Kotiolutta: J #33 WappuIPA 2016

0 kommenttia
 
Sitten vappuaattona Rauman aurinkoisessa säässä maistoon isoveljen espoolaisyksiössä valmistunutta IPAa. Tällä oluella on nyt melko hyvät mahdollisuudet osua ns. kultasuoneen - tässä on alla pari kovaa peliä salibandyturnauksessa ja sitten melko kunniakkaasti hoidetut (selviytymistaistelua) tyttären 7v kaverisynttärit. Jano siis on.

Speksit: 

#33 WappuIPA 2016
US-05
58% pilsner, 33% pale ale, 4% cara pale, 4% crystal 100, 1% pyöristyksiin kadonnutta.
Simcoe, Galaxy, Goldings, Summer, Warrior (enemmästä vähempään)
10.4. pullotettu.
~6,9%

Nyt siis kolme viikkoa pullossa - tämä on mielestäni tähän tyyliin juuri optimaalinen aika. 


Utuinen, oranssihtava olut, joka vaahtoaa vaivattomasti. Tuoksu on pihkaisen sitrusmainen ja tuntuvasti aprikoosin ja mangomaisen hedelmäinen. Voimakas, intensiivinen aromaattisuus. Hieman myös mentholimaisuutta, jonka olen aiemmin oppinut yhdistämään Galaxyyn. Hyvä tuoksu! Maku on voimakkaasti katkeroitu, mutta överiksi ei sentään mennä - pääpaino pysyy voimakkaalla aromihumaloinnilla. Trooppista aprikoosin sävyttämää meininkiä, sitrusta sekä loppua kohti voimistuvaa pihkaisuutta ja havuisuutta. US-05:n tuttu hieman persikkainen aromiprofiili löytyy myös. Katkero on terävää, mutta runko samalla sekä sopivan runsas, että sopivan kevyt. Mallaspohjassa on hieman toffeeta, mutta ei juuri karamellia ja humala pääsee raikkaasti esiin. On kyllä todella hyvää - ei niin kovaa ja brutaalia kuin Rabbit Streetin KiloGram, vaan pehmeämpää, mutta yhtä runsaan ja puhtaan aromikasta. Kotimaisista kaupallisista pullotteista ei moni yllä tähän samaan tasoon - hanaoluet on varmasti asia erikseen, mutta niistä ei itseltäni liiemmin kokemuksia ole. 

Se on vappu ny!

Kotiolutta: Vähä-Ahon Stargazing Elephant

0 kommenttia
 
Sitten taas maisteluun kotiolutta porilaiselta Roope Vähä-Aholta. Nyt onkin mielenkiintoisen oluen aika, sillä olen itse toiminut tässä innoittajana. Reseptiin on haettu mallia maaliskuussa vuonna 2014 julkaisemastani "Sahtibelgi" -reseptistä. Kyseessä oli aikanaan kolmas oma olutreseptini, enkä silloin juurikaan sen tarkemmin tiennyt mitä olin tekemässä, yritin vaan tehdä yksinkertaista vahvaa belgiä. Mausteeksi laitoin joulusahtia varten ostamani katajanmarjapurkin jämät, koska niitä nyt sattui siinä olemaan ja alkoholiprosenttia hain korkeammaksi vaalealla luomuruokosokerilla, kuten belgiassakin tapana on. Muita maltaita minulla ei silloin vielä ollutkaan kuin Viking Maltin valmista Sahtimallasrouhetta, joten käytin sitä. Hyväähän siitäkin sitten tuli.

Roopen versioinnin speksit:

Stargazing Elephant
8,1%, 37 IBU

Sahtimallas, Weyermann Abbey Malt ja tumma kandisokeri. Humalina Magnum ja Saaz. Katajanmarjoja keiton jälkeen. Hiivana WLP-530 trappistihiiva.

Tekijän kuvaus:
"Stargazing Elephant on sinun Sahtibelgistä innoituksensa saanut olut, jonka reseptiä päätin hieman muokata ja kokeilla. Mielestäni onnistuin tekemään melko hyvän sahtiviboja omaavan belgin ja sijoittui se Sonnisaaren taannoisessa kilpailussakin kärkikymmenikköön."

Kirkkaan punertava, kaunis olut. Tuoksussa on anismaisia, banaanisia ja mausteisia belgihiivan viboja. Katajanmarja tuo oman lisänsä hiivan mausteisuuteen ja pohjavire saa tumman hedelmäisiä sekä rusinaisia sävyjä. Kyllä tässä samaa fiilistä on kuin omassa sahtibelgissäni - mausteinen aromikkuus on samankaltaista, vaikka hiiva eri kantaa onkin. Maku on täyteläinen, tumman hedelmäinen ja tuntuu katkeroidummalta kuin alkuperäinen versiointini. Alkoholi on täysin piilossa runsaan rungon takana. Mausteisuutta tulee anismaisin, katajaisin ja yrttisin aalloin vahvuutta uhkuvan rungon takaa. Tasapaino on kohdillaan ja aitoa belgifiilistä huokuu niin mausta kuin tuoksustakin. Sahtimaiset piirteet kiteytyvät hentoon banaanisuuteen ja makeaan maltaisuuteen, mutta kyllä tämä selvästi enemmän belgityylinen ale on - kuten on aina omistakin kattiloistani ollut. Sahti tuli nimeen "vahingossa", kun maistelin jälkikäymistä vailla olevaa hiilihapotonta vierrettä ja se muistutti pitkälti sahtia. On tämä kyllä maukasta, runsasmakuista ja tasapainoista. Hienoa, että tällainen ei mitenkään hipsterimäinen tai muodikas olut pääsi kotiolutkisassa kärkikymppiin. Kiitokset tekijälle tästä nostalgiatripistä!

Olutarvio: Bryggeri Helsinki Sofia Imperial Stout

3 kommenttia
 

Sofia

Panimo: Bryggeri Helsinki, Suomi
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (5,96€ / 0,33l)

Suomen pienpanimokartan varmimpiin suorittajiin kuuluva, vappuna 3 vuotta täyttävä Bryggeri Helsinki on saanut Sofia Imperial Stoutinsa Alkon valikoimiin. Jykevän 9% oluen pohja koostuu Pale Ale-, kristalli- ja mustamaltaista sekä paahdetusta ohrasta ja speltistä. Mausteena toimivat saksalainen Magnum ja brittiläiset East Kent Goldings ja Challenger humalat. Panimon kertoo sivuillaan oluen olevan brittiläisestä olutperinteestä ammentava imperial stout ilman kikkailua.

 

Miltei musta olut tumman mokkaisella vaahdolla. Tuoksu on runsaan maltainen toffeisen suklaisine ja maitokahvisine vivahteineen. Tuoreen puun ja kukkean sitrushedelmän aromeita myös hillitysti. Hyvä ja voimakas ison oluen intensiteetti tuoksussa. Maussa katero pääsee hyvin esiin jykevän perustan alta. Suutuntuma on silti makean tahmainen. Lämpöä nousee loppuvetoon, kuten tyylissä pitääkin. Maku on jämerän toffeemaltainen, suklaajäätelöinen ja loppua kohti voimistuvan paahtomaltainen ja kahvimainen. Hyvä katkero ja hyvä potku - ytyä on, mutta samalla pehmeää runsauttakin. Kokonaisuutena tuntuu yhtä hekumalliselta kuin aiemmin tänä vuonna lanseerattu Mufloni Imperial Stout, joten läväytetään tällekin pisteet 9½!

Yhteenveto

Klassisen tyylikäs imperial stout!
ARVOSANA: 9½

Olutarvio: Stadin American Red Wheat Ale

0 kommenttia
 

American Red Wheat Ale

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: Vehnäale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 3,75€/0,33l)

Kävin Rauman Citymarketissa tänään ja näin hyllyssä Stadin Panimon uutta pullokamaa. Normaalisti olisin varmaan ohittanut tilaisuuden, koska oluthyllyt notkuvat kotona ja maitokauppaoluet nyt yleensä ovat vaan maitokauppaoluita - eli samalla hinnalla saisi parempaakin. Nyt kuitenkin käsi tarttui pulloon siitä syystä, että viime lauantaina tapasin itse Stadin Panimon omistajan Timo Konttisen Panimoravintola Bruuverissa pidetyssä vapaamuotoisessa keskustelutilaisuudessa

Konttinen kertoi maksaneensa juuri neljännesmiljoonan verovelkaa taannoisen Olvi-hässäkän jälkimainingeissa. Stadin Panimo olisi mennyt nurin, ellei kuvettaa olisi kaivettu - lopettaminen oli käynyt varmasti mielessä, mutta tuskin se oikeasti oli edes varteenotettava vaihtoehto. Miehen intohimon oluen tekemiseen laadusta tinkimättä pystyi aistimaan - raha on silloin toissijainen asia. Itsehän dissasin Stadin tölkkilageria silloin kun se markkinoille tuli. En pitänyt siitä, enkä pidä vieläkään - ehkä humalaa on sitten jo liikaa minun makuuni, sillä muut ovat siitä kyllä pitäneet. Se, että joku olut ei ole omaan makuun sopiva, ei ole mikään syy dissata itse panimoa tai tekijää. Konttiselle isot kunnioitukset siitä, että homma jatkuu ja uutta tulee kaikesta huolimatta. Onhan Stadin Panimo parhaimmillaan aivan maaginen.

Sitten itse käsillä olevaan olueen. American Red Wheat Ale. Jenkkihumalaa, 25 IBUa, 4,5%. Sen tarkempia speksejä ei ole, mutta olut siis valmistettu ja pullotettu Stadin Helsingin panimolla.


Kirkkaanlainen, punertavan meripihkainen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on mäntymetsäistä pihkaisuutta, kevyttä karamellisuutta ja pehmeää sitrushedelmäisyyttä. Sellainen terävin raikkaus tuntuu jäävän hieman piippuun - maltaisuusko sitä alemmas painaa? Miellyttävä ja hyvä tuoksu kuitenkin. Maku on kevyen toffeemainen, jopa pähkinäinen ja sitten pihkaisen ja öljyisen sitrushumalainen. Purenta on kevyt, mutta aromikkuutta piisaa. Suutuntuma on miellyttävän kevyt ja kuohkea - ei vetisyyttä. Maukas ja miellyttävä, mutta ei herätä samankaltaista hekumaa kuin Mallaskosken kevään vehnäuutuus Rainy Summer.

Yhteenveto

Aromikkaan humaloitu punavehnä
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: J #32 Aurora Pils

2 kommenttia
 
Isoveljen espoolaisyksiön Brewferm Pro on taas hohkannut kuumana alkuvuoden pimeinä iltoina. Astian uumenista on kummunnut myös herran käsittääkseni ensimmäinen lager. Olut on single hop, eli siinä on käytetty vain yhtä humalalajiketta, joka tässä tapauksessa on oluen nimen mukaisesti Aurora. Kyseessä on slovenialainen lajike, joka tunnetaan myös nimellä Super Styrian.

Speksit:
#32 Aurora pils
Saflager W-34/70. Pari kolme ekaa päivää ~15°C, sen jälkeen ~20°C.
89% pilsner, 11% munich.
Auroralla humaloitu
6.3. pullotettu.
~5%



Utuinen, oranssihtavan kultainen olut, joka vaahtoaa mukavasti. Tuoksussa on vaalean, hieman keksimäisen mallaspohjan päällä kellerbiermäistä hieman hedelmäisen aromikasta hiivaisuutta ja miellyttävän runsaan kukkaista humalien aromikkuutta. Ei niin selkeän lagermainen maltaan tuoksu kuin esim. Ukkosentuojan Pilsissä, sillä tässä on hieman hiivan käymisaromeitakin mukana. Kokonaisuutena tuoksu on erittäin miellyttävä ja pehmeydellään saksalaisen kellerbierin oloinen. Maku on myös kellerbiermäinen, siinä on mukavan runsas mallaspohja ja pehmeät, mutta melko runsaat katkerot sekä runsaan aromikas herkullisen kukkainen humalointi. Aurora tarjoaa kukkaisuuden lisäksi hienoisia appelsiinisiakin sävyjä. Tyylikkään matalahiilihappoista ja laadultaan virheetöntä olutta. Tämä on sitä kuuluisaa, ei tuonti-, vaan juontiolutta. Tätä voisi tulla hanasta veden sijaan 24/7, eikä siihen luultavasti koskaan kyllästyisi. Riittävän monipuolinen, virkistävä, laadukas ja ennen kaikkea miellyttävän tuntuinen.

Olutarvio: Põhjala Rukkirääk

0 kommenttia
 

Rukkirääk

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Ruis ale
Alkoholipitoisuus: 5,9%
Saatavuus: ? (Ostopaikka: TallinkSilja Baltic Princess, 3,50€/0,33l)

Tallinnalainen Põhjala on Viron pienpanimoskenen kovin tekijä ja yleensä aina varma valinta laatuolutta haluavalle. Rukkirääk on itselleni uusi tuttavuus Põhjalan portfoliosta, joten en pari viikkoa sitten epäröinyt napata Baltic Princessin tax-freesta kahta pulloa mukaani. Rukkirääk eli Ruisrääkkä on aivan eteläisimmässä osassa Suomea pesivä rantakanalaji. Virossa laji lienee yleisempi. Panimo kertoo oluistaan kotisivuillaan ilahduttavalla runsaalla tavalla. 


Kahdeksan eri mallasta siis ja ruismallasta tietysti mukana kahtenakin eri varianttina. Humalina katkeropuolella saksalainen kustannustehokas Magnum ja aromipuolella klassiset amerikkalaiset Cascade ja Chinook. 


Tumman meripihkainen, rusehtava olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on brittityylistä toffeisuutta ja marjaisuutta - olisiko brittihiivalla pantu, nimittäin hieman sellaista tiettyä marmeladimaista hedelmäisyyttäkin tuoksusta nousee. Runsaan maltainen, hieman rukiinen, mutta enemmän toffeisen karamellimainen tuntuma tässä miellyttävässä tuoksussa. Maussa on monipuolisesti maltaisuutta - osin paahteista, osin rukiista ja osin toffeemaista sopivan täyteläisesti. Kukkaisen greippinen aromihumalointi velloo taustalla voimakkaana mutta katkeropuoli on kevyttä - mallas pääsee hyvin esiin ja kokonaisuus on miellyttävän monipuolinen. Tulee hieman mieleen jopa Fuller's 1845 - samanlaista moniulotteisuutta ja pehmeää nautittavuutta alusta loppuun. Tyylikäs kokonaisuus, tykkään kovasti.

Yhteenveto

Monipuolinen mallaspainotteinen olut.
ARVOSANA: 8½

Maistelussa Flying Breweryn Aviator Ale ja Rocket Fuel

0 kommenttia
 

Vastaanotin maaliskuun alussa näytepaketin ruotsalaisen Flying Breweryn lempääläiseltä maahantuojalta. Nautiskelin paketin pintahiivaoluet, Aviator Alen ja Rocket Fuelin, melko pian paketin vastaanottamisen jälkeen, mutta en julkaissut kirjoittamiani arvioita vielä silloin. Jäin odottelemaan, että ehtisin maistaa myös paketin lagerit, Drydeckerin ja Classic Märzenin, mutta en ole niihin vielä päässyt paneutumaan. Kaverit varmaan odottelevat oluistaan palautetta, joten pätkäytetään ale-arviot ilmoille nyt ja palataan lagereihin, kunhan kiireinen maistaja ehtii asian ääreen. 

Flying Brewery on Ruotsissa Taalainmaalla Siljansnäsin lentokentällä sijaitseva pienpanimo, jota pyörittää joukko paikallisia lentäjiä. Suomalaiset maahantuojat Marke ja Raimo Toivio tutustuivat panimoon oman ilmailuharrastuksensa kautta ja ryhtyivät maahantuojiksi.

Aviator Ale 5,2% 
BBE: 11.05.2016
Maahantuojan kuvaus:  
Moderni ja hedelmäinen Pale Ale. Humalat Amerikasta ja Saksasta; Hallertauer Tradition, Spalter Select, Chinook ja Simcoe

Kirkkaanlainen, kultaoranssi olut, joka vaahtoaa mukavasti. Tuoksu on karamellisen ja toffeemaisen maltainen - enemmän mallasta kuin humalaa, joka tulee hieman yksiulotteisen jenkkigreippisenä ja hieman tukahdutetun oloisena. Parhain terä lienee jo taittunut päiväyksen lähestyessä. Maku on hiivaisuudeltaan neutraali, maltaisuudeltaan hieman karamellimainen ja humaloinniltaan purevan katkera. Iän tuomaa oksidoitumista havaitsee pahvimaisuuden muodossa. Tuoreena ehkä ihan pätevä APA, mutta nyt ei enää irtoa kunnolla. Katkeroa kyllä löytyy riittävästi, mutta humalien hedelmäisyys, joka iän myötä ensimmäisenä hälvenee, on jo kaikonnut - jäljellä on vain tiivistä greippisyyttä ja sitä pahvia. Ehkei tuoreuden kannalta aivan optimaalisin näyte, mutta en karsastaisi maistaa tuoreempana, mikäli joskus paikka tulee.

Rocket Fuel 6,8% 
BBE 24.08.2017
Maahantuojan kuvaus:
Tumma ja vahva Pale Ale. Saksalainen "Hallertauer Perle" ja Amerikkalainen "American Cascade" -humala. Mieto hedelmäisyys "Kölsch" -hiivasta. Pyöreä maku pitkästä kypsytyksestä.


Kirkkaanlainen, kuparinen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksu on karamellistoffeinen, hunajainen ja bockmaisen alkoholimainen. Muistuttaa aromeiltaan enemmän saksalaista vaaleaa bockia kuin jenkkityylistä alea. Maku on maltainen, keskiverron katkera ja varsin täyteläinen. Hunajaisuutta ja kukkaisuutta. Varsin maltainen kokonaisuus. Miellyttävää juotavaa kuitenkin, vaikka ei aivan sellaista kuin odotin. Pehmeää, maltaista ja miltei lagermaisen neutraalia tuntumaa - kuten Kölsch-hiivalla tietysti pitäisikin. Puhdaspiirteinen, maukas ja laadukas kokonaisuus, mutta sokkotestissä väittäisin ehkä lageriksi - niin neutraali on hiivaisuus ja hedelmäisyys.

Olutarvio: Pollyanna Mazzie

0 kommenttia
 

Mazzie

Panimo: Pollyanna Brewing Co., Yhdysvallat
Oluttyyli: American Pale Ale (APA)
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima (4,19€ / 0,355l)

Olin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla seuraamassa poikani junnulätkäturnausta, joten minulle aukeni samalla tilaisuus käydä katsomassa, josko Alko Arkadian erikoisvalikoimasta olisi löytynyt jo Tre Fontane Tripeliä, joka on (Suomessa) uusi Italialainen trappist-olut. No, eihän sitä siellä vielä ollut, joten nappasin reppuun jenkkiläisen Pollyannan Mazzie Pale Alen. Saman panimon Lexical Gap IPA hurmasi alkuvuonna ja tölkki oli kätevä ottaa reppuun mukaan. Olisihan siellä monenlaista varsin kiinnostavaakin olutta ollut, mutta jätin ostamatta - hinnat on sikamaiset ja kotona on erinomaista (koti)olutta kaapit täynnä, miksi siis vaivautua. Ostamani Mazzien ajattelin nauttia illalla hotellilla ja niin sitten toki teinkin. Tölkki minibaariin viilenemään ja siitä sitten sopivan ajan päästä olutta lasiin.


Sameahko, vaalean keltainen, vaahdoltaan osin suurikuplainen olut. Näyttää hieman jopa vehnäoluelta. Tuoksu on kuitenkin raikasta jenkkihumalaa sieltä eksoottisemmalta osastolta - passionhedelmää, mangoa ja selkeästi erottuvaa ananasta. Maultaan olut on varsin pehmeä, maltillisesti katkeroitu, mutta runsaan aromikkaan hedelmäinen - ananasta ja passionhedelmää lähinnä. Ei juuri ollenkaan terävää sitrusta, vaan miltei pelkkää pehmeyttä. Runko on kuohkea ja sopivan kepeä. Nautittava ja juotavuudeltaan erinomainen olut - sessiokamaa!  

Yhteenveto

Pehmeä, miellyttävän hedelmäinen
ARVOSANA: 8+


ps. Nyt kun kotona jälkikäteen tässä blogijuttua kirjoittaessa katselin oluen speksejä panimon sivuilta, niin rungon pehmeys ja sameus ei enää yllätä - mallaspohjassa on vehnää ja kauraa. Humalalajikkeita ei ikävä kyllä kerrota.

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Pekoni

0 kommenttia
 

Prykmestar Pekoni

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Pekoniolut?
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokakaupat (Ostettu panimon myymälästä 3,50€/0,5l)

Uusikaupunkilainen Vakka-Suomen Panimo ilmoitti tänään facebookissa, että heidän uutuusoluensa, HK:n Amerikan Pekonilla maustettu Prykmestar Pekoni, tulee panimon puotiin myyntiin. Tein pienen sivuhypyn työpaikaltani Laitilasta Ukiin ja kävin ostamassa pari pulloa tätä varsin uniikilta kuulostavaa olutta. Etiketti ei kerro onko olut pohja- vai pintahiivaa, eli lager vai ale.

Kotakoira is waiting for bacon...

Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa on savuista palvikinkkuisuutta ja lagermaisen neutraalia vaaleaa maltaisuutta. Varsin miellyttävä, osittain suolainenkin savuisuus. Muistuttaa jonkin verran panimon mainiota Jouluolutta. Maku on pehmeän maltainen, pilsmäisesti katkeroitu ja miellyttävän savuinen. Loppumaussa on tiettyä lihaisuutta ja hieman suolaisuuttakin. Pekoni tuntuu todellakin hieman savumaltaisen palvikinkkuisena ja suolaisena - mitään rasvaisuutta ei tunnu. Mallaspohja on mukavan runsaan tuntuinen vahvuuteen nähden ja katkeroakin on mukavasti, joten olut maistuu todella miellyttävältä - ei vetisyyttä tai pliisuilua. Maltaan hentoinen makeus ja loppuvedon suolaisuus ovat hyvässä balanssissa. Yhteenvetona siis mukavan katkeroitu melko täyteläinen pils, jossa tasapainoisesti savua ja suolaisuutta. Yhdellä sanalla kuvaillen, sanoisin oluen olevan onnistunut. Tässä oiva grillausolut kesäkauteen - ihan pakko koittaa pekoniin käärityn kunnollisen makkaran kylkeen!

Yhteenveto

Tasapainoisen savuinen "pekonipils"
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Rabbit Street American Wheat

1 kommenttia
 
Tämä "melkein 4%" American Wheat pääsi hiljattain järjestetyssä Sonnisaari Panimon kotiolutkilpailussa kymmenen parhaan oluen joukkoon. Kyseessä on runsaasti humaloitu amerikkalaistyylinen vehnäolut, eli neutraalilla hiivalla, mutta vehnäisellä mallaspohjalla ja jenkkihumalilla höystetty ale. Tarkemmista spekseistä ei ole taaskaan tietoa, mikä voi olla hyväkin - nyt ei ole ennakkoluuloja mihinkään suuntaan. Vahvuus ainoastaan tiedetään ja se on melkein 4%. 


Utuinen kultaoranssi ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on raikkaan sitrusmainen, nyt jo muutaman kuukauden ikäisenä ehkä enemmän kapeammalla alalla hedelmäinen kuin tuoreena, mutta terävä ja raikas yhtä kaikki. Suutuntuma on kepeä, mutta ei vetinen. Hiilihappoja on runsaanlaisesti ja yleisilme on erittäin kesäinen. Maussa katkero iskee heti oluen laskeutuessa kielelle. Terävä sitrusmainen greippi jatkaa keskivaiheen yli ja lopussa katkero vetää makua enemmän ruohoiseen suuntaan greippisyyden tiivistyessä tiukkaan katkeroon. Kokonaisuutena erittäin tasapainoinen ja mallikas olut. Tuoreena ja hedelmäisempänä varmasti täyttä timanttia, nytkin erinomainen!

Olutarvio: Malmgård APA

0 kommenttia
 

Malmgård APA

Panimo: Malmgårdin Panimo, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Olutravintolat (Maistettu @ Rauman Wanha Krouvi, 7,20€/0,5l)

Rauman ainut kunnon olutravintola Wanha Krouvi kertoi eilen facebookissa Malmgårdin uutuusoluen, APAn, tulleen juuri hanaan. Kotimaisen pienpanimon uutuusolut aivan ensimmäisten joukossa Suomessa on siis hanassa meillä, täällä pienessä kalastajakylässä. Pakkohan se on lähteä landeltakin isoon keskustaan maistolle. Onhan perjantai ja palkkapäiväkin. Malmgårdin uunituoreessa APAssa on käytetty Pilsner, Vienna ja Suklaamaltaita, sekä amerikkalaisia Pekko, Centennial ja Mosaic humalalajikkeita. Katkeruutta luvataan roimat 75 EBUa. Suklaamallas on jännä valinta APAan, katsotaan maistuuko tämän tumman maltaan tuoma hento paahteisuus oluessa. 


Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti, mutta jättää tiheät pitsikuviot lasin reunalle. Tuoksu on runsaan pihkainen, greippinen, hieman mustaherukkainen ja havuinen. Sitrushedelmäisyyttäkin nousee ja intensiteetti on kohdillaan - runsas humalointi ja tuoreus huokuu lasista.  Maku on pihkaisen öljyisen humalainen, miltei bensiinimäisen pellettinen ja runsaan sitrusgreippinen - tuore öljyisyys tuntuu suussa ja jälkimaku on erittäin pitkä. Katkerointi korostuu kevyessä rungossa ja kokonaisuus on erittäin raikas. Ei mitään epämukavia karkeuksia tai vihanneksisuuksia, vaan koko paketti on täyttä asiaa. Ei kieltämättä mitenkään kovin omaperäinen, mutta yhtä kaikki erittäin laadukas ja mikä tärkeintä, juotava APA.

Yhteenveto

Raikas ja kunnolla katkeroitu APA
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Rabbit Street KiloGram IPA

0 kommenttia
 
Aiemminkin Reittausblogissa esiintyneen Rabbit Street Breweryn olutta maistossa taas pienen tauon jälkeen. Tässä IPAssa on nimensämukaisesti käytetty kilon verran humalaa. En ole ihan varma tekijän eräkoosta, mutta aiemmin se on pyörinyt jossain 35 litran tietämissä, keittoastian ollessa muistaakseni 50-litraisesta panimokegistä modattu. Oli eräkoko sitten 35 tai 45 litraa, niin kummassakin tapauksessa voidaan todeta humalaa olevan paljon, toisessa vaan vielä enemmän. Humalalajikkeita tai muitakaan reseptin ainesosia ei ole tiedossa, mutta spekseistä tiedän seuraavat: 7,3%, 210 IBU(!) ja loppuominaispaino 1.018, eli jäänyt hieman korkeaksi. 


Sameahko "humalaöljyinen" väri ja erittäin tiheäsyisen pitsinen vaahto. Tuoksu on melkoista hedelmänektaria - kyseessä on miltei DIPAmaisen runsas mangon ja passionhedelmän sävyttämä humalapommi. Pihkaa ja havua tuoksun jälkinosteessa hedelmäisyyden jälkeen. Runko tuntuu toffeisena  intensiivisen humalaisuuden alla. Aidon Jenkki-IPAn fiilinkiä. Mitään hiivaisuutta ei tuoksussa ole, vaan se on raikas ja selkeäarominen vaikka väri onkin sameahko - humalien öljyisyys kenties sameuttaa ja saattaahan mallaspohjassa olla vaikka kaurahiutaleitakin. Maussa sama hedelmätykitys jatkuu, mutta nyt havuisemmin erittäin runsaan katkeron säestämänä. Runko on onneksi varsin runsas - loppupainohan oli jäänyt hieman korkeaksi. Katkeruus ei nyt iske brutaalisti suoraan, vaan kerääntyy hitaammin ja paljastaa täyden voimansa vasta loppuvedossa. Tunnelma on miltei DIPAmainen, mutta ilman karamellimaisuutta. Varsin ihanteellinen suutuntuma omaan makuuni - voisi olla jo liian tiukka, jos ominaispaino olisi pudonnut 1.010 asti. Humalien hedelmäisyys on varsin tuoreenoloista ja öljymäisyyskin tuntuu suutuntumassa. Erinomainen IPA, kerrassaan!

Kotiolutta: Vähä-Ahon Honey IPA

1 kommenttia
 
Aiemmin arvioidun Antikamnia IPAn jälkeen on aika ottaa Roope Vähä-Aholta maistoon Honey IPA, joka on nimensä mukaisesti maustettu hunajalla. Mallaspohja on 100% Sahtimallasta ja humalina toimivat perinteiset jenkkilajikkeet Columbus, Cascade ja Centennial. Lisäksi olut on maustettu hunajalla, joka tuo paitsi makua, myös hiivalle lisää käymiskelpoisia sokereita, eli vahvuutta.

Tekijän saate:
Honey IPA on toinen erä suunnittelemastani hyvin yksinkertaisesta reseptistä. Hunaja tulee mouhijärveläisen Pesosen Mehiläistarhan varastoista ja on lisätty keiton jälkeen ennen jäähdytystä. Tutustuin tarhan isäntään Esaan, joka osoittautui innokkaaksi olutmieheksi ja tämä erä onkin pantu hänen tiluksillaan ja hänen laitteistollaan, joka sisältää 70 litran vahansulatuskattilan mäskäykseen ja keittoon, sekä aidon puisen sahtikuurnan historian hämäristä. 


Kauniin kirkkaan kuparinen olut, joka suorastaan loistaa kevätauringossa. Vaahto on tiheä ja kestävä. Tuoksussa on heti kaatamisen jälkeen runsaasti  ja raikkaasti miellyttävää kukkaista hunajaa, joka hetken kuluttua joutuu tekemään tilaa kovemmalle jenkkihumalan greippisyydelle ja havuisuudelle. Selkeät ja puhtaat aromit tässäkin - tekijä selvästi osaa asiansa. Maku alkaa kuivahkona ja miellyttävän hunajaisena. Katkeruus iskee heti kielelle varsin runsaana, kuten pitääkin. Runko on kevyt, mutta pieni hunajainen makeus pyöreyttää runkoa niin, että se kantaa katkeruuden hyvin. Aromihumalointi ei nouse erityisen raikkaasti esiin - siinä ei ole juurikaan hedelmäisyyttä, vaan enemmän sellaista tunkkaisempaa pellettimäisyyttä ja tiukempaa, hieman karvastakin sitrusmaisuutta. Pitkällä jälkimaussa nousee miellyttävää hunajaisuutta taas esiin. Mukavaa juotavaa tämäkin on. Hunaja toimii mukavasti, mutta voisi kenties toimia vielä paremmin pehmeämmän katkeroinnin aromipommissa. 

Pussimäskäys - eli kuinka tehdä hyvää olutta helposti kotona

10 kommenttia
 
Tässä jutussa kerrotaan seikkaperäisesti, kuinka teet olutta helposti pussimäskäämällä. Pussimäskäys on yksinkertainen tapa tehdä hyvää olutta kotona. Se on helppoa ja halpaa, mutta lopputulos vastaa täysin kaupallisia oluita. Raaka-aineet ja panoprosessi ovat samat kuin kaupallisissa pienpanimoissa, mutta tekemiseen tarvittava laitteisto koostuu pitkälti keittiön perustarvikkeista.

Esimerkkinä toimivan oluterän raaka-aineiden hinnaksi tulee noin 1€ / litra, eli 33 senttiä per pullo (0,33l)

1. Tarvikkeet, jotka tulee hankkia ennen oluen valmistusta:
  • Riittävän iso kattila (itselläni on 17-litrainen)
  • Kannellinen käymisastia
  • Vesilukko käymisastiaan
  • Siiviläpussi
  • Keittiövaaka
  • Ominaispainomittari
  • Lämpömittari
  • Mitta-astia 
  • Lappo pullottamista varten
  • Desinfiointiainetta 
  • IKEA:n Idealisk lävikkö (ei pakollinen, mutta pirun kätevä) 

Vinkit tarvikkeiden hankkimiseen: Kotipanijan starttisetti: kaikki mitä tarvitset yksinkertaiseen pussimäskäilyyn

2. Apuohjelmat

Apuohjelmien käyttö helpottaa tekemistä huomattavasti. Ohjelmiin syötetään tietoja kuten eräkoko, raaka-aineet ja tavoitelämpötilat, jonka jälkeen ohjelma tekee tarvittavat laskutoimenpiteet ja kertoo esim. tarvittavat vesilisäysten lämpötilat. Itse käytän tässäkin ohjeessa kuvattua BrewMate ohjelmaa, joka on ilmainen.

HUOM! BrewMaten uudempi versio on nimeltään Brewer's Friend, joka ilmaisversiona sisältää tiettyjä rajoitteita. Suosittelen lataamaan alkuperäisen version tästä: BrewMate v1.26 latauslinkki (Softpedia.com)

Muita ohjelmia on mm. kaupallistenkin panimoiden käyttämä Beersmith (maksullinen) sekä Linuxille ja Macille sopiva Brewtarget (ilmainen). Androidille on saatavissa Wort. Itselläni on kokemusta ainoastaan BrewMaten käytöstä, joten en osaa neuvoa muiden ohjelmien käytössä tarkemmin, mutta perusperiaate kaikissa on sama.

3. Reseptit

Mikäli sinulla ei ole vielä riittävästi taitoa tehdä olutreseptiä itse, niin ei hätää, sillä netti on niitä pullollaan. Yksi tapa lähteä liikkeelle on yrittää kloonata oma suosikkiolut, tässä auttaa google, esim. hakusana "Anchor Liberty Ale clone" löytyy useita harrastajien tekemiä variantteja.

Toinen tapa on tutustua suomalaisten pienpanimoiden jakamiin resepteihin, joita löytyy tästä blogista tagin #AvoinOlut takaa.

Voit myös käyttää minun laatimiani hyväksi havaittuja reseptejä, joita löytyy blogin Kotioluen valmistus -sivulta.

Ensimmäistä kertaa tehdessä on hyvä valita yksinkertainen resepti, esim. suosittu Reittausblogi IPA

4. Raaka-aineet

Kun laitteisto ja resepti on haarukassa, niin enää tarvitset raaka-aineet. Oluesta suurin osa on vettä. Suomalainen juomakelpoinen hana- tai kaivovesi käy oluen tekemiseen sellaisenaan. Veden laatu eri paikkakunnilla vaihtelee ja tarvittaessa tarkemmat tiedot veden säätämistä varten saa paikalliselta vesilaitokselta.

Muut raaka-aineet (maltaat, humalat ja hiiva) tyypillisesti tilataan nettikaupoista, joita Suomessa on (aakkosjärjestyksessä):
Viinitalo Melkkolla on myös Viinimaailma niminen kivijalkamyymälä Vantaan Myyrmannissa.  Tässä vielä listaus ulkomaisista nettikaupoista, jotka voit myös tsekata: Amihopfen, Brouwland, Humle, Pruulmeistrid.

HUOM! Mikäli sinulla ei ole mallasmyllyä maltaiden rouhimista varten, sinun on tilattava maltaat valmiiksi rouhittuna. Valmiiksi rouhituissa maltaissa et voi itse kontrolloida rouhimisen astetta (karkea/hieno), mutta voit toki esittää myyjäliikkeelle toiveesi millaista haluat. Rouhitut maltaat säilyvät oikein säilytettynä (kuivassa, hieman hengittävässä pussissa) hyvänä vähintään 6 kuukautta, rouhimattomat pidempäänkin. Itse olen käyttänyt ainoastaan valmiiksi rouhittua mallasta ja olen ollut laatuun tyytyväinen.

Humalat suositellaan säilytettäväksi vakuumipakattuna pakastimessa, jolloin ne säilyttävät arominsa pidempään.

5. Oluen tekeminen

Nyt meillä on katsottuna laitteet, resepti ja raaka-aineet, joten ei muuta kuin tekemään. 

Käyttämäni pussimäskäystekniikka lyhyesti: 
  1. Maltaat sekoitetaan sopivan lämpöiseen veteen (eli mäskätään) mallaspussin sisällä kattilassa. Uunia tai eristystä käytetään apuna lämpötilan ylläpitämisessä. 
  2. Mallaspussi huuhdellaan käymisastian yllä lävikköä apuna käyttäen - maltaat jäävät pussiin ja niistä erotettu sokeripitoinen vierre kattilaan.
  3. Huuhtelun jälkeen vierre keitetään ja keiton aikana maustetaan (tyypillisin mauste on humala)
  4. Keiton jälkeen vierre jäähdytetään (esim. vesihauteessa)
  5. Jäähdytyksen jälkeen vierre siirretään käymisastiaan ja lisätään hiiva. Annetaan käydä rauhassa.
  6. Käymisen jälkeen pullotetaan.
  7. Pullotuksen jälkeen nautitaan.

Panoprosessi ottaa aikaa noin 4-5 tuntia (aloittelijalta 1-2 tuntia enemmänkin), käymisessä menee vähintään viikko, pullotuksessa noin tunnin verran ja loppu onkin sitten taas odottelua, että olut jälkikäy ja kypsyy nautintakuntoon. 

Sitten aloitetaan esimerkkioluen tekeminen. Ensimmäiseksi lyödään apuohjelma, tässä tapauksessa BrewMate, käyntiin ja katsotaan mistä lähteä liikkeelle.

Itse halusin tällä kertaa valmistaa American Pale Alea. Olin netistä tutkinut muiden reseptejä ja kaupallisten panimoiden tuotosten kloonireseptejä, joten tiesin hieman mitä tyylin oluet ovat syöneet. En kirjoita tähän mitään BrewMaten käyttöopasta, mutta alla olevista kuvista näette mistä on kyse. Ohjelmalle annetaan eräkoko (kattilan koko on tässä tärkeä - sitä ei kannata ylittää), raaka-aineet, humalat, humalien keittoajat jne. ja ohjelma kertoo minkälainen vahvuus ja katkeroarvot (IBU) näillä olisi suurinpiirtein saavutettavissa. Mäskäyslämpötila (Mash Temperature) on oletusarvona 66, joka on sellainen perushyvä lämpötila. Nyrkkisääntönä korkeammilla lämmöillä (68-71 astetta) saa rungoltaan tuhdimman ja makeamman oluen (joka ei käy niin kuivaksi) ja matalammilla mäskäyslämmöillä (62-65 astetta) kuivemman oluen.

Kun resepti on suunniteltu, näkee Brew Day napin takaa mitä panopäivänä pitäisi yrittää.

Tärkeitä lukemia tässä ruudussa on Strike Water, joka kertoo paljonko kattilaan laitetaan aluksi vettä. Tässä tapauksessa siis 11 litraa ja Strike Water Temp, joka kertoo kuinka lämpimäksi tuo vesi pitää lämmittää (tässä tapauksessa 72 astetta). Lisäksi huuhteluveden määrä, eli Sparge Water ja huuhteluveden lämpö Sparge Water Temp kannattaa laittaa muistiin. Huom! Minulla on tässä liian suuret määrät, koska ohjelma näyttää, että vierrettä olisi ennen keittoa 18,5-litraa ja minullahan on vain 17-litrainen kattila. Strike Wateria voi säätää alemmas, jolloin ohjelma automaattisesti nostaa Sparge Waterin määrää tai toisinpäin. 

Sitten tekemään! Ensimmäisenä laitetaan Strike Water lämpenemään liedelle ja samalla uuni lämpenemään n. 80 asteeseen. Tässä esimerkkipanossani mittasin siis tuon 11 litraa vettä kattilaan ja sitten kattila liedelle. Mittakannu on kätevä olla tässä vaiheessa tai vaikkapa litran pullo tms. Sitten punnitaan maltaita sen verran kuin resepti vaatii. Kun maltaat on punnittu, laitetaan ne siiviläpussin sisään. 




Kun kattilassa oleva vesi on lämmennyt ohjelman kertomaan lämpötilaan (Strike Water Temp, tässä tapauksessa 72 astetta), lasketaan mallaspussi hitaasti veteen, ettei vesi tule kattilan reunoilta yli. Vedelle on annettava hieman aikaa imeytyä maltaisiin - kyllä se sinne mahtuu vaikka aluksi mahdottomalta tuntuukin. Kun pussi on kokonaan vedessä, sekoitetaan puhtaalla kauhalla tai vaikka paistinlastalla niin, että kaikki maltaat ovat varmasti kunnolla kostuneet - painele kauhalla kattilan reunoja vasten, jotta kaikki paakut varmasti rikkoontuvat. Sekoittelun jälkeen voit ottaa vielä varmistusmittauksen, että mäskin lämpötila vastaa tavoitteena olevaa mäskäyslämpötilaa (tässä tapauksessa 66 astetta). BrewMate osaa laskea nämä vesien lämpötilat niin hienosti, että lämpötila osuu pääsääntöisesti aina kohdilleen.

Uuni on tässä vaiheessa luultavasti jo lämmennyt ja se voidaan sammuttaa. Suljetaan kattila kannella ja vuorataan se jollain peitteellä. Sen jälkeen nostetaan vuorattu kattila uuniin, luukku kiinni ja annetaan olla siellä. Mäskäysaika on tyypillisesti 60-90 minuuttia.

Kattila uunissa vuorattuna. Nyt vaan luukku kiinni ja odottelemaan.
Kattilaa hankkiessa kannattaa olla uunin sisämitat tiedossa, ettei tule ikäviä yllätyksiä sopivuuden suhteen. Uunin lämpötila ei ole millään tavalla kriittinen, riittää kun siellä on lämmin (n. 70-80 astetta alussa). Uunin ei ole tarkoitus lämmittää kattilan sisältöä, vaan ainoastaan toimia apuna lämmön ylläpitämisessä. Tarkasti kontrolloituihin mäskäyslämpötiloihin tällä metodilla ei päästä, mutta ei ole tarviskaan - sitä varten on sitten eri vehkeet ja metodit. Omaan kokemukseeni perustuen mäskäyslämpötila pysyy tällä tavalla riittävän hyvin tavoitellussa 90 minuutin ajan. Kattilassa ei tarvitse käydä välillä sekoittelemassa, vaan antaa maltaiden rauhassa muhia vaan. Odotellessa voi korkata vaikkapa oluen tai punnita humalat - tai miksei tehdä vaikka molemmatkin.

Mikäli kattilasi ei mahdu uuniin, voit viedä sen esim. saunaan tai sitten vaan eristää hyvin esim. makuupussilla, toppatakilla, isolla peitolla... tai ihan millä vaan ja asettaa vedottomaan paikkaan. Tarkoitus on vaan pitää tavoiteltu mäskäyslämpötila tasaisena koko mäskäyksen ajan.

Mitä mäskäyksessä tapahtuu? 
Mäskäyksen aikana entsyymitoiminta muuntaa maltaiden sisältämän tärkkelyksen hiivan ymmärtämään muotoon, eli sokereiksi, jotka hiiva myöhemmin syö, eli käyttää alkoholiksi. Tämän ohjeen tapauksessa mäskäys on yksivaiheinen - samaa tapaa käyttävät monet pienpanimot Suomessa ja ympäri maailman. Kiireiselle riittää 45 minuutin mäskäys, kiireetön voi mäskätä 90 minuuttiakin - pidempi aika antaa tärkkelykselle enemmän aikaa muuntua sokereiksi, joten pidemmällä mäskäysajalla saatat saada maltaista irti enemmän.

Mäskäysaikana kannattaa humalien punnitsemisen lisäksi valmistella huuhtelussa tarvittavat jutut. Puhdas käymisastia kannattaa laittaa lattialle ja lattia suojata pyyhkeellä, ellei olla vesieristetyssä tilassa. Lävikkö tai muu siivilä asetetaan käymisastian päälle. Kun mäskäykseen suunniteltu aika (esimerkkitapauksessa 90 minuuttia) on kulunut otetaan kattila uunista. Lämpötilan voi mitata, jotta tietää kuinka hyvin omat eristykset ovat toimineet ja tarviiko jatkossa tehdä jotain toisin.

Sitten nostetaan mallaspussi lävikön päälle - kannattaa nostaa pussi ylös ja antaa hetken valua kattilaan ennen lävikköön siirtämistä, jotta suuremmalta sotkulta vältytään ja kaikki kallisarvoinen tavara saadaan talteen. Itse olen tässä vaiheessa kaatanut kattilan sisällön varovasti lävikön vierestä käymisastiaan niin, että kattilan pohjalla mahdollisesti olevat mallasjyväset tai muut muhjut jäävät kattilaan, josta ne ennen keittoa sitten pestään pois. Huuhteluvedet on hyvä olla tässä vaiheessa valmiina toisissa kattiloissa, jotta pääsee heti huuhtelemaan. Huuhteluveden lämpötila ei ole tässä pussin huuhtelussa kovin tarkka, 80-90 asteinen toimii aina.

Kattila uunista ulos. Mallaspussi vielä kattilassa.


Mallaspussi nostettu lävikköön. Ennen huuhtelua saatu vierre vielä kattilassa, josta kaadan sen käymisastiaan (lävikön ohi)
Sitten vaan lämmitettyä huuhteluvettä pikkuhiljaa pussin päälle ja antaa rauhassa valua. Huuhteluun voi käyttää vaikka 30 minuuttia.

Nyt on siis mallaspussi lävikön päällä ja kattilassa olleet vierteet kaadettu käymisastiaan. Sitten huuhdellaan pussia vedellä, eli pyritään irrottamaan pussissa olevien maltaiden viimeisetkin sokerit vierteeseen, jotta saadaan mahdollisimman hyvä hyötysuhde maltaista irti. Muistetaan Brewmaten antama huuhteluveden määrä, eikä sitten muuta kuin lorotellaan sitä vettä pussin päälle pikkuhiljaa ja annetaan valua. Tämä on hyvä tehdä ilman turhaa hätiköintiä. Tässä esimerkkinä olevassa APA oluessa huuhteluun meni noin 25 minuuttia. Kun kaikki huuhteluvedet on käytetty, voi pussia painellen vielä tiristää maltaista viimeisetkin "mehut" irti. Itse painelen tuolla kuvassa näkyvällä sinisellä kauhalla kaikessa rauhassa pitkiä painalluksia. Kannattaa myös seurata käymisastian asteikkoa, jotta näkee paljonko vierrettä on kasassa. Tämä siitä syystä ettei kattilan tilavuus ylity ja siitä syystä ettei vierteestä tule tavoiteltua laimeampaa (eli siihen tule liikaa vettä).

Katso myös: Vaihtoehtoinen huuhtelutekniikka pussimäskäykseen (jotkut ovat saaneet tällä metodilla maltaista irti paremman hyötysuhteen)

VINKKI: Vierteen voi keittää useammassakin kattilassa, ellei yhden kattilan tilavuus riitä. Mäskäystä varten tarvitset kuitenkin ison lämpöä kestävän astian (joka tässä ohjeen tapauksessa on tuo kattila).

Kun huuhtelu on valmis, kaadetaan vierre käymisastiasta takaisin kattilaan - itse olen huuhdellut kattilan ennen tätä vaihetta kuumalla vedellä puhtaaksi, koska sinne aina mäskäyksen aikana jotain pohjaan ja reunoille jää. Sitten ei muuta kuin kattila liedelle ja odottelemaan, että vierre saavuttaa kiehumispisteen.

 
Kiehumispiste lähestyy
Hot break, saostuneet proteiinit kaavitaan pois ennen humalien lisäämistä - lopputuloksena kirkkaampi vierre

Vierre steriloituu kun se keitetään ja samalla se humaloidaan ja/tai maustetaan muuten. Keittoaika on yleensä yksi yksi tunti.

HUOM! Keitä aina ilman kantta tai kansi (joitakin senttejä) raollaan, jotta vältyt DMS-pitoiselta oluelta.  Kansi voi olla päällä lämmitysvaiheessa, ennen kuin kiehuminen alkaa.

Kun vierrettä aletaan keittämään, alkaa hieman ennen kiehumista oluen pinnalle kertyä "vaahtoa", koska vierteessä olevat proteiinit saostuvat. Tämä on niin sanottu hot break - Lue lisää: Howtobrew.com (englanniksi)
Vierteen kirkkauteen voi vaikuttaa kuorimalla vaahdon vierteen päältä pois. Parhaiten olen todennut tämän onnistuvan ihan perinteisellä siivilällä. Vaahto tarttuu siivilään, josta se on helppo huuhtoa pois ja ottaa sitten seuraava satsi. Tätä kannattaa jatkaa niin kauan, että saa lähes kaiken "vaahdon" pois. Huom! Tee kuorinta esim. minuutin kiehumisen jälkeen, mutta ennen ensimmäistä humalalisäystä. Jos lisäät ensin humalat, niin osa niistäkin lähtee kuorinnan aikana pois ja sitähän emme halua. Voit aloittaa tunnin keittoajan laskemisen vasta ensimmäisen humalalisäyksen ajankohdasta.

Keiton alussa lisätään katkerohumalat, eli humalat, joista on tarkoitus saada olueen riittävä katkeruus. Keiton loppupuolella sitten aromihumalat, joista niistäkin tulee aromin lisäksi hieman katkeroa. Brewmate kertoo laskennallisen IBU- eli katkeroarvon, eli voit olutta tehdessä tähdätä esim. jonkun sellaisen oluen lukemiin jonka katkeruudesta pidät. Tässä APA-oluessani lisäsin reseptin mukaisesti 15 grammaa Magnumia katkeroksi heti kun olut lähti kiehumaan ja olin kuorinut "vaahdot" pois. Sitten pistin puhelimeen herätyksen 50 minuutin päähän, koska tavoitteenani oli lisätä ensimmäinen erä aromihumalista siinä vaiheessa kun keittoa on enää 10 minuuttia jäljellä. Netistä löytää lukuisia valmiita reseptejä, joista humalaprofiileita voi väijyä, joten ei niistä tässä yhteydessä sen enempää.

Eri humalointitekniikoista (englanniksi) Beersmith.com.

Keiton aikana pestään ja desinfioidaan huuhteluvaiheessa käytetyt tarvikkeet, eli käymisastia, lävikkö, kauha ja siiviläpussi.

Nyrkkisääntönä kaiken mikä koskee vierteeseen keiton jälkeen täytyy olla desinfioitu, ettei keiton aikana steriloituneeseen vierteeseen mene mitään ylimääräisiä "pöpöjä", jotka mahdollisesti pilaisivat oluen. 
Kun keitto on valmis, on vierre saatava jäähtymään hiivauslämpötilaan eli 25 asteen tuntumaan. En omista erillistä jäähdytintä (tyypillisesti kattilaan laskettava kuparikierukka, jonka läpi kierrätetään kylmää vettä), joten jäähdytän vierteeni vesihauteessa. Kattilani sopii kahvoistaan roikkumaan käymisastian päälle, joten laitan pesuhuoneessa käymisastiaan suihkun avulla kylmän veden kiertämään ja lasken sitten kattilan kahvoistaan roikkumaan siihen päälle. Ilman kantta vierre jäähtyy noin puolessa tunnissa 25 asteiseksi. Kesäisin teen saman ulkona puutarhaletkulla, mutta silloin on toki syytä pitää kansi päällä, ettei kattilaan leijaile mitään ei toivottua.



Kun vierre on jäähtynyt, asetetaan desinfioitu käymisastia lattialle, lävikkö päälle ja vielä siiviläpussi (ei pakollinen) lävikön päälle. Sitten kaadetaan kattilasta vierre lävikön (ja siiviläpussin läpi) käymisastiaan. Humalamuhjut (ja muut mahdolliset mausteet) jäävät kivasti siiviläpussin päälle ja käymisastiaan tulee siistiä vierrettä. Olen ennen kaatamista ottanut kattilasta näytteen ominaispainon mittaamista varten, mutta sen voi ottaa astiastakin. Huom! Kauhan tai millä sitten näytettä otatkin, on oltava desinfioitu.

Mikäli jäähdyttäminen ei onnistu, voit kaataa vierteen suoraan keiton jälkeen käymisastiaan (samalla tavalla siivilöiden läpi) ja odottaa jäähtymistä esim. yön yli, mutta tässä tapauksessa otat tietoisen riskin vierteen kuumana hapettumisen (kaatamisessa) ja odotusaikana mahdollisesti tapahtuvan bakteeri-infektion kanssa. Tein itse ensimmäiset reilut puoli vuotta olutta ilman jäähdyttämistä (10+ erää)  ja kaikki erät onnistuivat, mutta riski on aina olemassa.

Tästä vierre kaadetaan läpi - kaikki desinfioituja
Muhjut jäävät siiviläpussiin
Käymisastiaan tulee siisti vierre.


Sitten katsotaan ominaispainomittarilla mikä on näytteen ominaispaino eli Original Gravity (OG). Ominaispaino mitataan 20 asteisestä näytteestä, koska mittarit ovat siihen kalibroituja. BrewMatesta löytyy laskuri, mikä kertoo oluen lopullisen alkoholipitoisuuden ominaispainon mukaan. Siihen tietysti vaikuttaa myös se, kuinka matalaan arvoon olut käy, eli mikä on oluen Final Gravity (FG) käymisen jälkeen. Sitähän ei tässä vaiheessa voida tietää, mutta sitä voidaan reseptiohjelmassa haarukoida hiivan valmistajan ilmoittamaa tehokkuusarvoa (apparent attenuation, AA%) säätämällä.

Tässä tapauksessa minulla on hiivana Safale US-05, jonka tehokkuusarvoksi olen BrewMateen pistänyt valmistajan ilmoittaman n. 80%  - laskennallinen loppuominaispaino tässä tapauksessa olisi 1.011, joka on oluen tyyliin sopiva. Korkeampi loppuominaispaino (esim. 1.020) tarkoittaa makeampaa, tuhdimpaa, mutta ei niin vahvaa olutta ja matalampi loppuominaispaino (esim. 1.005) tarkoittaa kuivempaa, kevyempää ja vahvempaa olutta - tämä siis siinä tapauksessa, että alkuominaispaino on sama. Eri hiivoilla on eri ominaisuudet - toiset käyttävät luonnollisesti kuivemmiksi ja vahvemmiksi, toiset jättävät makeammiksi. Muista myös, että mäskäyslämpötilakin vaikuttaa tähän, kuten ohjeessa on aiemmin mainittu.

Jos ominaispaino tässä vaiheessa miellyttää, eli oluesta vaikuttaisi tulevan tavoitellun vahvuista, niin homma on hiivausta vaille valmis. Jos ominaispaino on tavoiteltua suurempi, voidaan vierrettä laimentaa vedellä. Varman päälle pelaava panomies keittää (eli steriloi) ja jäähdyttää veden, ennen kuin lisää sen astiaan. Olen tosin useita kertoja lisännyt kylmää vettä suoraan hanastakin, eikä koskaan ole tullut ongelmia. Laimennusta voi jatkaa niin kauan, kunnes vierre on halutun vahvuista - BrewMatessa on olemassa tähänkin laskuri Water Dilution Calc.

Huom! Muista jälleen, että kaiken vierteeseen keiton jälkeen koskevan pitää olla desinfioitu ja ota myös huomioon, että humalointi laimenee, mikäli laimennuksilla ylität alunperin suunnittelemasi eräkoon. 

APAn ominaispaino keiton jälkeen. "Sattumat" ovat humalapartikkeleita, koska otin näytteen kattilasta, ennen "lävikkösuodatusta".
Esimerkkinä käytetyn APAn tapauksessa vierre oli keiton jälkeen vahvempaa kuin tavoiteltu - tämä oli toki tiedossa, koska huuhteluvettä olisi pitänyt olla enemmän, mutta kattilan tilavuus tuli siinä vastaan. Laimennushommiin päästiin odotetusti, eli lisäsin vierteeseen vettä, kunnes näyte oli noin 1.050 vahvuista, eli tästä olisi odotettavissa 5,0-5,5%  olutta hieman käymisestä riippuen. Näytettä kannattaa myös maistaa, jotta voi todeta onnistuneensa erinomaisesti. 

Näyte lasissa
Kun käymisastiassa on sopivan vahvuinen vierre, jonka lämpötila on 20-25 astetta, voidaan se hiivata valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tässä esimerkkinä olevassa APAssa käytin Safale US-05 kuivahiivaa, jonka ohjeistus löytyy valmistajan sivuilta tästä linkistä. Tämän hiivan tapauksessa hiivan voi joko herätellä keitetyssä vedessä (muista jäähdyttää vesi ennen hiivan lisäämistä, hiiva kuolee yli 38 asteessa!) tai ripotella hiivan suoraan vierteen päälle. Yleensä suositellumpi tapa on herätellä (dehydrate) hiiva ennen vierteeseen lisäämistä.

Hiiva tarvitsee happea, joten ilmaa vierre juuri ennen hiivaamista. Jos teet tämän ohjeen mukaisesti, niin vierre ilmaantuu kun kaadat sen jäähdytyksen jälkeen kattilasta siivilän läpi käymisastiaan. Tällöin sinun ei tarvitse ilmata vierrettä erikseen.

Mikäli toimit jotenkin muuten esim. jäähdytät vierteen passiivisesti odottelemalla yön yli, voit ilmata nostelemalla desinfioidulla kauhalla tai kannulla vierrettä ja kaatamalla sen korkealta takaisin pönttöön. Yleisohje on että vierrettä nostellaan niin monta kertaa kuin siinä on litrojakin, eli noin litran kauhalla 15 litran erää nostettaisiin 15 kertaa. Ilmauksen voit suorittaa myös ravistamalla pönttöä esim. minuutin verran voimakkaasti. Ilmauksen tarkoitus on sekoittaa vierteeseen happea, jota hiiva tarvitsee lisääntyäkseen ja voidakseen hyvin.

Tyytyväinen hiiva = hyvä olut!

Kun hiiva on pöntössä, asetetaan pönttö lämpötilaltaan suotuisaan paikkaan (lue hiivan valmistajan suositukset!) ja annetaan käydä siellä minimissään viikon, mielellään kaksi tai pidempäänkin. Hieman oluesta ja sen vahvuudesta riippuen tietysti. Käymislämpötila vaikuttaa lopputulokseen niin, että matalammissa lämpötiloissa hiivan tuottamat käymisaromit (puhutaan myös käymisestereistä) ovat maltillisempia ja neutraalimpia, korkeammissa lämpötiloissa taas aromit korostuvat, jolloin lopputulos voi hiivasta riippuen olla esim. mausteinen tai tunkkaisempi. Toisiin oluttyyleihin sopii korkeampi lämpötila kuin toisiin - noudata hiivan valmistajan suosituksia, niin olet varmalla pohjalla.

Oluesta voi välillä ottaa näytteen (muista desinfioida astia jolla otat näytteen!) ja mitata ominaispainon, että kuinka alas se on käynyt, eli mikä on oluen vahvuus käymisen siinä vaiheessa. Jos vaikuttaa loppuun käyneeltä, eli ominaispaino ei enää peräkkäisissä mittauksissa laske, niin olut on valmista pullotettavaksi. Ominaispainomittaus on ainut varma tapa todentaa käymisen tila - vesilukon pulputus ei välttämättä kerro totuutta.

Anna oluen aina käydä rauhassa, viikko tai kaksi ylimääräistä aikaa pöntössä ei haittaa mitään. Turha kiirehtiminen ei kuulu kotipanijan repertuaariin.

Lue myös: Vinkit oluen pullottamiseen

Kokonaisuutena helppo homma siis. Rauhassa edeten, jatkuvasti puhtaudesta huolehtien ja jo hyväksi todettuja reseptejä noudattaen homman pitäisi onnistua keneltä tahansa. Toivottavasti tästä ohjeesta on jollekin aloittelevalle kotipanimomestarille hyötyä - suosittelen kaikkia kokeilemaan, sillä tämä on mahtava harrastus ja harrastuksen lisäksi saat maistuvaa juotavaa edullisesti.

Voit laskea oluesi alkoholipitoisuuden seuraavasti (kiitokset tästä Äynille - kotiolut.com):
Ota ensimmäisen mittauksesi lukema (OG), esim. 1.045 ja muuta se yksinkertaisesti muotoon 45.
Viimeinen lukema (FG), esim. 1.009 muuttuu muotoon 9.
Sitten lasketaan:
45 - 9 = 36 -> 36 / 7,67 ~ 4,7 %
Pullossa jälkikäyminen tuo noin 0,3 % lisää, jolloin lopullinen alkoholiprosentti on 5%.


Aiheesta lisää blogin yläpalkin sivulta: Kotioluen valmistus

Tsekkaa myös: Ohje sahdinvalmistukseen kotona

Resepti: Ukkosentuoja Pils / Tumma Lager

2 kommenttia
 
Arvioin pari viikkoa sitten Ukkosentuojan loistavan kotitekoisen lagerin. Arvion jälkeen tarkempaa reseptiä tiedusteltiin paristakin eri suunnasta ja sitä kysyttyäni oluentekijä, Ukkosentuojan Tomi Heiskanen, reseptin mieluusti jakoi. Tässä siis resepti parhaaseen kotitekoiseen pilsiin, jota olen toistaiseksi maistanut. 

Tekijä oli keittänyt kaksi eri pilsiä, jotka oli sitten yhdistänyt muutaman viikon lageroinnin jälkeen samaan käymisastiaan ja jatkanut lagerointia vielä pari viikkoa sen jälkeen. Tästä syystä alla olevissa kuvissa siis on kaksi eri reseptiä. Voit tietysti yhdistää reseptit jo tekovaiheessa, mikäli niin haluat. 

Lisätietoa:

Pääkäyminen noin 9 asteessa kahden viikon ajan. Diasetyylitauko 24-48h, kun käyminen hidastunut niin, että vesilukko pulpahtaa noin 1 kerran minuutissa. Diasetyylitauon jälkeen siirto sekundääriin (toiseen astiaan). Sekundäärissä ensin viikko noin 6-7 asteessa ja sitten kolme viikkoa noin 0-3 asteessa. Tässä vaiheessa tekijä oli yhdistänyt eri oluterät ja jatkanut lagerointia vielä kaksi viikkoa lähellä nollaa astetta. Jos haluaa täysin kirkasta, tehdään kirkastus liivatteella 3-5 päivää ennen pullotusta.

Jälkikäymissokeria 6g/litra.

Jos joku haluaa kysyä tekijältä vielä lisää, niin hänet tavoittaa sähköpostitse ukkosentuoja@gmail.com

Kiitos Tomille reseptistä!

Kotiolutta: Vähä-Ahon Antikamnia IPA

0 kommenttia
 
Nyt maistoon olutta porilaiselta kotipanijalta Roope Vähä-Aholta, joka pari viikkoa sitten ajeli Porista Raumalle vaihtamaan kanssani pari sanaa ja muutaman oluen. Roope on tehnyt olutta puolitoista vuotta. Laitteistona on 15 litrainen kattila ja Melkkon perinteinen kotiviinipönttö hanalla ja pesuvatisiivilällä. Tulevaisuuden haaveissa siintää Grainfatherin hankinta tai paranneltu itse rakennettu laitteisto. 

Antikamnia IPA on 7,5% vahvuinen ja laskennallista katkeroa on 100 IBU. Mallaspohjassa sahtimallasta (Viking Maltin sahtimallasekoitetta), Abbey Maltia ja panimosokeria (dekstroosia). Humalina keitossa Columbus, Amarillo ja Cascade. Kuivahumaloinnissa Amarillo ja Cascade. Hiivana US-05. Olut on pullotettu 28.1.2016.

Tekijän saate oluelle: 
Antikamnia IPA on saanut nimensä 1800-1900 lukujen taitteen ihmelääkkeestä, jonka piti parantaa kaikki säryt. Niin se tekikin, mutta valitettavana sivuvaikutuksena oli mm. myrkytyskuolema. Nomikäettei! Tämä olut ei myrkytä, mutta olen pyrkinyt voimakkaaseen humalan hedelmäisyyteen maltillisella katkerolla. Olut on pullotettu sokerin sijaan mouhijärveläisen Pesosen mehiläistarhan hunajalla.

Kirkas, kultainen olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa asiaankuuluvasti. Tuoksussa on yllättävän suuressa roolissa raikas kukkainen hunajaisuus, vaikka hunajaa on käytetty ainoastaan pullotusvaiheessa jälkikäymissokerin sijaan. Aprikoosisosetta, mangoa ja sitruunaisuuttakin nousee. Hyvin puhdas ja raikas tuoksu, mutta sellainen intensiivinen "voimakas humalaisuuden noste", joka parhaissa tyylin edustajissa suorastaan puhaltaa lasista ulos, osittain puuttuu. Tykkään kyllä tuoksusta kovasti, hunajaisuus sopii hedelmänektarimaiseen aromikkuuteen hyvin. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, sessio-ipan tasoa ja katkeruus lyö välittömästi tiukasti kitalakeen. Onpas kuiva - maltaan makeutta ei löydy, mutta pieni hunajainen makeus sen sijaan löytyy. Loppu on suorastaan pilsmäisen purevan kuiva - mielleyhtymä johtunee voimakkaasta, osin yrttiseksi puskevasta humaloinnista. Saatteen mukaan tavoiteltu hedelmäisyyttä katkeron kustannuksella, mutta mielestäni tässä on nyt hieman päinvastoin - kevyt runko ja tiukka katkerointi eikä tuoksun hedelmäisyys juurikaan toistu maussa. Aromikkuus on enemmän tiukkaa greippisyyttä.

Ikäkin on tässä jonkinlainen tekijä. Ikääkin kun jo jonkin verran on - tunnistan efektin omista oluistani. Aromi- ja kuivahumalointi alkaa heikkenemään kuukausi pullotuksen jälkeen selvästi ja tällä on ikää jo yli kaksi kuukautta. Kaupallisella puolella tämä on pienempi ongelma, sillä siellä olut ei joudu, tai ei ainakaan pitäisi joutua hapen kanssa kosketuksiin pullotusvaiheessa, joten se kestää pullossa hyvänä pidempään. Ihailen sekä ulkonäön, että aromien ja makujen kirkkautta - laatutaso on korkea. Reseptiin voisi hakea mallaspohjaan lisää runsautta esim. kaurahiutaleilla (kirottu olkoon Tuopin Ääressä blogikollega Arto Halonen, kun tämän nallepuuron päähäni istutti). Humalointia on vaikeampi kommentoida kun ikä selvästi ainakin aromipuolta verottaa. Edelleen täysin kunnossa oleva, nautittava olut. Huikea kirkkaus. Tykkään!

Kotiolutta: BBHBC Rated-R rusinalla maustettu DIPA

2 kommenttia
 
Nyt maistoon kotiolutta tutun eurajokelaiskaksikon Grainfatherista. Rusinalla maustettu DIPA ei ennakkoon kuulosta erityisen hekumalliselta, en nimittäin juuri pidä rusinoista rusinoina. Rusinaisuus tummissa belgioluissa ja vaikka jossain vahvemmissa briteissä toimii kyllä, joten katsotaan miten käy nyt. Olut on tuore, pantu 10.2 ja pullotettu 24.2. Reseptistä ei sen tarkempaa tietoa ole.




 
Utuinen, punertavan oranssi olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksu on runsaan pehmeän karamellinen ja tuoreen kukkaisgreippisen humalainen. Rusinaisuus ei kylmänä mitenkään erityisesti nouse esiin, mutta kyllä se siellä yleisen runsauden seassa velloo. Lämpimänä löytyykin sitten jo selvemmin. Kohtalaisen hyvä balanssi maltaan ja humalan kesken, joten mistään överihumaloidusta ei ole kyse. Tuoksun perusteella laadultaan priimaa. Maistetaanpa. Maku on hieman makeahko, karamellimainen ja monipuolisen hedelmäinen - löytyy niin pehmeää trooppisuutta kuin tiukkaa sitrustakin. Katkeroa on varsin runsaasti, vähintäänkin riittämiin. Rusinaisuus nousee makeana taustatekijänä mukaan, mutta tiukka katkero kyllä kompensoi. Loppuvedossa nousee mukaan myös lämmittävää alkoholisuutta. Jännä yhdistelmä sittenkin varsin selkeänä erottuvan rusinaisuuden ja humalan aromien kesken, mutta ei täysin omaan makuuni kuitenkaan. Laadullisesti aivan priimaa.

Mieleeni ei tullut yhtään kaupallista rusinalla maustettua olutta - onko niitä?

Olutarvio: Malmgård Imperial IPA

0 kommenttia
 

Imperial IPA

Panimo: Malmgård, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Double IPA (DIPA) / Imperial IPA
Alkoholipitoisuus: 8,9%
Saatavuus: Alko (6,40€ / 0,5l)

Malmgårdin Imperial IPA on Alkon viimeisimpiä uutuuslistauksia. Tämä on itselleni sellainen panimo, että otan aina uuden oluen mielenkiinnolla maistoon. Laatu on aina tasaisen korkea ja reseptitkin tasapainoisen toimivia. Imperial IPAsta ei panimon kotisivuilta tai Alkon sivuilta tarkempaa raaka-ainelistausta löydy, mutta Malmgårdin omien peltojen emmervehnää kerrotaan käytetyn, kuten mainiossa Emmer IPAssakin


Oranssihtava, hieman punertava olut, joka vaahtoaa vaivatta. Tuoksu on yllättävänkin neutraali ja mieto - sellaista DIPAn hyökkäävyyttä ja voimaa ei nyt löydy, vaan tuoksu tarjoaa runsaampaa maltaisuutta, vehnäisyyttä ja pehmeyttä. Humalointi on lähinnä tiukkaa pihkaa ja pientä sitrusvivahdetta, mutta intensiteetti on todellakin kateissa. Maussa on hieman enemmän särmää tiukan katkeron iskiessä kitalakeen. Mallaspohja on hieman karamellinen, hieman makea ja miellyttävän pehmeä. Emmervehnän käyttö pyöreyttää ja pehmentää, otaksun. Aromihumalointi on miltei pelkkää öljyistä pihkaisuutta, joka menee loppuvedossa hieman greippisyyden suuntaan. Katkero toimii, mutta toivoisin kevyempää runkoa ja monipuolisempaa aromipuolta. Laadullisesti priimaa, kuten Malmgårdilla aina.

Yhteenveto

Kaukana tyylilajinsa kärkikahinoista
ARVOSANA: 8-