Kotiolutta: Sun Brew Puusuksi Imperial Stout (tynnyrikypsytetty)

0 kommenttia
 
Hieman reilu vuosi sitten naatiskelin raumalaisen Mika Pirisen kotioluita kolmin kappalein. Joukossa oli myös Suksi Imperial Stout, josta nyt muutama viikko sitten sain mieheltä tynnyrikypsytetyn version. Olut on samaa erää kuin aiemmin maistettu ja kypsynyt vuoden verran viiden litran metallitynnyrissä ja kaksi kuukautta viskitynnyrissä, siis kirjaimellisesti tynnyrissä, eikä lastujen seassa. Tekijä asuu Vanhassa Raumassa ja kertoo 1550 luvulla tehdyn holvikellarin olevan täydellinen kypsytyskokeiluihin. Tynnyrikypsytetty erä on pieni, ilmeisesti vain 30 pulloa, joista oma 0,33-litraiseni on numero 29/30.  Alkuperäinen Suksi oli 6,8% vahva, mutta kypsytyksessä olut on käynyt pidemmälle, sillä vahvuus on nyt 7,9%. Olut on pantu 30.10.2015 ja pullotettu 11.2.2017. Nyt on siis spessua kamaa tarjolla. Oluen nimi - Suksi - tulee Pirisen kaverin sukunimestä, jolle olut on alunperin tehty. Raaka-aineina nokialainen vesi, ohramallas, humala, hiiva ja siirappi.

Sun Brew Puusuksi
Imperial Stout, 7,9%



Mustaa, pirteästi vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Annoin pullon lämmetä miltei tunnin ennen korkkaamista. Tuoksussa on kahvimaisen paahteista, suolaista ja kevyesti tammipuumaista tuntumaa, mutta ei kuitenkaan juuri vaniljaa. Viskitynnyrissähän tämä toki onkin ollut, eikä bourbonissa. Viskimäisiä piirteitä löytyy, mutta ei niin intensiivisen hyökkäävästi kuin monesti paljon vahvemmissa kaupallisissa verrokeissa. Kandisokerimaista etäisesti belgityylistä tuntumaa löytyy myös, se tullee käytetystä siirapista - joka toki voi olla vaikka kandisokerisiirappia, siltä se ainakin tuoksuu. Maussa on maltaisempi tuntuma mitä muistin ja viskisyys laskeutuu kielelle tuoksua terävämmin. Loppu kuivuu katkeron puraisun jälkeen puumaisen viskimäiseksi ja vahvuus lämmittää samalla kun olut nielaisun jälkeen siirtyy eteenpäin. Jälkimaussa on kevyttä merisuolaista tuntumaa ja yrttejä sekä lakritsia. On kyllä selvästi monimuotoisempi tapaus kuin aiemmin liian kevyeksi dumaamani perusversio. Tuoksu avautuu lasin loppua kohti vielä paremmin ja viski alkaa nousemaan esiin. Pehmeän hiilihappoinen suutuntuma kruunaa nautinnon. Nyt on kova! Pitkään on kypsytelty ja astiasta toiseen on siirrelty, mutta laatutaso vaan pysyy korkeana. Kyllä se puukypsytys vaan uuden elementin olueen tuo. Seuraavaksi vaan voimakkaammin, tuhdimmin ja pidempään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...