Ensimaistossa uuteolueni Thomas Cooper Family Secret Amber Ale

0 kommenttia
 
Kotiviini.fi halusi lähettää minulle testiin Coopersin Brew Box välinesetin ja Thomas Cooper Family Secret Amber Ale reseptipaketin, joilla polkaisin itselleni siis satsin olutta ja kirjoitin myös kattavan ohjeen uuteoluiden valmistukseen. Nyt pullotuksesta on aikaa reilut kaksi viikkoa ja nuorta olutta voisi ottaa ensimmäistä kertaa maistoon - pulloissa on jo tapahtunut jälkikäymistä ja niihin on muodostunut hiilihappoja.

Thomas Cooper Family Secret Amber Ale



Pullo pitää normaalin suhauksen kun korkin taittaa päältä. Lasiin kaatuu tummanpunaista olutta, jonka maltillinen vaahto on beigevivahteista ja jättää pitsit lasin reunoille. Huomattavan kirkasta jo tässä vaiheessa eli nuorella iällä. Oli itseasiassa kirkasta jo heti pullotuksen yhteydessä, mitä pussimäskäämällä valmistamani oluet eivät yleensä ole olleet ja viimeistään viilentäessä tulee sitten "chill haze", jota tähän ei siis tullut. Tuoksu on varsin hyvä. Siinä on mielestäni brittiläisen oluen tuntua hedelmäisyydessä ja hieman marjaisessa esterisyydessä. Brittihumalan tyylistä kuivan puun mieleen tuovaa tuoksua myös. Mallaspohja on karamellimainen, mutta ei toffeemainen. Pientä marmeladimaista makeutta alkuvedossa ja sitten ESB tyylistä hedelmää, joskaan ei toki aidon Fuller'sin raikkaudella tai intensiteetillä. Loppuliu'ussa jälleen marjaisuutta ja maltillinen katkerointi. En tehnyt uutepurkin täyteen eräkokoon asti vaan jätin kolme litraa siitä vajaaksi, mutta ei silti missään nimessä liikaa katkeroa, pikemminkin liian vähän. Hyvin pehmeä ja miellyttävä suutuntuma, jota maltilliset hiilihapot vielä korostavat. Juotavuus on erittäin hyvä.


Ihan kunnon oluen makuinen ja tuntuinen siis. Ei edes minua häiritseviä estereitä toisinaan parjatusta Coopersin hiivasta - muistetaan uuteohjeeni tärkeä sääntö, pidä hiiva tyytyväisenä, niin saat laadukasta olutta. Olen tyytyväinen tähän, ei voi sanoa, että positiivisesti yllättynyt, koska tiesin jo pullotuksen yhteydessä otetusta maistiaisesta, että hyvää on odotettavissa. Yllätys tapahtui siis jo pikemminkin silloin. Uutteissakin on varmasti menty eteenpäin sitten kymmenen vuoden takaisen, mutta edelleen tärkein on se sokerin korvaaminen kunnon mallasuutteella - se on se avainasia. Olen nyt todistanut itselleni, että uutteistakin saa hyvää olutta ja tämäkin varmasti kypsyy vielä paremmaksi muutaman viikon saatossa. Teen varmasti jatkossakin, sillä sen verran vaivatonta ja nopeaa tekeminen on täysmäskäykseen verrattuna. Täysmäskäyskään ei toki unohdu, sillä vähintään sahdit tehdään ainakin kaksi kertaa vuodessa - kisoihin ja jouluksi, monesti juhannukseksikin.

Maistellaan myöhemmin vielä uudelleen tänne blogin puolelle, että miten olut on kehittynyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.