MBH Breweries tripla: Malmgård Spelt IPA / Saimaa Amarillo Lager / Malmgård New England Pale Ale

6 kommenttia
 
Perjantai-illan huumaa tai jotain siihen suuntaan nyt ainakin. On aivan liian lämmintä, että viitsisi oluttakaan lähteä lähikauppaa kauemmas metsästämään, joten hain sitten vain jotain johonkin teemaan sopivaa blogattavaa. Valikoima ei Rauman Kehätien S-Marketissa niin kovin laaja ole ja miltei kaikki kun oli itselleni jo maistettuja niin päädyin sitten kahteen Malmgårdin ja yhteen Saimaan tölkkiin. Nämä panimothan yhdessä muodostavat MBH Breweriesin ja itse asiassa Malmgårdin brändillä myytäviä oluita sekä tehdään, että tölkitetään Saimaalla, joka on näistä kahdesta panimosta selvästi suurempi. Spelt IPAa olen näistä maistanut aiemminkin, eikä arvio silloin kovin mairitteleva ollut. Nyt annetaan siis harvinainen toinen mahdollisuus, katsotaan miten Spelt IPA sen käyttää.

Malmgård Spelt IPA
5,5% | Vesi, ohramallas, speltti, humala, hiiva | Valmistettu Saimaa Brewingillä Mikkelissä

Malmgårdin logolla, mutta saman konsernin Saimaalla valmistettua tavaraa. Erinomaisen, tosin Malmgårdilla Pernajassa pannun, Spelt Lagerin innoittamana ostin. Olen maistanut tätä aiemminkin ja silloin olut oli kokenut ”Saimaa-ilmiön” eli tunkkaisuutta oli.


Olut on väriltään kauniin punaruskea ja hieman kupariseenkin siivilöityvä. Tuoksussa tölkin mainostama speltin pähkinäisyys toteutuu, mutta amerikkalaisten humalalajikkeiden sitruksisia aromeita on taas pyyhitty märällä tiskirätillä - ainakin siis tuoksun mukaan. Maku on jo parempi, mutta vain mallaspohjan ansiosta - se on nimittäin hyvä. Ennenkin sanonut, mutta jotenkin nämä Malmgårdin spelttioluet vievät brittityylisiin tunnelmiin ja niin tämäkin. Mutta se ei vaan riitä, koska humalointi ei pääse lentoon. Loppuvedossa vilahtaa pahvimaisuuskin. Jälkimauksi jää tympeä, jotenkin vajavainen tuntu. Ei se vaan nyt Saimaalla edelleenkään onnistu tuo humalien aromikkuuden säilyttäminen kuluttajan lasiin asti. Kokonaisuutena siis ihan juotavaa, mutta kun tämä voisi olla niin paljon enemmänkin. Se eniten harmittaa, että potentiaalia on, mutta se sössitään. No, ei tarvi tähän enää uudelleen sijoittaa - paitsi jos tölkki jossain kohtaa kertoo oluen valmistetun Malmgårdin omalla panimolla. Toinen mahdollisuus on siis munattu.

Saimaa Brewing Amarillo Lager
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Munich), humala (Columbus, Amarillo), hiiva

Mikkelistä kajahtaa tai tussahtaa - miltä nyt sitten maistuukaan tämä Amarillolla kuivahumaloitu lager. Ale puolella Saimaan ei siis oikein ole vakuuttanut, kuten ylläkin taas todettiin, mutta lagerit ja vehnätkin ovat yleensä toimineet. Maistetaan nyt päteekö vanha kaava edelleen.



Melko kirkas ja kultainen on väriltään tämä. Tuoksussa on kukkaista Amarillon sitruksisuutta, jos ei nyt kovin intensiivisesti, niin on kuitenkin. Eikä lainkaan tiskirättiä, eli raikkautta löytyy! Maku on myös hyvä. Lagermaisen selkeä maltaisuus ja hyvä kolmenkymmenen IBUn purentakin. Sitruksisuutta löytyy maustakin, raikkaasti, mutta jokseenkin yksiulotteisesti. Single hop Amarillo luultavasti aromipuolella ja lagerhiiva eli ei hedelmäisyyttä hiivan käymisestä niin näin se varmaan pitääkin. Kliiniä on. Raikkauskin maussa ihan kohdillaan. Olen positiivisesti yllättynyt. Hyvää olutta!

Malmgård New England Pale Ale
5,5% | Vesi, ohramallas, emmer, humala ja hiiva

Sitten Malmgårdilla valmistettua, mutta Saimaalla tölkitettyä tavaraa. Trooppista hedelmäisyyttä, pihkaa ja sitrusta sekä emmervehnän pyöreyttä lupailee tölkki, mutta mitä löytyy mausta?



Utuinen tai jopa samea on oranssihtava ulkoasu. Vaahto on runsaan pitsikäs. Näyttää hyvältä ja nyt myös tuoksuu hyvältä! Pihka on ensimmäinen bongaus. Sitten aukenee sitrusta ja lopulta myös paratiisisosemainen trooppisempi puoli. Humalien aromit siis säilyvät Saimaan astioinnissa, vaikka Saimaalla valmistetuissa muuttuvatkin tunkkaisiksi. Vika ei siis ole pakkausprosessissa. Kyllä tämä näistä kolmesta selkeästi paras on. Runko on tässäkin hyvä ja pehmeä. Emmervehnä tuo makeutta, kuohkeutta ja runsautta runkoon, jonka sitten tällaiseen sameampaan pale aleen epätyypillisenkin runsas katkerointi saattelee hienosti tasapainoon. Maku ei siis missään nimessä ole pelkkää mehua, vaan enemmänkin sitrusta, havuja, pihkaa ja kunnollista katkerointia. Alkumaussa toki runsaampaa fruittia myös. Todella selkeä ero humaloinnin raikkaudessa ja yleisessä aromien selkeydessä tuohon ensimmäisenä nautittuun Spelt IPAan nähden. Malmgårdin omalla Pernajan panimolla siis homma rokkaa entiseen malliin - brändin laatutasoa ei olisi syytä heikentää sillä, että Saimaalla yritetään Malmgårdin alla valmistaa humaloituja pintahiivaoluita, koska ne ei vaan kerta kaikkiaan toimi. Toimiiko ne sitten vielä panimolta myyntiin laskettaessa (täytyy toimia, koska miksi niitä muuten laskettaisiin myyntiin? Profit?)  ja taantuu matkalla tänne Raumalle saapuessa niin sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa se on sellainen asia jota kuluttajan ei pitäisi joutua miettimään vaan panimon laatuun pitäisi aina voida luottaa. Laatua panimolta lasiin asti, kesti siinä sitten viikko, viisi tai viisitoista. 

Suhteeni MBH Breweriesiin pysyy ennallaan. Vuoroin vihaan, vuoroin rakastan. Useimmiten jotain siltä väliltä. 

Kaikki tässä jutussa arvoidut oluet ostettu Rauman Kehätien S-Marketista.




Kotiolutta: Panimo Duuni Yrtelö

0 kommenttia
 
Jyväskylän tuttu kaksitahtikone on virittänyt Braumeisterin kovaan iskuun ja priimaa tulee. Seuraavaksi kokeilevampaa keittiötä edustava Yrtelö, jossa hiivana norjan ihmehiiva kveik (kannasta ei tietoa). Mallaspohjassa laajalti kamaa ja mausteina kotimaista luontoa kuusenhavujen, katajanmarjojen ja suomyrtin muodossa. Suomyrtti on näistä itselleni tuntemattomin, joten tutkiskelin vähän ja löysin sellaisen tiedon, että viikinkisotilaiden arvellaan juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan taistelutilan. Katsotaan jääkö jälkipolville kerrottavaksi, että olutblogistin arveltiin juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan maistelutilan.

Yrtelö
7,4% | 39 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Red Active, Vehnä, Caramel 100, Chocolate Light
Humalat: Centennial
Hiiva: Kveik
Muuta: Kuusenhavu, Katajanmarja, Suomyrtti

Tekijän kommentit: 
"Yrteillä maustettu ale, sisältää myös humalaa eli ei ole gruitti. Yrityksenä tässä oli saada sellainen kiva raikkaan, mutta voimakkaan metsäinen aromi."


Kirkas tai kirkkaanlainen se on tämäkin hieman punertavan kuparinen ale. Tuoksu on raikkaan havuinen ellei jopa hieman mentholimainen sekä myös hieman karamellimaisesti ja hennon paahteisesti maltainen. Yllättävästi varsin kuusenkerkkäinen tuoksu, vaikka juuri kerkkää ei käytetty olekaan. Metsämansikkaakin raikkaasti. Miellyttävä. Vähän jenkkialen tuntua, mutta kuitenkin suomalaisella metsällä. Kveik ei tuoksussa ilmoittaudu vielä geimeihin, ellei sitten juurikin hieman mansikkaisena, vaan vaikuttaa käyneen varsin neutraalisti, kuten monilla tapana on. Varsinkin jos lämpötila pidetään (kveikille) maltillisen alhaisena. Maku on todella hyvä. Havuinen, mausteinen, melkein vähän kirpakkakin, mutta runsas maltaisuus kontraa sen nätisti. Hieman sellainen öljyinen suutuntuma, kuten havuisissa yleensä. Itselläni on kokemusta lähinnä katajan runsaasta käytöstä ja jotain samaa tässä on. Katkeruus puolestaan nokittaa maltaisuuden, mutta Centennialin sitrus pysyy taustatekijänä - oluen tähti on kuitenkin pitkään havuiseen sekä hedelmäiseen ja mausteiseenkin tuntuun rauhallisesti laskeutuva jälkiliuku, johon maltaisuus tarjoaa välillä vielä paahteista särmääkin. Makeuttakin jää vielä roikkumaan, mutta ainakin vahvuus pysyy täysin piilossa. Taas hieman mansikkaisuutta lopun liu’ussa - sen täytyy olla kveikistä. On se vaan niin kovin maittavaa tämäkin. Maltaasta jos nipistäisi pois niin mausteet pääsisivät vielä paremmin esiin, mutta olisiko se sitten tasapainosta ja sen tuomasta nautittavuudesta pois? Ehkäpä. Raikas ja maukas on näinkin. Tykkäsin kovin ja ehkä mielenkiintoisintakin maisteltavaa hetkeen. Maistelutila ei missään kohdin muuttunut vielä raivoisaksi, mutta ehkä nautittu suomyrtin määräkään ei aivan vastannut viikinkien nauttimaa määrää.

Kiitokset Duunille oluesta!

Kotiolutta: Panimo Duuni Der Alte

0 kommenttia
 
Juhannuspäivänä nautitaan jyväskyläläisen kahden hengen braumeisterkommuunin tuotosta. Vuorossa saksanmaalta innoituksensa saanut Der Alte, josta tarkemmat speksit alla.

Der Alte
5,2% | 35 IBU

Maltaat: Viking Sahtimallas, Munich Light, Chocolate light, Caramel 100
Humalat: Spalt Select
Hiiva: Safale K-97 German Ale 

Tekijän kommentit: 
"Käytiin Zum Uerigella kiskoo sitä niitten legendaarista altbieriä ja aateltiin yrittää ite perässä. Kesän janojuomakshan tää on tarkotettu." 
 
Olut on väriltään kaunis ja selvästi kirkkaampi mitä kuva antaa ymmärtää. Näissä lämpötiloissa, joista nyt jussina saadaan nauttia niin tuppaa vaan lasi menemään huuruun kun siihen kaataa kylmän oluen. Tuoksu on mainio. Siinä on pähkinäistä ja toffeemaista maltaisuutta, mutta myös hentoa hedelmäisyyttä ja humalaisuutta. Maukasta on ja raikastakin, vaikka mallaspohja makeahko ja runsas onkin. Katkeroa kuitenkin löytyy myös runsaasti ja hiilihappojakin sopivasti, joten kokonaisuus toimii hyvin. Sellainen pilsmäinen purenta, hekumaa. Mallas on maussakin se vetojuhta  toffeemaisine ja pähkinäisine vivahteineen ja siihen tulee sopivasti hedelmäisyyttä ale-hiivasta ja varmaan humalastakin - sellaista mannermaista, ei niin sitruksista vaan kukkaketomaisempaa ja hienovaraisempaa. Tykkään ja kylläpä muuten kelpaa särpiä sopivan viileää olutta näillä ilmoilla. Uskoisin, että siellä ruudun toisella puolella muutama muukin, jolla on samansuuntaisia kokemuksia.

Kiitos Duunille tästäkin hienosta oluesta.

Kotiolutta: Panimo Duuni Glunssi

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanoduo ei enää sen suurempia esittelyjä kaipaa. Nyt maistoon Braumeisterilla keittelevän kaksikon ensimmäinen gluteeniton olut. Gluteenittoman tai ainakin vähägluteenisen oluesta tekee käymisen yhteydessä lisättävä White Labsin Clarity Ferm.

Glunssi
5,8% | 25 EBU

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Ohrahiutaleet 
Humalat: 30g Perle, 30g maatiainen 
Hiiva: US-05 
Muuta: WLN 4000 Clarity Ferm

Tekijän kommentit: 
"Meidän eka gluteeniton ale, sisältää myös maatiaishumalaa"
Kirkas, väriltään syvän kultainen ja kupariin vivahtava sekä vaahdoltaan valkea ja kestävä. Tuoksussa on sellaista tiettyä vienna lagerin tuntua, vaikka kyseessä ale onkin. Hiiva lienee tuottanut vain nuo hennon hedelmäiset piirteet, jotka tuon lagermaisen selkeästi esiin nouseva ohraisen pohjan seassa leijailevat. Humalien tuoksu on hento ja lähinnä jalohumalainen - hienoista yrttimäisyyttä ja katoavaisen hennosti sitruunankuorta. Maku on enemmän alen kaltainen, ollen pyöreämpi ja hedelmäisempi eikä niin terävä ja selkeäpiirteinen kuin lagerit. Mallaspohja muistuttaa silti maukkaasti vienna lageria, joista pidän kovasti. Mallaspohjassa on täyteläisyyttä, mutta humalan puraisuakin löytyy - se ei ole kovin terävä, mutta pitkäkestoinen kyllä ja jälkimaussa olut asettuukin harmoniseen sointiin eri palasten kesken. Jotenkin niin tuttua näissä Duunin oluissa, mutta todettava se vaan taas on, että tasapaino on tässäkin reseptissä presiis. Runko kantaisi enemmänkin humalaa, mutta resepti ei kokonaisuutena sitä kaipaa. Mallaspohja on niin hyvä ja hiivan puhtaasta käymisestä johtuen niin kirkkaasti esillä, ettei tähän kaivata enää mitään muuta. Maatiaishumalan efektistä en osaa sen tarkemmin kommentoida, että mitä se tähän tuo, mutta tuoksussa nyt ainakin vilahteli sitruunankuorimainen hento aromi ainakin hetkellisesti. Muuten olut on Perlen kaltaisesti jalohumalaisen tuntuinen eli enemmän yrttimäinen kuin varsinaisesti hedelmäinen. Clarity ferm, joka siis pilkkoo gluteenin ei ainakaan negatiivisesti vaikuta tällaisen oluen makuun - tiedä sitten vaikuttaako tuohon mallaspohjan ja makujen yleiseen ”kirkkauteen” ja osin varsin lagermaiseenkin tuntuun. Sain tästä sellaisen kuvan, että olisi juotavaksi tarkoitettu simppeli perusolut ja sellaisena toimikin erinomaisen hyvin. Läpikotaisin laadukasta tuotantoa taas kerran.

Blogisti kiittää!

Kotiolutta: Panimo Duuni Savu-Jussi

0 kommenttia
 
Jyväskylän palkituin dynaaminen kotipanotandem Panimo Duuni lähetti taas maistelusettiä Rauman suuntaan. Otetaan ensimmäisenä maistoon Savu-Jussi, joka lienee monesti maistossani käyneen Jussi Brownin uusin versiointi. Reseptin kehitys on kenties lähtenyt vuonna 2015 maistamastani Brown Alesta, johon sitten samana vuonna vielä keiteltiin toinen versio savumaltailla ja koivunlehdillä maustettuna. Vuonna 2018 sain maistaa sen vuoden versiota, joka sekin maistui erittäin hyvin. Nyt käsillä olisi siis uusin versio, jossa savumaltaiden määrä on tuplattu ja kahta eri savumallasta on mukana. 

Laitteistona tällä kotipanimolla on 20-litrainen Braumeister, eli kotipanimolaitteiden kenties se kaikkein laadukkain vehje, jolla mäskäys onnistuu tasalaatuisesti erästä toiseen. Käyminen tapahtuu ihan perinteisissä "kotiviinipöntöissä", kuten monella muullakin, mutta käymiskontrolliin on panostettu ja hankittu pakastin, jonka lämpötilaa kontrolloidaan inkbirdillä.

Savu-Jussi
5,8% | 25 EBU
 
Maltaat: Pale Ale, CaraBelge, Cara 200, Beech Smoked, Lightly Peated, Chocolate light, Chocolate dark, Cara 300
Humalat: EKG
Hiiva: Wyeast XL 1728 Scottish Ale

Tekijän kommentit:
"Tuplattiin savumaltaan määrä niin, että laitetiin kahta eri savua. Vähän ehkä vieläkin liian niukasti, jotta tätä varsinaiseks savuolueks vois sanoo, mutta kyllä tätä juhannuksena saunan perään juo."



Kirkas punaruskea olut, jonka vaahto on näyttävän pitsikäs. Väri on niin tumma, että kirkkaus toistuu tässä lasissa läpinäkyvästi vain kapeimman alakohdan kautta. Tuoksussa on karamellitoffeeta, leipää, suklaata ja savua. Savu limittyy runsasmaltaisen tuoksun syövereihin, nousten välillä sen lomasta nuotiosavuisesti esiin. Hyvin mallasvetoinen on tuoksu ja niin on makukin. Pehmeys syleilee alusta loppuun ja nielaistaessa loppuveto laskeutuu suklaisen sekä pienen paahteisen säväyksen saattelemaan loppuun. Katkeroa on kevyesti vai sanoisinko pikemminkin sopivasti. On niin maukas tämä maltaisuus kyllä, että sitä ihan hämmästelee. Melkein meinaa mennä liian makeaksi alussa, mutta sitten tulee paahteisempi osasto joka tasapainottaa ja sen jälkeen sitten onkin pelkkää nautintoa. Katkerokin vaikka on taustalla, niin elää kuitenkin pitkälle jälkimakuun asti. On tämä resepti vuosien saatossa varmaan elänyt ja kenties hioutunutkin ja ainahan tämä hyvää on ollut. Tämä vuosikerta ei savumaltaan tuplauksesta huolimatta ole vieläkään erityisen savuinen, vaikka toki selkeästi savuinen onkin. Ehkä Schlenkerlaa on tullut blogistin toimesta jo nautittua sen verran, ettei ”kunnon” savuoluen tuntua enää helpolla muusta saakaan. Tämä on tuntuu kuitenkin parhaalta versioinnilta tästä oluesta, mutta toisaalta näitä on mahdoton verrata, koska tilanteet elää ja nauttijan makumieltymyksetkin muuttuu. Samapa tuo, mutta voi veljet kuinka nautinkaan tästä taas. Siinä se lienee se laatuoluen tärkein kriteeri - nautittavuus. Ja sehän on tässä erittäin hyvässä kuosissa. Tuoppi tyhjenee vaivattomasti. Tasapainoinen resepti, kuten aina. Mallaspohja on tässä se kuningas. Tällä samalla mallaspohjalla kaverit voisivat tempaista vaikka doppelbockin winter warmeriksi, tuli nimittäin jonkin verran bock vibaa myös makustellessa. Oli sitä legendaarista kunnon hyvää taas.

Kiitos oluesta lähtee täältä virtuaalisella hatunnostolla Jyväskylän suuntaan.