Maistelussa Tornion Panimon Original 1964 Lager ja Czech Style Pilsner

0 kommenttia
 
Tornion Panimo on Suomen toisiksi pohjoisin panimo. Pohjoisempana operoi ainoastaan Rovaniemellä toimiva Lapin Panimo. Tornion Panimoa seuranneille tarina lienee jo tuttu - elokuussa 2010 Hartwall sulki silloisen Lapin Kullan tehtaan ja siirsi kenties Suomen suosituimman olutmerkin tuotannon Lahteen. Nyt, muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Tornion Panimo on jatkanut oluen tuotantoa tuossa samassa rakennuksessa, mutta toki uusituin panimolaittein. Laitteiden kapasiteetin kerrotaan olevan noin 2,5 miljoonaa litraa vuodessa, eli Suomen pienpanimoiden kokovertailussa panimo menee helposti sinne ylempään neljännekseen, melkein Saimaan ja Nokian Panimon rinnalle. Laitila lienee edelleen omilla luvuillaan jossain 10 miljoonan olutlitran kieppeillä. Keittokoko Tornion Panimossa on ilmeisesti 6000 litraa, melko mittava sekin. Tuotanto on toki ainakin toistaiseksi vielä pientä Lapin Kullan aikoihin verrattuna, sillä silloin vuodessa valmistui parhaimmillaan peräti 190 miljoonaa litraa.  

Löysin panimon Original 1964 Lagerin ja Czech Style Pilsnerin Rauman Citymarketin hyllystä. Hintaa per pullo oli 2,99€.

Original 1964 Lager
4,7%

Tämä olut on se aito ja alkuperäinen Lapin Kulta. Panimomestari Leo Andelinin kehittämä resepti, joka voitti kultamitalin vuonna 1964 Brysselissä ja Pariisissa. Andelin eläköityi vuonna 1999, mutta on nyt nimitetty Tornion Panimon suojelijaksi ja auttanut panimoa ottamaan voittajaoluen reseptin uudelleen käyttöön. 


Kullankeltainen ja kirkas olut, jonka vaahto on tiivis pitsikäs ja kestävä. Tuoksussa on puhdasta viljavaa maltaisuutta ja jalohumalaista kukkaisuutta sekä maltillista hedelmäisyyttä. Hyvä, raikas ja laadukas tuoksu - sellainen ison panimon oluen laadukas tuoksu, mutta aidolla maltaisuudella. Ei pahvia. Saksa tulee mieleen. Maussakin mallas on puhdas ja miellyttävä sekä humalointi terävä ja raikas. Hieman hunajaisuutta jälkimaussa ja jälleen sitä jalohumalaista aromikkuutta isojen saksalaispanimoiden tyyliin. Suutuntuma on kevyt, ei vetinen, ja keskiverrosti hiilihappoinen. Happoisuus on kuitenkin pehmeää, eikä bulkkimaisen kovaa. Kävisi ison saksalaispanimon hellesistä ja on tasapäin linjassa paljon kehumani Kukko Hellesin ja RPS Rockin kanssa. Hyvää ja laadukasta.

Czech Style Pilsner
4,7%

Oluen kerrotaan olevan perinteinen tsekkiläistyylinen pilsner, joka on valmistettu keittomäskäämällä. Saaz -humalaa luonnollisesti mukana. Reseptiikasta vastaa tsekkiläinen panimomestari David Maša.


Syvän kultainen, kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa on nyt Original 1964 Lageria selvästi kukkaisempaa ja hedelmäisempää humalaa, joka dominoi tuoksua maltaan sijaa. Kevyt asiaankuuluva diasetyylisyys leijailee taustalla. Maku on heti melko runsas ja intensiivinen, varsinkin kauppavahvuiseksi. Oluen maussa on tsekkityylinen diasetyylisyys ja voimakas rapsakan iskevä katkeruus sekä melko pehmeä maltaisuus, joka nousee etenkin jälkimaussa esiin. Olen vakuuttunut. Humalointi on runsas ja aromaattinen. Jos aiempi oli aidon saksalainen, niin tämä on kyllä hienosti aidon tsekkiläinen.

Tämän maistelun perusteella olen kyllä vakuuttunut Tornion Panimon kyvystä tehdä laadukasta ja maukasta olutta. Reseptiikka ja prosessi ovat molemmat hyvässä kunnossa. Seurailen panimon tekemisiä jatkossakin.

Olutarvio: RPS Brewing Paper Rye Candy Red Ale

0 kommenttia
 

Paper Rye Candy Red Ale

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: Red Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Olutravintolat / 4,7% versio kaupoissa (arvioitu pullo saatu panimolta)

Tuoreen kuopiolaisen kivi-paperi-sakset teemaisen pienpanimon Rock ja Scissors on jo maistettuna ja nyt maistoon tulee kolmikon täydentävä Paper. Tsekkasin, että siitä on päivälleen tasan kuukausi aikaa kun Panimomestari Railanmaa ajoi pakettiautollaan pihalle pulloja toimittamaan. Pikkusen kestää blogistilla hommat, mutta ei kai sitä kukaan nyt lomalla ehdi "töitä" tekemäänkään. Rye Candy Red Aleksi nimetty olut on syönyt 53 IBUn edestä Magnumia ja Ekuanotia. Aromipuolelle on taasen lapioitu Simcoea. Maistamani versio on taas 5,2% ravintolaversio, mutta kauppaversioitakin 4,7% vahvuisena on liikkeellä. Ei ole vaikea arvata kumpi versio tipahtaa portfoliosta, jos uusi vahvemmat oluet kaupoissa salliva alkoholilaki joskus realisoituu.


Tumman punertava, hieman kuparisvivahteinen olut, jonka vaahto jättää paksut pitsit lasin reunoille. Tuoksussa karamellimaista maltaisuutta, Simcoen havuista neulamaisuutta ja hienoista greippisyyttä sekä leipäisiä, kevyen paahteisiakin maltaan kaikuja. Maku on tuoksua runsaampi, tarjoten tiukempaa humalaisuutta ja selkeästi ruismaisen loppuvedon, jossa katkeruus tiivistyy mukavan purevaksi ja ruis tuo omaa mausteisuuttaan siihen tykö. Maussa on myös mukavasti karamellimaista maltaisuutta ja alkumaku onkin sen vuoksi hieman makeahko. Hyvä tasapaino jälleen makeuden ja sitä kuivattavan katkeruuden kesken. Suutuntumakin on hyvä - ei liikaa hiilihappoja, vaan hyvä runko ja hyvä juotavuus. Jälki on jälleen myös läpikotaisin laadukasta, kuten panimo on nyt jo kahdella aiemmalla oluellaan osoittanut.

Yhteenveto

Tasapainoinen sekä tiukan katkeroitu rukiinen olut

Kotiolutta: Sun Brew Höyrylaakeri

0 kommenttia
 
Maistossa Sun Brewn eli Mika Pirisen panemaa kotiolutta. Höyrylaakeri on tyyliltään tietysti Steam Beer eli höyryolut. Tyylin oluet käytetään pohja- eli lagerhiivalla, mutta alen lämpötiloissa noin 20 asteen tietämillä.

Höyrylaakeri
4,5%, pullotettu 19.6.2017

Maltaat: Pilsner
Humalat: Perle (0,8g/l @60 min, 0,6g/l @30 min) ja Saaz (1,3g/l @0min)
Hiiva: Saflager S-23 (käymislämpötila noin 21 astetta)



Oljenkeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan tiheä sekä kestävä olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvin lagermaisen puhtaat käymisesterit, mutta kyllä mukana pientä yrttisyyttäkin on - onko se sitten humalista vai käymisestä, sitä en osaa sanoa. Maussa on enemmän hedelmäisiäkin piirteitä - hyvä humalointi! Tiukka purenta ja loppumaussa sitä humalien hedelmäisyyttä hieman appelsiinimaisesti ja sitrusmaisestikin, kukkaisuutta unohtamatta. Maltaisuus vaikuttaa taustalla lagermaisena. Puhdas ja raikas maku. Suuhun elämään jäävässä jälkimaussa on lopulta sitä pientä yrttisyyttä ja ruohoisuuttakin. Tykkään!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimon Paha Pukki & Pahempi Pukki

0 kommenttia
 
Nyt on jo korkea aika nautiskella nämä Tampereen Insinööripanimon jouluoluet, jotka vastaanotin jo tammikuussa tänä vuonna. Oluet ovat siitä saakka odottaneet jääkaapissa ja hautautuneet sinne takanurkkaan, josta ne nyt esiin tempaisin. Oluet ovat kellarointivahvuisia, joten tuskinpa tästä odotuksesta nyt mitään järin suurta haittaa on ollut ja jouluhan on jo melkein ovella taas.

Speksejä ja reseptiikkaa: 

Paha Pukki 9%, Pahempi Pukki 9,5%.
47 IBU, 42 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Munich, Leipomosiirappi, Kaurahiutale, Cararye, Brown ja piparkakku
Humalat: Magnum (katkero) ja Chinook
Hiiva: Fermentis BE-256 (entinen Abbaye)
Muut: Appelsiininkuori, korianterinsiemen & irish moss 

Pahempi Pukki on kypsytetty Medium American Oak Chipseillä, jotka ovat uineet Rhum Agricolessa.

Tekijöiden kommentit: 
"Vuoden lopulla tehty kaapintyhjennysolut, mihin lyötiin vielä piparkakkua joulun kunniaksi. Tammilastuversiossa maistuu rommi ainakin omaan suuhun vähän liikaa".


Paha on kirkas, rubiininpunertava ja vaahdoltaan niukka. Pahempi on ulkoisesti muuten samanlainen, mutta vaahtoaa runsaammin.

Pahan tuoksu on hyvä! Jännä lause... mutta näin tosiaan on. Korianteri nousee raikkaasti, samoin piparkakku hieman taikinamaisesti. Maltaisuuttakin tuntuu tukevasti ja kandisokerista kuivattua hedelmää myös. Pahemman tuoksu on selvästi rommimainen ja hieman tammipuumainen. Alkoholin potkua on selvästi enemmän, myös mausteet peittyvät tammikypsytyksen alle. Normiversion tuoksu on selvästi parempi.

Maultaan paha on myös hyvä ja pahempi hieman pahempi, mutta ei silti paha. Pahassa on mukavasti maltaista makeutta, belgityylistä anismaista mausteisuutta ja pinnassa olevaa korianterisuutta. Loppupuolella nousee maltillisesti katkeruutta ja alkoholin lämpöä ja aivan jälkimaussa vasta selkeää joulupiparia ja appelsiininkuorta. Miellyttävä ja pehmeä maku sekä runsaan täyteläinen suutuntuma. Pahempi on vahvasti rommimaisempi, jopa hieman alkoholinen, mutta jälkimaussa kuitenkin joulupiparimainen - merirosvojen versio! Mikä sopii kyllä hyvin, koska olen kesälomalla keskittynyt myös Black Sails-sarjan katsomiseen Netflixistä. Kypsytetyn version suutuntuma on myös selvästi kuivempi ja hieman hiilihappoisempi.

Perusversio voittaa vertailussa kypsytetyn selvästi, ollen peräti erinomaisen maukas ja runsasmakuinen vahva belgiolut. Ei siis mikään piparimaustesössö, vaan nimenomaan vahva belgi, jossa on jouluinen mausteisuus. Toimisi varmasti ilman pipariakin hienosti. Rommikypsytetty taasen on selvästi liian rommimainen, mutta meneehän se tässä mukavasti, kun pohjaresepti on kunnossa.

Perusversio on niin herkullinen, että en lähde nyt kokeilemaan rinnakkainvertailuissani usein tekemääni 50-50 blendiä, vaan nautiskelen sen mielelläni loppuun sellaisenaan. Tyyni kesäilta menee kyllä mukavasti jouluoluidenkin parissa, mikäs siinä. Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle jälleen kerran, maukasta on!

Olutarvio: Evil Twin Molotov Lite

0 kommenttia
 

Molotov Lite

Panimo: Evil Twin, Yhdysvallat
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (6,99€ / 0,473l)

Mikkellerin kaksoisveljen Evil Twin panimolta on ilmestynyt jo aiemmin kevään korvalla Alkoon tällainen Double IPA, joka tuli nyt vastaan Raision K-Supermarketin Alkossa. Olut on pantu Connecticutin osavaltiossa Two Roads Brewing Companylla, melko lähellä New Yorkia. Olut on pakattu 16 unssin vetoiseen tölkkiin, jenkkimittojen vuoksi siis käsissä on nyt 0,473 litrainen astia. Alko on mitannut tästä tiukat 91 EBUa katkeruutta. Olut on 8,5% vahva, mutta siis Lite -versio, koska alkuperäinen Molotov Cocktail on peräti 13%.



Kirkas kultaoranssi olut, jonka sekaan tunkee tölkistä runsaasti oluen seassa leijailevia partikkeleita - hiivaa otaksun, vaikka en pohjia myöden kaatanutkaan. Tuoksu on runsaan humalainen, pellettimäisen bensiinisen vehreä ja eksoottisen hedelmäinen. Varsin intensiivinen, maltaisuudeltaan ainoastaan nimellisesti läsnäoleva humalapommi. Maussakin on vähemmän yllättävästi tiukasti humalaa ja se tekee suutuntumastakin runsaan öljyisen ja hieman nahkean. Vehreää "pellettimäisyyttä", mustaherukkapuskaa ja tiukempaa  greippistä sitruksisuuttakin. Mallasta jälleen vain hieman makeutta tuovana leipäisyytenä kevyen toffeen kera. Ei kuitenkaan niin, että se tunkisi humalien eteen - tätä toki osasin odottaakin, mutta humaloinnin intensiivinen voima pääsi silti hieman yllättämään. Kovaa, mutta hyvää tavaraa jos mindset on oikeanlainen, eli humalareseptorit herkkinä. Tällaista kamaa kun jenkkilässä painetaan melkein joka kolmannessa korttelissa tulemaan, niin ei voi kun todeta humalafarmareilla olevan melko mukavat myyjän markkinat. Kyllä tää on just sitä itteään puhtaasti ja raikkaasti seassa lilluvista eineksistä huolimatta. Humalaa ja lisää humalaa ja sitten jälkimaussa alkoholin lämpöä pehmeästi. Jälkimaku on muutenkin luokkaa päättymätön kasetti. Oikealla hetkellä toimii hitaaseen nautiskeluun, mutta ryypiskelyolueksi tästä ei, ainakaan itselleni, olisi. Sen verran jykevää armamenttia makumaailma tarjoaa. Join oluen samana päivänä kuin ostin sen, mutta kannattanee antaa tölkin seisoa pystyssä päivän tai kaksi ennen nauttimista, josko hiivat asettuisivat pohjalle.

Yhteenveto

Jykevä humalapommi

Kotiolutta: Vähä-Ahon Irrelephant Hefeweizen

2 kommenttia
 
Maistovuorossa Vähä-Ahon Roopen vehnäolut. Porilaist bissee hei! Eiku tämähän onkin tehty Mouhijärvellä... No, kuitenkin.

Irrelephant Hefeweizen 
5,0%, 9 IBU

Maltaat: Wheat, Münich, Pilsner, Eloveena (=kaurahiutaleet)
Humalat: Magnum @30 min, Hallerthau Mittelfrüh @15 min
Mausteena porilaisia korianterinsiemeniä ja pari tähtiänista @boil-off / 30 min uutto

Tekijän kommentit:
Pantu Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla. Kuurna ja vahakattila laitteina ja keitimme vierrettä vain puoli tuntia. Mukaan korianterinsiemeniä porilaisen mehiläistarhurin tiluksilta ja tähtianista. Kaikkiaan tästä keitosta tehtiin kolme versiota eri hiivoilla, mutta tässä itselleni Poriin päätynyt pullokäytetty versio. Pullotettu toukokuun alussa 2017.


Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan melko maltillinen vehnis. Raikkaassa tuoksussa witbierille enemmän tyypilliset mausteet nousevat päärooliin, mutta korianterinen ote saa rinnalleen kypsää hefemäistä banaaniakin. Maku jatkaa samaa rataa - korianteri ottaa omaa voimakkaan mausteista rooliaan ja jostain tuntuu löytyvän appelsiininkuorimaista tuntumaakin siihen rinnalle. Hiivan kypsä banaanisuus ja neilikkaiset vehnän aromit taistelevat päästäkseen esiin loppuvedossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Suutuntuma on asiaankuuluvan runsaan hiilihappoinen ja raikas. Hyvin witbiermäinen kokonaisuus korianterista johtuen, vaikka saksavehnän piirteet yrittävätkin mestoille. Jännä hybridi ja laadullisesti täysin OK.