Saisonkesä 2019: Kotisaisonit Timppa Teorialuento & Kimmolut Kesähuuma

0 kommenttia
 
Sattui tähän heinäkuuhun yksi aurinkoinen iltapäivä ja vielä samalle iltapäivälle niin sopiva hetki, että viiden lapsen isäkin ehti hetkeksi terassille oikein päiväsaikaan nautiskelemaan pari saisonia. Nämä ovat siis molemmat kotioluita ja mukana on pitkälti molempien oluiden koko reseptiikkakin. Kiitos näistä oluiden tekijöille. Timppaa voit seurata instagramissa @timppatimppatimppa kuin myös Kimmolut Kimmo K:ta.

Timppa Teorialuento (Nelson Sauvin Saison)
Kotiolut | n. 6% | Reseptiikkaa kuvassa alla




Kirkas vaaleankultainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto on kestävä ja pitsikäs. Lasista nousee mm. Moose On The Loosen saisoneista tutut Belle Saisonin käymisaromit päärynänkuorimaisine ja runsaan mausteisine tuoksuineen. Nelson Sauvinia löytyy myös. Se on itselleni aina edustanut selkeää mustaherukkapuskaista aromikkuutta, jossa on joukossa vaikeammin kuvailtavaa eksoottista hedelmäisyyttä. Oikein pätevä ja ennen kaikkea raikas aidon saisonmainen tuoksu. Suutuntuma on miellyttävän kuiva ja terhakas, vehnän tuodessa myös omaa kuohkeuttaan ja runsauttaan joukkoon. Katkeroakin löytyy sopivasti. Makukin on raikas ja nautittava. Hyvin on kaverien kautta aikoijen toinen olut onnistunut, vaikka tietysti... köh köh... valmistusohjeetkin ovat olleet erittäin pätevät. Reseptiikka on kuitenkin miesten omaa käsialaa ja hyvin onnistunut sekin. Maku on lopulta jonkin verran yksioikoinen, kuten single hop oluet monesti ovat, mutta kokonaisuus toimii ja se on tärkeintä. Runsas Nelson Sauvinin aromipuoli toimii hyvin ja hiivan mausteiset esterit boostaavat lopun rapsakkuuden erittäin miellyttävälle tasolle. Suutuntuma on juuri oikeanlainen hiilihappojenkin suhteen eli runsaasti, mutta ei liikaa ja luulen, että vehnän pyöreyttävä vaikus kaltaiselleni hefeweizen friikille vielä kruunaa kokonaisuuden. Fiilispohjaisen arvioinnin kategoriavalinnan edessä olenkin nyt sangen vaikeassa paikassa. Runsauden puutteesta kärsivä maku periaatteessa ohjaisi keskikastiin, mutta raikas ja kuohkea suutuntuma vie olutta kärkipään suuntaan. Viimeisen kulauksen jälkeen tuntuma on se, että tätä olisi helposti juonut sen 0,75-litraisen lekankin ja hymyillyt päälle, joten luotetaan nyt arviointitavan nimenkin mukaan fiilikseen ja laitetaan kärkipäähän. Kun tuota kategoriaa silmäilen, niin on siellä muitakin vastaavin sanankääntein arvioituja sisällä. Hieno saison, kiitos siitä Timppa & crew.

Kimmolut Kesähuuma
Kotiolut | 5,5% | 24 IBU | Reseptiikkaa ja alla

Eräkoko 20 litraa
Viking Pilsner 80% 
Viking Munich 10% 
Viking Wheat 10% 

10 g kipsi 
30 g Perle 60 min 
10 g East Kent Goldings 15 min 
30 g makea appelsiinin kuori 15 min 
30 g East Kent Goldings 0 min 
Hiivana Lallemand Belle Saison 

Tekijän kommentit:
"Olen kokeillut kolmea eri saisonhiivaa. Pidän Belle Saisonista sen tuoman pienen kirpeyden ja kuivaksi käymisen vuoksi. Tehostan kuivaksi käymistä matalalla mäskäyslämpötilalla (64 C) ja osaltaan myös korkeahkolla käymislämmöllä (24 C), minkä ensisijaisena tavoitteena toki on hiivan esterien kutkuttelu. Aiemmin olen antanut saisonin kanssa käymislämmön nousta niin korkealle kuin on noustakseen (27 C on ollut maksimi), mutta nyt pidin lämmön tasaisesti 24 C tuntumassa, mikä mielestäni riitti tavoiteltavien hiivan aromien saavuttamiseen. Loppupaino oli tälläkin kertaa 1.002, joten kuivaa on, mistä syystä katkerohumalointi on jätetty hyvin maltilliseksi. Ainakin omissa kuvitelmissani makea appelsiinin kuori tasapainottaa tuota kuivuutta. 6% ABV on mielestäni saisonilleni optimi, varsinkin kun nyt tuli testattua tätä hiukan kevyempää 5,5% vahvuutta. Toivottavasti silti maistuu"


Kirkas ja vaalean kultainen tämäkin on, juuri tältä saisonin kuuluu mielestäni näyttää. Tuoksussa tässäkin Belle Saisonin tunnistettava ja raikas ”mausteinen belgihedelmä” toimii veturina, lisänä löytyy hunajaisuutta, hentoa vehnäisyyttä ja hedelmäisyyttä, joka ei nyt suoraan appelsiininkuoriin yhdisty vielä tuoksussa ainakaan. Pehmeä ja raikas tuoksu, eli houkuttelee! Tuntuma on tässäkin korkeasta käymisasteesta johtuen kuiva, mutta maltillisemmin katkeroituna edellistä Timppaa selvästi pehmeämpi. Makukin on Timpan Teorialuentoon verrattuna purennaltaan kesympi, joskin runsaamman ja monipuolisemman hedelmäinen. Suutuntumasta tulee mieleen jopa kolmen viljan Tripel Karmeliet, jossa on samanlainen hurmaava kuohkea pehmeys. Hiivan mausteisuuskin tuntuu jäävän vasta aivan jälkimaun hommiksi ja sellainen iskevyys, jossa itse saisonissa pidän, jää vähän vajaaksi. Hiilihappotasokin on ehkä hieman maltillinen tähän tyyliin ja sellaiseksi se saattaa omassa saisonissakin jäädä, kun en kuutta grammaa enempää jälkikäymissokeria litraa kohden uskaltanut kuohupommien pelossa laittaa. Juotavuus tässä on kuitenkin erinomaisella tasolla ja kategoriavalinta uhkaa jälleen mennä vaikeaksi, koska ei tässäkään juuri valittamista ole ja ne vähätkin valitukset menisivät jo ehkä nillityksen puolelle. Fiilis sanoo, että ylemmässä keskikastissa olisi tätä vastaavia oluita, joten laitetaan siis sinne ”varsin jees” osastolle, vaikka lähellä se ”kärkipäätäkin” on. Joka tapauksessa laadullisesti virheetöntä kotiolutta tältäkin tekijältä, Timpan reseptiikka vaan puri minun makuuni paremmin. 

Fiilispohjainen ranking

Varsin jees:

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Brussels Beer Project / Huyghe / Dupont

0 kommenttia
 
Saisonien parissa jatketaan. Nämä ovat osoittautuneet mitä mainioimmiksi pihatissuttelujuomiksi. Onhan saison ehdottomasti parhaimmillaan juuri kesän makuinen. Tässä kolmikossa taas yksi olut legendaariselta Dupontilta. Kyseessä on Hirond Ale, jota en olekaan aiemmin maistanut.

Brussels Beer Project Soleil Levant
Flower Saison | 5,5% | Sisältää ohramallasta | Humalat Magnum, Hallerthau Blanc, Hersbrucker, Simcoe | Mausteena seljankukka, unikko, jasmiini



Mittavalla ainesosaluettelolla siunattua tavaraa. Olut alkaa kaatumaan lasiin maltillisesti vaahdoten ja kun yritin kaatoa koventaen muodostaa kunnon vaahdon, niin pullonpohjalta tuli myös aimo ripaus pienipartikkelista hiivaa lasiin, joka hieman sameutti ulkonäköä. Kuvassakin voi nähdä hiivaa leijailemassa oluen seassa juuri kaadon jälkeen.  Tuoksu on hyvin kukkainen ja seljankukan raikkaan sitrusmainen aromikkuus nousee voimakkaimpana esiin. ”Belgihedelmää” ja hiivan tuottamaa mausteisuuttakin hieman. Mausteena käytetyt kukat kuitenkin kärjessä. Maku on niin ikään alussa raikkaan sitrusmainen ja kukkainen, mutta keskivaiheilta loppua kohti liukuessa maku jotenkin katoaa. Katkero ja purenta tuntuu suurelta osin jäävän piippuun ja mausteinen loppu jää melko pliisun tuntuiseksi. Hyvä alkumaku, mutta jää siis jotenkin kesken. Suutuntuma on kuitenkin varsin hyvä ja runsaat hiilihapot tuovat sellaista tiettyä kipakkuutta, joka hieman paikkaa loppuvedon puutteita. Lopulta selkeästi keskikastin tavaraa, jolla olisi viimeistellympänä potentiaalia nousta vielä korkeammallekin.

Huyghe La Guillotine
8,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, humala, hiiva



Speksien perusteella jonkinlaista duvelmaista blondea ehkä tarjolla. Etiketti kertoo määritelmäksi Golden Blond. Giljotiini saattaa vertautua tässä helppoon juotavuuteen, eli napsahtanee jos liikaa nauttii - vahvuutta on kuitenkin sen verran. Tuoksu on viljaisen maltainen, hieman hunajainen sekä humalainen. Varsin tuntuvaa ja uskoakseni hiivan tuottamaa mausteisuutta löytyy myös. Ei hullumpi tuoksu, eikä sitä ole makukaan. Se on jopa varsin runsaani mausteinen ja jonkin verram katkeroitukin. Runkoa on Duvelia tukevammin ja voimakkuuskin silti hieman kurkkaa maun loppupuolella, joten aivan ylimmän kategorian hekumallisuuksiin ei kuitenkaan ylletä. Hyvä perustason vahva belgiblonde. Mausteisuudessaan saisonmainen, mutta raikkaudessa on tietysti tässä vahvuusluokassa jo annettava hieman periksi. Kesäisessä illassa kuitenkin varsin nautittava tuttavuus ja vaikutuksenkin huomaa.

Dupont Hirond Ale
5,7% | Vesi, ohramallas, speltti, sokeri, humala, hiiva
 

Vähän kuparissävytteinen on tämä duponttilainen ja vaahtoaa totutun iloisesti. Tuoksu on maltainen, hieman vehnäinen ja mausteisuudeltaan sekä humalaisuudeltaan tosi mieto. Hedelmäisyyttä on kevyesti, luultavastikin hiivan käymisestä tullutta. Alkumaku on makeahko, mutta se kuivuu kivasti loppua kohti katkeron kertyessä. Yleisfiilis on varsin maltainen ja blondejen tyyliin pehmeän ”belgihedelmäinen” sekä hieman hunajainen. Dupontin hiiva ei ole tähän juuri mausteisuutta tuottanut vaan lopun purenta jää pelkän katkeron varaan eikä se täysin riitä melko runsaankin makeuden leikkaamiseen. Muistuttaa jonkin verran De Ranken Saison de Dottigniesia. Maltainen, melko kesy, mutta kuitenkin jollain tavalla viehättävän belgimäinen. Hyvä suutuntuma. Keskikastiin ilman muuta, mutta ei mitään asiaa huippujen joukkoon.
 
Kolme lisäystä siis kategoriaan "Varsin jees". Kokonaissaldo nyt 42 eri saisonia ja muutamia on vielä maistamattakin. 

Fiilispohjainen ranking

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon 
Hitachino Nest Saison Du Japon
Moose On The Loose Appelsiison
Brussels Beer Project Soleil Levant
Huyghe La Guillotine
Dupont Hirond Ale

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Sori Brewing / Hitachino Nest / Moose On The Loose

0 kommenttia
 
Saisonkesän hekuma jatkuu. Viime postaus päättyi maistettujen saisonien / blondejen / farmhouse alejen kokonaislukemaan 36 kappaletta. Tänään pistetään seuraava kymppi melkein auki ja arvioidaan kolme lisää. Joukossa hieman eksotiikkaa Japanin tyyliin ja taas yksi porilainenkin.

Sori & Dois Corvos Lost Crow
5,5% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta | French Saison yeast, Hallerthau Blanc, seljankukka


Virolais-portugalilais-suomalaista seljankukka saisonia seuraavaksi. Kyseessä siis suomalaisvoimin perustetun tallinnalaispanimon kollaboraatio portugalilaisen Dois Corvoksen kanssa. Vaalea olut vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on raikas, mausteinen ja jännällä tavalla kukkainen sekä sitrushedelmäinen. Seljankukka on uusi tuttavuus, mutta google kertoi, että mehua sillä ainakin maustetaan ja tässäkin vaikuttaa toimivan hyvin. Varsin uniikki tuoksu tähän kattaukseen taas. Saisonin mausteiset ja belgiset yleispiirteet toki, mutta sitten tätä kukkaista eksotiikkaa lisäksi. Maku on myös kuivakka ja raikas. Hallerthau Blancin ”jotain rypälemäistä”, mutta samalla raikkaan hedelmäistä aromikkuutta varsin runsaasti. En tosin osaa sanoa mikä osa tästä hedelmäisyydestä tulee tuosta seljankukasta, mutta sellainen terhakka sitruunankuorimainen fiilis tässä on. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen kuten tyylissä pitääkin ja loppuveto vetää mukavan kuivaksi. Mikää osa-alue ei kyykkää vaan homma toimii raikkaasti - kärkipäätä siis!

Hitachino Nest Saison Du Japon
5,0% | Sisältää ohramallas, vehnämallas | Yuzu Saison | Fermentation infused with yellow Koji yeast

Japanilaissaison kaatuu lasiin oranssihtavana ja melko kirkkaana. Tuoksu on jännän sitrusmainen, hieman teelehtimäinen ja ehkä limemäinenkin. Selvästi erilaista, mutta yhtä kaikki raikasta vibaa niin kuin eurooppalaisissakin saisoneissa. Selkeää mausteista belgihiivaisuuttakin menossa mukana, eli saisoniksi tunnistaa vaivatta. Sitrusmaisuus selittyykin googlettelulla, sillä yuzu on sitrushedelmä. Näin sitä olutta juomalla oppiikin taas jotain. Maku on myös varsin mainio aluksi, sillä sitrus ottaa omalla ja nyt siis ilmeisesti yuzumaiseksi lokeroitavalla twistillään ensin tilan haltuun. Parin siemauksen jälkeen alta paljastuu kuitenkin makeahko ja katkeroltaan melko pliisu pohja, jossa ei saisonhiivan tuottamaa esterisyyttäkään liiaksi ole ja hiilihapotkin turhan maltilliset tähän tyyliin. Hyvä sitruksen puraisu kuitenkin. Selvästi taas erilainen kokemus tähän kattaukseen. Sijoitan kategoriaan varsin jees, koska ilokseenhan tätä juo ja ottaisin vielä toisenkin, mutta huippujen hekumaan jää kurottavaa.

Moose On The Loose Appelsiison
5,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas (pilsner, cara pale, wheat), humala (Mandarina Bavaria), hiiva, mandariini, appelsiini


Utuisen samea oranssihtava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksussa on aitojen sitrushedelmien pirskahtelevaa raikkautta ja Belle Saison hiivan tuttua hieman omenankuorimaista ja mausteista käymisaromikkuutta. Hyvä raikkaus. Oluen suutuntumassa tuntuu sellainen tietty greippimäisen ”hedelmälihainen” karvaus ja makukin on miellyttävän ja ennen kaikkea runsaan hedelmäinen. Mandarina Bavarian makeamman mandariinimainen ja varsin uniikki humalaisuus tulee vielä hyvänä lisänä siihen päälle. Katkeroa ja kuivan purevaa loppua ei tule vaan pehmeämmän hedelmäiseksi jää. On laadukas ja ennen kaikkea kesäsesonkiin sopiva. Tämä voisi toimia lempeytensä ja suuta hyväilevän pehmeän hedelmäisyytensä vuoksi hyvänä porttioluena purevampien ja kuivempien saisonien pariin, mutta kokeneemmalle konkarille lopetus jää vähän kesyksi, vaikka runsasmakuinen muuten toki onkin. Lähellä kärkipäätä, mutta sijoitan nyt keskikastiin vähän liian "helppona". Joka tapauksessa laadukasta näyttöä saisonien saralla hirvipanimolta taas kerran.

Fiilispohjainen ranking

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere
Sori & Dois Corvos Lost Crow

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon 
Hitachino Nest Saison Du Japon
Moose On The Loose Appelsiison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Beer Hunter's / Õllenaut / De Glazen Toren

0 kommenttia
 
Saisonkesän tiimellyksessä maistetut saisonit/blondet/farmhouse alet nousivat viimekertaisen kolmikon jälkeen jo kokonaislukemaan 33 kpl. Eikä siinä vielä kaikki - lisää nimittäin tulee! Tässä seuraavat kolme.

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur
6,0% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, kaura, humala, hiiva

Porilainen Mufloni on ainakin minulle se Suomen oma klassikkosaison. Jo pidempään saatavilla ollut ja aina maukas tuote. Join viimeksi ison lasillisen Turku Craft Beer festeillä hanasta ja nyt saisonkesää tahdittaa Alkon verkkokaupasta tilattu pulloversio. Lasiin kaatuu utuinen oranssihtava olut, jonka vaahto on pitkäkestoinen. Tuoksu on tutusti raikkaan päärynänkuorimainen ja hieman tallimainen, eli brettaa sisältävä hiivacocktail on taas tehnyt työnsä hyvin. Villiyrttimäistä mausteisuuttakin nousee mukaan, mutta pääpaino on raikkaalla "belgihedelmällä". Suutuntuma on melko pehmeä ja yllättävänkin täyteläinen. Kauran vaikutus tuntunee tässä nyt selvästi enemmän kuin aiemmin, kuin rutikuivia belgiverrokkeja on jokunen hiljattain maisteltuna. Makeutta ei kuitenkaan liiaksi ole, vaan maku kuivuu melko voimakkaankin katkeron voimasta upeaan tallimaiseen lopetukseen. Hedelmäisyyttäkin on runsaasti. Toimii erittäin hyvin taas kerran ja vaikka tässä on monia hienoja suomi- ja porisaisoneitakin jo maisteltu, niin tuntuu että tämä tuttu Mufloni on silti edelleen keulilla. Kaikki vaan natsaa ja pieni brettaisuus tuo sen pienen raikkaan lisän vielä siihen päälle. Upea olut - kärkipäätä!

Õllenaut Sesoon
5,3% | Sisältää ohra- ja ruismaltaita | Humalat Cascade ja Simcoe


Hieman punertava, vaahdoltaan vain hetken kestävä olut. Tuoksussa on hieman mämmimäistä rukiin tuntua, raikasta saisonhiivan belgihedelmäisyyttä ja sitruksista sekä kukkaista jenkkihumalaa. Erikoinen kombo, jossa mallas yllättävänkin vahvasti mukana - siis tähän oluttyyliin ajatellen. Maku alkaa raikkaana terhakan hiilihappoisuuden ja saisonhiivan hienosti tuottaman mausteisuuden ja hedelmäisyyden kanssa. Ruis tuntuu tuovan mallaspohjaan täyteläistä ja jopa hieman paksuakin tuntua, mutta katkero pyyhkäisee kuitenkin suun nielaisun yhteydessä kohti kuivempaa lopetusta. Tuoksun mämmimäisyyttä ei maussa (onneksi) ole vaan ruis nousee leipäisempänä esiin mausteisessa jälkimaussa. Juotavuus on hyvä ja makukin varsin miellyttävä. Jenkkihumalat eivät nouse erityiseen rooliin, vaan hiivan tuottamat aromit ovat pinnalla, kuten saisonissa pitääkin. Parempaa keskikastia, mutta ei kuitenkaan kärkipään tasoa.

De Glazen Toren Saison d’Erpe-Mere
6,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, sokerisiirappi, humala, hiiva


Vaalean keltaista ja erittäin runsaasti vaahtoavaa tavaraa kaatuu lasiin. Pullotus on tapahtunut helmikuussa 2019 ja pullossa jälkikäyminen on nähtävästi ollut runsasta. Tuoksu on erityisen houkutteleva, vaikka siinä ei sinänsä olekaan mitään yksittäistä erityisen voimakasta aromia. Kokonaisuudessa on vaan jotain sellaista Tripel Karmelietin mieleen tuovaa pehmeää ja miellyttävän hedelmäistä harmoniaa. Omenaisuuttakin hieman. Hyvä raikkaus, mutta ei juurikaan mausteisuutta vaan enemmänkin sitä pehmeyttä. Ehkä jopa tuoksultaan lähempänä joitakin tässä jo maistelemiani belgiblondeja siis siinä suhteessa. Makukin on erittäin hyvä ja täydellisen tasapainoinen. Ei kovin katkeroinen, vaan pehmeähkö, mutta silti miellyttävän kuivaksi ja korianteriselta mausteisuudeltaan lopulta purevaksikin kääntyvä. Tässä oluessa taikuus löytyykin juuri oikeanlaisesta pehmeästä, raikkaasta ja toki runsaan hiilihappoisesta suutuntumasta. Makeutta ei ole liiemmin, mutta tarpeeksi ettei vahvuus tunnu läpi. Palaset loksahtavat täysin kohdalleen ja kokonaisuus on vain ja ainoastaan erittäin miellyttävä. Harmoninen olut. Ei hyökkää millään osa-alueella, mutta toimii kaikilla. Melkoista tajunnanvirtaa tulee nyt, mutta olut on siis saisonmaisen mausteinen, blondemaisen pehmeän hedelmäinen, vehnäoluen hiilihappoinen ja tripelmäisen runsasmakuinen. Ainut miinusmerkki tulee ehkä tällä kertaa liiankin runsaasta hiilihappoisuudesta, joka varsinkin pullon alkupäässä pisti kovastikin röyhyttämään. Ison pullon kesto on jalkapallo-ottelusta noin yhden puoliajan ja tauon verran. Kärkipäähän ehdottomasti.

Fiilispohjainen ranking

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur
De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hof ten Dormaal / Dupont Moinette / De Dolle

0 kommenttia
 
Sitten maistoon seuraavat kolme saisonia, tai tähän kattaukseen osui nyt vaan yksi saison ja kaksi blondea, mutta kuitenkin. Homman ydin on raikkaan belgityylisen oluen maistelu ja blondet mahtuvat kauniisti joukkoon.

Hof ten Dormaal Dad's Tea
6,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, jasmiinitee, sokeri



Aiemmin maistamani Hof ten Dormaalin perussaison valahti alimpaan kategoriaan, eikä paljoa parempi alku ole tälläkään maistelulla. Pullo ei nimittäin sihahda avattaessa ollenkaan ja lasiinkin kaatuu käytännössä vaahdotonta tavaraa. Korkin tarkempi tarkastelu osoittaa, että kyse on korkkivikaisesta pullossa. Korkissa on kuvissakin näkyvä vekki tai kolhu, eikä se ole ollut kunnolla paikoillaan. Arvioimaan ei siis tarvitse edes ryhtyä, nauttimisesta puhumattakaan. Laitetaan tämä nyt spesiaalit kategoriaan viallisena, niin jää kuitenkin muistiin. Ei kovin vahvaa näyttöä tullut nyt tähän kattaukseen tältä panimolta.

Dupont Moinette Blonde
8,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva


Klassikkona pidetystä saisonistaan tunnetun Dupontin blondea maistoon nyt. Isosta pullosta tietenkin. Tuoksu on heti herkullinen hunajaisella maltaisuudellaan ja panimon tunnistettavan pippurisella hiivan mausteisuudella. Olisin itseasiassa olettanut blonden olevan mausteisuudeltaan hieman saisonia kesympi, koska sellaisia ne ovat toistaiseksi olleet, mutta ei näköjään Dupontilla. Hentoa hedelmäisyyttä jopa enemmän kuin heidän saisonissaan. Maku on tämän vahvuiseksi miellyttävän raikas ja kuivuu katkeroinnin sekä lämmön voimasta miellyttävään loppuvetoon, joka on tuntuvan mausteinen, mutta silti jotenkin pehmeä. Humalaa vaikuttaisi olevan saisonia vähemmän ja se sopii tähän vahvempaan tyylilajiin hyvin. Hieman Duvelia makeampi tämä on, mutta paljon samaakin löytyy - oluesta tuleva fiilis on juuri samanlainen. Vaara on läsnä kun tätä nautitaan, sillä kasi ja puol on hyvin piilossa ja oluen raikkaus kehottaa janojuomamaisiin toimintatapoihin. Kärkipäätä, ei voi muuta väittää kun fiilis niin sanoo. Erittäin hieno blonde.

De Dolle Arabier
8% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, sokeri
 
 
De Dollen blonden korkki sanoo päiväyksen koittavan JUL 2019, eli kuukauden päästä oltaisiin jo täysi-ikäisiä. Vanhasta tottumuksesta De Dollen tapauksessa tämä saa korkkauksen tapahtumaan hieman iisimmin. Varovaisuus ei ollut tällä kertaa turhaa, sillä tavara tosiaan puskee pullosta ulos. Ei nyt syöksyen, mutta kuitenkin hiljalleen nousten. Lasiin kaatuu aluksi miltei pelkkää vaahtoa. Joitakin minuutteja menee, ennen kuin olueen pääsee järkevällä tavalla käsiksi. Tuoksu on mielestäni erittäin duvelmainen. Pippurisuutta, hentoa humalaisuutta, kosolti belgihedelmää ja pientä lämpöä. Olut toki kuohahti avattaessa, mutta tuoksu tai makukaan ei tarjoa mitään epämiellyttävyyksiä. Maku on niin ikään duvelmainen ja mausteisuudeltaan ihan saisonien tasoa. Pippurisuutta ja alkoholin lämpöä sekä lämmettyään myös hentoa viinaisuutta, mutta ei kuitenkaan raskautta. Hedelmäisyys jää maussa vähän taustatekijän rooliin, mutta hunajainen maltaisuus tulee hyvin esiin. Keskikastin tavaraa. Häviää Dupontin blondelle juotavuudessa ja on hieman turhan "lämmin" kärkipäähän.

Fiilispohjainen ranking

Kapittel Watou Blond
Dupont Moinette Blonde

Varsin jees:

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)
Hof ten Dormaal Dad's Tea (korkkivikainen)

Saisonkesä 2019: Kapittel / Du Brabant / De Ranke

0 kommenttia
 
Mörköseksivauhelle ei anna armoa. Hiki virtaa ja saisonia kuluu. 27 eri varianttia on takana ja nyt jo kesäkuun alussa päästään jo seuraavien kolmen (no itse asiassa neljän) saisonin myötä jo kolmosella alkavaan lukemaan. Onko mahdollista, että maisteltavat saisonit loppuvatkin jo ennen aikojaan? Eikö elokuulle jääkään enää maisteltavaa? Näihin kysymyksiin saat vastauksen ainoastaan Reittausblogin mittavaa saisonkesää seuraamalla. 

Kapittel Watou Blond
6,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



No nyt on runsaasti vaahtoavaa luostariolutta tarjolla. Väriltään kultaisen oluen tuoksu on hunajaisen maltainen ja belgihiivaisen ”päärynänkuorimainen”, ei mausteita eikä humalaisuutta, vaan nyt on sitä blondelle ominaista pehmeyttä ja koko aromikattaus on käytännössä belgihiivan tuottamaan raikkaan hentoa hedelmäisyyttä. Saisonhiivahan toisi monesti myös mausteisuutta mukaan, mutta sitä tässä ei ole. Maku on myös appelsiininkukkahunajainen ja todella miellyttävästi loppua kohti kuivuva. Ei juuri katkeruutta, eikä belgityylistä hedelmäistä käymisaromikkuutta lukuunottamatta mitään ”saisonmaisuutta”, vaan selkeästi miedompaa ja pehmeämpää kaikin tavoin. Kyllä tässä nyt selkeä linjanveto alkaa muodostumaan blondejen ja saisonien väliin. Molemmissa hiivan tulee olla maun tuottajista se tärkein, mutta saisonissa hiivan pitää olla voimakkaampi ja humalaisuuden korostuneempi. Mausteitakaan ei saisoneissa kaihdeta. Blondet ovat siis monella tapaa konservatiivisempia ja ehkä aloittelijaystävällisempiä, jos belgioluisiin on vasta lähdössä tutustumaan. Tämä on erittäin hieno ja juotavuudeltaan täydellinen blonde kuitenkin, joten kärkipäätä.

Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
6,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva | Pullotettu 01/2019



Melko koruttomalla etiketillä varustettu iso puteli aukeaa iloisen suhauksen säestämänä. Lasiin kaatuva saison on kirkkaan kultainen ja vaahtoaa helposti. Erittäin raikas ja jopa tuntuvasti tallimainen tuoksu omaa Orvalin kaikuja. Taikuuden seassa on kuitenkin tiukemman yrttimäistä, jopa gruitit mieleen tuovaa mausteisuutta. Kuin suomyrttiä, minttua tai jotain vastaavaa. Tuntumaltaan olut on kuiva ja varsin purevakin. Raikkaamman hedelmäistä ja funkyä otetta on, mutta loppuveto kääntyy varsinkin lasin loppua kohti vähän tympäisevän ruohoiseksi ja sellainen viimeinen hekumallinen silaus jää puuttumaan. Ehdottomasti hieman villihiivainen, suuta supistavakin, mutta ehkä humalaa tai jotain maustetta (jota tosin etiketti ei mainitse) on liikaa tai vääränlaista, sillä kuivan ruohoisuuden maku ja tuntu jälkimaussa ei ole miellyttävä. Pienissä annoksissa toimii ja se pelastaa oluen keskikastiin. Itse kyllä jouduin taistelemaan ja tissuttelin ison putelin loppuun asti. Loppua kohti meno hiivojen myötä jo hieman tasoittuukin tai sitten aistit vaan turtuvat. Keskikastia kuitenkin.

De Ranke Saison de Dottignies
5,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva



Oranssihtavampaa osastoa tämä saison. Melko kirkaskin ilman hiivoja. Tuoksu on peräti maltainen, vain kevyesti mausteinen, mutta melko tuntuvasti yrttimäisen humalainen. Maltaisuus toi aluksi mieleen alimpaan kategoriaan manatun Bryggeri Helsinki Saisonin, mutta on tässä enemmän särmää, vaikka ei sellaista tiettyä raikasta ”belgituntua” olekaan. Maku on kuitenkin melko kuiva ja oikein tuntuvasti katkeroinen. Mausteita on myös mutta se raikas ”belgihedelmäisyys”, joka tyylissä viehättää jää puuttumaan eikä hiivan esteritkään oikein liiemmälti nouse esiin. Vähän sellainen saisonien pils - suoraviivainen, maltainen ja katkeroinen. Keskikastin alimpaan osioon, ei tämä niin kehno kuitenkaan ole kuin kehnompien osio edellyttää. Varmaan tälläisellekin ystäviä löytyy, mutta itse tykkään pirteämmistä.

Löysin saman oluen parin päivää maistamisen jälkeen myös kotoisen Citymarketimme hyllystä erilaisella etiketillä ja ilmeisesti siis tuoreempana, koska vanhan tyyliseen etikettiin olin törmännyt aiemminkin. Päätin antaa oluelle toisen mahdollisuuden. Jos oikein etikettejä tulkitsen, niin netistä tilaamani ja siis yllä maisteltu olisi pullotettu OKT 17 eli siis tosi vanhaa jo (vaikka päiväys vuoteen 2022!). Uudempi Citymarketista ostamani taas DEC 2018 ja päiväystäkin inhimillistettyä vuoteen 2020 asti.



Selkeä ero aiempaan varsinkin tuoksussa, joka on nyt raikkaan aromaattisesti hedelmäinen, edelleen toki viljavan maltainen, mutta hedelmäisempi ote on nyt selvästi enemmän pinnalla. Maku on niin ikään aiempaa versiota terhakampi ja nyt sitä pirteyttäkin löytyy, jota vanhemmassa versiossa jäin kaipaamaan. Ei vieläkään nouse keskikastista huippujen joukkoon, mutta selvästi parempi on näin tuoreempana. Kunnon esterisyys ja mausteisuus hiivasta. Vähän kyllä yllättävää jos ikä olisi vienyt aieammasta hiivan tuottamat aromit pois tai sitten kyse on jostain muusta. Erienkin välillä voi toki olla heittoa, mutta ei ammattipanimolla tietenkään saisi olla. Kotimaastakin voi siis saada tuoreempaa ja parempaa kamaa kuin ulkomailta (ja tässä tapauksessa suoraan Belgiasta) tilattuna. 

On osavuosikatsauksen aika nyt, kun 30 pääosin erittäin hienoa maistoa on takana. Kärkipään suoritukseen on yltänyt jopa 11 saisonia. Keskikastiin eli arvosanaan "varsin jees" on asettunut 16 kontenderia ja vain kaksi on joutunut vähän kehnompien kategoriaan. Erikoisuuksiin on sijoitettu yksi jo päiväyksensä parilla vuodella yrittänyt wanhus. 

Jatkoa seuraa!

Fiilispohjainen ranking

Kapittel Watou Blond

Varsin jees:
Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
De Ranke Saison de Dottignies
Vähän kehnommat:
Spesiaalit:  




Saisonkesä 2019: Pyynikin / Fiskars / Linden

0 kommenttia
 
Ja taas ajetaan. 24 saisonia on takana ja ainakin saman verran vielä edessä. Nyt onkin luvassa oikein teemapäivä, sillä olen valikoinut kolme kotimaista saisonia samaan postaukseen. Jokainen näistä on vieläpä maustettu marjoilla. Ensimmäinen hillalla, toinen kirsikalla ja kolmas vadelmalla. 

Pyynikin Cloudberry Saison
5,0% | Sisältää vettä, ohraa, vehnää ja humalaa | Mausteena hilla.



Kirkas vaalean kultainen olut tuoksuu miellyttävästi hillalle. Päärynänkuorimaista belgihiivan esterisyyttä nousee myös mukaan, mutta ei liiemmin mausteisuutta saati humalaa. Pointti tietysti onkin mausteena käytetyssä mainiossa marjassa. Makukin on varsin pehmeä ja tuntuvasti hillainen. Vehnäistä kuohkeutta tulee mukaan alussa ja loppupuolella on pieni hapokas nipistys, mutta ei juuri minkään sortin purevuutta tai katkeruutta, joten sinänsä mukavasta mausta huolimatta kokemus jää hieman vajaaksi. Raikas ja mutkaton juotava tämä kyllä on. Muistuttaa helppoudellaan enemmän monia tässäkin kattauksessa nautittuja blondeja kuin tyypillistä saisonia. Keskikastiin menee manselainen.
Fiskarsin Påske Saison (Oak Foeder Aged with Cherries)
5,4% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | Tammitynnyrissä kypsytetty kirsikka-saison



Kirkas, punertava ja vaahdoltaan tyylille ominaisen kuohkea olut. Tuoksu ei yllättäen painotukaan kirsikkaosastolle, vaan saisonhiivan rouhean mausteinen ja ”belgihedelmäinen” ulosanti on pinnalla. Kirsikkaisuus tulee mukavana lisähöysteenä. Jostain syystä oletin toisin, mutta mukava olla tässä asiassa väärässä. Maku on myös terhakan saisonmainen. Kirsikka tulee tuoksua voimakkaammin esiin, mutta saisonhiivan ominaispiirteet löytyvät niin ikään selkeinä. Oikein mukavan makuinen. Tynnyrin makua on vain hieman ja sen löytää parhaiten jälkimaun puolelta. Loppuveto jää katkeron puutteesta johtuen tässäkin hieman vajavaiseksi, joten ei nyt aiheuta ylimpään kategoriaan oikeuttavaa hekumointia, mutta helposti hyvää keskikastia ja erottuu tietysti foederkypsytyksellään muista verrokeista.

Linden Pi.La Raspberry Edition (proto)
5,3% | Vadelmalla maustettu


Kirkas kuparisen punertava olut. Selvä ero normiversion kultaiseen väritykseen. Tuoksu on varsin raikkaasti vadelmainen ja hieman saisonhiivaisen mausteinen. Alkuperäisversion Sorachi Ace humalaa en haista vadelman alta, mutta en toisaalta tiedä onko sitä tähän käytettykään. Suutuntuma on alkuperäisversion tavoin kuivakka ja hieman katkeroinenkin. Vattu tuo omaa hennon karvaista tuntua loppuvetoon. En voi asialle mitään, mutta vadelma tuo hiilihapotetussa juomassa aina mielleyhtymiä muumilimppariin, vaikka ei tässä limumaista makeutta yhtään olekaan. Ne saisonmaiset piirteet joita itse arvostan jäävät hieman vadelman alle piiloon, paitsi suutuntuma joka pitääkin oluen visusti keskikastin puolella. Ja onhan tämä hyvän makuinenkin, mutta mieluummin otan saisonit ilman lisättyjä marjoja tai hedelmiä.
Sellaisia kokemuksia siis kotimaiselta marjasaisonien osastolla tähän väliin. Ei huonoja, mutta eivät missään nimessä myöskään se "mun juttu". Varmasti näillekin omat ystävänsä löytyy, mutta itselleni menee saisonkin paremmin ilman.

Fiilispohjainen ranking


Varsin jees:
Hapkin 
Pyynikin Cloudberry Saison
Fiskars Påske Saison
Linden Pi.La Raspberry edition (proto)

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hapkin / Belgoo / Dupont

0 kommenttia
 
Tehdään töitä ja mennään eteenpäin. Saisonkesä jatkuu eikä periksi anneta.

Hapkin
8,5% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva



Tyylikäs etiketti tässä vahvassa blondessa. Kirkas kultainen olut, joka taas tuttuun belgityyliin rakentaa vitivalkoisen vaahtokukan ylleen. Tuoksu on hunajainen, päärynäinen ja aavistuksen humalainen. Vahvuus ei tunnu ollenkaan tuoksussa. Eikä muuten näemmä tunnu maun puolellakaan. Hyvin pehmeä suutuntuma, vaikka hiilihappojakin on kohtalaisen runsaasti. Päärynänkuorimaista varsin raikasta hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja puraisultaan melko hentoinen, mutta kestoltaan pitkä katkero jälkivedossa. Kokonaisuutena erittäin tripelmäinen ja olisikin sopinut paremmin viime kesäiseen otantaan, mutta ei anneta sen seikan nyt haitata, vaan nautitaan tästä. Aurinko laskee mailleen, ihmiset hiljentyvät ja luonto herää ihan eri tavalla henkiin. Hyvä aika istuskella terassilla ja fiilistellä oluen kanssa. Pistetään tämä nyt keskikastiin. Vaikka oikein maukasta onkin, niin käy loppua kohti varsin yksioikoiseksi, vaikkakin samalla säilyttää silti juotavuutensa hyvin.

Belgoo Saisonneke Extra
4,4% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva | Kuivahumaloitu



Lienee kattauksen kevein toistaiseksi, vahvuudeltaan siis. Kaunis kellertävä olut, jonka tuoksu on raikas. Siitä löytyy korianterista mausteisuutta, vehnäolutmaisia piirteitä ja kosolti myös sitrusmaista humalaa. Todella miellyttävä tuoksu, eikä häviä intensiteetissä lainkaan vahvemmilleen. Maku on niin ikään hyvä. Kuohkean vehnäinen suutuntuma, mausteisuus ja raikas sitruksisuus saa oluen tuntumaan ajoittain varsin witbiermäiseltä, joka ei ole ollenkaan huono asia kesäisen kepeässä saisonissa. Loppuvedon purenta on kyllä ehtaa sesoonia - sekä humalan katkeroa, että mausteita. Onpas saatu paljon makua ja nimenomaan hyvää makua 4,4% vahvaan olueen. Kärkipäätä ehdottomasti! Harmi ettei ole Suomen kaupoissa ainakaan vielä näkynyt.

Saison Dupont
6,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva


Nyt lasiin klassikko Dupont, joka hieman Fuller's ESB:n tavoin tuntuu olevan sellainen, johon kaikkia tyylinsä oluita aina verrataan. Olen nauttinut tätä monesti aikaisemminkin, mutta onko näkemykseni oluen hienoudesta nyt muuttunut suuntaan tai toiseen, kun tuoreita verrokkeja on enemmän muistissa? Kirkkaan ja väriltään kultaisen oluen tuoksu on moniin tämänkin kattauksen kärkipään oluisiin nähden yllättävän mieto. Hedelmäisyys ja hekuma ei nouse lasista sillä intensiteetillä, kuin monissa humalaisemmissa tai vähän eksoottisemmin käyneissä verrokeissa. Sen sijaan tuoksussa on ehkä tähän mennessä kattauksen kovin mausteisuus ja nimenomaan pippurinen, väkevä mausteisuus. "Belgihedelmäisyyttä" eli omenan- ja päärynänkuorimaisuutta myös, mutta ei niin intensiivisesti. Viehättävä tuoksu kuitenkin, klassikon tuoksu. Maku on taas taikuutta. Siinä tuoksun elementit kokoontuvat yhteen voimakkaammin ja varsinkin katkerohumalointi pääsee kuivaksi käyneen loppuvedon kanssa iloittelemaan oikein kunnolla. Hieman hunajaisuutta, mutta myös yllättävän viljavaa maltaisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu ollenkaan makealta. Sokeria on käytetty, joten se ehkä keventää sopivasti 6,5% vahvan oluen maltaisuutta. On tämä selvästi tyylin keskivertoa katkerampi, ainakin nyt aiemmin maistamiini saisoneihin verrattuna. Todella pureva ja pitkäkestoinen katkeruus ja nyt siihen liittyy myös hiivan tuottamaa pippurisuutta, joka sekin korostaa vaikutelmaa. On ehdottomasti hieno olut ja menee kärkipäähän. Aiemmin maistettujen perusteella kuitenkin jotenkin oletin ja sitä kautta "muistin" Dupontinkin olevan huomattavasti hedelmäisempi, mutta tämä onkin suorastaan suoraviivainen humalapommi moniin kompleksisempiin verrattuna. Mainio jytky ja juotavuudenkin pääsee ison pullon kumoamisen aikana toteamaan toimivaksi. Jytisee ensin kielen päällä maukkaana ja sitten pääkopassa sopivan hekumallisena.

Fiilispohjainen ranking

Saison Dupont
Belgoo Saisonneke Extra

Varsin jees:
Hapkin

Vähän kehnommat:

Spesiaalit: