Kellarin kätköistä: Kasteel Bruin (Kasteel Donker) 2010

0 kommenttia
 
Edellinen Kasteel Bruin maisteluni vuonna 2012 päättyi näihin sanoihin:
"Jatkan kellarikokeiluja Kasteelin parissa. Seuraava yksilö saa ikääntyä selvästi pidempään ja odotettavissa on, että sillekin saa vielä vaikka viiden vuoden päästä ostaa Alkosta (jos monopoli vielä pystyssä on) tuoreen yksilön rinnalle."
Nyt en ostanut Alkosta tuoretta rinnalle, vaikka olut toki monopolin valikoimista edelleen löytyykin. 11% liemi on niin makea, että yhdessäkin tuoreessa pullossa riittää tekemistä. Reilun viiden vuoden tauko edellisestä maistelusta kuitenkin on ja sen aikaa tämä vuonna 2010 valmistettu olut (etiketissä brewed anno 2010) on levännyt rintamamiestalon kellarissa pimeässä ja suhteellisen tasalämpöisessä (10-12 asteisessa) tilassa. Ikää oluella on nyt siis seitsemisen vuotta. Aiemmin vertailin noin kolme vuotiasta pulloa ja tuoretta, kolme vuotiaan voittaessa vertailun kuivemman ja runsaamman makunsa vuoksi. Maistetaanpa nyt miten olut on kestänyt pidempää säilytystä.



Tumman punaruskea, melko kirkas olut, jonka vaahto on maltillista. Olut vaikuttaa tuoksun perusteella heti olevan laadullisesti kunnossa. Siinä on kandisokerista makeutta ja kuivattuja tummia hedelmiä. Aivan samaan tapaan kuin tuoreessakin Kasteelissa, mutta syvemmin ja vivahteikkaammin. Hedelmien intensiteetti on voimakkaampi ja sokerinen makeus hieman laantunut. Miellyttävä ja voimakas tuoksu. Maku on myös intensiivisen belgihedelmäinen ja hieman makea - rusinaa, viikunaa, taateleita, you name it, she's got it. Laatutaso on erinomainen, mitään negatiivisia ikääntymisen merkkejä ei ole, ei edes oksidoitumista pienimmissäkään määrin. Tarjoaa hyvän vastaparin vahvalle goudajuustolle. Positiivinen ikäännyttämiskokeilu. Tavara vain paranee vanhetessaan.

Olutarvio: Erdinger Weissbier

0 kommenttia
 

Erdinger Weissbier

Panimo: Erdinger Weissbräu, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (3,29€ / 0,5l)

Jaahas. Edessä kohtuuhintainen saksalaisvehnä puolen litran tölkissä. Panimona tunnettu Erdinger, jonka sanotaan olevan maailman suurin vehnäolutpanimo - vuosituotanto oli pari vuotta sitten 180 miljoonaa litraa. Lasiin on tuskin päätymässä mitenkään erityisesti tyylin normista poikkeavaa juomaa, joten turhat jaarittelutkin voidaan jättää sikseen. Se on vehnis, se on juotavaksi tarkoitettu.


Kultaoranssi, vaalea vehnis runsaalla vaahtokukalla. Tuoksusta löytyy tutut saksavehnän piirteet raikkaasti ja hedelmäisesti - on tuoretta banaania, neilikkaa ja hieman taikinamaista vehnäisyyttä sekä purukumia. Aivan tyylipuhdas on makukin - banaanit, fruitit ja neilikat edessä ja taustalla vehnäleipää sekä kevyt yrttinen katkero. Makeuttakin tässä on, mutta riittävä banaaninen raikkaus pysyy kasassa alusta loppuun. Tyylipuhdas vehnä, juotavuus erinomainen. Ohittaa kaikilla osa-alueilla kauppavahvuiset tölkkivehnät ja tekee sen helposti. En hämmästy, vaikka tulisin ostaneeksi toisen ja kolmannenkin kerran.

Yhteenveto

Laadukas saksavehnä ilman kikkailua

Olutarvio: Rocking Bears Sandö Saison

0 kommenttia
 

Sandö Saison

Panimo: Rocking Bear Brewers, Pori
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Olutravintolat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Porilaisen Rocking Bear Brewersin Sandö Saison pääsi otsikoihin viime vuonna, kun Alko eväsi sen hyllyynpääsyn etiketin vuoksi. Etiketissä panimon logosta tuttu karhu on tarttunut ruoriin, eikä sellainen tietenkään käy, koska paattia ei jumalauta ohjasteta jos juodaan saisonia. Saatavuus rajoittuu siis tällä hetkellä olutravintoloihin ja oluttapahtumiin. Sandö Saison eroaa ihan perussaisoneista siten, että siinä on mausteena käytetty tyrnimehua. Humaloinnissa on kevyesti Citraa ja Amarilloa ja ohramaltaan lisäksi reseptistä löytyy myös pieni määrä mallastamatonta vehnää.



Melko kirkas, kultaoranssi olut, jonka vaahto on kestävä. Tuoksu on hieman hapan, pippurisen saisonmainen ja taustalla leijailevan tyrnimäinen. Ensimmäinen sudenkuoppa, eli liiallinen marjaisuus siis tuoksun perusteella vältetään ja kyseessä on ihan oikea Saison, eikä vaan tyrniolut. Maussakin on sopivasti saisontyylistä kuivuutta, happamuutta ja iskevyyttä. Katkeroakin kertyy loppuvetoon ja tyrnin vaikutus rajoittuu miedon maun lisäksi hyvin saisonhiivan mausteisuuden kanssa yhteen sopivaan marjaisaan happamuuteen. Suutuntuntuma on varsinkin aluksi rajusti hiilihappoinen, mutta se tavallaan sopii raikkaaseen yleisilmeeseen, vaikkakin pistää kovasti röyhyttämään. Loppua kohti happoisuus tietty asettuu paremmin kohdilleen ja juotavuus paranee. Jälkimaussa tyrnin osuus nousee paremmin esiin ja suuhun jää miellyttävä hieman hapan kaiku. Tässä on resepti ja prosessi kunnossa - miellyttävän makuinen, laadukas, sopivan kuiva ja terhakka saison. Tyrnin määrä on mielestäni sopiva. Tykkään!

Oluentekijä Kasper Toroska teki rohkean valinnan, jätti päivätyönsä ja alkoi tekemään täyttä päivää panimolla. Oluiden näkökulmasta valinta on ainakin kannattanut, sillä panimo on päässyt laadullisesti hyvään iskuun ja perusvalikoiman reseptejäkin hiotaan jatkuvasti paremmiksi.

Yhteenveto

Kuiva, marjaisan hapan saison

Olutarvio: Spencer Trappist Ale

0 kommenttia
 

Spencer Trappist Ale

Panimo: Spencer Brewery, Yhdysvallat
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (7,07€ / 0,33l)

Silmä sattui Raision Alkossa pari viikkoa sitten tämän ensimmäisen ja ainoan amerikkalaisen trappist-panimon pulloon, jonka sitten pienen pään sisällä käydyn kädenväännön jälkeen päätin ostaakin. Hinta on kova pikkupullosta, mutta onhan se kuitenkin trappist. Massachusettsissa sijaitseva St. Joseph's luostari teki ison investoinnin ja rakennutti luostarin maille muutama vuosi sitten varsin kookkaan ja modernin panimon. Vuosikapasiteetin kerrotaan olevan 40000 "tynnyriä" (barrels), jonka google kääntää melkein viideksi miljoonaksi litraksi. Spencer Trappist Ale lanseerattiin panimon ensimmäisenä tuotteena alkuvuonna 2014. Oluen raaka-aineina on luostarin oman kaivon vesi, amerikkalaiset ohramaltaat, amerikkalaiset humalat (Willametta ja Nugget) sekä belgialainen hiiva. Eurooppalaisten trappist-panimoiden tapaan olut on siis belgityylinen, mutta lisäksi Spencer tekee nykyään myös muun muassa Trappist-IPAa ja Imperial Stoutiakin. 

Panimorakennus



Utuinen, hohtavan oranssi ja melko maltillisesti vaahtoava olut kaatuu lasiin. Tuoksussa on hunajaisuutta, belgihiivan päärynänkuorimaista käymisaromikkuutta, mietoa pippurista mausteisuutta ja hennosti jalohumalaista kukkaisuutta. Hyvä tuoksu. Aito belgityyli tavoitetaan ja tuoksussa on hienosti syvyyttä. Maku on enemmän makeahko kuin kuiva. Tuoksusta tuttu hunajaisuus on maun hallitsevin elementti ja sen taustalle kertyy päärynäisen belgihedelmäinen, hieman mausteinen ja kevyesti humaloitu rakenne. Loppuvedon katkeruus on erittäin kevyt, miltei olematon ja sitä myöden makeus roikkuu mukana vielä pitkälle jälkimakuunkin asti. Hieman saisi olla kyllä kuivempi ja terävämpi, että sopisi omaan makuuni paremmin. Kokonaisuus tuntuu nyt turhan hillityltä. Trappist-oluet tuntuvat usein jotenkin spesiaaleilta, mutta nyt on kyllä myönnettävä, että Belgiassa on varmasti kymmeniä täysin vastaavia oluita tarjolla. Hieman sellainen tusinabelgin fiilis tästä jää eli kovalle hinnalle ei maun puolesta saa vastinetta, mutta, kuten mainittua, onhan se kuitenkin trappist.

Yhteenveto

Makean hunajainen belgiblonde

Olutarvio: Pihamaan Sahti

0 kommenttia
 

Pihamaan Sahti

Panimo: Viini-Heila, Heinola
Oluttyyli: Sahti
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Heila, Heinola

Paikallinen panimoyrittäjä Linden toimitti oluitaan Heinolaan Hilpeä -pienpanimokauppaan ja toi sieltä minulle samalla reissulla tuliaisiksi pullon Pihamaan Sahtia. Mahtava ele! Jos käyttäisin arvioissani vielä arvosanoja, saisi tällä voitelulla seuraava Lindenin olut automaattisesti täydet pisteet. Pihamaan Sahti on 9% vahvaa, valmistuksessa on käytetty vettä, ohraa, ruista ja leivinhiivaa. En ole tätä kehuttua sahtia päässyt aiemmin maistamaan joten mieliala ennen maistoa on tietysti kutkuttava. Kota on lämmitetty ja goudaa sekä venäläisiä suolakurkkuja löytyy sahdin kyytipojaksi.


Punaruskea, mahonkinen ja kaunis sahti. Täysin vaahdoton tietysti. Tuoksu on hyvin runsaan maltainen, hieman rukiinen, kypsän banaanimainen ja lopussa mausteinenkin. Alkoholi on täysin piilossa, kuten sahdissa pitääkin. Tuoksultaan siis tyylipuhdasta ja erittäin houkuttelevaa. Maku on runsas ja suutuntuma makoisan täyteläinen sekä tietysti täysin hiilihapoton. Mallasta on tukevasti - runsaasti leipäisyyttä, ruismaista vivahdetta, limppua ja keskivaiheilta loppuun asti sitten sitä tuttua banaanisuutta ja mausteisuutta. Vahvuus lämmittää rinnassa nielaisun jälkeen, mutta ei tietenkään tunnu maussa. Tyylipuhdas, laadukas ja alusta loppuun asti miellyttävä sahti. Juotavuus on melko korkealla tasolla. Aivan puolen litran pullon lopussa alkaa imelä makeus hieman puskemaan vastaan - siinäpä onkin ehkä Finlandia Sahtiin verraten tämän sahdin ainoa heikkous; makeus versus purevuus kääntyy hieman turhan paljon makean puolelle. Tässä ei tiettävästi ole humalaa eikä katajaa käytetty ollenkaan, Finlandiassa on. Vastaavan tasoisia, eli erittäin hyviä, sahteja sain maistella tämän vuoden SM-kisoissakin. Hyvin tämä sielläkin varmasti pärjännyt olisi. Hienoa oli päästä maistamaan!

Yhteenveto

Tyylipuhdas, maltainen ja makea sahti

Maistelussa Tornion Panimon Original 1964 Lager ja Czech Style Pilsner

3 kommenttia
 
Tornion Panimo on Suomen toisiksi pohjoisin panimo. Pohjoisempana operoi ainoastaan Rovaniemellä toimiva Lapin Panimo. Tornion Panimoa seuranneille tarina lienee jo tuttu - elokuussa 2010 Hartwall sulki silloisen Lapin Kullan tehtaan ja siirsi kenties Suomen suosituimman olutmerkin tuotannon Lahteen. Nyt, muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Tornion Panimo on jatkanut oluen tuotantoa tuossa samassa rakennuksessa, mutta toki uusituin panimolaittein. Laitteiden kapasiteetin kerrotaan olevan noin 2,5 miljoonaa litraa vuodessa, eli Suomen pienpanimoiden kokovertailussa panimo menee helposti sinne ylempään neljännekseen, melkein Saimaan ja Nokian Panimon rinnalle. Laitila lienee edelleen omilla luvuillaan jossain 10 miljoonan olutlitran kieppeillä. Keittokoko Tornion Panimossa on ilmeisesti 6000 litraa, melko mittava sekin. Tuotanto on toki ainakin toistaiseksi vielä pientä Lapin Kullan aikoihin verrattuna, sillä silloin vuodessa valmistui parhaimmillaan peräti 190 miljoonaa litraa.  

Löysin panimon Original 1964 Lagerin ja Czech Style Pilsnerin Rauman Citymarketin hyllystä. Hintaa per pullo oli 2,99€.

Original 1964 Lager
4,7%

Tämä olut on se aito ja alkuperäinen Lapin Kulta. Panimomestari Leo Andelinin kehittämä resepti, joka voitti kultamitalin vuonna 1964 Brysselissä ja Pariisissa. Andelin eläköityi vuonna 1999, mutta on nyt nimitetty Tornion Panimon suojelijaksi ja auttanut panimoa ottamaan voittajaoluen reseptin uudelleen käyttöön. 


Kullankeltainen ja kirkas olut, jonka vaahto on tiivis pitsikäs ja kestävä. Tuoksussa on puhdasta viljavaa maltaisuutta ja jalohumalaista kukkaisuutta sekä maltillista hedelmäisyyttä. Hyvä, raikas ja laadukas tuoksu - sellainen ison panimon oluen laadukas tuoksu, mutta aidolla maltaisuudella. Ei pahvia. Saksa tulee mieleen. Maussakin mallas on puhdas ja miellyttävä sekä humalointi terävä ja raikas. Hieman hunajaisuutta jälkimaussa ja jälleen sitä jalohumalaista aromikkuutta isojen saksalaispanimoiden tyyliin. Suutuntuma on kevyt, ei vetinen, ja keskiverrosti hiilihappoinen. Happoisuus on kuitenkin pehmeää, eikä bulkkimaisen kovaa. Kävisi ison saksalaispanimon hellesistä ja on tasapäin linjassa paljon kehumani Kukko Hellesin ja RPS Rockin kanssa. Hyvää ja laadukasta.

Czech Style Pilsner
4,7%

Oluen kerrotaan olevan perinteinen tsekkiläistyylinen pilsner, joka on valmistettu keittomäskäämällä. Saaz -humalaa luonnollisesti mukana. Reseptiikasta vastaa tsekkiläinen panimomestari David Maša.


Syvän kultainen, kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa on nyt Original 1964 Lageria selvästi kukkaisempaa ja hedelmäisempää humalaa, joka dominoi tuoksua maltaan sijaa. Kevyt asiaankuuluva diasetyylisyys leijailee taustalla. Maku on heti melko runsas ja intensiivinen, varsinkin kauppavahvuiseksi. Oluen maussa on tsekkityylinen diasetyylisyys ja voimakas rapsakan iskevä katkeruus sekä melko pehmeä maltaisuus, joka nousee etenkin jälkimaussa esiin. Olen vakuuttunut. Humalointi on runsas ja aromaattinen. Jos aiempi oli aidon saksalainen, niin tämä on kyllä hienosti aidon tsekkiläinen.

Tämän maistelun perusteella olen kyllä vakuuttunut Tornion Panimon kyvystä tehdä laadukasta ja maukasta olutta. Reseptiikka ja prosessi ovat molemmat hyvässä kunnossa. Seurailen panimon tekemisiä jatkossakin.

Olutarvio: RPS Brewing Paper Rye Candy Red Ale

0 kommenttia
 

Paper Rye Candy Red Ale

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: Red Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Olutravintolat / 4,7% versio kaupoissa (arvioitu pullo saatu panimolta)

Tuoreen kuopiolaisen kivi-paperi-sakset teemaisen pienpanimon Rock ja Scissors on jo maistettuna ja nyt maistoon tulee kolmikon täydentävä Paper. Tsekkasin, että siitä on päivälleen tasan kuukausi aikaa kun Panimomestari Railanmaa ajoi pakettiautollaan pihalle pulloja toimittamaan. Pikkusen kestää blogistilla hommat, mutta ei kai sitä kukaan nyt lomalla ehdi "töitä" tekemäänkään. Rye Candy Red Aleksi nimetty olut on syönyt 53 IBUn edestä Magnumia ja Ekuanotia. Aromipuolelle on taasen lapioitu Simcoea. Maistamani versio on taas 5,2% ravintolaversio, mutta kauppaversioitakin 4,7% vahvuisena on liikkeellä. Ei ole vaikea arvata kumpi versio tipahtaa portfoliosta, jos uusi vahvemmat oluet kaupoissa salliva alkoholilaki joskus realisoituu.


Tumman punertava, hieman kuparisvivahteinen olut, jonka vaahto jättää paksut pitsit lasin reunoille. Tuoksussa karamellimaista maltaisuutta, Simcoen havuista neulamaisuutta ja hienoista greippisyyttä sekä leipäisiä, kevyen paahteisiakin maltaan kaikuja. Maku on tuoksua runsaampi, tarjoten tiukempaa humalaisuutta ja selkeästi ruismaisen loppuvedon, jossa katkeruus tiivistyy mukavan purevaksi ja ruis tuo omaa mausteisuuttaan siihen tykö. Maussa on myös mukavasti karamellimaista maltaisuutta ja alkumaku onkin sen vuoksi hieman makeahko. Hyvä tasapaino jälleen makeuden ja sitä kuivattavan katkeruuden kesken. Suutuntumakin on hyvä - ei liikaa hiilihappoja, vaan hyvä runko ja hyvä juotavuus. Jälki on jälleen myös läpikotaisin laadukasta, kuten panimo on nyt jo kahdella aiemmalla oluellaan osoittanut.

Yhteenveto

Tasapainoinen sekä tiukan katkeroitu rukiinen olut

Kotiolutta: Sun Brew Höyrylaakeri

0 kommenttia
 
Maistossa Sun Brewn eli Mika Pirisen panemaa kotiolutta. Höyrylaakeri on tyyliltään tietysti Steam Beer eli höyryolut. Tyylin oluet käytetään pohja- eli lagerhiivalla, mutta alen lämpötiloissa noin 20 asteen tietämillä.

Höyrylaakeri
4,5%, pullotettu 19.6.2017

Maltaat: Pilsner
Humalat: Perle (0,8g/l @60 min, 0,6g/l @30 min) ja Saaz (1,3g/l @0min)
Hiiva: Saflager S-23 (käymislämpötila noin 21 astetta)



Oljenkeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan tiheä sekä kestävä olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvin lagermaisen puhtaat käymisesterit, mutta kyllä mukana pientä yrttisyyttäkin on - onko se sitten humalista vai käymisestä, sitä en osaa sanoa. Maussa on enemmän hedelmäisiäkin piirteitä - hyvä humalointi! Tiukka purenta ja loppumaussa sitä humalien hedelmäisyyttä hieman appelsiinimaisesti ja sitrusmaisestikin, kukkaisuutta unohtamatta. Maltaisuus vaikuttaa taustalla lagermaisena. Puhdas ja raikas maku. Suuhun elämään jäävässä jälkimaussa on lopulta sitä pientä yrttisyyttä ja ruohoisuuttakin. Tykkään!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimon Paha Pukki & Pahempi Pukki

0 kommenttia
 
Nyt on jo korkea aika nautiskella nämä Tampereen Insinööripanimon jouluoluet, jotka vastaanotin jo tammikuussa tänä vuonna. Oluet ovat siitä saakka odottaneet jääkaapissa ja hautautuneet sinne takanurkkaan, josta ne nyt esiin tempaisin. Oluet ovat kellarointivahvuisia, joten tuskinpa tästä odotuksesta nyt mitään järin suurta haittaa on ollut ja jouluhan on jo melkein ovella taas.

Speksejä ja reseptiikkaa: 

Paha Pukki 9%, Pahempi Pukki 9,5%.
47 IBU, 42 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Munich, Leipomosiirappi, Kaurahiutale, Cararye, Brown ja piparkakku
Humalat: Magnum (katkero) ja Chinook
Hiiva: Fermentis BE-256 (entinen Abbaye)
Muut: Appelsiininkuori, korianterinsiemen & irish moss 

Pahempi Pukki on kypsytetty Medium American Oak Chipseillä, jotka ovat uineet Rhum Agricolessa.

Tekijöiden kommentit: 
"Vuoden lopulla tehty kaapintyhjennysolut, mihin lyötiin vielä piparkakkua joulun kunniaksi. Tammilastuversiossa maistuu rommi ainakin omaan suuhun vähän liikaa".


Paha on kirkas, rubiininpunertava ja vaahdoltaan niukka. Pahempi on ulkoisesti muuten samanlainen, mutta vaahtoaa runsaammin.

Pahan tuoksu on hyvä! Jännä lause... mutta näin tosiaan on. Korianteri nousee raikkaasti, samoin piparkakku hieman taikinamaisesti. Maltaisuuttakin tuntuu tukevasti ja kandisokerista kuivattua hedelmää myös. Pahemman tuoksu on selvästi rommimainen ja hieman tammipuumainen. Alkoholin potkua on selvästi enemmän, myös mausteet peittyvät tammikypsytyksen alle. Normiversion tuoksu on selvästi parempi.

Maultaan paha on myös hyvä ja pahempi hieman pahempi, mutta ei silti paha. Pahassa on mukavasti maltaista makeutta, belgityylistä anismaista mausteisuutta ja pinnassa olevaa korianterisuutta. Loppupuolella nousee maltillisesti katkeruutta ja alkoholin lämpöä ja aivan jälkimaussa vasta selkeää joulupiparia ja appelsiininkuorta. Miellyttävä ja pehmeä maku sekä runsaan täyteläinen suutuntuma. Pahempi on vahvasti rommimaisempi, jopa hieman alkoholinen, mutta jälkimaussa kuitenkin joulupiparimainen - merirosvojen versio! Mikä sopii kyllä hyvin, koska olen kesälomalla keskittynyt myös Black Sails-sarjan katsomiseen Netflixistä. Kypsytetyn version suutuntuma on myös selvästi kuivempi ja hieman hiilihappoisempi.

Perusversio voittaa vertailussa kypsytetyn selvästi, ollen peräti erinomaisen maukas ja runsasmakuinen vahva belgiolut. Ei siis mikään piparimaustesössö, vaan nimenomaan vahva belgi, jossa on jouluinen mausteisuus. Toimisi varmasti ilman pipariakin hienosti. Rommikypsytetty taasen on selvästi liian rommimainen, mutta meneehän se tässä mukavasti, kun pohjaresepti on kunnossa.

Perusversio on niin herkullinen, että en lähde nyt kokeilemaan rinnakkainvertailuissani usein tekemääni 50-50 blendiä, vaan nautiskelen sen mielelläni loppuun sellaisenaan. Tyyni kesäilta menee kyllä mukavasti jouluoluidenkin parissa, mikäs siinä. Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle jälleen kerran, maukasta on!

Olutarvio: Evil Twin Molotov Lite

0 kommenttia
 

Molotov Lite

Panimo: Evil Twin, Yhdysvallat
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (6,99€ / 0,473l)

Mikkellerin kaksoisveljen Evil Twin panimolta on ilmestynyt jo aiemmin kevään korvalla Alkoon tällainen Double IPA, joka tuli nyt vastaan Raision K-Supermarketin Alkossa. Olut on pantu Connecticutin osavaltiossa Two Roads Brewing Companylla, melko lähellä New Yorkia. Olut on pakattu 16 unssin vetoiseen tölkkiin, jenkkimittojen vuoksi siis käsissä on nyt 0,473 litrainen astia. Alko on mitannut tästä tiukat 91 EBUa katkeruutta. Olut on 8,5% vahva, mutta siis Lite -versio, koska alkuperäinen Molotov Cocktail on peräti 13%.



Kirkas kultaoranssi olut, jonka sekaan tunkee tölkistä runsaasti oluen seassa leijailevia partikkeleita - hiivaa otaksun, vaikka en pohjia myöden kaatanutkaan. Tuoksu on runsaan humalainen, pellettimäisen bensiinisen vehreä ja eksoottisen hedelmäinen. Varsin intensiivinen, maltaisuudeltaan ainoastaan nimellisesti läsnäoleva humalapommi. Maussakin on vähemmän yllättävästi tiukasti humalaa ja se tekee suutuntumastakin runsaan öljyisen ja hieman nahkean. Vehreää "pellettimäisyyttä", mustaherukkapuskaa ja tiukempaa  greippistä sitruksisuuttakin. Mallasta jälleen vain hieman makeutta tuovana leipäisyytenä kevyen toffeen kera. Ei kuitenkaan niin, että se tunkisi humalien eteen - tätä toki osasin odottaakin, mutta humaloinnin intensiivinen voima pääsi silti hieman yllättämään. Kovaa, mutta hyvää tavaraa jos mindset on oikeanlainen, eli humalareseptorit herkkinä. Tällaista kamaa kun jenkkilässä painetaan melkein joka kolmannessa korttelissa tulemaan, niin ei voi kun todeta humalafarmareilla olevan melko mukavat myyjän markkinat. Kyllä tää on just sitä itteään puhtaasti ja raikkaasti seassa lilluvista eineksistä huolimatta. Humalaa ja lisää humalaa ja sitten jälkimaussa alkoholin lämpöä pehmeästi. Jälkimaku on muutenkin luokkaa päättymätön kasetti. Oikealla hetkellä toimii hitaaseen nautiskeluun, mutta ryypiskelyolueksi tästä ei, ainakaan itselleni, olisi. Sen verran jykevää armamenttia makumaailma tarjoaa. Join oluen samana päivänä kuin ostin sen, mutta kannattanee antaa tölkin seisoa pystyssä päivän tai kaksi ennen nauttimista, josko hiivat asettuisivat pohjalle.

Yhteenveto

Jykevä humalapommi

Kotiolutta: Vähä-Ahon Irrelephant Hefeweizen

2 kommenttia
 
Maistovuorossa Vähä-Ahon Roopen vehnäolut. Porilaist bissee hei! Eiku tämähän onkin tehty Mouhijärvellä... No, kuitenkin.

Irrelephant Hefeweizen 
5,0%, 9 IBU

Maltaat: Wheat, Münich, Pilsner, Eloveena (=kaurahiutaleet)
Humalat: Magnum @30 min, Hallerthau Mittelfrüh @15 min
Mausteena porilaisia korianterinsiemeniä ja pari tähtiänista @boil-off / 30 min uutto

Tekijän kommentit:
Pantu Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla. Kuurna ja vahakattila laitteina ja keitimme vierrettä vain puoli tuntia. Mukaan korianterinsiemeniä porilaisen mehiläistarhurin tiluksilta ja tähtianista. Kaikkiaan tästä keitosta tehtiin kolme versiota eri hiivoilla, mutta tässä itselleni Poriin päätynyt pullokäytetty versio. Pullotettu toukokuun alussa 2017.


Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan melko maltillinen vehnis. Raikkaassa tuoksussa witbierille enemmän tyypilliset mausteet nousevat päärooliin, mutta korianterinen ote saa rinnalleen kypsää hefemäistä banaaniakin. Maku jatkaa samaa rataa - korianteri ottaa omaa voimakkaan mausteista rooliaan ja jostain tuntuu löytyvän appelsiininkuorimaista tuntumaakin siihen rinnalle. Hiivan kypsä banaanisuus ja neilikkaiset vehnän aromit taistelevat päästäkseen esiin loppuvedossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Suutuntuma on asiaankuuluvan runsaan hiilihappoinen ja raikas. Hyvin witbiermäinen kokonaisuus korianterista johtuen, vaikka saksavehnän piirteet yrittävätkin mestoille. Jännä hybridi ja laadullisesti täysin OK.