Nyt Reittausblogissa maistossa "tylsää olutta". Tummat vehnäoluet eli dunkelweizenit eivät ole niitä kaikkein trendikkäimpiä tällä hetkellä, mutta minulle sattui tässä viikolla sellainen hetki - ja siis ihan selvinpäin - että maistoin täydellisen tumman vehniksen tuossa kielenpäässä. Hetki ajoittui samaan ajankohtaan jolloin näin facebookissa kotiolutpuoti Lappo.fi:n tarjouksen Wyeastin vehnäoluthiivasta, joka oli Weihenstephanerin hiivakantaa. Näin tarjouksen ja ajattelin että nyt tehdään vehnää - tummaa ja tuhtia vehnää ilman kikkailuja.
Kirjaimellisesti siis maistoin vielä tekemättömän kotioluen jo kielen päässä ja siitä sitten maltaat ja tarjoushiiva oitis tilaukseen. Oli hienoa. Kuten pitkäaikaisemmat seuraajat tietävät niin kotiolutpuoli on ollut tässä blogistilla jokseenkin inaktiviinen ihan viime vuosina, joten näin suuri spontaani innostuminen oli kuin kaiku jostain menneestä. Kuin muisto siitä ajasta jolloin oli jatkuvasti vähintään yksi pönttö jossain nurkassa pulputtelemassa.
Siinä sillä hetkellä sitten samalla päätin että työviikon päätteeksi pitää hakea paikallisesta tarjonnasta pari tumma vehnää maistoon ja tehdä niistä ihan tällainen vanhan hyvän ajan blogijuttukin. Paikallisesta Alkosta sitten löytyi Franziskaner ja Paulaner sekä viereisestä Citymarketista Weihenstephaner ja Scheyern. Saksalaisia tummia vehniä eli dunkelweizeneita kaikki tyynni. Lähdetääs maistelemaan.
Franziskaner Premium Weissbier Dunkel
5,0% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, humalaekstrakti, hiiva
Sopivan ruman ruskea ja hiivat sekaan pyöräyttämällä myös asianmukaisen samea. Runsas vaahtokukka kestää pitkään. Tuoksussa on maltaista leipäisyyttä, hieman limpunkuorimaisuutta ja kaakaomaisuutta sekä pehmeää banaanisuutta. Toki myös hieman mausteisuutta, varsinkin neilikkaa. Vehnikselle tyypillisiä hiivan käymisestereitä, mutta mallaspohja huomattavasti vaaleita vehniä leipäisempi. Todennäköisesti pääasiallisesti munich maltaan takia. Maku on myös tuhdin maltainen, mutta runsaan hiilihappoisuuden myötä silti myös raikas. Tutut vehnän banaanit ja siihen hieman limppumaista ja ihan inasen karamellimaistakin maltaisuutta mukaan. Runsas kuohkean täyteläinen suuntäyttävä suuntuntuma - osaksi täyteläisen maltaisuuden, osaksi hiilihappoisuuden takia. Hiilihapot eivät kuitenkaan ole pistäviä, vaan runsasta mutta pehmeää sortimenttia. Vain hieman taustalla elävää katkeroa ja maltaisuus jatkuukin jälkimakuun asti. Oikein miellyttävän tuhtia ja jopa hieman ruokaisaa olutta - ei kuitenkaan liian raskasta.
Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel
5,3% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva
Weihenstephaner on tyylin kärkinimiä niin vaaleissa kuin tummissakin vehnissä. Olut kaatuu lasiin hieman Franziskaneria vaaleampana ja on hiivoillakin hieman läpikuultava ja valoa vasten oranssihtavan ruskea. Tuoksu on tässäkin leipäinen, mutta hedelmäisyys on raikkaasti kuivahedelmäisen banaanimaista ja hiiva on tuottanut voimakkaamman mausteisuudenkin. Raikkaampi, ei niin raskas tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Maltainen ja makeakin, mutta ei niin raskas kuin Franziskaner, vaan raikkaampi ja hedelmäisempi. Suutuntuma on tässäkin varsin täyteläinen ja taitaa olla aavistuksen Franziskaneria katkeroidumpikin. Joskin silti hyvin maltillisen katkera, kuten tyyliin kuuluu. Runsaat, pehmeät ja hieman röyhyttävät hiilihapot - nekin tyylinmukaiset. Menee juotavuudeltaan Franziskanerin edelle - ei ole niin tuhdin leipäisesti maltainen, vaikka tuhdin maltainen onkin.
Scheyern Kloster-Weisse Dunkel
5,2% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, paahdettu mallas, humala, hiiva
Tämä on minulle tästä joukosta ainut aiemmin maistamaton olut. Kaatuu lasiin tummana, mutta reunoiltaan hieman läpikuultavana ja jopa hieman punertavana. Sameutuu, mutta ei hiivojen kaatamisen jälkeenkään aivan täysin. Vaahtokukka on pitkäkestoinen ja kuohkea. Toistaiseksi joukon limppumaisin tuoksu, jossa hieman myös paahteista limpunkuorimaisuutta kuten Franziskanerissakin. Runsaan leipäinen maltaisuus siis tässäkin, mutta "tummemmin" kuin kahdessa aiemmassa. Banaania vähemmän, mutta runsas neilikkaisuus ja hiivan yleinen mausteisuus löytyy - ehkä hieman jalohumalaakin. On hyvä tuoksu ja lupailee makuun paljon. Maku onkin hyvä ja varsin runsasmaltainen, olematta kuitenkaan turhan makea tai raskas. Leipäisyyttä ja imellettyä limppua sekä hienoinen paahteinen särmä, kevyt katkerointi ja vehnähiivalle ominaisen neilikkaiset, mutta melko vähäbanaaniset käymisesterit. Kyllä banaania silti hieman on, mutta maltillisemmin ja nämä maltillisemmat käymisesterit päästävät maltaan puhtaammin etualalle - tässä oluessa se toimii hyvin. Vehnäisyys tekee suutuntumasta taas kuohkean ja suuntäyttävän runsaan, johon runsaat mutta pehmeät hiilihapot tuovat tarvittavan raikkauden. Aavistus suklaisuuttakin nielaisussa ja jälkimaussa. Erittäin hyvää ja sopivasti hieman erilaista tähän kattaukseen toistaiseksi ainakin.
Paulaner Weissbier Dunkel
5,3% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva
Viimeisenä maistoon sitten Paulaner, joka on itselleni vähän tutumpi. Silloin kun näitä tulee maistoon ostettua, niin yleensä se on joko Weihenstephaner tai tämä - ihan vaan saatavuudenkin kannalta, näitä kahta kun tuntuu löytyvän vähän joka kaupasta. Nyt tietysti maistelutilanne on hieman erilainen kun on näitä verrokkeja jo lasissa käynyt. Ulkonäöltään tämä ei ole aivan niin rumaa kuin Franziskaner, eikä niin tummaa kuin Scheyern eli on lähimpänä Weihenstephaneria ulkonäön puolesta. Tuoksu tässäkin maltaisuudeltaan runsaan leipäinen, hieman imelän limppuinen ja hieman kaakaoinen. Käymisestereistä tuoksussa on runsaasti neilikkaa ja mausteisuutta, vähemmän banaania. Mallasvetoinen, kuten nämä kaikki. Ainoastaan Weihenstephanerissa oli hedelmäisyys enemmän koholla. Tässä on lisäksi hieman kukkaista jalohumalaista aromia. Tuoksussa kaikki varsin jees. Suutuntumaltaan tämä on näistä neljästä selvästi kovin. Ei ole niin runsaan kuohkeaa ja hiilihapoissakin on hieman pisteliäisyyttä. Toki nämä ominaisuudet tekevät tästä myös varsin raikkaan juotavan ja ikään kuin katkerokin pääsisi hieman näykkäisemään hiilihappojen siivellä. En ole siitä näin neljännen tuhdin vehnän kohdalla ollenkaan pahoillani, vaan toimii tässä tilanteessa hyvin. Mutta jos näihin muihin verrataan, niin kepeämmäksi niin suutuntuma kuin makukin jää. Leipäisyyttä on ja vehnähiivan estereitä, mutta hieman pliisummin kuin näissä muissa. Jälkimaku on ehdottomasti nelikon kuivin, eikä sellaista "jämämakeutta" jää enää juurikaan loppuvetoon leijumaan. Oli onnistunut veto jättää tämä viimeiseksi, joskaan ei suunniteltu sellainen. Se nyt vaan tänään meni näin.
Sellainen varsin tuhti ja täyttävä kattaus siis vehnäistä, mutta yritän selviytyä. Kaikki neljä olivat mielestäni hyviä oluita ja vaikka erot tyylin sisällä ovat jokseenkin selkeitä niin eivät sitten kuitenkaan oluiden maailmassa laajemmin tarkasteluna kovinkaan suuria. Kaikki olivat leipäisen maltaisia, osa hieman limppumaisempia ja Scheyern jopa hieman paahteinen tulkinta. Ei juuri katkeroa, vaan mallasvetoinen kokonaisuus alusta loppuun - toki vehnähiiva vahvasti mukana omilla aromeillaan. Weihenstephaner näistä omaan makuuni tänään paras. Oli hedelmäisin, ehkä raikkain ja juotavinkin. Franziskaner jäi mielestäni raskaimmaksi, oikein kunnon tuhti vehnä. Sellainen, jota mielellään juo yhden tai kaksi, mutta ei enempää. Tosi hyvä kuitenkin. Scheyernissä oli vähän paahteisempaa tulkintaa mallaspuolella, mutta muuten aika perusveto, joskin laadukas sellainen,. Paulaner tuntui kepeimmältä ja katkerimmalta, juotavuus siinäkin oikein hyvä.
Hieno tyyli se tämäkin on, vaikka harvemmin tulee nautittua. Suosittelen.
