Saisonkesä 2019: Urthel / Maistila / Sonnisaari

1 kommenttia
 
Aurinko paistaa ja kevään lämpimimpiä päiviä elellään. Ei auta muu kuin tykittää lisää saisonia ylähuulen alle. Viimeksi saatiin 18 täyteen ja tämän jälkeen ollaan jo ventissä.

Urthel Saisonniere
6% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta



Kirkas oranssihtava olut, joka vaahtoa vaivatta. Tuoksussa on pirskahtelevaa hedelmänkuorimaisuutta, omenaa ja raparperipiirakan tuntua. Erikoista. Suussa olut on oikeastaan tässä saisonkesässä nyt ensimmäistä kertaa jopa hieman suuta supistavan hapokas. Ei nyt läheskään kunnon sour alejen tyyliin, mutta sinne päin kallellaan kuitenkin. Maussa on omenaisuutta ja tiettyä kirpeää sitruksisuutta sekä greippimäistä karvautta. Raikas, mutta melko yksiulotteinen ja katkeroltaan kevyt. Varsin juotava kyllä, ei siinä mitään, mutta ei asiaa keskikastia ylemmäs. Selvästi toistaiseksi maistettujen valtavirrasta poikkeava ja sehän on aina piristävää.

Maistila Aprikoi
6,6% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, ruismallas, humala, hiiva | Mausteena aprikoosi.



Läpinäkymättömän oranssi, vaahdoltaan kumpuileva ja kestävä olut. Lasista nousee voimakas ja raikas aprikoosimainen tuoksu. Todella aidon hedelmäinen tuntu, jota terävä saisonmainen mausteisuus vielä sävyttää mukavasti. Hyvältä vaikuttaa ja hyvää onkin. Pelkäsin turhaan oluen jäävän jotenkin hedelmäsokerisen makeaksi, mutta turhaan. Vetää nautinnollisesti kuivaksi ja katkero lopussa kruunaa raikkauden tunteen. Aprikoosi tulee maussakin selkeänä elementtinä mukaan, mutta saisonhiiva on tuonut kuivuuden lisäksi myös omia mausteisia ja ”belgihedelmäisiä” estereitään palettiin, eikä humalaakaan ole unohdettu. Loppuveto on jopa greippimäisen karvas ja hieman suuta supistava. Toimii, mutta toki poikkeaa perussaisoneista voimakkaalla aprikoosimaisella hedelmäisyydellään. Maistuu joka tapauksessa nyt erittäin hyvin. Todella kesäinen maku! Ei voi muuta kuin laittaa ylimpään.

Sonnisaari Kellopeli Mandariini
6,9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Etiketin ainesosaluettelon mukaan peräti reinheitsgebotin mukaista saisonia Oulusta. Kaunis runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on oikein mainio. Intensiivisesti amerikan farmhouse alejen tuntuista aromihumalaista menoa. Hunajamelonia, hedelmänkuorimaisuutta ja toki mandariinimaisuutta myös - Mandarina Bavaria humalaa luullakseni. Hyvä, jo vahvuudestakin johtuen intensiivinen tuoksu. Olut on suussa raikkaan saisonmainen. Päärynän- ja omenankuorimaisen ”belgihedelmäistä” pirskahtelevaa tuntua, saisonhiivan mausteisuutta ja todellakin farmhouse alejen tyylistä aromi-, ellei peräti kuivahumalaisuutta. Ei lainkaan liian makea täysmaltaisuudesta huolimatta, eli riittävä vahvuus ja tarpeeksi korkea käymisaste tuottaa niin ikään halutun lopputuloksen. Vain hyviä makuja ja miellyttäviä ominaisuuksia. Körkipäätä tämäkin ilman muuta on, vaikka hiivan tuottama ”belgimäisyys” tuntuu välillä jäävän hieman modernimman tyylisen humaloinnin alle.

Oululaiset tekevät siis näemmä oikein maukkaita saisoneita. Lievätkö jopa maailman pohjoisimpia (huippu)saisoneita?

Fiilispohjainen ranking

Maistila Aprikoi
Sonnisaari Kellopeli Mandariini

Varsin jees:
Suomenlinnan Ulrika Saison
Urthel Saisonniere

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Blaugies / Suomenlinna / Lefebvre

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu ja kovaa ajoa ei pysäytä mikään! ...paitsi saisonkaapin avaimet takavarikoiva vaimo, mutta näin ei ole toistaiseksi (vielä) tapahtunut. Edellisessä jaksossa vedettiin ensimmäinen vartti täyteen eli 15 on kasassa ja nyt kolme komeaa lisää.

Blaugies Saison d’Epeautre
6% | Sisältää ohramallasta



Kultainen olut, jonka valkoinen vaahto kestää ikuisesti. Tuoksu on hennosti viljainen, hieman omenankuorimainen ja mausteinen. Ihan hyvät elementit tuoksussa, mutta kovin vaimeasti ne vaan lasista nousevat. Vaikea saada tuoksusta otetta. Maku on miltei rutikuiva, miellyttävästi kupliva ja sopusuhtaisesti katkeroinen. Ei oikeastaan ollenkaan hullumpi, joskin edelleen vähän vaisu. Ikään kuin käsijarru päällä koko ajan. Onnistunut kuiva suutuntuma pelastaa kuitenkin kokonaisuuden miellyttäväksi juotavaksi. Brut meininki. Ei asiaa ylimpään kategoriaan, mutta miellyttävä juoda ja sammuttaa janon tehokkaasti.

Suomenlinnan Ulrika Saison
5,5% | Sisältää ohramallas, vehnä
 
Kotimaista osaamista lasiin. Kirkas kultainen olut, joka on vaahdoltaan belgityyliin runsas ja kestävä. Tuoksussa on päärynänkuorimaisuutta ja mausteisuutta, mutta myös leipäistä maltaisuutta, joka tuo hieman tarpeetonta raskautta palettiin. Hyvät esterit hiivasta kuitenkin. Makukin toimii. ”Belgihedelmää”, mausteisuutta ja ihan ryhdikkäästi katkeroakin. Maku lähtee kuitenkin heti alusta turhan maltaisena ja sitä kautta tarpeettoman makeana liikkeelle, eikä kuivu riittävästi loppua kohti. Leipäisyyden kaikuja aistitaan vielä loppuvedossakin. Hyvän makuinen ja miellyttävä, mutta kuivempana ja raikkaampana nousisi seuraavalle asteelle. Nyt vain keskinkertainen. 

Lefebvre Saison 1900
5,4% | Vesi, ohramallas, sokeri, hiiiva, humala, mausteet



Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa taas runsaasti. Pullossa oli selvästi painetta, koska tavara lähti hiipimään pullon kaulaa ylös heti korkin sihahdettua. Ei mikään gusheri kuitenkaan, vaan maltillista liikehdintää. Hyvin ehti kaataa lasiin. Tuoksu on tässä perinteisemmän ”belgihedelmäinen”, miellyttävän runsasmausteinen ja hieman yrttimäisen humalainenkin. Suun täyttävä hiilihappoisuus tekee oluesta varsin raikkaan ja makukin seuraa hyvin mukana. Mausteena saattaisi tässäkin olla St. Feuillienin Saisonin tapaan lakritsi, koska hieman sellaisiakin kaikuja takapotkussa tulee. Pippurisempaakin purentaa toki on myös ja katkerokin kutittelee pitkään nielaisun jälkeen. Suutuntuman on melko tukeva hieman aiemmin nautitun Suomenlinnan Ulrika Saisonin tapaan, mutta maltaista makeutta ei ole, vaan loppuveto on kuivempi ja olut nousee sen myötä ylimpään kategoriaan, vaikka ei niitä todellisia huippuja aivan haastakaan. Tämän erinomaisen juotavuuden takana lienee oluessa käytetty sokeri, jota ei kannattaisi belgityylisissä ollenkaan karsastaa. Hiivahan käyttää sokerin kokonaan pois ja sen kautta oluen suutuntumasta tulee kuivempi kuin samanvahvuisesta täysmaltaisesta. Tää oli sellainen ”erinomaisen perushyvä” saison, ei loista missään yksittäisessä osa-alueessa, mutta toimii kokonaisuutena todella hyvin.

18 on täynnä ja fiilispohjaisessa nyt kuusi hienoa olutta ylimmässä kategoriassa, yhdeksän varsin kelvollista juomaa keskimmäisessä ja alimmassa kaksi vähän kehnompaa. Lisäksi ollaan saatu yksi spesiaali yli-ikäinenkin maistettavaksi. Hyvä meininki!

Fiilispohjainen ranking

Lefebvre Saison 1900

Varsin jees:
Blaugies Saison d'Epeautre
Suomenlinnan Ulrika Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hof ten Dormaal / St. Feuillien / De Dolle

0 kommenttia
 
Ja taas mennään. Uusi hallituspohja alkaa muotoutumaan ja ainakin alkoholipoliittinen alamäki jo häämöttää, joten nyt on korkea aika tykittää lisää saisonia suoneen. Viimeksi päästiin kokonaislukemaan 12 kpl ja nyt kolme lisää.

Hof ten Dormaal Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva



Melko kirkas, kultainen ja vaahdoltaan hetkisen kestävä olut. Maltainen tuoksu ei oikein nouse siivilleen. Omenaisuutta ja hunajaa on, mutta jotenkin valjusti, eikä hiivasta tunnu irronneen oikein kunnolla mitään ”saisonmaisuutta”. Maussa sama toistuu, päämakuina on omenaisuutta ja aivan tarpeettoman runsasta maltaan makeutta. Loppuvetoon kertyy sentään katkeroa ja jonkin verran mausteista purentaa, muuten olisi ollut ihan omppupomppua. Don’t hassle with the hof, niin kuin sanotaan - tervemenoa suoraan Bryggeri Saisonin kaveriksi alakertaan.

St Feuillien Saison
6,5% | Sisältää ohramallasta ja lakritsia | Kuivahumaloitu



Oranssihtava, vaahdoltaan ikuinen olut. Tuoksu tarjoaa mukavan intensiivisesti sekä hedelmäisyyttä, että mausteisuutta. Saisonhiiva on ollut aktiivinen, eikä humalaakaan ole unohdettu. Lakritsi erottuu myös, mutta se olisi itselläni mennyt kyllä hiivan tuottamana käymisaromina läpi, ellen olisi etiketistä sitä lukenut käytetyn. Maku on niin ikään huippuluokkaa. Terävä heti aloituksesta jälkimaun tuntuvaan katkeruuteen asti. Hedelmäisyyttä on raikkaasti, pippurisuutta loppuun ja jälkimaussa lakritsia muun mausteisuuden joukossa. Terävyys tai sellainen tietynlainen iskevyys tässäkin huippusaisonissa on se viehättävin tekijä. Ihana juotavuus ja raikkaus alusta loppuun saakka. Mikään osa-alue ei kyykkää vaan kaikki on kohdillaan. Huippuunsa hiottu!

De Dolle Lichtervelds Blonde Extra
9% | Vesi, mallas, humala, hiiva



Blondean taas tarjolla ja nyt vieläpä extra-liitteellä ja näemmä extra-vahvanakin. En tilaillessa paljoa speksejä katsonut, sen kuin kliksuttelin koriin vaan, onhan kyse kuitenkin aina huikean De Dollen oluesta. Ja katsokaa nyt tuota kaulan rusettia, on se aina niin huikea. Idea rusettiin on saatu luultavasti ihan selvin päin. Kirkas kultainen olut ja jälleen ikuisella runsaalla vaahdolla. Tuoksu on tripelmäisesti hunajainen, hieman ”belgihedelmäinen”, mausteinen ja lämmin. Ei sellaista iskevää aromaattisuutta, vaan enemmänkin sellaista vahvuuden tukahduttamaa kuivattua hedelmäisyyttä. Suutuntuma on tässäkin kuiva, mutta runko kuitenkin ihmeellisesti kantaa vahvuuden melko hyvin. Duvelmaista juotavuutta, mutta pienellä lisälämmöllä, joka nyt ei Suomen toukokuussa (+6 astetta) välttämättä huonokaan asia ole. Maut ovat hyvin yksinkertaisia. Lähinnä viljaisuutta, pientä mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä ja napakka katkero loppuun. Ei hullumpi blonde, mutta toki vahvuudestakin johtuen jo lähempänä tripeliä kuin saisonia. Keskikastiin. 

Se olisi 15 saisonia/farmhousea/blondea täynnä. Lisää ensi jaksossa!

Fiilispohjainen ranking

St. Feuillien Saison

Varsin jees:
De Dolle Lichtervelds Blonde Extra

Vähän kehnommat:
Hof ten Dormaal Saison 

Spesiaalit:  


Saisonkesä 2019: Moose On The Loose / La Rulles / Bryggeri Helsinki

0 kommenttia
 
Yhdeksän saisonia takana ja tusinaa lähdetään nyt hakemaan täyteen kahden kotimaisen saisonin ja yhden belgialaisen blondin kanssa. Porilaiselta Moose On The Looselta saatiin jo yksi saison ylimpään kategoriaan, La Rulles on aina huippu belgipanimo ja blonden tilasin vieläpä isossa pullossa ja Bryggeri Helsinki yleensä tekee laatuoluen tyylissä kuin tyylissä. Suomen kesä on lyhyt, joten lähdetääs maistelemaan...

Moose On The Loose Spruce Lee
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, kuusenkerkkä


Porilaissaison kaatuu lasiin melko kirkkaana ja kultaisena. Tuoksusta lehahtaa heti kuusenkerkkäinen raikas metsäisyys, joka sopii varsin hyvin yhteen kevyen mausteisuuden ja hiivan tuottamien ”belgihedelmäisen päärynänkuorisien” esterien kanssa. Maltainen, jopa orastavasti ainakin saisonien mittapuulla makeahkokin alku kääntyy nopeasti kuivempaan suuntaan ja jälkivetoon kertyy kivasti katkeroakin. Kuusenkerkän metsäinen ja kevyesti kirpakkakin maku sopii hedelmäiseen kokonaisuuteen hyvin ja tekee tästä selkeästi omanlaisensa. Sellainen parhaiden saisonien tietty viimeinen iskevyys ja terävyys jää vähän vajaaksi, mutta kyllä tässä oikein mainion oluen äärellä ollaan. Varsin jees!

La Rulles Blonde
7,0% | Ohramallas, humala, sokerit, hiiva



Nyt siis siirrytään taas blonden, eikä saisonin pariin. Tyylit ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Kirkas kultainen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Tuoksussa on raikkaasti ”belgihedelmää”, tuntuvasti ja jopa saisonmaisesti humalaa sekä mausteisuutta ja hieman hunajaisuutta. Tripeleitä nauttiessani huomasin, että ne joissa oli käytetty sokeria tai sokerisiirappia, olivat monesti hunajaisia - tässä on sitä samaa tuntua. Raikas ja miellyttävä tuoksu. Makukin on todella hyvä, joskin tyypillisiä saisoneita selvästi pehmeämpi ja lempeämpi. Mausteita löytyy ja katkero on miellyttävällä tasolla, mutta saisoneista poiketen hunajaista makeuttakin hiipii kehiin ja jälkimaun purenta on lempeä. Mahtava olut kyllä. Taas yksi sellainen, jota voisi autiolla saarella juoda ainiaan - ei yhtään mitään epämiellyttävää mukana, vaan kokonaisuus on kauttaaltaan timanttia. Kunnon saisonit ovat toki iskevämpiä, mutta tässä on silti ”sitä jotain”. Ylimpään kategoriaan ilman muuta. Timanttinen blonde, jossa saisonmaisiakin piirteitä.

Bryggeri Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala
 

Kirkas, punertavan kuparinen ja vaahdoltaan niukka olut. Tuoksu karamellisuus ja hienoinen toffeisuus sekä marjaisuus ei tuo saisonia mieleen - ainakaan niin kuin minä asiaa tunnen. Yllättävän pliisukin tuoksu on tyylistä riippumatta, vaikka kyseessä on kuitenkin 5,5% olut. Maku on niin ikään surkea. Makeahkoa maltaisuutta, ei saisonhiivan tykitystä, ei humalaa, ei juurikaan edes hiilihappoja. Kuin amber ale, mutta kehno sellaisenakin. Loppuvedossa on hieman yrttistä mausteisuutta ja pikkuisen kutittelemassa käyvää katkeruutta, mutta ei kuitenkaan edes merkittävää jälkimakua. Yksinkertaisesti huono saison ja huono olut. Vastaavaa rimanalitusta ei ole Bryggeri Helsingiltä aiemmin tullut vastaan. Korkeat odotukset ja todella odottamaton lopputulos latistavat tunnelmaa entisestään. Alimpaan kategoriaan, siitä ei ole kysymystäkään.

Fiilispohjainen ranking

La Rulles Blonde

Varsin jees:
De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire
Moose On The Loose Spruce Lee 

Vähän kehnommat:
Bryggeri Helsinki Saison

Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)

Kotiolutta: Laineen Pikapano IPA (30min mäskäys, 30 min keitto)

1 kommenttia
 
Nyt ollaan taas jännän äärellä. Maistossa on Laineen Pikapano IPA, jossa tekijä on omien sanojensa mukaan "oikonut oluenteon parhaita käytäntöjä".

Oluen synty tekijän kertomana:
  1. Mäskätty vain 30 minuuttia.
  2. No sparge, eli mäskäyksessä käytetty kaikki olueen tarvittava vesi.
  3. Keitto vain 30 minuuttia. Olut ei missään vaiheessa päässyt "rolling boiliin" koska Motonetistä ostettu keittolevy ei kyennyt kuumentamaan olutta siihen pisteeseen.
  4.  Keiton jälkeen jäähdytin vierteen 28 asteeseen ja hiivasin. Käymiskaappi hoiti jäähdytyksen käymislämpötilaan. Hiiva taisi pitää lämpimästä startista sillä vesilukko pulputti hyvää vauhtia jo kuuden aikaa aamulla kun hiivaus tehtiin noin 22 aikaa illalla.
  5. Pääkäyminen 7 päivää 19 asteessa. Kuivahumalointi 4 päivää. Cold crash gelatiinilla ja biersolilla 2 päivää. Olut pullotettiin 14 päivänä hiivauksen jälkeen.
Reseptistä:
12 litraa
3kg Pale ale
200g Caramel
Mosaic 7,5g/l 5 min ennen keiton loppua
Mosaic 7g/l 4 päivää kuivahumalointi
Wyeast 1056


No niin, okei. Lasiin kaatuu kirkasta, kultaista ja vaahdoltaan pitsikästä olutta. Näyttää ja tuoksuukin aivan siltä miltä kunnon oluen pitäisikin. Tuoksusta nimittäin löytyy tuntuvasti Mosaicin mustaherukkaa, mangomaisuutta ja hedelmänkuorimaisuutta. Ei yhtään vihannesta (DMS), eikä mitään tunkkaisuutta. Aromaattinen, aivan viimeisen päälle raikas kuivahumaloidun oluen tuoksu. Mallaspohjan karamellisuus tuo pientä tukevuutta mukaan, mutta se on siis reseptissä, ei prosessissa. Maku on niin ikään todella hyvä. Mielikuvat vievät lähelle oman lähipanimoni Linden Breweryn kehuttua American Pale Alea, jossa Mosaic on niin ikään pääroolissa. En maista tästä yhtään epämiellyttävää tai kunnon olueen kuulumatonta osaa. Hyvä runko, raikas ja intensiivinen humalaisuus. Tuntuvasti jopa katkeroa, vaikka ekat humalat ainakin saatteen mukaan 5 minsaa ennen loppua ja miellyttävä kliini jälkimaku, jossa humala edelleen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Laadukas, maukas ja erinomaisen nautittava olut. Ei mitään moitteita laatutasossa. Olen itsekin joskus testatannut lyhyempää prosessia ja vaikuttaa siltä, että ainakin kotona sillä päästään haluttuun lopputulokseen, eli ainakin tuoreena erittäin nautittavaan olueen. Kestääkö tämä ikää niin hyvin kuin "täysin keitetty"? Olisiko tämä samea ilman kirkasteita? Miksi käyminen on ollut puhdas vaikka alkulämpö oli korkea? En osaa sanoa, mutta todella hyvää olutta tämä on. Jos en prosessia tietäisi tekijän alustuksen perusteella, niin en olisi mitenkään aistieni perusteella voinut erottaa täyspitkällä prosessilla tehdystä. Uskomatonta, mutta totta. 

Ilman hiivoja
 
Hiivoilla


Ainoana kaupallisesta oluesta poikkeavana huomiona pullossa on jonkin verran sedimenttiä, joka (uskoakseni) käytetyistä kirkasteista johtuen on enemmänkin hiutalemaisessa, kuin "juoksevan" hiivaisessa muodossa. Mukaan kaadettuna ei sedimenttikään kuitenkaan makua juuri huononna.

Kiitokset Laineelle spekulaatioita herättävästä, mutta erittäin nautinnollisesta oluesta!

Olen itsekin aikanaan tehnyt vehnäoluen 30 minuutin keitolla ja se onnistui hyvin.  Aiheesta lisää kertoo myös Brülosophy ja Beer & Wine Journal.

Saisonkesä 2019 special: Linden Pi.La 2016 vs 2018

0 kommenttia
 
Lindenin oikea käsi Pasi "Paita" Rantanen ja Pienpanija Linden Turku Craft Beer festivaleilla 2019
Vappuaaton erityisen maistelun tarjoaa paikallinen pienpanija Linden komeapaitaisine kätyreineen. Sain kunnian vastaanottaa pullot kaikkien aikojen ensimmäisestä ja toistaiseksi viimeisestä Pi.La Farmhouse Ale kaupallisesta valmistuserästä. Linden kehitti reseptin kotipanimossaan Brooklyn Sorachi Acen innoittamana ja pääsin maistamaan 6,3% vahvuista kotiversiota jo maaliskuussa 2016. Lokakuussa 2016 olikin sitten ensimmäisen kaupallisen erän vuoro ja jo tuolloin Pi.La toimi vakuuttavasti. Arvio kiteytyi näihin sanoihin "Todella hyvä ja aidon belgityylinen olut - monesti suomalaisten pienpanimoiden saisonit ovat turhan makeita, mutta tämä ei ole." 

Erittäin mielenkiintoinen maistelu siis luvassa ja tietysti kunnia päästä suorittamaan tällainenkin vertailu.
  
Linden Pi.La
5,3% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | Humalina Amarillo ja Sorachi Ace 

Vintage 2016 | BBE 9.5.17 | Kaikkien aikojen ensimmäinen kaupallinen erä
Vintage 2018 | BBE 7.5.19 | Toistaiseksi viimeinen kaupallinen erä

Oluen erien reseptit on muuten täysin samat, mutta hiiva on eri. Muutamassa ensimmäisessä erässä hiivana toimi Mangrove Jack M29, jonka saatavuus suuremmassa pakkauskoossa kuitenkin loppui ja hiiva piti vaihtaa nykyiseen Fermentis SAFALE BE-134 Belgian Saisoniin.

2016 vs 2018
Vanhempi on selvästi väriltään tummempi ja se kertoo siitä, että happi on päässyt jo vaikuttamaan. Tuoreempi on sellainen kuin muistankin oluen olleen, eli vaalea ja valkoiselta vaahdoltaan runsas sekä kestävä. Iäkkäämmän tuoksu on pehmeämpi, yllättävästi brittityylisen marmeladimainen, hieman appelsiininkuorimainen, marjainenkin, mutta ei mielestäni juuri pahvinen tai muuten oksidoituneen oloinen. Muistuttaa enemmänkin brittiolutta. Tuoreemman tuoksu on iskevä, raikas ja pippurinen sekä humalainen. Todella selvä ero, kuten toki kahdessa vuodessa voi olettaakin syntyvän. Toki hiivakin on eri, mutta kyllä ikä on tässä isompi tekijä, koska oluen ensimmäinenkin erä aikanaan oli kunnon saisonia. Uudempikaan ei enää tuoretta ole ja niinpä Sorachi Acen limemäinen ja osin tillimäinenkin aromikkuus tuntuu jo kaikonneen ja hiivan upea saisonille ominainen mausteisuus pääsee nyt paremmin esiin. Uudempi on erinomainen, vanhempi myös varsin hyvä, mutta ei kyllä enää saisonia muistuta. 


Uudemman maku on niin ikään terhakka, iskevän raikas ja myös riittävän katkeroinen. Loppuveto kuivuu jopa purevaan pippurisuuteen ja loppumaussa saadaan humalaisuuttakin vielä mukaan. Vanhempi on jo auttamatta vanhentunut ja nyt myös hapen saanti varmistuu jälkimaun pahvimaisuuden muodossa. Lindenin aiempi lähes täysin käsityönä tehty pullotus päästi väkisinkin happea mukaan ja vaikka se ei päiväyksen sisällä oluessa niin tuntunutkaan, niin kaksi vuotta päiväyksen ylityttyä kyllä tuntuu. No, sitä osasin kyllä odottaakin. Nyt panimolla on kuitenkin pullotus ihan näinä päivinä päivittymässä automatisoituun ja hapettomaan linjastoon, joka parantaa laatutasoa entisestään. Olut ei muuten kuitenkaan ole mitenkään pilalla, se on vain vanha. Uudempi versiointin sen sijaan toimii kybällä, jopa aivan tuoretta paremmin, koska saisonhiivan mausteisuus on nyt korostuneempi ja etenkin loppuveto napakan kuivana hekumallinen. Olut jää harmittavasti juuri pois tuotannosta ainakin väliaikaisesti ja sen tilalle nousee Pi.La Raspberry edition, joka on niin ikään (tietysti!) tulossa Reittausblogin arvioitavaksi. 

Yli-ikäisen sijoitan "Spesiaalit"-kategoriaan merkinnällä ”wanha”, koska ei olisi päiväyksen ylityttyä reilua laittaa sitä kehnompien joukkoon. Pitää lisäksi arvostaa tekijän rohkeutta tuoda kaksi vuotta päiväyksen ylittänyt olut ylipäätään maistettavaksi. Tuoreempi menee ylimpään kategoriaan - juuri sen tyylinen iskevän raikas kesäjuoma millaiseksi saisonin miellän. Ei ehkä monimuotoisuudessa aivan hekumallisen Het Nestin Koekedamin tasoa, mutta erinomaisesti toimiva kokonaisuus kuitenkin. Kiitokset Mikolle ja Pasille oluista!

Fiilispohjainen ranking

Linden Pi.La 2018

Varsin jees:
De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire

Vähän kehnommat:
Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)

Bändiolut: Stone & Metallica Enter Night Pilsner

0 kommenttia
 

Enter Night

Panimo: Stone Berlin, Saksa
Oluttyyli: Pilsner
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Alko (4,64€ / 0,5l) arvioitu tölkki saatu maahantuojalta

Heinäkuussa Hämeenlinnassa konsertoiva Metallica ja Stone Brewing ovat tehneet yhdessä oluen. Olut on tyyliltään pilsner, eli runsaasti humaloitua vaaleaa lageria on tarjolla. Olut on lisäksi vielä kuivahumaloitu, eli humalaa on lisätty suoraan käymistankkeihin vielä varsinaisen vierteen keiton jälkeen. Tämä tuo olueen ja erityisesti sen tuoksuun lisää humalien aromikkuutta. Stone Brewing on Yhdysvaltojen yhdeksänneksi suurin itsenäinen panimo, jonka päämaja sijaitsee Kalifornian Escondidossa, San Diegon piirikunnassa. Metallica on tunnetusti niin ikään Kaliforniasta lähtöisin, mutta tosin Los Angelesin piirikunnan puolelta. Samaa ikäluokkaa ja samoilta seuduilta kuitenkin, joten siinä ehkä se yhteistyökuvioiden "the juttu". Jenkeissä myytävä versio on tietysti tehtykin siellä, mutta Euroopassa myytävä olut on valmistettu Stone Brewingin panimolla Berliinissä. Kyseinen Berliinin panimo tosin myytiin juuri äskettäin skotlantilaiselle Brewdogille, joten oluen tulevaisuuden yllä leijuu ainakin Euroopassa jonkin sortin varjo. Tölkin pohjasta löytyy tölkityspäivä, joka minun tölkeissäni on 12.3.2019, kohtalaisen tuoretta siis. 

Oluen tarinaa avaa parhaiten tämä panimon julkaisema minidokkari "The Story of Enter Night Pilsner".



Kirkas, kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on raikas, viljaisen maltainen, kesäisen niittyinen ja hieman hedelmäinen. Tyypillinen saksalaista laatua oleva lagerin tuoksu, mutta voimakkaampana ja humalaisempana. Käyminen on tapahtunut kylmässä ja hiivan käymisaromit ovat hyvin neutraalit, jolloin maltaisuus nousee parhaiten esiin ja humaloinnin kukkaisuus sekä yrttimäisyys tulevat myös puhtaasti läpi. Stonen kokoluokassa prosessi on tietysti huippuunsa hiottu ja laatutaso sen mukaista. Maku on hyvä ja juotavuus timanttinen. 5,7% vahvuus tarkoittaa täysmaltaisessa lagerissa varsin tukevaa ja maukasta runkoa ja tässä on keittoon täräytetty sen verran tuntuvasti humalaakin, että loppuvedon katkeruus tasapainottaa rungon makeuden täydellisyytä hipovalla tavalla - suuhun jää miellyttävä ja pitkäkestoinen jälkimaku, jossa humalien yrttimäisyys ja katkeroisuus jää leijailemaan miltei loputtomiin. Jälkimaun katkaisee vain seuraava, usein aika nopeastikin otettava siemaus. Juotavuus on siis kohdillaan. Jotkut "true-äijät" varmaan väittäisivät, etteivät pidä tästä, koska tämä on lageria ja "mainstreamia", mutta kun toteutus, ulosanti, karisma ja yksityiskohdat ovat kaikki yksinkertaisesti vaan kohdillaan, niin homma toimii juuri niin kuin 'tallica parhaimmillaan lavalla. Ilo nauttia vaikka sama setti useampaankin kertaan.

Yhteenveto

Runsasmakuinen, juotavuudeltaan erinomainen pilsner
ARVOSANA: 9

Saisonkesä 2019: De Dochter van de Korenaar / Het Nest / Moose on the Loose

0 kommenttia
 
Saisonkesä 2019 jatkuu. Edellisessä jutussa päästiin jo varsin mittavaan neljän saisonin kokonaislukemaan ja nyt tykitetään suoraan suoneen kolme saisonia lisää. Yksi tulee Porista, yksi Belgiasta ja yksi niin ikään Belgiasta, mutta Baarle-Hertogin Hollannin rajojen sisällä sijaitsevan eksklaavin puolelta. Kuulostaako monimutkaiselta? No, sitä se onkin, mutta olut on kuitenkin olutta ja saison vain saisonia, joten mennääs taas!


De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire
7% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala



No nyt netistä tilatusta laatikosta nousi sokealla satunnaisotannalla tällainen. Tämä ei olekaan luokiteltu saisoniksi vaan blondeksi. Otin näitä nettitilaukseeni mukaan, koska laatikko ei tullut täyteen pelkistä saisoneista ja tietysti vain täysiä laatikoita tilataan. Yritin kuitenkin pitäytyä niissä eniten saisonmaisilta vaikuttavissa blondeissa - jos se nyt mitään kenellekään sanoo. Tämän pitkänimisen oluen ulkonäkö on enemmän oranssinen kuin blondi ja vaahtoa muodostuu erittäin runsaasti. Tuoksussa on jopa tripelit mieleen tuovaa hunajaisuutta ja pientä lämpöä, mutta myös hedelmäisyyttä. Ei niinkään saisonille tyypillistä mausteisuutta, kuten ei pitäisikään. Maltaisempi kuin keskitien saisonit. Maku on mausteisempi ja runsaan hiilihappoisuuden kanssa loppuun kiteytyvä katkero vähintään saisonien tasoa. Humalien aromikkuuttakin kohoaa mukavasti, nyt kun käymisaromit tuntuvat ottavan vähemmän roolia. Makua on runsaasti ja se on hyvää, mutta jopa belgioluen tapauksessa ylimitoitettu hiilihappoisuus syö juotavuutta. Ainakin tässä setin ekassa blondessa nyt maltaisuus ja humalat korostuvat, ei niinkään hiivan tuottama mausteinen esterisyys. Jälleen varsin jees. Olisi voinut nousta ylimpään kategoriaankin, jos olisi ollut maltillisemman hiilihappoinen ja ehkä mallaspohjaltaan hieman vaaleampi. Blonde tai saison, tyylistä viis siis, mutta vakuuttavaa belgilaatua.

Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
6,5% | Vesi, mallas, humala, hiiva, sokeri


Hieman utuinen, väriltään vaalean kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on hieman kirpakka ja erittäin raikas. Pirskahtelevaa omenankuorimaisuutta, aavistus hunajaa ja korianterista mausteisuutta sekä yrttimäistä humalaisuutta. Olut on suussa kuivahko, katkeroinen ja pirteän hiilihappoinen. No nyt on juotavuus ja raikkaus kohdillaan! Pippurinen jälkiveto ja runsas humalointi tuovat tarvittavaa purentaa, mutta runko, vaikka ei piiruakaan makea olekaan, kantaa sen hyvin. Taitaa tämäkin tyyli vaatia yli kuusi prosenttia vahvuutta, että kokonaisuudesta saadaan rakennettua näin hienosti toimiva. Nyt löytyy kaikkea mielestäni saisonille olennaista - pirtsakkaa hedelmää, mausteisuutta, katkeroa ja voimakkuutta. Tää menee ylimpään kategoriaan niin että heilahtaa!

Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson Dry Hopped Saison
6,2% | IBU 42 | Maltaat: Pilsner, Cara Pale | Humalat: Cascade | Hiiva: Lallemand Belle Saison



Aika lailla kirkas, väriltään kauniisti syvän kultainen ja vaahdoltaan valkea. Tuoksussa saisonhiivan mausteisuus ja ”belgihedelmä” sekä Cascaden niittykukkaisuus ja sitruksisuus toimivat nautinnollisesti yhteen. Olisiko käymisaromien rooli tässä pulloversiossa jopa korostuneempi kuin hanaversiossa Turku Craft Beer festeillä maaliskuun alussa? Olut on ilmeisesti samaa keittoerääkin. Todella herkullinen, voimakas ja houkutteleva tuoksu. Maku on niin ikään nautinnollinen. Kaikki ikään kuin loksahtaa kohdilleen siten, että kokonaisuudesta muodostuu enemmän kuin osiensa summa - ja se on huippuoluen merkki! Cascaden ja saisonhiivan yhteispeli toimii, katkeruutta on riittämiin ja napakkuus on hyvä. Makeutta tässäkin on esim. edellistä verrokkia Het Nestin miltei rutikuivaa Koekedamia enemmän, mutta ei silti turhan paljoa ja se pienikin makeus toimii hyvin kuivahumaloinnin sitruksisuuden kanssa yhteen. Oli mielestäni Turku Craft Beer festien paras ja toimii yhtä hyvin, ellei paremmin nyt kun käymisaromien rooli vaikuttaa nousseen isommaksi viikkojen saatossa. Erinomainen ja siten fiilispohjaisesti tietysti kärkipäätä. 
 
Ja näin saatiin maistettua 7/ties kuinka monta saisonia ja nyt saatiin jo kärkipään rankingiin kaksi varianttia. Ei vielä kehnoja, eikä toivottavasti tulisikaan. Taistelu jatkuu!

Fiilispohjainen ranking

Kärkipäätä:
Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson

Varsin jees:
De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire

Vähän kehnommat:
Spesiaalit: 

Bändiolut: Coolhead x Tyrantti Kobra 2

0 kommenttia
 

Tyrantti Kobra 2

Panimo: CoolHead Brew, Tuusula
Oluttyyli: NEIPA
Alkoholipitoisuus: 6,66%
Saatavuus: Alko (5,50€ / 0,33l)

Vaaran ja nopeuden nimeen vannova Tyrantti on Nahka-Sami Silvennoisen, Henkka Segerin ja Paha-Tapio Pennasen muodostama nahkahevitrio. 80-luvun Iron Maidenin ja Judas Priestin renkaiden jäljissä viilettävän yhtyeen 8.2.2019 julkaistu debyyttialbumi ylsi Suomen virallisella listalla sijalle 6.

Tyrantin prioriteetit ovat siinä mielessä kunnossa, että viime keväänä kauan ennen ensimmäistä levyä, julkaistiin jo ensimmäinen olut, "Kobra". Oluen valmisti tuusulalainen pienpanimo CoolHead. CoolHeadille Kobra oli ensimmäinen bändin kanssa tehty yhteistyöolut ja sen suosio pääsi yllättämään myös panimon väen:

– Ensimmäinen Kobra NEIPA myytiin kesällä niin nopeasti loppuun baareista, panimon myymälästä ja Pien -olutkaupasta, että kysyntää olisi ollut isommallekin erälle. Ensimmäisessä Kobrassa keskityttiin nimenomaan vaarallisen helppoon juotavuuteen, missä palautteiden perusteella onnistuttiinkin, tuotekehityspäällikkö Pietari Kruus kommentoi.

Tyrantin nopeatempoisen ja intensiivisen Kobra-kappaleen mukaan nimetystä juomasta tehtiin tällä kertaa hieman voimakkaampi. Reseptissä säilytettiin kuitenkin hevimetallikeikoille sopiva helppo juotavuus.Kobra 2 on sameaa humalanektaria, jolle makua tuovat Enigma- ja Mosaic-humalat. Humalaa on lisätty tuplakuivahumaloinnilla, eli lisäämällä sitä sekä heti käymisen alkuun että myös loppuun. Tästä olut saa tyypillisen mehukkuutensa ja sameutensa, eikä siitä tule turhan katkeraa. Humaloinnille taustatukea antaa Golden Promise -maltaista ja kaurahiutaleista rakennettu pehmeä mallaspohja.



Kobra iskeytyy lasiin tyylille ominaisen sameana ja valkeavaahtoisena. Tuoksussa on vaaran ja nopeuden tuntua. Intensiivisen hedelmäiset likit luritellaan tiukan kauravetoisen kompin päälle ja hyvällä tyylitajulla tietenkin. Keskikokoisen Siwan hedelmäosasto on siirtynyt humalien tuottamana panoprosessista tölkkiin kiitettävän raikkaana. CoolHead osaa asiansa. Kobra viettelee uhrinsa takuuvarmasti ja houkuttelee maistamaan. Olut on suussa pehmeä ja edelleen intensiivisen hedelmäinen. Pehmeää eksotiikkaa ja tiukempaa sitrusta hyvässä tasapainossa. Loppuveto yltyy runsaan katkeroiseksi ja havuinen falsetti kaikuu jälkimaussa päättymättömältä kasetilta soitettuna. Yleensä katkeruus on tässä tyylissä pliisumpaa, mutta nyt on jumalauta kunnollista! Kyllä se vaan kunnon NEIPA(kin) vaatii vahvuutta, että runko muodostuu miellyttävän tukevaksi ja humalaa voidaan ladata keittoon aivan käsittämättömät määrät tasapainon siitä häiriintymättä. Erinomainen olut!

Yhteenveto

Intensiivisen hedelmäinen ja raikas
ARVOSANA: 9+

Saisonkesä 2019: Silly / Brussels Beer Project / Õllenaut

0 kommenttia
 
Saisonkesä 2019 jatkuu. Edellisessä jutussa saatiin peli auki maistelemalla yksi varsin maukas kotitekoinen saison ja nyt maistellaan kaupalliselta puolelta kolme lisää.

Silly Saison
5,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | BBE 15/10/20



Saisonien varianssi yllättää näemmä heti ensimmäisen kaupallisen tuotteen kohdalla. Olen aina mieltänyt saisonit vaaleiksi, mutta tämä onkin tyylikkäästi mahonkisen punertava. Oluen vaahto on tiivis ja jättää nätit tiheät pitsit lasin reunoille. Tuoksu tarjoaa hieman scotch ale tyylistä kevyen toffeemaista ja leivänkuorimaista maltaisuutta, melko voimakasta kuivatun hedelmäistä tuntumaa ja myös hiivan käymisaromeista tulevaa "belgihedelmäisyyttä". Maku ei ole hassumpi, mutta ennakkoluulot tyylin "keskilinjasta" saa kyllä heittää heti romukoppaan. Maltaisuutta, dubbelmaista rusinaisuutta, kuivahedelmää ja mausteisuutta. Katkero jää aika kevyeksi, mutta loppuveto kuivuu silti kivasti, eikä makeutta jää jälkimakuun leijailemaan Aika eksoottinen sekoitus selvästi tottumaani maltaisempaa, mutta silti käymisaromikkuudeltaan voimakasta saisonia. Juotavuudeltaan tämä on hyvä. Mikään ei töki vastaan, kunhan vaan katsoo olutta avoimin mielin, eikä oman kapeakatseisen saison-ikkunan läpi. Tämä on nimensä mukaisesti vähän hupsu saison. Fiilispohjaisesti sijoitan kategoriaan varsin jees.

Olipa hieno aloitus tälle saagalle, heti tyylin rajoja laventava, mutta silti maukas saison.

Brussels Beer Project Wild Child
Scottish Saison | 6,2% | IBU 20 |  EBC 7
 
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Wheat, Rye, Oat flakes
Humalat: Cascade, Hallerthau Blanc, Loral
Mausteet: Ohdake, suomyrtti, kanerva
 

Utuinen, vaalea ja vaahdoltaan ikuinen. Nyt näyttää jo hyvinkin "perinteiseltä" saisonilta, eli siis sellaiselta, mikä mielikuva minulla on tyylistä tähän mennessä ollut. Tuoksu on raikas ja mausteinen. Yrttiä, pippuria ja ”belgihedelmää”. Mausteiden tuoksu tuo gruitien tuntua kehiin, mutta hiivan ja humalien tuottamaa fruittiakin on runsaasti. Voimakas tuoksu, mutta mausteisempi kuin oma ihanteeni. Fiilis on kuiva, kevyesti katkeroinen ja kepeä. Hyvä juotavuus. Makukin on voimakkaasti mausteinen, niittykukkainen ja jälkimaussa tunnistettavasti kanervainen (ei Ilkka). Hyvä raikkaus, mutta mausteet lyövät omaan makuuni nähden hieman yli, toki tuo skottilaisuus on oluen idea ja sitä tavoitellaan maustein, mutta silti. Varsin jees saison kuitenkin, intensiivisiä makuja, mutta kaikki ei ole mielestäni täysin balanssissa.

Õllenaut Sauna Alus
4,5% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta | Mausteena koivunlehtiä



Sauna Saison on tietysti hieman tyylin normia kepeämpi ja vihdalla maustettu. Tämä löytyi ihan paikallisesta marketista. Virolaisten tuotos tuoksuu raikkaalle. Pippurista mausteisuutta ja belgihedelmää hieman koivumaisella vivahteella. Intensiteetissä tuoksu jää oluen vahvuudesta johtuen vähän pliisummaksi, mutta muuten tuntuu varsin miellyttävälle. Olut on suussa kevyt ja runsaan hiilihappoinen. Raikkaan hedelmäinen ja mausteinen maku kääntyy loppuvedossa saunavihtaisempaan suuntaan. Jälkimakuun jää katkeroa ja mausteisuutta. Hyvä juotavuus ja yllättävänkin runsas makuprofiili tähän vahvuuteen. Hiivan on annettu loistaa ja kun niin tehdään, niin kyllähän saisonhiiva hoitaa homman himaan. Varsin jees on tämäkin! 

Kaikki kolme tämän setin saisonia sijoittuvat siis osioon "Varsin jees".

Fiilispohjainen ranking: 

Kärkipäätä:

Varsin jees:
Silly Saison
Brussels Beer Project Wild Child
Õllenaut Sauna Alus 

Vähän kehnommat:
Spesiaalit: 

 

Saisonkesä 2019: Beerzebub Quercus crapulata (kotiolut)

2 kommenttia
 


Viime vuonna järjestin itselleni unohtumattoman kesän tilaamalla maaliskuussa belgiasta nelisenkymmentä erilaista tripeliä maistettavaksi. Sitä settiä nauttittiinkin sitten aina elokuun loppupuolelle asti. Kattava katsauksen kaikki oluet on listattuna ja linkitettynä täällä. Oluen juonti oli niin mukavaa, varsinkin kesällä, että päätin pitää samanlaiset bakkanaalit tänä upeana tulevana saisonkesänä. Tällä kertaa siis luvassa samanlaisella meiningillä niin paljon saisoneita/farmhouse aleja/belgiblondeja kuin suinkin kykenen haalimaan. 36 varianttia tuli jo tilattua ja Suomesta löytynee vielä sen verran lisää, että voidaan päästä jopa viiteenkymmeneen.

Katsauksen saa aloittaa Reittausblogissa jo aiemmin erinomaisen maistuvalla saisonilla esiintyneen Beerzebubin kotiolut Quercus Crapulata. Oluen koko reseptiikka on luettavissa Brewfatherin sivuilla ja tsekkaa myös mainio Beerzebub kotiolutblogi.

Quercus Crapulata
8,0% | Chateau Pilsen, Chateau Vienna, Chateau Wheat Blanc, corn sugar | Galaxy, Hallerthau Blanc



Kirkas, oranssihtava ja tiiviiltä vaahdoltaan todella kestävä. Tuoksussa on raikkaasti mausteista ja omenankuorimaista käymisesterisyyttä. Hieman jopa "funkya" orvalmaista menoa ja hentoa hedelmäisyyttä humalistakin. Tammesta irtoaa ehkä sellainen kuivahko puumainen tuoksahdus. Suutuntuma on rapsakka ja tyyliin sopivasti hieman runsaammin hiilihapotettu. Mausteisuutta riittää ja katkero jatkuu pitkälle kuivaan jälkimakuun asti. Hedelmäisyyttäkin nousee hyvällä voimalla. Vasta pitkällä jälkimaussa kunnolla esiin tuleva tammipuumainen vivahde vie tunnelmaa raikkaudesta mielestäni vähän tunkkaisempaan suuntaan, mutta muuten lastutus ei ole mitenkään suuressa roolissa - mikä on ehkä hyväkin, koska saison tarvitsee mielestäni juurikin sitä raikkautta. 8% vahvuus on hyvin piilossa, mutta kyllä se yleisenä tuhtiutena tuntuu ja se yhdessä Galaxyn hedelmäisyyden sekä funkymman vivahteen kanssa vie makua jenkkiläisten farmhouse alejen suuntaan. Hyvällä tavalla toki. Enemmän siis nautiskeluoluesta kuin saisonmaisesta janonsammuttajasta puhutaan. Huikealta hiivalta vaikuttaa tämä Wyeastin Belgian Saison II, varsinkin tässä kun se on käytetty noin lämpötilaa loppua kohti nostaen. Hyvä iskevä mausteisuus ja pientä funkkia, tykkään! Tätä samaa oli käytetty sekä Beerzebubin aiemmassa saisonissa, että muistaakseni jossain Kouvostoliiton Arto "El Comandante" Halosenkin kotioluessa aikanaan, ja hyvää oli sekin. Hyvä olut, mutta en ehkä saisoniin lastuja itse laittaisi ja samaa mietiskelin jo itse asiassa Turku Craft Beer festeillä Rocking Bearin lastutettua saisonia maistellessani. Kokeilunhalua pitää toki silti arvostaa. Hieno olut, jota on mukava nautiskella!

Ja loppuun sitten vielä perinteinen fiilispohjainen ranking. Sijoitan kaikki maistetut johonkin kolmesta kategoriasta joita ovat "Kärkipäätä", "Varsin jees" ja "Vähän kehnommat". Lisäksi erikoiskategoriana "Spesiaalit", joihin tripeleitä maistellessa sijoitin yhden villihiivaisen, yhden överisti maustetun ja yhden laatuvikaisen.

Tämä Beerzebubin olut on vähän siinä kinthaalla, että menisikö kärkipäätä kategoriaan, mutta laitan nyt kuitenkin varsin jees -osastoon. Alussahan rankingin tekeminen on muutenkin vähän hankalampaa, mutta loppua kohtia se helpottuu kun vertailukohtia kertyy enemmän. Peli on nyt kuitenkin auki ja 1/xx saisonia maistettu!

Fiilispohjainen ranking: 

Kärkipäätä:

Varsin jees:
Beerzebub Quercus Crapulata (kotiolut)

Vähän kehnommat:

Spesiaalit: 

Bändiolut: Linden Brewery Los Bastardos Finlandeses lager

0 kommenttia
 

Los Bastardos Finlandeses

Panimo: Linden Brewery, Rauma
Oluttyyli: Mexican lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Los Bastardos Finlandeses julkaisi seitsemännen, yksinkertaisesti Rock 'n' Rolliksi nimetyn, albuminsa maaliskuun puolivälissä. Olut debytoi jo noin viikkoa albumin julkaisua aikaisemmin Turku Craft Beer festivaleilla, jossa Bastardosien lageria saattoi nauttia oluen valmistuksesta vastanneen raumalaisen pienpanimon Linden Breweryn tiskillä - Bastardosin soidessa toki! Rock 'n' Roll esittelee myös bändin uuden kitaristin Ailu Immosen, joka on noussut kokoonpanoon Ben Granfeltin paikalle. Yhtyeen sointi on edelleen sitä tuttua rouheaa raskasta southern rockia, joka tietysti juurikin kaljoittelumusana toimii paremmin kuin hyvin.



Olut on tyyliltään mexican lager, eli käytännössä vienna lager, jota on kevennetty maissilla. Vastaavia oluita on tehty Meksikossa jo 1800-luvun loppupuolella. Vienna lager on hieman punertavampi ja runsasmaltaisempi kuin se ihan perinteinen keppana ja maissi tosiaan keventää oluen runkoa, tuoden siihen hieman lisää käymiskelpoisia sokereita ja tietysti myös omaa makuaan eli juurikin sitä meksikolaisuutta. Oluen erikoisuutena on avokätisesti annosteltu uusi-seelantilainen Motueka humalalajike, jonka makua kuvaillaan limemäiseksi ja sitrushedelmäiseksi - ajatuksena on ollut, ettei pullon suuhun tarvitsisi enää lisätä mitään limeviipaletta makua tuomaan, vaan maku olisi oluessa mukana jo valmiiksi, hah! Imekää sitä Solit, Coronat ja muut riisitärkkelyksellä pilatut vissyt! 



Väriltään syvänkultainen olut on vaahdoltaan kananmunankuorimaisen vaalea. Tuoksussa tosiaan on raikasta sitrushedelmäisyyttä, mutta myös mukavan tuntuvasti vienna lagerin kaikuja heijastelevaa maltaisuutta. Peruslagerista ei kuitenkaan eksytä liian kauas. Oluen suutuntuma on varsin pehmeä ja miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen - liiallinen röyhtäily ei pääse rokin räimeessä suoritettua tissuttelua häiritsemään. Keskivaiheilla limemäinen hedelmäisyys astuu toden teolla kehiin ja loppua kohti katkeruuden voimistuessa saa jopa hienoisia greippimäisiä sävyjä. Raikasta ja erittäin juotavaa. Yksi pullo on aivan liian nopeasti siemailtu, mutta onneksi näitä on vielä pari lisääkin. Jos yhtye soittaa konstailematonta perusrokkia, mutta meksikovivahteella ja sopivalla rouheudella, niin samaa tarjoaa olutkin - konstailematonta perusolutta, mutta meksikovivahteella ja sopivalla humalan rouheudella.

Yhteenveto

Sitrushedelmäinen lager hyvällä juotavuudella
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Nokian Keisari Stout

0 kommenttia
 
Keisari Stout
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva


Täysin musta olut, jonka ylle rakentuu kaunis valkea vaahto. Tuoksu on tymäkän paahteinen, kahvimainen ja hieman jopa lakritsainen. Hyvä intensiivisyys, aromit nousevat vahvoina lasista. Maku on irkkustoutille tyypillisesti kuiva ja voimakkaasti paahteinen. Kahvia ja lakritsaa on vielä jälkimaussakin eikä katkeroakaan ole unohdettu. Onnistunut olut - tyylinmukainen ja runsasmakuinen kuivahko irkkustoutti. Typpipatruunalla varustettu tölkki-Guinness maistuu aika pliisulta tämän rinnalla.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Keisari Wiener Lager

0 kommenttia
 
Keisari Wiener Lager
5,0% | Ohramaltaat (Vienna, Red Active, Munich), humalat (Magnum, Saaz)


Utuinen, kauniin kuparinen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on leipäisen maltainen ja hieman toffeinenkin. Humalaisuus tulee kukkaisena ja inasen hedelmäisenäkin, mutta mallaspuoli on kuitenkin selvästi dominoivampi. Hieman sellaista Nokian Panimolle tyypillistä raskautta tuoksussa on, eli ihan terävimpään raikkauteen ei tyyli huomioon ottaenkaan ylletä. Suutuntuma on mukavan täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan pehmeä. Maussa on melko runsaasti maltaan makeutta, jota jää vielä hieman yrttimäisesti humaloituun jälkimakuunkin asti - eli jo tuoksua vaivannut raskauden tuntu on edelleen läsnä ja paras raikkaus jää sitä kautta piippuun. Muuten maku ja oluen yleisilme on maukas ja tykkään kyllä tuhdista rungosta - tasapainottavaa terävyyttä ja terhakkuutta vaan tarvittaisiin nappisuoritukseen vielä hiukan lisää. Enemmän ruoka- kuin juontiolut siis. Prosessin laatu vaikuttaa Nokialla olevan nyt moitteettomassa kunnossa.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Olutarvio: Kukko Red Ale

0 kommenttia
 
Kukko Red Ale
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Carared, Red Ale, paahdettu ohra), humala (Target, Goldings).



Laitilan kevään uutuus on punertavan oranssi ja tiheäkuplaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on karamellimaltainen, paahtoleipäinen ja hieman brittihumalaisen kukkainen. Pähkinäisyyttäkin voi löytää ja jotain toffeefudgeakin. Ei mitään turhan intensiivistä kuitenkaan, mutta aidon britin oloista, kuten panimon bitterikin (se vaaleanvihreä tölkki). Maku on myös hyvä ja tasapainoinen. Alussa on karamellimaltaista makeutta, mutta loppuvedon kuivuus, näykkäisevä katkeruus ja jälkimaun hento paahteinen kulma tuovat myös irkkuoluet mieleen. Varsin täyteläinen runko ja pehmeähkö hiilihappoisuus takaavat vaivattoman juotavuuden. Tuo mieleen panimon toistaiseksi vain Alkossa olevan Brown Alen - sekin on laadukasta perusolutta, jota on kiva juoda. Ei kikkailua. Hyvä lisäys Kukko-sarjaan.

Arvioitu olut ostettu Rauman Citymarketista (2,49€/0,5l)

Maistossa: Sonnisaari Humalaja IPA

0 kommenttia
 
Otetaanpa taas tauon jälkeen tarkasteluun Sonnisaari Panimon Humalaja IPA, jota tuli aikanaan hehkutettua kovastikin. Pulloni on erää #154 ja se on ostettu Rauman Keskustan Alkosta.
Sitrusta, hedelmänkuorimaisuutta, hitunen ananasta ja pihkaa. Niin tuoksussa, kuin maussakin. Ei tämä mehukaljaa ole edelleenkään, vaan katkeroa tulee länsirannikon tyyliin. Taso on pysynyt korkeana.

Maistoin viikko sitten Turku Craft Beer Festivalin tiimellyksessä Lindenin Three Amigosia, Mallasseppien Naantalin Eeppistä ja Nordic Kiwi Breweriesin London Fogia, jotka kaikki olivat tosi hyviä (ja melko paljon myös toistensa kaltaisia). Olisi niitä helposti imutellut koko illan, mutta ei ne lopulta kuitenkaan näin hyviä olleet (ja vähän eri tyyliäkin tosin). Mun makuun IPA vaan tarvii sen kunnon potkun katkeruudesta.

Tää on kova!