Olutarvio: Maku Brewing APA

0 kommenttia
 

Maku APA

Panimo: Maku Brewing, Tuusula
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (3,48€ / 0,33l)

Maku Brewing toi Alkoihin IPAn rinnalle nyt myös APAn. Panimon kotisivut eivät olutta vielä tunne, joten speksejä ei siltä suunnalta löydy, eikä tölkkikään asiaa sen enempää avaa. Alko on mitannut katkeruutta 57,8 EBU, joka on APAlle kohtalaisen runsas määrä.

Maistoin oluen toissapäivänä ja kysäisin siinä yhteydessä messengerin välityksellä Makun olutmestarin Juhani Repon kommenttia oluesta. Juhani vastasi sen jälkeen kun olin jo arvion kirjoittanut ja ilokseni huomasin, että olimme oluesta hyvin samoilla linjoilla. Perinteinen APA varsin hyvällä "peräkärryllä". Tässä Juhanin kommentti oluesta: 
"Ihan kikkailematonta perus-APAa tuossa Maku APAssa tosiaan haettiin, se tuli aika laajaan valikoimaan Alkossa ja kohtuulliseen hintaan joten mitään kovin extreemeä siitä ei kannattanutkaan tehdä. Olut on tottakai tyyliltään sellainen jota itse tykkään juoda eli ei liian makea, peräkärry kunnossa ja sopivasti klassisia jenkkihumalia."
 

Kultaoranssi, hieman utuinen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto nyplää tiheät seitit lasin reunoille laskiessaan. Tuoksu on pehmeän hedelmäinen - raikkaasti sitrusta ja havuja vaaleahkon, vain kevyesti karamellisen mallaspohjan päällä. Maussa on havuisuutta ja pihkaa hieman enemmän kuin hedelmäisyyttä. Loppuvaihe tiristyy greippiseksi ja tyyliin nähden yllättävänkin tymäkkä katkero nivoo paketin yhteen. Mallaspohja on taustalla melko huomaamaton, makeutta on vain hieman, mutta runko kuitenkin varsin riittävä. Jälkimaku on edelleen havumetsäinen. Suutuntuma on hiilihappojen osalta aavistuksen kovahko. Hyvälaatuinen ja hyvänmakuinen APA - enemmän havuja kuin fruittia ja bonuksena varsin hyvä katkeruus. Jotenkin jää kuitenkin sellainen yleisfiilis, että jokaisella osa-alueella kuljetaan vahvasti tien keskikaistaa. Riskittömästi ja eleettömästi, mutta toki hallitusti.

Yhteenveto

Perinteinen American Pale Ale
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Brooklyn Sorachi Ace

1 kommenttia
 

Sorachi Ace

Panimo: Brooklyn Brewery, Yhdysvallat
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 7,2%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,33l)

Yhdysvaltalaisen Brooklynin Sorachi Ace on pyörinyt Alkon valikoimissa jo pitkän tovin. Ensin 0,75 litraisen lekan voimin ja nykyisellään pienemmässä 0,33-litraisessa lasipullossa. Eri versiot olivat hetken myynnissä jopa samaan aikaan. Isoon en tarttunut lähes 15€ hinnan vuoksi, mutta neljään eskoon painuva pikkuputeli sen sijaan koriini päätyi, osittain sen vuoksi, ettei Rauman keskustan Alkossa ollut muutakaan kiinnostavaa ja osin sen vuoksi, että oluella on kova suosittelija - Linden Breweryn olutmestari Mikko. Oluen signatuurimaun tarjoilee nimestäkin löytyvä Sorachi Ace, joka on Japanissa kehitetty, mutta nykyään Yhdysvalloissa kasvatettava humalalajike. Sorachi Acella on ihan uniikki oma makunsa, joka on mielestäni yhdistelmä limeä, sitruunaruohoa ja tilliä. Monesti kuuleekin puhuttavan siitä "tillihumalasta". Oluen reseptiikka on simppeli - saksalaista Pilsner -mallasta, Washingtonissa (Yakima Valley) kasvatettua Sorachi Acea ja belgityylinen hiiva. Brooklynin oluet ovat Suomessa Sinebrychoffin jakelussa, joten Alkon lisäksi tätä löytynee laajalti ravintoloistakin.



Utuisen oranssia, kauniisti illan pimetessä hohtavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on vitivalkoinen ja tiivis. Tuoksussa on sitruunaruohoista, limemäistä ja tillimäistä Sorachi Acen ominaisaromia - on kyllä niin selkeästi saatu puristettua humalalajikkeen syvin olemus tähän tuoksuun, että olut joko elää tai kaatuu sen mukana. Itse olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia - tuoksu on hyvä ja hienolla tavalla valtavirrasta poikkeava. Varsinaista belgioluen ja nimenomaan saisonin mausteisuutta ei tule kovin voimakkaasti vaan painotus on voimakkaasti humalan aromikkuudessa. Maussa belgisaisonin mausteiset elementit ovatkin sitten Sorachi Acen kanssa tasavertaisina menossa mukana. On se vaan omalaatuinen tuo limen, sitruunaruohon ja sitten jälkimaussa esiin pompsahtavan tillin yhdistelmä. Hyvä raikkaus ja tietty kuohkeus suutuntumassa. Toimii näin kevään korvalla taatusti paremmin kuin keskitalvella. En pidä mahdottomana, että ostaisin uudelleenkin.

Yhteenveto

Omanlaisensa saison
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Ruosniemen Arkkitehti Black IPA

0 kommenttia
 

Arkkitehti

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 6,1%
Saatavuus: Alko (3,94€ / 0,33l), arvioitu pullo saatu panimolta

Porilaisen kivinavetan uumenissa ollaan kovassa kevätvireessä, sillä kaikki kolme juuri arvioimaani olutta, Lomittaja Saison, Viikate Pohjoista Viljaa lager ja tämä Arkkitehti Black IPA ovat kaikki olleet maukkaita ja ennen kaikkea laadukkaita. Lomittaja ja Pohjoista Viljaa olivat kauppavahvuisia, mutta Arkkitehti täytyy yhyttää Alkon hyllyiltä. Raaka-aineista tai spekseistä ei ole tietoa, mutta Alko näyttää mitanneen katkeruutta kohtuulliset 52,7 EBU. Oluen etiketistä löytyvä #000000 on mustan värin HEX-koodi.


Punertavan ruskea, ei kovin black, mutta näyttävä yhtä kaikki. Vaahtoa muodostuu IPA-lasiin totutun runsaasti. Tuoksu yllättää runsaalla hedelmäbuketillaan. Pihkaista havua ja suolaista lakritsiakin sirotellaan joukkoon. Humaloinnin ote on selvästi IPAmainen ja paahdettua mallasta on lähestulkoon vain väriksi. Hyvä tuoksu! Maku toimii myös. Mallaspohjassa on nyt herkän paahteisuuden rinnalla karamellistakin sävyä, mutta pääpaino pysyy aromikkaan humalan huomassa - pihkaa, havuja, greippiä ja aivan jälkimaussa jälleen suolaista lakritsia. Harvassa on ne Black IPAt, jotka minulle näin hyvin maistuu. Paahteisuus ei nyt ota juuri kummoistakaan roolia, vaan estradi on humalan aromikkuudella. Katkeruutta voisi toki edelleen boostata. Onnistunut kokonaisuus!

Yhteenveto

Hedelmäinen Black IPA
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Svaneke Påskefrokost Saison IPA

1 kommenttia
 

Påskefrokost

Panimo: Svaneke, Tanska
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (8,69€ / 0,75l)

Tanskalainen Svaneke on löytänyt sellaisen maagisen takaoven Alkon valikoimaan, että melkein jokaiseen kausivalikoimaan tuntuu löytyvän joku tarjokki. Välillä on kieltämättä käynyt mielessä, että Alkon ostolle on Bornholmin saarella ollut tarjolla vähän pidempää illallista, sillä ei ne Svaneken oluet nyt varsinaisesti mitään häikäisevän hyviä ole olleet. Nyt kuitenkin tarjolle tuli belgityylistä kamaa vähän isommassa pullossa ja sopivaan hintaan. Näin oluesta kirjoitettavan hyviä kommentteja, joten tartuin itsekin lestiin. Kyseessä on siis belgityylinen maalaisolut Saison, johon on ilmeisesti täräytetty humalaa IPA-tyylisesti tai sitten tuo muotisana on muuten vaan haluttu etikettiin painattaa, kuten nykyään tuntuu tapana olevan.


Melko kirkas kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksu on herkullinen - siinä belgityylinen päärynänkuorimainen hedelmäisyys yhdistyy mehumaiseen appelsiinimaisuuteen ja neilikkaisen vehnäiseen fiilikseen. Todella raikas, pirteä ja enemmän belgi- kuin IPA-tyylinen tuoksu. Maku on namia myös. Heittämällä paras Svaneke, joka on lasiini päätynyt. Maku on appelsiinimaisen ja päärynäisen hedelmäinen. Ananakseen vivahtavaa tropiikkia ja neilikkaisuuttakin esiintyy. Loppumaussa on saisontyylistä belgihiivan käymisestä johtuvaa pippurisuutta ja pehmeä, mutta pitkäkestoinen katkeruus. Jälkimaussa on edelleen runsasta hedelmäisyyttä ja kevyttä mausteisuutta sekä happamuutta. Melko kuiva, keskiverrosti hiilihappoinen ja kuohkea suutuntuma. Varsin briljantti olut nyt Svanekelta. 

Yhteenveto

Kesä pullossa
ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Lalli & Karvinen Tumma Vehnä ja Red Lager

0 kommenttia
 
Rauman kotipanoskenessä vaikuttava Lalli & Karvinen duo valmistaa olutta kotona mahdollisimman ammattimaisesti. Braumeister hoitaa varsinaisen valmistuksen ja lämpötilaohjatussa käymiskaapissa onnistuu kaikentyylisten oluiden käyttäminen. Nykyään suuri osa oluista myös kegitetään ja nautitaan kotona hanasta laskettuna. Miettikää nyt - omaa laadukasta olutta, hanasta, kotona, aina. Edeltävä lause kannattaa lukea ääneen ainakin kaksi kertaa. Herättänee ajatuksia. 

Sen verran kaksikon oluita näyttää päätyvän vielä pulloonkin, että blogistille kiikutettiin muutama puteli maistiaisiksi, mikä on tietysti hieno juttu, sillä kaksikon oluet ovat aina olleet hyviä. 

Ensimmäisenä maistoon Tumma Vehnä, jonka reseptistä vastuun ottaa Karvinen ja sen jälkeen Red Lager, joka on Lallin käsialaa.

Tumma Vehnä
5,4%. 17 IBU, 32 EBC

Maltaat: Viking Pilsner, Weyermann Dark Wheat, Weyermann Carawheat, Weyermann Chocolate Wheat
Humalat: Hallerthau Mittelfrüh
Hiiva: Wyeast 3333 - German Wheat



Tumman kuparista ja kegistä pullotettuna kirkkaanlaista. Vehnässä toki hiivaa saisikin olla jonkin verran mukana. Vaahtoa kertyy lasin ylle mukavasti. Tuoksu on neilikkaisen vehnäolutmainen ja kevyen suklaamaltainen sekä aavistuksen paahteinen. Hieman banaania tulee siihen tykö. Maku on myös maukas ja hyvärunkoinen. Kuohkeaa vehnäisyyttä, yllättävästi keskivaiheilta loppuun asti jatkuvaa suklaisuutta ja tutut neilikkaisuudet sivujuonteena pelissä. Raikas ennemmin kuin paahteinen. Sopusuhtainen katkeruus ja varsin pehmeä suutuntuma. Nyt on kyllä hyvää ja jälleen niin puhdasta ja laadukasta kuin tältä kaksikolta on totuttukin. Ei mitään turhaa revittelyä reseptiikassa, vaan tasapainoa ja sitä myötä ennen kaikkea juotavuutta. Tyyli on jossain perusvehnän eli hefeweizenin ja tumman vehnän eli dunkelweizenin välissä. Iso pitkä mulle, kiitos!

Red Lager
4,5%, 24 IBU, 21 EBC

Maltaat: Pilsner, Carared, Vienna, Munich
Humalat: Hallerthau Tradition
Hiiva: Saflager W-34/70



Kirkasta, kuparisen punertavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto jättää kauniit tiheät pitsikuviot lasin reunoille. Pullossa ei ole juuri ollenkaan sakkaa, sillä olut on astioitu suoraan kegistä. Tuoksu on karamellimaisen leipäinen, hieman jopa mämmimäinen ja yrttisen humaloitu. Vienna-lageria. Maku on aluksi makeahkon maltainen - leipää, kevyttä karamellisuutta ja hieman toffeetakin ja lopussa sitten tasapainottava katkeron puraisu ja pitkä yrttinen jälkimaku. Käyminen on ollut puhdas ja olut on laadultaan niin täydellinen kuin yleensä voi olla. Raikas, rapsakka, maltainen - ennen kaikkea maltainen. Vahvuuteen nähden todella vankkarunkoinen. Tekijät ovat mieltyneet saksalaistyylisiin oluisiin ja tekevät niitä itsekin hämmästyttävällä pieteetillä. Erinomainen olut!

Kotiolutta: Mäkisen Blue Mountain Stout

0 kommenttia
 
Maisteluun Rauman kotipanoskenessä vaikuttavan Mäkisen Blue Mountain Stout. Olut on maustettu arvostetulla jamaikalaisella Blue Mountain kahvilla, joka lukeutuu maailman kalliimpien kahvilaatujen joukkoon. 

Vahvuutta ~6,6%, katkeroa ~74 IBU. Hiivana Mangrove Jack's M03 UK Dark Ale. Täydellinen resepti alla.


Läpinäkymättömän musta olut, joka vaahtoaa mokkavivahteisesti. Tuoksussa on runsasta kahvipapuista tuntumaa, paahteisuutta ja aavistus suolaista noitapillilakritsiakin. Kahvi dominoi, mutta onneksi se on aidon ja herkullisen tuoksuista eikä mitään huoltsikkatsufeeta. Maussa sama linja jatkuu - runsas kahvipapuisuus ja paahtomaltainen, hieman karamellista makeuttakin rinnalleen saava maltaisuus lyövät kättä. Lopussa on varsin terhakka katkero ja hieman myös alkoholin lämpöä. Hiilihappoisuus miellyttävän maltillisella tasolla. Jälkimaku kuivuu yrttisempään suuntaan ja kevyt katkeruus jää suuhun pitkäksi aikaa pyörimään. Kahvin käyttäminen mausteena saa oluen rungon monesti tuntumaan turhan kepeältä. Se jotenkin kuivattaa suutuntumaa ja tässäkin ollaan siinä rajoilla, että onko turhan kepeä vai ei. Olen maistanut sekä huonoja, että hyviä esimerkkejä vastaavista oluista. Tämä kallistuu positiivisen puolelle. 

Kiitos oluesta!

Kellarin kätköistä: Rochefort 10 vuodelta 2010

0 kommenttia
 
Rochefort 10 on klassikko. Se on trappist-luostari Notre-Dame de Saint-Rémyn suojissa pantu quadrupel, jonka vahvuus kellottuu 11.3% lukemiin. Kyseessä on ehdottomasti yksi suosikkioluistani, mutta vahvuuden takia sen nauttiminen on aika harvinainen rituaali - ja siksipä niitä on päässyt kellariin hieman kertymäänkin. Nyt aukeamassa on pullo, jonka best before päiväys on 17.02.2015. Panimo merkkaa päiväyksen viiden vuoden päähän pullotuksesta, joten pulloni on nyt jo hieman yli seitsemän vuoden ikäinen. Olen kirjannut ajatuksiani ylös tästä erästä viimeksi elokuussa 2012 ja silloinkin enemmän asian vierestä, joten nyt lienee jo korkea aika päivittää tästä jotain tänne blogiinkin. Olen kyllä tätä samaa erää juonut pullon tai kaksi tässä välissäkin, mutta ne olen saanut menemään alas ihan ilman näppäimistöä. Kellariinkin jäi vielä muutamia.


Jännittävää korkata näin vanha olut. Korkki taittuu sivuun ja pullo suhahtaa normaalisti. Lasiin kaatuu kirkasta, tummanruskeaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on ehtaa Rochefortia - korianterisen mausteista, kuivatun hedelmäistä, hieman anismaista ja pähkinäisen karamellimaista tuntumaa. Niin intensiivinen ja voimakas tuoksu, että tuntuu ettei olut olisi vanhentunut päivääkään. Suutuntuma on kuitenkin käynyt tuoretta selvästi kuivemmaksi sekä hieman vaahtoavan hiilihappoiseksi ja lisäksi jälkimaussa tuntuu pientä oksidoitumista eli pienen pieni pahvisuus nostaa päätään. Tuoreemman runko on selvästi täyteläisempi ja suutuntuma pehmeämpi. Maku on kuitenkin edelleen hyvä kuivattuine hedelmineen ja kaikkineen. Loppua kohti olut paranee, kun turhan kovaksi äitynyt hiilihappoisuus hieman rauhoittuu. Vahvan goudajuuston kanssa olut toimii hyvin, eikä oksidoitumista ja kuivuutta noteeraa negatiivisesti. On tämä kaikin puolin heikompi kuin tuoreempana maistamani yksilöt, joten en voi tämän perusteella suositella näin pitkää säilyttämistä. Paras kokemus oluesta taitaa olla hyvinkin tuoreena vain noin kolme kuukautta pullottamisesta - tuolloin tosin verrokkina toiminut olut, Westvleteren 12, oli myös aika huikea!

Kotiolutta: Apinko Brewing Reittausblogin Sahtibelgi

0 kommenttia
 
Sitten maistoon lappeenrantalaiskotipanijan versiointi omasta Sahtibelgi reseptistäni. Oluellahan ei sinänsä ole sahdin kanssa mitään tekemistä, vaan kyseessä on belgityylinen vahva ale, mutta T-58 kuivahiiva ja mausteena käytetyt katajanmarjat tekevät olueen varsin sahtimaisia vivahteita. Tätä olutta on kypsytelty jo yli puolitoista vuotta, joten on mielenkiintoista maistaa missä kunnossa se on.

Reittausblogin Sahtibelgi
Tehty ohjeen mukaan. Pullotus 4.10.2015, kellaroitu 1 vuosi.
Vahvuus 9%. Maltaana Viking Malt Sahtimallas ja lisäksi ruokosokeria. Humalana Magnum ja Saaz. Mausteena katajanmarjoja. Hiivana Safale T-58.
Tekijän kommentit: Tykkäsin, toivottavasti maistuu.


Kirkas olut, joka kaatuu lasiin maltillisesti vaahdoten. Väri on kauniin punertava ja ikä on tuonut hyvän kirkkauden. Tunnelma nousee kuivatun hedelmäisen, kevyesti sokeroidun banaanisen ja anismaisen tuoksun irrotessa lasista. Tuoksuu muuten juuri siltä kuin originaalikin. T58 tuottaa sahtimaista banaania, mutta myös anismaista, ehkä jopa lakritsiin vivahtavaa belgityylisyyttä ja kuivattua hedelmäisyyttä. Maku on hyvä. Aidon belgityylinen kuivattu hedelmäisyys, sitten katajanmarjaista mausteisuutta ja jälkimaun porteilla myös pientä alkoholisuutta. Seuraavaksi iskee tuntuva lämpöaalto oluen siirtyessä nielusta eteenpäin. Pitkä aika pullossa on tehnyt yleisilmeestä kuivahkon. Hiilihappoja on keskiverrosti. Nyt on kyllä hieno versiointi. Kaikki elementit natsaavat alkuperäiseen. Katajanmarjat tuntuvat nyt ikääntymisen jälkeen entisestään boostavan reseptin melko maltillista katkerohumalointia. Maittaa ja lämmittää.

Kiitokset Paavolle!

Kellarin kätköistä: Plevnan Barley Wine 2012

0 kommenttia
 
Alko Arkadian erikoisvalikoimasta vuonna 2012 naarattu tamperelaisen Plevnan Barley Wine maistui tuoreeltaan 9/10 pisteen arvoisesti. Yli kahdeksan euron hinnasta huolimatta hommasin aikanaan kaksi pulloa, joista toinen on saanut kypsyä kellarissa nyt jo yli neljän vuoden ajan. Olutta on ennen pullottamista kypsytetty sherrytynnyreissä yhdeksän kuukautta, joten erän kokonaisikä lienee jo yli viisi vuotta. Pullon parasta ennen päiväys on 1.1.2015. Vahvuutta on 10%. Maistetaanpa miten hyvin olut on aikaa kestänyt.



Kirkas, tumman punaruskea olut, joka vaahtoaa suurikuplaisesti. Tuoksussa on portviinimäistä ja vaniljaista tuntumaa, tammea, hieman happamuutta ja viinikumimaista karamellimaisuutta. Happamuuden kyljessä on hieman etikkaisuutta, mutta kuitenkin hyvin vähän. Tynnyreistähän helposti tarttuu kaiken maailman mikrobeja oluen joukkoon. Maku on myös edelleen hyvä. Alussa portviinimäinen tuntuma - vielä on makeutta ja runkoakin hyvin jäljellä - ja sitten keskivaiheilla tammea, tanniinisuutta ja hieman happamuutta. Loppuveto kuivuu hieman katkeroiseen ja sherrymäisen alkoholiseen lämpöaaltoon. Hyvinhän tämä on säilynyt. Moniulotteinen makunautinto, jollainen toki oli jo tuoreeltaankin. Ei ollenkaan harmita, että tuli säilöttyä hieman pidempään.

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Mandariini IPA

0 kommenttia
 

Mufloni Mandariini IPA

Panimo: Beer Hunter's, Pori
Oluttyyli: India Pale Ale (IPA)
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,33l)

Uutta Porin laatuvalmistajalta. Mandariini IPAn raaka-aineluettelosta tosiaan löytyy citrus reticulata, eli tuttavallisemmin mandariini. Aitoa hedelmää siis oluen mausteena. Humalana myös mandariinimaisia makuja tarjoava saksalainen Mandarina Bavaria ja lisäksi toisena humalana amerikkalainen Citra, joka sekin tunnetaan runsaan sitrushedelmäisestä maustaan. Ohramaltaan lisäksi oluessa on käytetty myös vehnää. Katkerot Alkon mittaamana 36 EBU.



Utuisen oranssi ja runsaan pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksu on raikkaan sitrusmainen ja hieman vehnämaltainen - tuoreen ja miellyttävän oloinen, mutta ei kovin intensiivinen ja iskevä. Maku onkin sitten toista maata - nyt nimittäin sitä iskevyyttä ja runsauttakin löytyy. Hedelmäosasto kunnostautuu heti alkumetreillä - appelsiininkuorimainen, pehmeän nektariinimainen hedelmäisyys laskeutuu runsaana kielelle ja tiivistyy vasta jälkimaun porteilla purevaksi greippisyydeksi. Seassa on jopa sitrushedelmän hieman karvasta hedelmälihaista tuntumaa, joka jälkimaussa korostuu entisestään. Suussa olut on miellyttävän kuohkea ja humalaöljyisen liukas - maltilliset hiilihapot takaavat helpon juotavuuden. Olipas hyvää Beer Hunter'silta taas!

Yhteenveto

Pehmeän katkeroinen, mutta runsaan hedelmäinen IPA
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Sonnisaari APA

0 kommenttia
 

Sonnisaari APA

Panimo: Sonnisaari Panimo, Oulu
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Ruokapuoti Lumon somepäivitys kertoi Sonnisaaren APAn saapuneen puotiin ja hetkeä myöhemmin sulavaliikkeinen blogisteri oli jo tanssahdellut paikalle. Metsärannan ryynärit tiskiltä haltuun ja lähtiessä vielä APA kainaloon. Nyt sitten tsiigaillaan kotona tiluksia ja rakennetaan tulevan kesän työlistaa APA kädessä. 

Maltaat: Pale ale, Vienna, Kaurahiutale, CaraPils, Crystal 100, Crystal 300
Humalat: Cascade, Centennial, Columbus



Oranssihtava, hieman utuinen olut, joka vaahtoaa tiheäkuplaisesti ja runsaan pitsikkäästi. Tuoksussa on runsasta pellettimäisen vehreää tuoretta humalaisuutta, pihkaa ja taustalla vaikuttavaa pehmeän trooppista hedelmäisyyttä. Maku on terhakka - katkero puree rapsakasti ja maku irtaantuu sitrusmaiseen iloitteluun. Kypsempää tropiikkia jälleen taustavaikuttajana. Raikas ja runsaan humalainen maku. Humalat tuntuvat jopa suutuntumassa sellaisena tiettynä öljyisyytenä ja runsautena - mallasrunkohan näin kepeässä oluessa on tietysti... noh, kepeä. Meni aika tiukille, että ehdin arvion kirjoittamaan, ennen kuin lasi tyhjeni. Sen verran maukas ja kulauteltava olut on kyseessä. Kauppavahvuiseksi runsasmakuinen ja humalaa kerrankin tarpeeksi - ei pliisuilua!

Yhteenveto

Raikas ja rapsakka
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Ruosniemen Lomittaja Saison

0 kommenttia
 

Lomittaja

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Ruosniemeläisessä kivinavetassa operoivalle panimolle Lomittaja -niminen olut sopii paremmin kuin hyvin. Tämä belgityylinen maalaisolut debytoi Suuret Oluet Pienet Panimot festivaaleilla vuonna 2016, jolloin se oli karviaismarjoilla maustettu ja 6,3% vahva. Nyt saataville on tullut 4,7% pullolomittaja, josta ainakin raaka-aineluettelon perusteella on karviaismarjat pudotettu kokonaan pois. Se onkin mielestäni hyvä ratkaisu, sillä kyllähän Saison - monen muun tyylin tavoin - toimii parhaiten ilman ylimääräistä kikkailua. 


Ilman hiivoja kirkkaanlainen ja hiivoilla (kuten kuvassa) asianmukaisen utuinen, väriltään kultaoranssi olut.  Tuoksu on heti ensinuuhkaisusta lähtien aitoa belgisaisonia. Runsasta yrttistä mausteisuutta, asiallista happamuutta ja sitten kuitenkin myös tuntuvaa hedelmäisyyttä. Maitokauppavahvuus vaikuttaa sopivan hyvin hiivavetoiselle Saisonille. Makukin toimii mukavasti. Alkumaussa heti hieman kirpakkaa happamuutta, sitten runsasta belgihiivan mausteisuutta ja pirteää omenankuorimaista hedelmäisyyttä. Loppuvetoon kertyy ihan mukavasti katkeroakin, joten suoritus on erittäin tyylipuhdas. Raikas ja kesäinen kokonaisuus. Ihan ehtaa terassikamaa.

  Yhteenveto

Raikas saison!
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Flat Fifth That's It But Not Shit Red Ale

0 kommenttia
 
Maistovuorossa Flat Fifth Brewingin kotiolutta - That's It But Not Shit Red Ale. Vastuun moisesta panennasta ottavat Timo Halonen ja Jussi Hultman. Olen kaksikolta aiemmin maistanut Outta Beat IPAn, joka oli maukas brittityylinen olut. 

Red alessa nyt maltaina Pale Ale, Crystal ja Cara Amber. Humalina keitossa Summit, Chinook ja First Gold ja lisäksi Chinook myös kuivahumalana. Vahvuutta 4,6%, katkeruutta 60 IBU ja väri 24 EBC. Mukavan tuoretta, pullotettu 21.3.2017.



Kuparinen, punertava ja suurikuplaisesti vaahtoava olut. Tuoksussa on karamellimaista, kevyesti tuhkaisen paahteista maltaisuutta sekä pihkaisen havuista humalointia. Raikas ja tuore ulosanti. Vaikuttaa korkealaatuiselta. Maku alkaa hieman toffeisena ja karamellimaisena. Keskivaiheilla pihkainen havuisuus alkaa ruoppaamaan kitalakea kohti tuntuvan katkeraa loppuvetoa ja yrttisempää jälkimakua. Runsasmakuinen kauppavahvuiseksi olueksi. Karamellimaisesta maltaisuudesta huolimatta suutuntuma jää hieman turhan kevyehköksi, ainakin runsaaseen katkeruuteen peilaten. Se verottaa hieman nautittavuuspisteistä, mutta laatutaso on kuitenkin kokolailla korkea. Prosessi ja käyminen on hoitunut ensiluokkaisen puhtaasti ja erityisesti humalat loistavat raikkaudellaan. Jos verrataan lähinnä muistikuviin palautuvaan kaupalliseen verrokkiin, joka on Sori Brewing Red Alert, voidaan todeta, että tämä kotiolut asettuu samoille viivoille.

Kiitokset tästä!

Olutarvio: Ruosniemen Viikate Pohjoista Viljaa lager

0 kommenttia
 

Pohjoista Viljaa

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Ei ollut kaukana, että tippa olisi tullut housuun kun kuulin Ruosniemen Panimon ja Viikatteen puuhailevan yhdessä olutta. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana elämä on tarjonnut kaikenlaisia käänteitä, mutta Viikate on ollut ja pysynyt. Noutaja tulee aina tasaisin väliajoin ja Viikatteen terävyyteen on yleensä voinut luottaa. Kyseessä on itselleni edelleen ehdottomasti se rakkain kotimainen, vaikka Timpan & Niskalaukauksen paluu hieman asetelmaa keikuttaakin. 

Viikatteen Alakulotettuja Tunnelmia EP ilmestyi vuonna 2000, jolloin päädyin sattumalta lataamaan sen "pahamaineisesta" Napsterista ja olin heti myyty. Sen jälkeen marssinkin nopeasti levykauppaan ja olen aina siitä lähtien syytänyt ensin markkoja ja sitten euroja yhtyeen tuotantoon, keikoille ja garderobiinkin. Näin se piratismi toimii, terkut vaan Lars Ulrichille.

Oluen nimi on Pohjoista Viljaa, joten on luonnollista, että tyyliksi on valikoitunut juuri maltaiset maut parhaiten esiin tuova vaalea lager. Siitä ei myöskään liene haittaa, että tyyli on samalla useimmille se tutuin ja turvallisin. Olut on suodattamaton, eli sen ulkomuoto on kevyesti utuinen ja pullon pohjalla on hienoinen sedimentti. Itse oluen spekseistä ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta vahvuus on siis 4,7%, mikä tarkoittaa sitä, että olutta alkaa löytymään myös markettien valikoimista. Aluksi saatavuus rajoittuu valikoituihin K-kauppoihin, joista tulee aikanaan lista Ruosniemen Facebook-sivuille. Mikäli siis olutta halajatte heti tässä ensimmäisessä aallossa, niin pitäkää sosiaalista mediaa silmällä.

Etiketin tuulimylly on tuttu Pohjoista Viljaa singlen kansikuvasta. Singlen b-puoli, Köysistä Parhain (Peer Güntin Losing My Mind cover), on mielestäni yksi yhtyeen väkevimmistä kakkosraidoista - sitähän voi myöhemmin käyttää vaikka hamppuoluen nimenä, jos niikseen tulee. Olut korkattiin halkopinon takana ja salaa. 
"Almanakka pitäisi kääntää jo kesäkuulle, niin että pääsisi mökille saunomaan. Sanotaan näin, että jää perhe kakkoseksi - tää maistuu tosi hyvälle." - Kaarle Viikate oluen ensimaistolla. 

Nyt olemme siis herkän asian äärellä... Hieman utuinen kultainen lager kaatuu lasiin kauniisti vaahdoten. Tuoksu on niittymäisen kukkainen, yrttisen ruohoinen ja viljaisan maltainen. Todella hieno tuo kukkainen, hieman jopa hunajaisen hedelmäinen kevään tuoksu. Löydän myös saksalaisen kellerbierin kaikuja tuosta ruohoisemmasta puolesta. Maku on myös hyvä. Runkoa on riittävästi ja maltaisuus nousee tässä hienosti esiin - suodatetut lagerit jäävät suutuntuman runsaudessa ja pehmeydessä selvästi kakkosiksi. Humalointi antaa edelleen kukkaisia sävyjä, mutta nyt tuoksua selvästi yrttisemmin. Katkeruus on kohtalaisen rapsakka ja jälkimaku soi jälleen kellerbiermäisen pehmeästi ja pitkäkestoisesti. Kesää, mökkiä ja rantasaunaa tässä tosiaan enää jää kaipailemaan. Toimii!

Yhteenveto

Kellerbiermäisen pehmeä V-lager
ARVOSANA: 8+

Resepti: Reittausblogin Mandarina Vehnä

0 kommenttia
 
Laadukasta olutta voi tehdä alle 60 minuutin keitolla. Noin, nyt se on sanottu heti tähän alkuun. Brülosophy ja Beer & Wine Journal ovat tehneet kokeita 30 minuutin keitolla ja päätin sitten kokeilla asiaa itsekin. Vierteen keitossa tapahtuu sanitointi, eli bakteerit, jos niitä on kuolevat. Lisäksi proteiinit saostuvat ja humalien alfahapot isomerisoituvat, eli muuttuvat katkeroaineiksi, sekä DMS haihtuu. 

Sanitointiin riittää lyhytkin keitto ja proteiineistakin suurin osa saostuu jo keiton alkuhetkillä. Katkeron irrottaminen humalista ja mahdollisesti myös DMS vaativat kuitenkin aikaa ja ehkä siksi 60 minuutin keitto on aikanaan muodostunut alan standardiksi. Lyhyemmän keiton testaamiseen sopii hyvin saksalaistyylinen vehnäolut, jossa kirkkaus (proteiinien saostuminen) ja katkeruus ei kumpikaan näyttele kummoistakaan roolia. Lisäksi vehnäolut on lempityylejäni, joten sitä tekee aina mielellään. 

Tähän reseptiin sain innoitusta viime syksynä maistamastani Kimito Brewingin Mandarina Vehnästä, jossa saksalainen Mandarina Bavaria aromihumala pääsi kauniisti esille. Olen myös maistanut useita hyviä kotioluita, joissa samainen humala on näytellyt merkittävää roolia ja todennut sen sopivan hyvin omaan makuuni.

Halusin oluelle normivehnää tuhdimman rungon, joten lähdin kokeilemaan melko korkeaa mäskäyslämpötilaa (68°C) ja lisäksi tuuppasin mallaspohjaan 10% vaaleaa karamellimallasta (Viking Cara Pale). Näiden yhdistelmä ja mahdollisesti myös lyhyempi keittoaika (proteiinien saostuminen) tekivät sen, että rungosta tosiaan tuli herkullisen tuhti ja siihen kun yhdistää Mandarina Bavarian mehumaisen aromikkuuden, niin melkoista mandariininektariahan siitä sitten tuli. Olut sai kiitosta myös Rauman kotipanijoiden iltamissa. Nestehiiva, tässä WLP300, tuottaa vehnäoluisiin huomattavasti miellyttävämmät käymisaromit kuin mikään testaamani kuivahiiva (ja niitä on useita). 

Jos siis haluat nipistää panopäivän pituudesta, niin lyhennä huoletta keittoa ainakin tyyleissä, joihin se hyvin sopii.



Speksit:
Original Gravity (OG):    1.053
Final Gravity (FG):       1.013
Alcohol by Volume (ABV):  5.21 %
Colour (SRM):             5.5   (EBC): 10.8
Bitterness (IBU):         24.3   (Average)

Maltaat:
Viking Vehnä 55%
Viking Organic Pilsner Malt 35%
Viking Cara Pale 10%

Humalat (HUOM! Keittoaika 30 minuuttia):
2.4 g/L Hallertau Mittlefrueh Pellet (2.9% Alpha) @ 30 Min
2.4 g/L Mandarina Bavaria Pellet (6.3% Alpha) @ 10 Min

Mäskäys:
60 minuuttia 68°C


Hiiva:
WLP300 - Hefeweizen Ale (20-22°C). Käytetään loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria 5g/litra.


Kotiolutta: Apinko Brewing Dubbel

0 kommenttia
 
Lappeenrannassa pussimäskäämällä operoivan Apinko Brewingin tarjonnasta seuraavaksi aukeaa Dubbel, eli belgityylinen vahvahko pintahiivaolut, jollaista jotkut saattavat jopa luostariolueksikin nimittää.

Dubbel 
8%, pullotettu 16.7.2016
Maltaat: Pale ale, Munich, Crystal 100, Carafa II, lisäksi panimosokeria
Humalat: Northern Brewer, Saphir
Hiiva: Mangrove Jack's Belgian Ale M27
Tekijän kommentit: "Oikein soiva dubbel, mukavasti lakritsia maussa. Tykkään."

Pullotettu viime heinäkuussa, eli olut on saanut rauhassa kypsyä useita kuukausia, mikä monesti tekee näin vahvalle belgityyliselle oluelle hyvää.



Tumman punertavaa, kauniisti läpikuultavaa olutta kaatuu Chimayn goblettiin. Päälle muodostuu ikuisesti kestävä vaahtokukka - Chimayn gobletin erikoisuus on pohjaan kaiverrettu panimon logo, joka irrottaa juomasta jatkuvasti hiilihappoja ja pitää vaahtoa yllä. Tuoksu on herkullisesti aidon belgityylinen - kuivattua hedelmää trappistimaisen runsaasti. Runsasta mausteisuutta, mutta raikkaalla belgialaisella tavalla ja lisäksi tuntuvaa lakritsaisuutta. Ehkä hieman anistakin. Ei mitään tunkkaisuutta vaan huumaavan aito belgioluen tuoksu. 

Carafa II, joka on miltei mustaksi paahdettu mallas, eikä mielestäni ihan tyypillinen valinta tähän tyyliin, tuonee tuon lakritsaisuuden makuunkin ja erityisesti loppuvetoon, joka on erittäin herkullisen makuinen. Maku alkaa kuivatun hedelmäisenä, hieman banaanimaisena ja maukkaan maltaisena, mutta kuivuu nopeasti kohti mausteista ja lämmittävää lakritsaista loppuhuipennusta. Runkoa on juuri sopivasti; olut on yleisilmeeltään kuivaksi käyneen oloinen, mutta ei millään tavalla ohutrunkoinen ja kuitenkin erittäin juotava - ihan siihen aidon kuohkeaan belgityyliin. Vahvuus tuntuu vain lämpönä rintakehässä. 

Tästähän paljastui toistaiseksi yksi alkuvuoden päräyttävimmistä oluista. Sitä aina jaksaa hämmästellä, miten aidon belgityylisen kotona voikaan saada aikaiseksi ja tässä tapauksessa ei pelkästään makua, vaan myös juuri sitä tiettyä suutuntumaa myöden. Siis todella erinomainen. Hieno reseptiikka ja täydellinen toteutus. Hattua ylös!

Teimme tällä samaisella Mangrove Jack's M27 hiivalla vahvan belgiblonden eräällä kotiolutkurssillani täällä Raumalla ja sekin onnistui todella hyvin. Nyt kuitenkin hiivan valmistus on lopetettu, eikä sitä edes mainita Mangrove Jack'sin kotisivujen repertuaarissa. Tilasin itse juuri viime viikolla saman valmistajan M41 Belgian Ale hiivan kokeiluun, toivotaan, että se tuottaisi jotain saman suuntaista.

 LISÄYS:

Olin tekijän kanssa yhteyksissä maistamisen ohella ja hän kertoi reseptiikan tulleen Mastering Homebrew kirjasta. Löytyy sivulta 310. Niille joilla ei kyseistä huippukirjaa ole, liitän kuvan tähän alle. Klikkaa isoksi.


Maistelussa Pyynikin Big4Sun monipakkaus

0 kommenttia
 
Pyynikin Käsityöläispanimo ja Maku Brewing toivat eri oluita sisältävät tölkkipakkaukset kauppojen hyllyille lähes samalla kellonlyömällä. Tuusulalainen Maku taisi ehtiä Makustelusetillään ensin, joten sanotaanko Pyynikin Big4Sunin olevan sitten Suomen toinen eri oluita sisältävä tölkkimonipakkaus. 

Kuva: mushimalt (Nikolas Areva)


Maku Brewingin Makustelusetti sisältää panimon neljä perusolutta; Golden Ale, Amber Ale, Pale Ale ja Vehnä. Pyynikillä ollaan liikkeellä palkitulla Ruby Jazz Alella, Cloudberry Saisonilla, Dammer Pilsillä ja American IPAlla. Monipuolista tarjontaa molemmissa pakeissa. Huomattavaa on, että Pyynikin tölkit ovat kooltaan puolilitraisia ja Makun 0,33 litraisia, mutta ne maksavat melkein saman verran - noin 11 euroa kumpainenkin. Pyynikki voittaa siis selvästi litrahinnassa ja lisäksi sen oluet ovat 4,7% vahvoja kun Makulla ne ovat 4,5% - jos 0,2% nyt jollekin jotain merkitsee. 

Pyynikki lähetti minulle boksin maistettavaksi, joten eiköhän käydä hommiin... 

Cloudberry Saison
Saison, 4,7%, 30 EBU
Maltaat: Pils, Vehnä  
Humalat: Saaz
Muuta: Hillaa



Vaalean kultaista, kauniin utuista ja vaahdoltaan vitivalkeaa olutta. Hilla tulee heti tuoksussa kauniin pirteästi esille - nyt on raikasta! Lisäksi löytyy sitruunaisuutta, kevyttä happamuutta ja pientä belgihiivan mausteisempaa taustalakanaa. Maku on kuin tuoksun toisinto. Hillainen marjaisuus, hienoinen sitruunainen happamuus ja belgihiivan mausteisuus pelaavat hyvin yhteen ja lopussa maltillinen katkero nivoo paketin kasaan. Jälkimaku on hieman sitruunainen ja mausteinen. Kokonaisuutena raikas, laadukas ja tasapainoinen olut. Kesäjuomaa!

Arvosana: 8/10

Sessio American IPA
Session IPA, 4,7%, 45 EBU
Maltaat: Pale ale, Pils, Cara, Crystal  
Humalat: Cascade, Amarillo, Citra



Kirkas, kultainen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksussa on kevyttä sitrushedelmää, hieman ruohoisuutta, greippiä ja kevyttä maltaisuutta. Ei kovin voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Maku on varsin suoraviivaisen yrttinen, melko katkera ja hieman ruohoinen - hedelmäisyys on pliisua, eikä sellaista IPA-tyylistä hedelmähuumaa pääse tämän kanssa kokemaan. Katkero on kuitenkin hyvä ja yleisilme sen myötä varsin terhakas, joten kyllä tätä ihan mielellään juo, vaikkei se suuria elämyksiä tarjoakaan. Grillauksen kylkeen makkaralla tai ilman.

Arvosana: 7/10

Dammer Pils
Pils, 4,7%, 22 EBU
Maltaat: Pils, Munchener
Humalat: Northern Brewer, Saaz

 
Kirkas kultainen olut, jonka vaahto on tiivis ja kestävä. Tuoksu on puhtaan maltainen, viljava sekä hieman ruohoisen kukkainen. Hyvin neutraali, kliinisen lagerin tuoksu. Aavistus sitrushedelmääkin löytyy. Maku on kuiva ja rapsakasti katkeroitu kuten pilsin pitääkin. Käymisaromit ovat hyvin neutraalit, ei diasetyyliä, ei mitään. Alkumaussa maltaisuutta ja hyvä täyteläisyys, sitten terhakka katkerointi ja tyylikkäästi kuivuva loppuveto, jossa hieman ruohoisuutta. Kyllä se Pyynikiltä näemmä luontuu tyylipuhtaan lagerinkin teko. Peruspils taiten pantuna maistuu aina - tärkeimmät on kunnossa; riittävä runko ja riittävä katkeruus. Hyvä!

Arvosana: 8+/10 


Ruby Jazz Ale
Pils, 4,7%, 50 EBU
Maltaat: Crystal 100, Black, Sahti, Vehnä 
Humalat: Target, EKG, Amarillo, Citra
Muuta: Pihlajanmarjaa


Tämän oluen olen arvioinut jo vuonna 2013. Mielipide tuolloin oli sama kuin nykyäänkin:  "Maku on kuivahko ja runsaan katkera - oikein kunnollinen pitkän greippinen loppuveto. Alkumaku on keveän paahteinen, sitten katkerovyöry, sitrusmaista puraisua, greippiä ja jälkimaussa vasta hapanta pihlajanmarjaa. Todella maukas, runsasmakuinen olut." 

Olut voitti viime vuonna World Beer Awards kisassa Mild Dark Ale sarjan ja voiton siivittämänä tämä uusin erä on valmistettu hieman isommalla eräkoolla Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla. Maku on hieman kirkkaampana nyt jopa parempi kuin aiemmin maistamissani pulloversioinneissa. Tölkki poikkeaa pakkauksen muista tölkeistä sen verran, että se on painettu. Muut tölkit on pakattu Pyynikin uudella tölkityskoneelta ja niissä etiketti on liimattu. Harva kauppavahvuinen tarjoaa näin runsasta ja moniulotteista makua - ja hei, riittävällä katkeruudella, ei pliisuilua!

Arvosana: 9-/10 

Näin siis Pyynikin Big4Sun boksista 3/4 oikein mainioita ja American IPA sitten maitokaupan keskitasoa. Sekin läpikotaisin laadukas, mutta hedelmäisempiä ja täten maukkaampiakin oluita tuosta suositusta tyylistä kyllä löytyy. Kokonaisuutena siis melko hyvän hintainen ja monipuolisesti oluita esittelevä boksi. Voisin kuvitella ostavani johonkin illanviettoon tai reppuoluiksi kesäretkelle - niihin hetkiin, jolloin olutarvioijakin voi rentoutua ja ihan vaan juoda hyvää olutta :)

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Night's Blood Russian Imperial Stout

0 kommenttia
 
Hämeenlinnalaisen pitkänimisen kotipanimon oluita on tullut tässä jo muutama arvioitua ja hyvin ovat maistuneet. Nyt maistoon sitten hieman jykevämpää turjaketta Night's Blood Imperial Stoutin muodossa.

Night's Blood
Russian Imperial Stout, 8,6%, 69 IBU, 112 EBC

Maltaat: Pale Ale, Roasted Barley, Special B, Chocolate, Dextrine
Humalat: Northern Brewer, East Kent Goldings
Night's Blood - Imperial stout Night's Blood on jälleen suora viittaus bändikuvioihin. Tällä kertaa nimi on otettu suoraan Dissection nimisen bändin katalogista. Tämän täydellisempää imperial stoutin nimeä ei ole. Etikettitaide on Thulcandra nimisen bändin levyn kansi. Yhteytenä Dissectioon tässä on jälleen taitelija, joka on väsännyt albumin kansia Thulcandralle sekä Dissectionille.

Mustaa, vaahdoltaan maltillista olutta. Vaahtokukka kestää pitkään. Tuoksu on tyylipuhdas - siinä on suklaisuutta, konvehtimaisuutta, brittityylistä käymisaromikkuutta, kukkaisuutta ja runsasta kermakahvia. Tuoksun perusteella pehmeää, laadukasta ja tyylikästä. Maku tukee tuoksun vaikutelmaa - mallaspohjassa on peräti kauraista pehmeyttä, vaikkei kauraa käytetty olekaan. Keskivaiheilla on brittityylisen aromikkaasti humalaa ja siitä sitten lasketellaan loppua kohti pehmeän paahteisesti konvehtimaisen suklaisuuden saattelemana. Tyylikästä tavaraa. Alusta alkaen tasapainoista ja miellyttävää. Pientä lämpöä kertyy loppuun. Jälkimaussa edelleen suklaisuutta ja kylkeen pientä yrttisyyttäkin. Pehmeä, miellyttävä ja riittävän runsasmakuinen Imperial Stout. Vahvemman makuisia ja intensiivisempiäkin toki löytyy, mutta kyllä tällainen pehmeämpikin tulkinta hyvin toimii. Laatutaso moitteeton. Erittäin hyvä.

Olutarvio: Linden Red Ale

0 kommenttia
 

Red Ale

Panimo: Linden Brewery, Rauma
Oluttyyli: Red Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Raumalaisen Linden Breweryn tuore kauppavahvuinen uutuus on nimeltään Red Ale. Innoitusta on haettu Irlannin suunnalta Olutmestari Mikko Lindenin mieltymysten mukaan, mutta sen tarkempia speksejä ei ole tarjolla.
"Väri mahongin punainen, vaahtokukka kaunis pitsinen. Liitto karamellin ja humalan, levonhetki työn raskaan raatajan. Nauti hyvässä seurassa tai omassa rauhassa maltillisesti jäähdytettynä."

Utuinen, tumman punertava olut, jonka vaahto jättää tiheää pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on kevyen paahteista ja hieman karamellimaista mallasta, jota tukee runsas brittihiivainen käymisaromikkuus ja hieman vaniljaisen puinen humalointi. Hyvä ja kauppavahvuiselle runsaan aromikas tuoksu. Maku on yleisilmeeltään irkkutyylisen kuiva, kevyen paahteinen ja hopeatoffeemainen ja lopussa riittävän katkeroitu sekä miellyttävän maltillisen hiilihappoinen. Varsin tyylikästä pubiolutta. Jälkimaussa hieman marjaisuutta ja lisää hopeatoffeeta. Suutuntuma on kepeä, kuten toki kauppavahvuisen olettaakin olevan. Sopusuhtaisesti makuja käymisestereistä, maltaista ja humalista. Tyylinmukainen ja laadultaan moitteeton. 

Yhteenveto

Turboahdettu Kilkenny
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Musta Kulta Portteri

0 kommenttia
 
Tällä kertaa arviointivuorossa Tampereen Insinööripanimon kattiloista loihdittu Musta Kulta, ronski ruisportteri.

Musta Kulta #9
Portteri, 6,2%, 77 IBU, 90 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Ruis, Kaurahiutale, Ruishiutale, Crystal Rye (Thomas Fawcett), Cararye (Weyermann), Chocolate Wheat (Weyermann), Roasted Barley (Weyermann), Lightly Peated
Humalat: Magnum (katkero), East Kent Goldings, Boadicea
Hiiva: S-04

Pantu 7.9.2016, pullotettu 22.9.2016.

Tekijöiden kommentit:
Päivitetty versio panimon viidennestä oluesta, stoutista. Rukiin määrää lisättiin hiutaleina ja Cararyen muodossa. Vahvuutta ja katkeroa myös nostettiin hiukan.


Lasiin kaatuu sysimustaa, vaahdoltaan kauniin mokkaista olutta. Tuoksu on jykevän rukiinen ja paahteisen mämmimäinen... hetki menee analysoidessa - nyt on meinaan runsas ja intensiivinen tuoksu. Maanläheistä, tupakansavuista ja yrttistä meininkiä paahteisen ja suolaisen lakritsaisen mallaspohjan päällä. Maussa sama jatkuu - runsas makujen kirjo ja hyvä intensiteetti. Aivan alkumaussa hedelmäisyyttä jännän humalaisesti, sitten intensiivisempää paahdetta, suolaa, lakritsia ,hieman savuisuutta ja loppuvedossa runsaan rukiinen sekä maanläheisen lämmin tunnelma. Unohtamatta koko homman paketoivaa runsasta katkeruutta. Ikä ei tunnu ainakaan negatiivisena oluen maussa. Laatutaso on pysynyt korkeana. Todella voimakasmakuinen olut, jonka runsas rukiisuus toimii omaan makuuni. Nyt meinaan toimii. Isoa peukkua Tampereen insinöörikolmikolle tästä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...