Olutarvio: Nokian Keisari Stout

0 kommenttia
 
Keisari Stout
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva


Täysin musta olut, jonka ylle rakentuu kaunis valkea vaahto. Tuoksu on tymäkän paahteinen, kahvimainen ja hieman jopa lakritsainen. Hyvä intensiivisyys, aromit nousevat vahvoina lasista. Maku on irkkustoutille tyypillisesti kuiva ja voimakkaasti paahteinen. Kahvia ja lakritsaa on vielä jälkimaussakin eikä katkeroakaan ole unohdettu. Onnistunut olut - tyylinmukainen ja runsasmakuinen kuivahko irkkustoutti. Typpipatruunalla varustettu tölkki-Guinness maistuu aika pliisulta tämän rinnalla.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Keisari Wiener Lager

0 kommenttia
 
Keisari Wiener Lager
5,0% | Ohramaltaat (Vienna, Red Active, Munich), humalat (Magnum, Saaz)


Utuinen, kauniin kuparinen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on leipäisen maltainen ja hieman toffeinenkin. Humalaisuus tulee kukkaisena ja inasen hedelmäisenäkin, mutta mallaspuoli on kuitenkin selvästi dominoivampi. Hieman sellaista Nokian Panimolle tyypillistä raskautta tuoksussa on, eli ihan terävimpään raikkauteen ei tyyli huomioon ottaenkaan ylletä. Suutuntuma on mukavan täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan pehmeä. Maussa on melko runsaasti maltaan makeutta, jota jää vielä hieman yrttimäisesti humaloituun jälkimakuunkin asti - eli jo tuoksua vaivannut raskauden tuntu on edelleen läsnä ja paras raikkaus jää sitä kautta piippuun. Muuten maku ja oluen yleisilme on maukas ja tykkään kyllä tuhdista rungosta - tasapainottavaa terävyyttä ja terhakkuutta vaan tarvittaisiin nappisuoritukseen vielä hiukan lisää. Enemmän ruoka- kuin juontiolut siis. Prosessin laatu vaikuttaa Nokialla olevan nyt moitteettomassa kunnossa.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Kukko Red Ale

0 kommenttia
 
Kukko Red Ale
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Carared, Red Ale, paahdettu ohra), humala (Target, Goldings).



Laitilan kevään uutuus on punertavan oranssi ja tiheäkuplaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on karamellimaltainen, paahtoleipäinen ja hieman brittihumalaisen kukkainen. Pähkinäisyyttäkin voi löytää ja jotain toffeefudgeakin. Ei mitään turhan intensiivistä kuitenkaan, mutta aidon britin oloista, kuten panimon bitterikin (se vaaleanvihreä tölkki). Maku on myös hyvä ja tasapainoinen. Alussa on karamellimaltaista makeutta, mutta loppuvedon kuivuus, näykkäisevä katkeruus ja jälkimaun hento paahteinen kulma tuovat myös irkkuoluet mieleen. Varsin täyteläinen runko ja pehmeähkö hiilihappoisuus takaavat vaivattoman juotavuuden. Tuo mieleen panimon toistaiseksi vain Alkossa olevan Brown Alen - sekin on laadukasta perusolutta, jota on kiva juoda. Ei kikkailua. Hyvä lisäys Kukko-sarjaan.

Arvioitu olut ostettu Rauman Citymarketista (2,49€/0,5l)

Maistossa: Sonnisaari Humalaja IPA

0 kommenttia
 
Otetaanpa taas tauon jälkeen tarkasteluun Sonnisaari Panimon Humalaja IPA, jota tuli aikanaan hehkutettua kovastikin. Pulloni on erää #154 ja se on ostettu Rauman Keskustan Alkosta.
Sitrusta, hedelmänkuorimaisuutta, hitunen ananasta ja pihkaa. Niin tuoksussa, kuin maussakin. Ei tämä mehukaljaa ole edelleenkään, vaan katkeroa tulee länsirannikon tyyliin. Taso on pysynyt korkeana.

Maistoin viikko sitten Turku Craft Beer Festivalin tiimellyksessä Lindenin Three Amigosia, Mallasseppien Naantalin Eeppistä ja Nordic Kiwi Breweriesin London Fogia, jotka kaikki olivat tosi hyviä (ja melko paljon myös toistensa kaltaisia). Olisi niitä helposti imutellut koko illan, mutta ei ne lopulta kuitenkaan näin hyviä olleet (ja vähän eri tyyliäkin tosin). Mun makuun IPA vaan tarvii sen kunnon potkun katkeruudesta.

Tää on kova!

Olutarvio: Laitilan Kukko Helles (5,0%)

0 kommenttia
 
Laitilan Kukko Helles (5,0%)
Vesi, ohramallas (Pilsner, Caramel Pale), humala (Magnum, Perle)

Hioimme timanttia, julisti Laitilan markkinointiosasto, kun Kukko Hellesin 4,7% versio päivitettiin 5,0% vahvuuteen. Tämä sininen Kukko on se, josta olen ehkä saanut eniten negaa palautteiden muodossa. Innostuin nimittäin aikanaan kehumaan 4,7% versiota ja se nyt ei ilmeisesti tällaiselle ihan vaan saksalaistyyliselle peruslagerille oikein käy, varsinkaan jos pidät itseäsi jonkin sortin olutharrastajana. Joka tapauksessa tämä erittäin juotava helles on nyt päivittynyt hieman vahvemmaksi ja bongasin purkin ihan tuoreeltaan Rauman Citymarketin hyllystä. 4,7% versio on siellä maksanut 1,99€ ja tälle oli lätkäisy 2,49€ lappu. Ei paha sekään, mutta korotuksena tietty "vain" 0,3% tähden jonkinmoinen.

Olut on edelleen oma tuttu itsensä. Pehmeän maltainen, selvästi Kukko Pilsiä ja täyteläisyytensä vuoksi jopa ehkä Kukko Lageriakin kevyemmin katkeroitu, mutta aromikkaamman humalainen ja hiilihappoisuudeltaan miellyttävä olut. Mallas maistuu, humala maistuu, tasapaino ja juotavuus on kohdillaan. Runkoa taitaa olla hieman 4,7% versiota enemmän ja se tuo vielä pienen lisän nimenomaan tuohon pehmeyteen, joka oli oluen "se juttu" jo aiemminkin. Eli hyvästä tuli vieläkin parempi.

Tämä on se Laitilan jokapaikanhöylä - sopii joka tilanteeseen. Lager on omaan makuuni liian mauton ja karkea, Pils on hyvä, varsinkin 5,5% vahvana, mutta ei sekään kokonaisuutena näin nautinnollinen ole. Juotavuus, suutuntuma, jälkimaku... niistä se kokonaisuus muodostuu ja joskus se vaan natsaa, kuten tässä Hellesissä.
Arvioitu tölkki (ja useampikin) ostettu Rauman Citymarketista (2,49€/0,5l)

Olutarvio: Fiskarsin Foeder One - Blaufränkisch Saison

0 kommenttia
 
Fiskarsin Panimo Foeder One - Blaufränkisch Saison
7,6% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, viinirypäle, humala, hiiva

Nyt sitten hieman spessumpaa olutta maistoon Fiskarsista. Oluen nimi, Foeder One, viittaa Fiskarsin Panimon uuteen Côte du Rhône tammifoederiin, jossa olut on käynyt talon omalla saison-hiivablendillä. Lisäksi foederiin, joka on siis 4000-litrainen valtava tammiastia, on käymisen jälkeen lisätty blaufränkisch viinirypäleen puristejäämiä, eli rypäleen kuoret, massa ja siemenet. Rypäleet on saatu samassa rakennuksessa toimivalta Noita Wineryltä ja niistä on siis ensin tehty viiniä ja sen jälkeen puristejäämät on käytetty oluen maustamiseen. Oluen maustamisen jälkeen niistä on vielä käytetty rankki, joka on tislattu pontikaksi Ägräs Distilleryssä - joka sekin toimii samassa rakennuksessa. Kiertotaloutta siis!


Punertavan ja maltillisesti vaahtoavan oluen tuoksu on raikkaasti rypälemäinen, hieman tallimainen ja hieman myös saisonmaisen belgihiivainen. Maku onkin jotain sellaista, jota ei aivan ole tullut aiemmin vastaan. Saisonin mausteisuus ja katkeruus, viinin rypäleisyys ja tanniinit, sekä kevyet sour alet mieleen tuova hapokkuus toimivat yhdessä hienosti. Hyvä kuivuus ja napakkuus, mutta ei juuri makeutta. Silti täyteläisyyttäkin ja runsautta löytyy sopivasti, joten alkoholi on täysin piilossa. Villihiiva ottaa aika suurtakin roolia ja rypäleisyys myös, mutta lopputulos on hienosti tasapainossa ja se tekee tästä todella nautittavan ja uniikin tapauksen. Suosittelen!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta.
Foederin kuva: Fiskarsin Panimo

Olutarvio: Suomenlinnan Wrede Brown Ale

0 kommenttia
 
Suomenlinnan Panimo Wrede Brown Ale
6,5% | Sisältää ohramallasta ja vehnää | Humalat Cascade ja Centennial



Läpinäkyvä, punertavan ruskea ja vaahdoltaan beigevivahteinen olut. Tuoksu nostattaa sitruksiset ja hedelmänkuorimaiset humalain aromit miellyttävästi tuhdin, hieman suklaisen ja limppumaisen maltaisuuden kylkeen. Maku on niin ikään todella hyvä. Tuhti brown alen hieman karamellispähkinäinen ja leipäinen maltaisuus, jonka lisäksi myös napakasti katkeroa ja runsaan aromikas jenkkihumalainen tuntu. Suutuntuma on sekä täyteläisen maltainen, että humalaöljyinen ja miellyttävän pehmeä. Nyt on palaset loksahtaneet todella hyvin kohdalleen. Ei mitään yksittäistä erityisen hekumallista osaa, mutta kokonaisuutena täydellisesti toimiva olut. Erinomainen!

Arvioitu pullo ostettu Rauman Äyhön Alkosta.

Olutarvio: Linden Brewery Is It Me You Are Looking For?

0 kommenttia
 
Linden Brewery Oy Is It Me You Are Looking For?
Sour Ale | 3,8% | Ohramallas, vadelma, punainen viinimarja, vesi, hiiva


Vadelmainen väriltään ja hivenen pinkki vaahdoltaan. Vaahto tosin nopeasti kohisten katoaa oluen pinnalta, kuten tyylin oluissa tapana on. Tuoksu on makean vatukkainen tai vadelmasorbettimainen ja myös mummilan mehumaijan punaviiniherukkaiset aromit tulevat esiin. Mausteet siis tuoksussa pitkälti framilla - voisi melkein kuvitella enemmän limonadiksi kuin olueksi. Suussa souri tuntuma ottaa heti napakasti vallan ja suuta supistava meininki on tosi asia. Marjaisuudesta nousee nyt esiin ensin se punaherukka ja vadelma vasta loppumaussa. Varsin raikas ja edelleen limonadimainen on makukin, mutta onneksi hapokkuus on sen verran napakkaa ja suuta muikistavaa, että loppuveto kuivuu sopivan kirpeäksi, eikä liiallista makeutta tunnu. Ei ehkä ihan mun juttu oluiden saralla, mutta varmasti tyylissään pätevä esitys. Hyvä napakkuus ainakin! Muumilimsa mulla näistä aina mieleen tulee.

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Olutarvio: Mustan Virran Panimo Tott Double IPA

0 kommenttia
 
Mustan Virran Panimo Tott Double IPA
8,5% | 81 EBU | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 
Savonlinnalaispanimon aina niin sympaattinen pullomalli herättää heti hoivaamisvietin, mutta pullo kuitenkin brutaalisti korkataan ja lasiin kaatuu utuisen oranssista ja vaahdoltaan kestävää olutta. Tuoksu tarjoilee aromaattisesti havuja, pihkaa, sitrushedelmää ja toffeemaisuutta. Hyvä selkeys ja perinteisen tupla-ipan tuntu ilman kikkailua. Maussa viehättää mallaspohjan riittävä vaaleus ilman ylimääräistä karamellia ja ihanasti pureva pitkäkestoinen katkeruus. Runsas humalointi tuntuu myös suutuntuman öljyisyytenä, mutta hedelmänektarisiin hekumointeihin ei mennä, vaan meininkin on enemmänkin vanhan koulukunnan pihkaisuutta, greippiä ja havuja. Yleisilme on hieman karhea, mutta ei kuitenkaan mitenkään liian rujo ja vahvuus on hyvin piilossa - miellyttävä lämpö vain nousee rintakehään nielaisun jälkeen. Hyvää olutta!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta.

Olutarvio: Maku Brewing West Coast IPA

0 kommenttia
 
Maku Brewing West Coast IPA
6,4% | 71 EBU | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | Vegaaninen, gluteeniton


Makun maankuulun IPA-retkueen uusin jäsen on West Coast IPA. Alkon käsityöläisoluita tämäkin. Utuisen oranssista ja runsaasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Intensiivisen runsaassa tuoksussa on raikasta sitrushedelmäisyyttä, kevyttä havuisuutta ja vaaleaa mallaspohjaa. Maku on heti alusta terhakan humalainen. Sitrushedelmien kuoria, neulasmaisuutta ja loppua kohti yhä enemmän ja enemmän kokonaisuutta kuivattavaa katkeruutta. Tyylipuhdasta ja laadukasta. Pelkästään muistikuviin, eikä ihan niin tuoreisiinkaan, perustuen sanoisin olevan kuivempi ja ei niin karamellinen kuin panimon miltei prosenttiyksikköä vahvempi lippulaiva-IPA. Tässäkin tasapaino pysyy hyvänä, mutta luiskahtaa nautinnollisesti kohti katkerampaa puolta. Raikas ja juotavuudeltaan erinomainen. Eipä harmita, että ostin heti suoriltaan kaksi tölkkiä, sillä imaisen mielelläni sen toisen heti tähän perään. 

Olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils

0 kommenttia
 
Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö Prykmestar Perle Pils
5,3% | 44 EBU | Vesi, ohramaltaat, humala (Perle), hiiva

Pari vuotta sitten Alkon käsityöläisoluissa ihastutti Prykmestar Saazer Pils ja nyt vuorossa on saksalaisella Perlellä humaloitu versiointi. Perle on näitä saksalaisia "jalohumalia" ja erittäin suosittu aromihumala perinteisiin oluttyyleihin, kuten juuri pilsiin. Tämäkin Vakka-Suomen Panimon olut on keittomäskätty. Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan kestävä mallasjuoma kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee kukkaista, hieman mausteista sekä kuivan heinäistä humalan aromikkuutta. Panimon tuttu miellyttävä mallasprofiili vaikuttaa taustalla. Tuoksu antaa hyvät ennusmerkit, eli houkuttelee maistamaan. 

Maku on mukavan maltainen, mutta myös tuntuvasti katkeroitu. Perle tuntuu antavan kesäisen niittymäistä, hieman yrttimäisen mausteista ja aavistuksen ruohoista aromikkuutta sekä hyvän, terävän ja melko pitkäkestoisenkin katkeruuden. Saazer Pilsin 5,7% vahvuus on tässä pudotettu 5,3% tasolle ja katkero tuntuu nyt pääsevän voimakkaammin esiin - toki tähän vaikuttaa myös monet eri humalan ominaisuudet ja ehkä nykyinen kaupparajakin on haluttu alittaa. Joka tapauksessa tykkään tästä katkerasta jälkipotkusta juuri nyt. Perle ei ehkä ole aromeiltaan niin rikas kuin Saaz, mutta toimii kyllä pilsissä erinomaisesti - myös hieman runsaammin annosteltuna, kuten tässä. Hyvä puraisu ja miellyttävä maku aina pitkää jälkimakua myöten. Katkeraa pilsiä jos kaipaat niin tässä yksi oikein hyvä vaihtoehto.

Arvioitu pullo ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Olutarvio: Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel

0 kommenttia
 
Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel
Imperial stout | 9,5% | Vesi, ohramallas, humala ja hiiva


Sysimustaa olutta runsaan pitsikkäällä mokkaisella vaahdolla. Tyylikäs ulkonäkö. Tuoksusta nousee päällimmäisenä esiin monipuolinen konvehtimainen suklaisuus sekä voimakas lakritsaisuus, mutta totta kai mukana on myös stoutmaista paahteisuutta. Tuoksu on vedet kielelle herauttavaa sorttia ja makukin lunastaa lupauksia jo heti ensi siemauksella. Täyteläinen olut on voimakkaasti lakritsainen, konvehtimainen, hieman vaniljainen ja loppuvedossa todellakin myös huomattavan suolainen - mielleyhtymä noitapillilakuun ei ole koskaan ollut selvempi. Ainesosaoluettelo ei mausteita mainitse, joten ehkä taikuus kumpuaa jostain muualta, mutta aidon lakritsainen ja konvehtimainen tuntuma kuitenkin on. Tukevassa rungossa on myös karamellimaista toffeemaisuutta. Jälkipotkuun kerääntyy suolaisuuden tueksi vielä tuntuvaa katkeruuttakin. Suolaista ja makeaa löytyy tasapuolisesti ja intensiivisesti.

Liiankin usein kotimaisia pienpanimo-oluita vaivaava varovaisuus on unohdettu ja nyt ajetaan kaikilla sylintereillä - peräkärrykin on kytkettynä! Onko vuoden olut selvillä jo heti helmikuussa?

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Bändiolut: Blonde Viking Turmion Kätilöiden DISCOAPA ...ja niinhän minä discoankin!

0 kommenttia
 

DISCOAPA

Panimo: Blonde Viking / Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Kuopiolainen vuonna 2017 perustettu Blonde Viking on niin sanottu kiertolaispanimo, eli panimo ilman omaa panimoa. Toistaiseksi kaikki Blonde Vikingin oluet on valmistettu kuopiolaisessa Iso-Kallan Panimossa. Iso-Kalla itseasiassa vastasi Turmion Kätilöiden aiemmin lanseeraamasta Pimeyden Morsian imperial stoutista, joten tuttu panimo on taas asialla. DISCOAPA on siis jo toinen yhtyeen nimissä julkaistu mallasjuoma ja kun aiemmin liikuttiin sysimustissa tunnelmissa, niin nyt on vaaleampaa ja letkeämpää meininkiä luvassa. Oluen ainesosaluettelo kertoo ohramaltaiden lisäksi mäskiin laitetun ruismallasta ja lisäksi mausteena on käytetty mansikkaa ja karviaismarjaa, jotka ovat oluessa varsin eksoottisia ainesosia. Humalina keitoksessa toimivat hedelmäiset yhdysvaltalaislajikkeet Galena ja Mosaic sekä uusi-seelantilainen Wai-ti, jonka aromimaailmaa kuvaillaan sitrushedelmäiseksi ja limemäiseksi. 




Etiketti on kyllä rumin miesmuistiin, mutta varmasti ihan tarkoituksella. Jollain perverssillä tavalla se silti toimii, sillä ostinhan minäkin putelin! Kauniisti punertavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on kestävä ja jättää tiheät pitsikuviot lasin reunoille laskiessaan. Tuoksussa humalien tropiikin tuulahduksia tarjoileva kypsä hedelmäisyys saa lisäpontta ja raikkautta karviaismarjan kirpeydestä. Hedelmät ovat edessä ja karamellimaltainen runko siellä taustalla. Hyvä raikkaus tuoksussa. Makukin on hyvä ja raikas - kyllähän tällaisen kanssa kelpaa tanhuta! Alkutahdit isketään hieman makean maltaisina, mutta nopeasti pieni karviaismarjainen kirpeys ja sitten pehmeämpi lähisiwan hedelmäosasto tulevat nautinnollisesti mukaan. Lopussa taas makeuden kontraava katkeruus iskeytyy kielelle tarvittavalla voimalla. Outrona tarjoillaan vielä jälkimakuun mukaan nousevaa mansikkaisuutta, jota ei yleisen hedelmätykityksen keskeltä muuten oikein pysty noteeraamaan. Pakko sanoa, että epäilin ainesosaluettelon ja ehkä etiketinkin perusteella oluen menevän enemmän kikkailun puolelle, mutta tämähän on kuitenkin oivallisen tasapainoinen ja nautittava tapaus. Eri osa-alueet tuntuvat harkituilta ja sopivat toistensa kanssa yhteen. Solidi suoritus siis kaikin tavoin!

Yhteenveto

Tasapainoinen maustettu APA
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi Imperial Stout

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen palkitun kotipanotandemin seuraava olut tulee maistoon nyt. Tämäkin saapui blogistin konttorille jo joulukuun alussa, mutta on siitä asti nyt venaillut maistoa. Tekijät tosin suosittelivatkin kypsytystä, joten ehkä siitä syystä puteli oli suosiolla jäänyt hyllyssä tuoreempien tulokkaiden taakse. Nyt kuitenkin lasiin tämä kaakaonibseillä ja vaniljalla maustettu jykevä imppi.

Sysi 
10.1% | 74 IBU 

Maltaat: Pale ale, Munich Dark, Cara plus 200, Black, Chocolate, Crystal 300, Crystal 100, Ohrahiutaleita 
Humalat: EKG (=East Kent Goldings)
Lisäksi: Kaakaonibsejä,vaniljatanko

Tekijän kommentit: 
Tarkoitus oli kokeilla tehdä suklainen imperial stout, mutta jonkun ihmeen takia ei tullut tarkistettua varastoja ja suklaamallas loppui kesken. Laitetiin tilalle blackia, joka toki tekee litkusta vähän turhan lakritsisen, eli ei ihan niin pehmeätä ole, kuin piti. Mausteitakin laitettiin melko hillitysti. Tässä vaiheessa (siis joulukuun alussa) ehkä vielä vähän keskeneräistä, mutta hyvinkin juotavaa. Juhannukseen asti kypsytettynä saattaa olla melkoisen kova luu.


Vähemmän yllättäen sysimustaa ja vaahdoltaan mokkaista tavaraa. Tuoksu on intensiivinen - paahteisuus ottaa isoa roolia ja hiutaleiden roolikin on selviö. Lakritsaisuutta on kosolti, kunhan olut ensin hieman asettuu. Vaniljaisuus tulee monissa tynnyrikypsytetyissä vielä selkeämmin tai vahvemmin esiin, mutta tässä vaniljatangolla maustetussa se on pyöreämpänä ja jotenkin "täyteläisempänä" esillä tuoksussakin. Maku on voimakas ja hyvä, ei mielestäni liian tiukasti paahteinen. Tekijät kutsuivat tätä leikkisästi litkuksi, mutta kyllä tässä runkoakin on vähintään riittämiin. Vahvuus on hyvin peitossa. Lakritsaisuuden kanssa lähdetään alkumakuun, mutta keskivaiheilta loppua kohti myös hiutaleiden tuoma pehmeys ja suklaisuus nousevat esiin. Loppupuolella on tuntuvasti katkeruutta, joka kestää pitkään. Jälkimaku on silti miellyttävästi suolaisen lakritsainen - ei välttämättä suklaisen pehmeä, mutta todellakin jopa tuntuvasti suolaisen lakritsainen. Noitapillilakuksikin tätä makua on tässä blogissa kutsuttu, eikä se mielestäni kaukana ole. Vanilja tuo oman pienen lisänsä makuunkin, mutta ei mitenkään imelällä tavalla. Kaakaonibsejä en niinkään löydä, elleivät ne sitten tuo jotain suutuntuman pieneen (jopa) rasvaisuuteen. Joka tapauksessa olut on erinomaisen hyvä. Tämä määrä runkoa (10% täysmaltaisena) ja katkeruutta yhdessä oluessa, kuitenkin varsin tasapainoisena ja loppuvedon noitapillilakulla varustettuna niin kyllähän se toimii.

Kiitokset tästäkin Duunin äijille!

Kotiolutta: Hirvosen Boris the Jeltsin imperial stout

0 kommenttia
 
Hirvonen Kiteeltä lähetti maistoon mielenkiintoisin speksein varustettua imperial stoutia. Jykevä olut on pantu 15.9.2018 ja pääkäymisen jälkeen astiaan on lisätty viskillä marinoituja tammilastuja. Olut on sitten kypsynyt astiassa 5.1 asti, jolloin se on pullotettu ja kypsynyt siis vielä pullossa tähän päivään asti. Ei ole siis hätäisen miehen hommaa tällainen imperial stoutin pano.

Boris the Jeltsin
9,2% | Russian Imperial Stout

Maltaat: 2-row malt, Special B, Crystal 120, Carafa II, Carafa I, kaurahiutaleet, Carapils
Humalat: Columbus, Chinook, Saaz
Hiiva: White Labs WLP007 Dry English Ale


Mustaa, vaahdoltaan hieman mokkavivahteista olutta kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee oatmeal stoutmainen kauraisuus ja konvehtimainen suklaisuus yhdessä viskimäisen vivahteen kanssa. Pehmeä ja lempeä tuoksu, mutta hyvällä voimakkuudella. Alkoholi on piilossa ja lastukypsytys pysynyt miellyttävän maltillisena - se ei dominoi, vaan toimii syvyyttä lisäävänä vivahteena. Herkullinen ensifiilis. Maistetaan... Suussa erittäin täyteläinen, hiilihapoiltaan maltillinen ja silkkisen pehmeä. Paahtomallas on maussa mukana lähinnä suklaisena ja loppua kohti hieman suolaisena ja lakritsaisenakin. Kaura tekee makuunkin oman osansa, mutta eniten vaikuttaa varmasti juurikin tuohon todella silkkisen pehmeään suutuntumaan. Humalat jäävät taustatekijöiksi, vaikka katkeruutta mukavasti kertyykin ja se lastukypsytys on edelleen todella onnistunut - vain sopiva viskimäinen vivahde, joka ei peitä oluen muita piirteitä alleen. Lämmittää mukavasti. Tämä suutuntuma on kyllä jotain aivan erityistä. Mikä pehmeys ja kuohkeus, mutta ei liikaa makeutta - lähentelee täydellisyyttä. Ehkä pieni lisämakeus toimisi itselleni vielä, mutta se on jo saivartelua, sillä niin pienistä nyansseista on kyse. Maultaan aika perinteinen imperial stout, ehkä paahteisuudeltaan hieman lempeämpi tosin ja pienellä viskivivahteella, mutta suutuntuma on se, joka tekee tästä erityisen. Kypsytys lienee kannattanut ja ihailenkin Hirvosen malttia tässä asiassa. Kerrassaan erinomainen olut!

Kiitokset makuelämyksestä!

Kotiolutta: Panomaakari Länkkäri IPA ja Pulska Pilsner

0 kommenttia
 
Panomaakarilta saapui maisteluun parit oluet. Muuta tietoa oluista ei ole kuin etikettien tyyli, vahvuus ja humalatiedot. Lisäksi tekijä mainitsi Pulska Pilsnerin olevan kegissä karboinoitu ja sitten sieltä pullotettu.

Länkkäri
IPA | 6,5% | Centennial, Columbus, Simcoe



Läpikuultavan kultaoranssi olut mittavalla ja kestävällä tiiviillä vaahtokukalla. Tuoksussa on humalain hekumaa. Heti kaatamisen jälkeen tulee sitruksisuutta, hedelmäkarkkimaista fruktoosia, appelsiinia ja hieman maltaan karamellimaisuutta. Hetken asetuttuaan myös havuisuutta. Melko hyvä raikkaus, mutta hieman jotain yrttimäisyyttäkin nousee mukaan. Makukin on hyvä ja katkeroa on tyylimääreelle riittävästi purennan jatkuessa pitkälle jälkimakuun asti. Maku on tiukemman sitruksinen ja pihkainen, mutta välillä eksoottisempaa mangomaistakin hedelmää vilahtelee. Jälkivedossa on havuisuutta. Runko kantaa hyvin, ei liian makeaa, eikä liioin liian kuivaa - eli hyvä tasapaino. Raikkaus on maussa myös hyvällä tolalla. Laadukas olut! Hiilihappoisuutta on melko runsaasti ja se pistää hieman röyhyttämään. Omaan makuuni vähempikin riittäisi. Heti ensimmäisen kaatamisen jälkeen tuoksu valloitti kuin Nognen IPA silloin aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten, mutta hetken lasissa asetuttuaan olut kääntyi silkasta hekumasta enemmän laadukkaan perustekemisen puoleen. Täysin vastaavan tasoinen kuin omat IPAt on aikanaan olleet, eli todellakin ilolla imeskelee!


Pulska
Pilsner | 5,8% | Hallerthau Mittelfruh



Pullotettu kegistä, joten pullossa ei ole yhtään hiivalaskeumaa mukana. Kirkas, kultainen, hieman oranssivivahteinen olut kaatuu lasiin. Vaahtoakin muodostuu, vaikka tekijä sanoi kegipullotuksen olevan vielä hieman harjoittelun asteella ja hiilihappojen kanssa saattaisi olla jotain. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on lagermaisen puhdas, mutta 5,8% vahvuus on jo sellainen, että näin kliinisessä lagerissa se tuoksuu jo läpi hieman alkoholimaisena. Tuoksu muuten on hieman leipäinen ja kukkaisen humalainen. Maku on hieman makeahkon maltainen, varsin täyteläinen ja nimensä mukaisestikin pulska. Alkoholi se tuppaa makuunkin mukaan ja katkeruuskin jää tuhdin rungon vuoksi vajaavaiseksi. Jälkimaussa on hieman omenaisuuttakin, eli ehkä olut on vielä nuorta? Kyseessä saattaa olla acetaldehydi. Hiilihappotaso sen sijaan on hyvä eli kegistä pullotus toimii mielestäni mallikkaasti. Nyt on ikävä todeta, että olut ei ole kovinkaan pilsmäinen, eikä niin kovin nautittavakaan. Liiankin tuhti ja vahva.

Kiitokset Panomaakarille oluista!