Kotiolutta: Panimo Duuni Inkeri

0 kommenttia
 
Jyväskylän kaksikolta maistoon nyt inkiväärillä maustettu Inkeri.

Inkeri
5.7%, 27 IBU. 
Maltaat: Pils, Munich light, Crystal 30, Wheat 
Humalat: Simcoe 
Mausteet: Inkivääri 

Tekijän kommentit:
Meidän eka yritys inkiväärillä maustetusta oluesta. Kevyt, vienosti karamellinen mallaspohja, johon 0,5kg inkivääriä mäskäykseen ja keittoon, sekä toiset 0,5kg "kuivahumalointina". Ei ihan nappisuoritus, mutta ei tuota nyt tympäise juodakaan.

Utuinen kultaoranssi olut, jonka vaahto on kestävä. Inkivääri tuoksuu voimakkaasti ja raikkaasti jo heti olutta kaataessa ja nenää kun vie lähemmäs niin aistimus vain voimistuu. Mainittakoon tässä kärkeen heti, että en ole inkiväärin ystäviä, oluessa ainakaan. Jenkkityylinen humala tuoksuu sitrusmaisen hedelmäisenä taustalla. Jostain syystä inkivääri tuntuu aina hieman pistävältä omaan nenääni, se on ehkä syy, miksen siitä liiemmin välitä. Huikean raikkauden tunnun se kuitenkin olueen usein tekee, kuten tässäkin. Makukin on raikas ja suutuntumaa myöden varsin rapsakan juotava. Inkivääri kutkuttelee ja jopa nipistelee hieman. Sanoisin sitä olevan tässä melko reilusti, ainakin enemmän kuin oma makuni sopuisasti sallisi. Mallaspohja on kepeä, mutta ei ohut - onnistunut. Katkero on onneksi myös kepeä, koska voimakkaan inkiväärin kanssa yhdessä se voisi kampittaa juotavuuden kokonaan. Jälkimaku on voimakkaasti inkiväärinen ja pitkä. Ei osu omaan makuuni, mutta varmasti kehityskelpoinen pohja, jos inkivääri on se juttu. Mallaspohjasta posia, mutta inkivääriä vähentäisin reilusti. Nyt tuntuma on hieman sellainen suuvesimäinen - raikastaa!
  

Kotiolutta: Panimo Duuni Jitter

0 kommenttia
 
Jyväskylän yhä ihailtavan aktiiviselta kotipanotandemilta tuli blogistille "pieni" joululähetys. 12 pulloa kuutta eri olutta ja joukossa toinen toistaan mielenkiintoisempaa kamaa. Aloitetaan nyt kevyemmästä päästä ja 101 vuotiasta Suomea juhlistaen kotimaisella humalalla maustetulla oluella.

Jitter 
4.9%, ~20-30 IBU

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Red, Cara Plus 10, Cara 30, Cara 50 
Humalat: Paikallista humalaa, Northern Brewer
Lisäksi kuusenhavuja mäskäykseen 

Tekijän kommentit:
"Tämä on taas jälleen sellainen paikallistuotos, eli humalat on 90% lähituotantoa. Pullon kyljessä oleva IBU johtuu ajatus- ja laskuvirheestä, kun nakattiin sitä paikallista saunanseinushumalaa tuoreena kuivatun sijaan, niin paino oli about nelinkertainen ja laskut sitä myöten päin mäntyä. Toisaalta eipä siitä alfahappopitoisuudestakaan ollut varmaa tietoa, eli Stetson-Harrison on vahvana tässä. Mallaspohjaa tehtiin vähän karamellisemmaksi kuin aiemmin."


Kuparinen, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa muhkeasti ja vaahto jättää kaupan päällisiksi komeat pitsitkin lasin reunoille. Tuoksu on mallasvetoinen karamellisine, leipäisine ja toffeemaisine vivahteineen. Humalista tulee vienoa hedelmäisyyttä ja juustoisuutta (kuin vanhaa humalaa) sekä kepeää mausteisuutta mukaan. Tosin mausteisuus voi yhtä hyvin olla kuusenhavuistakin peräisin. Humalatkaan eivät ole vanhoja olleet, kun on tuoreeltaan "wet hop" tyyliin käytetty. Maku on täyteläisen maltainen, aluksi jopa hieman äiteläkin. Bockin veroinen muhkeus, vaikka vahvuutta on vähintään prossan verran tyypillistä bockia vähemmän. Humalat jäävät tietysti taustatekijäksi, kun laskutkin oli päin mäntyä, mutta kyllä tässä hedelmäisyyttäkin on, niin että sen noteeraa. Onko se sitten käymisaromikkuutta vai humalaa, niin en osaa sanoa. Katkeruus sen sijaan on kevyttä, eikä täysin riitä tasapainottamaan maltaan makeutta. Hyvää olutta kuitenkin. Makeana ja täyteläisenä sekä pehmeän hiilihappoisena myös täyttävän ruokaisaa. Sahtimiehenä tykkään kyllä makeasta ja rehevästä ja lisäksi tietysti arvostan suuresti kotimaisen humalan ja kuusen käyttöä. Tuo neulasmaisuus onkin sellainen, että se taitaa tuntua tässä eniten vasta jälkimaussa sellaisena hieman mentholimaisena havuisuutena. Laadukas ja mielenkiintoinen olut, niin kuin Duunilla aina. 

Olutarvio: Sinebrychoff Karhu Speltti IPA

0 kommenttia
 
Sinebrychoff Karhu Speltti IPA
5,3% | Vesi, ohramallas, ohra, speltti, humala, hiiva

  
Keravalaispanimon oluen ainesosaluettelosta löytyy kuuluisa "ohra", eli ilmeisesti bulkista tuttua ohratärkkelystä on menossa mukana. Tästä huolimatta (tuskin siitä johtuen) tuoksu on kuitenkin raikas ja humalainen - sitrusta, kukkaisuutta ja hieman saippuaakin. Ei mikään iskevin intensiivisyys, mutta varsin runsas aromaattisuus kuitenkin. Maku alkaa hieman makeana spelttivehnän johdolla ja kääntyy sitten yrttiseen sekä hedelmäisen humalaiseen loppuvetoon. Katkero kutittelee kivasti, mutta ei ylly erityisen ärhäkäksi. Miellyttävän makuinen kokonaisuus. Ei mitään bulkahtavaa tuntumaa. Olvin vastaava on runsasmakuisempi ja tämä vastaavasti vähän pehmeämpi sekä lempeämpi. Yllätyin, tämä on selvästi ammoista Koff APAa parempi. Sinebrychoff vaikuttaa siis olevan Olvin vanavedessä ihan tosissaan näissä pintahiivatouhuissakin mukana.

Olut ostettu Rauman Primasta.

Olutarvio: Malmgård American Red Lager

1 kommenttia
 
Malmgård American Red Lager
5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Munich, Spelt, Chocolate | Humalat: Columbus, Cascade

Malmgårdin ja Saimaa Brewingin yhteisessä MBH Breweries konsernissa on kuohunut viime aikoina henkilöstöpuolella. Toimitusjohtaja Jussi Laukkanen sai lähteä ja Malmgårdin puolelta Markku Pulliainen, yksi panimon perustajista, jätti tehtävänsä. Uusi toimitusjohtaja on nyt Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula. Pulliaisen lähtö on todellinen sääli, sillä hänellä oli kaikista Suomen pienpanijoista ylivoimaisesti kovimmat meriitit - mies nimittäin voitti sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden vuonna 2000!



Tämä American Red Lager on Malgårdin muiden tölkitettyjen tuotteiden tavoin valmistettu Saimaa Brewingillä Mikkelissä. Kauniin punertava olut tuoksuu raikkaan humalaiselle. Kukkaa, greippiä ja pihkaisuuttakin. Saimaalla on viime aikoina saatu prosessi hyvään iskuun. Olut on suussa mukavan täyteläinen ja hiilihapoiltaan miellyttävä. Mallaspohjassa on karamellinen ja hieman paahteistakin sävyä tarjoava tulokulma. Pihkainen, havuinen ja greippinen humalointi tuntuu raikkaalta ja ajoittain jopa mentholimaisen pellettiseltä - intensiteettiä siis löytyy! Nyt vaikuttaisi Malmgårdin Saimaan seikkailu onnistuneen niitä aiempia tölkkioluita selvästi paremmin. Toivotaan, että taso myös pitää. Kaikin puolin miellyttävä ja maukas olut!

Olut ostettu Rauman Prismasta.

Olutarvio: Mönchshof Bockbier

0 kommenttia
 
Mönchshof Bockbier
6,9% | Vesi, ohramallas, humala, humalaekstrakti, hiiva



Odotin lasiin kaatuvan tummanruskeaa bockia, mutta tämähän onkin väriltään todella syvän kultainen tai oikeastaan jopa kauniin kuparinen. Vaahto on tiivis ja jättää kauniit pitsit lasin reunoille. Tuoksu on leipäisen ja hieman karamellisoituneen maltainen sekä humalainen. Maultaan olut on makeahkon maltainen, mutta myös riittävän runsaan humalainen niin katkero-, kuin aromipuolellakin. Täyteläinen ja pehmeä suutuntuma takaa erinomaisen juotavuuden. Ei bockin limppuisuutta vaan leipäisempää tuhdin münchenerin tuntua. Erinomainen olut!

Arvioitu pullo ostettu Rauman keskustan Alkosta (4,58€)

Olutarvio: Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock

0 kommenttia
 
Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock
7,2% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

 

Tumman punaruskea olut, jonka tuoksu on voimakasmaltainen. Siitä löytyy limppuista leipää, maitosuklaata ja hieman myös yrttimäistä humalaisuutta. Olut on suussa pehmeä ja täyteläinen. Makeahko ja runsasmaltainen olut tasapainottuu lopussa katkeruuden ja alkoholin myötä miellyttävään loppuliukuun. Savuisuuttakin kenties on. Aivan saksalaisten doppelbockien veroinen. Laadukas ja maukas olut - ja toki lämmittää kuten nimikin lupaa. Mallaskoski kunnostautui bockrintamalla jo syksyllä niin ikään Alkosta löytyvän True Bockin kanssa ja Winter Warmer jatkaa samoilla linjoilla. Runsasmakuisia tummia tulkintoja. Tykkään!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta (3,49€/0,33l).

Kotiolutta: Beerzebub L'IPA du Incube (belgi-IPA)

0 kommenttia
 
Pääkaupunkiseudulta on jälleen saapunut kotiolutlähetys tutuilta tekijöiltä. Viimeksi maisteltiin miesten saisonia ja nytkin mennään belgian suuntaan, mutta jenkkitwistillä. Tyylinä siis belgi-ipa, eli belgihiivaa ja jenkkihumalaa.

Raaka-aineet ja speksit alla kuvassa ja täysi reseptiikka Brewers Friendin sivuilla.

Tekijän kommentit:
"Tyylinä Belgian IPA oli sekä helppo että haastava, koska mitään kovin vakiintuneita speksejä sille ei ole. Ainoa pakollinen elementti taitaa olla belgihiiva, joka tässä on siis Duvel-hiiva WLP570. Käsittääkseni käytössä myös Stonen Cali-Belgiquessa. Mallaspuoli oli tarkoitus pitää mahdollisimman yksinkertaisena mutta luonteikkaana. Kevennykseksi vähän panimosokeria. Humalapuoli sitten taas tuttuja jenkkejä, koska ne nyt kuitenkin pitkälti on sitä minkä mielessään yhdistää IPAan. Vesikemian säätämisessä pyrkimys oli kohtalaisen kuivaan lopputulokseen, ja siitä tulikin mielestäni lopulta aika keskeinen osa oluen luonnetta. Onko se hyvä vai huono asia, päätä itse 🙂

Tämä incubus-bissen ensimmäinen batchi kävi lopulta yllättävän pitkälle, päätyen lopulta FG:iin 1.006, jolloin alkoholiakin on jo lähemmäs kahdeksan pinnaa. Mitään varsinaista syytä ranskankieliselle nimelle ei ollut, mutta jotenkin tää olut muotoutui päässäni ikään kuin sisartuotokseksi aiemmalle ruissaisonille, jonka nimessä ranska nyt ehkä oli jotenkin perusteltavissa. Nyt on sitten succubus ja incubus"
 
L'IPA du Incube 
6,7% | Golden Promise, dekstroosi | Simcoe, Amarillo, Citra | WLP570 Belgian Golden Ale Yeast

Läpinäkymätön oranssinen olut, joka vaahtoaa "belgityyliin" ilmavan runsaasti. Tuoksussa on pippurisen mausteista käymisaromikkuutta ja tuttua päärynänkuorimaista "belgihedelmää". Humalien hedelmäiset ja hieman mäntymetsäisetkin aromit jäävät hiivan tuottamien aromien taakse, kuten pitääkin - onhan kyse belgi-ipasta. Todella runsas tuoksu ja intensiivinen sekä iskevä voimakkuus. Tuoksu lupailee paljon. Maku kuivuu heti siemauksen alkupuolella lupaillen jopa saisonmaisen tiukkaa loppurutistusta, mutta sitten maku kääntyykin aromikkaiden humalien myötä hedelmäiseen, jopa hedelmäsosemaiseen vienoon makeuteen. Jälkivedossa on sitten edelleen belgihiivan mausteisuutta, joka pelaa hienosti yhteen pitkäkestoisen katkeron kanssa. Mallaspohja toimii hyvin, eikä panimosokeri ole ohentanut runkoa liikaa. Golden Promise maltaasta puhutaan paljon ja sitä pidetäänkin ehkä jopa parhaana jenkkityylisten ale-oluiden perusmaltaana. Pitäisi kai itsekin kokeilla joskus, tässä ainakin toimii hienosti. Lasin loppua kohti edetessä oluesta saatu ensivaikutelma vain vahvistuu - erinomainen olut on kyseessä. Humalassa ei ole säästelty, katkeroa on tarpeeksi ja hiiva tuntuu vain boostaavan sitä omalla mausteisuudellaan. Humalien hedelmäisyyden lisäksi hiiva on tuottanut sitä tuttua "belgihedelmää" ja ehkä se hieman peittää humalien hedelmäisyyttä, mutta joka tapauksessa maku on vahva ja moniulotteinen - juotavuutta unohtamatta! 

Kiitokset Beerzebub kokoonpanolle erittäin maukkaasta oluesta. Perhana sentään, että tällaiset timanttiset kotioluet sytyttävät taas sitä omaa hieman jo hiipunutta harrastusta taas uuteen liekkiin. Tätäkin reseptiä olisi hieno kokeilla tai jotain vastaavaa omaa viritystä. Ei vaan näin viiden lapsen isänä tunnu olevan oikein aikaa, mutta eikös se siitä taas aikanaan.

Hekuma on tosiasia, hieno olut!

Olutarvio: Maku Brewing Joulu IPA

0 kommenttia
 
Maku Brewing Joulu IPA
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | Gluteeniton

Eilen maistelin Alkosta löytyvän Talvi IPAn ja nyt sitten kaupan puolelta maistoon Joulu IPA. Tässäkään ei ole mitään mausteita tai muita häiriötekijöitä, vaan rehtiä peruskamaa pitäisi olla tarjolla. Reseptiikassa ilmeisesti 100% Vienna mallasta ja jenkkihumalia. 


Oranssihtava, vaahdoltaan kestävä olut. Selvästi eilistä Talvi IPAa vaaleampi. Tuoksu on jenkkihumalaisen sitrushedelmäinen ja hieman kukkainen sekä mäntymetsäinen. Maku toimii jälleen miellyttävän runsaan katkeron ja raikkaan aromikkuuden siivittämänä erittäin hyvin. Mallaspohja on läsnä, mutta taustalla ja humalat pääsevät kunnolla esiin. Jenkkityylin sitrushedelmää ja pihkaista havuisuutta tarjoillaan ja intensiteetti on hyvä. Ei minkäänlaista horjuntaa millään osastolla, vaan vakuuttavaa tekemistä alkumausta loppuvetoon asti.

Arvioitu tölkki ostettu Rauman Citymarketista.

Olutarvio: Maku Brewing Talvi IPA

0 kommenttia
 
Maku Brewing Talvi IPA
6,5% | Humalana Chinook | Gluteeniton 
 

Tuusulalainen Maku näyttää sisäistäneen jouluoluista jotain tärkeää - jouluntaikaa ei löydy sekavasta maustehötöstä ja runsaasta ainesosaluettelosta, vaan hyvin tehdystä ja maukkaasta perusoluesta!
Punertava väri onkin jouluinen. Sinkkuhumalana toimiva Chinook nostaa mäntyisen neulasmaiset aromit pintaan ja maltaasta tulee punertavan värin lisäksi miellyttävän karamellisoituneitakin aromeita mukaan. Maku on sekä hieman karamellisen että myös leipäisen maltainen. Loppuveto on tuntuvasti katkeroitu ja perinteiseen jenkkityyliin sitrushedelmäinen. Olut on hyvin tasapainossa ja suututuntuma on miellyttävän runsas. Chinook toimii sinkkuhumalana hyvin - neulasmainen, joskin mäntyisen sellainen, meininki toimii jouluoluessa hienosti, eikä katkerossakaan ole säästelty. Jälkimakuun jää vielä karamellinen makeus leijailemaan katkeron edelleen hyväillessä nielua. Vanhan liiton meininkiä ajalta ennen kuin IPA oli samea tai mehuinen. Tykkään, totta kai!

Olut ostettu Rauman keskustan Alkosta (4,49€ / 0,33l)

Olutarvio: Hangaround & Nobody / UG Brewery So U R Bock?

0 kommenttia
 
Hangaround & Nobody / UG Brewery So U R Bock?
7,0%| Vesi, ohramallas, humala, kirsikka, hiiva

 

HNB:n ja UG Breweryn kollaboraationa valmistama punaruskea olut kaatuu lasiin. Aika jännä kirsikan ja pohjahiivaoluen yhdistelmä ainakin paperilla. Tuoksussa yllättävänkin paahteinen limpunkuorimainen maltaisuus kohtaa marjaisan ja kirsikkaisen aromikkuuden. Konvehtimaista suklaisuutta leijailee taustalla. Ei onnistu valloittamaan minua puolelleen - hieman sellainen hailakan bockin tuoksu. Sour elementit ja kirsikat eivät nouse tarpeeksi esiin. Maku alkaa lupaavasti flandersilaisten hapanoluiden tyyliin kirsikkaisena ja brown alemaisen maltaisena. Happamuus supistaa suuta maltillisesti. Loppuveto kääntyy taas paahteisemman maltaisuuden ja suklaisuuden suuntaan, mutta maltaan makeutta ei ole enää mukana ja katkeruuden tai voimakkaamman happamuuden puutteessa loppu jää vähän tyhjän päälle. Hyviä elementtejä on, mutta kaikki osat eivät tunnu sopivan paikoilleen. Erikoinen yhdistelmä kerrassaan, nyt on tällainenkin tullut maistettua.

Valmistuspaikka: UG Brewery, Lohja
Arvioitu pullo saatu panimolta.

Saatavuus: www.hnbrewing.fi

Olutarvio: Põhjala Rahe (imperial seabuckthorn gose)

0 kommenttia
 
Põhjala Rahe (imperial seabuckthorn gose)
7,5% | Sisältää ohraa, vehnää, spelttiä ja laktoosia | Mausteina tyrniä, vaniljaa ja himalajan vuorisuolaa


Runsaasti löytyy ainesosia utuisen oranssista oluesta. Vaahto pysyy oluen yllä vain hetkisen. Tuoksu muistuttaa hedelmäistä vaniljaleivosta. Tyrniä on mukana myös, mutta makea leivosmaisuus dominoi. Maku on onneksi tasapainoisempi, koska mukana on goseen kuuluvaa happamuutta ja hapokkuutta sekä pieni suolainen vire loppuvedossa. Vaniljaista makeutta on silti kosolti. Tyrni maistuu hienosti, mutta runsas vaniljaisuus alkaa itselleni melko nopeasti tökkimään. Laktoosi ja vanilja pois, niin purevampi hapokkuus ja tyrnin maukas maku pääsisivät kunnolla valloilleen. No, tietysti nämä leivosmaiset oluet ovat viime aikoina nousseet trendikkäiksi, mutta ei nämä(kään) taida olla mun juttu.

Arvioitu pullo saatu maahantuojalta.

Olutarvio: Olvi Jouluolut

0 kommenttia
 
Olvi Jouluolut
5,0% | Täysmaltainen ja pastöroimaton


Kirkas ja väriltään punertava olut iloisesti rakentuvalla beigevivahteisella vaahdolla. Tuoksu on leipäisen maltainen ja hieman limppuinen. Pieni paahteisen maltaan vivahde löytyy myös, mutta mitään syvällisempää tästä ei irti saa - eikä toisaalta tarvitsekaan. Perinteiseen joulupöytään suunnattu olut kun on kyseessä. Maku on miellyttävän maltainen. Limppuista leipää ja leivänkuorimaista paahteisuutta sekä kevyt ja hieman mausteinen humalointi loppuvetoon. Suomalainen jouluolut - ostaessa taatusti tietää mitä saa. Uusi viisiprossainen runko tuo sen tietyn tarvittavan tukevuuden, mutta on silti tuttua ja turvallista. Konnossöörit eivät tätä varmaankaan sen enempää hekumoi, mutta kansalle uskoisin toimivan. Itse olen tämän oluen juotavuuteen kasuaalissa kotasessiossa oikein tyytyväinen - ei liiallisia hiilihappoja, ei pahvia, eikä halpaa bulkin tuntua.

Arvioitu tölkki saatu panimolta.

Kotiolutta: Hangaround & Nobody Guten Nacht Slepen Tacht

0 kommenttia
 
Hangaround & Nobody Guten Nacht Slepen Tacht
5,6% | New World Ale with South Pacific hops

Maistoon nyt mustalaispanevan jyväskyläläiskaksikon kotiolutta. Jonkinlainen proto siis kenties, eikä toistaiseksi ainakaan kaupallisesti saatavilla. 



Kultaoranssi, läpinäkymätön ja vaahdoltaan suurikuplainen sekä hetkisen kestävä. Tuoksu on humalainen eksoottisen ja pellettimäisen vehreällä tavalla. Mukana on limemäisiä ja sitruunaruohoisia sävyjä normisitruksen lisäksi. Sama toistuu maussakin. Katkero on miellyttävän terävä ja loppuveto kuivuu maukkaasti. Humalointia on kuitenkin niin reilusti tai sitten joku lajike on niin voimakas, että kurkkupastillisen mentholinen tuntuma jää viimeiseksi aistimukseksi. Se karsii juotavuutta aika paljon. Ei huono, mutta hieman liikaa brutaalia humalatoimintaa nyt minun makuuni!

Arvioitu pullo saatu tekijöiltä.

Olutarvio: Linden Bittersweet British Bitter

0 kommenttia
 
Linden Bittersweet British Bitter
5,3% | Sisältää ohramallasta
 
Kotikaupunkini pienpanimon Bittersweet on aiemmin Red Alena tunnetun oluen päivitetty ja uuden alkoholilain sallimiin vahvuuksiin nostettu versio. Kuulemani mukaan paikallinen pienpanija sai kollegoilta aikanaan kommenttia, että oletpa tehnyt hyvän bitterin - miksi etiketissä lukee red ale? No, nyt on sitten etikettiin asti päätynyt tuo british bitter. 


Tuoksu on hyvä ja ehtaa brittityyliä pähkinäisen toffeisena, hieman paahteisenkin maltaisena ja kukkaisen sekä puisen humalaisena. Maku on sekä maltainen, että miellyttävän katkera. Jälkimakuun jää vielä maltaan makeutta ja runkoakin, joten tasapaino on kohdillaan. Tämä on pubiolutta. Iso pintti kouraan ja irkkupunkkia taustalle. Sivuun ehkä sosiaalista kanssakäymistä tai sitten ei - olut on joka tapauksessa hyvä ja tyylinsä mukainen. 

Arvioitu pullo saatu panimolta.

Olutarvio: Moose On The Loose Sahti

0 kommenttia
 
Moose On The Loose Sahti
9,0% | Ohramallas, vesi, humala, hiiva, kataja

Porilaisen hirvipanimon jo aiemmista eristä tuttu sahti on jälleen päätynyt lasiini. Kesällä 2017 teimme hirvipanimon Hirvikosken ja raumalaisen pienpanija Lindenin kanssa yhteistyönä Pub Winstonin festareille Moosen ensimmäisen sahtierän (PoRa Sahti) ja sen jälkeen panimo on kehittänyt sahdista omannäköisensä (en kuitenkaan tarkoita isoa ja karvaista) version suklaamaltaineen ja Mandarina Bavaria humalineen. 

Maistoin tätä tummempaa tulkintaa ensimmäisen kerran Turku Craft Beer Festivalilla helmikuussa ja sen jälkeen seuraavaa erää kesällä, ennen tätä nyt lasissa olevaa sahtia. Välissä on voinut joku erä livetä sormien välistäkin, mutta joka tapauksessa voin sanoa laadun pysyneen yllä ja sahdin olevan jälleen kerran erinomaisen hyvää. Sahdinteon taito on panimolla siis omaksuttu ja pullahiivan mahti kesytetty tottelemaan olutmestarin käskytystä.

Läpinäkymättömän tumma sahti tuoksuu katajaiselle, tumman maltaiselle ja hieman banaanimaiselle. Suutuntuma on täyteläinen ja tietenkin hiilihapoton. Kataja nousee loppuvedossa omalla neulasmaisen mausteisella tavallaan esiin ja katkeroakin vilahtaa, mutta maltainen makeus jää lopulta kuitenkin suuhun elämään. Alkoholi ei puske läpi, mutta lämmittää ja vaikuttaa muutenkin mukavasti. Helposti juotavaa on, kuten sahdin pitääkin. Se tietty taikuus ja sahdin mahti on läsnä jokaisella siemauksella.

Hekumoitu pullo saatu sahdintekijältä lahjuksena blogistin lisääntymisen johdosta.

Olutarvio: Saimaan Brewer's Organic Valkiajärvi Jouluolut

0 kommenttia
 
Saimaan Brewer's Organic Valkiajärvi Jouluolut
4,5% | Maltaat: Saimaa EKO, karamelli, värimallas, kaurahiutale | Humalia ei eritelty | Luomu



Kirkas, punertavan kuparinen olut. Tuoksu on marmeladimaisen ja leipäisen maltainen. Tiettyä karamellistoffeista vibaakin on joukossa. Maku on niin ikään makeahko ja miellyttävän maltainen. Pehmeä suutuntuma tukee hyvin kokonaisuutta. Katkero on kesy ja jälkimaussa on jopa pientä imelyyttä. Tämä on tällainen perinteinen suomalainen jouluolut. Makeahko, hyvärunkoinen. Ei niin kaukana isojen panimoiden vastaavista, mutta kuitenkin pehmeydeltään ja hiilihapoiltaan niitä miellyttävämpi. Kaurahiutaleitahan tässä oli mukana, niistä se pehmeys yleensä kumpuaa. Tyylissään, eli suomalaisena jouluoluena, hyvä.

Saatu panimolta.

Olutarvio: Linden Mother's Milk

0 kommenttia
 
Linden Mother's Milk
Milk stout | 5,2% | Ohramallas, kaurahiutale, humala, laktoosi, hiiva, vesi


Musta olut kaunilla beigellä vaahdolla. Tuoksu on paahteinen, kermakahvinen ja hieman konvehtimainen. Suutuntuma on pehmeä, mutta ei makean tuhti vaan enemmän liukkaan luistava. Alkumaussa on paahteisuutta ja kahvimaisuutta, keskivaiheilla maltillisesti rakentuvaa katkeroa ja loppuvedossa edelleen maitomaista makeutta sekä hieman humalainen jälkimaku. Hillityn tasapainoinen suoritus ja pehmeänä sekä maltillisen hiilihappoisena myös todella miellyttävää juotavaa. Pienpanija Linden suurena Guinnessin ystävänä vaikuttaa tässä valmistaneen jälleen erittäin juotavan ns. "pubioluen", jonka irkkutyylistä nitrostoutia lähellä oleva suutuntuma tuskin on sattumaa.
 
Muchos bueno - huomenna ristiäiset, tänään Mother's Milk!

Arvioitu pullo saatu pienpanijalta lahjana lisääntymisen johdosta.

Olutarvio: Põhjala Reede Double IPA

0 kommenttia
 
Põhjala Reede Double IPA
8,5% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | NE yeast

Virolaisen Tupla IPAn etiketti kertoo humalaa käytetyn 26 grammaa per litra. Se on todella paljon. Itse olen kotona käyttänyt enimmillään noin 24 grammaa per litra ja luulin, että se oli jo överisti. Humalaa on siis ns. "tarpeeksi". 


Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa odotetusti. Tuoksusta on aluksi vaikea saada otetta, sillä se tuntuu heti kaatamisen jälkeen sellaiselta sekahedelmäsopalta, ettei mitään yksittäistä tiettyä osaa oikein pysty erittelemään. Hetken asetuttuaan se avautuu kuitenkin hienosti pihkaisella ja sitrusmaisen hedelmänkuorimaisella tavalla ilahduttavaan west coast tyyliin! Mallaspohja toki näin tujussa oluessa on aika tuhti ja hieman toffeinen - niin tuoksussa kuin maussakin. Maku sen sijaan on kaikin tavoin voimakkaan humalainen. Hedelmäisyys kaartaa alussa ananaksen suuntaan, muuntuen sitten suuta supistavaksi sitruksisuudeksi. Näiden välillä koetaan moninaisten hedelmien kirjo. Katkero rakentuu hiljalleen, mutta nousee kohtalaisen korkeaksi ja kestää pitkään. Mallaspohja kantaa hyvin ja toffeemaista makeutta jää vielä loppuvetoonkin. Suutuntuma on todella täyteläinen ja humalaöljyinen. Ei oluen viskositeetti sentään aivan lusikoitava ole, mutta jännän tuhti kuitenkin. Olipas kerrassaan erinomainen olut. Toisaalta olen kyllä aina ollut "DIPA-miehiä". Nektarimainen makeus ja rajusti humalaa, niin avot!

Saatu maahantuojalta.
Myynnissä Alkossa (4,98€ / 0,33l).

Olutarvio: Saimaan Yakima Valley Double Hopped APA

3 kommenttia
 
Yakima Valley Double Hopped APA
4,5% | Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey, Caramel | Keittohumalat: Columbus, Citra, Mosaic | Kuivahumalat: Cryo-Citra, Cryo-Mosaic

Humalamarkkinoiden uusin villitys on ns. Cryo humalat, joita tässä Saimaan APA:ssa on käytetty kuivahumaloinnissa. Internet kertoo:
"Cryo Hops are an innovative hop product that is made by separating the lupulin from the hop flower using cryogenic processing. The result is a product with twice the potency of T90 pellets, with reduced astringency and vegetative material."
 

Kirkkaan kuparinen ja pitsiä jättävällä vaahdolla varustettu olut. Tuoksu tarjoilee vehreän humalapellettimäistä mustaherukanlehteä ja hedelmänkuorimaista eksotiikkaa. On tosiaan ilahduttava huomata, että nyt Saimaan oluessa todella tuoksuu aromikas humala ja vieläpä suorastaan pellettimäisen vehreästi sekä raikkaasti. Maku toimii humaloinnin osalta myös hyvin ja mallaspohjakin kevyen karamellisena tukee kohtalaisesti, mutta jää kuitenkin lopulta hieman ohkaiseksi. Tässä on siis sellainen session ipan tyylinen kevyen rungon ja runsaan humaloinnin yhdistelmä, jossa ei tasapaino loksahda aivan kohdilleen. Joka tapauksessa Saimaalla vaikuttaisi nyt olevan oikeasti prosessi siinä kunnossa, mitä mainosprosyyrit ovat hehkuttaneet jo vuosien ajan. Muutos on todellakin siis huomattava. Poissa on tiskirätti ja tilalla on aromaattinen humala. Sitä edelleen ihmettelen, että miten panimo kuitenkin pysyi pystyssä ja jopa kasvoi, vaikka etenkin pintahiivaoluet olivat vuosikausien ajan tympeän tunkkaisia? Ehkä ne lagerit sitten myyvät riittävän hyvin.

Arvioitu tölkki saatu panimolta. Saatavilla kaupoista.

Olutarvio: Linden Hopeanuoli Wehnäolut

0 kommenttia
 
Linden Hopeanuoli Wehnäolut
5,2% | Ohramallas, vehnämallas, maissi, vesi, humala, hiiva

  
Asianmukaisesti samea ja iloisesti vaahtoava vehnis. Kaksi pulloa taas tarvitaan, että saa vehniksen koko komeudessaan vehnislasiin. En siis vehnäoluiden tapauksessa ole pienten pullojen kannalla, mutta ymmärrän toki sen, ettei pienissä panimoissa yleensä käytetä kuin yhtä pullokokoa ja nykyään se vaan on ennemmin pieni kuin iso. 

Tuoksu on neilikkainen ja hieman hedelmäinen, mutta ei juurikaan banaanimainen. Maku on myös keskivertovehnistä kuivempi ja ehkä hieman katkerampikin. Banaanimaista runsautta ei juuri ole, vaan mennään enemmän neilikkaiseen ja humaloinniltaankin kepeän mausteiseen sekä hieman sitrusmaiseen suuntaan. Monet kotona kuivahiivoilla valmistamani vehnikset ovat maistuneet hyvin samankaltaisilta - helposti juotavaa ja miellyttävän makuista, mutta se tietty syvyys kuitenkin jää puuttumaan. Plussaa vehnikseen sopivasta ja tyylinmukaisestikin siihen kuuluvasta normaalia runsaammasta hiilihapotuksesta. Se tekee oluesta raikkaan ja sopivan terhakan. Itse tykkään kuitenkin banaanisemmista (=perinteisemmistä) vehniksistä.

Ostopaikka: S-Market Kehätie, Rauma (3,75€ / 0,33l)

Olutarvio: Hangaround & Nobody 40250 American Pale Ale

0 kommenttia
 
Hangaround & Nobody 40250 American Pale Ale
5,5% | Humalat: Summit, Citra, Summer, Ekuanot ja Azacca

 
Jyväskyläläisen sopimuspanijakaksikon UG Breweryllä panema olut. Nimessä on Lohikoskella sijaitsevan kotipanimon postinumero. 
 
Sameahkon oranssinen ulkonäöltään. Voimakkaan humalainen tuoksu tarjoilee sitrushedelmiä ja runsaasta kuivahumaloinnista kertovaa vehreämpää pellettisyyttä. Suutuntumassa on hyvä kuohkeus ja riittävä katkerointi. Raikas maku tarjoaa sitrushedelmäisen kattauksen ja pitkä jälkimaku on miellyttävä. Paketti on hyvin kasassa - kaikki hyvän APAn ominaisuudet löytyy. Laadukas ja maukas olut!

Arvioitu pullo saatu.
Saatavuus: http://hnbrewing.fi/

Olutarvio: Laitilan Tuomas Hopfenweizen

0 kommenttia
 
Laitilan Tuomas Hopfenweizen
5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas (Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale), humala (Aramis, Galaxy, Opal), hiiva



Olut on tehty yhteistyössä Olutliiton Hyvä Tuomas palkitun Mikko Salmen kanssa. Kaksi (näyte)pullollista täyttää kivasti vehnislasin. Tavara on asianmukaisen sameaa ja väriltään likaisen oranssihtavaa. Tuoksussa on uuden 5,5% Kukko Vehnän sävyjä, mutta huomattavasti voimakkaamman mausteisella ja kukkaisella ulosannilla - saksavehnän neilikkaisuutta unohtamatta. Suutuntuma on aluksi suuntäyttävän tuhti ja vehnämaltaisen makeahko, mutta voimakkaasti kielelle iskevä katkero vie nopeasti makeuden mennessään ja jättää pippurisen katkeran jälkimaun leijumaan nieluun pitkäksi aikaa. Nyt on kyllä jämäkkä esitys, makua ja humaloinnin kautta tulevaa ryhtiä piisaa. 

Arvioidut pullot saatu panimolta.

Olutarvio: Weihenstephaner Festbier

0 kommenttia
 
Weihenstephaner Festbier
5,8% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 

Vieläkös oktoberfestit on käynnissä? Samapa tuo, sillä aihetta juhlaan on, kuten eilen uutisoin. "Maailman vanhimman panimon" juhlaolut on perinteinen oktoberfest-tyylinen, eli hieman normaalia vahvempi ja maltaisempi, lager. Viljaista ja hieman makean leipäistä maltaisuutta sekä lempeä ruohoinen puraisu lopussa. Aavistus hellesien kaltaista hedelmäisyyttäkin, mutta missään vaiheessa ei kuitenkaan käy epäselväksi se, että kyseessä on mallasjuoma. Laatutasosta ei nyt tarvitsisi edes mainita, koska perinteisten saksalaisten panimoiden osalta se kyllä tunnetaan - täyttä priimaa.

Ostopaikka: Alko (3,98€/0,5l)

Olutarvio: Saimaan Brewer's Special Rye IPA

0 kommenttia
 

Saimaan Brewer's Special Rye IPA
0,3% | Ohramallas, vehnämallas, ruismallas, maltodekstriini, humala, säilöntäaineet kaliumsorbaatti ja kaliumdisulfiitti sekä hiiva.



Alkoholittomassa ruis-ipassa humalina Cascade, Citra ja Centennial. Tuoksu on peräti voimakkaan havuinen ja ruismaisen mausteinen. Ihan olutmainen tuoksu, eikä ole edes tympeän tunkkainen vaan humala tuoksuu kohtalaisen aromikkaasti. 45 IBUn katkero soi jälkimaussa pitkään, mutta suutuntuma muuten toki kumisee tyhjyyttään - alkoholilla kun on se tietty rooli oluen maussakin. Olen huonompia session ipoja juonut ihan "kunnon oluiden" puoleltakin. Varsin kelvollinen alkoholiton siis.

Olut on saatu panimolta.

Kotiolutta: Niittykanta Orlov ja Willi Wäinö brettaoluet

1 kommenttia
 
Lohjalainen Perttu Maksimainen lähetti maistoon kaksi aika erikoista ja mielenkiintoista kotioluttaan.  Toinen on pelkällä brettalla käytetty Orlov ja toinen leipäjuurella ja brettalla käytetty Willi Wäinö, jossa on kolmea eri hedelmäsosetta mausteena. Nyt pitäisi siis taas villiä ja tiukan navettaista meininkiä olla tarjolla. Otetaan ensiksi Orlov.

Orlov Atheist Ale
~7% | EBC 9 | IBU 33 | Pullotettu 12.3.2018

Tekijän kommentit: 
Täysbrettavehnä. Ideana oli nähdä millainen maku syntyy, kun tehdään vaalea olut ja annetaan hiivalle tilaa. kuukausi meni käymisessa. Ekan viikon kävi reippaasti.
Maltaat: vehnä, pale ale, cara pale, kaurahiutale.
Humalat: Hallertau Herkules(katkero), Hallertau Saphir (aromi- ja kuivahumalana)
Hiiva: Brettanomyces Bruxellensis


Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että Orvalin etikettiä matkiva ja Orvalin seksisukkulapulloon liimattu etiketti herättää vahvoja tunteita. Kultainen ja läpinäkyvä olut väriltään. Happamille tyypillisesti vaahto katoaa oluen pinnalta nopeasti, miltei kohisten. Vain pieniä "saarekkeita" jää kellumaan oluen pinnalle. Tuoksu on tallia ja nahkasatulaa niittykukkaisen keväisellä vivahteella. Raikasta. Mielestäni tuoksu sisältää humalien kukkaisia ja hieman sitrusvivahteisia aromeita myös, vaikka pullotus onkin tapahtunut jo yli puoli vuotta sitten. Pääpaino on toki brettan tallimaisilla aromeilla. Olut laskeutuu kielen päälle sittenkin aika lempeän hapokkaana - maltaista makeutta on hieman jäljellä, eikä suuta supistavaa lambicmaista "iskua" pääse muodostumaan kuin hieman. Kepeää ja raikasta - oluiden kuoharia. Katkero on tuntuva ja jälkimakuun jää hieman kukkaisuutta ja yrttisyyttä humalista. Hiivat kun kaataa sekaan niin olut tulee hieman täyteläisemmäksi ja katkerokin ehkä korostuu. Kirkkaana hienosti esiin nouseva vieno hedelmäisyys jää tosin hiivan jalkoihin, joten kyllä tämä parempi on ilman. Hyvä bretta-ale, raikasta ja maukasta. Selkeät maut. Tykkäsin.


Seuraavaksi sitten maistoon Willi Wäinö, joka on tosiaan kutkuttavasti osittain leipäjuurella käytetty. Olen aiemmin päässyt maistamaan leipäjuurella käytettyä olutta myös Rabbit Street Breweryltä.

Willi Wäinö
 ~6,3% | EBC n. 20 | IBU 0

Tekijän kommentit: 
Syntyi kun ostin kaupasta mainiota hapanruisleipää ja kokeilin, että saako siitä tehtyä uuden juuren. Sehän onnistui ja parin leivänpaiston jälkeen tuumasin, että käyttäisiköhän juuri vierrettä. Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua mulla oli litran verran hiivaa kasvatettuna. Maku ja tuoksukin oli lupaava, mukavan navettainen ja hapan. No siitäpä sitten olutta. 

Olut kävi aluksi vilkkaasti, mutta sitten käyminen pysähtyi käymisasteen jäädessä 65%. Tässä vaiheessa lisäsin Bonnen aprikoosi, mango ja passionpurettä jokaista 0,5kg. Hämmensin ja odotin kuukauden mutta mitään ei tapahtunut, joten lisäsin brettanomyces bruxellensista jolloin liemi jatkoi käymistä. Pullotettu 1.014 ominaispainolla samoin kuin Orlov, mutta tähän ei kuitenkaan muodostunut samalla tavalla happoja, mikä nyt jäi vähän mysteeriksi.
Maltaat: vehnä, pale ale, caramel sweet 75, crystal 100
Humalat: Ei humalaa
Mausteena: Bonnen aprikoosi-, mango- ja passionpurea. 


Kuparinen, jopa punertava ja miltei täysin vaahdoton olut. Pullo kyllä suhahti avattaessa, eli kyllä siellä pientä jälkikäymistäkin on tapahtunut. Tuoksu on nyt aiempaa selvästi eksoottisempi. Hedelmälihaa greippisen sitrusmaisesti ja jännää brettan tallimaisuuteen sekoittuvaa hopeatoffeeta karamellimaltaista. Jotenkin jopa jouluinen yleistunnelma tässä - kaneliomenaa ehkä. Maku ei kuitenkaan jännästi ole niin maltainen kuin aiemmassa vaaleammassa oluessa, vaikka sen luulisikin olevan. Hedelmäsoseet eivät nouse ollenkaan makean hedelmäisinä esiin, vaan niiden rooli jää maun puolella ehkä sittenkin taustavaikuttajaksi. Bretta se on tähänkin, yhdessä leipäjuuren kanssa, syönyt aika kuivan ja kepeän suutuntuman. Tuoksun hento toffeisuus ei maussa juuri esiin nouse, mutta kuivattuja hedelmiä on tarjolla. Katkeron puute tekee yleisilmeestä peräti siiderimäisen. Pidin edellisestä enemmän. Tämä jäi sen rinnalla jotenkin "hampaattomaksi". Hedelmäsoseiden vaikutus aromiin tuntuu selkeältä, mutta maussa vaikutus tuntuu vasta hiivojen lisäämisen jälkeen - hedelmänkuorimaisen sitruksisena, kuten tuoksussakin. Maukas siemailtava se oli tämäkin, mutta kyllä Orlov näistä minulle toimi paremmin. Ehkä hapokas puraisu siis omalla kohdallani kaipaa myös katkeron puraisua loppuun, ei paljoa, mutta edes vähän. 

Kiitoksia Pertulle kahdesta mielenkiintoisesta oluesta! Jännä juttu, että en ole yhtään kiinnostunut tekemään tällaisia erikoisuuksia itse kotona, mutta juon näitä kyllä mielelläni. Ehkä se on se arvaamattomuus ja pitkä kypsytysaika mikä itselleni näissä tökkii. Nykyään kun on pieniä lapsia perheessä, niin oluen tekeminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua - silloin pelataan varman päälle ja tehdään sahtia tai tripeliä!

Bonus tripel: Bosteels Tripel Karmeliet

1 kommenttia
 
Toteutin aiemmin tänä vuonna "tripel saaga" nimellä kulkeneen hommelin, jossa maistelin 45 erilaista tripeliä. Saaga alkoi huhtikuun alussa ja päättyi elokuun lopulla Straffe Hendrikin ja St. Feuillienin maisteluun. Viimeisessä jutussa jäin harmittelemaan sitä, ettei legendaarista Tripel Karmelietia ollut kevään ja kesän aikana saatavilla, joten se jäi tästä hommasta ulos. Maahantuoja Servaali oli kuitenkin hereillä ja lähetti maistettavakseni kaksi pulloa tätä tripeliä. Kiitos Servaali ja Larkion Henkka!

Näytepullot saapuivat jo muutama viikko sitten, mutta odotin ensimmäisen maistamista yhteen tiettyyn hetkeen. Tuo hetki koitti viikko sitten, kun vaimoni synnytti meille meidän viidennen lapsemme. Palasin yöllä synnäriltä kotiin ja korkkasin ensimmäisen pullon juhlavissa tunnelmissa. Ajatukset vaelsivat silloin olutta suuremmissa sfääreissä, joten en edes yrittänyt pukea olutelämystä sanoiksi, vaan jätin arvion tekemisen siihen toiseen pulloon, joka on siis vuorossa nyt. 



Tripel Karmeliet
8,4% | Ohraa, vehnää ja kauraa | Pullossa jälkikäytetty

Kirkas, vaalean kultainen ja tiiviskuplaiselta vaahdoltaan kestävä olut. Tällaiseksi tripelin aina miellän, vaikka saagan edetessä moni variantti oli enemmän oranssiin kallellaan. Tuoksu on miltei taivaallisen hyvä, vaikkei trappist-oluesta kyse olekaan. Viljaisaa, hieman mausteista ja saisonin tyyliin pirskahtelevan hedelmäistä aromikkuutta. Erittäin raikas. Korianteria kenties menossa mukana, mutta tätä ei etiketti mainitse. Suussa Karmeliet on kevyt, melko runsaan hiilihappoinen ja kevyesti katkeroitu. Tuoksun raikkaus jatkuu maussa alusta loppuun asti ja jälkimakuun jää vielä leijailemaan hento yrttinen mausteisuus. Alkoholi on täysin piilossa, mutta lämmittää toki. Vähän sellaisia pehmeän pippurisia Duvelin kaikuja tässä on, mutta viljava maltaisuus ja maut muutenkin ovat runsaampia ja voimakkaampia. Kyllä tämä ehdottomasti yksi tyylin valioyksilöitä on - fiilispohjaisessa rankingissa ihan siellä terävimmässä kärjessä. Kenties jopa paras, mutta sitä on mahdoton sanoa, ilman kattavaa rinnakkainvertailua. Toki päivän fiiliksetkin aina vaikuttaa arvioon. Loistava tripel joka tapauksessa.

Olisi kyllä hienoa saada tämä taas takaisin Alkon valikoimiin ja vielä hienompaa olisi tietysti kauppojen hyllyille. Nykyään alkoholipolitiikkaa koskeva keskustelu alkaa olla jo sitä luokkaa, että todennäköisesti saan vielä senkin päivän elinaikanani nähdä. 

Kaikki tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel
St. Feuillien Triple
Bosteels Tripel Karmeliet

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel
Straffe Hendrik Brugs Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)


Olutarvio: Iso-Kallan Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian

0 kommenttia
 

Pimeyden Morsian

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,51€ / 0,33l)

Industrial Metalia pääasiassa suomeksi esittävä Turmion Kätilöt julkaisee tänään uuden "Universal Satan" albuminsa, jonka kuuntelua siivittämään löytyy Alkon valikoimasta myös yhtyeen nimikko-olut Pimeyden Morsian. Oluen on valmistanut yhtyeen kotiseuduilla vaikuttava kuopiolainen Iso-Kallan Panimo, joka on aiemminkin kunnostautunut bändioluiden saralla Verjnuarmu oluellaan. Pimeyden Morsian on lanseerattu jo vuonna 2016, mutta silloin vain rajattuun ravintolajakeluun. Puheet lanseerauksen aikaan olivat ainakin kaikkea muuta kuin vaatimattomia:
”Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut”

Pimeyden Morsian on tyyliltään Imperial Stout ja nämä vahvat stoutit ovat yleensä varsin korkeilla olutharrastajien top-listoilla, joten ainakin siinä mielessä puheille on löytymässä edes jonkinlaista katetta. Tyylin arvostetuimmat oluet ovat tosin yleensä olleet vielä jonkin verran vahvempia ja kasiprossaisena Pimeyden Morsian asettuukin tyylin alarajoille vahvuuden suhteen. Bändioluista samaan oluttyyliin asettuu mm. Behemoth Bafomet Imperial Stout (9+/10), joka 11,6% vahvuudellaan on toistaiseksi kaikkein vahvin maistamani bändiolut - ehkä paraskin. Pimeyden Morsiamen mausteena on käytetty brittiläisiä Northern Brewer ja East Kent Goldings humalia sekä tummapaahtoista kahvia ja kaakaota. Sysimustan värinsä se kuitenkin saa voimakkaasti paahdetuista Chocolate ja Black ohramaltaista.

Itse en yhtyeen uraa ole juurikaan seurannut, mutta heidän musiikkiaan olen kyllä kuullut - ei nimittäin sellaista saunailtaa taida olla enää viime vuosina ollut, missä joku kätilöfani ei olisi käynyt soittolistaa muokkaamassa uuteen uskoon. Kaljoittelun lomassa yhtyeen musiikki on mennyt itselleni alas kivuttomasti, mutta ehkä sittenkin ilman sen suurempia intohimoja. 

Oluen reseptiikkaa:
Maltaat : Pale Ale, Munich, Crystal, Chocolate, Black
Humalat : Northern Brewer, EKG
Muut : Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao



Yön musta ja mokkaisen väriseltä vaahdoltaan niukahko olut. Paahdettu mallas ja mausteeksi lisätty kahvi tekevät tuoksusta miellyttävän kahvipapuisen - espressomaista väkevyyttä, jonka kylkeen nousee suolaista ”noitapillilakua”. Jykevän oluen intensiivinen tuoksu. Kielen päälle kaaduttuaan olut on niin ikään paahteisen maltainen, voimakkaasti kahvimainen ja keskiverrosti katkera. Jälkimaussa esiin nousee konvehtimainen suklaisuus. Kokonaisuus on melko kuiva ja suutuntuma tästä johtuen näinkin tuimalle oluelle hieman ohkaisen tuntuinen. Rahtunen maltaan makeutta kylkeen niin kokonaisuus nousisi vielä, omaan makuuni, seuraavalle stepille.  Tällaisenakin Pimeyden Morsian on kuitenkin todella miellyttävä - brutaalimpi lähestymiskulma makeamman ja pehmeämmän suuntauksen sijaan kuvastaa ehkä paremmin yhtyeen musiikkiakin. Voimakasmakuinen ja hieman lämmittäväkin olut on kyseessä. Jytisee, rytkyy ja yksinkertaisesti vaan toimii. Ei nyt sentään maailman parasta bändiolutta, mutta kotimaan rankingissä ollaan kyllä korkealla.

Yhteenveto

Voimakasmakuinen Imperial Stout
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Korpimallas Kaltio Pale Ale

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, joka kuitenkin jo tänä kesänä konkretisoitui ensimmäisen kaupallisen tai "kaupallisen", kuten kuin kaverit itse keittoaan kutsuvat, erän muodossa. Kyse lienee lähinnä hääoluesta, mutta jonkinlainen osa on mennyt myös ihan kauppoihin myyntiin. Hyvin nuoresta kotiolutharrastuksesta on siis kyse. Sain Timolta ja Janilta pullopostia eli blogistien kielellä aina niin herkulliselta kuulostavan "samplen". Oluen nimi on Kaltio Pale Ale ja se on keitetty Lohjalla UG Breweryllä.  

Saatekirjeestä poimittua: 
"Tiedostamme nöyrästi oman tilanteemme; olemme noviiseja ja valtakunta on täynnä meitä kokeneempia ja taidokkaampia mallasvirtuooseja ja humalaguruja. Tahtoisimme tehdä olutta ainakin osa-aikaisena elinkeinona, mutta paljon on vielä opittavaa. Siksipä arvostaisimme viiltävää arviointiasi."
Maistelusta kehkeytyikin mielenkiintoinen, koska en tiennyt oluen reseptiikasta mitään ennen maistamista. Etiketti kertoi vahvuudeksi 5,4% ja tyyliksi Pale Ale. Maistoin oluen ja totesin sen ilahduttavasti brittityyliseksi pale aleksi - jenkkityylisiä kun on markkinoilla jo vähintäänkin tarpeeksi. Maistamisen jälkeen kuitenkin suhailin Korpimaltaan kotisivuille ja sieltähän löytyi Kaltio Pale Alen reseptiikka aivan kokonaisuudessaan. Ja kyllä, arvaatte aivan oikein, jenkkityylistähän siinä oli lähdetty tekemään. 

Tässä ensin "sokkona" ennen reseptin katsomista suoritettu arvosteluni, josta voidaan jo etukäteen sanoa, että jos olisin tiennyt käytetyt humalat jne. olisi se varmasti muodostunut erilaiseksi, vaikka niin ei pitäisikään olla. Olen vuosien varrella kuitenkin oppinut, että alitajuntaisesti oluesta voi löytää esim. sitruksisia humalan aromeja, jos etiketti sanoo Cascade, vaikkei niitä siinä olisikaan. Ihmismieli, ainakin omalla kohdallani, toimii näin. Mutta, eteenpäin. Tässä siis "neitseellisesti" suoritettu arviointini:

Kaltio Pale Ale
5,4% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 

Kirkas, kultaoranssi ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksu tarjoaakin ehkä hieman yllättäen brittityylistä kuivan puumaista humalaisuutta ja pähkinäisyyttä sekä yrttimäisyyttä. Nykyään sitä vaan automaattisesti olettaa pale alen olevan jenkkityylistä. Virkistävä poikkeus! Maussa on karamellispähkinäinen mallasveto, humala tuottaa mukaan yrttimäistä mausteisuutta ja hieman kukkaisuutta. Ei juurikaan hedelmäisyyttä. Hyvä keskitäyteläinen ja rapsakasti katkeroitu suutuntuma. Joku ruohoisyrttinen (tai jollain tavalla jauhoinen/hiivainen) tunkkaisuus varjostaa kokonaisuutta ja lohkaisee raikkaudesta osan pois. Aromipuolella voisi humaloinnissa tapahtua enemmänkin, mutta katkerointi sen sijaan on hyvällä tasolla. Aivan maukasta juotavaahan tämä on. Mallaspohja varsin ESB-tyylisenä on minulle erityisesti mieleinen.

Tarkastellaanpa sitten oluen reseptiikkaa: Kaltiossa maltaina on ollut Pale Ale (65,9% mallaspohjasta), Vienna (30,8%) ja Crystal 50 (3,3%). Humalina 500 litran keitossa 300g Cascadea (katkero) ja aromipuolella 167g Cascadea sekä 250g Mosaicia. Hiivana US05.

Huomioni kiinnittyi heti hyvinkin maltillisiin aromihumalan määriin. Alle 1g/litra ei kotioluissakaan tuota kovin voimakasta aromia. Tässä siis heti ensinuuhkaisulla arvostelijan mieli sulki jenkkityylisen pale alen pois - ei ollut sitä tuttua hedelmäisyyttä eli pakko olla brittityylinen. Hieman mustavalkoinen ajattelutapa, mutta näin homma osaltani siis ilmeisesti toimii.

Halusin saada  pienpanimon käyttämästä aromihumaloinnin määrästä ihan oikeaa tietoa, joten otin yhteyttä tuntemaani pienpanijaan, jolta sain hänen kaupallisissa keitoissa käyttämänsä humalamäärät 500 litran American Pale Ale erään. Hänen humalalisäyksensä aromipuolella menevät näin: 10 min 700g, 5 min 800g, 0 min 550g ja lisäksi kuivahumalana 4-5 päivän ajan 1500g. Huomataan, että määrä on keitossakin jo moninkertainen. Tässä pienpanijalla toki tarkoitus on ollut tehdä enemmän överi kuin vajari ja Kaltiossa Korpimaltaan kaverit kertoivat yrittäneensä lopputuloksesta "hiukan sitruksista". Eri lähtökohdat siis, mutta antaa vertailu varmasti osviittaa kuitenkin. 

Joka tapauksessa Kaltio Pale Ale oli siis nautittava ja erityisesti mallaspohjaltaan maukas olut. UG Breweryn laatutasokin vaikutti kokonaisuutena hyvältä, joskin jokin tietty pieni tunkkaisuus oluessa oli - runsaampi aromihumalointi olisi tämän ehkä peittänyt. Kiitän opettavaisesta maistelusta, toivottavasti se oli sitä sekä minulle, että tekijöille. Onnea jatkoon! 


Lisää luettavaa aiheesta Korpimaltaan kotisivujen tarinaosiossa: http://korpimallas.fi/korpimallas/tarinamme-tahan-asti/

Tripel saagan päätös: Straffe Hendrik ja St. Feuillien + Reittausblogi Tripel #2 reseptiikka

3 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni jo päätepisteeseensä, eli tilanteeseen 40/40 maistettua tripeliä. Tämän jälkeen ostin kuitenkin vielä Alkosta viiden eri tripelin bonuskierroksen, josta viimeksi maistossa kävi kolme trappistia. Nyt saaga nivoutuu pakettiin näiden kahden viimeisen tripelin myötä ja sen jälkeen on luvassa vielä seuraavan kotitripelini reseptiikka. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus


De Halve Maan Straffe Hendrik Brugs Tripel Bier
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, kandisokeri

Kirkas ja väriltään syvän kultainen olut, joka vaahtoaa runsaan kuohkeasti. Tuoksu ei anna paljoa itsestään irti. Kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, jonkin sortin marjaisuutta ja hieman hunajaisuutta. Ei ole sellaista hurmaavan raikasta mausteisen hedelmäistä ”nostetta”, kuin tyylin parhaissa.  Maku on kuitenkin voimakkaampi ja varsin nautinnollinen. Jotain (mielestäni) tripeliin kuulumatonta marjaisuutta maussakin kuitenkin on, mutta ei se makua sinänsä huononna - se on vain taas yksi erilainen komponentti tripelien monimuotoisessa tyylihaarassa. Melko makea ja täyteläinen tämä on, mutta miellyttävällä maltaisella tavalla. Hyvät sokeroidut kuivahedelmätkin maku tarjoaa ja lämpöaalto vie nielaisun jälkeen loppuvedon kuivempaan suuntaan. Suutuntuma on täyteläinen ja runsaan, mutta pehmeän hiilihappoinen. Kyllä tämä keskikastin tavaraa on. Ei lähelläkään heikointa kategoriaa, mutta melko kaukana myös huipusta. Loppujen lopuksi liian makea ja vähän turhankin tuhti (ja marjainen). Edelleen pidän tripelistäni eniten raikkaampana ja petollisen juotavana.



St. Feuillien Triple
8,5% | Sisältää ohramallasta

Utuinen, vaalean oranssihtava olut, jonka vaahto on melko runsas. Yrttimäisen mausteiset ja kuivatun hedelmäiset aromit nousevat tuoksussa päällimmäisinä esiin. Mausteisuus saa jopa pippurisia sävyjä ja vahvuuskin tuntuu nenässä. Hyvä intensiivisyys eli voima tuoksussa, mutta muuten ei lupaile vielä kuuta taivaalta. Maku on kuitenkin toimiva kuivemman ja katkeramman tripelin saralla. Siinä on varsin runsaasti mausteisuutta heti alkuvetoon, sitten kuivattuja aprikoosimaisia ja sokeroidun banaanisia tuntemuksia, jonka jälkeen hieman lämmin ja keskiverrosti katkeroitu finaali. Jälkipolte vetää jo melko kuivaksi ja hieman alkoholiseksikin. Joku kiehtova hedelmäisyys tässä mausteisuuden seassa on, vai onko se sittenkin jotain minttumaista yrttiä - en osaa kunnolla paikantaa maun lähdettä, mutta mielenkiintoisen twistin se tähän tekee. Voi olla hiivankin tuottamaa. Suutuntuman puolesta erinomainen - ei liiaksi makeutta ja kuohkeat hienostuneet hiilihapot. Voidaan asettaa kärkikastiin, mutta ei terävimpään kärkeen.

Huh! Olipahan melkoinen setti. 7.4. korkattiin ensimmäinen ja nyt 45 tripeliä ja kokemusta rikkaampana saaga on suoritettu... tai eihän se mitään suorittamista ollut, vaan useimmiten silkkaa nautintoa. 18 tripeliä ylsi fiilispohjaisessa rankingissa kategoriaan "Kärkipäätä". Kategoriaan "Varsin jees" pääsi 14 tripeliä ja sinne "vähän kehnompiin" jäi 10 tripeliä. Kolme oli jollain tavalla spesiaaleja, tai yksi oikeastaan jopa pilalla. Pakko sanoa, että varsin antoisa ja mielenkiintoinen kokemus oli tämä tällainen yhteen tyyliin omistautuminen. Ehkä opettavainenkin.

Jonkinlaisena tavoitteena oli tämän mittavan maistelun perusteella haarukoida sitä, mistä aineksista hyvä kotitekoinen tripel voisi muodostua. Ensimmäinen oma tripelini jota kahdessa saagan jutussakin maisteltiin (linkit löytyvät alta), oli hyvä startti, mutta ei vielä mitenkään sen hekumallisempi. Fiilispohjaisessa ehkä keskikastin alempaan osioon uppoava. Sen maltaisuus oli liian raskas ja jälkikäymiseen olisi saanut laittaa enemmän sokeria. Aromipuolen humalaa siinä oli perinteisiin tripeleihin verrattuna enemmän tai ainakin se tuoreena tuli niitä voimakkaammin esiin. Ihastuin myös monissa tripeleissä maistamaani korianteriseen mausteisuuteen - se luo sellaista tiettyä pirteää aromikkuutta ja raikkautta, jota tripelissä tarvitaan. Niinpä seuraava reseptini on alla olevan mukainen.






Perusmaltaana on edelleen Chateau Pilsner 6RW, ei syytä vaihtaa toimivaa ja hyvän viljaisen maun antavaa mallasta. Sen sijaan aiemmin käytetty vaalea karamellimallas Chateau Cara Clair on väistynyt ja tilalle on tullut vehnämallasta. Belgialaista vaaleaa vehnää ei ollut tilaushetkellä tarjolla, joten otin entuudestaan tuntematonta saksalaista Ireksiltä. Keski-Euroopassa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä Viking Maltia, joten jätin sen heti laskuista pois. Aiemmin käyttämäni taloussokeri vaihtui dekstroosiin eli panimosokeriin, mutta sillä tuskin on suurta vaikutusta. Sen sijaan vähensin sokerin määrää 900g -> 500g. Aiempi tripelini oli 9%, tämä toivottavasti pullokäymisen jälkeen (se lisää alkoholipitoisuutta noin 0,3%) about 8,5%. Se tuntuu olevan tripelille hyvä vahvuus. Nyt lisäsin sokerin vasta keiton juuri loputtua, joten karamellisoitumista tuskin paljoa tuli.

Katkerohumalan määrä on sama (alfahapot näissä pelleteissä tosin vähän matalammat), mutta aromipuolelta otin puolet pois. Lisäksi mausteeksi laitoin 10 grammaa murskattuja korianterin siemeniä. Jännästi muuten vielä huhtikuun lopulla julistin itsevarmana, että korianteria ei tripeliini tule, mutta toukokuun lopulla olin jo valmis sitä harkitsemaan. No nyt sitä lopulta siihen sitten tulikin. Hiivana on sama Mangrove Jack's M31 Belgian Tripel, joka toimi hienosti ensimmäisellä kerralla. Koitin pitää muutokset aika pieninä, mutta kyllä niitä nyt melko lailla kuitenkin tuli. Kaikki on onneksi dokumentoituna. Oluen runko ja perusidea on sama eli vaaleaa ja nyt toivottavasti suussa myös kepeämpää ja kuohkeampaa. Toivottavasti tämä olisi parannus ensimmäiseen reseptiin verrattuna.

Valmistin oluen tasan viikko sitten eli viime viikon torstaina ja se saa olla pöntössä nyt ainakin kaksi viikkoa vielä. Sen jälkeen pullotus ja 3-4 viikon jälkikäyminen, jonka jälkeen maistellaan taas. Palaamme silloin asiaan - kiitos kaikille jotka olitte saagan aikana hengessä mukana ja jaksoitte kannustaa!

Ai niin... aivan varmasti joku olisi kysynyt, että mikä oli se kaikkein paras näistä. En ehkä aivan siihen pysty, mutta oma TOP-3 parhaiten mieleen jääneistä menee näin: De Gouden Boom Brugge Tripel, St. Bernardus Watou Tripel ja De Dolle Dulle Teve. Seuraavina sitten La Corne Tripel ja myös Oud Beerseel Bersalis sekä Corsendonk Gold ovat jääneet mieleen. Toki iso Chimay pottu oli niin ikään elämyksellinen, tai ainahan se on. Ykkösenä kuitenkin kirkkaimpana (ehkä!) tuo ensin mainittu De Gouden Boom Brugge. Vielä jäi jossiteltavaa, sillä Tripel Karmeliet ei leikkiin osallistunut (ei ollut saatavilla, nyt maahantuojat hereillä!), täytynee siis ottaa ensi kesänä uudelleen...

Kaikki tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel
St. Feuillien Triple

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel
Straffe Hendrik Brugs Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)