä. Niinpä märzenit pantiin nimensä mukaan maaliskuussa ja hieman normaalia olutta vahvempina, jotta ne kestäisivät varastointia kellareissa koko kesän läpi syksyyn asti. Kylmälaitteita ei tietenkään ollut, joten kellareihin kerättiin talvella jäätä, joka piti ne kylmänä läpi kesän. Lyhyen historiakatsauksen jälkeen siirrytään vihdoin oluiden pariin. Miten mukavaa onkaan, että aikanaan aloitin historiablogin sijaan olutblogin kirjoittamisen - se on asia, jota en toistaiseksi vielä ole katunut.<br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Hohenthanner Märzen Festbier</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">5,6% | Vesi, ohramallas, humala </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbu7OJgokw15J5D6mTlMsIQYtHhzTwdwhC2ZXMkfX8zPRRbCQ6D5sb03jWNYKOT8SK892TewJRK-rHwTAtrBLd-HtnisgbhTxANN0ewwQElHvjO6YAS7HcAkLDelnwYbIycFxfofO6RZ_m5PBE6zdc02vNAcsWNqQ_m8oNFipH_rb57fAH9E7mjbq3xMk/s1344/P9150578.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="1344" data-original-width="1008" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbu7OJgokw15J5D6mTlMsIQYtHhzTwdwhC2ZXMkfX8zPRRbCQ6D5sb03jWNYKOT8SK892TewJRK-rHwTAtrBLd-HtnisgbhTxANN0ewwQElHvjO6YAS7HcAkLDelnwYbIycFxfofO6RZ_m5PBE6zdc02vNAcsWNqQ_m8oNFipH_rb57fAH9E7mjbq3xMk/w480-h640/P9150578.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">En muista aiemmin maistaneeni tätä saksalaista festbieriä eli märzeniä eli oktoberfest- eli kekri- eli sadonkorjuuolutta. Hyvin tyypilliset speksit ja vanhahtavan ajaton etiketti - eli asiat hyvin kohdillaan.
Olut on kauniisti kirkas ja syvän kultainen. Tiheäkuplainen vaahto kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on leipäisen maltainen, hunajainen ja hieman kuivahedelmäinen. Aika tyypillinen tuhdin maltainen festbierin tuoksu, mutta intensiteetti on hyvä ja monipuolisuuttakin löytyy. Maku on saksalaista laatua alusta loppuun. Makeaa mallasta, tuhtiutta suutuntumassa, pehmeät hiilihapot, hunajainen loppuliuku ja tasapainottavaa katkeroa loppuun. Hiukan lämmittää mennessään. On kyllä pehmeä tämä suutuntuma - tyylin normia selvästi pehmeämpi, sanoisin. Se ei silti tarkoita liiallista raskautta, vaan nautittavuus pysyy hyvänä vielä vaikka olut lasissa hieman lämpenisikin. Laatutavaraa. Peittoaa syvyydellään Löwenbraut ja Spatenit mennen tullen. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Laitilan Kukko Sadonkorjuuolut 2023</span></u></b></div><div style="text-align: justify;"> 5,5% | Vesi, ohramallas, humala </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6nkzyCESYkDSngsNReCjq97SQnN1EMm0eHh9DvFOpeOvd7ujFRvnReLWZPprUNYBhkdpZ3G39ukMq03XWkZT4xRisY_aDniZ1e_WtxmDzDieTICNmaSkUQM4-T-hAXrMWf6LNC_uzv08YDQHN0nqfoxk8LEd3Y5-TzI0QWHbWWoHCm9Ve4nr6CT2jzzg/s1347/P9150580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1347" data-original-width="1010" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6nkzyCESYkDSngsNReCjq97SQnN1EMm0eHh9DvFOpeOvd7ujFRvnReLWZPprUNYBhkdpZ3G39ukMq03XWkZT4xRisY_aDniZ1e_WtxmDzDieTICNmaSkUQM4-T-hAXrMWf6LNC_uzv08YDQHN0nqfoxk8LEd3Y5-TzI0QWHbWWoHCm9Ve4nr6CT2jzzg/w480-h640/P9150580.jpg" width="480" /></a></div><br /></div><div style="text-align: justify;">Lisäsin otsikkoon vuosiluvun vaikka en osaa sanoa muuttuuko tämän resepti vuosittain yhtään mihinkään. Tänä vuonna olut kuitenkin on väriltään syvän kultaista, jopa kupariin vivahtavaa ja vaahdoltaan kestävää. Saate kertoo karamellimaltaitakin käytetyn - siitä siis useimpia saksalaisverrokkeja punertavampi väri. Tuoksu tässä on aiempaa Hohenthanneria hieman limppumaisemman leipäinen ja humalakin erottuu oikein aromaattisen yrttimäisenä. Humalalajikkeina on käytetty saksalalaisia Hersbrückeria ja Magnumia. Maussa karamellimaltaan tuoma makeus ja syvyys erottaa tämän saksalaisista, mutta samalla myös hitusen runsaamman tuntuinen katkero sen kyllä myös kontraa eli tasapaino säilyy melko hyvin. Hieman tuhdimpi tämä silti on ja se sopii meille tänne pohjoiseen hyvin. Aika samantyylinen ellei peräti ihan samanlainen kuin viime vuosinakin tämä on, joten ei varmastikaan ainakaan suurempia muutoksia reseptiikassa - eikä toki toimivaa ole syytä muuttaakaan. Erottuu saksalaisista. Edukseen vai ei, se on maistajan suussa. Itse tykkään, mutta ehkä vaaleampia saksalaisia olisi helpompi upottaa litraisissa tuopeissa mitattuna. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvioitu olut saatu panimolta. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Kulmbacher Festbier</span></u></b> </div><div style="text-align: justify;">5,6% | Vesi, ohramallas, humala, humalaekstrakti</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRKK8dxHggNDtxg-x3n9AqfC-8ta-bcjPVTgKehm04DxnewRPFdf7HnMCvNx6u_GEveGM65BDM71SIqy6CeappXr58h92RA3p8jU-_yNdeeRSEaUU71F8o152ebfYjEw9bBxRf5HxBrsBzbQzditJG7bumanRHRO_lJt6DD4cymHb2HZrA4QszSE36b1o/s1357/P9150585.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1357" data-original-width="1018" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRKK8dxHggNDtxg-x3n9AqfC-8ta-bcjPVTgKehm04DxnewRPFdf7HnMCvNx6u_GEveGM65BDM71SIqy6CeappXr58h92RA3p8jU-_yNdeeRSEaUU71F8o152ebfYjEw9bBxRf5HxBrsBzbQzditJG7bumanRHRO_lJt6DD4cymHb2HZrA4QszSE36b1o/w480-h640/P9150585.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Kolmantena ja viimeisenä vielä Kulmbacherin näkemys festbieriin. Huomatkaa miten missään näissä kolmessa ei ole hiivaa mainittu ainesosaluettelossa - se johtuu siitä, että oluet ovat suodatettuja eli hiivaa ei lopputuotteesta enää löydy. Kulmbacherissa on humalan lisäksi käytetty vielä humalaekstraktia, eli humalavalmistetta, jota isommat panimot tyypillisesti käyttävät sen helppouden takia. Oli se sitten tasalaatuisuuteen, muhjun minimoimiseen tai mihin tahansa tehostamiseen liittyvää. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Kulmbacher on lasissa täysin kirkasta ja syvän kultaista sekä vaahdoltaan kestävää. Aivan täyttä asiaa vielä tässä kohdin. Tuoksu on maltainen sekä yllättävän voimakkaastikin yrttimäisen humalainen, mutta sellainen tietty syvyys ja pehmeys tästä kyllä puuttuu. Tämä varsin kova tuntuma jatkuu maussakin. Makeutta tulee kyllä alkuun, mutta tympeää kunnon olutta halveksuvaa pahvimaisuutta puskee aivan ällistyttävän runsaasti heti sitten keskimausta loppuun asti. Katkeruutta ja yrttimäistä aromikkuutta on kyllä enemmän kuin edellisissä, mutta samalla kaikki hyvä mitä maltaasta pitäisi löytyä jää löytymättä. Jälkimaku on suorastaan hirvittävän huono - pahvimainen, liian yrttimäinen ja kova. Ei maistu kunnon oluelta ollenkaan vaan kirjaimellisesti valmisteelta, teolliselta tuotteelta. Suoraviivaista meininkiä ja jälkimaku hieman lämmittää mennessään. Siellä Oktoberfestien humppateltassa voisi mennäkin, mutta jos aiempiin verrataan, kuten nyt verrataan, niin on kyllä melko surkea tapaus. Alkoholia tässä on ja oluen makuakin, mutta onko se sitten niin hyvää niin... mielestäni ei.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Arvoitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.</div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-89144203621464956572023-09-19T18:18:00.001+03:002023-09-19T18:18:16.870+03:00Olutarvio: RPS Brewing Amorphis Lager<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="infobox-container">
<div class="infobox">
<h3 style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b><i>Amorphis Lager<br /></i></b></span></h3>
<b>Panimo:</b> <i>RPS Brewing, Kuopio</i><br />
<b>Oluttyyli:</b> Vaalea lager<br />
<b>Alkoholipitoisuus: </b>5,2%<br />
<b>Saatavuus:</b> Kaupat<br /></div></div> </div><div style="text-align: justify;" trbidi="on">Kuopiolaisen pienpanimon syksyn uutuusoluisiin lukeutuva Amorphis Lager on jo ainakin neljäs yhtyeen nimissä tehty olutlanseeraus. Vuonna 2015 lanseerattiin Ale From the Thousand Lakes Pale Ale ja heti perään 2016 Lager From the Thousand Lakes. Viimeisin julkaisu ennen tätä nyt käsillä olevaa uutuusolutta oli vuoden 2020 <a href="https://metalliluola.fi/olutarvio-maku-brewing-amorphis-legacy-of-the-1000-lakes/" target="_blank">Legacy of the Thousand Lakes</a>. Nämä aiemmin mainitut oluet valmisti tuusulalainen pienpanimo Maku Brewing, joten nyt on siis uusi panimo ja täysin uusi olut kyseessä. </div><div style="text-align: justify;" trbidi="on"> </div><div style="text-align: justify;" trbidi="on">Etiketin ulkoasu mukailee yhtyeen loisteliaan Halo levyn kansikuvaa, joten bändin yleisö löytänee sen vaivatta satojen muiden oluiden joukosta nykyään jo valikoimiltaan sangen rikkaiksi paisuneilta kauppojen olutosastoilta. Kyseessä on siis vaalea lager, eli mitään sen erikoisempaa kuten sysimustaa Tuonelan joen vettä tahi pitkää kypsyttelyä kuun pimeällä puolella ei ole luvassa. Itse nautin oluen tälläkin kertaa tylsästi lasista, mutta ehkä sellainen juomasarvi olisi kuitenkin tässä tapauksessa autenttisempi astia. Sellaista ei nyt kuitenkaan käsilläni ole, joten näillä mennään. Siitä saa muuten ilmaiseksi napata seuraavan merchandise vinkin talteen, eli juomasarvi, johon kaiverrettu bändin logo ja sille vielä tyylikäs teline, johon sarven saattaa hörppyjen välillä laskea. </div><div style="text-align: justify;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnhmllsWUfKFpJgixud9I_K5FPoEJCZwgxgk14_RoyeooD9IC-qKH0FopclnEI0YxjwSNh46cPvjcKUzduhA3Vo7P3CrWrxbiIh7sPIFS8-h0Qd6_yAiWFMn9PsDSP5MQRl-Mh2mYSkd2La5rnJ_7CHzfG-GK-Tb9DdOpbj-RDb3XgA0ZTS7og8m1StoU/s2204/P9160591.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1628" data-original-width="2204" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnhmllsWUfKFpJgixud9I_K5FPoEJCZwgxgk14_RoyeooD9IC-qKH0FopclnEI0YxjwSNh46cPvjcKUzduhA3Vo7P3CrWrxbiIh7sPIFS8-h0Qd6_yAiWFMn9PsDSP5MQRl-Mh2mYSkd2La5rnJ_7CHzfG-GK-Tb9DdOpbj-RDb3XgA0ZTS7og8m1StoU/w640-h472/P9160591.jpg" width="640" /></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYlrLW56QNzZ7lNuuBjtH8hGjN_0Vjr806H-0gBFfF6ZIn9KPU6iHOo0Hgx1of8a_9h-xjJgrynMK8Z96N_SCXUaR-6VL7tIgcC4qzvilbHy05J-GI7KT__m4QmxHMH4fCwQFwxKvOeiAz38IrQZ9sHBIs1j-Npkvz-AdKwVOqZlIQDbSd2mdYTaBdRO0/s2120/P9160604.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1680" data-original-width="2120" height="508" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYlrLW56QNzZ7lNuuBjtH8hGjN_0Vjr806H-0gBFfF6ZIn9KPU6iHOo0Hgx1of8a_9h-xjJgrynMK8Z96N_SCXUaR-6VL7tIgcC4qzvilbHy05J-GI7KT__m4QmxHMH4fCwQFwxKvOeiAz38IrQZ9sHBIs1j-Npkvz-AdKwVOqZlIQDbSd2mdYTaBdRO0/w640-h508/P9160604.jpg" width="640" /></a> <br /></div></div><div style="text-align: justify;" trbidi="on">Amorphis Lager kaatuu lasiin vaaleankultaisena ja hieman utuisena. Utuisuus on kenties peruja runsaasta kuivahumaloinnista, joka tuo sekä oluen tuoksuun että makuun varsin voimakasta trooppisen hedelmäistä ja mustaherukkaista aromikkuutta. Vaalea mallaspohja ei poikkea peruslagereista, mutta ajaa asiansa pysytellen sopivana taustarunkona humalaisuuden ottaessa ohjat. Lopussa katkerot puraisevat sopivan rapsakkaasti, mutta eivät kuitenkaan liian rajusti joten juotavuus pysyy varsin helppona - niin kuin vaaleassa lagerissa pitääkin. Humalan hedelmäistä ja tumman marjaista aromikkuutta onkin sitten todella runsaasti, jopa niin runsaasti, että peruslagereihin tottuneilla voi olla aluksi totuttelemista näin runsaaseen ja intensiiviseen makuun. Hyvä, raikas ja runsasmakuinen lager. Juotavaksi tarkoitettu.<br /></div><div style="text-align: left;" trbidi="on"><div style="text-align: justify;"><br /></div>
<div style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="alaloota-container">
<div class="alaloota">
<h3 style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Yhteenveto</span></h3>
<div style="text-align: center;">Voimakkaasti humalainen runsasmakuinen lager<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">ARVOSANA: 8+</span></b></div>
</div>
</div>
</div>
</div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-62745499899653032152023-08-19T23:02:00.003+03:002023-08-20T06:10:39.430+03:00Rinnakkainvertailussa Rochefort 10 ja Panimo Duuni Isä Vajari 2020<div style="text-align: justify;">Tänä tyynenä elokuun iltana haastan itseni erittäin kernaasti
kohtalaisen kovaan rinnakkainvertailuun. Vastakkain tai vierekkäin tässä
ovat trappist-legenda Rochefort 10 ja jyväskyläläisen kotipanimon
samantyylinen Isä Vajari vuodelta 2020. Samaa erää olevan Isä Vajarin
olen arvioinut kolme vuotta sitten <a href="https://www.reittausblogi.info/2020/08/kotiolutta-panimo-duuni-isa-vajari-isa.html" target="_blank">elokuussa 2020</a>, joten sillä on nyt
puolellaan kypsytysetu. Alkosta ostamani Rochefort 10 lienee tuoreempi,
sillä sen päiväys on 16.1.2028. Tammikuussa pullotettu, mikäli päiväys
on viisi vuotta eteenpäin. Kuukausia siis saanut asettua sekin. Otan
nämä oluet vertailuun siitä syystä että Isä Vajarin ensimmäinen versio
<a href="https://www.reittausblogi.info/2020/05/kotiolutta-panimo-duuni-isa-overi-2018.html" target="_blank">Isä Överi vähän ikääntyneempänä</a> muistutti mielestäni Rochefortia -
silloinen mielipide perustui makumuistoihin ja perstuntumaan, mutta nyt
katsotaan ihan rinnakkain että onko näissä jotain samaa. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6LlxPssiGaoEXS2oznN88B77Ktzfn57cLFy4fkws5Z4A9XbOlbJzbOkJbDCnOwikqZH7ErnPeQeOWFm6r_EVPezHNPNvpqnGortCfX3cVVt-zCZIcauBQuHGRM5iE0a_2fYdfYVWFPp7FPTjcCK3gbYLlPr9QcB0jYIBJlLTi-7R3iiA1ARBizlTXbKY/s1357/P8190523.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1104" data-original-width="1357" height="520" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6LlxPssiGaoEXS2oznN88B77Ktzfn57cLFy4fkws5Z4A9XbOlbJzbOkJbDCnOwikqZH7ErnPeQeOWFm6r_EVPezHNPNvpqnGortCfX3cVVt-zCZIcauBQuHGRM5iE0a_2fYdfYVWFPp7FPTjcCK3gbYLlPr9QcB0jYIBJlLTi-7R3iiA1ARBizlTXbKY/w640-h520/P8190523.jpg" width="640" /></a></div>Rochefort 10 on tutusti 11,3% vahva quadrupel tyylin klassikko. Isä
Vajarissa vahvuutta 11,5%. Tässä ollaan siis käytännössä samoissa
lukemissa. Rochefortin ainesosaluettelossa ohramallasta, sokeria ja
mausteita joita ei eritellä. Isä Vajarissa ohramaltaan ja sokerin
lisäksi vehnää ja mausteina korianterinsiemeniä sekä appelsiininkuoria.
Hiivana Safale BE-256. Katsotaanpa miten rinnakkainmaistelu näitä
herkkuja ja niiden nauttijaa kohtelee. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWqdT2cf5HA2FZAwlGWHJYppNOwUsWf-N0C2Hv9PQqZwI2HisQd5nEKTTRYQldYQmklFG42cpbomvysonmljtL6mMzxdmi75sR4CKMhKpdTLSB850EHMfeCAVq5uwSuYEvZRJCMo3Q2UzIDXnxtV15Yeds5VDrTe6l8Cmp1e4nOiugGGIE56_44TNOIn4/s1356/P8190526.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1093" data-original-width="1356" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWqdT2cf5HA2FZAwlGWHJYppNOwUsWf-N0C2Hv9PQqZwI2HisQd5nEKTTRYQldYQmklFG42cpbomvysonmljtL6mMzxdmi75sR4CKMhKpdTLSB850EHMfeCAVq5uwSuYEvZRJCMo3Q2UzIDXnxtV15Yeds5VDrTe6l8Cmp1e4nOiugGGIE56_44TNOIn4/w640-h516/P8190526.jpg" width="640" /></a></div>Lasiin kaataessa suurin ero löytyy vaahdosta. Molemmat oluet ovat
punertavan ruskeita ja värin saralla käytännössä identtisiä, mutta
Rochefort vaahtoaa runsaasti. Yli kolmen vuoden ikäiselle Isä Överille
maltillisempi vaahto on tietysti odotettuakin.
Tuoksuissakin on yhtäläisyyksiä. Molemmissa on kuivatun hedelmäinen ja
hieman anismainen aromikkuus, mutta Isä Överi on selkeästi maltaisempi
ja Rochefort maltaisuuden osalta kevyempi. Rochefortin tuoksussa on
hiivan tuottamaa sokeroitua banaania ja Isä Överissä puolestaan
appelsiininkuorimaisuutta, mutta iän myötä sellaiseen hieman
liköörimäiseen muotoon ”tiivistyneenä”. Molemmissa tuota hiivan
tuottamaa anista ja hienoista lakritsaisuuttakin. Paljon siis samaa,
mutta yhtä paljon erojakin tuoksuissa. Molemmat herkullisia ja
houkuttelevia. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Suutuntumassa on selkein ero. Rochefort 10 on kepeämpi, kuohkeampi ja hiilihappoisempi - ja sellainen se on vaikka saisi vähän enemmän ikääkin. Isä Vajari taas kuin barley wineä, makeampi, täyteläisempi ja maltillisen hiilihappoinen, selvästi paksumpi.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh1rVlzAaJx06YAQ3U6w31rnC8oLPMpswy5lqen8IHl1lUiAEFNSTyk0qGTkx6NIIblxaLc7Cz1oP2cbwEAQbgA9tdlBU-ItL3hrUVgbY4mmKir430GGBPOgQJ5isW5_Rits-U_s7EBRuZsBRmBL2HV1KHSTL4JdDMsecV3B2B2svtB3TpI9nGeXkyiKo/s1521/P8190529.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1521" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh1rVlzAaJx06YAQ3U6w31rnC8oLPMpswy5lqen8IHl1lUiAEFNSTyk0qGTkx6NIIblxaLc7Cz1oP2cbwEAQbgA9tdlBU-ItL3hrUVgbY4mmKir430GGBPOgQJ5isW5_Rits-U_s7EBRuZsBRmBL2HV1KHSTL4JdDMsecV3B2B2svtB3TpI9nGeXkyiKo/w640-h480/P8190529.jpg" width="640" /></a></div>Maussa Rochefort 10 on hedelmäisempi ja mausteisemman hiivainen. Loppuvedossa kuivempi ja hieman lämpimän katkeroinenkin. Isä Vajarissa on samoja piirteitä, mutta huomattavasti maltaisempi ja appelsiiniliköörimäisempi se näin rikkannainvertailtuna on. Loppuvedon anismaisuus ja jälkimaun hento lakritsaisuus löytyy molemmista - Rochefortin hiivan ja BE-256:n täytyy olla hyvin lähellä toisiaan. Voi veljet miten hyviä molemmat on ja vielä omilla ansioillaan. Rochefort on raikas jos yli 11% olut nyt sellainen edes olla voi ja voihan se kun belgioluiden taikuus on tosiasia. Isä Överi haastaa ikääntyneenä hyvin, mutta ei belgioluena yllä samalle viivalle. Muhkea barley winen maku siinä kuitenkin on ja se on yhtä lailla nautinnollinen elokuun illassa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nyt on kyllä korkeatasoinen maistelu meneillään. Isoa, laadukasta ja erittäin intensiivistä olutta samasta puusta, mutta kuitenkin eri tyylisuunnista. Nostan hattua korkealle että kotipanimossa pääsee edes lähelle Rochefort kymppiä ja sen tämä Duunin olut nyt tekee. Erilainen, mutta melkein samalla viivalla - belgioluiden kepeä taianomaisuus vaan puuttuu. En aiemmilla maisteluilla ollut ainakaan täysin hakoteillä, sillä samojakin makuja löytyy. Erot kuitenkin korostuvat rinnakkain.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaksi erinomaista olutta, pitkä tyyni ilta, totaalinen rauha - asiat ovat varsin hyvin. Ei minulta mitään puutu. <br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos Panimo Duunille oluesta! <br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-30852456748375919342023-07-18T22:26:00.002+03:002023-07-18T22:26:21.639+03:00Maistossa Lervig Supersonic DDH DIPA ja Original Sin Imperial Stout<div style="text-align: justify;">Näin kesälomalla kun ollaan niin otetaanpa pienet
Lervigit (lausutaan ”Lärvi’iit"). Stavangerilaispanimo on noussut Norjan
panimoeliittiin paikoilleen junnaamaan jääneen Nognen ohi ja nyt sattui
Porista löytymään uintireissun jälkeen kaksi hieman kovempaa panosta.
Ennen grillausta nautitaan Supersonic Double Dry-Hopped DIPA ja
jälkiruuaksi sitten Original Sin Imperial Double Chocolate Stout.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Supersonic Double Dry-Hopped DIPA</span></u></b></div><div style="text-align: left;">8,5% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnämallas, humala, hiiva</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ysn7wD1sYu02Sm8_BcOiu3fSsy_Xha2hzNzSl6Wi3NyaBlCsmJiPhQL21evCTJ5jjYGtzVuggjwFq33DpEY2UU6gcruqxcsHCY4CfVcjZbZRddEvaKwOAcjPwem8gu-6kaXK7Jw1hyPL6KHGXASBZag8oNHjdkHVp1PW7GiJ2iqHyhRoiwv0UdTtUyc/s1315/P7130392.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="1315" data-original-width="1041" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ysn7wD1sYu02Sm8_BcOiu3fSsy_Xha2hzNzSl6Wi3NyaBlCsmJiPhQL21evCTJ5jjYGtzVuggjwFq33DpEY2UU6gcruqxcsHCY4CfVcjZbZRddEvaKwOAcjPwem8gu-6kaXK7Jw1hyPL6KHGXASBZag8oNHjdkHVp1PW7GiJ2iqHyhRoiwv0UdTtUyc/w506-h640/P7130392.jpg" width="506" /></a></div><br /><div style="text-align: left;"></div><div style="text-align: left;"></div><div style="text-align: justify;">Tuplatuplaa
nyt sitten norjalaiseen tapaan. Humalina tölkin mukaan Citra, Enigma,
Amarillo ja Simcoe. Hyvältä kuulostaa speksit. Jos oikein tölkin pohjaa
tulkitsen niin tölkitetty 18.4.2023 ja päiväys 9kk päässä 18.1.2024.
Noin 3kk ikää siis, se on varsin ok. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lasiin
kaatuu samean mehumaista kellertävän kultaista olutta. Tuoksu iskee
heti kaatamisen jälkeen intensiivisen sitrusherukkavyöryn nauttijain
eteen, mutta rauhoittuu sitten kypsemmän trooppishedelmäiseksi hetken
asetuttuaan. Raikas sitruksinen terä kuitenkin pysyy mukana. Sen mitä
humalien takaa mallaspohjasta erottaa niin se on tyypillisen pehmeän
kaurainen ja vehnäinen. Fruitit kuitenkin framilla. Suutuntuma on
neipamaisen pehmeä ja täyteläinen sekä vähäkatkeroinen, todella siis
miltei olematon katkero. Täyttä mehua, vaikka ei NE-etuliitettä
muutenkin jo pitkässä nimessä tai tyylikuvailussa olekaan. Ei haittaa,
on nimittäin erittäin maukasta. Mehuinen hedelmäisyys on niin suorastaan
tirisevän runsasta ja makeus pysyy hyvin aisoissa. Sitruksinen ja
hieman jopa mäntymäinen loppuveto toimii erityisen hyvin. Vahvuus on
täysin piilossa maun puolesta, mutta poskipäihin lämpö nousee, kuten
olettaa sopiikin. Maistuu mehulta, mutta ei kuitenkaan aivan mehua ole.
Aivan viimeisen päälle hyvää eli suorastaan siis erinomaista olutta
omassa tyylissään. Ei ole karkeuksia, ei hop burnia, ei mitään
häiritsevää, pelkkää nautintoa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Original Sin Imperial Double Chocolate Stout</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">13,5% | Vesi, ohramallas, kaakaopapu, kaura, vanilja, humala</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrNgh7DWz4pxU43wOcxHAukX4cfQIA_77wo58A5Ns-7kah4wU-Avn_3QeoGdCLJBP0LHqxUnEOMWMkgC88gif4H4A5CtKy7D2wfpv0lhOeF5X3ro1ZXn7nIXeWBHmBLv0zhUKjKWH6pDAlUZlVKv6kGcKQue0K2x0SRfSHDJsyf_vakCI-rU6V1gx4ds/s1422/P7130401.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1013" data-original-width="1422" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrNgh7DWz4pxU43wOcxHAukX4cfQIA_77wo58A5Ns-7kah4wU-Avn_3QeoGdCLJBP0LHqxUnEOMWMkgC88gif4H4A5CtKy7D2wfpv0lhOeF5X3ro1ZXn7nIXeWBHmBLv0zhUKjKWH6pDAlUZlVKv6kGcKQue0K2x0SRfSHDJsyf_vakCI-rU6V1gx4ds/w640-h456/P7130401.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Norjalaispanimon pikkumusta on Räsäs-asteikolla miltei kolminkertaisen
syntinen, onhan oluen vahvuus laskennallisesti jopa 2,9 kertainen
alkuperäiseen 4,7% rajaan nähden. Nykyisellä 5,5% asteikollakin
syntisyys nousee vaivattomasti yli kahden. Onko olut kenties syntisen hyvääkin, se selviää kohta.<br /></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Mustaa,
vaiko sittenkin syvän tummanruskeaa olutta. Tölkki sihahtaa ja olut
vaahtoaa aluksi, mutta vaahto myös nopeasti kohisten katoaa. Se on
tyypillistä näissä vahvuuksissa. Tuoksu on täyttä konvehtirasiaa. Siis
suklaata, suklaata ja suklaata hieman erillä tapaa sekä vaniljaa. Pastry tason meininki.
Mausteet eivät jää epäselviksi. Paahteisen maltaisia ja maltaisiakin
vivahteita kuitenkin taustalta nousee, mutta tuoksu hieman överi omaan
ihanteeseeni nähden. Sama homma maussa, joka on aluksi kuin
mutakakkumaisen tai suuta tahmaavan dumlemaisen suklainen - ja minä en
muuten tykkää dumlesta. Katkero ja vahvuus vievät kokonaisuutta kuitenkin
kauemmas jälkiruokaisuudesta. Muhkeita paahteisen maltaisia sävyjä,
hienoista espressomaisuutta, tummapaahtoista kermakahvia ja konvehtia.
Jouluinen konvehtirasia ja/tai liköörikarkit. Tässä ne on. Todella tuhdin täyteläinen
ja suklainen olut, vaikka varmasti joku tämänkin stoutin runkoa netin reittaussaiteilla liian ohueksi väittää. En kyllä viitsi mennä katsomaan. Turhankin makean leivosmainen siis omaan makuuni, mutta
kyllä tätä yhden nauttii ilokseen. Otetaan kokemuksena.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Näin siis kaksi laatuolutta Lervigiltä, oli mukava maistella. <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-48722903506690805972023-07-12T21:58:00.002+03:002023-07-12T21:58:17.658+03:00Parit witit: La Trappe Witte Trappist & Olaf White Knight Blanc<div style="text-align: justify;">Parit witit sarjassa astutaan ensin trappist-munkkien poluille ja sieltä siirrytään suoraan Savonlinnan suuntaan. Sarjan ideana on vain yksinkertaisesti nauttia parit witit ja kirjoittaa niistä mietteet, oluiden välille saattaa syntyä pientä vertailua tai sitten ei synny - asiasta ei oteta mitään paineita. Nautitaan kesästä ja witbieristä!</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">La Trappe Witte Trappist</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva, sokeri</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKIdBakWgbZdbknDYtkuVQD2nOuUsmPSu-gE-BsTyMkFa7jVtNjO3loYQ7_ImG7iS4_MFlTVfNXPYfas7g1j85odqQEcmeHiBtusEX1K2LEtlJOBcAGw3nIVFTXPs5Re-UErSf9UIGyq0WqURT2Lznf_fSmSCy6N6luQgN9IRUoOhtf_BRbkQc67sPR0/s1401/P7080366.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1401" data-original-width="1108" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKIdBakWgbZdbknDYtkuVQD2nOuUsmPSu-gE-BsTyMkFa7jVtNjO3loYQ7_ImG7iS4_MFlTVfNXPYfas7g1j85odqQEcmeHiBtusEX1K2LEtlJOBcAGw3nIVFTXPs5Re-UErSf9UIGyq0WqURT2Lznf_fSmSCy6N6luQgN9IRUoOhtf_BRbkQc67sPR0/w506-h640/P7080366.jpg" width="506" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Ensimmäinen
ja luultavasti myös ainut trappist-witbier nyt maistossa.
Ainesosaluettelo ei mausteita mainitse ja googlettelun perusteella
sellaisia ei ole lisättykään, mutta tuoksussa on kuitenkin raikkaan
sitrusmainen ”mausteinen” särmä. Tosi miellyttävä sitruunaisen vehnäinen
tuoksu. Hieman jopa limonadimainen. Suutuntuma on samettisen pehmeä ja
suuntäyttävän kuohkea. Hiilihappoisuutta on reilusti, mutta pehmeästi,
ei pisteliäästi - tämä tekee suutuntumasta raikkaan ja nautinnollisen. Juuri sellaista kepeyttä jota tyylissä pitääkin olla. Maussa on hämmentävän hyvin sekä tyylille ominaista
hedelmänkuorimaisuutta, tässä tapauksessa sitruunaa, että mausteisuutta,
joka on sitten käymisprosessin aikana hiivan synnyttämää, eikä lisätyn
korianterin aikaansaamaa. Kunnon witbier ilman witbierin mausteita -
erikoinen, mutta myös erittäin maukas tapaus. Aivan tyylin kärkipäätä
juotavuudeltaan ja myös makujen kirjoltaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Olaf White Knight Blanc</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">4,9% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kauramallas, humala, hiiva, sitruunankuori. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW0Mo3IqFmFZrvf388Ap6Yp7Pr7BgfvCNQenqnJ7U0_2XJkolNUV-9eR8D-vGFlNnX6wCGe1U1WGQb-MRIFtDwAiSEBDmcbeLztQtmAM6Gu1M-NhjVJKva1WzzUZPtJk2apJO9-c3B6R56ijnpb_YPGZ-8eUu4YvvmYgGHWGhbcbeg5Dw7Upghegpp3CY/s1289/P7080374.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1289" data-original-width="1004" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW0Mo3IqFmFZrvf388Ap6Yp7Pr7BgfvCNQenqnJ7U0_2XJkolNUV-9eR8D-vGFlNnX6wCGe1U1WGQb-MRIFtDwAiSEBDmcbeLztQtmAM6Gu1M-NhjVJKva1WzzUZPtJk2apJO9-c3B6R56ijnpb_YPGZ-8eUu4YvvmYgGHWGhbcbeg5Dw7Upghegpp3CY/w498-h640/P7080374.jpg" width="498" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Savonlinnasta
saapuu valkea ritari haastamaan trappist-munkkien valvonnan alla
valmistetun. Asianmukaisen samea keltaisuuteensa hieman oranssia
syvyyttä saava olut. Tuoksu on vehnämaltainen ja sitruunainen, ei
kovinkaan lennokkaan aromaattinen vaan hieman raskas. Vehnämaltaisella
tarkoitan nimenomaan vehnäolutmaista eli saksalaisen hefeweizenin
tyylistä makeahkoa vehnäisyyttä, kun witbierissä yleensä käytetään
hiutaloitua ”torrefied wheatia”, joka tuo suutuntumaan vehnäistä
kuohkeuttaan, mutta ei niinkään tätä raskaampaa hefeweizeniin
oleellisesti kuuluvaa tuntumaa. Valkoinen ritari onkin maultaan enemmän
sitruunankuorella maustetun saksavehnän kaltainen, vaikka hiivan
aromikkuus ei hefen kaltaista olekaan. Witbierinä tai blanchena
yllättävän kehno, ei siis tyylinsä kaltainen kepeä ja raikas vaan tuhdimpi tapaus, mutta oluena noin niin
kuin ihan muuten vaan ok. Mielellään kippaan kupillisen, mutta ei
tämä mielestäni tähän oluttyyliin oikein istunut.</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div>Aiemmin maistellut parit witit:</div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-huyghe-floris-white-mufloni.html" target="_blank">Huyghe Floris & Mufloni Blanche</a></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-kronenbourg-1664-blanc-ja.html" target="_blank">Kronenbourg 1664 Blanc & Hoegaarden</a></div><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/06/parit-witit-ug-breweries-double.html" target="_blank">UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/07/parit-witit-malmgard-witbier-brunehaut.html" target="_blank">Malmgård Witbier & Brunehaut Blanche</a> <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-46904844184587367072023-07-11T22:05:00.000+03:002023-07-11T22:05:15.971+03:00Kotiolutta: Granden Reddish Saison ja Galveston Saison<div style="text-align: justify;">Nyt maistoon taas Tampereen suunnalta kotiolutta Jan-Erik "Grande" Granbackalta. Tässä jutussa maiston alla kaksi saisonia, joista toinen kokeellisempaa osastoa ja toinen perinteisempää, joskin hieman NZ-aromihumalaa on keitokseen livahtanut. Aloitan mielenkiintoisesta hibiscus teellä maustetusta oluesta. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Reddish Saison</span></u></b><br /><div>6.2%</div><div>Hiiva: Lalbrew Farmhouse + TYB207 bretta(sekondäärissä)</div><div>Viljat: Low Color Maris Otter, Pilsner, Wheat, Munich, Carared ja vähän hapanmallasta säätämään PH.</div><div>Humalat: Mosaic, Monroe, Barbe Rouge</div><div>Lisäksi: "Hibiscus teetä"</div><div> </div><div><i>"Visiona
oli tehdä punainen saison, mutta Hibiscus ei lopulta värjännytkään
olutta punaiseksi. Teen tanniini toi punaviinivaikutteita ja niitä
täydensi vielä Barbe Rouge ja Monroen "punaiset" aromit, joten sen takia
pidin oluen nimessä viittauksen punaisuuteen! Ja hauskana twistinä TYB207 brettan tuottamat kirpeät hapankarkit. Tämä
saison on kokeellista osastoa, toivottavasti ei ollut liian outo!"</i></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcmBj9Mj4VvrkpTHyMoIyC160NvahaNy1MF6QOFrdyjknuX8KTdB-nK5ZEpgAntJbhXZ-G08K_qfLwIl9b8ucm57yB27gFCCRt1m7Hzpe-_Ni6ZSnD4--OCefMPuU_7vOIj25IWlG9Se6l7spuPFWmsRBnqYvFavJrmDRPwPcphERqzowEBGbh1d5QqNw/s2229/P7080360.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1671" data-original-width="2229" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcmBj9Mj4VvrkpTHyMoIyC160NvahaNy1MF6QOFrdyjknuX8KTdB-nK5ZEpgAntJbhXZ-G08K_qfLwIl9b8ucm57yB27gFCCRt1m7Hzpe-_Ni6ZSnD4--OCefMPuU_7vOIj25IWlG9Se6l7spuPFWmsRBnqYvFavJrmDRPwPcphERqzowEBGbh1d5QqNw/w640-h480/P7080360.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div>Oranssissa
oluessa on ehkä pieni punertava häivä tai sitten se on kuvitelmaa vaan. Kaunokainen hän joka tapauksessa on.
Vitivalkea vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on brettan tallimaisuutta
ja hapokkuutta sekä raikkaita hedelmänkuorimaisia aromeita. Yllättävä
mielleyhtymä tulee myös tyrniin tai tyrnimehuun, vaikka sellaista ei
olueen käytetty olekaan. Suutuntumassa on suuta supistavaa hapokkuutta
ja jännä hieman kirpeä sekä tanniininen jälkimaku - todella hieman kuin
niissä brain blast hapankarkeissa. Yllättävä miten paljon
lopulta muistuttaakin tanniinisuudessaan punaviiniä, mutta se on
oikeastaan vain loppu- ja jälkimaku. Alla on kuitenkin funkyn
tallimainen, raikas ja hedelmäinen saison. On hyvää. Ei ole aivan
vastaavaa montaa kertaa kohdalle osunut. Maussa on osia perussaisonista,
lambicista tai flanders red alesta ja punaviinistä - erikoinen, mutta
toimiva kombinaatio. Aina ilo päästä maistamaan myös kokeellisempaa
osastoa, varsinkin kun lopputulos on samalla sekä nautinnollinen että
sopivasti maistajaa haastava. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Galveston Saison</span></u></b><br /></div><div style="text-align: justify;">6.3%</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Hiiva: Jester King</div><div style="text-align: justify;">Viljat: Pilsner, Vienna, Carapils, Wheat, Flaked Oats ja vähän hapanmallasta säätämään PH.</div><div style="text-align: justify;">Humalat: Aramis, Sladek, Hallertau Blanc, Hull Melon, Motueka</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><i>"Tämä
on jatkoa viime vuotiselle "Greetings From Austin" saisonille. Tiputin
prossan alkoa jotta tulisi keveyttä lisää ja muutin humalointia
trooppisempaan suuntaan" </i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKYYElx3f2Y3wuMNF-66yiRiQ52BPUorqUrLSHQs8fEPPFQkP7_JiYysm5Bfmka2GajLTuM4I2yAu5YENDdseqZEPEf-m38xN7k5IWODnwmCLrCl0BJRni0UqKoqmXopf4hutPKkXrNmMyCiOt8wWyNlIE9WpU9T5uH93FF4mYVteH1hHXITKSenhzhRY/s2232/P7080363.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2232" data-original-width="1686" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKYYElx3f2Y3wuMNF-66yiRiQ52BPUorqUrLSHQs8fEPPFQkP7_JiYysm5Bfmka2GajLTuM4I2yAu5YENDdseqZEPEf-m38xN7k5IWODnwmCLrCl0BJRni0UqKoqmXopf4hutPKkXrNmMyCiOt8wWyNlIE9WpU9T5uH93FF4mYVteH1hHXITKSenhzhRY/w484-h640/P7080363.jpg" width="484" /></a></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirkas
kultainen olut valkealla pitsit lasin reunoihin liimaavalla vaahdolla.
Tuoksu on houkutteleva ja herkullinen - mausteisia saisonin
käymisestereitä, raikasta monipuolista hedelmäisyyttä ja myös vaaleaa
maltaisuutta sopivasti. Humalaisuudessa tosiaan Motuekan trooppisen
hedelmäinen syvyysulottuvuus, joka ei kuitenkaan tunnu yhtään
päälleliimatulta. Loistavat mausteiset ja raikkaan päärynänkuorimaiset
käymisaromit tällä hiivalla. Tai käymisestä ne ainakin luullakseni
tulevat. Suutuntuma on aluksi sopivan pehmeä, jotta tirisevän maukkaat
hedelmäiset aromit saavat jäädä hetkeksi suuhun pyörimään, mutta loppua
kohti tuntuma myös miellyttävästi kuivuu ja katkeroituu kunnon saisonin
tavoin. Katkeroa voisi omaan makuuni olla ehkä enemmänkin, mutta se ehkä
sitten söisi tilaa joltain muulta. Eri osien korostaminen oluenteossa
on aina vähän sellaista treidipeliä, kun jotain laittaa lisää niin jotain tippuu pois. Tämän oluen ensinäytös ”Greetings
From Austin” oli loistava ja yhtä loistava on tämä jatko-osakin, mutta
kuitenkin omilla ehkä hieman pehmeämmän hedelmäisillä ansioillaan. En
oikein pysty edes kuvittelemaan tämän parempaa kesäolutta - tässä on
vaan kaikki niin viimeisen päälle kunnossa ja osuu omaan makuhermoon
just eikä melkein. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Kiitos taas Grandelle mahtavista oluista! <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-86063053756306541492023-07-06T17:34:00.003+03:002023-07-06T17:34:49.504+03:00Parit witit: Malmgård Witbier & Brunehaut Blanche<div style="text-align: justify;">Parit witit sarjassa jatketaan Suomi - Belgia vastakkainasettelua. Suomesta tällä kertaa maistoon Loviisan Pernajasta Malmgård Witbier, jossa limen kuorta mausteena. Belgiasta gluteeniton haastaja Brunehaut, jossa vehnän sijaan tattaria ohramaltaan lisäksi. Pidemmittä jaaritteluitta itse nautinnan pariin.<br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u" dir="auto"><b><u><span style="font-size: large;">Malmgård Witbier</span></u></b><br />4,9% | Vesi, ohramallas, vehnä, limen kuori, korianteri, humala, hiiva<br /></span> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnjZgobWh8n25I8lIdr8u251pk4nfW0MT-e52h-KUW5xy-czdYhFxOFED0MIH_5tVqecMEad-mUxosUh1eyQXaDiqNIZvV0FCvMTNcKkgJADidvObj90naocTii3xmkOH66y2OqFDB1g1dxn_l7ElTjPJSOtvoUL_judmKKeypNGKrgi-s-4ocWIczeqI/s1521/P5200189.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnjZgobWh8n25I8lIdr8u251pk4nfW0MT-e52h-KUW5xy-czdYhFxOFED0MIH_5tVqecMEad-mUxosUh1eyQXaDiqNIZvV0FCvMTNcKkgJADidvObj90naocTii3xmkOH66y2OqFDB1g1dxn_l7ElTjPJSOtvoUL_judmKKeypNGKrgi-s-4ocWIczeqI/w480-h640/P5200189.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Siitä ei kovin kauaa olekaan kun nautiskelin tällaisen
Malmgårdin, mutta otetaan nyt parit witit sarjan varjolla uudelleen.
Kauniisti keltainen ja läpinäkymätön olut, jonka vaahto on varsin
kestävä. Tuoksu tässä oli muistaakseni hyvä ja erityisesti limenkuori
hienosti esillä - ja sellainen tämä onkin. Korianterisuus hiukan kesyä
tosin, se voisi ehkä erottua hieman enemmänkin. Raikas hedelmäinen
tuoksu kuitenkin ja vehnäisyys tietysti esillä myös. Pullowiteissä on
yleensä tölkkioluita voimakkaammat hiilihapot ja niin tässäkin
tapauksessa, riittävästi on ja mukavan pehmeästi, mutta ehkä se
viimeinen terävyys jää vähän vajaaksi. Lime tuo makuun omaa muikeuttaan
hienosti ja sitä kautta tämä erottuu appelsiininkuorta mausteenaan
käyttävistä. On edelleen oikein hyvä ja ilahduttavan laajalti näkee
kaupoissa. Tullee ostettua jatkossakin.</div><div style="text-align: left;"><div dir="auto"><br /></div><div dir="auto"><b><u><span style="font-size: large;">Brunehaut Blanche</span></u></b></div><div dir="auto">5,5% | Sisältää ohramallasta</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEZS0iAICziTMTe4wZ9jnA78wTtgpCeZclxokJZ1eOs_Ujc7dnHSe8BLtnq4yUAnEzM6s0zPQgA4lXm-hHtKbxkVCLd0v0nNkE5D8v0ACWzX9kyTXUL-m80MtULQe8FknECc4qqlIIKS1bcVCMFda_KW16DOoiaqOnRC_7RtwvhgOIqWB5H4RPQBp2mYY/s1521/P5200193.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1521" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEZS0iAICziTMTe4wZ9jnA78wTtgpCeZclxokJZ1eOs_Ujc7dnHSe8BLtnq4yUAnEzM6s0zPQgA4lXm-hHtKbxkVCLd0v0nNkE5D8v0ACWzX9kyTXUL-m80MtULQe8FknECc4qqlIIKS1bcVCMFda_KW16DOoiaqOnRC_7RtwvhgOIqWB5H4RPQBp2mYY/w640-h480/P5200193.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Belgialaista
artesaanista pintahiivaolutta kertoo etiketti. Ohramaltaan lisäksi vain
tattaria käytetty - sillä osaltaan selittyy gluteenittomuus sitten varmaan. Olut
pyrkii pullosta ulos heti korkkauksen jälkeen vaikka on pullo on kyllä
saanut jääkaapissa asettua riittämiin. Lasissa olut kuohuaa runsaasti,
mutta ei nyt ylitse kuitenkaan. Tuoksu on mausteisuutta ja
hedelmäisyyttä, joka etäisesti kyllä muistuttaa witbieriä, mutta ei sitä
kovin houkuttelevaksi voi sanoa. Maku on mausteinen, pahvimainen ja
tympeä - hapettunuttahan tämä on. Päiväys kuitenkin vasta 07/2024 eli
aika optimistisesti on vedetty. Vehnäisyyttä tai muutakaan sen kaltaista "kuohkeutta" ei ole suutuntumassa kyllä
nimeksikään joten tuskin kunnossakaan olisi hääppöinen. Huonompi siis kuin
1664 Blanc, sitäkin voidaan pitää saavutuksena.<br /></div></div> <br /></div><div style="text-align: left;"><div dir="auto">Aiemmin maistellut parit witit:</div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-huyghe-floris-white-mufloni.html" target="_blank">Huyghe Floris & Mufloni Blanche</a></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-kronenbourg-1664-blanc-ja.html" target="_blank">Kronenbourg 1664 Blanc & Hoegaarden</a></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/06/parit-witit-ug-breweries-double.html" target="_blank">UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche</a><br /></div> </div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-72728105796331182082023-06-28T22:10:00.001+03:002023-06-28T22:10:31.317+03:00Kotiolutta: Granden Belgian IPA ja Brett IPA<div style="text-align: justify;">Mukava taas päästä maistamaan hiivakuiskaajaksikin kutsutun Granden eli Jan-Erik Granbackan kotioluita. Miehen maku oluiden suhteen on usein ollut myös omaan suuhuni sopivaa eli mm. eri belgityylejä, välillä perinteisemmin ja välillä modernimmalla otteella. Brettanomyces hiivaakaan ei kaihdeta. Ota <a href="https://www.instagram.com/grandenpanimo/" target="_blank">tästä Grande seurantaan</a> instassa niin pysyt kärryillä miehen edesottamuksista. Tänään otan maistoon kaksi Granden tekemää ipaa, toinen perinteisempi belgi-ipa ja toisessa sitten brettaa mukana. Aloitetaan Belgian IPAsta ja mennään villimmälle puolelle sitten sen jälkeen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div dir="auto"><b><u><span style="font-size: large;">Belgian IPA</span></u></b><br /></div><div dir="auto">6.5%</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto">Hiiva: WLP540 ("Rochefort" Abbey Ale IV)</div><div dir="auto">Vilja: Pehkolan Pilsner, Vienna, Pale Cookie, Aromatic ja vähän hapanmallasta säätämään PH.</div><div dir="auto">Humalat: Perle, Amarillo, Citra</div><div dir="auto">Lisäksi: Sokeria</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto"><i>"Halusin
tehdä belgihenkisen IPAn, jossa jalohumalan katkerot ja aromit
jenkkihumalista. Hedelmäisyyttä tuottava hiiva sitten sitoo maut
yhteen."</i></div><div dir="auto"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0aBrCT40pDonwDkisGCeYK2ejgLubYpG8840IMYOFrGEf6j2Ti5FMNbhyCZS_6kyRxc7SliFWg9RwMX6RyrWKCbqPscvkr9UQS8IdS7uDK06ijoN05VUSlI4OaYmULqsOJcbJVbxmEbfl8lDq8iqPkhNOKahzZ9z4FO-5U0X_FlmWstxPFyjBGjU-CY/s1418/P6170280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1418" data-original-width="1121" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0aBrCT40pDonwDkisGCeYK2ejgLubYpG8840IMYOFrGEf6j2Ti5FMNbhyCZS_6kyRxc7SliFWg9RwMX6RyrWKCbqPscvkr9UQS8IdS7uDK06ijoN05VUSlI4OaYmULqsOJcbJVbxmEbfl8lDq8iqPkhNOKahzZ9z4FO-5U0X_FlmWstxPFyjBGjU-CY/w506-h640/P6170280.jpg" width="506" /></a></div><br /><div dir="auto"></div><div dir="auto"></div><div dir="auto">Hieman
utuisen kultaoranssi olut mukavan muhkealla vaahdolla. Tuoksussa on
jenkkihumalien sitruksista hedelmäisyyttä, herukkaisuutta ja kuivattuja
hedelmiä sekä hentoa mausteisuutta hiivasta. Raikas ja aromaattinen
tuoksu. Hiivan rooli on niin merkittävä, että olut tuoksuu enemmän
belgialelta kuin ipalta ja hyvä niin, belgioluiden ystävä kun olen. Maku
on raikas, maukas ja mahtavasti jopa saisonmaisen kuivakka ja kunnolla
katkeroitu. Katkerolle toki pedataan myös hieno estradi kun hiivan
käymisaste tuntuu sangen korkealta ja mallaspohjakin on riittävän
vaalea. Eli katkerohumalaa ei niin paljoa edes tarvita kuin
karamellimaisemmassa oluessa. Eikä tässä ole myöskään liikaa katkeroa,
vaan kokonaisuus on hyvin balanssissa. Aromihumalien hedelmäisyys
nivoutuu hyvin hiivan hedelmäisten käymisesterien kanssa yhteen - tässä
sellainen tosi mausteinen tai brettaisempi hiiva ei toimisi näin hyvin,
koska sellaiset yleensä peittävät humalien hedelmäisyyttä hieman
allensa. Erinomaisen hyvin omaan makuuni uppoava olut Grandelta taas
kerran!</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto">Seuravaaksi sitten brettaa.</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto"><div dir="auto"><b><span style="font-size: large;"><u>Brett IPA</u></span></b><br /></div><div dir="auto">5.8%</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto">Hiiva: WLP648 (Trois Vrai Bretta)</div><div dir="auto">Viljat: Low Color Maris Otter, Flaked oats, Torrefied Wheat, Carapils, Caramel ja vähän hapanmallasta säätämään PH.</div><div dir="auto">Humalat: Mosaic, Cascade, Idaho#7</div><div dir="auto"> </div><div dir="auto"><i>"Ensimmäinen
vain brettalla käytetty IPA, josta tuli ainakin alkuun
superhedelmällinen. Kuulin, että kyllä muuttuu kypsytyksessä enemmän
barnyardin suuntaan, mutta ei sitä riitä kypsytykseen saakka, pitää
tehdä isompi erä kun hedelmäisenäkin teki liiankin hyvin kauppansa! :-)"</i></div><div dir="auto"><br /></div><div dir="auto"> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjUjQSEU5e_Y-dL0z1AIqikZHUaaMtdz1kXhEf_GfmnUE-cOX7LsL-Vo9uM-5tyBF71OKTWmgGVruzfyMcPSJKDJ6nB7w0HIVF6lSquT36ZPTDDU4kkfNgzl5zgaDJCoAUYpMmjsha_6W9UniqHthOIvAQ1PdloZPCrWRMDTHzAsPVStUt9u5k7CvriAQ/s1445/P6170283.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1445" data-original-width="1117" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjUjQSEU5e_Y-dL0z1AIqikZHUaaMtdz1kXhEf_GfmnUE-cOX7LsL-Vo9uM-5tyBF71OKTWmgGVruzfyMcPSJKDJ6nB7w0HIVF6lSquT36ZPTDDU4kkfNgzl5zgaDJCoAUYpMmjsha_6W9UniqHthOIvAQ1PdloZPCrWRMDTHzAsPVStUt9u5k7CvriAQ/w494-h640/P6170283.jpg" width="494" /></a></div><br /></div><div dir="auto">Nyt
on kauniisti utuisen vaalea ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut lasissa.
Oman kokemukseni mukaan näissä joskus käy niin että bretta ja voimakas
aromihumalointi luovat suorastaan ureaisen ”tuoksuelämyksen”, mutta
tässä ei aivan niihin ulottuvuuksiin onneksi mennä. Tuoksu on kyllä
hieman myös brettaisen ”nahkasatulainen”, mutta myös herkullisen
hedelmäinen ja suorastaan raikkaan hedelmänkuorimainen. Hyvin
Grandemainen olut heti tuoksun perusteella. Aivan todella herkullinen
tuoksu hiivakuiskaajan twistillä. Hyvin raikas maku ja aromipuoli
edellä humalissakin - mallaspohja on sen verran vaalea että katkero
olisi ollut helppo vetää yli ja brettan kanssa se ei oikein toimisi,
mutta Grandella on ollut oikeassa kohdassa käsijarru päällä. Kaura ja
vehnä toki kuohkeuttavat ja pyöristävät mallaspohjaa mukavasti myös,
mutta ylimääräistä makeutta ei niistäkään liiemmin tule. Todella hyvää
ja monipuolisen hedelmäistä. Pidemmällä kypsytyksellä kääntyisi varmaan
sinne ureaisempaan suuntaan, joten ehkä juuri nyt parhaimmillaan. </div><div dir="auto"><br /></div><div dir="auto">Siinä oli taas kaksi oikein mainiota olutta Grandelta, mies ei huteja juuri tunnu tekevän tai jos tekee niin ei ainakaan jakele niitä maailmalle. Kiitos näistä Jan-Erik! Seuraavassa kattauksessa maistoon sitten kaksi saisonia.<br /></div> </div></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-5459494849646445592023-06-09T21:50:00.002+03:002023-06-09T21:52:03.828+03:00Parit witit: UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche<div style="text-align: justify;">Nyt sitten kaksi vähän vahvempaa witiä tähän parit witit sarjan seuraavaan kattaukseen. Tässä sarjassa maistelen kotimaan kaupoissa vastaan tulevia witbierejä pareittain ihan sitä tahtia kun sattuu oluita löytymään. Muitakin olutarvioita julkaisen somen puolella facebookissa ja instagramissa, niihin löytyy linkit blogin yläpalkista - ota seurantaan jos siltä tuntuu! Tässä setissä nyt Lohjalta mangolla maustettua ja belgiasta taasen perinteisempää jo pidempään saatavilla ollutta tonttuwitiä. Aloitetaan kotimaisella.<br /></div><div dir="auto"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">UG Double Mangover</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">7% | Sisältää ohraa ja vehnää</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNfU1EZlF--TZY8d2otv9DoL5QFgfzzJyAFZjH_PPyJNwfRXbOf7BkqiuBXXMB_bFyZlKKwLZByV9Oq3glcgFjgLilnwaIubHF0VLu2wfPtEMgqoaMOzKuTwdflT9-qUEkkXq9OcQARn4I55xAiXM42SDY3EiTMo6OHYIDgi9Lvzor2MujInbP05kZ/s1390/P5060128.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1390" data-original-width="1097" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNfU1EZlF--TZY8d2otv9DoL5QFgfzzJyAFZjH_PPyJNwfRXbOf7BkqiuBXXMB_bFyZlKKwLZByV9Oq3glcgFjgLilnwaIubHF0VLu2wfPtEMgqoaMOzKuTwdflT9-qUEkkXq9OcQARn4I55xAiXM42SDY3EiTMo6OHYIDgi9Lvzor2MujInbP05kZ/w506-h640/P5060128.jpg" width="506" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Lohjalaispanimolta
mango witbier eli mangoa siis mausteena ja ”tuplana” eli 7%
vahvuudessa. Tästä on ollut joskus viisiprossainen perusversiokin netin
mukaan. Täysin samea ja väriltään oranssi olut jonka vaahto täyttää
tulppaanin kun reilusti kaataa. Tuoksu on
mangomaisen hedelmäinen, vehnäinen ja myös raikkaasti korianterinen -
witbierin perusmauste siis mukana kuten kuuluukin. On kyllä tosi
mangososemainen tuo tuoksu - sitä tuoksua on meinaan viiden lapsen isä muutaman kerran pilttipurkkia avatessa tuoksutellut. Maku on
mehumaisen pehmeä ja hedelmäinen. Mangoa ja makeahkoa vehnää. Aika
muhkea myös suutuntumaltaan ja maltilliset hiilihapot vielä korostavat
tuota mehumaisuutta. Korianteri tuo sopivasti vähän puraisua loppuun ja
jälkimaussa on hieman aidon hedelmän karvauttakin. Onhan tää mangomehua,
mutta hyvällä ja ennen kaikkea nautinnollisella tavalla. Perinteinen
tyyli tuunattu vähän vahvemmaksi ja fruittia löytyy, hieno suoritus!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Eksperimentaalisen
suomioluen perään nautitaan sitten klassisempi tonttuwit. Vahvuutta
tässä myös vähän tyylin normitasoa enemmän.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">Chouffe Blanche</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">6,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva, korianteri, sitruuna</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicGvsbRrNUMSMwfW9n3dPoq_qhyi2-p4xUGRmeMzyvDdPy6cUbbwD_4fhtgLpRRcNMWGKVLcqbjmrSgMOyIG4Agbd6BoGtOvokgI1y9YlGnDG8sHyarUI0ovAptaRVVuk3nr-BcWiQt1E3HrwYiglIm_UnySVzdIiYpQ51Ihiw7aL3q4VFGXRN2WRh/s1382/P5060134.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="1077" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicGvsbRrNUMSMwfW9n3dPoq_qhyi2-p4xUGRmeMzyvDdPy6cUbbwD_4fhtgLpRRcNMWGKVLcqbjmrSgMOyIG4Agbd6BoGtOvokgI1y9YlGnDG8sHyarUI0ovAptaRVVuk3nr-BcWiQt1E3HrwYiglIm_UnySVzdIiYpQ51Ihiw7aL3q4VFGXRN2WRh/w498-h640/P5060134.jpg" width="498" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Tässä
ei maustepuolella ole muuta erikoisuutta kuin se että
appelsiininkuorien sijaan on käytetty sitruunaa. Se tuokin tämän
kellertävän oluen tuoksuun ja makuun omaa hieman suuta supistavan
muikeaa tuntuaan. Kokonaisuus on tässä vahvuudesta huolimatta ennen
kaikkea raikas ja Chouffe-oluille ominaiseen tyyliin maku on
hedelmäinen, pehmeä ja hieman jopa vaniljainen. Kaikin tavoin hyvin
perinteinen sopivan korianterinen tulkinta witbieristä, mutta sitruuna
ja ”chouffemaisuus” erottaa mukavasti. Vahvuus ei tunnu maussa vaan
kaatuu ihan melkein Hoegaardenin tapaan - se on tonttuoluen taikaa. Chouffe toimii aina!</div><div style="text-align: justify;"> </div><div dir="auto">Aiemmin maistellut parit witit:</div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-huyghe-floris-white-mufloni.html" target="_blank">Huyghe Floris & Mufloni Blanche</a></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-kronenbourg-1664-blanc-ja.html" target="_blank">Kronenbourg 1664 Blanc & Hoegaarden</a></div><p> </p>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-1513180749315943732023-05-10T21:53:00.003+03:002023-05-10T21:53:45.546+03:00Parit witit: Kronenbourg 1664 Blanc ja Hoegaarden<div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Nyt maistoon sitten kaksi luultavasti isointa mitä witbierien
maailmaan tulee. Hoegaarden on käytännössä tyylin kantaisä, siis ollut aikoinaan, nyt reseptiikka on tietysti erilainen ja tuote täysin teollinen. Kronenbourg on taasen
brändiltään ranskalainen, mutta olutta valmistetaan monissa saman konsernin panimoissa ja Suomen markkinoille olut tulee Puolasta. Ennen Venäjän aloittamaa sotaa olutta valmistettiin myös
Pietarissa. Molemmilla on oma tunnistettava pullomalli ja Blancia saa myös tölkkitavarana.<br /></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-vFQuXurtpjUJakeGWfYejqnPQt0TogOBBIhm1wi77fcfZHZDF2AX481L4O3sbww-w9hprOOgDJEcye5Eyxgg2Jxlp_C2Xdj6RRhpQr81Kt6fGoAQ0eWw2-RNfTCHZyGhMl0AlvMHjBXg_H3A_Enj3h_G1ZAQRms69MbXLTBhL2uNXlO-F5-jS6fm/s1482/P5060108.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1482" data-original-width="1111" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-vFQuXurtpjUJakeGWfYejqnPQt0TogOBBIhm1wi77fcfZHZDF2AX481L4O3sbww-w9hprOOgDJEcye5Eyxgg2Jxlp_C2Xdj6RRhpQr81Kt6fGoAQ0eWw2-RNfTCHZyGhMl0AlvMHjBXg_H3A_Enj3h_G1ZAQRms69MbXLTBhL2uNXlO-F5-jS6fm/w480-h640/P5060108.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: left;">Otetaan ensin maistoon puolanranskalainen Suomessa Sinebrychoffin ”salkkuun” kuuluva olut. Se että olut kuuluu koffin jakeluun tarkoittaa samalla sitä että ravintolajakelukin on laaja.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Kronenbourg 1664 Blanc</span></u></b></div><div style="text-align: left;">5% | Vesi, ohramallas, vehnä, glukoosisiirappi, aromaattinen karamelli, aromi, humalauute, makea appelsiininkuori, korianteri.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA2D1lbIj01Rhc33TekdvBCveMDfMXtZjTMYE65AdZZaB-_mJAke-rNSOejoqY0NbuWnKjQhmRH81b48dvlvRMQWL36dnm5-wEhgNxSSl2D8A-wOmWXaBwvpbtr9PhdE8RAFOK8PlTFnsh0ZoeMDbLTd2RlnCImCri66h9ZM5R_Q_u-nGLZ8m6TBIe/s1451/P5060112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1451" data-original-width="1088" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA2D1lbIj01Rhc33TekdvBCveMDfMXtZjTMYE65AdZZaB-_mJAke-rNSOejoqY0NbuWnKjQhmRH81b48dvlvRMQWL36dnm5-wEhgNxSSl2D8A-wOmWXaBwvpbtr9PhdE8RAFOK8PlTFnsh0ZoeMDbLTd2RlnCImCri66h9ZM5R_Q_u-nGLZ8m6TBIe/w480-h640/P5060112.jpg" width="480" /></a></div><div style="text-align: left;"></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ainesosia
näemmä löytyy eikä kaikki kovin mairittelevia - aromiahan ei olueen
normaalisti tarvitse lisätä vaan sitä tulee ihan siitä panoprosessista jolla olut valmistetaan.
Tällainen megabrändi tietysti on täysin teollinen tuote ja koffin
sivujen mukaan jopa suodatettu, joka witbierin tapauksessa on
hämmentävää. Kirkasta olut ei kuitenkaan ole vaan ihan asianmukaisen
utuisaa ja kaunis kuohkea vaahtokin rakentuu. Tuoksussa on
sitruksisuutta ja korianterisuutta aika reilusti. Vehnäisyyttä nousee
taustalta. Ihan ok tuoksu, jossa oikeita elementtejä. Maku on kyllä
sitten tympeämpi. Mausteet siinäkin selkeinä mutta suutuntuma on aika
ohkainen ja maku hieman jopa pahvimainen. Tässä on joku sellainen tietty
alkoholittoman vehnäoluen sivumaku, jota en oikein osaa kuvailla. Ei
kuitenkaan siis oikein lähde lentoon, mutta kyllä tämän nyt
aurinkoisella säällä ihan mielellään juo. Kovin kaukana ollaan tyylin
kärjestä, se on ihan selvä juttu. En ollut tätä mielestäni aiemmin
maistanutkaan, eikä toista kertaa välttämättä tarvitsekaan.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Hoegaarden </span></u></b></div><div style="text-align: left;">4,9% | Sisältää ohramallasta ja vehnää</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho_drSUQCa35J-bEQkmh0UCHWh6wuUhLkUzK821Y6bF17ltUveDCUDxHcX5B1qaLVouANR0GYhRfUY8yqR9nugs4-C4_FHLHbqiABpLYhAWUJ0Nm9l84G0LSOMVmRv4KFtuifwmBLw7z5ZaqOskYX0He-k8zI9aIVxrY_MU-924cN_LceM-QCG3IJG/s1521/P5060114.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho_drSUQCa35J-bEQkmh0UCHWh6wuUhLkUzK821Y6bF17ltUveDCUDxHcX5B1qaLVouANR0GYhRfUY8yqR9nugs4-C4_FHLHbqiABpLYhAWUJ0Nm9l84G0LSOMVmRv4KFtuifwmBLw7z5ZaqOskYX0He-k8zI9aIVxrY_MU-924cN_LceM-QCG3IJG/w480-h640/P5060114.jpg" width="480" /></a></div><br /></div><div style="text-align: justify;">Mausteina
tässäkin pullon mukaan korianteri ja appelsiinin kuoret ja maltaisen
lisäksi sokeria hiivalle tuo myös glukoosisiirappi. Ulkonäkö tutusti
kellertävä ja runsasvaahtoinen. Tuoksu Blanciin verraten huomattavasti
vehnäisempi ja mausteiltaan lempeämpi, mutta samalla tämä on myös
huomattavasti raikkaamman aromaattinen - jopa sellainen parfyymimäinen.
Suutuntumassakin iso ero ja edelleen Hoegaardernin hyväksi. Täyteläisen
ja pehmeän vehnäistä, mutta ei liian makeaa saati raskasta vaan juuri
oikeanlaisessa hienovaraisessa balanssissa. Raikkautta ja kepeyttä,
mutta kuitenkin hyvin runkoa - kunnollisen witbierin tuntua, sellaista
aitoa eleganssia. Ai että, kyllä tämä on hyvää. Hyvyys vielä korostuu
kun maistellessa muistaa juuri nautitun Blancin, joka tuntuu nyt entistä
kehnommalta. Hoegaardenin klassikkostatus on kiistaton ja taso on
pysynyt edelleen korkeana. Ei voimakasmakuisin eikä kaikkein paras,
mutta kunnollinen tämä on. Tuokaa litra, tuokaa vaikka kaksi!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Näiden kahden välillä ei siis oikein kilpailua saatu kun ero on lopulta todella suuri. Toinen kehno, toinen erittäin hyvä.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Aiemmin maistellut parit witit:</div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.reittausblogi.info/2023/05/parit-witit-huyghe-floris-white-mufloni.html" target="_blank">Huyghe Floris & Mufloni Blanche </a><br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-17427737442257803992023-05-03T21:38:00.000+03:002023-05-03T21:38:03.792+03:00Parit witit: Huyghe Floris White & Mufloni Blanche<div style="text-align: justify;">Sitten maistoon kaksi witbieriä, jotka hankin sitä silmällä pitäen
että aurinkoista keväistä säätä luvattiin. Sitä saatiinkin, mutta päivä
meni aika pitkälle iltaan asti kaikenlaisen mööbliseeraamisen ja muiden
tilusten tilaa kohentavien toimien merkeissä, joten korkkaus tapahtui
vasta auringon jo laskiessa ja lämpötilan painuttua tuntuvasti alle
kymmenen asteen. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLGpfbPcPNIoF_vNxsnBpPSs_b7FXBfEVttKVR7IbWhWkpofxcSgrcIrWfGgf57tCRJEKZNVbgr6BAl_1mkpayN16cMheDTaDXbzT4dURLbhSkL_iv4S7bnJumiiooYMoTshtdhMYeeXilV2h76WlnlHjl7diaX1CfMDcW7W0FoSLDFhDGn4Q9VVH1/s1260/P4220071.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="946" data-original-width="1260" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLGpfbPcPNIoF_vNxsnBpPSs_b7FXBfEVttKVR7IbWhWkpofxcSgrcIrWfGgf57tCRJEKZNVbgr6BAl_1mkpayN16cMheDTaDXbzT4dURLbhSkL_iv4S7bnJumiiooYMoTshtdhMYeeXilV2h76WlnlHjl7diaX1CfMDcW7W0FoSLDFhDGn4Q9VVH1/w640-h480/P4220071.jpg" width="640" /></a></div>Nautitaan nyt kuitenkin
witbierit pois kun niin oli suunniteltu. Yritän pitkän päivän päälle
pitää arviot lyhyinä ja oluita toki verrataan keskenään, vaikka
varsinainen maistelu tapahtuukin olut kerrallaan. Aloitetaan aidolla
belgillä ja katsotaan miten porilaispanimo siihen sitten vastaa. </div><div><br /></div><div><b><u><span style="font-size: large;">Huyghe Floris White</span></u></b></div><div>4,8% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, vehnä, kaura, hiiva, mausteet, humala</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuAy4o7pgnjxtxgSrcq6Uhc5v-wWAn2WYSv8hvOId0ba_cNH_lklHX5cQiEosrEeJi6eVFkiWNyjEDBox-KpQ6qqywdmFBrrjIBAo6RnJo0CzUjRYUZ5n3Aui0TIcsIpri5lFpCnUOqOz1WMLAhcSb99zdoWiibPLanDwQKlUhQEDz_oDoOpWfON3J/s1406/P4220074.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1095" data-original-width="1406" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuAy4o7pgnjxtxgSrcq6Uhc5v-wWAn2WYSv8hvOId0ba_cNH_lklHX5cQiEosrEeJi6eVFkiWNyjEDBox-KpQ6qqywdmFBrrjIBAo6RnJo0CzUjRYUZ5n3Aui0TIcsIpri5lFpCnUOqOz1WMLAhcSb99zdoWiibPLanDwQKlUhQEDz_oDoOpWfON3J/w640-h498/P4220074.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Belgiasta
Huyghen laatupanimolta ilmeisen klassinen wit. Ulkonäkö haalean
kultainen ja varsin utuinen, vaahto kuohkea ja kestävä. Tuoksu hieman
kesy ja yllättävästi mielestäni varsin kaurainen ja toki myös runsaan
vehnäinen. Appelsiininkuoria selkeästi mukana ja korianteria myös. Maku
on iskevämpi ja oikeastaan todella hyvä. Pohja on sopivan pehmeä ja
täyteläinen, mutta kuitenkin niin kepeä ettei raikkaus kärsi yhtään.
Korianteri tuo purentaa ja appelsiininkuoret nousevat mukaan varsin
voimakkaasti ja makeina, ei katkerina. Tosi hyvä ja kesäinen - juuri
tällainen perinteinen belgiwit yleensä on.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sitten kotimaista. </div><div><br /></div><div><b><u><span style="font-size: large;">Beer Hunters Mufloni Blanche</span></u></b></div><div>5,0% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, humala, appelsiini, korianteri ja hiiva</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2N5YE04xYFJXVeTpBfp3Uxk44igNWG-0keKNKDK5-cUdh-wQ76xik5HX6d3-QVWdGNllOBkbpLxNgYPnBKN0zpS2nXjlvJC2z9cK9hXu3HQcuyQjktHdIk1-q8fBV5kqejDhB6fTHA43LoP_no1x4NUlcztLJpkJXf10AtTzw_XRAn5ywAfN4zAjj/s1412/P4220076.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1098" data-original-width="1412" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2N5YE04xYFJXVeTpBfp3Uxk44igNWG-0keKNKDK5-cUdh-wQ76xik5HX6d3-QVWdGNllOBkbpLxNgYPnBKN0zpS2nXjlvJC2z9cK9hXu3HQcuyQjktHdIk1-q8fBV5kqejDhB6fTHA43LoP_no1x4NUlcztLJpkJXf10AtTzw_XRAn5ywAfN4zAjj/w640-h498/P4220076.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Porilaisblanche
kaatuu lasiin belgialaista hieman tummemman värisenä, mutta hyvin
vaaleana kuitenkin, vaahto valkea ja keskiverto kooltaan. Kestää hyvin.
Tuoksu on voimakkaampi ja tosi appelsiininen, korianteria nousee
raikkaasti. Floris oli tuoksultaan maltaisempi, kun taas Mufloni iskee
heti hedelmäisemmin ja mausteisemmin. Makukin on voimakkaasti
appelsiininen, tosi raikas ja aiemmin maisteltuun nähden suutuntumaltaan
ohkaisempi, joskaan ei missään nimessä liian vetinen. Raikkaus edellä
mennään ja lopussa korianteri nousee isompaan osaan ja luo jopa pientä
mausteista purentaa kielen perukoille. Selkeästi saman tyylisuuntauksen
olut kuin aito belgi, mutta samalla myös selkeästi erilainen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kun
Floris oli hieman hillitympi, ehkä tasapainoisempi ja hieman helpompi
juotavuudeltaan niin Mufloni hyökkää heti voimakkaammilla mauilla
mausteet edellä. Molemmat tosi hyviä. Tehdään pesäeroa niin että
Muflonin ottaisin ennemmin esim. jos pitäisin tastingin ja siihen
tarvittaisiin mukaan witbier - mausteiden maut ovat niin selkeät ja
sopivasti koholla että varmasti kaikki löytäisivät ne. Jos taas menisin
aurinkoiselle terassille nauttimaan litran witbieriä niin valinta näistä
kahdesta olisi Floris. Hyvä hieman maltillisemmin maustettu maku ja
juotavuus aivan maksimeissa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Siinä siis maistossa kaksi hyvää witbieriä. Molempia pitää kokeilla vielä oikeasti helteisenä päivänä - uppoaa taatusti! Katsotaan muodostuuko tästä "Parit witit" hommasta yhtä juttua pidempää sarjaa, kenties, sillä tämä on ehdottomasti tyyli jota on aina mukava maistella ja harvemmin huonoja vastaan tulee. <br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-61113726386891702062023-04-05T20:48:00.002+03:002023-04-05T20:48:43.532+03:00Sahtikisojen voittoresepti tekoälyllä?<div style="text-align: justify;">Tekoäly tekee tuloaan niin kovaa vauhtia että nyt jo keskustellaan että sen kehitys pitäisi keskeyttää joksikin aikaa, jotta ehdittäisiin luoda jotkut yhteiset säännöt ennen kuin homma lähtee käsistä ja skynet ihan oikeasti orjuuttaa meidät kaikki. Nyt kun tekoäly vielä toistaiseksi riehuu vapaana niin päätin heti ottaa sillä kilpailuetua tulevan kesän Sahdinvalmistuksen SM-kisoihin. Ylivertaisen tekoälyn luomalla reseptillä voitto olisi käytännössä varma!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizdJ6M35rEEhuoXwRxd_F2UdmsO3ZmpkoozcqH-C8RMerRC3eskGwF9XJuDMNtMu1BSCUiLEZiMfNAZGDIQ19iZZNU7Ipy3IqC66Kg4qWDVHHKdE4heOneKEqsveELhczB9dvZweid38ivpkHe65rXv7AWVJ3U7fifUiwo6TPuwdxyc_ah6mQngaZy/s640/M012_KK1739_195.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="485" data-original-width="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizdJ6M35rEEhuoXwRxd_F2UdmsO3ZmpkoozcqH-C8RMerRC3eskGwF9XJuDMNtMu1BSCUiLEZiMfNAZGDIQ19iZZNU7Ipy3IqC66Kg4qWDVHHKdE4heOneKEqsveELhczB9dvZweid38ivpkHe65rXv7AWVJ3U7fifUiwo6TPuwdxyc_ah6mQngaZy/s16000/M012_KK1739_195.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sahdin valmistusta Karviassa vuoden 1930 tienoilla. Kuvaaja Eino Nikkilä, Museovirasto (Kansatieteen
kuvakokoelma).</td></tr></tbody></table><br /> <br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: justify;">Esitin ChatGPT tekoälylle kysymyksen: "Voitko kirjoittaa minulle sahtireseptin, jolla voitetaan sahdinvalmistuksen SM-kisat vuonna 2023?"</div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Ja alla tekoälyn vastaus. </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOYicQiYJLw1d6VWdtRkORFMxFIW7YF4Gyz-ztK4CQBNdc3LM13syqTpYi_KHoTmaX9Ucu-ZevDG_ZUmyBWnogYclzWFqGgOL5Brey660rOL7aXqZIvFnthwVIesLwrA7B73a8kuhOQzCuxel4KdzoZfoSREalqbBOaZBQ2l_JAxWVcz9sHhK-XfwL/s1334/image_123986672.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="750" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOYicQiYJLw1d6VWdtRkORFMxFIW7YF4Gyz-ztK4CQBNdc3LM13syqTpYi_KHoTmaX9Ucu-ZevDG_ZUmyBWnogYclzWFqGgOL5Brey660rOL7aXqZIvFnthwVIesLwrA7B73a8kuhOQzCuxel4KdzoZfoSREalqbBOaZBQ2l_JAxWVcz9sHhK-XfwL/w360-h640/image_123986672.JPG" width="360" /></a></div><br /> <br /></div><div style="text-align: left;"></div><blockquote style="text-align: left;"><div><span style="font-family: courier;">Tottakai, olen valmis auttamaan sinua sahdinvalmistuksen
SM-kisojen voittamisessa vuonna 2023. Alla on yksityiskohtainen
resepti, joka auttaa sinua valmistamaan herkullista sahtia.</span></div><div><span style="font-family: courier;"><br /></span></div><div><span style="font-family: courier;">Ainesosat:</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>5 kg ohramaltaita</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>5 litraa vettä</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>1 kg sahtijuuria</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>50 g humalaa</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>5 litraa vettä (toiseen erään)</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>1 pala leipää</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">•<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Sahtipulloja</span></div><div><span style="font-family: courier;"><br /></span></div><div><span style="font-family: courier;">Valmistusohjeet:</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">1.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Aloita
mäskäämällä ohramaltaat 5 litrassa vettä noin 65-67°C:ssa noin 1-2
tunnin ajan. Tavoitteena on, että tärkkelyksestä muodostuu sokereita.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">2.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Siivilöi maltaiden ja veden seos erotellen veden ja maltaiden joukosta. Purista mahdollisimman paljon nestettä maltaista.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">3.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Lämmitä
maltaiden ja veden seos uudestaan n. 75°C lämpötilaan, lisää
sahtijuuret ja anna seoksen hautua n. 15-20 minuutin ajan. Tässä
vaiheessa sahtijuuret lisäävät makua ja säilöntäainetta sahtiin.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">4.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Siivilöi seos erotellen veden ja juurten joukosta. Purista mahdollisimman paljon nestettä sahtijuuresta.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">5.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Kuumenna seos kiehuvaksi, ja lisää humalat. Keitä noin 1 tunti.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">6.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Anna seoksen jäähtyä ja lisää lopuksi 5 litraa vettä.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">7.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Aseta pala leipää sahtipullon pohjalle ennen sahdin pullottamista. Tämä auttaa hiivoja käymään ja puhdistamaan sahdin makua.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">8.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Anna sahdin käydä huoneenlämmössä noin viikon ajan tai kunnes käymisprosessi on valmis.</span></div><div><span style="font-family: courier; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="font-family: courier;">9.<span style="white-space: pre-wrap;"> </span>Laita
sahti viileään paikkaan ja anna sen seistä vielä vähintään viikon ajan,
jotta maut tasaantuvat ja sahdista tulee vielä parempaa.</span></div><div><span style="font-family: courier;"><br /></span></div><div><span style="font-family: courier;">Näiden
ohjeiden avulla voit valmistaa herkullista sahtia, joka voi voittaa
sahdinvalmistuksen SM-kisat vuonna 2023. Muista pitää huolta hygieniasta
ja käyttää vain laadukkaita raaka-aineita, jotta sahdista tulee
mahdollisimman hyvää. Onnea matkaan!</span></div></blockquote><div style="text-align: justify;">Tällä reseptillä voitto siis irtoaa - nyt minulla on vain yksi kysymys... Mistä voin ostaa kilon sahtijuuria?!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Resepti ja valmistusohje vaikuttavat asiaan harjaantumattomille ehkä ihan päteviltä, mutta oikeasti tuossa on vielä puutteita ja osa ainesosista, kuten sahtijuuret tosiaan aika hassuja. Ilahduttavasti tekoäly vielä toivotti lopuksi onnea matkaan. Kiitos vaan, mutta ehkä pitäydyn toistaiseksi omassa reseptiikassa. Ei sen puoleen pitäisi tässä yhtään naureskella, sillä jos tätä kysyy vuoden päästä uudelleen, niin vastaus lienee hyvinkin eri tasolla - ellemme sitten ole jo orjuutettuina koneiden vallan alla. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ihan oikeat ja toimivat ohjeet pienen mittakaavan sahdinvalmistukseen löytyy tästä blogista oheisen linkin takaa -> <a href="https://www.reittausblogi.info/2017/02/helppo-ohje-sahdin-valmistukseen.html" target="_blank">Helppo ohje sahdin valmistukseen</a>.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-82979188856887018512023-03-16T17:02:00.000+02:002023-03-16T17:02:47.830+02:00Mysteeripanimon Lost Hope olutsarja 90-luvun kauhuleffojen hengessä<div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVy-MGrTeo7XmQUU3qrGNeNzUvXwT3yklTpctYWUVrq8UoAdtSBtArCRNv6E1IBdSnTX37E-twzNDIiAvpD0w_M6dvsx9YLWPFZuo6CFxcepRxL1Jt2mrsQ3Y125BU55F-r_XTMWoztmidiDWygzgGFDeUEoGgVc4Q6bgAb3I3jS0cXbgS3OaN2eWO/s2048/331540919_3311701195808299_2588707031258641935_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVy-MGrTeo7XmQUU3qrGNeNzUvXwT3yklTpctYWUVrq8UoAdtSBtArCRNv6E1IBdSnTX37E-twzNDIiAvpD0w_M6dvsx9YLWPFZuo6CFxcepRxL1Jt2mrsQ3Y125BU55F-r_XTMWoztmidiDWygzgGFDeUEoGgVc4Q6bgAb3I3jS0cXbgS3OaN2eWO/w640-h480/331540919_3311701195808299_2588707031258641935_n.jpg" width="640" /></a></div>Somen puolella on maisteltu ja spekuloitu "mysteeripanimon" Enigma olutsarjan oluita ja nyt täällä blogisivuston puolella otan maistoon saman panimon toisen uuden olutsarjan. 90-luvun kauhuleffojen henkeen brändätty olutsarja tulee kauppoihin ainakin aluksi kolmen oluen voimin. Pikselifontein kirjailtuihin 0,44-litraisiin tölkkeihin on pakattu kauhuleffoista innoitusta nimiinsä saaneet lager, vehnä ale ja IPA. Jokaisessa tölkissä on myös pieni tarina tai pikemminkin tarinan alku. Oluen nauttija voi sitten tuopillisen aikana halutessaan kuvitella tarinaan loput. Sain oluet panimolta ja sovittiin niin ettei panimoa vielä mainita arvioiden yhteydessä, vaan keskitytään täysin itse oluisiin. Panimo ei kuitenkaan ole salaisuus vaan lukee ihan normaalisti tuossa tölkin takapuolella.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Aloitetaan maistelut lagerista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">The Silence of the Hops lager</span></u></b></div><div style="text-align: justify;">5,0% | Sisältää ohraa</div><blockquote><div style="text-align: justify;"><i>"Marko oli saanut työkaverilta kutsun bileisiin. Uusi työ eikä hän vielä tuntenut kunnolla ketään. Leffakerhon kautta hän oli tutustunut Joniin, joka oli vihannut että videovuokraamossa oli paikka auki ja sen hän oli saanutkin. Marko polki kolmivaihteisella bileisiin pari lager-olutta repussaan, teollisuusalueelle eivät bussit kulkeneet. Vanhoja ränsistyneitä halleja, rengaspinoja. Outo paikka, hän mietti. Matalasta talosta kantautui grunge-musiikki. Marko astui sisään ja käveli portaat alas.</i></div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;"><i>Stereot soivat tyhjässä kellarissa..."</i></div></blockquote><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJOGqVArrcXd--Lphua98OWVpDQKiQgK8bfs4g_piKcTWlrG45Kn1YQu5ounij85tLmwtjbjZdwyNu7IMa-HZVGRpE_SE4dfE-8_V2aNRn9Xqw4rST0o1F49ej1EbW_lvZXQ5cNVMIc1jK9kn29D62JbLg3iIv5QfyjP7Btodd6cPk6y65aY3etxLL/s1382/P3105434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="1037" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJOGqVArrcXd--Lphua98OWVpDQKiQgK8bfs4g_piKcTWlrG45Kn1YQu5ounij85tLmwtjbjZdwyNu7IMa-HZVGRpE_SE4dfE-8_V2aNRn9Xqw4rST0o1F49ej1EbW_lvZXQ5cNVMIc1jK9kn29D62JbLg3iIv5QfyjP7Btodd6cPk6y65aY3etxLL/w480-h640/P3105434.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Suodattamaton ja pastöroimaton lager on väriltään kauniin kultainen ja sen vaahto on kestävä sekä pitsikäs. Tuoksussa on puhtaasti sekä maltaista että jalohumalaisen yrttistä sekä ruohoista aromikasta tuntua. Mausta pystyisi kokeneempi maistelija jo melko varmasti veikkaamaan panimon. Itsehän sen siis tiedän, mutta ainakin minulle ns. talon maku on selkeä - ja se on hyvä! Lagerin ohrainen maltaisuus tulee puhtaana ja siihen päälle suodattamattomana eli mitään pois riisumatta esiin nousevat jalohumalaisen yrttimäiset, hieman ruohomaiset ja kukkaiset maut - ne klassiset maut. Suutuntumassa on sopivasti maltaista makeutta ja sitten tasapainoisesti, mutta pitkäkestoisesti katkeroa. Purenta oikeastaan rakentuu kyllä ihan kunnon pilsin veroiseksi. On hyvää ja laatutaso tietysti moitteeton. Tämä on sitä panimon perinteistä tyyliä.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Seuraavaksi vehän alen pariin.</div></div><div style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><br /></div><b><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">I Know What You Drank Last Summer vehnä ale</span></u></b></div></b></div><div style="text-align: justify;">5,0% | Sisältää vehnää ja ohraa</div><p style="text-align: left;"><i></i></p><blockquote style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><i>"Sateinen kaupunki kylpi neon-valoissa, Jaana oli vuokrannut Michael J. Hopsin uuden leffan ja hakenut pizzan viettääkseen laatuaikaa itsensä ja kissansa kanssa. Kotona oli viileä, hän ei muistanut jättäneensä ikkunaa auki. Uusi college-asu lämmitti. Edellinen vuokraaja oli unohtanut kelata kasetin alkuun. Jääkaapista löytyi eilisillan bileistä jäänyt pintahiivaolut. Puhelimen töpseli irti seinästä ettei kukaan häiritse.</i></div></blockquote><blockquote style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><i></i><i>Samalla ovikello soi..."<br /></i></div></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-sPAgkltn8TLpTwqQ9ZbmfalpFV2boSAHX8kX63wysjDj0-BemIqTFC1CnB8nEgy4pnXGG3CSwwHRfzZPNy8jG2HTQAJsW7bEF3pXmc-uNRxpiPGvOKunsH19sbOep2s1eDJQMcd5JXuZkuPWTb4XTN6aUFxx4NdDf44F_NHV8ui2Vc8fbW-u2N_K/s1382/P3105439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="1037" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-sPAgkltn8TLpTwqQ9ZbmfalpFV2boSAHX8kX63wysjDj0-BemIqTFC1CnB8nEgy4pnXGG3CSwwHRfzZPNy8jG2HTQAJsW7bEF3pXmc-uNRxpiPGvOKunsH19sbOep2s1eDJQMcd5JXuZkuPWTb4XTN6aUFxx4NdDf44F_NHV8ui2Vc8fbW-u2N_K/w480-h640/P3105439.jpg" width="480" /></a></div> <p></p><div style="text-align: justify;">Lasiin kaatuu utuinen kultainen olut, jonka vaahto on kuohkea ja runsas. Nyt ei tuoksu kyllä anna paljoakaan itsestään ulos. Vehnäinen pohja on runsas, käymisaromit jokseenkin neutraalin tuntuiset ja humalaisuus hennon yrttimäistä sekä hieman kukkaista. Nyt kun olisi ollut mallaspohjan puolesta paikka lyödä raikkaat sitrushumalat pöytään niin niitä ei oikein tulekaan. Ei kuitenkaan nouse myöskään hefeweizenin neilikkaa tai banaania eli hiivan preesens on melko neutraali. Suutuntuma on kuohkean vehnäinen ja melko täyteläinen. Makeutta sopivasti. Hyvä ryhti ja raikkaat hiilihapot sekä yrttimäinen katkeruus. Juotavuudessa ei moitteen sijaa, mutta maku on pääosin vain vehnäistä maltaisuutta ja sangen voimakastakin yrttimäistä katkeroa. Sitrus nipistää loppuvedossa hieman ja jälkimaku on edelleen miellyttävästi runsaan katkeroinen, mutta aromihumalaa tämä minun mielestäni suorastaan huutaa enemmän. Laatu on kunnossa, mutta resepti valitettavan tylsä - odotin tältä enemmän. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: justify;"></span><span style="text-align: justify;">Viimeisenä sitten ipa.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: large;">A Nightmare on Hops Street IPA</span></u></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">5,0% | Sisältää ohraa</span></div><blockquote><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><i>"Humalakadulla puhalsi alkusyksyn lämpöinen tuuli ja ensimmäiset puista pudonneet lehdet pyörivät Esan jaloissa. Hän oli pitkään odottanut treffejä Minnan kanssa. Kainalossa oli Arnold Weisseneggerin uusin leffa ja muutama IPA-olut. Jostain kauempaa kuului koiran haukahduksia, muuten omakotialue oli hiljainen, jopa epätavallisen hiljainen. Kaikki talot näyttivät samanlaisilta ja Esalla oli vain bussilipun reunaan nopeasti kirjoitettu osoite. Vihdoin hän löysi perille.</i></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><i><br /></i></span></div><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><i>Ovi oli raollaan..."</i></span></div></blockquote><div style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><i></i></span></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglr5phYu5LH1HaHLxAhdHwM4uk1SyKmWWe8AzrXyd5HFZkdE7LrcZiCHEQGTOCjnbDKzGQitlbMQcQ8t0EI2qIAHU-Mjq33aGow-y6SaE0RT_jyo5270prX6XGg2azqswcptKciThNWwh1p0d5K1X2UtYfsYt6zMbntz5HSFf-DHrc6HxahKf3i9qn/s1340/P3115440.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1340" data-original-width="1005" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglr5phYu5LH1HaHLxAhdHwM4uk1SyKmWWe8AzrXyd5HFZkdE7LrcZiCHEQGTOCjnbDKzGQitlbMQcQ8t0EI2qIAHU-Mjq33aGow-y6SaE0RT_jyo5270prX6XGg2azqswcptKciThNWwh1p0d5K1X2UtYfsYt6zMbntz5HSFf-DHrc6HxahKf3i9qn/w480-h640/P3115440.jpg" width="480" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Kaunis hohkaavan oranssihtava väri ja tiivis vitivalkea vaahto. Tuoksussa tasapainoisesti appelsiinimaista sitrushedelmäisyyttä ja maltaisuutta hennolla karamellivivahteella. Vähän sellainen vanhemman koulukunnan fiilis eli ihan eri maata kuin modernimmat Enigma sarjalaiset. Havuisuuttakin nousee. Maku on tässä miellyttävän pehmeän maltainen ja hedelmäisyys on tuoksun tavoin appelsiinimaista eikä juuri nouse mallasta suurempaan rooliin paitsi lopussa kun katkeroa alkaa kertymään. Loppuvedossa on yrttimäisyyttäkin. Poikkeaa Enigma sarjan runsaan hedelmäisistä siis tosiaan ollen maltaisempi - sellainen kuin IPAt olivat 15 vuotta sitten. Tyylin parhaat tosin ovat vahvempia, mutta kaupparaja kun tiedetään niin tämän ratkaisun ymmärtää. Sitä itse asiassa mietin aiemmin että koko olutsarja lienee suunnattu hieman tällaisille keski-ikäisemmille nautiskelijoille, koska eihän nuoriso suurimmaksi osaksi välttämättä tiedä näistä leffoista mitään eikä ehkä syty tälle pikselifonttia käyttävälle brändäyksellekään samalla tavalla kuin me MS-DOS käyttöjärjestelmää aikoinaan puikottaneet ja Leisure Suit Larrya pelanneet kasarin lapset (vaikkei siitä pelistä mitään tajuttukaan). Hyvä tasapainoinen perusipa tässä lasissa on, juotavuus on tosi hyvä. Ei ole yksipuolista hedelmäiloittelua vaan mallasta myös - tällaisiakin tarvitaan ja itse tykkään ainakin. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Ja kuten eilen jo somessa selvisi niin mysteeripanimo on <u>Vakka-Suomen Panimo</u> eli Prykmestar oluistaan tunnettu pitkän linjan pienpanimo Uudestakaupungista. Panimo on hankkinut oman laadukkaan tölkityslinjaston ja tehnyt melkoisen brändiuudistuksen. Prykmestar oluitakin edelleen pysyy tuotannossa ja jatkossa niitäkin alkaa näkymään tölkeissä. Sain panimolta myös tölkkiin pakatut Keller Pilsin, Keller Bierin ja vehnäoluen, jotka olivat samaa tuttua erittäin laadukasta tekemistä - nyt vaan paremmassa (ja isommassa!) pakkauksessa. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Olen itse Laitilassa töissä (en kuitenkaan Wirvoitusjuomatehtaalla) eli vain noin vartin ajomatkan päässä Vakka-Suomen Panimolta ja kävin toissaviikolla henkilökohtaisesti paikan päältä hakemassa nämä oluet. Panimon yhteydenoton jälkeen todettiin että turha laittaa postiin kun pienemmällä vaivalla käyn itse paikan päällä. Uudessakaupungissa panimoa pyörittää tällä hetkellä Stadin Panimon omistaja Timo Konttinen vaimoineen. Stadin Panimohan osti Vakka-Suomen Panimon vuonna 2020. Sovittiin siinä että pidetään panimo toistaiseksi salaisuutena eli en mainitse sitä näissä arvioissa vaan annetaan oluiden puhua puolestaan ja ihmisten arvuutella. Sehän meni ihan hauskasti sitten lopulta niin että samana päivänä eräs lukija oli bongannut oluen kaupasta ja toinen sitten googletti oikean vastauksen (samalla löytyi porilainen joka osaa googlettaa!). Sellainen tapaus tällä kertaa siis, jään mielenkiinnolla seuraamaan panimon tulevia edesottamuksia. <br /></div><p style="text-align: left;"><i></i></p><div style="text-align: left;"><i></i></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-1161090877324862012023-02-16T16:33:00.000+02:002023-02-16T16:33:16.020+02:00Maahantuojan kellarin kätköistä: Westmalle Dubbel 2019<div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0UY5nxVVP6rTfuT3Gf2GeKqvs_2rZrybdeFswLmxXUcOfhQo-HPdEvscAB8bUjdyILI_uW8P-88O1zrqO-2ehtzgG6q3lckj0UZaxeEtBgR24duNoaxhtKHm5-laPxW2Kfc7pWNEFZpuMHxT5yr6CfX5I0sWp1XLmgN3OxT9vO1K0sJp3teh0RjK_/s2110/PB195090.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2110" data-original-width="1509" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0UY5nxVVP6rTfuT3Gf2GeKqvs_2rZrybdeFswLmxXUcOfhQo-HPdEvscAB8bUjdyILI_uW8P-88O1zrqO-2ehtzgG6q3lckj0UZaxeEtBgR24duNoaxhtKHm5-laPxW2Kfc7pWNEFZpuMHxT5yr6CfX5I0sWp1XLmgN3OxT9vO1K0sJp3teh0RjK_/w458-h640/PB195090.jpg" width="458" /></a></div> </div><div style="text-align: justify;">Nyt sitten lasiin kellarin kätköistä tammikuussa 2019 pullotettua eli nyt jo neljän vuoden ikäistä Westmalle Dubbelia. Tässä on nyt sellainen ero aiempiin "kellarin kätköistä" bloggauksiin, että tämä ei ole omasta kellaristani vaan maahantuojan kellarista - tai mistä säilytystilasta sitten lieneekään. Kellari kuulostaa kuitenkin varastoa paremmalta, joten mennään sillä. Pullotuspäivä tällä klassikkostatuksen omaavalla trappist-dubbelilla on 9.1.2019 eli ikää tosiaan neljä vuotta. Päiväystä on annettu kaksi vuotta eteenpäin eli niin sanottu parasta ennen on umpeutunut 9.1.2021. Itse olen tämän reitannut aikanaan Olutopas.infoon vuonna 2009 ja sitten uudelleen <a href="https://www.reittausblogi.info/2011/11/olutarvio-westmalle-dubbel.html" target="_blank">Reittausblogiin</a> vuonna 2011. On tätä muuten jonkun aikaa tullut tehtyä sitten tätäkin "hommaa" ja siitä nyt tavallaan palkkiona sitten myös maahantuojalta saatuna tämä kyseinen pullo. Ei pöllömpää. </div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><u><b>Westmalle Dubbel 2019</b></u></span></div><div style="text-align: justify;">7% | Sisältää ohramallasta</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjftoyfnYTylmYta0x00vxBjRwcAx1M1e5PHUT6Iu9_BEHZU76T77_Gefc1uevxBetRcdcIPbUF8ZBuPACZs5gZtTOCgc8UtmLg6GgGHmvjPiLSZqdWFkY7M-kSTzzgv0AiQPhOOqcq8Apg1HrwcIRU2Jg6gxbnxZ3wx_ytYUXhkYsSV7XvOj7YtQXF/s2238/PB195091.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2238" data-original-width="1728" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjftoyfnYTylmYta0x00vxBjRwcAx1M1e5PHUT6Iu9_BEHZU76T77_Gefc1uevxBetRcdcIPbUF8ZBuPACZs5gZtTOCgc8UtmLg6GgGHmvjPiLSZqdWFkY7M-kSTzzgv0AiQPhOOqcq8Apg1HrwcIRU2Jg6gxbnxZ3wx_ytYUXhkYsSV7XvOj7YtQXF/w494-h640/PB195091.jpg" width="494" /></a></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Westmallen omaa goblettia minulla ei vielä ole, joten olut kaatuu St. Bernarduksen lasiin punertavan tummanruskeana ja vaahdoltaan beigevivahteisena sekä kestävänä. Tuoksussa on muhkeasti kuivattuja hedelmiä, rusinaa, sokeroitua banaania ja belgihiivan tuttua päärynänkuorimaista tuntua. Rusinaisuus on ainakin sellainen ominaisuus jonka yhdistän kandisokeriin. Tämän oluen tapauksessa tiettävästi tumma väri tulee kokonaan olueen käytetystä tummasta kandisokerisiirapista - maltaat siis olisivat kaikki vaaleita perusmaltaita. Todella hyvä tuoksu - sellainen oppikirjamainen dubbelin tuoksu. Maku on samansuuntainen. Maukkaasti kuivattuja hedelmiä, karamellisoitunutta sokeria, hitunen banaanimaisuutta ja loppua kohti kuivuva kevyesti katkeroitu lopetus. Loppuvedossa edelleen hieman hedelmäisyyttä ja ruokosokerisuutta. Makeahko alku, joka nopeasti kuivuu loppuvetoon. Vahvuus täysin piilossa eikä ikä ole tuonut mitään negatiivista oluen makuun. Ei hapettumista eikä mitään "sherrymäisyyttä". Sen sijaan hiilihapot ovat ehkä tuoreesta hyvin pehmentyneet, ei hyökkää lainkaan vaikka hiilihappoja onkin tyylille ominaisen runsaasti. Todella hyvää ja ison pullon nauttii helposti hissukseen yksinkin. Kyllä tämä on se tyylin esikuva, johon kaikkia muita dubbeleita tullaan jatkossakin vertaamaan. Vaikea on tätä tyyliä tehdä paremmin eikä kypsyminen ole ainakaan yhtään haitannut - luultavasti päinvastoin. Olipa hieno päästä maistamaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos oluesta maahantuojalle. <span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u x1yc453h" dir="auto">Jos olutta mielii päästä maistamaan niin se onnistuu <a href="https://www.stadinpanimo.fi/" target="_blank"><span><span class="xt0psk2"><span>Stadin Panimo</span></span></span>n</a> baarissa, jossa 0,75 litraisen pullon hinta varsin kohtuullinen 12€. </span></div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5570109507994974498.post-13622064963629117762023-02-04T21:12:00.000+02:002023-02-04T21:12:51.361+02:00Triplasti koti-tripeliä: Catvalley, Wanderer & Panumo<div style="text-align: justify;">Kotiolutkalenterin vaihdon yhteydessä marraskuun lopulla sain maisteltavaksi varsin runsaasti oluita myös kalenterin ulkopuolelta. Tähän juttuun on niputettu kolmen eri tripel-tyylisen kotioluen arviot. Arvoidut oluet on nautittu eri aikoihin joulu- ja tammikuun aikana. Tästä tyylistähän minulla on sangen runsaasti kokemusta uskomattoman hienon tripel-kesän 2018 tiimoilta, jolloin maistelin läpi <a href="https://www.reittausblogi.info/2018/08/tripel-saagan-paatos-straffe-hendrik-ja.html" target="_blank">lähemmäs viisikymmentä</a> eri olutta tästä hienosta tyylistä ja teinpä siinä sivussa pari omaakin keittoa vertailtavaksi. On muuten näin jälkikäteen ajatellen ollut aika raisu veto, mutta siinähän se kevät ja kesä aina kesälomaa myöden meni mukavasti. Parhaita muistoja on sellaiset kun kesäkuussa järvissä on yleensä varsin kylmää vettä ja uintireissun päätteeksi kun korkkasi sellaisen mukavasti lämmittävän tripelin niin ai että... siinä veri alkoi taas kiertää ja lämpöä nousi poskipäihin. Nyt sitten arviot.<br /></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Wanderer Brewing Serenity Triple</span></u></b></div><div style="text-align: left;">8,5% </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPo3ocnJSvjwVDJ5BXLONl4DMZJRBDkKG5Cdo5BmwsJU1UMsN5TNQ6amokatgyUlFRZb7shMGH_VcYZGljqNqZDm5slMH8brBNjMw1t3WgzQZb4JCEa12hwW1vThwktEypH-zm8ck64kEANT0qEcPdsoU9mJiPCc8podLNYb-VHQ2gxA9D7MsBr_US/s1419/PB265126.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1419" data-original-width="1064" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPo3ocnJSvjwVDJ5BXLONl4DMZJRBDkKG5Cdo5BmwsJU1UMsN5TNQ6amokatgyUlFRZb7shMGH_VcYZGljqNqZDm5slMH8brBNjMw1t3WgzQZb4JCEa12hwW1vThwktEypH-zm8ck64kEANT0qEcPdsoU9mJiPCc8podLNYb-VHQ2gxA9D7MsBr_US/w480-h640/PB265126.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Helsingin Oulunkylästä lasiin kaatuu kauniin kirkkaan kultainen mutta vaahdoltaan maltillinen olut. Ei belgityylin valtoimenaan kumpuilevaa vaahtoisuutta, mutta kuitenkin varsin aidon belgitripelin tuoksu, jossa hieman hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä, korianterista mausteisuutta ja vähän sikunaisuuttakin. Maku on hyvä myös vaikkakin varsin suoraviivainen - vahvan vaalean oluen tuttu hunajainen mallaspohja ja nätisti belgityylisen hiivan kuivatun hedelmäisiä estereitä. Keskivaiheilta loppua kohti mausteisuus voimistuu. Varsin raikkaan korianterinen tuntu - kenties siis korianteria mukana, mutta sopivan maltillisesti. Lämpöä nielaisun jälkeen mutta muuten vahvuus on varsin hyvin piilossa. Muistuttaa hyvin pitkälti niitä tripeleitä mitä itse aikoinaan sitten tein, mutta kirkkaampi tämä toki kyllä on. Ei yllä parhaiden belgien monimuotoisuuteen, mutta hyvää keskitasoa on helposti. Monta ällömakeaa tai liian vahvaa tai muuten kehnoa kaupallista on maistettu, mutta tämä välttää yleisimmät sudenkuopat ja toimii kokonaisuutena hyvin. Riittävän raikas vahvuuteen nähden ja makuja riittävästi. Nautin! </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Panumo Nano Brewery Belgian Tripel 3x</span></u></b></div><div style="text-align: left;">9% </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2EbOawhq_5XiPPgz7suOz8rOS2UYPtYIrx1pzHywtoGIVTZljjOKHPH1PgxzeRZb6aRC2tBYJC10UuCW-b6ETZwZkSh_oB1Yrrxbm5yU38q6s-BVLDEZuki2sq3jE-_FT4Dd3KbwiwwYudDS2XynrSv1pklLo1XACTmXIZuSKj0fK3S48vm1nIokL/s1521/PC175200.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2EbOawhq_5XiPPgz7suOz8rOS2UYPtYIrx1pzHywtoGIVTZljjOKHPH1PgxzeRZb6aRC2tBYJC10UuCW-b6ETZwZkSh_oB1Yrrxbm5yU38q6s-BVLDEZuki2sq3jE-_FT4Dd3KbwiwwYudDS2XynrSv1pklLo1XACTmXIZuSKj0fK3S48vm1nIokL/w480-h640/PC175200.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Nyt sitten Savonlinnasta kotivalmisteista tripeliä. Kotiolutkalenterissamme oli samalta tekijältä erinomainen belgian blonde, joten odotuksia tripeliäkin kohtaan on. Kirkas todella kaunis syvän kultainen väri ja kestävä valkea vaahto. Nestemäistä kultaa. Tuoksu on belgihiivan kuivattujen hedelmien ja hunajaisuuden täyttämä, hieman myös mausteisuutta ja vahvuuskin tuntuu taustalla kuten näissä vahvuuksissa kuuluukin. Aivan tyylinmukainen vedet kielelle nostattava tuoksu. Maku on myös hyvä. Päärynäistä belgihedelmää ja kuivahedelmiä, jopa sokeroitua banaania ja lopussa sitten kruununa hieman mausteinen puraisu, jossa on hiivan tuottaman mausteisuuden lisäksi humalankatkeroakin. Runko on hieman parhaita belgejä hunajaisempi ja makeampi, mutta se on pieni nyanssi. Alkoholi täysin piilossa ja lasin loppua kohti poskipäät vaan hehkuu ja taitaa hieman hymyilyttääkin. Toimivaa tavaraa siis! Tällä tekijällä on belgityyliset nyt kahden maistetun perusteella todella hyvin hallussa ja laatutaso korkealla niin prosessissa kuin reseptiikassakin. </div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;"><div style="text-align: left;"><b><u><span style="font-size: large;">Catvalley Brewery Munkin Kesäolut</span></u></b></div><div style="text-align: left;">8,8% | Belgian Tripel </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixxS3vYcqzArB0NKZzzdc-Zc_OmkP1yS6Qg3Tp382Du9f5cIRv5evhjP1CwcbCllpYOfopE2tAOI4E915KmK8rp6k9NtU9Mek2d7bhspzoMp_MkLTsYoqFxVmBBMkZbQR9FQPD0keL6cMwqF1x_NtcbyDitjKMFIjgQQrk2EOUMHPVXZI1zzg6nTFd/s1521/PC085169.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixxS3vYcqzArB0NKZzzdc-Zc_OmkP1yS6Qg3Tp382Du9f5cIRv5evhjP1CwcbCllpYOfopE2tAOI4E915KmK8rp6k9NtU9Mek2d7bhspzoMp_MkLTsYoqFxVmBBMkZbQR9FQPD0keL6cMwqF1x_NtcbyDitjKMFIjgQQrk2EOUMHPVXZI1zzg6nTFd/w480-h640/PC085169.jpg" width="480" /></a></div> <br /></div><div style="text-align: justify;">Kirkkonummelta lasiin kissalaakson kaunis
kirkkaan kultainen ja vaahdoltaan valkea olut. Vaahtoa muodostuu
iloisesti mutta lopulta vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksussa
on tyylille ominaista päärynäisyyttä ja sokeroitua banaania sekä
kuivattuja hedelmiä, mutta myös maltaisuutta löytyy. Hiivan esterit ovat
lopulta ehkä tyylin normia hieman hillitympiä. Duvel tulee hyvällä
tavalla mieleen - sellainen tietty pippurinen särmä, mutta muuten varsin
neutraali ja maltainen vaikka toki kuivahedelmääkin on. Maussa on
hunajaisuutta ja melko varmasti sokerin tai vaalean siirapin tuottamaa
kuivahedelmäisyyttä sekä sellaista tiettyä kuivakkaa tuntua.
Loppuvedossa vahvuus hieman sikunaisena "polttaa" läpi, mutta sekin on
tyylissä normaalia. Mallas maistuu edelleen selkeänä ja hiivan esterien
puolesta mennään hieman pippurisempaan päätyyn - voi olla jotain
maustetta lisättykin tai voi olla olemattakin. Joka tapauksessa minulle
tulee tästä edelleen mieleen hieman voimakasmakuisempi ja enemmän
"tripelimpi" Duvel. Jotenkin tosi iisi juotavuus, vähän neutraalimpi
käyminen, jossa hieman jopa lagermaista tuntua maltaan osalta ja
hienoisen omenaisuuden osalta. Tosi laadukkaan oloinen ja täysin
kaupalliset mitat täyttävä olut. Westmalle on vähän makeampi, Chimayn
Triple katkerampi, La Trappe pehmeämpi ja St. Feuillien mausteisempi,
jos klassikoihin omalla kokemuspohjallani näin perstuntumalta vertaan.
Suutuntuma runsaine hiilihappoineen ja petollisine juotavuuksineen on
aidon belgin veroinen. Tosi onnistunut mielestäni. Jännällä tavalla
vähän kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan mitään selkeää omaa piirrettä
vaan pikemminkin sellainen Duvelin kaltainen jokseenkin harmittoman
tuntuinen, mutta kuitenkin vaarallisen vahva "sessiotripel". Varmasti
vaikea saada näitä ominaisuuksia kohdilleen - lienee hieman jo kypsynyt
tai ainakin maistuu siltä että kaikki on jo asettunut oikeille
paikoilleen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sellaiset arviot siis tällä kerralla. Vaikea vertailla paremmuuksia näin jälkikäteen kun en kaikkia maistellut samalla kertaa (ja ehkä hyvä niin!), mutta kesän 2018 tavoin tässäkin saman tyylin sisällä kolme jokseenkin erilaista yksilöä. Tyylin sisään mahtuu mausteisempaa, makeampaa ja petollisen juotavaa ja silti kaikki ovat kuitenkin selkeästi tripeleitä. Belgityyliset on kotipanijoilla oman kokemukseni mukaan hienosti hallussa. Eikä valmistus ole vaikeaa - anna hyvä vierre ja belgihiiva kyllä tekee työtä käskettyä, kunhan sille vaan antaa mahdollisuuden eli riittävä hiivaus ja sopivat lämmöt. Ei se sen vaikeampaa ole. Vaikeus tulee sitten siinä kun sama resepti pitäisi toistaa samanlaisena kerta kerran jälkeen aina samanlaisena - mutta se on toinen tarina se. Kiitos Catvalley, Wanderer ja Panumo näistä!<br /></div> </div>Harri Metsäjokihttp://www.blogger.com/profile/09524268606850740967noreply@blogger.com0