Maistelussa Tornion Panimon Original 1964 Lager ja Czech Style Pilsner

0 kommenttia
 
Tornion Panimo on Suomen toisiksi pohjoisin panimo. Pohjoisempana operoi ainoastaan Rovaniemellä toimiva Lapin Panimo. Tornion Panimoa seuranneille tarina lienee jo tuttu - elokuussa 2010 Hartwall sulki silloisen Lapin Kullan tehtaan ja siirsi kenties Suomen suosituimman olutmerkin tuotannon Lahteen. Nyt, muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Tornion Panimo on jatkanut oluen tuotantoa tuossa samassa rakennuksessa, mutta toki uusituin panimolaittein. Laitteiden kapasiteetin kerrotaan olevan noin 2,5 miljoonaa litraa vuodessa, eli Suomen pienpanimoiden kokovertailussa panimo menee helposti sinne ylempään neljännekseen, melkein Saimaan ja Nokian Panimon rinnalle. Laitila lienee edelleen omilla luvuillaan jossain 10 miljoonan olutlitran kieppeillä. Keittokoko Tornion Panimossa on ilmeisesti 6000 litraa, melko mittava sekin. Tuotanto on toki ainakin toistaiseksi vielä pientä Lapin Kullan aikoihin verrattuna, sillä silloin vuodessa valmistui parhaimmillaan peräti 190 miljoonaa litraa.  

Löysin panimon Original 1964 Lagerin ja Czech Style Pilsnerin Rauman Citymarketin hyllystä. Hintaa per pullo oli 2,99€.

Original 1964 Lager
4,7%

Tämä olut on se aito ja alkuperäinen Lapin Kulta. Panimomestari Leo Andelinin kehittämä resepti, joka voitti kultamitalin vuonna 1964 Brysselissä ja Pariisissa. Andelin eläköityi vuonna 1999, mutta on nyt nimitetty Tornion Panimon suojelijaksi ja auttanut panimoa ottamaan voittajaoluen reseptin uudelleen käyttöön. 


Kullankeltainen ja kirkas olut, jonka vaahto on tiivis pitsikäs ja kestävä. Tuoksussa on puhdasta viljavaa maltaisuutta ja jalohumalaista kukkaisuutta sekä maltillista hedelmäisyyttä. Hyvä, raikas ja laadukas tuoksu - sellainen ison panimon oluen laadukas tuoksu, mutta aidolla maltaisuudella. Ei pahvia. Saksa tulee mieleen. Maussakin mallas on puhdas ja miellyttävä sekä humalointi terävä ja raikas. Hieman hunajaisuutta jälkimaussa ja jälleen sitä jalohumalaista aromikkuutta isojen saksalaispanimoiden tyyliin. Suutuntuma on kevyt, ei vetinen, ja keskiverrosti hiilihappoinen. Happoisuus on kuitenkin pehmeää, eikä bulkkimaisen kovaa. Kävisi ison saksalaispanimon hellesistä ja on tasapäin linjassa paljon kehumani Kukko Hellesin ja RPS Rockin kanssa. Hyvää ja laadukasta.

Czech Style Pilsner
4,7%

Oluen kerrotaan olevan perinteinen tsekkiläistyylinen pilsner, joka on valmistettu keittomäskäämällä. Saaz -humalaa luonnollisesti mukana. Reseptiikasta vastaa tsekkiläinen panimomestari David Maša.


Syvän kultainen, kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa on nyt Original 1964 Lageria selvästi kukkaisempaa ja hedelmäisempää humalaa, joka dominoi tuoksua maltaan sijaa. Kevyt asiaankuuluva diasetyylisyys leijailee taustalla. Maku on heti melko runsas ja intensiivinen, varsinkin kauppavahvuiseksi. Oluen maussa on tsekkityylinen diasetyylisyys ja voimakas rapsakan iskevä katkeruus sekä melko pehmeä maltaisuus, joka nousee etenkin jälkimaussa esiin. Olen vakuuttunut. Humalointi on runsas ja aromaattinen. Jos aiempi oli aidon saksalainen, niin tämä on kyllä hienosti aidon tsekkiläinen.

Tämän maistelun perusteella olen kyllä vakuuttunut Tornion Panimon kyvystä tehdä laadukasta ja maukasta olutta. Reseptiikka ja prosessi ovat molemmat hyvässä kunnossa. Seurailen panimon tekemisiä jatkossakin.

Olutarvio: RPS Brewing Paper Rye Candy Red Ale

0 kommenttia
 

Paper Rye Candy Red Ale

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: Red Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Olutravintolat / 4,7% versio kaupoissa (arvioitu pullo saatu panimolta)

Tuoreen kuopiolaisen kivi-paperi-sakset teemaisen pienpanimon Rock ja Scissors on jo maistettuna ja nyt maistoon tulee kolmikon täydentävä Paper. Tsekkasin, että siitä on päivälleen tasan kuukausi aikaa kun Panimomestari Railanmaa ajoi pakettiautollaan pihalle pulloja toimittamaan. Pikkusen kestää blogistilla hommat, mutta ei kai sitä kukaan nyt lomalla ehdi "töitä" tekemäänkään. Rye Candy Red Aleksi nimetty olut on syönyt 53 IBUn edestä Magnumia ja Ekuanotia. Aromipuolelle on taasen lapioitu Simcoea. Maistamani versio on taas 5,2% ravintolaversio, mutta kauppaversioitakin 4,7% vahvuisena on liikkeellä. Ei ole vaikea arvata kumpi versio tipahtaa portfoliosta, jos uusi vahvemmat oluet kaupoissa salliva alkoholilaki joskus realisoituu.


Tumman punertava, hieman kuparisvivahteinen olut, jonka vaahto jättää paksut pitsit lasin reunoille. Tuoksussa karamellimaista maltaisuutta, Simcoen havuista neulamaisuutta ja hienoista greippisyyttä sekä leipäisiä, kevyen paahteisiakin maltaan kaikuja. Maku on tuoksua runsaampi, tarjoten tiukempaa humalaisuutta ja selkeästi ruismaisen loppuvedon, jossa katkeruus tiivistyy mukavan purevaksi ja ruis tuo omaa mausteisuuttaan siihen tykö. Maussa on myös mukavasti karamellimaista maltaisuutta ja alkumaku onkin sen vuoksi hieman makeahko. Hyvä tasapaino jälleen makeuden ja sitä kuivattavan katkeruuden kesken. Suutuntumakin on hyvä - ei liikaa hiilihappoja, vaan hyvä runko ja hyvä juotavuus. Jälki on jälleen myös läpikotaisin laadukasta, kuten panimo on nyt jo kahdella aiemmalla oluellaan osoittanut.

Yhteenveto

Tasapainoinen sekä tiukan katkeroitu rukiinen olut

Kotiolutta: Sun Brew Höyrylaakeri

0 kommenttia
 
Maistossa Sun Brewn eli Mika Pirisen panemaa kotiolutta. Höyrylaakeri on tyyliltään tietysti Steam Beer eli höyryolut. Tyylin oluet käytetään pohja- eli lagerhiivalla, mutta alen lämpötiloissa noin 20 asteen tietämillä.

Höyrylaakeri
4,5%, pullotettu 19.6.2017

Maltaat: Pilsner
Humalat: Perle (0,8g/l @60 min, 0,6g/l @30 min) ja Saaz (1,3g/l @0min)
Hiiva: Saflager S-23 (käymislämpötila noin 21 astetta)



Oljenkeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan tiheä sekä kestävä olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvin lagermaisen puhtaat käymisesterit, mutta kyllä mukana pientä yrttisyyttäkin on - onko se sitten humalista vai käymisestä, sitä en osaa sanoa. Maussa on enemmän hedelmäisiäkin piirteitä - hyvä humalointi! Tiukka purenta ja loppumaussa sitä humalien hedelmäisyyttä hieman appelsiinimaisesti ja sitrusmaisestikin, kukkaisuutta unohtamatta. Maltaisuus vaikuttaa taustalla lagermaisena. Puhdas ja raikas maku. Suuhun elämään jäävässä jälkimaussa on lopulta sitä pientä yrttisyyttä ja ruohoisuuttakin. Tykkään!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimon Paha Pukki & Pahempi Pukki

0 kommenttia
 
Nyt on jo korkea aika nautiskella nämä Tampereen Insinööripanimon jouluoluet, jotka vastaanotin jo tammikuussa tänä vuonna. Oluet ovat siitä saakka odottaneet jääkaapissa ja hautautuneet sinne takanurkkaan, josta ne nyt esiin tempaisin. Oluet ovat kellarointivahvuisia, joten tuskinpa tästä odotuksesta nyt mitään järin suurta haittaa on ollut ja jouluhan on jo melkein ovella taas.

Speksejä ja reseptiikkaa: 

Paha Pukki 9%, Pahempi Pukki 9,5%.
47 IBU, 42 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Munich, Leipomosiirappi, Kaurahiutale, Cararye, Brown ja piparkakku
Humalat: Magnum (katkero) ja Chinook
Hiiva: Fermentis BE-256 (entinen Abbaye)
Muut: Appelsiininkuori, korianterinsiemen & irish moss 

Pahempi Pukki on kypsytetty Medium American Oak Chipseillä, jotka ovat uineet Rhum Agricolessa.

Tekijöiden kommentit: 
"Vuoden lopulla tehty kaapintyhjennysolut, mihin lyötiin vielä piparkakkua joulun kunniaksi. Tammilastuversiossa maistuu rommi ainakin omaan suuhun vähän liikaa".


Paha on kirkas, rubiininpunertava ja vaahdoltaan niukka. Pahempi on ulkoisesti muuten samanlainen, mutta vaahtoaa runsaammin.

Pahan tuoksu on hyvä! Jännä lause... mutta näin tosiaan on. Korianteri nousee raikkaasti, samoin piparkakku hieman taikinamaisesti. Maltaisuuttakin tuntuu tukevasti ja kandisokerista kuivattua hedelmää myös. Pahemman tuoksu on selvästi rommimainen ja hieman tammipuumainen. Alkoholin potkua on selvästi enemmän, myös mausteet peittyvät tammikypsytyksen alle. Normiversion tuoksu on selvästi parempi.

Maultaan paha on myös hyvä ja pahempi hieman pahempi, mutta ei silti paha. Pahassa on mukavasti maltaista makeutta, belgityylistä anismaista mausteisuutta ja pinnassa olevaa korianterisuutta. Loppupuolella nousee maltillisesti katkeruutta ja alkoholin lämpöä ja aivan jälkimaussa vasta selkeää joulupiparia ja appelsiininkuorta. Miellyttävä ja pehmeä maku sekä runsaan täyteläinen suutuntuma. Pahempi on vahvasti rommimaisempi, jopa hieman alkoholinen, mutta jälkimaussa kuitenkin joulupiparimainen - merirosvojen versio! Mikä sopii kyllä hyvin, koska olen kesälomalla keskittynyt myös Black Sails-sarjan katsomiseen Netflixistä. Kypsytetyn version suutuntuma on myös selvästi kuivempi ja hieman hiilihappoisempi.

Perusversio voittaa vertailussa kypsytetyn selvästi, ollen peräti erinomaisen maukas ja runsasmakuinen vahva belgiolut. Ei siis mikään piparimaustesössö, vaan nimenomaan vahva belgi, jossa on jouluinen mausteisuus. Toimisi varmasti ilman pipariakin hienosti. Rommikypsytetty taasen on selvästi liian rommimainen, mutta meneehän se tässä mukavasti, kun pohjaresepti on kunnossa.

Perusversio on niin herkullinen, että en lähde nyt kokeilemaan rinnakkainvertailuissani usein tekemääni 50-50 blendiä, vaan nautiskelen sen mielelläni loppuun sellaisenaan. Tyyni kesäilta menee kyllä mukavasti jouluoluidenkin parissa, mikäs siinä. Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle jälleen kerran, maukasta on!

Olutarvio: Evil Twin Molotov Lite

0 kommenttia
 

Molotov Lite

Panimo: Evil Twin, Yhdysvallat
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (6,99€ / 0,473l)

Mikkellerin kaksoisveljen Evil Twin panimolta on ilmestynyt jo aiemmin kevään korvalla Alkoon tällainen Double IPA, joka tuli nyt vastaan Raision K-Supermarketin Alkossa. Olut on pantu Connecticutin osavaltiossa Two Roads Brewing Companylla, melko lähellä New Yorkia. Olut on pakattu 16 unssin vetoiseen tölkkiin, jenkkimittojen vuoksi siis käsissä on nyt 0,473 litrainen astia. Alko on mitannut tästä tiukat 91 EBUa katkeruutta. Olut on 8,5% vahva, mutta siis Lite -versio, koska alkuperäinen Molotov Cocktail on peräti 13%.



Kirkas kultaoranssi olut, jonka sekaan tunkee tölkistä runsaasti oluen seassa leijailevia partikkeleita - hiivaa otaksun, vaikka en pohjia myöden kaatanutkaan. Tuoksu on runsaan humalainen, pellettimäisen bensiinisen vehreä ja eksoottisen hedelmäinen. Varsin intensiivinen, maltaisuudeltaan ainoastaan nimellisesti läsnäoleva humalapommi. Maussakin on vähemmän yllättävästi tiukasti humalaa ja se tekee suutuntumastakin runsaan öljyisen ja hieman nahkean. Vehreää "pellettimäisyyttä", mustaherukkapuskaa ja tiukempaa  greippistä sitruksisuuttakin. Mallasta jälleen vain hieman makeutta tuovana leipäisyytenä kevyen toffeen kera. Ei kuitenkaan niin, että se tunkisi humalien eteen - tätä toki osasin odottaakin, mutta humaloinnin intensiivinen voima pääsi silti hieman yllättämään. Kovaa, mutta hyvää tavaraa jos mindset on oikeanlainen, eli humalareseptorit herkkinä. Tällaista kamaa kun jenkkilässä painetaan melkein joka kolmannessa korttelissa tulemaan, niin ei voi kun todeta humalafarmareilla olevan melko mukavat myyjän markkinat. Kyllä tää on just sitä itteään puhtaasti ja raikkaasti seassa lilluvista eineksistä huolimatta. Humalaa ja lisää humalaa ja sitten jälkimaussa alkoholin lämpöä pehmeästi. Jälkimaku on muutenkin luokkaa päättymätön kasetti. Oikealla hetkellä toimii hitaaseen nautiskeluun, mutta ryypiskelyolueksi tästä ei, ainakaan itselleni, olisi. Sen verran jykevää armamenttia makumaailma tarjoaa. Join oluen samana päivänä kuin ostin sen, mutta kannattanee antaa tölkin seisoa pystyssä päivän tai kaksi ennen nauttimista, josko hiivat asettuisivat pohjalle.

Yhteenveto

Jykevä humalapommi

Kotiolutta: Vähä-Ahon Irrelephant Hefeweizen

2 kommenttia
 
Maistovuorossa Vähä-Ahon Roopen vehnäolut. Porilaist bissee hei! Eiku tämähän onkin tehty Mouhijärvellä... No, kuitenkin.

Irrelephant Hefeweizen 
5,0%, 9 IBU

Maltaat: Wheat, Münich, Pilsner, Eloveena (=kaurahiutaleet)
Humalat: Magnum @30 min, Hallerthau Mittelfrüh @15 min
Mausteena porilaisia korianterinsiemeniä ja pari tähtiänista @boil-off / 30 min uutto

Tekijän kommentit:
Pantu Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla. Kuurna ja vahakattila laitteina ja keitimme vierrettä vain puoli tuntia. Mukaan korianterinsiemeniä porilaisen mehiläistarhurin tiluksilta ja tähtianista. Kaikkiaan tästä keitosta tehtiin kolme versiota eri hiivoilla, mutta tässä itselleni Poriin päätynyt pullokäytetty versio. Pullotettu toukokuun alussa 2017.


Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan melko maltillinen vehnis. Raikkaassa tuoksussa witbierille enemmän tyypilliset mausteet nousevat päärooliin, mutta korianterinen ote saa rinnalleen kypsää hefemäistä banaaniakin. Maku jatkaa samaa rataa - korianteri ottaa omaa voimakkaan mausteista rooliaan ja jostain tuntuu löytyvän appelsiininkuorimaista tuntumaakin siihen rinnalle. Hiivan kypsä banaanisuus ja neilikkaiset vehnän aromit taistelevat päästäkseen esiin loppuvedossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Suutuntuma on asiaankuuluvan runsaan hiilihappoinen ja raikas. Hyvin witbiermäinen kokonaisuus korianterista johtuen, vaikka saksavehnän piirteet yrittävätkin mestoille. Jännä hybridi ja laadullisesti täysin OK.

Kotiolutta: Sun Brew Hara Poijupojan Sitrus-IPA

1 kommenttia
 
Maistelin aiemmin kovaksi purjehtijaksi tiedetyn Sun Brewn aka Mika Pirisen s/y Marietan Pilsvesi Pilsnerin, jossa oli normaalin hanaveden sijaan käytetty alkukeväästä selkämereltä kerättyä merivettä. Nyt maistoon tulee Hara - Poijupojan Sitrus-IPA, jonka reseptiikassa on niin ikään tuota selkämeren suolaista tarjontaa. Normaalien perusainesosien lisäksi oluessa on mausteena greippiä ja verigreippiä. Vahvuutta on 5,7%.




Kultaoranssi, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on makean nektariinimaista appelsiinia ja persikkaisuutta. Hyvä raikkaus ja hyvät fruitit, mutta intensiivisyydessä, eli tuoksun voimakkuudessa jäädään IPA-ihanteestani hieman jälkeen. Vahvempana tuoksu tietysti iskisi kovempaa. Maku on taas Pilsvesi Pilsnerin tavoin loppuvedossa jännän suolainen eli selkämeren vettä todella löytyy muualtakin kuin etiketistä. Suutuntuma on tyylin oluelle peräti tuhti ja makeuttakin on yli oman ihanteeni, mutta katkeruus tuntuu kuitenkin kohtalaisen napakalta. Makumaailma on makean mandariinimainen, passionhedelmäinen ja sitten lopussa hivenen suolainen ja jälkimaussa yrttimäinen. Eipä ole tällaista mineraalimaisen suolaista, mutta silti makean hedelmäistä olutta tullut aiemmin maisteltuakaan. Veikeä yhdistelmä vastakkaisia makupareja, suolaista ja makeaa. Onnistunut olut!

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Pils

0 kommenttia
 

Marsalkka Pils

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Alko (3,39€ / 0,5l)

Saimaan Juomatehtaan oluet ovat olleet hieman vaihtelevan laatuisia viime aikoina. Brewer's Special sarjan alet ovat poikkeuksetta olleet tunkkaisia ja ylihiilihapotettuja, mutta lagereiden puolella homma on toiminut paremmin. En epäröinyt tarttua kesäkuumalla Saimaan uuteen Marsalkka Pilsiin Alkon hyllyllä. Vahvuutta oluella on pilsiksi runsaat 5,8%, mutta hinta kuitenkin, yleinen hintataso huomioiden, varsin kohtuullinen. Alko on mitannut katkeroiksi peräti 79 IBU, joka on jo varsin kohtuullista IPA-tasoa. 



Utuinen kultainen olut, jonka vaahto on vitivalkoista tiheän pitsikästä. Tuoksu on raikas ja hyvä! Leipäistä maltaisuutta ja jalohumalan kukkaisuutta sekä maltillista hedelmäisyyttä. Hieman myös runsautta tuovaa kevyen toffeemaista voimaisuuttakin. Olemme siis mielestäni enemmän tshekkien kuin sakujen alueella. Maku on runsas ja suutuntuma täyteläinen, makeahkokin, mutta myös riittävän katkera. Runsaampi vahvuus tuntuu mallasleipäisenä makeutena ja pienenä lämpönä takakontissa. Kuivakan katkera jälkiliuku jää silti viimeiseksi aistimukseksi, joten tasapainoisesta tuotteesta on ilman muuta kyse. Raikas ja puhdas olut, ilman minkäänlaisia epämiellyttäviä sivumakuja - lagerpuolella Saimaa siis onnistuu nytkin. Ei ole edes niitä aina purnaamiani liiallisia hiilihappoja, vaan sekin osasto on tasapainossa muiden osa-alueiden kanssa. Humalien aromikkuus on tallella ja olut on miellyttävästi pilsmäisen terävä, vaikka suodattamattomuus tulokulmaa hieman pehmentääkin. Erittäin hyvä olut!

Yhteenveto

Runsasrunkoinen ja katkeroinen pils

Maistelussa Rocking Bear Brewersin neljä olutta

0 kommenttia
 
Sain viime viikon Porin reissulla maistettavaksi näytepullot Porin toisiksi uusimmalta panimolta, vuonna 2016 ensimmäiset oluet julkaisseelta Rocking Bear Brewersilta. Settiin kuuluivat Pietniemi Pale Ale, Kuukkari Kreippi IPA, Pori Portraits IPA ja Skydive Mango APA. Pietniemi ja Kuukkari ovat kuuluneet katalogiin jo pidemmän aikaa, mutta Portraits ja Skydive ovat uudempia. Vanhempien oluidenkin reseptiikkaa on hiljattain päivitetty. Kaikki oluet ovat itselleni uusia, eli en ole niitä aiemmin maistanut. Maistellaan nyt kaikki pois ja katsotaan minkälaiseen lopputulemaan rakkaan naapurikaupungin tuotteista päästään.


Pietniemi Pale Ale

4,5%

Kirkkaanlaisen oranssihtava olut, jonka vaahto jättää kauniit pitsit lasin reunoille. Tuoksu on melko vaatimaton - hieman karamellista ja jyväisen leipäistä maltaisuutta sekä kukkaisuutta, mutta humalien hedelmäisyys on miltei olematon. Maussa on sama miellyttävän makuinen hyvin jyväisen maltainen ja hieman karamellistoffeinen pohja, mutta ei juurikaan hedelmäisyyttä tai humalien aromeita muutenkaan. Katkeruutta on sentään sen verran, että maltainen makeus tasapainottuu. Laadultaan täysin OK, mutta reseptiin toivoisin lisää iskevyyttä aromi- ja kuivahumalien puolelle.



Kuukkari Kreippi IPA
4,0%

Utuinen, vaaleamman oranssinen olut, joka vaahtoaa vaivatta. Tyylikkäät pitsit jäävät lasin reunoille. Tuoksussa on aitoa pirteää greippimäisyyttä ja hieman maltaisuutta. Hyvin greippimäinen, raikas ja intensiteetiltään iskevä tuoksu. Greippi nousee eläväisesti lasista. Maku on myös raikas ja miellyttävän greippinen. Greippisyys ei ole suuta supistavan tai puistattavan tiukkaa, vaan enemmän sellaista hieman hedelmälihaisen karvasta purevaa tuntumaa. Katkeruus jää tosin kepeäksi, eikä greipin lisäksi tai sen takaa juuri humalaisuuttakaan erotu, joten olemme jälleen vanhan totuuden äärellä - jos merkkaat oluen tyylin pulloon, yritä edes olla tyylinmukainen. Hyvänmakuinen ja miellyttävä kepeä hedelmäolut tämä on, mutta IPA... ei missään tapauksessa. Laatutaso jälleen erinomainen. Olut on raikas ja miellyttävä nauttia. Hellepäivien janojuomaksi oikein hyvä.




Pori Portraits IPA
5,4%

Kuparinen, kirkas olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu tarjoilee toffeiskaramellista maltaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Minkäänlaista IPA-tyylistä hedelmävyöryä tai intensiivistä humalointia ei lasista nouse. Brittialen fiiliksiä, mutta vain maltaisuuden ja hiivan hieman marjaisten käymisesterien myötä. Maku jatkaa samaa rataa. Hyvä maltainen runko, jälleen samaa jyväisen leipäistä maltaisuutta kuin Pietniemessä ja miellyttävää toffeeta, mutta siihen homma tyssääkin. Humalat - niitä ei ole. Katkero raapii makeahkon rungon takaa jotain pientä kasaan, mutta aromipuolta ei ole. Hieman ESB:n fiilistä rungossa, mutta siinäkin tyylissä loistaakseen vaadittaisiin enemmän humalaa. Kokonaisuus on nyt makeahko, epätasapainoinen.



Skydive Mango APA
4,5%

Sameahko, läpinäkymättömän oranssi olut, joka vaahtoaa suurikuplaisesti. Tuoksussa on aiemmista oluista tuttua jyväisen maltaista ja miellyttävän leipäistä runkoa. Aromaattista hedelmää löytyy nyt myös mangososemaisena ja persikkaisena. Tuoksut nousevat lasista varsin mukavalla intensiteetillä ja laatutaso on jo totutun kaltaisesti hyvä. Mango on juuri sellainen hedelmä, joka tukee kivasti APAlle tyypillisiä humalalajikkeita. Maussakin alkaa nyt tapahtumaan mukavasti ja varsinkin katkeropuolelta löytyy nyt enemmän potkua. Aromipuoli humalien osalta jää ehkä hieman piippuun, mutta sitä mangoa ja hieman karvasta greippisyyttä löytyy kyllä. Suutuntuma on enemmän terävä, kuin sellainen liukkaamman humalaöljyinen, kuten monissa todella runsaasti kuivahumaloiduissa jytkyissä tuntuu olevan.

Tämä viimeisin oli näistä neljästä näytepullosta ehkä se kaikkein puhuttelevin, Kuukkarin seuratessa tiukasti perässä. Aito hedelmäisyys paikkaa tuota omasta mielestäni esiintyvää aromihumaloinnin puutetta sopivasti. Laatutasostakin olin lukenut monenlaisia tekstejä, mutta näiden neljän tuoreen maistelun perusteella se on ainakin nyt hyvässä kunnossa - oluissa ei ole laadullisesti moitteen sijaa. Reseptiikkaan toivoisin lisää rohkeutta.  

Kotiolutta: Mäkisen Mjölnir

0 kommenttia
 
Sitten kevyeen kesäillan sessioon Mäkisen Mjölnir, joka on tammilastuilla kypsytetty Imperial Stout. Alla tuttuun tapaan koko resepti:

Mjölnir
Imperial Stout

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           24.0
Total Grain (kg):         12.700
Total Hops (g):           160.00
Original Gravity (OG):    1.086  (°P): 20.7
Final Gravity (FG):       1.013  (°P): 3.3
Alcohol by Volume (ABV):  9.52 %
Colour (SRM):             47.7   (EBC): 93.9
Bitterness (IBU):         108.4   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 47
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg Pale Ale Malt (39.37%)
2.000 kg Rye Malt (15.75%)
1.200 kg Muscovado sugar (9.45%)
1.000 kg Cararye (7.87%)
1.000 kg crystal 300 (7.87%)
1.000 kg Flaked Corn (7.87%)
0.700 kg Beech smoked barley malt (5.51%)
0.500 kg viking munich (3.94%)
0.200 kg Chocolate (1.57%)
0.100 kg Black Malt (0.79%)

Hop Bill
----------------
20.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
40.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.7 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (2.1 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (2.1 g/L)

Misc Bill
----------------
20.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
24.0 g Juniper Berries @ 20 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 90 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast
Aged on oak chips for ~2 weeks



Musta ja melko iloisesti vaahtoava olut. Tekijä varoittelikin, että pientä pullokäymistä on pitkässä kypsytyksessä ehkä tullut, mutta tavara pysyi kuitenkin siististi pullossa. Tuoksu on runsas - siinä on kahvimaisuutta, kandisokeria, tammilastua ja hieman sellaista turvemaista savuisuutta. Runsas humalointi myös kutittelee taustalla ja alkoholin noste nousee sieraimiin tulevaa enteillen. Maku on myös voimakas ja runsaan katkeroitu. Anteeksi ei pyydellä vaan aistimuksia tuutataan täysillä ja laajalla rintamalla. Maku on enemmän viskimäinen kuin tuoksu ja vaniljaisia tammipuun aromeitakin löytyy kylkeen - bourbonia ja edelleen sitä turvemaista savuisuutta. Kahvipöydän antimet on kerätty pois ja tilalla on nyt lakritsaisempaa, suolaisempaa ja runsaamman paahteista tarjontaa. Katkero tulee keskivaiheilta mukaan ja yltyy nopeasti vimmaiseksi tykitykseksi, joka ei laannu ihan hetkeen. Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet. Suutuntumaltaan olut on melko runsas, mutta vahvuudesta ja katkeruudesta johtuen ei kuitenkaan turhan makea. Hiilihappoja on osin yllättävästä pullokäymisestä johtuen hieman korostetusti, mutta niistähän nyt selvitään pienellä pyörittelyllä. Olipa jykevä kokonaisuus, tykkäsin kyllä! Ei ihan kuitenkaan sellaista jokapäiväistä juontiolutta, vaan enemmän sitä harvojen ja valittujen hetkien spesialiteettia. Tietojeni mukaan Mäkisellä on jo kypsymässä vieläkin vahvempi tykitys nimeltään Ragnarök. Mikäs siinä takoessa kun rauta on kuumaa!

Kotiolutta: Väinölän Panokerhon Deus In Absentia Quadruple 10,5%

0 kommenttia
 
Kävin viime tiistaina Linden Breweryn Mikon kanssa Porissa keittelemässä Moose On The Loose Brewingillä hieman sahtia. Paikalle pölähti myös panimolla satunnaisesti autteleva Roope Vähä-Aho, jonka kotioluita on tässä blogissa maisteltu jo useampikin. Miehellä oli tietysti näytepullot mukana, joten nyt arvioimme sitten niitä. Heti kärkeen tällä kertaa tuhdein tapaus, belgityylinen luostariolut Quadrupel. 

Saatteessaan Roope kirjoittaa: 
"Oluen takana on Väinölän Panokerho, johon kuuluu itseni lisäksi Pauli Vänttilä, Markus Kannisto, Jon Ekberg, Joonas Salli, Juha Ruohonen sekä Joonas Romppanen. Keitämme itse rakennetulla 30 litran HERMS-laitteistolla Porin Väinölässä ja toteutamme kaikkia mahdollisia korkealentoisiakin ideoitamme ja taputtelemme toisiamme selkään jälkeenpäin."
Deus In Absentia
Quadrupel, 10,5%, 43 IBU

Maltaat: Pilsner, Chateau Abbey, Chateau Diastatic, Chateau Special-B, Colorado Honig, lisäksi muscovadosokeria. 
Humalat: Nugget @60 min, Jarrylo @15 min. 
Hiiva: Fermentum Mobile FM25 Monastery Meditation

Tekijöiden kommentit:
"Tämän oluen tavoitteena oli tehdä Rochefortin ja kumppanien hengessä raskaansarjan Quad, jota voidaan tarpeen tullen kellaroida vuosia ja tutkia, miten kotona keitetty tavara kestää aikaa. Tuoreeltaan aivan älyttömän tuhtia tavaraa. Muscovadon salmiakkinen meininki yhdistettynä hiivan aromeihin pieksi luulot pois heikoimmilta. Puolen vuoden kypsyttely on tehnyt ihmeitä ja mielestämme olut on parantunut huomattavasti, eikä pahoinpitele enää juojaansa. Toivottavasti"
 Olut on pakattu tyylikkäästi 0,375-litraiseen samppanjatyyliseen pulloon.



Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten punertavan rusehtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on varsin yskänlääkemäinen ja mielestäni siinä on selkeää virhearomia; laastarimaisen liimaista ns. "band-aid" aromia. Virhe viittaisi tietämykseni mukaan stressaantuneeseen hiivaan. Tämän takaa erottuu lakritsaisia ja kuivatun hedelmäisiä aromeita, mutta eihän tuoksu tietenkään erityisen nautittava ole. Tymäkkä maku peittää osan virheestä, mutta on kuitenkin erittäin salmiakkisen ja yskänlääkemäisen fenolinen. Maltaisuus on varsin runsasta ja suutuntuma täyteläinen, mutta taidan kuitenkin jättää oluen arvioimisen tähän. Olut ei ole virheen takaa miellyttävän makuinen. Harmittava paikka.

Olutarvio: RPS Scissors Indie Pale Ale

0 kommenttia
 

Scissors Indie Pale Ale

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Olutravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Sitten jatketaan kuopiolaisoluiden läpikäymistä Rock Paper Scissorsin saksilla, eli Scissors Indie Pale Alella. Panimomestari Railanmaa toimitti minulle ravintolavahvuisen 5,6% version, mutta samalla reseptiikalla toteutettu 4,7% versio löytyy kauppojen puolelta. Nämä on näitä Suomen alkoholipolitiikan "hienouksia". IPAn humalina keitossa Ekuanot, Loral, Magnum, Mosaic ja Simcoe, kuivahumalina Ekuanot, Loral, Simcoe ja Mosaic. Katkeruutta speksien mukaan 63 IBU ja väri 16 EBC. 

Pullon kanssa pelattu kivi-paperi-sakset päättyi tälläkin kertaa oluen voittoon. Olen nyt avannut neljä RPS:n olutta ja voittanut näistä vain yhden, saatana. Ilmeisesti harjoituksen puutetta.




Kuparinen, kirkas olut, joka vaahtoaa keskirunsaasti. Tuoksu on voimakkaasti Mosaicin mustaherukkapuskainen. Tuoretta ja pellettimäisen vihreää humalaa runsaasti. Trooppinen hedelmäisyys avautuu pienellä pyörittelyllä ja karamellimaista mallastakin löytyy vivahteena. Tuoretta on, siitä ei ole epäilystäkään. Maku on alussa hieman makean karamellinen ja paahtoleipäinen. Keskivaiheilla katkero alkaa rakentumaan ja pihkaiset sekä trooppisen hedelmäiset humalien aromit nousevat esiin. Loppua kohti edetessä Mosaicin herukkapuskan pakkosyöttö kytkeytyy päälle ja katkeruus yltyy makeuden pois pyyhkäisevälle tasolle - ei övereitä, mutta ei vajareitakaan. Hallittu balanssi, se on toisaalta avain juotavuuteen, toisaalta hienoiseen tylsyyteen - kumman luulette myyvän (hörhöpiirien ulkopuolella) paremmin? Hyvää olutta. Hieman makea omaan ihanteeseeni verrattuna, mutta tuoreeltaan nautittuna oikein miellyttävä juotava.

Yhteenveto

Tasapainoinen IPA

Kotiolutta: Panimo Duuni Ökymöhkö Triple IPA 11.7%

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanoduo Panimon Duunin toistaiseksi vahvin blogistille päätynyt olut on nyt arvioinnin alla. 11,7% Triple IPA, jossa humalaa 0,5kg / 15 litraa eli ns. tarpeeksi.

Ökymöhkö -Tripla IPA 
11,7 alc.vol, 133 IBU

Maltaat: Pale Ale, Cara Red, Crystal 100, Cara Plus 10 
Humalat: Citra, Chinook, Centennial, Columbus, Cascade, Mosaic 
Hiiva: US-05

Tekijöiden kommentit:
"Tehtiin tuossa vuodenvaihteessa Möhkö -imperial ipa, joka oli vähän reilu 10% alc.vol. Tästä vahvemmasta versiosta tuli luonnollisesti sitten Ökymöhkö. Ideahan tässä oli vetää humalointi ihan överiksi (0,5kg / 15 litraa) ja se siitä. Jonkun verran sitä mallasrunkoa siellä pitää joka tapauksessa olla ja toisaalta hienoinen kypsytys tekee hyvää, eli nyt kun sulla on siellä sen reilu kk:n vanha pullo, niin pitäs alkaa olee aika täydellisimmillään. Sen verran tossa tuli mokattua, että pullokäymisessä tuli hitusen reippaasti happoja, mutta niitä saa lasia veivaamalla sitten pois, eli "parempi överit ku vajarit" tässäkin."

Utuisen sameaa ja tummahkon kuparista olutta, joka vaahtoaa vahvuuteen nähden yllättävänkin railakkaasti. Tuoksu on toffeefudge- ja karamellimallaskonsentraattia havuisen pihkaisella ja hieman sitrushedelmäisellä humalapedillä. Oluen tuhtiuden todella aistii tuoksun intensiteetistä ja maltaan "tiiviydestä". Tuoksun hieman avauduttua pienen pyörittelyn jälkeen, nousee esiin myös monipuolisempaa hedelmäkattausta. Maku on tiukka ja tuhti, mutta ei alkoholinen. Se on täyteläisen ja runsaan maltainen toffeemaisella ja karamellimaisen makealla Barley Winen tavalla, mutta vain alkumaussa - keskimaku on kypsän hedelmäinen ja loppuvedossa havumetsäinen katkero pyyhkäisee homman kuivaksi ja lämmittävä alkoholisuus takaa miellyttävän loppuliu'un. Nyt ei puhuta mistään kevyestä kesäjuomasta, vaan makua ja runsautta todella löytyy. Maku ei ehkä ole se monipuolisin vaan karamellistoffeinen mallas hallitsee ja pihkaishavuinen humalointi komppaa, mutta intensiivinen ja voimakas se on. Ei jää epäselväksi, että nyt ollaan ison oluen parissa. Alkoholi on todella hyvin piilossa - mallasta on niin runsaasti ja se on sen verran makeaa, että asia hoituu jo sillä. Katkeruus on monesti kunnolla humaloidussa IPAssa iskevämpää, koska se pääsee ohuemman rungon takaa voimakkaammin esiin, mutta aistimus on tässäkin runsas ja ennen kaikkea pitkäkestoinen. Kielen päällä jytisee vielä pitkään nielaisun jälkeenkin. Melkoista linimenttiä on pojat kyllä tehneet. Käytiin ennen oluen maistelua lasten kanssa uimassa tuulisessa Meri-Raumassa ja voin kertoa, että kylmästä melkein tärisevälle keholle tekee nielaisun jälkeinen lämpöaalto melkoista eetvarttia. Tuntuu, että koko verenkierto avautuu ja mieli rentoutuu samalla. Heetkinen... nyt mentiin alueelle, josta ei saa puhua, eli alkoholin myönteisiin vaikutuksiin, joten lieneekin aika poikkaista lähetys täältä tähän. Hieno olut siis Panimo Duunilta jälleen kerran!

Olutarvio: RPS Rock An Allday, Everyday Lager

0 kommenttia
 

Rock An Allday, Everyday Lager

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: Lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Uusi kuopiolainen pienpanimo RPS eli Rock Paper Scissors on saanut ensimmäiset tuotteensa myyntiin. Rauman lähistöllä tuotteita löytää tällä hetkellä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälästä ja ne tulevat saataville myös piakkoin Vanhaan Raumaan avautuvaan Sydvest ravintolaan sekä Ruokapuoti Lumoon. Helsingissä ja Espoossa palvelee Pien.

Panimon konsepti on veikeä, RPS eli suomalaisittain KPS, kivi-paperi-sakset. Peliä voi pelata vaikka istuisit oluella yksinään, sillä korkin alta paljastuu aina satunnaisesti joku symboli. Tässä esimerkkitapauksessa maistelin kaksi Rock lageria, ensimmäiselle hävisin, tarjosin itse kiveä kun korkin alta paljastui paperi, mutta toisessa sentään rökitin putelin sakset antamalla itse kiveä. Panimo on aloittanut heti 2000 -litran keittolaitteistolla ja vuosituotantoa on tarkoitus kasvattaa ensimmäisen vuoden 160 000 litrasta 500 000 litraan vuoteen 2020 mennessä. Mistään yhden hengen nyrkkipajasta ei siis puhuta, vaan tavoitteet on suuremmat. Nimi ja sloganit on englanniksi, koska yhtenä selkeänä tarkoituksena on vientimarkkinoille lähteminen. 

Juomien Suomi kirjankin julkaissut JP Jylhä, kollega Olutkellarista, kirjoittaa: 
Uuden panimon taustalta löytyy runsaasti ravintola-alan kokemusta viimeksi Tahkolla hotelli-ravintola Ukkoa luotsanneen Samuli Huuhtasen sekä kuopiolaisten olutmekkana tunnettua ravintola Maljaa pyörittävien Janne Seppälän ja Petteri Pirhosen muodossa. Juoman valmistuksen tietotaitoa joukkoon tuo Skotlannin Heriott Watt –yliopistossa panimo- ja tislaamomestari –opinnot suorittanut, Lignell & Piispasen palkkalistoilta loikkaava moniosaaja Aki Railanmaa.
Panimon taustalla on siis väkevää kokemusta juoma-alalta sekä viimeisen päälle koulutettu ja jo alaa nähnyt Panimomestari. Onnistumisen elementit on siis kasassa. Se oli itseasiassa Panimomestari Railanmaa, joka pullot toimitti pakettiautollaan tuohon etupihalle kurvaten. Aivan pelkästään minun takiani mies ei sentään Kuopiosta asti ajellut, vaan seudulle oli muutakin asiaa. Mies on lähtöisin Luvialta, joka sijaitsee tuossa Rauman ja Porin välimaastossa ja itseasiassa kuuluu nykyisellään Eurajokeen, eli samaan kuntaan josta itse olen kotoisin. Vaihdettiin siinä hieman kuulumisia ja Railanmaa mainitsi, että yksi yliopiston opiskelukavereista oli sittemmin erään pienen panimon perustanut Martin Dickie. Miehet pitävät edelleen yhteyttä, mutta jostain syystä Martin tuntuu olevan nykyään hieman kiireinen...

Samplet toimitettu, voidaan poseerata. Kuvassa Maltainen Noutaja Bella, blogisti ja Panimomestari Railanmaa

Nyt arvioinnissa oleva Rock on osa panimon peruskatalogia, jota täydentävät Paper Rye Candy Red Ale ja Scissors Indie Pale Ale. Otan heti brutaalisti maistoon juuri sen herkimmän tyylin, joka armotta kertoo panimon iskukyvyn. Oluen speksit siis 4,7%, 20 IBU, 6 EBC. Ainoana humalana toimii Loral (HBC291), joka on uudehko jenkkilajike.

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa suoralla kaadolla juuri sopivasti. Tuoksu on heti alusta lähtien vakuuttava - raikas, tuore, puhdas ja laadukas. Positiivinen ensikosketus uuteen panimoon. Tuoksussa on vaalean leipäistä maltaisuutta ja runsaan aromaattinen kesäkukkainen humalaisuus. Sateen jälkeinen niitty ja hieman pehmeää hedelmäisyyttä siihen tykö. Single hopit ovat joskus yksipuolisia, mutta tässä on riittävästi kulmia pureksittavaksi. Maku on myös laadukas - raikas, pirteä ja pureva. Panimo vaikuttaa tietävän mitä tekee. Maku on lagermaisen puhtaasti maltainen ja taas humaloinniltaan tuoksun tavoin kesäisen kukkainen. Hellesmäinen aromikkuus ja pilsiä kevyempi puraisu. Tykkään kyllä. Juontiolutta, mutta makua, ja hyvää sellaista, löytyy riittävästi. Suutuntumakin pysyttelee vaivatta miellyttävällä sektorilla - riittävä täyteläisyys ja sopivat hiilihapot. Voisi juoda toisenkin ilman eksessiivisen röyhtäilyn tarvetta ja niin itseasiassa taidankin tehdä!

Toista yksilöä maistellessani ja makkaroita käännellessäni aloin ajatuksissani vertaamaan tätä Kukko Hellesiin, jota on tullut tässä kevään ja kesän aikana maisteltua jokunen päkki. Maltaisuudessa on paljon samaa ja aromikas hedelmäisyyskin on samansuuntaista. Maukasta!

Yhteenveto

Raikas ja miellyttävän hedelmäinen lager

Olutarvio: Hopping Brewsters Finnjävel

0 kommenttia
 

Finnjävel

Panimo: Hopping Brewsters, Akaa
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (4,29€ / 0,33l)

Hopping Brewstersin gruit-asiantuntija Kimmo Kyllönen on luonut Helsingissä operoivalle Finnjävel ravintolalle oman oluen, joka on pohjaltaan amerikkalaistyylinen pale ale, mutta se on maustettu gruitilla. Gruit tarkoittaa mausteseosta, jolla oluita maustettiin ennen kuin humala tuli kuvioihin. Kyseessä on siis yhdistelmä uutta ja vanhaa. Finnjävelissä mausteina on puolukka, lime, appelsiini ja lakritsijuuri. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Katkeruutta on 40 EBUa eli American Pale Alen tasoisesti.


Mehumaisen samea kultaoranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on screwdrivermaisen appelsiinimehuinen ja todella hedelmälihaisen hedelmäinen. Onpas veikeä tuoksu. Vaikuttaa lonkerolta. Maku on karvaamman hapan, edelleen appelsiinimaisen ja greippimäisen hedelmälihainen sekä nektariinimaisen makea. Hyvä tasapaino makeuden ja happamuuden välillä. Loppuvedosta löytyy sopivasti katkeruutta. Kyllä mausta mallastakin erottaa, eli linjanveto oluen ja lonkeron välillä on selkeä, mutta varsin mehumaisen veikeä hedelmäisyys tässä kyllä on. Nielaisun jälkeen jää pieni suuta supistava tuntuma kitalakeen ja poskiin, joten kyllä sitä särmääkin mehumaisuudesta huolimatta löytyy. Mausteista lime ja appelsiini ovat selkeinä elementteinä mukana, mutta puolukan ja lakritsajuuren osuus ainakin omalla kohdallani tuntuu hukkuvan runsasmakuisen kokonaisuuden sekaan. Uniikki luomus. Oluen rajoja venyttävä kokemus. Tykkäsinkö? Kyllä, tykkäsin!

Yhteenveto

Gruit Pale Alen hahmossa

Olutarvio: Top Fuel Hippie In A Can

0 kommenttia
 

Hippie In A Can

Panimo: Top Fuel, Lohja
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälä, 3,60€/0,33l)

Lohjalainen Top Fuel Beer Company jätti itsestään vähemmän mairittelevan kuvan pilalle menneellä Hop Lite Pale Alellaan vuonna 2015. Sen jälkeen en ole panimon tuotteisiin kajonnut ennen tätä päivää. Hippie In A Can iskeytyi verkkokalvojen reseptoreihin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juuri avatussa tehtaanmyymälässä, josta tietysti saa riisin ja tonnikalan lisäksi maltaisia juomiakin. Ja siis muidenkin juomia kuin heidän omiaan. Panimon kotisivuilla eteen avautuu pelkkä logo, eikä facebook-sivutkaan tuotteesta nopealla selailulla kerro mitään, joten edetään tölkin tekstien perusteella; kyseessä pitäisi olla tiukasti humaloitu trooppinen hedelmäpommi. 50 IBUa katkeruutta. Päiväys on ilmeisesti vuoden päähän tölkityksestä, 11.7.2018, tuote olisi nyt siis vain kolmen päivän ikäistä ja absoluuttisen tuoreessa kuosissa.

Samean oranssihtava ja maltillisesti vaahtoava olut kaatuu Wirvoitusjuomatehtaan jalalliseen lasimalliin. Tuoksu tarjoilee humalapellettimäisen ananasbuffetin mangomaisella otteella. Ulosanti on ylihumaloidun mentholisen yrttimäinen. Melko roisia menoa heti ensiaskelista lähtien. Maku on sentään alkuvedossa pehmeämmän hedelmäinen; tropiikin hedelmiä ananasmehumaisesti ja  greippiä hieman karvaasti. Keskivaiheilla pellettimäistä havuisuutta, joka laajenee runsaan katkeraksi neulastykitykseksi. Loppuveto onkin silkkaa greippitiivistettä ja pihkaista mäntyä. Överi toiseen potenssiin, mutta puhtaan ja raikkaan humalavetoisesti silti perverssimäiseen tapaan viehättävää. Laadullisesti siis täysin kunnossa ja huumaavan tuoreen humaloitu. Jalasjärven turkistarhaajat ei keskeisintä asiakassegmenttiä.

Yhteenveto

Humalaperverssien ikioma nektari

Kotiolutta: Sun Brew Altbier

0 kommenttia
 
Paikallista kotiolutta taas Pirisen Mikan eli Sun Brewn kattiloista. Maistossa on nyt Altbier, joka on saksalaista alkuperää oleva oluttyyli. Alt tarkoittaa vanhaa eli tyyliä nimitetään siis "vanhaksi olueksi" - nimi juontaa siitä, että altit käytetään saksalaisittain vanhalla tavalla eli pintahiivalla. Tyylin oluita tyypillisesti kuitenkin kypsytetään kylmässä, kuten lagereitakin. Väriltään altbierit ovat tyypillisesti tummahkon kuparisia. Sun Brewn Altbier on vahvuudeltaan 5,0% ja pullotettu toukokuun lopulla.



Punertavan kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on Altbierille tyypillistä Vienna-lagermaista maltaisuutta sekä pähkinäisyyttä. Neutraalit käymisaromit ja hieman yrttistä humalaa. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään turhaa. Mallasta ja humalaa, puhtaasti. Maku on hyvä. Makeahkoa maltaisuutta, leipää ja jälleen hieman jopa brittialemaista pähkinäisyyttä. Puraisu on kohtalaisen terhakka ja kokonaisuus jälleen kliinisen puhdas. Laadukas kokonaisuus. Hyvää perusolutta, jossa mallas ja humala maistuvat selkeinä. Täysin virheetön.

Olutarvio: Great Divide Colette Farmhouse Ale

0 kommenttia
 

Colette

Panimo: Great Divide, Yhdysvallat
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko (5,30€ / 0,355l)

Otetaanpa tähän väliin ihan oikea itse ostetun kaupallisen oluen arvio. Tällaiset jutut tuntuvat jääneen viimeisen parin vuoden aikana vähemmistöön, mutta näin on nyt edetty ja edetään - määräänsä enempää ei blogistikaan juomaan pysty ja vielä kun kotitekoista laatutavaraa lähetellään tähän suuntaan edelleen ympäri Suomea, niin ei oikein valittamaankaan pysty.

Great Divide on yksi Suomessa varsin hyvin saatavilla ollut jenkkipanimo, jonka oluet ovat pääsääntöisesti aina paitsi laadultaan kunnossa, myös erinomaisen hyvän makuisia. Colette on belgityylinen Saison, jota Farmhouse Aleksikin kutsua voi. Valmistuksessa on käytetty ohraa, vehnää ja riisiä. Olut on käytetty mielenkiintoisesti neljän eri hiivan sekoituksella. Vahvuutta on tuntuvat 7,3% ja katkeroa laskennallisesti kevyet noin 20 EBU.



Kullankeltainen olut joka vaahtoaa kauniisti ja vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on witbiermäistä korianterisuutta sekä hedelmäisyyttä ja saisonille tyypillistä pippurisuutta. Raikas ja maustevetoinen tuoksu on pirteä sekä houkutteleva. Maku on vehnäisen maltainen ja asiaankuuluvan kuiva sekä katkera. Pientä happamuuttakin löytyy napakan katkeron kera. Aivan rutikuivaksi kokonaisuus ei kuitenkaan taitu, vaan vieno maltainen makeus löytyy vielä jälkimaustakin. Tasapainoista, runsasmakuista ja pehmeän, mutta melko runsaan hiilihappoista tavaraa. Menisi täysin aidosta belgistä, eli jenkkihumalakikkailut on onneksi jätetty välistä. Hyvää olutta - ei sen hintaista, että ostaisin toistamiseen, mutta sen hintaista ja makuista, ettei kertaosto kuitenkaan jää kaivelemaan.

Yhteenveto

Pehmeä ja vahva saison.

Kotiolutta: BBHBC & Reittausblogi Rantojen Toveri

0 kommenttia
 
Teimme kesäkuun alussa BBHBC:n Mikon ja Miikan kanssa Grainfatherilla yhteistyöoluen, joka oli tarkoitettu jalkapallo/salibandyjoukkueemme Lapijoen Toverien käyttöön Otanlahden Urheilukarnevaaleille. Karnevaaleilla pelattiin juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna beachfutista ja katusählyä. Toverit osallistuivat molempiin lajeihin ja etenivät alkusarjasta pudotuspeleihin. Katusählyssä oltiin lopulta ainoastaan maalin päässä finaalipaikasta, joten turnausta voi pitää varsin onnistuneena. Pelejäkin tärkeämpi seikka, hauskanpito, onnistui myös erinomaisen hyvin, eikä vähiten hyvän oluen ansiosta.

Kyseessä on 5% vahvuinen belgityylinen farmhouse ale, johon yritimme saada punaista väriä uuttamalla punajuuresta mehua, joka lisättiin keiton lopussa kattilaan. Raportti oluen valmistuksesta löytyy tästä linkistä.

Reseptiikka: 



Etiketti:

 
Vaalea, hieman punertava ja belgimäiseen tapaan tiivistä vaahtoa päälleen muodostava ale. Oluessa on punertava vivahde, mutta ei siitä missään nimessä niin punaista tullut kuin oli tarkoitus. Tuoksussa belgihiivan mausteiset sävyt lyövät kättä hedelmäisen humalakatraan kanssa ja kokonaisuus nivoutuu parfyymimäiseksi, sitrushedelmäiseksi ja hieman minttumaisen yrttiseksi. Mallastakin on taustalla keksimäiseen ja leipäiseen tapaan. Maku on kuivakka ja riittävän katkeroitu - farmhouse ale sellaisena kuin se tehdessäkin kuviteltiin. Punajuuriuutteesta ei ole irronnut minkäänlaista sivumakua, vaan puhtaasta ja laadukkaasta tavarasta on kyse. Maussa on alkuvedossa heti keksimäinen, hyvin kevyen karamellisoitu maltaisuus, sitten hedelmäcocktailia trooppisella suuntautumisella ja lopussa yrttejä sekä riittävä, jopa varsin terhakas puraisu. Toimii! Saimme huomata myös tavaran tekevän kauppansa, sillä päivän edetessä Toverien maitokärryjen sisältö väheni tehokkaasti, vaikka muutakin nautittavaa oli tarjolla riittämiin. Mielestäni tästä tuli juuri sellainen kuin tehtäessä tarkoitettiin, jos väriä ei lasketa, ja ajoi siis asiansa täydellisesti.

Kotiolutta: Mäkisen Katajainen Ruis Ale

0 kommenttia
 
Maistovuorossa jälleen paikallisväriä Mäkisen Katajaisen Ruis Alen muodossa. Resepti on variaatio aiemmin julkaisemastani reseptistä, josta olen jo maistanut erittäin maukkaita versiointeja sekä Moukarkylän, että Ylhäisen kotipanimoiden suunnalta.

Katajainen Ruis Ale (Mäkisen versio)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           22.0
Total Grain (kg):         6.110
Total Hops (g):           128.00
Original Gravity (OG):    1.052  (°P): 12.9
Final Gravity (FG):       1.010  (°P): 2.6
Alcohol by Volume (ABV):  5.57 %
Colour (SRM):             18.3   (EBC): 36.0
Bitterness (IBU):         55.7   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 62
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg sahtimallas (81.83%)
1.000 kg Cararye (16.37%)
0.110 kg pullotus sokeri (1.8%)

Hop Bill
----------------
13.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
10.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (0.5 g/L)
25.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)
40.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)

Misc Bill
----------------
30.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
30.0 g Juniper Berries @ 10 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale US-05



Tummanruskea olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on toffeisen rukiista maltaisuutta runsaan makeasti ja leipäisesti. Katajaisuus kutittelee mausteisena taustalla ja humalointi tuo peliin havuisiakin sävyjä. Herkullinen tuoksu. Runko on melko tuhti ja pehmeä. Aiai miten maukasta. Cararyen ja jenkkihumalien yhteispeli toimii katajan kompatessa jälkipotkussa - juuri niin kuin alkuperäisreseptissäkin. On kyllä todella hieno toteutus tästä lempireseptistäni. Loppu- ja jälkimaku kruunaavat kokonaisuuden - toffeinen ja ruisleipäinen maltaisuus jää hieman makeana leijumaan ja katajanmarjan mausteisuus häärää siinä seassa. Jättää niin tosi hyvän maun suuhun. Harmi, ettei yksi pullo riitä loputtomiin. Tämä on sellaista tavaraa, että voisi ottaa loppumattoman hanan autiolle saarelle, eikä jäisi kaipaamaan juomapuolelta enää mitään muuta. Olut minun makuuni!

Kotiolutta: Sun Brew s/y Marietan Pilsvesi Bohemian Pilsner

0 kommenttia
 
Nyt maisteluun paikallisen tekijän Mika Pirisen aka Sun Brewn kotiolutta. Kyseessä onkin hieman mielenkiintoisempi tapaus, sillä kovana purjehtijana tunnettu Pirinen on kerännyt alkukeväästä, vesien ollessa vielä kirkkaita, selkämereltä merivettä ja käyttänyt sitä oluen tekemiseen. Aivan koko vesimäärä ei merestä kerättyä ole, mutta jonkinlainen osa kuitenkin. Oluen nimi viitannee miehen aluksen, eli raumalaisittain paatin, nimeen. Mielenkiinnolla maistan, josko merivedestä olisi jäänyt pientä suolan vivahdetta olueen.

s/y Marietan Pilsvesi
Bohemian Pilsner, 4,7%, astioitu 11.06.2017

Raaka-aineet: tamperelainen vesi, selkämeren vesi, ohramallas, humala ja hiiva. 
 

Kultainen, kirkas olut. Niin kirkas, että voisi luulla jo suodattamattomaksi, eli kyllä se lagerointi (kylmäkypsytys) kotioloissakin vaan ihmeitä tekee. Toki pullossa oli jälkikäymisestä hiivasakkaa, mutta melko vähän ja senkin jätin tietysti kaatamatta. Tuoksu johdattelee puhtaan maltaisiin ja hieman kukkean sitruksisiin tunnelmiin. Reseptiikasta sen enempää tietämättä intuitio sanoisi humalaksi Saazin, joka on tietysti muutenkin Bohemian Pilsnerissä melko varma valinta.  Käymisaromeiltaan neutraali ja puhdas, maltaisuudeltaan viljavan leipäinen ja humaloinniltaan raikas tuoksu. Täyttää tyylipuhtaan lagerin vaatimukset ja houkuttelee maistamaan. Maku alkaa hieman maltaisen makeana; leipää ja viljaisuutta, jonka jälkeen keskivaiheilla hieman suolaista otetta ja sitten loppumaussa tuttu lagerin katkeronäykkäisy ja puhdas miellyttävä jälkimaku. Kyllä suolaisuus suutuntumassa, ja siis maussakin, esiin nousee, mutta vain vivahteena. Se on kuitenkin niin selkeä, etten usko sitä pelkästään mielikuvituksen tuotteeksi - varsinkin kun otin pohjille alle Kukko Pilsin, jossa ei tällaista elementtiä ollut. Katkeron sen sijaan soisi pilsissä olevan voimakkaampikin, ja se onkin tämän oluen ainut moite - ja toki makuasioita sekin. Laadullisessa mielessä aivan täydellinen. Puhtaat käymisaromit ja aito lagerin tuntu. Suutuntuma 4,7% vahvuudesta huolimatta mukavan täyteläinen. Käyminen ja lagerointi on mennyt kyllä nappiin. Toistetaan se nyt jo sadannen kerran;  kotonakin voi tehdä täysin kaupallista tasoa olevaa lageria. Hieno olut taas Piriseltä!

Kotiolutta: Panimo Duuni Turmio-Ale

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanotandem Jouni Raninen & Pekka Vesala, kollektiivisesti Panimo Duuni, lähettivät taas jo perinteeksi muodostuneen kesän selviytymispakkauksen kotioluitaan. Settiin kuului nyt maistoon tulevan kevyehkön Turmio-Alen lisäksi vahvemmat Ökymöhkö Triple-IPA ja Sorron Yö Imperial Stout. Panimo Duunin edesottamuksia voit seurata Facebookissa.

Turmio-Ale
Maltaat: Pale Ale, Viking Colorado Honig, Cara Plus 10, Cara Red, Crystal 100
Humalat: Mandarina Bavaria, Callista
Hiiva: Safale S-04
5,2% alc.vol, 44 IBU

Tekijöiden kommentit:
"Ajateltiin vääntää kesäksi kevyt perus pale-ale janonsammuttaja, joskaan ei mitään laimeaa lientä, kun ei nämä kesät nyt NIIN lämpimiä ole."
 

Lasiin kaatuu nykymuodin mukaisesti sameahkoa oranssista olutta. Oluen ylle rankentuu kestävä vaahtokukka. Tuoksussa Mandarina Bavarian aina niin herkullinen mandariinimaisuus yhdistyy punaisen marjaiseen ja hieman jopa kiivimäiseen aromiin. S-04 tekee toisinaan tuota marjaisuutta, mutta nyt se ei ole tunkkaista, vaan tuoksu on miellyttävän raikas. Tämä on itselleni ensikosketus uuteen saksalaiseen Callista -humalalajikkeeseen, jonka internet kertoo ainakin poimittuna olevan jokseenkin marjainen ja jopa vadelmainen. Tuon luettuani, alkoi tuoksu toden totta tuntumaan vadelmaiseltakin - mielleyhtymät ovat jänniä ja totuudesta ei nyt taas pysty sanomaan mitään. Se on kuitenkin varmaa, että tuoksu on hyvä, laadukas ja raikas. Maku on myös hyvä ja heti ensimaistosta lähtien kiinnitin huomiota erityisesti loppu- ja jälkimakuun, jossa on jotain Fuller'smaista vibaa; sellaista keksimäistä maltaisuutta, raikasta hedelmäisyyttä ja tietynlainen napakka puraisu. Raikasta ja tasapainoista. Humalien aromit maussa vaihtelevat appelsiinimaisen sitrushedelmäisestä, jopa kuningatarjäätelömäiseen marjaisuuteen, mutta kuitenkin kokoajan raikkaan terävänä pysytellen. Onpas metkan makuinen olut. Nyt ei hiihdetä aivan perinteisintä Pale Alen latua. Suutuntumasta myös kiitokset, ei ole kepeä, mutta ei raskaskaan vaan - palatakseni jo aiemmin mainittuun Fuller'smaiseen  loppuvetoon - tasapainoinen, myös hiilihappotasoltaan.

Olutarvio: Takatalo & Tompuri Kaski Pils

0 kommenttia
 

Kaski Pils

Panimo: Takatalo & Tompuri, Ravijoki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma 3,95€/0,33l)

Leikkasin juhannusaattona ruohon sahdinmetsästyksen jälkimainingeissa.  Aurinko paistoi ja lohi makasi savustuspöntössä. Elämä oli niin sanotusti kohdillaan ja janokin siis itse aiheutettu. Tilanteeseen ensiavuksi raapaisin itselleni uuden panimotuttavuuden Takatalo & Tompurin Kaski Pilsin, joka kuivakan katkerana tyylinsä edustajana sammutti janon tehokkaasti. 
Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva pienpanimo. Panimossa Kaski-olutta panevat maanviljelijät Mikko Suur-Uski ja Juha Kokkala. Kaski-nimi on syntynyt Takatalon ja Tompurin tiloilla jo esi-isien aikaan, jolloin peltomaita tehtiin metsiä kaatamalla ja polttamalla viljelysmaiksi. Kaskeamalla saatiin maaperästä ravinteikas viljelyä varten. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu olut on makumatka esi-isien juurille, jotka aikoinaan metsät pelloiksi kaskesivat.

Aina on pantu.
Isännät,

Mikko Suur-Uski ja Juha Kokkala



Utuisen kultaoranssi olut, jonka vaahto on tiivis ja pitsikäs. Tuoksussa on viljavan mallaspohjan päällä hieman höyryolutmaisesti hiivan käymisaromeitakin (vai tuleeko suodattamattomuudesta?) ja lisäksi humalan kukkaisuutta. Maku on hyvä - katkero napsahtaa terävästi ja pitkäkestoisesti ja mallas maistuu puhtaasti. Humalissa on lisäksi kosolti kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Varsin runsasmakuinen tapaus jossa käymisaromit tuntuvat nousevan standardilageria suurempaan rooliin. Kyllähän tämä maukasta on. En tiedä kuvittelinko kalaa savustaessa mukaan pientä savuisuuttakin, luultavasti, sillä sellaista ei tunnu muut havainneen. Panimollahan on muuten Kylmäsavulager myös ja senkin voisi ilman muuta kyllä testata. Hyvä ensikosketus tähän panimoon!

Yhteenveto

Rapsakka pils!

Olutarvio: Brewcats Brewolucion Sissi Bisse

0 kommenttia
 

Brewolucion

Panimo: Sideshow Brewery, Suomi (Valmistettu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla)
Oluttyyli: English Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Eka kerta kun maistan Brewcatsien eli Tytötkin panee -poppoon olutta. Kyseessähän on neitonelikko, joka tuottaa kiertolaispanimoiden tyyliin. Oluita on tehty Hopping Brewstersillä, Sori Brewingilla ja isommassa mittakaavassa myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, josta kävin tämän arvioidun tölkin heti tuoreeltaan poimimassa kyytiin. Kyseessä brittityylinen ale, 4,7%, 35 IBU.



Sameahko kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa rennollakin kaadolla. Tuoksu on ilahduttavasti aidon brittityylinen - löytyy toffeista maltaisuutta, marmeladimaisuutta ja hedelmäkakkua. Ollaan siinä hilkulla, että kokonaisuus kääntyisi turhankin tuhdin ja tunkkaisen puolelle - tuoksun jälkeen sitä epäilinkin, mutta maussa on onneksi sen verran iskevä katkeruus, että se tasapainottaa karamellipuolen ja sitä myötä saattaa kokonaisuuden varsin harmoniseksi. Makeutta toki riittää jälkimakuunkin, mutta ei ylitsevuotavasti. Tuhtirunkoinen, mutta varsin rapsakkakin ja kokonaisuutena niin peribrittiläinen kuin suinkin. Humalasta tulee kukkaisuutta sekä kuivaa puuta ja mallaspohjan hopeatoffee on tyylikästä. Kokonaisuutena siis varsin mainio, mutta ei kuitenkaan suurempien ylisanojen veroinen.

Yhteenveto

Runsasrunkoinen britti-ale

Kotiolutta: Mäkisen ESB

0 kommenttia
 
Paikallista maistoon Mäkiseltä. Tällä kertaa vuorossa on ESB, tuo oluiden Rolls-Royce tai Aston Martin. Brittien herrasmiesolutta ajattomasti ja tyylikkäästi.

ESB
Extra Special/Strong Bitter (English Pale Ale)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           20.0
Total Grain (kg):         6.100
Total Hops (g):           79.00
Original Gravity (OG):    1.058  (°P): 14.3
Final Gravity (FG):       1.009  (°P): 2.3
Alcohol by Volume (ABV):  6.42 %
Colour (SRM):             15.2   (EBC): 29.9
Bitterness (IBU):         49.0   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 60
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Maris Otter Malt (49.18%)
1.300 kg Pale Ale Malt (21.31%)
1.000 kg Flaked Corn (16.39%)
0.700 kg Crystal Malt 150 (11.48%)
0.100 kg pullotus sokeri (1.64%)

Hop Bill
----------------
17.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
17.0 g Target Pellet (9% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.9 g/L)
15.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 68°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale S-04



Valoa vasten kevyesti läpinäkyvää punertavan oranssia olutta. Tuoksussa on kukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja toffeeta peribrittiläiseen tapaan, kokonaisuutta kuitenkin varjostaa marjaisien käymisesterien esiintulo. Maussa sama toistuu - varsin hyvä runko ja terhakka brittityylisen kapea-alainen katkero, sopivasti maltaisuutta ja lopussa kuivempaa bitteriä, mutta S-04:n marjaiset ja hieman "tumman hedelmäiset" käymisesterit eivät sovi pakettiin. Etenkin loppumaku kärsii tästä hieman tunkkaisesta marjaisuudesta, vaikka sen tulisi olla raikas ja hedelmäinen. Hiivan pitäisi olla hedelmäisempi ja antaa pirteämpi aromikkuus. Olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, että S-04 harvemmin sopii vaaleampaan olueen, vaikka se esim. brittityyliseen portteriin tai vahvempaan stoutiin on usein erinomainen valinta. Kyse voi toki olla myös siitä, että S04:n käymisen hallinta on jotenkin vaikeaa, sillä se toimi kyllä erinomaisesti tässä Moose On The Loosen debyyttioluessa. Tämä olut olisi todennäköisesti kuitenkin ollut parempi eri hiivalla, nytkin juotava, mutta en siis panisi täysin samalla reseptiikalla uudelleen.

Olutarvio: Moose On The Loose Shy Golden Ale

0 kommenttia
 

Shy Golden Ale

Panimo: Moose On The Loose Brewing Company, Pori
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Porilainen Moose On The Loose Brewing on saanut kauppoihin ensimmäisen omalla Porin panimollaan keitetyn erän.  Panimoa vaimonsa kanssa pyörittävä Ladamatkaajanakin tunnettu panomies, nykyisellään siis kai Olutmestariksi tituleerattu Kalle Hirvikoski poikkesi ohimennen tuomaan minulle pari pulloa tätä esikoistaan. Kyseessä on siis Golden Ale, jonka reseptiikassa humalina on jenkkiläinen Willamette ja brittiläinen klassikko East Kent Goldings. Hiivana toimii brittityylinen Safale S04.

 
Utuisen kultaoranssi olut, jonka vaahto jättää kauniit pitsit lasitavaran reunamille. Tuoksussa on kevyttä hunajaisuutta, kukkaketoa ja maltillista sitrushedelmää - hyvä raikkaus ja tuoreus löytyy, eli ne tärkeimmät Golden Alen ominaisuudet ovat kunnossa! Maku on myös skarppi ja yleisilmeeltään kuivahko - katkero on peräti bittermäisen terävä, vaikka ilmoitetut IBU-yksiköt maltilliset ovatkin. Kukkea hedelmäisyys, hieman sitruksisen karvas humalointi ja kevyt hunajaisuus toistuvat maussakin. Hyvä raikkaus ja hyvä, joskin hieman turhan hiilihappoinen, suutuntuma. Brittityylinen S04 hiiva on tähän ollut oikea valinta esim. miedomman aromiprofiilin US-05:n sijaan, nyt jälkimakukaan ei jää turhan tyhjäksi. S04:n toisinaan tuottamaan tunkkaista marjaisuuttakaan ei ole. Onnistunut ensipano!

Yhteenveto

Raikas ja rapea Golden Ale

Kotiolutta: Mäkisen Bloody Veriappelsiini Wit

0 kommenttia
 
Sitten maistoon jälleen paikallista olutta Mäkisen sammioista. Tällä kertaa ollaan jälleen aidolla hedelmällä maustetun oluen äärellä - nyt on käytetty veriappelsiinia ja tyylinä on witbier, eli belgityylinen vehnäolut. Tuttuun tapaan täysi reseptiikka alla.

Resepti: 

Bloody
Witbier

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           28.0
Total Grain (kg):         6.876
Total Hops (g):           105.00
Original Gravity (OG):    1.046  (°P): 11.4
Final Gravity (FG):       1.006  (°P): 1.5
Alcohol by Volume (ABV):  5.17 %
Colour (SRM):             5.8   (EBC): 11.5
Bitterness (IBU):         25.5   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 58
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Pale Ale Malt (43.63%)
3.000 kg Wheat Malt (43.63%)
0.480 kg viking munich (6.98%)
0.200 kg crystal 50 (2.91%)
0.196 kg pullotus sokeri (2.85%)

Hop Bill
----------------
5.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.2 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 1 Minutes (Boil) (1.4 g/L)

Misc Bill
----------------
51.9 g Orange Peel @ 5 Minutes (Mash)
622.2 g Slices orange @ 5 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP400 - Belgian Wit Ale



Hieman läpikuultavaa oranssihtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on runsasta aitoa appelsiinimaisuutta, jota witbierhiivan hento mausteisuus hienosti tukee. Huh, onpas todella miellyttävän pehmeää tuo appelsiinimainen hedelmäisyys ja tuo intensiteetti millä se lasista puskee. Huikeeta! Vehnäisen mallaspedin hentoa happamuutta leijailee taustalla ja sekin osaltaan tasapainottaa tuota runsasta makeanlaista hedelmäisyyttä. Maku on myös alussa pehmeä, suorastaan silkkinen, mutta loppua kohti sitrus tiivistyy purevammaksi, katkero näykkäisee hennosti ja samalla hedelmäisyys kääntyy jälleen hieman karvaammaksi. Runsas appelsiinimainen hedelmäisyys pysyy matkassa alusta loppuun. Nyt on kyllä miellyttävää ja niin maan pirun kesäistä, että kyllä kelpaa nauttia - aurinkokin sattuu paistamaan, joten mikäs tässä ollessa.  Kyllä se aito hedelmä sopii omasta mielestäni paljon paremmin tällaiseen vehnäiseen ja vähemmän humaloituun olueen, kuin esim. IPAan. Tuntuu jotenkin paljon luonnollisemmalta tässä kontekstissa. Hieno olut!