Olutarvio: Nokian Keisari Stout

0 kommenttia
 
Keisari Stout
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva


Täysin musta olut, jonka ylle rakentuu kaunis valkea vaahto. Tuoksu on tymäkän paahteinen, kahvimainen ja hieman jopa lakritsainen. Hyvä intensiivisyys, aromit nousevat vahvoina lasista. Maku on irkkustoutille tyypillisesti kuiva ja voimakkaasti paahteinen. Kahvia ja lakritsaa on vielä jälkimaussakin eikä katkeroakaan ole unohdettu. Onnistunut olut - tyylinmukainen ja runsasmakuinen kuivahko irkkustoutti. Typpipatruunalla varustettu tölkki-Guinness maistuu aika pliisulta tämän rinnalla.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Keisari Wiener Lager

0 kommenttia
 
Keisari Wiener Lager
5,0% | Ohramaltaat (Vienna, Red Active, Munich), humalat (Magnum, Saaz)


Utuinen, kauniin kuparinen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on leipäisen maltainen ja hieman toffeinenkin. Humalaisuus tulee kukkaisena ja inasen hedelmäisenäkin, mutta mallaspuoli on kuitenkin selvästi dominoivampi. Hieman sellaista Nokian Panimolle tyypillistä raskautta tuoksussa on, eli ihan terävimpään raikkauteen ei tyyli huomioon ottaenkaan ylletä. Suutuntuma on mukavan täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan pehmeä. Maussa on melko runsaasti maltaan makeutta, jota jää vielä hieman yrttimäisesti humaloituun jälkimakuunkin asti - eli jo tuoksua vaivannut raskauden tuntu on edelleen läsnä ja paras raikkaus jää sitä kautta piippuun. Muuten maku ja oluen yleisilme on maukas ja tykkään kyllä tuhdista rungosta - tasapainottavaa terävyyttä ja terhakkuutta vaan tarvittaisiin nappisuoritukseen vielä hiukan lisää. Enemmän ruoka- kuin juontiolut siis. Prosessin laatu vaikuttaa Nokialla olevan nyt moitteettomassa kunnossa.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Kukko Red Ale

0 kommenttia
 
Kukko Red Ale
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Carared, Red Ale, paahdettu ohra), humala (Target, Goldings).



Laitilan kevään uutuus on punertavan oranssi ja tiheäkuplaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on karamellimaltainen, paahtoleipäinen ja hieman brittihumalaisen kukkainen. Pähkinäisyyttäkin voi löytää ja jotain toffeefudgeakin. Ei mitään turhan intensiivistä kuitenkaan, mutta aidon britin oloista, kuten panimon bitterikin (se vaaleanvihreä tölkki). Maku on myös hyvä ja tasapainoinen. Alussa on karamellimaltaista makeutta, mutta loppuvedon kuivuus, näykkäisevä katkeruus ja jälkimaun hento paahteinen kulma tuovat myös irkkuoluet mieleen. Varsin täyteläinen runko ja pehmeähkö hiilihappoisuus takaavat vaivattoman juotavuuden. Tuo mieleen panimon toistaiseksi vain Alkossa olevan Brown Alen - sekin on laadukasta perusolutta, jota on kiva juoda. Ei kikkailua. Hyvä lisäys Kukko-sarjaan.

Arvioitu olut ostettu Rauman Citymarketista (2,49€/0,5l)

Maistossa: Sonnisaari Humalaja IPA

0 kommenttia
 
Otetaanpa taas tauon jälkeen tarkasteluun Sonnisaari Panimon Humalaja IPA, jota tuli aikanaan hehkutettua kovastikin. Pulloni on erää #154 ja se on ostettu Rauman Keskustan Alkosta.
Sitrusta, hedelmänkuorimaisuutta, hitunen ananasta ja pihkaa. Niin tuoksussa, kuin maussakin. Ei tämä mehukaljaa ole edelleenkään, vaan katkeroa tulee länsirannikon tyyliin. Taso on pysynyt korkeana.

Maistoin viikko sitten Turku Craft Beer Festivalin tiimellyksessä Lindenin Three Amigosia, Mallasseppien Naantalin Eeppistä ja Nordic Kiwi Breweriesin London Fogia, jotka kaikki olivat tosi hyviä (ja melko paljon myös toistensa kaltaisia). Olisi niitä helposti imutellut koko illan, mutta ei ne lopulta kuitenkaan näin hyviä olleet (ja vähän eri tyyliäkin tosin). Mun makuun IPA vaan tarvii sen kunnon potkun katkeruudesta.

Tää on kova!

Olutarvio: Laitilan Kukko Helles (5,0%)

0 kommenttia
 
Laitilan Kukko Helles (5,0%)
Vesi, ohramallas (Pilsner, Caramel Pale), humala (Magnum, Perle)

Hioimme timanttia, julisti Laitilan markkinointiosasto, kun Kukko Hellesin 4,7% versio päivitettiin 5,0% vahvuuteen. Tämä sininen Kukko on se, josta olen ehkä saanut eniten negaa palautteiden muodossa. Innostuin nimittäin aikanaan kehumaan 4,7% versiota ja se nyt ei ilmeisesti tällaiselle ihan vaan saksalaistyyliselle peruslagerille oikein käy, varsinkaan jos pidät itseäsi jonkin sortin olutharrastajana. Joka tapauksessa tämä erittäin juotava helles on nyt päivittynyt hieman vahvemmaksi ja bongasin purkin ihan tuoreeltaan Rauman Citymarketin hyllystä. 4,7% versio on siellä maksanut 1,99€ ja tälle oli lätkäisy 2,49€ lappu. Ei paha sekään, mutta korotuksena tietty "vain" 0,3% tähden jonkinmoinen.

Olut on edelleen oma tuttu itsensä. Pehmeän maltainen, selvästi Kukko Pilsiä ja täyteläisyytensä vuoksi jopa ehkä Kukko Lageriakin kevyemmin katkeroitu, mutta aromikkaamman humalainen ja hiilihappoisuudeltaan miellyttävä olut. Mallas maistuu, humala maistuu, tasapaino ja juotavuus on kohdillaan. Runkoa taitaa olla hieman 4,7% versiota enemmän ja se tuo vielä pienen lisän nimenomaan tuohon pehmeyteen, joka oli oluen "se juttu" jo aiemminkin. Eli hyvästä tuli vieläkin parempi.

Tämä on se Laitilan jokapaikanhöylä - sopii joka tilanteeseen. Lager on omaan makuuni liian mauton ja karkea, Pils on hyvä, varsinkin 5,5% vahvana, mutta ei sekään kokonaisuutena näin nautinnollinen ole. Juotavuus, suutuntuma, jälkimaku... niistä se kokonaisuus muodostuu ja joskus se vaan natsaa, kuten tässä Hellesissä.
Arvioitu tölkki (ja useampikin) ostettu Rauman Citymarketista (2,49€/0,5l)

Olutarvio: Fiskarsin Foeder One - Blaufränkisch Saison

0 kommenttia
 
Fiskarsin Panimo Foeder One - Blaufränkisch Saison
7,6% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, viinirypäle, humala, hiiva

Nyt sitten hieman spessumpaa olutta maistoon Fiskarsista. Oluen nimi, Foeder One, viittaa Fiskarsin Panimon uuteen Côte du Rhône tammifoederiin, jossa olut on käynyt talon omalla saison-hiivablendillä. Lisäksi foederiin, joka on siis 4000-litrainen valtava tammiastia, on käymisen jälkeen lisätty blaufränkisch viinirypäleen puristejäämiä, eli rypäleen kuoret, massa ja siemenet. Rypäleet on saatu samassa rakennuksessa toimivalta Noita Wineryltä ja niistä on siis ensin tehty viiniä ja sen jälkeen puristejäämät on käytetty oluen maustamiseen. Oluen maustamisen jälkeen niistä on vielä käytetty rankki, joka on tislattu pontikaksi Ägräs Distilleryssä - joka sekin toimii samassa rakennuksessa. Kiertotaloutta siis!


Punertavan ja maltillisesti vaahtoavan oluen tuoksu on raikkaasti rypälemäinen, hieman tallimainen ja hieman myös saisonmaisen belgihiivainen. Maku onkin jotain sellaista, jota ei aivan ole tullut aiemmin vastaan. Saisonin mausteisuus ja katkeruus, viinin rypäleisyys ja tanniinit, sekä kevyet sour alet mieleen tuova hapokkuus toimivat yhdessä hienosti. Hyvä kuivuus ja napakkuus, mutta ei juuri makeutta. Silti täyteläisyyttäkin ja runsautta löytyy sopivasti, joten alkoholi on täysin piilossa. Villihiiva ottaa aika suurtakin roolia ja rypäleisyys myös, mutta lopputulos on hienosti tasapainossa ja se tekee tästä todella nautittavan ja uniikin tapauksen. Suosittelen!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta.
Foederin kuva: Fiskarsin Panimo

Olutarvio: Suomenlinnan Wrede Brown Ale

0 kommenttia
 
Suomenlinnan Panimo Wrede Brown Ale
6,5% | Sisältää ohramallasta ja vehnää | Humalat Cascade ja Centennial



Läpinäkyvä, punertavan ruskea ja vaahdoltaan beigevivahteinen olut. Tuoksu nostattaa sitruksiset ja hedelmänkuorimaiset humalain aromit miellyttävästi tuhdin, hieman suklaisen ja limppumaisen maltaisuuden kylkeen. Maku on niin ikään todella hyvä. Tuhti brown alen hieman karamellispähkinäinen ja leipäinen maltaisuus, jonka lisäksi myös napakasti katkeroa ja runsaan aromikas jenkkihumalainen tuntu. Suutuntuma on sekä täyteläisen maltainen, että humalaöljyinen ja miellyttävän pehmeä. Nyt on palaset loksahtaneet todella hyvin kohdalleen. Ei mitään yksittäistä erityisen hekumallista osaa, mutta kokonaisuutena täydellisesti toimiva olut. Erinomainen!

Arvioitu pullo ostettu Rauman Äyhön Alkosta.

Olutarvio: Linden Brewery Is It Me You Are Looking For?

0 kommenttia
 
Linden Brewery Oy Is It Me You Are Looking For?
Sour Ale | 3,8% | Ohramallas, vadelma, punainen viinimarja, vesi, hiiva


Vadelmainen väriltään ja hivenen pinkki vaahdoltaan. Vaahto tosin nopeasti kohisten katoaa oluen pinnalta, kuten tyylin oluissa tapana on. Tuoksu on makean vatukkainen tai vadelmasorbettimainen ja myös mummilan mehumaijan punaviiniherukkaiset aromit tulevat esiin. Mausteet siis tuoksussa pitkälti framilla - voisi melkein kuvitella enemmän limonadiksi kuin olueksi. Suussa souri tuntuma ottaa heti napakasti vallan ja suuta supistava meininki on tosi asia. Marjaisuudesta nousee nyt esiin ensin se punaherukka ja vadelma vasta loppumaussa. Varsin raikas ja edelleen limonadimainen on makukin, mutta onneksi hapokkuus on sen verran napakkaa ja suuta muikistavaa, että loppuveto kuivuu sopivan kirpeäksi, eikä liiallista makeutta tunnu. Ei ehkä ihan mun juttu oluiden saralla, mutta varmasti tyylissään pätevä esitys. Hyvä napakkuus ainakin! Muumilimsa mulla näistä aina mieleen tulee.

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Olutarvio: Mustan Virran Panimo Tott Double IPA

0 kommenttia
 
Mustan Virran Panimo Tott Double IPA
8,5% | 81 EBU | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 
Savonlinnalaispanimon aina niin sympaattinen pullomalli herättää heti hoivaamisvietin, mutta pullo kuitenkin brutaalisti korkataan ja lasiin kaatuu utuisen oranssista ja vaahdoltaan kestävää olutta. Tuoksu tarjoilee aromaattisesti havuja, pihkaa, sitrushedelmää ja toffeemaisuutta. Hyvä selkeys ja perinteisen tupla-ipan tuntu ilman kikkailua. Maussa viehättää mallaspohjan riittävä vaaleus ilman ylimääräistä karamellia ja ihanasti pureva pitkäkestoinen katkeruus. Runsas humalointi tuntuu myös suutuntuman öljyisyytenä, mutta hedelmänektarisiin hekumointeihin ei mennä, vaan meininkin on enemmänkin vanhan koulukunnan pihkaisuutta, greippiä ja havuja. Yleisilme on hieman karhea, mutta ei kuitenkaan mitenkään liian rujo ja vahvuus on hyvin piilossa - miellyttävä lämpö vain nousee rintakehään nielaisun jälkeen. Hyvää olutta!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta.

Olutarvio: Maku Brewing West Coast IPA

0 kommenttia
 
Maku Brewing West Coast IPA
6,4% | 71 EBU | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | Vegaaninen, gluteeniton


Makun maankuulun IPA-retkueen uusin jäsen on West Coast IPA. Alkon käsityöläisoluita tämäkin. Utuisen oranssista ja runsaasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Intensiivisen runsaassa tuoksussa on raikasta sitrushedelmäisyyttä, kevyttä havuisuutta ja vaaleaa mallaspohjaa. Maku on heti alusta terhakan humalainen. Sitrushedelmien kuoria, neulasmaisuutta ja loppua kohti yhä enemmän ja enemmän kokonaisuutta kuivattavaa katkeruutta. Tyylipuhdasta ja laadukasta. Pelkästään muistikuviin, eikä ihan niin tuoreisiinkaan, perustuen sanoisin olevan kuivempi ja ei niin karamellinen kuin panimon miltei prosenttiyksikköä vahvempi lippulaiva-IPA. Tässäkin tasapaino pysyy hyvänä, mutta luiskahtaa nautinnollisesti kohti katkerampaa puolta. Raikas ja juotavuudeltaan erinomainen. Eipä harmita, että ostin heti suoriltaan kaksi tölkkiä, sillä imaisen mielelläni sen toisen heti tähän perään. 

Olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils

0 kommenttia
 
Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö Prykmestar Perle Pils
5,3% | 44 EBU | Vesi, ohramaltaat, humala (Perle), hiiva

Pari vuotta sitten Alkon käsityöläisoluissa ihastutti Prykmestar Saazer Pils ja nyt vuorossa on saksalaisella Perlellä humaloitu versiointi. Perle on näitä saksalaisia "jalohumalia" ja erittäin suosittu aromihumala perinteisiin oluttyyleihin, kuten juuri pilsiin. Tämäkin Vakka-Suomen Panimon olut on keittomäskätty. Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan kestävä mallasjuoma kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee kukkaista, hieman mausteista sekä kuivan heinäistä humalan aromikkuutta. Panimon tuttu miellyttävä mallasprofiili vaikuttaa taustalla. Tuoksu antaa hyvät ennusmerkit, eli houkuttelee maistamaan. 

Maku on mukavan maltainen, mutta myös tuntuvasti katkeroitu. Perle tuntuu antavan kesäisen niittymäistä, hieman yrttimäisen mausteista ja aavistuksen ruohoista aromikkuutta sekä hyvän, terävän ja melko pitkäkestoisenkin katkeruuden. Saazer Pilsin 5,7% vahvuus on tässä pudotettu 5,3% tasolle ja katkero tuntuu nyt pääsevän voimakkaammin esiin - toki tähän vaikuttaa myös monet eri humalan ominaisuudet ja ehkä nykyinen kaupparajakin on haluttu alittaa. Joka tapauksessa tykkään tästä katkerasta jälkipotkusta juuri nyt. Perle ei ehkä ole aromeiltaan niin rikas kuin Saaz, mutta toimii kyllä pilsissä erinomaisesti - myös hieman runsaammin annosteltuna, kuten tässä. Hyvä puraisu ja miellyttävä maku aina pitkää jälkimakua myöten. Katkeraa pilsiä jos kaipaat niin tässä yksi oikein hyvä vaihtoehto.

Arvioitu pullo ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Olutarvio: Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel

0 kommenttia
 
Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel
Imperial stout | 9,5% | Vesi, ohramallas, humala ja hiiva


Sysimustaa olutta runsaan pitsikkäällä mokkaisella vaahdolla. Tyylikäs ulkonäkö. Tuoksusta nousee päällimmäisenä esiin monipuolinen konvehtimainen suklaisuus sekä voimakas lakritsaisuus, mutta totta kai mukana on myös stoutmaista paahteisuutta. Tuoksu on vedet kielelle herauttavaa sorttia ja makukin lunastaa lupauksia jo heti ensi siemauksella. Täyteläinen olut on voimakkaasti lakritsainen, konvehtimainen, hieman vaniljainen ja loppuvedossa todellakin myös huomattavan suolainen - mielleyhtymä noitapillilakuun ei ole koskaan ollut selvempi. Ainesosaoluettelo ei mausteita mainitse, joten ehkä taikuus kumpuaa jostain muualta, mutta aidon lakritsainen ja konvehtimainen tuntuma kuitenkin on. Tukevassa rungossa on myös karamellimaista toffeemaisuutta. Jälkipotkuun kerääntyy suolaisuuden tueksi vielä tuntuvaa katkeruuttakin. Suolaista ja makeaa löytyy tasapuolisesti ja intensiivisesti.

Liiankin usein kotimaisia pienpanimo-oluita vaivaava varovaisuus on unohdettu ja nyt ajetaan kaikilla sylintereillä - peräkärrykin on kytkettynä! Onko vuoden olut selvillä jo heti helmikuussa?

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Bändiolut: Blonde Viking Turmion Kätilöiden DISCOAPA ...ja niinhän minä discoankin!

0 kommenttia
 

DISCOAPA

Panimo: Blonde Viking / Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Kuopiolainen vuonna 2017 perustettu Blonde Viking on niin sanottu kiertolaispanimo, eli panimo ilman omaa panimoa. Toistaiseksi kaikki Blonde Vikingin oluet on valmistettu kuopiolaisessa Iso-Kallan Panimossa. Iso-Kalla itseasiassa vastasi Turmion Kätilöiden aiemmin lanseeraamasta Pimeyden Morsian imperial stoutista, joten tuttu panimo on taas asialla. DISCOAPA on siis jo toinen yhtyeen nimissä julkaistu mallasjuoma ja kun aiemmin liikuttiin sysimustissa tunnelmissa, niin nyt on vaaleampaa ja letkeämpää meininkiä luvassa. Oluen ainesosaluettelo kertoo ohramaltaiden lisäksi mäskiin laitetun ruismallasta ja lisäksi mausteena on käytetty mansikkaa ja karviaismarjaa, jotka ovat oluessa varsin eksoottisia ainesosia. Humalina keitoksessa toimivat hedelmäiset yhdysvaltalaislajikkeet Galena ja Mosaic sekä uusi-seelantilainen Wai-ti, jonka aromimaailmaa kuvaillaan sitrushedelmäiseksi ja limemäiseksi. 




Etiketti on kyllä rumin miesmuistiin, mutta varmasti ihan tarkoituksella. Jollain perverssillä tavalla se silti toimii, sillä ostinhan minäkin putelin! Kauniisti punertavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on kestävä ja jättää tiheät pitsikuviot lasin reunoille laskiessaan. Tuoksussa humalien tropiikin tuulahduksia tarjoileva kypsä hedelmäisyys saa lisäpontta ja raikkautta karviaismarjan kirpeydestä. Hedelmät ovat edessä ja karamellimaltainen runko siellä taustalla. Hyvä raikkaus tuoksussa. Makukin on hyvä ja raikas - kyllähän tällaisen kanssa kelpaa tanhuta! Alkutahdit isketään hieman makean maltaisina, mutta nopeasti pieni karviaismarjainen kirpeys ja sitten pehmeämpi lähisiwan hedelmäosasto tulevat nautinnollisesti mukaan. Lopussa taas makeuden kontraava katkeruus iskeytyy kielelle tarvittavalla voimalla. Outrona tarjoillaan vielä jälkimakuun mukaan nousevaa mansikkaisuutta, jota ei yleisen hedelmätykityksen keskeltä muuten oikein pysty noteeraamaan. Pakko sanoa, että epäilin ainesosaluettelon ja ehkä etiketinkin perusteella oluen menevän enemmän kikkailun puolelle, mutta tämähän on kuitenkin oivallisen tasapainoinen ja nautittava tapaus. Eri osa-alueet tuntuvat harkituilta ja sopivat toistensa kanssa yhteen. Solidi suoritus siis kaikin tavoin!

Yhteenveto

Tasapainoinen maustettu APA
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi Imperial Stout

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen palkitun kotipanotandemin seuraava olut tulee maistoon nyt. Tämäkin saapui blogistin konttorille jo joulukuun alussa, mutta on siitä asti nyt venaillut maistoa. Tekijät tosin suosittelivatkin kypsytystä, joten ehkä siitä syystä puteli oli suosiolla jäänyt hyllyssä tuoreempien tulokkaiden taakse. Nyt kuitenkin lasiin tämä kaakaonibseillä ja vaniljalla maustettu jykevä imppi.

Sysi 
10.1% | 74 IBU 

Maltaat: Pale ale, Munich Dark, Cara plus 200, Black, Chocolate, Crystal 300, Crystal 100, Ohrahiutaleita 
Humalat: EKG (=East Kent Goldings)
Lisäksi: Kaakaonibsejä,vaniljatanko

Tekijän kommentit: 
Tarkoitus oli kokeilla tehdä suklainen imperial stout, mutta jonkun ihmeen takia ei tullut tarkistettua varastoja ja suklaamallas loppui kesken. Laitetiin tilalle blackia, joka toki tekee litkusta vähän turhan lakritsisen, eli ei ihan niin pehmeätä ole, kuin piti. Mausteitakin laitettiin melko hillitysti. Tässä vaiheessa (siis joulukuun alussa) ehkä vielä vähän keskeneräistä, mutta hyvinkin juotavaa. Juhannukseen asti kypsytettynä saattaa olla melkoisen kova luu.


Vähemmän yllättäen sysimustaa ja vaahdoltaan mokkaista tavaraa. Tuoksu on intensiivinen - paahteisuus ottaa isoa roolia ja hiutaleiden roolikin on selviö. Lakritsaisuutta on kosolti, kunhan olut ensin hieman asettuu. Vaniljaisuus tulee monissa tynnyrikypsytetyissä vielä selkeämmin tai vahvemmin esiin, mutta tässä vaniljatangolla maustetussa se on pyöreämpänä ja jotenkin "täyteläisempänä" esillä tuoksussakin. Maku on voimakas ja hyvä, ei mielestäni liian tiukasti paahteinen. Tekijät kutsuivat tätä leikkisästi litkuksi, mutta kyllä tässä runkoakin on vähintään riittämiin. Vahvuus on hyvin peitossa. Lakritsaisuuden kanssa lähdetään alkumakuun, mutta keskivaiheilta loppua kohti myös hiutaleiden tuoma pehmeys ja suklaisuus nousevat esiin. Loppupuolella on tuntuvasti katkeruutta, joka kestää pitkään. Jälkimaku on silti miellyttävästi suolaisen lakritsainen - ei välttämättä suklaisen pehmeä, mutta todellakin jopa tuntuvasti suolaisen lakritsainen. Noitapillilakuksikin tätä makua on tässä blogissa kutsuttu, eikä se mielestäni kaukana ole. Vanilja tuo oman pienen lisänsä makuunkin, mutta ei mitenkään imelällä tavalla. Kaakaonibsejä en niinkään löydä, elleivät ne sitten tuo jotain suutuntuman pieneen (jopa) rasvaisuuteen. Joka tapauksessa olut on erinomaisen hyvä. Tämä määrä runkoa (10% täysmaltaisena) ja katkeruutta yhdessä oluessa, kuitenkin varsin tasapainoisena ja loppuvedon noitapillilakulla varustettuna niin kyllähän se toimii.

Kiitokset tästäkin Duunin äijille!

Kotiolutta: Hirvosen Boris the Jeltsin imperial stout

0 kommenttia
 
Hirvonen Kiteeltä lähetti maistoon mielenkiintoisin speksein varustettua imperial stoutia. Jykevä olut on pantu 15.9.2018 ja pääkäymisen jälkeen astiaan on lisätty viskillä marinoituja tammilastuja. Olut on sitten kypsynyt astiassa 5.1 asti, jolloin se on pullotettu ja kypsynyt siis vielä pullossa tähän päivään asti. Ei ole siis hätäisen miehen hommaa tällainen imperial stoutin pano.

Boris the Jeltsin
9,2% | Russian Imperial Stout

Maltaat: 2-row malt, Special B, Crystal 120, Carafa II, Carafa I, kaurahiutaleet, Carapils
Humalat: Columbus, Chinook, Saaz
Hiiva: White Labs WLP007 Dry English Ale


Mustaa, vaahdoltaan hieman mokkavivahteista olutta kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee oatmeal stoutmainen kauraisuus ja konvehtimainen suklaisuus yhdessä viskimäisen vivahteen kanssa. Pehmeä ja lempeä tuoksu, mutta hyvällä voimakkuudella. Alkoholi on piilossa ja lastukypsytys pysynyt miellyttävän maltillisena - se ei dominoi, vaan toimii syvyyttä lisäävänä vivahteena. Herkullinen ensifiilis. Maistetaan... Suussa erittäin täyteläinen, hiilihapoiltaan maltillinen ja silkkisen pehmeä. Paahtomallas on maussa mukana lähinnä suklaisena ja loppua kohti hieman suolaisena ja lakritsaisenakin. Kaura tekee makuunkin oman osansa, mutta eniten vaikuttaa varmasti juurikin tuohon todella silkkisen pehmeään suutuntumaan. Humalat jäävät taustatekijöiksi, vaikka katkeruutta mukavasti kertyykin ja se lastukypsytys on edelleen todella onnistunut - vain sopiva viskimäinen vivahde, joka ei peitä oluen muita piirteitä alleen. Lämmittää mukavasti. Tämä suutuntuma on kyllä jotain aivan erityistä. Mikä pehmeys ja kuohkeus, mutta ei liikaa makeutta - lähentelee täydellisyyttä. Ehkä pieni lisämakeus toimisi itselleni vielä, mutta se on jo saivartelua, sillä niin pienistä nyansseista on kyse. Maultaan aika perinteinen imperial stout, ehkä paahteisuudeltaan hieman lempeämpi tosin ja pienellä viskivivahteella, mutta suutuntuma on se, joka tekee tästä erityisen. Kypsytys lienee kannattanut ja ihailenkin Hirvosen malttia tässä asiassa. Kerrassaan erinomainen olut!

Kiitokset makuelämyksestä!

Kotiolutta: Panomaakari Länkkäri IPA ja Pulska Pilsner

0 kommenttia
 
Panomaakarilta saapui maisteluun parit oluet. Muuta tietoa oluista ei ole kuin etikettien tyyli, vahvuus ja humalatiedot. Lisäksi tekijä mainitsi Pulska Pilsnerin olevan kegissä karboinoitu ja sitten sieltä pullotettu.

Länkkäri
IPA | 6,5% | Centennial, Columbus, Simcoe



Läpikuultavan kultaoranssi olut mittavalla ja kestävällä tiiviillä vaahtokukalla. Tuoksussa on humalain hekumaa. Heti kaatamisen jälkeen tulee sitruksisuutta, hedelmäkarkkimaista fruktoosia, appelsiinia ja hieman maltaan karamellimaisuutta. Hetken asetuttuaan myös havuisuutta. Melko hyvä raikkaus, mutta hieman jotain yrttimäisyyttäkin nousee mukaan. Makukin on hyvä ja katkeroa on tyylimääreelle riittävästi purennan jatkuessa pitkälle jälkimakuun asti. Maku on tiukemman sitruksinen ja pihkainen, mutta välillä eksoottisempaa mangomaistakin hedelmää vilahtelee. Jälkivedossa on havuisuutta. Runko kantaa hyvin, ei liian makeaa, eikä liioin liian kuivaa - eli hyvä tasapaino. Raikkaus on maussa myös hyvällä tolalla. Laadukas olut! Hiilihappoisuutta on melko runsaasti ja se pistää hieman röyhyttämään. Omaan makuuni vähempikin riittäisi. Heti ensimmäisen kaatamisen jälkeen tuoksu valloitti kuin Nognen IPA silloin aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten, mutta hetken lasissa asetuttuaan olut kääntyi silkasta hekumasta enemmän laadukkaan perustekemisen puoleen. Täysin vastaavan tasoinen kuin omat IPAt on aikanaan olleet, eli todellakin ilolla imeskelee!


Pulska
Pilsner | 5,8% | Hallerthau Mittelfruh



Pullotettu kegistä, joten pullossa ei ole yhtään hiivalaskeumaa mukana. Kirkas, kultainen, hieman oranssivivahteinen olut kaatuu lasiin. Vaahtoakin muodostuu, vaikka tekijä sanoi kegipullotuksen olevan vielä hieman harjoittelun asteella ja hiilihappojen kanssa saattaisi olla jotain. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on lagermaisen puhdas, mutta 5,8% vahvuus on jo sellainen, että näin kliinisessä lagerissa se tuoksuu jo läpi hieman alkoholimaisena. Tuoksu muuten on hieman leipäinen ja kukkaisen humalainen. Maku on hieman makeahkon maltainen, varsin täyteläinen ja nimensä mukaisestikin pulska. Alkoholi se tuppaa makuunkin mukaan ja katkeruuskin jää tuhdin rungon vuoksi vajaavaiseksi. Jälkimaussa on hieman omenaisuuttakin, eli ehkä olut on vielä nuorta? Kyseessä saattaa olla acetaldehydi. Hiilihappotaso sen sijaan on hyvä eli kegistä pullotus toimii mielestäni mallikkaasti. Nyt on ikävä todeta, että olut ei ole kovinkaan pilsmäinen, eikä niin kovin nautittavakaan. Liiankin tuhti ja vahva.

Kiitokset Panomaakarille oluista!

Bändiolut: Fat Lizard Lake Bodom

0 kommenttia
 

Lake Bodom

Panimo: Fat Lizard, Espoo
Oluttyyli: Pre-prohibition lager
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Kaupat / suoraan panimolta (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 3,99€/0,44l)

Espoosta aikoinaan maailmanmaineeseen ponnistanut Children of Bodom ja Espoon ensimmäinen panimo (vuonna 2013 perustettu) Fat Lizard ovat tuoneet kauppoihin Lake Bodom Pre-prohibition lagerin. Nimen jatke juontaa juurensa jenkkien kieltolakiaikaan (1920-1933), jota ennen tehtiin kunnon tavaraa ja jonka jälkeen taas tulivat lähinnä hiilihapotettuja lähdevesiä muistuttavat bulkkioluet, kuten Coorsit ja Budit. Näin siis kärjistettynä ainakin. Oluen reseptiikka on suunniteltu yhdessä bändin jäsenten kanssa ja tarkoituksena on ollut luoda "moneen tilanteeseen sopiva ja helposti juotava helvetin hyvä bisse". Humalalajikkeina oluessa on käytetty saksalaisia jalohumalia Magnumia ja Tettnangeria. Kuriositeettina osa oluen valmistukseen käytetystä vedestä on kannettu Bodominjärven murhaniemestä.

Kuva: Fat Lizard Brewing Co
 Oluen synnystä voit lukea lisää grimmgent.com saitin haastattelusta: https://www.grimmgent.com/pick-your-poison-fat-lizard-brewing-co-children-of-bodom-talk-about-their-beer-lake-bodom/



Utuinen, väriltään oranssinen ja vaahdoltaan kuohkea olut kaatuu lasiin. Lasista nouseva tuoksu on muhkea ja miellyttävä. Karamellisoituneen maltaan toffeemaiset tuoksut yhtyvät humalan hieman kukkaisiin ja kevyen hedelmäisiin aromeihin. Suutuntuma on runsas ja pehmeähkö - todella nautinnollinen. Riittävän terhakka humalointi tasoittaa makeahkon maltaan ennen nielaisua ja miellyttävä jälkimaku on pitkä sekä sopivan katkeroinen. Erinomainen juotavuus ja runsasmaltainen, hieman karamellisoitunut sekä hennon hedelmäinen maku. Tyylinsä valioyksilö - ei auta muu kuin läiskäistä kiitettävä arvosana!

Yhteenveto

Runsasmaltainen, tasapainoinen, juotava
ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Korpimallas Pieni Lainsuojaton Old Ale

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, jonka UG Breweryllä valmistetun kaupallisen puolen debyyttioluen Kaltio Pale Alen pääsin maistamaan viime elokuussa. Nyt kaverit lähettivät minulle maistoon pari isompaa kotivalmisteista jytkyä, joista ensiksi maistossa kävi Baltic Burton XXXX ja nyt vuorossa on Pieni Lainsuojaton. Tämä on sellainen resepti, josta voi tulla kaupallinen tuote, jos kaverit pistävät tulevaisuudessa oman panimon pystyyn, kuten suunnitelmissa on. 

Pieni Lainsuojaton
English Old Ale | 7,4%

Maltaat: Maris Otter, Munich, Crystal 150, Black, Torrified Wheat, Lyle's Black Treacle
Humalat: Challenger, Endeavor
Hiiva: WLP013 London Ale Yeast

Keitetty lokakuussa 2018 ja astioitu marraskuussa 2018.

 
Tummanruskea, tiivis- ja kestävävaahtoinen olut. Vaahto tarttuu lasin reunoille hienoiksi pitsikuvioiksi. Tuoksu on hieman paahtomaltainen, limpunkuorinen ja hopeatoffeinen eli joukossa on siis pientä lakritsaisuudenkin tuntua. Kukkaista humalaa nousee ja kevyttä alkoholisuutta myös, mutta mallasvetoinen tuoksu ilman muuta on, kuten pitääkin. Olut on suussa melko pehmeä ja suun täyttävän runsas, nielaisun jälkeen edelleen hieman makea, vaikka katkeruuskin kirii pienellä viiveellä menoon mukaan. Oli miellyttävä ensisiemaus eli juotavuus on ainakin kunnossa. Maussa on niin ikään hieman lakritsaista ja toffeemaista maltaisuutta sekä leipäisyyttä. Monimuotoinen maltaisuus ja aidon britin tunne - tuleeko se sitten humalista vai hiivasta. Luultavasti molemmista. Alle 3kk pullossa, joten nuortahan tämä tavallaan vielä on, mutta tasapainoiselta ainakin omaan suuhun vaikuttaa. Alkoholisuuskin on runsaan maltaisuuden alla hyvin piilossa. Olut on hyvä jo nyt, mutta parannusehdotuksia jos haetaan, niin mielestäni old aleen sopii sellainen tietty tammipuumainen vivahde, jota voisi saada kevyellä lastukypsytyksellä. Tyylikäs olut, tykkään! Tällaisia harvemmin vastaan tulee.

Bändiolut: Pyynikin Korpiklaani Lager Beer

0 kommenttia
 

Korpiklaani Lager Beer

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 3,99€/0,5l)

Jos bändin nimellä brändätty alkoholijuoma on jollekin pumpulle paikallaan, niin se on Korpiklaani. Yhtyeen katalogista löytyy ylistysveisuja niin oluelle, vodkalle, tequilalle kuin sahdillekin. Näistä viimeksi mainittu toimi oman Korpiklaani fanitukseni katalyyttinä, kun tunnettuna sahdin ylistäjänä aikoinaan törmäsin jollain Spotifyn soittolistalla yhtyeen Sahti -kappaleeseen. Se oli rakkautta ensi kuulemalta. Yhtyeen viimeisin albumi, syyskuussa 2018 julkaistu Kulkija, oli viime vuonna Judas Priestin Firepowerin ohella soittimessani eniten pyörinyt levy, joten jonkinlaisen fanihekumoinnin siivin lähdetään nyt bändin nimeä kantavaa olutta arvioimaan. Olut on tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon valmistama suodattamaton lager ja sen enempää tietoa oluen reseptiikasta tai muustakaan ei tölkki tai internet kerro. Tölkki napsahtaa auki...

Kuva: Pyynikin Käsityöläispanimo
 


Tuoppiin kaatuu varsin kirkasta ja raikkaan valkeasti vaahtoavaa olutta. Kylmäkypsytys eli lagerointi on kirkastanut oluen hienosti, mutta suodattamattoman oluen tavoin sen aromissa on kuitenkin säilynyt kaikki se oleellinen - viljaisen olkinen maltaisuus sekä humalan ruohoisuus ja yrttimäisyys. Olut on suussa runsasmaltainen, mutta myös varsin katkeroinen. Olut laskeutuu kielelle makeahkon maltaisena ja hieman hunajaisena. Alkuvedon hunajainen makeus kääntyy keskivaiheilla taas ruohoisen sekä yrttimäisen humalaiseen suuntaan. Loppuveto on miellyttävän pitkäkestoinen ja katkera. Suutuntuma on mukavan runsas ja hiilihappoisuudeltaan maltillinen. Hyvää lageria sellaisella sopivalla maalaisromanttisella tuntumalla. Näitä voi ottaa vain sen yhden tai kymmenenkin - kuten lienee tarkoitettukin. Tästä tuli taas hyvällä tavalla kesä mieleen. Olisipa taas kesä ja ne kotikonnut.


Yhteenveto

Hunajaisen maltainen ja yrttimäinen peruslager
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Kees Double IPA

0 kommenttia
 
Kees Double IPA
8,9% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva | Humalat: Simcoe, Loral, Ekuanot


Hollantilaispanimon DIPA on sameahko, oranssinen ja vaahdoltaan maltillinen. Tuoksu on vehreän pellettisen humalainen, passionhedelmäinen ja hieman kukkaisen hunajainenkin. Sellainen tietty DIPAmainen tykitys tulee tuoksussa pehmeän nektarimaisuuden jyräämäksi ja sitä kautta intensiivisyys jää hieman piippuun - onkohan tää joku "NEDIPA"? Maku on makeahko ja olut suussa todella öljyisen täyteläinen. Melko matala hiilihappopitoisuus vielä korostaa vaikutelmaa. Fruittia kuitenkin on todella nautinnollisesti ja loppuvedossa tiukempaa greippivetoa ja pihkaisuuttakin. Tuoksu jos jäi hieman piippuun, niin maku kyllä paikkaa ja Harri kiittää. Katkero kerääntyy hitaasti ja yltyy huippuunsa vasta pienen hetken nielaisun jälkeen. Jykevää tavaraa. Alkuun olin vähän sillee, et onks tää ny mikään, mut lopuks olin sillee, et no hemmetti kyllähä tää on. Hyvää olutta siis!

Ostopaikka: Rauman Keskustan Alko

Olutarvio: Laitilan Brown Ale

0 kommenttia
 
Laitilan Brown Ale
5,0%, 18 EBU | Maltaat: Pale Ale, Melano Light, Bisquit, Black | Humalat: Target, Challenger



Laitilalainen brown ale on tulossa helmikuun alussa Alkon tuttuun käsityöläisoluiden settiin, vaikka vahvuutensa puolesta mahtuisi toki kauppojenkin hyllyille. Kirkas punaruskea olut kaatuu lasiin. Tuoksu avautuu miellyttävän maltaisena, sisältäen hieman pähkinäisyyttä, toffeemaisuutta ja brittityylistä aromihumalaa. Olut on suussa keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeästi hiilihapotettu. Maku on toffeemaisen ja hieman karamellimaisenkin maltainen, mutta ei kuitenkaan liian makea, sillä humalaakin on tasapainottavasti. Katkero on brittityyliin hieman terävä ja mukavan pitkäkestoinen. Menee ihan nautiskeluoluenakin, mutta ruokapöydässä on varmasti parhaimmillaan. Laadukas ja maukas olut Wirvoitusjuomatehtaalta taas kerran.

Alkon hinnasta en tiedä, mutta veikkaan niin kovaksi, että kannattaa ehkä odottaa oluen mahdollista saapumista kauppojen hyllyille samoin kuin Kukko Vehnänkin kanssa viime vuonna.

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Olutarvio: Hornbeer Happy Hoppy Viking

0 kommenttia
 
Hornbeer Happy Hoppy Viking
9,3% | Vesi, maltaat, sokeri, humala, hiiva | Kuivahumalat: Tomahawk, Chinook, Simcoe


Tämä DIPA tarttui ostoskoriin, koska etikettitekstit huokuvat "old-school henkeä". Maltaita kuulemma on ja niistä osa kristallimaltaita. Lisäksi humalalistauksessa lukee Chinook, Simcoe ja Tomahawk - goddamn! Punertavaa on ja vaahto jättää runsaat pitsit lasin reunoille. Tuoksu on karamellinen, neulasmainen ja jännästi marmeladimainen - ei vielä hirveästi fruittia. Yllättävänkin kesy tuoksu, mutta olut kun laskeutuu kielelle niin kierrokset nousevat välittömästi tappiin - täyteläinen maltaisuus on hieman karamellimainen ja katkero lähtee heti neulasmaisena voimistumaan. Intensiivisesti pihkaa ja greippiä. Nautinnollisessa loppuliu'ussa on edelleen voimistuvaa katkeruutta, joka yltyy huikeisiin mittoihin, mutta täyteläisen karamellinen maltaisuus komppaa ja kokonaisuus on upeasti tasapainoinen. Nyt on vanhaa koulukuntaa. Ei liiemmin fruittia, paitsi tiukempaa greippiä, mutta pihkaa, katkeroa ja intensiivisyyttä löytyy sitäkin enemmän ja mallas vaan hykertelee siinä rinnalla karamellisuuksineen. Toimii, kerta kaikkiaan vaan toimii!

Olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Olutarvio: Tampere Brewing & Distilling Premium Bitter

0 kommenttia
 
Tampere Brewing & Distilling Co Premium Bitter
5,2%, 40 EBU | Pale Ale, Red Ale, Dark Ale, Caramel 300, Cookie | Challenger, East Kent Goldings, Target, Fuggles


Perinteistä brittityyliä nyt Mika Pirisen tulkitsemana ja Ruosniemen Panimolla valmistettuna. Olut on pullotettu tänään ja toimitettiin siis käytännössä suoraan pullotuslinjan päästä kotiovelle. Yllättävänkin tummanruskeaa olutta mukavan pitsisellä ja tiiviillä vaahdolla. Tuoksussa on vahvasti humalaa, joka on kukkaista, kuivakakkuista ja mausteistakin. Mallaspohja vilahtelee hieman paahteisena. Maussa on aluksi hieman makeutta, joka nopeasti kääntyy puumaiseen humalointiin ja kevyeen paahteisuuteen. Brittityylistä aromihumalointia ei yleensä tapaa näin intensiivisen vahvana. Loppuveto kuivuu nielaisun jälkeen riittoisan katkeroituna miellyttävään loppuvetoon, jossa on niin ikään hieman paahteista, jopa suolaista särmää. Hiiva tuntuu tuottaneen hieman marjaiset esterit, joka on suomibittereissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Ei omasta mielestäni aivan perinteisin se bitter ja niinpä aluksi ottikin hieman aikaa kääntää oma pää siihen suuntaan, ettei vertaa tätä mihinkään, vaan keskittyy vaan mauista nauttimiseen. Yllättävän tumma mallaspohja ja intensiivinen humalointi.

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Kotiolutta: Panimo Duuni Tynnyrivirka Barley Wine

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kotipanotandemin Tynnyrivirka Barley Wine on tänään voittanut kotiolutkilpailu Himabissen Intensiiviset -sarjan. Maistelin kyseisen oluen jo pari viikkoa sitten ja julkaisen arvioni nyt, kun olut on muidenkin toimesta todettu erinomaisen hyväksi. 

Panimo Duunin Pekka Vesala ja Jouni Raninen.

Tynnyrivirka
 9.0% | 95 IBU 

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Cara Plus 150, Cara plus 50, Red ale
Humalat: Centennial, Simcoe
Mausteena: Sherry-Oloroso tammilastuja 

Tekijän kommentit:
"Pari vuotta sitten tehtiin Eläkevirka-niminen barley wine, tässä samasta reseptistä pikkuisen säädetty versio, eli hitusen lisää karamellimallasta ja viimeistely tynnyrilastuilla."



Tummanpuhuva olut kestävällä ja pitsikkäällä beigellä vaahdolla. Tuoksu on jykevän karamellinen, kermaisen toffeinen, kaakaoinen ja sitten myös tiukasti humaloidun mäntymetsäinen ja hieman tammitynnyrinen. Olen edellistä versiota maistellessani maininnut sherrymäisyyden pariinkin otteeseen ja nyt sitä taitaa olla tuoksussa ihan aidostikin mukana. Aika valmiin oloinen tuoksu - ei puutu mitään. Maussakin on maltaisuudessa karamellin ohessa jännää kaakaomaista tai peräti suklaista tuntua, mutta vain alkumaussa. Mikähän sen tekee, koska varsinaista paahtomallasta ei taida mukana olla, ellei sitten Munich Dark sellainen ole. Hyvän makuinen maltaisuus. Toffeinen osasto ottaa keskivaiheilla vallan, jonka jälkeen nopeasti käännytään kuivempaan ja tuntuvasti katkeroituun sekä tynnyröityyn pitkään ja lämpimään loppuliukuun. Greippisyyttäkin pilkahtelee. Lastukypsytyksestä huolimatta suutuntuma on pysynyt riittävän tuhtina ja lastutus on jälleen vain vivahteena, eikä hallitsevana piirteenä - näin sen mielestäni pitää ollakin. Olut oluena ja lastut lisänä siihen päälle, mutta kuitenkin kokonaisuuteen sulautuen. Hitaasti siemailtavaa herkkua on ja aiai miten tasapainoista Duunilta taas kerran. Kavereilla alkaa olemaan jo melkoisen herkullinen reseptipankki kasassa. 

Tämän myötä vielä kiitokset Duunin äijille ja hienoa, että osaamisenne saa kiitosta muualtakin!

Olutarvio: Hailuodon Panimon Pilsneri IV

0 kommenttia
 
Hailuodon Panimon Pilsneri IV
5,1% | 50 IBU | Vesi, luomuohramallas (Pilsner, Cara Pils, Sauer) luomuhumala (Hersbrucker Pure, Mandarina Bavaria, Cascade, Smaragd), Hiiva



Nyt itselleni ensimaistoon Oulun edustalla Hailuodon saaressa sijaitsevan Hailuodon Panimon olutta. Panimo on keskittynyt pelkkien luomuoluiden valmistukseen ja pakkauksina on 0,75l patenttikorkkipullot tyylikkäin retroetiketein. Läpinäkyvä, syvän kultainen ja kestävävaahtoinen pilsner. Tuoksu on viljavan, suorastaan jyväisen maltainen ja kukkaisen humalainen. Hedelmäisyyttäkin on hieman. Maku on hieman makean maltainen, upean erottuvasti jyväinen tai viljainen ja sitten loppuvedossa riittävän katkeroitu sekä jalohumalaisen aromikas. Hieno olut!

Ostopaikka: Turku Kupittaan CM

Olutarvio: MallasSepät Naantalin Eeppinen IPA

0 kommenttia
 
MallasSepät Naantalin Eeppinen IPA
5,0% | Vesi, ohramallas, kaura, humala (Galaxy, Mosaic, Citra), hiiva
 

Tämä naantalilainen pienpanimo onkin jo vanha tuttu, mutta edellisestä maistosta on vierähtänyt kyllä jo pitkä aika. Tänään kuitenkin bongasin Turusta panimon olutta, joten ei kun ostoskärryihin ja nyt jo maistoonkin. Asianmukaisen sameaa ja maltillisesti vaahtoa rakentavaa. Tuoksu on tropiikkisen hedelmäinen - passionista ananakseen ja mosaicin mustaherukkaisiin vivahteisiin. Hyvä, intensiivinen ja asianmukaisen "dank" tuoksu. Makuhan on nimenomaan smoothia humalamehua ja kevyellä, mutta pitkäkestoisella katkeroaistimuksella varustettuna. Humalat tuntuvat suutuntumassa asti täyteläisen öljyisinä. Tällaista sen NEIPAn kai kuuluukin olla, ei mitään valittamista. Nautinnollista humalamehua. 

Ostopaikka: Citymarket Kupittaa, Turku (hinta jäi katsomatta ja kuittia en ottanut)

Olutarvio: Founders Barrel Runner (Mosaic hopped ale aged in rum barrels)

0 kommenttia
 
Founders Barrel Runner (Mosaic hopped ale aged in rum barrels)
11,1% | Humalana Mosaic | Ikäännytetty rommitynnyreissä
 

Aika harvoin tulee vastaan tynnyrikypsytettyä IPAa, DIPAa tai TIPAa, mitä tämä nyt sitten onkaan. Kirkkaanlainen oranssihtava olut, joka vaahtoaakin vahvuisekseen iloisesti. Tuoksu on jykevästi rommitynnyröity, mutta tarjoaa dipamaiseen tapaan nektarimaisen humalapedin taustatueksi. Makeahko ja erittäin täyteläinen maku kääntyy loppua kohti hieman alkoholiseksi, vaikka Mosaicin trooppista hedelmäisyyttä ja marjapuskaakin löytyy kosolti. Potkua tietysti rommilta maistuvassa oluessa pitääkin olla ja maltaisuus on niin runsaan karamellista ja makeaa, ettei tämä liian viinaiseksi käänny missään vaiheessa. Pitkään kestää kippailla ja lämmetessään löytyy taas eri ulottuvuuksia kuin viileänä. Maistamisen arvoinen ehdottomasti, merirosvomaiseen fiilistelyyn!

Ostopaikka: Alkon verkkokauppa

Kotiolutta: Korpimallas Baltic Burton XXXX English barley wine

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, jonka UG Breweryllä valmistetun kaupallisen puolen debyyttioluen Kaltio Pale Alen pääsin maistamaan viime elokuussa. Nyt kaverit lähettivät minulle maistoon pari isompaa kotivalmisteista jytkyä, joista ensiksi maistoon Baltic Burton XXXX. Tämä on sellainen resepti, josta voi tulla kaupallinen tuote, jos kaverit pistävät tulevaisuudessa oman panimon pystyyn, kuten suunnitelmissa on.

Baltic Burton XXXX
English barley wine | 10,9%

Maltaat: Pale Ale (87,7%), Crystal 150 (6,1%) ja Munich (6,1%)
Humalat: Chinook ja Fuggles, joista Fuggles myös kuivahumalointina
Hiiva: White Labs WLP099 Super High Gravity

Keitetty helmikuussa 2018 ja astioitu huhtikuussa 2018 - kypsynyt pullossa n. 8kk. 


Pullokäymistä lienee pitkässä kypsytyksessä tapahtunut odotettua enemmän, sillä pullo meinaa avattaessa kuohahtaa ja oluen pinnalle rakentuu pitkäkestoinen tiheäkuplainen vaahto. Punaruskean oluen tuoksu on kuitenkin mainio - toffeefudgea, mäntymetsää ja lakritsajäätelön mieleen tuovia sävyjä. Lisäksi hieman alkoholin lämpöä sekä kevyttä marjaisuutta ja mausteisuutta. Maltaan voimaa ja hieman humalaakin! Hienostuneempi, mutta ei niin intensiivinen tuoksu, kuin juuri äskettäin maistamassani Humaloven Hammer of Sucelluksessa. Suutuntuma on aluksi liian kupliva, mutta olutta kun malttaa hetken seisottaa ja pyöritellä lasissa, niin se asettuu paremmin uomiinsa mukavan täyteläiseksi - sellaiseksi kuin lienee tarkoitettukin. Maussakin on tuota jotain niin kovin brittiläistä kuivattujen hedelmien sävyttämää toffeemaisuutta, puuta, kevyttä marjaisuutta ja hieman pihkaisuuttakin lopussa. Jälkimaussa taas lakritsaisuutta ja lämpöä. Monipuolinen ja tasapainoinen herkku. Maltaisuus on niin jykevää ja käyminen onnistunutta, että alkoholi ei pääse häiritsemään. En aivan kylmänä korkannutkaan, mutta olut tuntuu entisestään vain paranevan lämmetessään. Jos jo aiemmin mainitsemani Hammer of Sucellus omasi selkeät jenkkipiirteet, niin tässä on taas selkeät ja monisyisemmät brittipiirteet hienosti esillä. Todella onnistunut olut, josta pidän kovasti - jos liiallisia hiilihappoja ei nyt huomioida, koska niistä pääsee odottelemalla eroon. Reseptiikka kun on kuitenkin erittäin särmässä kuosissa, kunhan jälkikäyminen saadaan kuriin. Mukavan ison pullonkin kaverit lähettivät ja kyllähän tämän erinomaisen oluen parissa todella viihtyy pidempäänkin!

Kiitos!

Olutarvio: ÖL UT / Kallio Brewery Fleming Forest Saskatoon Sour

0 kommenttia
 
ÖL UT / Kallio Brewery Fleming Forest Saskatoon Sour
5,5% | Sisältää ohramallasta
 

Kauniisti punertava olut tuoksuu raikkaasti ja sopivan hapokkaasti marjaiselle. En ole saskatoonin kanssa tullut tutuiksi, mutta hieman hapankirsikkainen ote siinä tuntuu olevan. En juo soureja kovinkaan usein, mutta silloin kun juon, niin tykkään, että niissä on tiukka ja napakan hapokas tuntuma. Tässä on. Se tekee oluesta raikkaan juotavan ja marjainen kirpeys sopii hyvin joukkoon. Makeat tai hapokkuutta pehmentävät hedelmät eivät näihin mielestäni sovi, mutta kirpeä marjaisuus sopii. Suutuntuma on kevyt eikä 5,5% tunnu missään - ei mitään maltaista raskautta tai lämpöäkään, joka ei tällaiseen kuulu. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä ja edelleen mukavan hapan. Mielestäni hienosti onnistunut raikas ja mukavan napakka olut.

Arvioitu pullo saatu kaupparavintolalta.
Olut valmistettu UG Breweryllä.

Olutarvio: Humalove Hammer of Sucellus

0 kommenttia
 
Humalove Brewing Hammer of Sucellus
Barley Wine | 10,5% | Vesi, ohramallas, ruismallas, kaura- ja vehnähiutaleet, humala, hiiva


Sucellus oli kelttien maanviljelyn, metsien ja juomien jumala - ja nyt sitten enää kai enimmäkseen Lohjan UG Breweryllä paneva kiertolaispanimo Humalove sovittelee jonkinlaista Thorin vasaraa Sucelluksen käsiin. Tuoksu on intensiivinen ja lämpöä huokuva. Tuhtia toffeeta, rouheaa ruista ja pihkaista jenkkihumalaa. Voimakas, vahva ja miellyttävän runsasmaltainen ote heti tuoksussa - ei pliisuilua! Tuhdin maltainen olut maistuu toffeekaramellilta ja ruistakin on ronskisti. Sitrusta ja pihkaa pilkahtelee välillä, mutta mallas on tänään ykkönen. Makeutta on, mutta siirappisuuden pyyhkäisee sivummalle riittävä katkero ja alkoholin lämpö. Todella täyteläinen suutuntuma ja maltilliset hiilihapot - juuri tällainen barley wine suutuntuman tuleekin olla. Kaikin puolin onnistunut olut, tykkään todella paljon. 

Valmistuspaikka: UG Brewery, Lohja
Ostopaikka: Alkon verkkokauppa (6,53€ / 0,33l)

Kotiolutta: J #57 Jouluvehnä

0 kommenttia
 
J #57 Jouluvehnä
Simpsons Wheat, Viking Pilsner, Hallerthau Mittelfruh, WLP300


Espoon tontuilta maistoon kotivalmisteista. Vaalea, kuohkean vaahdon päälleen muodostava vehnis. Raikas tuoksu on mausteisen, kukkaisen ja hieman sitruksisen humalainen sekä runsaan neilikkainen. Banaanisuutta WLP300 ei ole tällä kertaa liiemmin tuottanut, mutta hieman Ayingerin tyylinen pehmeä ote tuoksussa lupailee paljon. Maku on myös raikas ja maukas. Purukumia, neilikkaa ja katkeroaistimuskin on hieman normaalia saksavehnää korkeampi - mutta toki silti tyyliin sopivasti riittävän maltillinen. Jälkimaku on hieman mausteinen. Hyvä kuohkea suutuntuma ja sopivan korkea hiilihappotaso vehnikselle. Erittäin hyvää. Eipä tarvitsisi Kukko Vehnää kaupasta kantaa jatkuvasti kotiin, jos olisi enemmän aikaa kotioluthommille ja pystyisi kotona painamaan näin hyvän vehnän puteliin. 

Arvioitu pullo saatu joulupukilta.

Olutarvio: Olarin Panimo / HIISI Save The Date

0 kommenttia
 
Olarin Panimo / HIISI Save The Date
Imperial stout | 10% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnä humala, pekaanipähkinä, taateli, hiiva

Espoon tontut toivat maistoon taas, ainakin muistaakseni, itselleni uuden suomalaispanimon olutta. Olarin Panimolla Espoossa jyväskyläläisen Hiisin kanssa kollaboraationa tehty Save The Date on pekaanipähkinällä ja taatelilla maustettu Imperial Stout. 


Mustinta mustaa olutta mokkaisella vaahdolla. Vaahto kestää pitkään ainakin Spiegelaun dildokupissa. Miltei huoneenlämpöisellä oluella on lempeän imperial stoutin paahteinen, konvehtimainen ja hieman lakritsainen tuoksu. Pähkinäisyyttäkin mukana on ja alkoholi on täysin piilossa. Olut on suussa pehmeä, miltei kermainen, melko täyteläinen ja hyvin kevyesti hiilihapotettu. Erittäin miellyttävä siemailtava. Makukaan ei petä, vaan vahvat imperial stoutin perusominaisuudet paahteisine maltaineen, kahveineen ja hieman suolaisine lakritsisuuksineen ovat mukana. Konvehtimainen suklaisuus ja jonkin sortin täyteläinen "rasvaisuus" tässä hieman korostuvat - olisiko tämä sitten sitä pähkinöiden tuottamaa? Taatelia löydän vain nimestä, mutta eipä tuo omalta osaltani menoa haittaa. Erittäin hyvän makuinen, laadukas ja miellyttävä olut. Erityisposit vielä kermaisen pehmeästä ja suun täyttävästä runsaasta suutuntumasta. Olarin Panimollakin näyttää tänä päivänä homma ainakin tämän yhden oluen perusteella olevan hanskassa - hieno homma!

Olut saatu joulupukilta.


Olutarvio: Kakolan Sumee

0 kommenttia
 
Kakolan Sumee
5% | DDH Pale Ale | Vesi, ohramallas, vehnä, kaura, humala, hiiva

 
Samea, hieman tuollaisen kuraisen näköinen. Vaahto on vitivalkea ja kestävä. Tuoksu on raikkaan humalainen ja uutta panimoa kun maistellaan niin tietysti huomio kiinnittyy ensimmäisenä juuri siihen, että laatutaso vaikuttaa hyvältä. Mangomaista eksotiikkaa ja hieman ananasta tulee niin tuoksuun kuin makuunkin. Katkero on kevyt, mutta tyylinmukainen - humaloinnissa painotus on siis aromipuolella. Maukas ja juotavuudeltaan hyvä olut. Ehdottoman positiivinen ensivaikutelma tästä uudesta turkulaispanimosta.

Olut ostettu Rauman Citymarketista (oisko ollu 3,99€/0,33l).

Kotiolutta: Nurmisen IPA

0 kommenttia
 
Nurmisen IPA
6,2% | Pale Ale, Crystal 50, Cookie | Magnum, Amarillo, Galaxy



Melko kirkas, väriltään kuparinen ja vaahdoltaan maltillinen olut. Tuoksu avautuu hedelmäisiin ja kevyen karamellisiin aromeihin. Sitrushedelmää ja kukkaisuutta perinteiseen tapaan ja hedelmäpastilleja siihen tykö. Lupailee paljon. Maku on hieman karamellimaisen ja hennon toffeemaisen maltainen, sekä greippimäisen ja tropiikkisen hedelmäinen. Hyvä voimakkuus mauissa etenkin hedelmäpuolella. Nielaisun jälkeen potku jää kuitenkin hieman vajaaksi - makeutta on edelleen jäljellä ja karamellinen mallas palaa kehiin. Katkeroa olisi siis omaan makuuni saanut olla enemmänkin kehissä - nyt se kunnon West Coast IPAn iskevyys ja intensiivisyys jää hieman kesyksi, vaikka aromipuolelta tuutataankin kunnolla - tämä tosin lienee enemmänkin se ajan henki. Joka tapauksessa laadukas ja maukas olut, mutta ei huipputasoa. Jälleen kerran on todettava, että olisin erittäin tyytyväinen jos olisin tällaisen satsin itse tehnyt. Erinomaisen juotava olut! Kiitokset Nurmiselle maistiaisesta.
 
Näitä kotioluita on tullut minulle postitse jo viiden vuoden ajan aina silloin tällöin ja edelleen fiilis on yhtä hieno. Tässä sitä nyt istuskellaan kodassa fiilistellen "ihan vaan jonkun kotkalaisen Nurmisen" tekemää erittäin hyvää olutta - erikoinen, hieno ja kiitollinen tunne. 🍻