Rauman kotipanijoiden kokoontuminen Poroholmassa 30.5.2015

0 kommenttia
 
Timon IPA

Rauman kotipanijat kokoontuivat Poroholman vanhalle rantasaunalle eilen olutmaistelun ja saunaillan merkeissä. Miljöö maisemineen oli komea ja sää suosiollinen. Pääsyvaatimuksena saunailtaan oli tietysti oman oluen tuominen paikalle. Olimme etukäteen sopineet, että maistelu suoritetaan rennosti ilman mitään pisteytyksiä tai muuta huuhaata.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Rauman "skene" kokoontui yhteen ja paikalle saatiin yhteensä 5 eri "panimoa". Enemmänkin mahdollisia tulijoita olisi ollut, mutta saunailta järjestettiin sen verran lyhyellä varoitusajalla, että aivan kaikille ajankohta ei sopinut. Tämä oli ehkä hyväkin, sillä maisteltavaa oli jo nyt runsaasti, ehkä jopa hieman turhankin runsaasti. Koska kokoontuminen oli ensimmäinen eikä pelisääntöjä ollut sen suuremmin etukäteen sovittu, niin jokainen oli raapinut kaapin perukoilta useammankin oman oluensa mukaan. Kaikkia tietysti maisteltiin ja kyllä - humalaanhan niistä tuli.  Seuraavaan miittiin päätettiin, että yksi tai kaksi olutta per tekijä olisi riittävästi.

Torrvin Bryggeri Pimiä Pärren Koneöljy special edition



Reittausblogin Aprikoosi Wit

Päätimme kahlata kaikki oluet läpi ennen vapaamuotoisempaa saunomisosuutta. Maistelujärjestys määräytyi fiiliksen mukaan - aina kun lasit tyhjenivät, hihkaisi joku, että nyt minä tarjoan. Laskimme paikan päällä iltamyöhäsellä maistaneemme 14 eri olutta, mutta nyt kun listasin maistetut tuohon alle, niin huomaan, että niitähän oli peräti 16. Annokset olivat pieniä, mutta tehokkaita.

Iltaman oluet:
Reittausblogin Jenkkivehnä
Reittausblogin Kesäpils
Reittausblogin Aprikoosi Wit
Reittausblogin Katajainen Ansa vol. 2 Imperial Porter
Torrvik Bryggeri Pärren Pilsves Pils
Torrvik Bryggeri Kiukkunem Pärre Moottor IPA
Torrvik Bryggeri Kapteeni Saht
Torrvik Bryggeri Pimiä Pärren Koneöljy Porter Special Edition (kaakaonibsi & vanilja)
Timon #8 Hunajahefe
Timon Hefe
Timon Savuvehnä
Timon IPA 7%
Timon Portteri
Repan Amacoco (Amarilloa ja kaakaojauhetta)
Repan American IPA 5,8%
Repan Tökötti

Repan American IPA

Kaikki oluet olivat hyviä ja laatutaso korkea. Erityistä iloa tapahtumasta oli prosessinkehitysmielessä käydyt keskustelut erilaisista valmistustavoista ja raaka-aineista. Varmasti jokaiselle jäi takataskuun joku jippo, jota voi seuraavissa panoissa testata. Hauskoja sattumuksiakin tapahtui - paikalla oli varmasti kaupungin kovimmat prykmestarit, mutta yhtään pullonavaajaa ei kenelläkään ollut. Kaikki olivat ajatelleet, että kyllä jollain muulla varmaan avaaja on. Tehtävää varten valikoitiin erittäin tarkasti kriteerit täyttävä koivuhalko, joka otettiin tapahtuman päätteeksi talteen ryhmämme "amuletiksi" - se tulee kiertämään kaikki tulevatkin maisteluiltamat. Kerrottujen panovitsien määrää ei laskettu enää sadan jälkeen. 

Pullonavaaja
Torrvik Bryggeri Kapteeni Saht kruunasi illan.

Erityisen hyvin maistetuista oluista jäi mieleen auringon laskiessa ja suuren solidaarisuuden tunteen vallitessa nautittu Torrvikin Kapteeni Saht, jonka jo aiemmin totesin erinomaiseksi. Voin sanoa, että tunnelma oli kohdallaan. Myös Timon lagerhiivalla pantu portteri oli todella hyvää - suolaista lakritsaisuutta ja puhdaspiirteistä rapsakkaa schwarzbierin tuntua. Repan American IPAn todella kaunista väriä ja kirkkautta ihasteltiin pitkään ja kirkas oli kyllä makukin - raikkaat jenkkilän humalat hyväilivät suuta. Omista oluistani sain hyvää palautetta myös.

Kerrassaan hieno maisteluiltama, vaikka tänään hieman väsyttääkin. Tämä oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen kerta. Kiitokset kaikille osallistujille erittäin maukkaista olutelämyksistä!

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Pimiä Pärren Koneöljy Porter

0 kommenttia
 
Nyt arvioinnin alla viimeinen olut raumalaisen kotipanijakaksikon muodostaman Torrvik Bryggerin minulle lahjoittamasta maistelusetistä. Aiemmat oluet olivat Kiukkunem Pärre Moottor IPA (hyvä!), Kapteeni Saht (erinomainen!) ja Pärren Pilsves Pilsner (hyvä!). Tämä viimeinen on äijien ensimmäinen tumma olut ja tyyliltään portteri. Mallaspohja on hyvin yksinkertainen, vain sahtimallasta ja chocolate -mallasta. Humalina Cascade ja Hallerthau Mittelfruh sekä hiivana neutraali ja aina luotettava Safale US-05.


 
Tummanruskea olut, joka muodostaa päälleen hentoisen kerroksen vitivalkoista vaahtoa. Melkoinen kontrasti oluen tummuuden ja vaahdon valkoisuuden välillä. 

Tuoksu on kahvimainen ja suklainen - nuuskiessa tuleva mielleyhtymä on hieman sellainen nokinen, kuin nuotiolla valurautapannussa keitetty sumppi kevyellä savuisuudella. Humalien hedelmäinen aromikkuus vaikuttaa taustalla.

Maku on mukavan rehevään tuoksuun nähden yllättävänkin pliisu - paahteisuutta ja hedelmää on, mutta ei kumpaakaan oikein kunnolla ja katkerokin jää lopulta turhankin kepeäksi. Kahvimaiset ja suklaiset piirteet nousevat esiin loppuvedossa. Suutuntuma on kevyt kuin maitokauppavahvuisella.

Tämä on selvästi heikoin näistä Torrvik Bryggerin neljästä ensimmäisestä oluesta. Tuoksu on hyvä, mutta maku ja suutuntuma kyykkäävät. Laatutaso tässäkin on korkea eli prosessi on kunnossa - resepti on se missä on vielä viilattavaa. Muistetaan silti nyt toki se, että kyseessä on jätkien ensimmäinen tumma olut, siihen nähden aivan kelpo suoritus. Sellaisen keskiverto maitokauppaporterin tasoinen.

Suunnittelupöydällä muinaisolut

4 kommenttia
 

Rauman Suuret Oluet Pienet Oluet -tapahtumassa reilu viikko sitten nautiskelin Olubryki Rauman, eli Lapin Voiman muinaisoluita ruissahtia ja taaria. Tapahtuman jälkeen en ole saanut oluita mielestäni - ne piinaavat minua ajatuksissani... man's got to brew what a man's got to brew! Pakkohan sitä on siis kokeilla, josko saisi itsekin maistuvaa Taaria, eli niin sanottua itäistä muinaisolutta aikaiseksi.

Jouko Ylijoki Rauman SOPP:ssa
Jututin SOPP:ssa pitkät tovit komeaan muinaispanijan sotisopaan sonnustautunutta Jouko Ylijokea, joka kertoi mm. Taarin valmistuksesta. Taari valmistetaan keittämällä ensin katajanoksia mäskäysvedessä jokusen tovin, sitten suoritetaan sahdintapainen mäskäys ja mäskin kiehautus. Mäskätessä voidaan lämpötilaa nostaa esim. kuumilla kivillä - kuten kivisahdissa tai steinbierissä. Erikoisuutena - ja tämä on samalla yksi tekijä joka erottaa tämän perinteisestä sahdista - koko mäski käytetään, eli vierrettä ei eroteta mäskistä ennen käyttämistä. Taari käytetään pullahiivalla ja se käy muutaman päivän. Käymisajasta ei ollut puhetta tapahtumassa, mutta nettisivuillaan kertovat, että muinaisolut juodaan viikon käymisen jälkeen.

Perinteisen juhannussahdin sijaan ajattelin pyöräyttää muutaman litran Taaria juhannuksena nautittavaksi. Seuraavaksi ajatuksia siitä, miten olen suunnitellut homman toteutettavaksi.

Olubryki Raum Taari
Mallaspohjaan sahtimallasta, hieman vehnämallasta ja hieman ruismallasta. SOPP:ssa Taari oli aika vaaleaa, mutta tästä taitaa tulla hieman tummempi. Ensin keittelen mäskäysvedessä katajanoksia noin 20 minuuttia - tästä tulee kauniin kuparinen ja hyvän tuoksuinen mäskäysvesi, kokeilin viime viikonloppuna tätä samaa metodia yhteen ruisolueen. 

Mäskäys on oleva pitkä ja suoritetaan sahtityyliin, eli lämpötilaa nostetaan hiljakseen vesilisäyksin. Suoritan mäskäyksen ja mäskin kiehautuksen samalla 17-litraisella kattilalla, jolla teen oluenikin, mutta käytän induktiokeittolevyä - ei ihan ole riittävästi munaa pistää kaunista kiiltävää teräskattilaa avotulelle, kuten asiaan kuuluisi. 

Mäskäyksen päätteeksi ajattelin lisätä "huuhteluveden", eli jonkun määrän kuumaa vettä kattilaan ennen kiehautusta, jotta saan tavarasta vähän juoksevampaa ja sitten tipauttaa kattilaan pari nuotiolla kuumaksi lämmitettyä kiveä. Tästä aiheutuu karamellisoitumista ja lämpötilakin noussee. Jostain olen lukenut myös, että kivet voisi kastaa ja "leivittää" esim. ruisjauholla ennen notskiin laittoa, mutta tätä pitää vielä harkita. Annan kivien olla mäskissä hetken, noukin sitten pois ja kiehautan mäskin induktiolla. Tässä kiehautusvaiheessa saatan survoa kattilaan vielä lisää katajanoksia. Humalaa Taarissa ei käytetä. 

Kiehautuksen jälkeen jäähdytän kattilassa olevan mäskinsekaisen vierteen vesihauteessa noin 25 asteiseksi, kaadan käymisastiaan (ilmaantuu siinä samalla) ja päästän jonkinlaisessa esikäytteessä herätellyn pedon, eli teh magical mystical pullahiivan irti.

Käyminen on tapahtuva avokäymisenä, eli kantta en käymisastian päälle laita. Minulla on tähän tiedossa sopiva paikkakin - meillä on yläkerrassa käytöstä poistettu vanha suihkukomero, joka on varusteltu tyylikkäällä 60-lukulaisella punaisella seinäkuosilla. Tila on suhteellisen viileä ja ennen kaikkea suljettu, eli vierre saa käydä siellä rauhassa. Vaikka kantta ei astian päälle tulekaan, niin siiviläpussin viritän kuitenkin estämään koirankarvojen ym. pääsyn astiaan. Käyn kuitenkin päivittäin katselemassa käymisen kuohuja ja sukimassa partaani astian yläpuolella, joten siiviläpussi tulee tarpeeseen.

Neljän tai viiden vuorokauden käymisen jälkeen uskoisin tavaran olevan sen verran valmista, että voisin laittaa kannen päälle ja siirtää astian kylmäkaappiin "cold crashiin". Sieltä sitten vuorokauden tai kahden jälkeen kauhalla suoraan lasiin ja nauttimaan. Mäskinjämien uskoisin laskeneen hiivamujujen kanssa astian pohjalle, jolloin päältä saisi hyvin tavaraa lasiin. Muutama mallashippu ei toki juomassa haittaa, olisi ainakin ruokaisaa. Osan saatan lapota sahtikanistereihinkin, mutta sen aika näyttää.

Juhannus Raumalla vuonna 2015
En malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan, mutta en kuitenkaan viitsi tehdä tätä kuin vasta viikkoa ennen juhannusta, jotta olisi juhannuksena sitten hyvin aikaa nautiskella satsi jonkinlaisessa seurassa pois, tuoretuotteesta kun kuitenkin on kyse.

Jos tiedätte joitakin hyviä linkkejä muinaisolutta käsitteleviin juttuihin tai muita vinkkejä, niin lisäilkää kommentteihin - olen kiitollinen!

Olutarvio: Maisel's Weisse Original

0 kommenttia
 

Maisel's Weisse Original

Panimo: Brauerei Gebr. Maisel Bayreuth, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (3,88€ / 0,5l)

Maisel's Weisse Original on Alkon viimeisimpiä uutuuksia. Kyseessä on Alkossa varsin poikkeuksellinen olut, tämä kun on arvostettu Ratebeerissä tyylinsä kärkipäähän. Kyseessä on perinteisen saksalaispanimon perinteinen hefe - tämä on ehdottomasti yksi lempioluttyyleistäni, joten otin uutuuden tietysti avosylin vastaan. Vahvuutta erittäin perinteiset 5,2% ja katkeroaineita "hurjat" 10,1 EBU - tämähän on vehnikselle kohtalaisen tyypillinen lukema, tämän tyylisen oluen maku kun tulee pääasiassa hiivan käymisaromeista ja maltaista.


Samea, oranssin kultainen ja tuttuun vehnistyyliin runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on neilikkainen ja päärynäisen hedelmäinen - raikasta banaanimaisuuttakin löytyy. Hyvä ja raikas vehniksen tuoksu omintakeisen päärynäisellä tavalla. Maku jatkaa samaa rataa, ollen hieman purukumimainen, banaaninen, raikas ja yllättävästi päärynäinen. Raikasta on, ei juuri ollenkaan sellaista vehnishiivaisuutta tai mausteisuutta. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen ja kepeähkön juotava. Yllättävä vehnis. Itse tykkään kyllä enemmän sellaisista pehmeän kypsän ja "käyneen" banaanisista ja rehevämmistä weizeneista. Tämä pitää ottaa joku kesäinen päivä uusintamaistoon, sen verran jäi hämäämään tuo päärynäinen vivahde - onkohan sitä oikeasti olemassakaan vai vaikuttaako juuri ennen maistoa syömäni chorizo ja coleslaw?

Yhteenveto

Raikas vehnis
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Ridgeway Hamster Of Doom

0 kommenttia
 

Hamster Of Doom

Panimo: Ridgeway, Englanti
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Alko (4,46€ / 0,5l)

Ridgewayn oluiden tulosta Alkoon liikkuu harrastajien piireissä jo vitsejä. Jokaisessa uutuuslistauksessa kun tuntuu olevan aina mukana jokin piinallisen keskikertainen olut joltain perkeleen Ridgewaylta. Aina. Viime vuonna pääsivät ulkomaalaispanimona mukaan jopa helmikuiseen käsityöläisoluiden joukkoon. Joo joo, oli siihen haku, mutta kuitenkin, aina Ridgeway.

Nyt sitten kesän lähestyessä tuli tietoon muutamia Alkon uutuuksia - no eikös siellä taas kummittele se Ridgeway. Tällä kertaa tyylinä on Brown Ale ja oluen nimenä Hamster Of Doom. Olutta ei ole aiemmin ollut saatavilla mistään, joten maahantuoja Diamond Beveragesia edustava Walter Himanen kiirehti kommentoimaan Olutoppaan foorumille - jo ennen villeimpiä foliohattuteorioita - että olut on nimenomaan Alkon Brown Ale -hakua (haku nro B140903) varten kehitetty ja se onnistui sen myös voittamaan. Tämä hyvä, tarjota saa ja pitääkin, mutta silti ihmettelen, että miten Ridgeway ne haut aina voittaa - voi toki olla kyse siitäkin, että ko. panimolta pistetään jokaiseen sopivaan hakuun jotain syöttiä ja siten tulee useammin tärppejäkin. 

Menin nyt kuitenkin itsekin tähän ansaan jälleen kerran ja tartuin Alkon kehnon olutvalikoiman edessä uutuusolueen, olkoonkin että se on jälleen Ridgewaylta ja etikettikin on rumin miesmuistiin. Raaka-aineet Alkon sivuilta kopsattuna: Pale ale-, kristalli-, amber- ja mustat maltaat, Whitbread Golding- ja Wye Challenger -humalat, vesi. Vahvuutta 5,8% ja katkeron ilmaisevia EBU-yksiköitä Alkon mittauksen mukaan 29,8.


Kirkas, kauniin hohtavan kuparinen ja runsaasti sekä pitsiä jättävästi vaahtoava olut. Tuoksu on toffeinen, pähkinäinen ja brittityylisen tuoreen puumainen sekä aavistuksen marjapuskainen. Maku on enemmän bittertyyliin kuiva ja katkera kuin makean maltainen. ESB-tyylistä pähkinäisyyttä ja toffeemaisuutta sekä terävä katkeropuraisu - ei älyttömän voimakas, mutta bittertyyliin terävä. Jälkimaussa talkkunaisuutta. Hyvää brittiolutta, ei mitää sen kummallisempaa. Löisin ehkä ennemmin tosiaan ESB tyylisuuntaan kuin Brown Aleen, mutta rajathan ovat häilyviä ja usein turhiakin. Minä kuulkaas pidän tästä, mutta tuskin silti ostan toistamiseen - Aito, alkuperäinen ja paras ESB, eli Fuller's, löytyy samasta hyllystä puoli euroa halvemmalla hinnalla.

Yhteenveto

Hyvää brittiolutta
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Kosoolan #95 Pimeä Keskipäivä Imperial Stout

0 kommenttia
 
Juhani Palttalan kotipanimo, Kosoolan Panimo, avasi keskiviikkona Facebook -sivut saatesanoin:
"Nyt on panimon sivu Naamakirjassa, eli enää ei vissiin voi perua tätä panimohanketta?"
Juhani on siis pykäämässä ihka oikeaa pienpanimoa, josta haluan miestä vilpittömästi onnitella ja toivottaa onnea matkaan - ei nyt ehkä kuitenkaan ihan Siltsun biisin sanoin, vaikka Juhani saattaa jostain olutskabasta joskus kultaa ansaitakin. Nyt kuitenkin, kenties viimeistä kertaa, maistoon Juhanin kotona valmistamaa olutta.

Speksit saavat miehen myhäilemään - Imperial Stout, 9% ja 90 IBUa katkeruutta. Maltaat: pale ale, munich, crystal 50, special B, black ja chocolate. Humalat: Columbus ja Cascade. Hiiva: US-05

Olen jo aiemmin maistanut saman nimistä olutta Juhanilta aiemminkin, vuonna 2013, arvio siitä täällä.  Reseptissä on pieniä eroja niin maltaissa kuin humalissakin ja toki prosessikin on noista ajoista päivittynyt. 

Pimeän Keskipäivän lisäksi olen maistanut Juhanilta myös Pimeä Talviyö Imperial Stoutin, joka oli vahvempi, peräti 13%, versio samasta Pimeä Keskipäivä oluesta. 



Hiljakseen pimenevässä kevätillassa lasiin kaatuu jylhän musta olut runsaalla mokkavivahteisella vaahdolla. Vaahto jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on lakritsainen, suklainen, intensiivisen voimakas ja runsaan jenkkityylisen humaloitu. Mainio runsas greippisyys asettuu hienosti vienon suklaisuuden rinnalle. Maku on sekin erinomainen - runsas ja voimakas. Paahteisuus on suklaista enemmän kuin kahvimaista. Alkumaku on makeahko, hieman toffeinenkin, mutta sitten humalointi iskee vastaan runsaan katkerana ja maukkaan greippisenä, makeus kuivuu katkeroiseen loppuvetoon ja suuhun jää miellyttävä hedelmäisen suklainen maku. Tasapainoinen ja runsasmakuinen imppi - on runkoa, on katkeroa, on aromikkuutta. Ei yliyrittämistä vaan taitavasti rakennettu kokonaisuus. Erinomainen.

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Pärren Pilsves

0 kommenttia
 
Otin eilen maisteluun tämän Pärren Pilsves pilsin Torrvik Bryggerin minulle toimittamasta erittäin nätistä maistelusetistä. Tämä on jätkien ensimmäinen lager ja tyylinä on siis pils. Mallaspohja on pelkkää Pilsneriä ja humalina toimivat erittäin perinteiset tshekkiläinen Saaz ja saksalainen Hallerthau Mittelfrüh. Hiivana sama kuin omassa Kesäpilsissäni, Saflager W34/70. Pilsves on tietysti Rauman giälel pilssivesi.



Kirkas, kultainen ja hieman varovaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä - kliinisen puhdas ja viljaisen maltainen. Kukkeaa humalaa tulee mukaan saksalaistyylisesti. On taatusti käynyt kylmässä ja lageroitunut pitkään. Niin kirkas on olut sekä ulkonäöltään, että aromien selkeydeltään. Maku on täyteläisen maltainen, kevyesti katkeroinen ja kukkaisen aromaattinen. Tämähän on aivan kuin perinteinen saksalaisolut - ei mitään craftiä, vaan kliinistä ison tekijän puhtautta - ja tämä oli kehu! Maltaista makeutta on paletissa enemmän kuin katkeroisa kuivuutta, joten ehkä oluen tyyli olisi tyylinihilistille enemmän helles kuin pils, mutta onpa kerrassaan ihastuttava maku ja puhtaus sekä laatu! Kenties kliinisin maistamani kotipanimolager - omassani esim. on mielestäni enemmän käymisaromeita.

Reittaus-TV:n olutaiheiset uutiset 22.5.2015

0 kommenttia
 

Olutaiheisia uutisia Suomesta ja maailmalta. Aiheina tänään mm. Kosoolan Panimo, Italian ensimmäinen trappist-panimo ja Alkon kesäuutuudet. 

Kegihommia

6 kommenttia
 
Aloittelin kegitouhuja tänään, mutta tarina sai varsinaisesti alkunsa jo 3.12.2014, kun olimme Pyynikin Käsityöläispanimo​lla keittämässä Testowitiä. Panopäivän päätteeksi Pyynikin pääjehu Tuomas Pere tarjosi omaa tarpeettomaksi jäänyttä cornelius kegiään minulle. Otin lahjuksen mieluusti vastaan. Kiitos Tuomas!

Googlettelin talvella hanasysteemejä, joita oli jos jonkinlaisia. Monet olivat rakentaneet "kegeraattorin", eli systeemin, jossa kegit ovat jääkaapin sisällä ja jääkaapin ulkopuolelle on viritetty hanat. Näyttäviäkin settejä tuli vastaan. Tämä ei kuitenkaan toimisi minulla - kegi pitää saada vietyä grillikotaan, saunailtoihin, grillijuhliin tai hitto vie vaikka paljuun, jos tarve on. 

Selvitystyöt jäivät talvella puolitiehen, mutta palasin astialle kevään korvalla. Ebayssa tuli sitten vastaan tällainen portable keg dispensing systeemi. Tämän tapauksessa kegissä olevan juoman karbonointi hoidetaan pullokäymisen tapaan jälkikäymissokerilla (tai vierteellä) ja hiilihappopullon, tai tässä tapauksessa hiilihappopatruunan antamaa painetta tarvitaan ainoastaan juoman puskemiseen kegistä ulos. Ääretön siirreltävyys, mutta kieltämättä hieman pilipalityylinen kokonaisuus noin niin kuin muuten.

Mutta, tätähän pitäisi koittaa. Tällä lähdetään siis liikkeelle ja isommat pullot regulaattoreineen hankitaan sitten myöhemmin jos tarve on. Netissä on hieman kahta koulukuntaa kommenttien suhteen - joidenkin mielestä näin ei tule kegistä kuin pelkkää vaahtoa, joidenkin mielestä tällainen setuppi on käyttötarkoitukseensa varsin mainio. Asia selviää minulle lähitulevaisuudessa.

Sen verran testasin, että pesin kegin kaikkineen, löin StarSan -desinfiointiainetta kegin pohjalle ja kegin hieman yli puoleen väliin asti vettä täyteen. Vermeet kiinni, hieman painetta sisään ja StarSan tuli systeemin läpi kauniisti. Nyt on ainakin puhdas. 

Seuraavaksi käyn lappoamassa 13vrk sitten tekemäni Aprikoosi Witin sekondääriastiaan, laitan astian kylmäkaappiin ja lappoan sieltä huomenna kegiin.


Resepti: Reittausblogin Kesäpils

18 kommenttia
 
Tässä kautta aikojen ensimmäisen tekemäni lagerin resepti. Olut on nyt ollut kaksi viikkoa pullotettuna ja olen siihen erittäin tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Jälkikäyminen kun tuo vielä hieman lisää hiilihappoja ja kypsyyttä, niin voin kirjoitella tarkempia kommentteja itse oluestakin. 

Oluen perusidea on olla reilusti humaloitu pils, jossa perinteiset Saazin aromit saavat rinnalleen hieman tykimmän jenkkihumalan hedelmäisyyttä - tähän rooliin valitsin tietysti omaan suuhuni erittäin sopivan Citran, mutta voit käyttää toki myös omaa lempihumalaasi sen sijaan. Katkerot otettiin aina niin luotettavasta (ja edullisesta!) Magnumista. 

Hiivaksi valitsin Safalen kuivahiivan W34/70, jonka kanssa koin pääkäymisen loppupuolella suoritettavan diasetyylitauonkin tarpeettomaksi - hiiva ei tunnu muodostavan merkittävästi diasetyyliä.

Tämä oli paitsi ensimmäinen tekemäni lager, myös ensimmäinen saunanpadalla keittämäni suurempi erä. Lopputuloksen rohkaisemana pataa käytettänee jatkossakin ainakin kesäaikaan. Mäskäyksen tälle erälle hoidin käymisastiassa, jonka eristin makuupussilla ja toppatakilla. Lämpötila pysyi hyvin. Pilsnermallasta käytettäessa suositellaan 90 minuutin keittoaikaa, jotta DMS poistuisi varmasti, mutta en tiedä onko se kotioloissa niin tärkeää, koska haihtumispinta-alaa on kuitenkin avoimella kattilalla reilusti. En lähtenyt ottamaan silti riskiä, vaan vedin 90 minuutin keiton... ja eikös 10 minuuttia ennen loppua pitänyt vaihtaa kaasupolttimeen nopeasti toinen kaasupullo, kun edellinen tuli tyhjäksi. Onneksi sattui varapullo olemaan käsillä.




Kesäpils
Pils

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.050
Final Gravity (FG):       1.009 
Alcohol by Volume (ABV):  5.44 %
Bitterness (IBU):         70.1 
Boil Time (Minutes):      90

Maltaat:
92.86% Viking Malt Pilsner
7.14% Viking Malt Münich

Humalat:
1.3 g/L Magnum Pellet (13.4% Alpha) @ 90 Minutes (Boil)
1.1 g/L Saaz Pellet (3.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) 
1.1 g/L Saaz Pellet (3% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) 
1.1 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
2.4 g/L Saaz Pellet (3% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

Mäskäys:
Yksivaiheinen (infuusio)mäskäys 90 minuuttia 68 asteessa.

Hiivaus ja käyminen:
Jäähdytetään 20 asteiseksi, ilmataan ja hiivataan käyttäen kuivahiivaa Saflager W-34/70. Hiivauksen jälkeen pönttö käymislämpötilaan (10-12 astetta). Pääkäyminen 3 viikkoa ja sen jälkeen lappoaminen sekondääriastiaan. Sekondääriastiassa olutta lageroidaan 3 viikkoa, pitämällä lämpötila mahdollisimman lähellä nollaa. Itselläni pönttö oli jääkaapissa, joka sahasi +4...-1 lämpöasteen väliä. Lageroinnin jälkeen pullotus.

Muuta:
Jälkikäymissokeria 5.5g/litra tai oman maun mukaan.

Linkit:

Uusi aluevaltaus - kotipanimon ensimmäinen lager


Tapahtui Rauman SOPP:ssa 16.5.2015

0 kommenttia
 
Raumalla päästiin nauttimaan eilen laatuolutta, kun SOPP -tapahtuma valtasi torin jo kolmantena vuonna peräkkäin. Nyt voidaan jo hyvällä syyllä sanoa, että tapahtumasta on muodostunut pysyvä perinne Raumallekin ja mikä tärkeintä, ihmiset tuntuvat ottaneen tapahtuman omakseen. Tänä vuonna sää oli aiempia vuosia selvästi kylmempi ja tuulisempi, mutta porukkaa oli mutu-tuntumalla silti enemmän kuin aiemmin.


Panimokattaukseen tuli viime hetken lisäyksenä Olubryki Raum, eli Lapin Voima, joka on Rauman Lapissa muinaisolutta ja sahtia jo pitkään valmistanut toimija. Tapahtumapaikalla selvisi myös, että aiemmin saapuvaksi ilmoitettu Hartwallin pienpanimoedustuksen tiski, josta olisi saanut Saimaan Juomatehtaan, Stallhagenin ja Teerenpelin oluita, ei ollutkaan paikalla. Syystä ei tietoa. Tätä hieman ihmeteltiin, mutta en kuullut kenenkään sen suuremmin asiaa voivottelevan  - tarjonta oli laaja ja hyvä ihan muutenkin. 

Bryggeri Helsinki arki-IPA

Lähdin päivään kuten aiempiinkin kotikaupunkini tapahtumiin - kasuaalilla naukkailulla ilman reittaamista. Lasipisteeltä lasi kouraan ja lasipistettä lähinnä olevalta Lammin Sahdin ja Bryggeri Helsingin tiskiltä Bryggerin 5,5% "arki-IPA" lasiin tarjoilemaan ensipuraisua. Katkeroa kertyi, mutta hedelmäisyyden paras terä jäi karamellistoffeisen rungon alle. Olutta kuitenkin siemaili ihan mielellään samalla kun kiersi panimoiden tiskit läpi tuttuja tekijöitä moikkaillen. 

Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki, tiskillä lasissa Kullero ruissahti
IPAn jälkeen otin maistoon tapahtuman ilman muuta mielenkiintoisimman osaston eli Lapin Voiman muinaisoluet. Juttelin sahdintekijä Jouko Ylijoen kanssa hyvän tovin. Panimolla oli tarjolla kaksi olutta, läntinen muinaisolut Kullero ruissahti ja itäinen muinasolut Taari. 

Kullero ruissahti on perinteisempi Sahti, jossa raaka-aineina vain vesi, mallas, kataja ja hiiva. Taari, eli itäinen muinaisolut, oli taasen valmistustavaltaan mielenkiintoisempi. Mäskiä ei suodateta pois ennen käymistä vaan vierre käy mäskeineen päivineen ja juotava olut siivilöidään mäskin päältä pois vasta ennen nauttimista. Taari oli vaaleampi kuin Kullero ruissahti ja muistutti maultaan jonkin verran Virolaisia koduoluita kuten Taako Pihtlaa tai Saku Koduõlutta. Tuoksussa ja maussa oli banaanimaisia käymisaromeita ja katajaisuutta. Makeaakin oli, mutta ei niin makeaa kuin sahti. 

Kullero ruissahti oli hyvin makea, erittäin täyteläinen ja suutuntumaltaan öljyinen sahti. Rukiin maku tuli hyvin esiin ja tutut banaanit ja katajat löytyivät myös. Erittäin nautinnollisia oluita molemmat ja todella hienoa, että ainoa paikallinenkin toimija oli tapahtumassa paikalla. Muinaispanijan sotisopaan pukeutunut Jouko jaksoi myös koko pitkän päivän tarinoidaa oluidensa teosta kaikille tiskillä käyneille kiinnostuneille ja niitähän riitti. 

Bryggeri Helsinki Maibock

Muita tapahtuman ehdottomia herkkuja olivat viime vuotiseen tapaan suosikikseni noussut Bryggeri Helsinki Maibock, jonka pehmeä ja lempeän hunajainen maltaisuus ja Kazbek-humalan tarjoilema kukkaisuus sopivat omaan makuuni erittäin hyvin. Kazbek on tshekkiläinen humalalajike, josta en muuten ollut ennen eilistä kuullut koskaan. Mistä lie Bryggerin panimomestarina hääräävä Mathias moisen bongannut. 
TUFF HOP DIPAa lasiin!
Erityismaininta myös Panimo Hiisin TUFF HOP Double IPAlle, jossa humaloinnin lisäksi nektarimaisen hedelmäisiä aromeita tarjoili keittoon lisätyt greipin ja verigreipin kuoret. Tuhti mallaspohja, turkasen paljon nektarimaista hedelmäisyyttä ja loppua kohti tiukentuva katkero. Aiai!

Amarillo Black Ale
Kolmas erityismaininta menee Beer Hunter'sin Amarillo Black Alelle. Erittäin aromikas humalointi nivoutui mustaan paahteiseen runkoon todella herkullisella tavalla. 

Bonuksena vielä erityismaininta porilaisille, joita näytti kokoontuneen useampikin nauttimaan raumalaista perinneruokaa lapskoussia. Mokomat jopa kehuivat sitä, mikä onkin ihan oikein, sillä itsekin annoksen syöneenä totesin sen erittäin hyväksi.

Iltapäivän jo edettyä iltaa kohti vedin lavalla panimoiden esittelyt ja viime vuotiseen tapaan myös sokkomaistelun. Tälläkin kertaa lavalle saatiin kolme maistelijaa, joille olin valinnut kolme olutta maisteltavaksi. Valinnat olivat tällä kertaa kaikki lähipanimoilta. Uudestakaupungista Prykmestar Nokkospils, josta arvuuteltiin olueen käytettyä maustetta. Raumalta tietysti Olubrykin ruissahtia, jonka täyteläistä suutuntumaa fiilisteltiin ja lopuksi viime vuotiseen tapaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan moneen kertaan palkittua Imperiaalia, jonka tuhtia ja kahvimaista makumaailmaa kiiteltiin. Kiitokset maistelijoina toimineille Tunnulle, Jarille ja Ellille, jotka hoitivat homman sopivasti pilke silmäkulmassa. Ohjelmanumeron viihdearvoa jopa kiiteltiin jälkikäteen.

Mitäs siihen enää lisäämään. Porukkaa ja kuhinaa riitti aina myöhäiseen iltaan asti, tunnelma oli hyvä kuten Raumalla aina - kaikki tuntuvat tuntevan toisensa ja yhteisöllisyys on vahva. Se on niitä pienen kaupungin juttuja. Kiitokset kaikille juttukavereille (teitä riitti!), kaikille juomanlaskijoille ja erityisesti tapahtuman järjestäjille. Toivottavasti näemme jälleen vuoden kuluttua uudelleen.


Ensi viikolla SOPP:sta saa nauttia sitten Tampere, menkäähän isolla joukolla paikalle!

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Kiukkunem Pärre Moottor IPA ja Kapteeni Saht

0 kommenttia
 
Kansalaisopistolla alkuvuonna pitämäni kotiolutkurssi alkaa kantamaan satoa. Kurssilaisten Samin ja Jarnon kotipanimo Torrvik Bryggeri toimitti neljä olutta maistoon komeassa keississä. Oluista kaksi, IPAn ja sahdin, otin maistoon klapisavotan päätteeksi.

Pullojen ulkoasuun on panostettu etikettejä myöden ja jälki on tyylikästä. 



Ensimmäisenä maistoon IPA, jossa 5,5% alkoholipitoisuutta ja rapeat 75,7 IBUa laskennallista katkeroa. Mallaspohja 100% Sahtimallasta. Humalina Hallerthau Mittelfruh, Amarillo ja Cascade.

Utuinen, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas sekä näyttävän pitsikäs olut. Tuoksu on hieman persikkainen, greippimäinen ja kevyen pihkainen - humalointi ei ole mitenkään älyttömän aromaattista, tuoksun perusteella veikkaisin, että olutta ei ole kuivahumaloitu. Voisi olla jopa aika pitkälti samalla konseptilla tehty kuin kurssioluemme, joka oli Punk IPA klooni. Maku on hyvä - maltaisuus on kevyen karamellista ja humalointi puree raikkaan sitrusmaisesti. Loppuliuku on nautinnollisen greippimäinen, eikä virhemakuja esiinny. Katkeruutta kertyy runsaasti, mutta runko kantaa sen hyvin - olut on tasapainoinen. Erittäin miellyttävä ja juotavuudeltaan hyvä IPA. Oluentekoprosessi on kavereilla hyvin hallussa, sillä laatutaso on priimaa ja oluen kirkkauskin hyvä. Hieno suoritus jätkät!

Seuraavaksi vuoroon grillikodan lämmössä nautittu Kapteeni Saht. Speksejä tästä ei sen suuremmin ole tiedossa. Etiketissä mainitaan alkoholipitoisuutta löytyvän...


Pieni suhaus pulloa avatessa, vaahtoa ei kaataessa kuitenkaan muodostu, kuten ei sahtiin pidäkään. Peräti epätyypillisen kirkas sahdiksi. Kaunis väri ja tuoksukin nousee nenään voimakkaana jo etäältä. Hyvä banaanisuus ja sopivasti katajaa sekä alkoholin lämpöä. Tyylipuhdasta tavaraa! Maku on nannaa - täyteläinen, lämmittävä, kypsän banaaninen ja lopussa hieman mausteisen katajainen. Hyvin perinteinen sahti, makeus ei lyö yli, vaan alkoholin lämpö kontraa sen hienosti. Ei pienintäkään valituksen sanaa.

Todella laadukasta kamaa näiden kahden ensinnä maistetun perusteella. Maistamatta jäi vielä siis pils ja porter, joihin palataan maistelun merkeissä myöhemmin.

Olutarvio: Riedenburger Ur-Weizen

0 kommenttia
 

Riedenburger Ur-Weizen

Panimo: Riedenburger , Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alko (3,65€ / 0,5l)

Tämä Riedenburgerin hieman tummempi weizen on Alkon kevään uutuuksia. Oluen luomusertifikaattiin oikeuttavat raaka-aineet ovat: Luomuviljellyt ohra- ja emmervehnämaltaat, paahtomaltaat, Hallertau-humalat, vesi.


Samean ruskea ja erittäin runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on vehnäleipäinen, enemmän happaman vehnäinen kuin hedelmäinen, hiivaisuus vaikuttaa hieman mausteiselta. Perushyvä dunkelweizenin tuoksu, hieman banaania, hieman neilikkaa - sitä tyypillistä vehnistä. Maku on hiivaleipäinen, vehnäinen, mausteisempi kuin vaaleat vehnikset. Purukumia on hieman, banaanisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runsaan hiilihappoinen. Ei tarjoa ihmeitä, mutta jos ostaa weizenin, niin voi olettaa saavansa weizenin ja hyvin tyypillinen sellainenhan tämä on. Mukava näitä on juoda, ei siinä mitään. Yhdellä sanalla kuvailtuna: tyylinmukainen.

Yhteenveto

Tyylinmukainen ja suunmyötäinen
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Bohemia Regent Prezident

0 kommenttia
 

Bohemia Regent Prezident

Panimo: Pivovar Regent, Tshekki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (2,97€ / 0,5l)

Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Bohemia Regent Prezident on takuuvarmaa tshekkiolutta. Olueen käytetään ainoastaan paikallista Saaz -humalaa, jota on alkuperäisreseptistä poiketen alettu lisäämään olueen myös kuivahumalointina lagerointivaiheessa. Katkeron ilmaisevia EBU-yksiköitä on Alko mitannut rapiat 38. Lageroinnin jälkeen olut on piimaapölysuodatettu - samankaltaista suodatusta käyttävät käsittääkseni myös isot kotimaiset panimomme. Vahvuutta on tyylin normia enemmän, 6,0%. Hinta on Alkon mittapuulla jopa halpa, alle 3 euroa. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä. En ollut muutamaan vuoteen pressaa maistanut, mutta nyt korkkasin sen aurinkoisena iltapäivänä...


Kirkas, kultainen ja tiheän pitkäkestoisen vaahtokukan päälleen muodostavaa olutta. Tuoksu on tuttuun tshekkityyliin diasetyylinen, eli voisen maltainen ja lisäksi tietysti aina niin tunnistettavan Saaz -humalan kukkainen. Konstailematon ja herkullinen tshekkioluen tuoksu. Maun maltaisuus on pehmeää ja runsasta, sekä toki hieman diasetyylistä. Katkero rakentuu hiljakseen kohtalaisen purevaksi ja jatkuu sitten pitkälle jälkimakuun. Humalointi on myös aromikasta - tuttua Saazin kukkaisuutta ja kitalakeen ja nieluun liukuvaa greippimäistä happamuutta. Täyttää täysin odotukset - tshekkiläistä halusin ja sitä sain. Toteutus on erinomainen, ei mitään valittamista!

Yhteenveto

Maukas tshekkityylinen pils!
ARVOSANA: 8+

Maistelussa Stadin Imperial Porter ja American Imperial Porter

0 kommenttia
 
Nyt vertailussa Stadin Panimon Imperial Porter ja American Imperial Porter.

Imperial Porter tuli Alkon valikoimiin vuotuisen käsityöläisolutkampanjan yhteydessä helmikuun alussa ja American Imperial Porter tässä hiljattain.

Oluiden speksit yhtenevät vahvuuden ja katkeruuden osalta, molemmissa vahvuutta 9,5% ja EBU:t 35:n kieppeillä. 

Imperial Porterissa ainoana humalana on saksalainen Polaris, kun taas American Imperial Porterissa on pelkästään amerikkalaisia humalalajikkeita. 

Hintaa molemmilla on tismalleen saman verran - paljon.



Molemmat oluet kaatuvat lasiin tietysti tummina, mutta ihan vaan Imperial on Americania kenties karvan verran punertavampi. Tyylikästä menoa tulen loimutessa taustalla. 

Tuoksussa on selkeä ero. American on jopa IPAmaisen humaloitu - terävää sitrusta, mäntyä ja greippiä. Imperial on lakritsainen, kahvinen ja enemmän mallaspuoli edellä nauttijaa lähestyvä kokemus. Polaris humala tuntuu tuovan kukkaista aromikkuutta Imperialin palettiin.

Ai saakeli, American on raikas ja hekumallinen kuin mikä! Tämä on sitä Stadin Panimoa jota odotankin saavani aina kun pistän rahani näihin heidän oluisiinsa. Imperiaalin tuoksu on hyvä, mutta hillitympi. 

Americanin maku on aromihumaloinniltaan verrattavissa jopa legendaariseen Plevnan Siperiaan - ja tämä on asia jota ei sanota, saati kirjoiteta kevyin perustein. Nuuhkuttelen Americania ja olen vakuuttunut. 

Imperial jää nyt Americanin varjoon, olisi ehkä ansainnut maiston yksinään, sillä ei kyllä huono ole tämäkään. Imperialin paahteisuus on pehmeää, suklaisempaa ja Polariksen kukkaisen greippinen ja raikkaanlainen humalointi on runsaana kehissä. Jälkimaussa lakritsakin nousee esiin. Miellyttävä olut kerrassaan... mutta, tällaisia on juotu ennenkin.

American taasen on maailmanluokan suoritus. Karamellistoffeinen, vain kevyesti paahteinen maltaisuus nivoutuu raikkaaseen jenkkihumalointiin niin huikealla tavalla, että jopa vertaus Siperiaan on ansaittu. Siperiassa paahteisuus ja stoutmaisuus on väkevämpää, mutta Stadin American menee jopa DIPAmaisiin mittasuhteisiin nektarimaisessa aromihumaloinnissaan. 

American Barley Winen jälkeen olenkin odotellut tätä seuraavaa StaPan "jytkyä" Alkossa. Nyt se vihdoin tuli ja loisteliaampana kuin osasin toivoakaan. 

Mitä tähän nyt enää voisi lisätä... huh huh. Imperial Porter oikein hyvä, mutta omaan makuuni American Imperial Porter on aivan jumalaista nektaria! Hakekaa kun on tuoretta!

Maistelussa Rekolan Funky Luomu

0 kommenttia
 
Rekolan Funky Luomu tuli Alkoon helmikuun alussa osana vuotuista käsityöläisolutkampanjaa. Rekolan tapaan oluella ei ole, ainakaan valmistajansa mukaan siis, mitään varsinaista tyyliä, mutta oluen kerrotaan olevan saison / farmhouse vaikutteinen. Oluessa on käytetty belgialaista saison hiivaa ja lisäksi arvaamattomampaa ja olueen tietynlaista hapokkuutta tuovaa brettanomyces -hiivaa, joka elää villinä useimmiten hedelmien kuorilla. 

Brettanomyces on otus, jonka useimmat oluentekijät haluavat pitää oluistaan kaukana ja siksi desinfioivat lähes hysteerisellä tarkkuudella kaiken mahdollisen. Brettaa voidaan kuitenkin käyttää jollain tavalla hallitustikin. Yksi tunnetuin Brettanomyces hiivaa käyttävistä oluista on Orval (joka on taikuutta), siinä bretta on lisätty vasta pullotusvaiheessa.

Rekolan Funky Luomussa on vahvuutta 6,5% ja maltaina Pils, Pale Ale, Münchener ja Crystal. Humalina saksalaiset Polaris ja Saphir, joista on katkeruutta otettu vain maltilliset 9,9 EBUa.

Minulla on ollut tämä Funky Luomu kellarissa odottamassa maistoa reilut pari kuukautta. Heti oluen julkaisun jälkeen lukemani muiden kirjoittamat arviot pitivät brettanomycesin osuutta oluen maussa peräti mitättömänä, joten ajattelin antaa omalleni hieman aikaa kehittyä - monestihan se brettan "taikuus" ottaa hieman aikaa muodostuakseen. Nyt vappuviikonloppuna päätin oluen kuitenkin korkata grillikodan lämmössä. 

Monesti saatan ottaa kotaan mukaan vain hyvin yksinkertaiset eväät, esimerkiksi paketti makkaraa ja tuubi sinappia tai perinteiset bratwurstit ja hapankaalit. Nyt olin kuitenkin panostanut safkapuoleen hieman enemmän. Olin hankkinut Rekolan Panimon kanssa samassa Raaseporin kunnassa toimivan West Charkin erinomaista Chorizoa. Lisäksi parit hyvät juustot ja juustoille tulisempaa Taatilan maatilan Vihtahousua, joka on vihanneshillo ja Ruokapuoti Lumon vaniljaista tomaattisoosia. Juustoina tällä kertaa Herkkujuustolan Finlandia Sahdilla harjattua Vilhoa, joka on todella voimakasmakuinen lehmänmaitojuusto ja Pirkka Leppäsavu, joka on hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä savujuusto.

Illansuussa laitettiin juustot hikoilemaan
Auringon jo laskettua korkattiin olut ja tykötarpeet
Funky Luomu suhahtaa auki ja Chimayn pikariin kaatuu oranssihtavaa ja ilman hiivoja kaadettuna kirkkaanlaista olutta. Vaahtokukka kestää pikarin päällä pitkään. Tuoksu on päärynäisen ja omenaisen hedelmäinen - todella raikas, miltei huumaava hedelmäisyys, joka nousee lasista voimakkaan humaloinnin tyyliin, vaikka nyt onkin kyse pitkälti "vain" hiivojen käymisaromeista. Hitunen myös Orvalmaista villimpää meininkiä - so far so good!

Maku on ehkä tuoksua hieman hillitympi. Siinä on aidon belgityylinen päärynänkuorimainen ja omenainen "belgihedelmäisyys" ja lopussa hitusen brettaista satulanahkaa, mutta ei juuri katkeroa tai mitään sen tuntuvampaa villihiivaisuutta tahi saisonmaista pippurista mausteisuutta. Hyvin Rekolan tyylinen hillitty, harkittu ja tasapainoinen kokonaisuus. 

Sitten juustoja! Maistelua tomaattisoseella, vihtahousulla ja soolonakin. Tajuntaa laajentavia makuelämyksiä! Kumpikin juusto makeammalla vaniljaisella tomaattisoseella höystettynä toimii hekumallisen hyvin. Tulisempi vihtahousu on hieman haastavampi, varsinkin kun sen yhdistää jo valmiiksi voimakasaromiseen sahtivilhoon, silloin jälkimaku päättyy pitkään chilimäiseen pistelyyn. Ei huono, mutta tuo makeampi kombo on todella elämyksellinen - siinä muodostuu hyvä kontrasti makeamman tomaattisoossin ja kermaisen juuston sekä kuivemman ja happamamman oluen kesken.

En odottanut tältä oluelta mahdottoman suuria, mutta se toimi yksinäänkin oikein hyvin ja sitten vielä onnistuin haalimaan sen kylkeen osin säkällä, osin sattumalla ja osin harkitusti juuri sopivia naposteltaviakin.

Tämän hekumallisen kulinaristisen elämyksen päälle pääsin nauttimaan vielä luonnon tarjoamista elämyksistäkin. Könysin lasillisen loppupuolella kodasta ulos terassille ja keskiyön täysikuu valaisi ulkona melkein kuin aurinko aiemmin päivällä. Pitkiä varjoja, kauempana metsässä leijuvaa eteeristä utua, tähtitaivas ja täydellinen hiljaisuus. Jäin siihen istuskelemaan, räpsäisin kuvan ja nautiskelin oluen loppuun hymyillen. Nautin, todella nautin. 


Kotiolutta: Kosoolan Panimon Pyhitys (2013) uusintamaistossa

0 kommenttia
 
Sain Kosoolan kotiolutvelho Juhani Palttalalta kotioluita joulukuussa 2013. Niiden joukossa oli myös tämä Pyhitys, joka on 13% vahvuinen quadrupel eli belgialainen "luostarityylinen" vahva ale. Arvioin oluen tammikuussa 2014. Arviossani valittelin oluen olevan liian vahvaa - alkoholi maistui läpi ja sellainen tyylin parhaisiin kuuluva pehmeys ja runsaus uupui.

Viime vuoden joulukuussa kävin moikkaamassa Juhania Lohjalla ja Juhanihan törkkäsi kotimatkalle mukaan myös pullon tätä Pyhitystä uusintamaistoon. Oli kuulemma parantunut ikääntyessään. Pyhitykselle kävi täällä kotonani niin, että laitoin sen kellariin sinne ei niin kiireellisten maistettavien osastolle, johon säilötään juuri nämä vahvemmat belgit ja ylipäätään vahvemmat, pidempään säilyvät oluet. Samassa nurkassa on tällä hetkellä myös Juhanin tekemä Pimeä Keskipäivä Imperial Stout ja Hiisillä Juhanin reseptiä mukaillen pantu Pohjoisen Jättiläinen, joita on kohdannut sama julma kohtalo.

Jättiläisen maisto on ollut joitakin kertoja mielessä, mutta en ole "uskaltanut" korkata sitä. Tietää jo ennen korkkaamista, että se on erityinen tapaus ja ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sitä ko. olutta pääsee maistamaan. Haluaisin, että nautintatilanne olisi jotenkin erityinen. Toisaalta, ensimmäinen ja viimeinen maistokerta se todennäköisesti on tuolle Pimeä Keskipäivä impillekin... noh. Pohdiskelin tätä dilemmaa taannoin myös Thornbridge Bracia arviossani ja tulin itse asiassa siihen tulokseen, että eiköhän olut itsessään tee tilanteesta erityisen, jos se on niin erityisen hyvää. En ole vaan näemmä saanut sitä ajatusta vielä sisäistettyä...

Jaarittelun jälkeen palaamme takaisin Pyhitykseen, jonka edellisestä maistosta on nyt sitten vuosi ja neljä kuukautta aikaa. Olut on siis tismalleen samaa valmistuserää, valmistettu joskus vuoden 2013 puolella. 

Kuva on valitettavasti tarkentunut liekkeihin, mutta ei anneta sen häiritä


Punaruskea, kirkkaanlainen ja runsaasti vaahtoava. Aiemmassa maistossa olut oli tekstin mukaan läpinäkymätöntä, mutta nyt liekkien loimu erottuu kauniisti punertavan oluen läpi selkeästi. Kirkastunut ainakin on. Tuoksu on nyt anismaisen liköörinen, hieman lakritsainen ja yllättäen pirteämmän päärynänkuorimainenkin. Lisäksi kuivattuja hedelmiä ja taustalta huokuvaa alkoholin lämpöä, runsautta ja voimaa, mutta ei alkoholisuutta. Saman voi todeta maustakin - olut on asettunut, alkoholisuus ei enää häiritse yhtään vaan se pysyy piilossa. Varsin tyylikkään makuinen, aniksen rinnalla on nyt yllättävää raikkaampaakin hedelmäisyyttä ja pitkässä loppuliu'ussa mausteisuutta sekä lakritsia. Aiai, ei ole kaukana St. Bernardus Abtista. Aitoa belgityyliä, kyllä se aika vaan vaikuttaa. Ehdottomasti siis parantunut, nyt todella nautittava olut. Ei mitään häiritseviä elementtejä. Juustojen kanssa myös oikein hyvä. Erittäin vahvan makuinen Finlandia Sahdilla harjattu Herkkujuustolan Vilhokin oikein sulaa oluen vahvuuden myötä suuhun ja täydentää makua. Kevyemmillä oluilla kyseinen juusto on dominoinut ja jättänyt oluen maun jopa alleen, mutta ei, ei tällä. Hieno uusintamaisto, kiitos siitä Juhanille!

Kotiolutjuttu Helsingin Sanomien Teema -lehdessä 2/15

0 kommenttia
 


Vapaa toimittaja Panu Hietaneva lähestyi sähköpostilla helmikuun alussa. Suunnitteilla oli Hesarin Teema -lehteen juttu, jonka ytimessä hän täysin vasta-alkajana valmistaisi kirjoittamieni pussimäskäysohjeiden pohjalta satsin olutta ja lähettäisi sen sitten minulle arvioitavaksi. Olin tästä tietysti kovin innoissani - hieno idea jutulle! 

Soiteltiin Panun kanssa ja todettiin, että nyt on hieman kiire - oli helmikuun kuudes ja olut pitäisi saada arvioitua niin, että se ehtii 26.3 ilmestyvään lehteen. Aikataulua ei helpottanut se, että kaikki oluenvalmistuksessa tarvittavat vermeet ja tietysti raaka-aineetkin piti hankkia, koska toimittaja aloitti siis täysin puhtaalta pöydältä ummikkona.

Keittohommiin Panu pääsi kuitenkin jo 11.2, pohjana toimi täältä blogistakin löytyvä Reittausblogi APA, mutta Cascaden sijaan reseptiin tuli Ahtanumia, koska Vantaan Viinimaailmasta olivat sitä loppuneen Cascaden tilalle suositelleet. Se oli omasta mielestänikin ihan pätevä korvike.

Seuraavana päivänä tuli viestiä, että panohommat olivat menneet kohtalaisen hyvin. Ominaispaino ja eräkoko olivat tavoitteissa, mutta humalaa oli tullut laitettua hieman liian vähän. Toimittaja kommentoi ensimmäistä panoaan:

"Kaikkinensahan prosessi on - kuten sanoit - varsin yksinkertainen ja simppeli."

Suurinpana haasteena Panu piti sitä, että täytenä ummikkona hänellä ei ollut kaikki panoprosessiin liittyvät termit hallussa ja siitä johtuen apuohjelmien, kuten esim. BrewMaten käyttöä oli hankala hahmottaa. Ensimmäinen olut ei ollut kuitenkaan vielä käynyt vuorokauttakaan kun tuli jo kommentti: 

"Seuraava kerta on varmasti huomattavasti helpompi!"

Maltaiden muuttuminen vierteeksi omien silmien edessä on niin kiehtovaa (ja kuitenkin niin helppoa!), että toimittaja oli heti jäämässä koukkuun - been there done that. Näin käy varmasti useimmille hommaan ryhtyville.

18.2, eli kuutisen vuorokautta hiivauksesta vesilukko oli hiljentynyt. Panu teki ominaispainomittauksen, joka vahvisti sen, että olut on käynyt loppuun. Sitten vaan heti kuivahumalat pönttöön, viisi vuorokautta uuttumisaikaa ja 23.2 jo pullotus. Pidempi kypsytysaika käymisen jälkeen ei olisi ollut pahitteeksi, mutta totesimme, että on tehtävä näin jos jutun kanssa meinataan ehtiä lehteen asti. 

6.3 Sain Panun lähettämän postipaketin - 2 pulloa hänen ensimmäistä oluttaan - ja pistin pullot heti kylmään asettumaan. Annoin olla kaksi vuorokautta ja korkkasin 8.3.

Panun olut ensimmäisellä maistelukerralla
 Panu kirjoittaa lehtijutussaan:
Kännykkä ilmoittaa, että Metsäjoelta on tullut sähköpostia. Totuuden hetki.

Mitä mieltä asiantuntija on American Pale Alestani?

"Laatutaso on mielestäni täysin kunnossa, eli oikeita asioita siellä tehdessä on tapahtunut", Metsäjoki kirjoittaa.

Hänen mukaan olut tuoksuu "persikkaiselta, greippimäiseltä ja pehmeän pullaiselta - hiivaisuus on tähän tyyliin hieman liiaksi esillä ja humalien hedelmäiset aromit eivät tunnu pääsevän sen alta kunnolla esiin". 

Mutta: "Virhemakuja ei esiinny ja olutta on mukava ja vaivaton siemailla".
Metsäjoki kirjoittaa, että oluen maku muistuttaa silti enemmän Golden Alea kuin American Pale Alea. Syy on yksinkertainen: humalointi ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja olut jäi hiivaiseksi, koska kokematon ei hallinnut täysin kirkastamista. Aikataulukin oli kireä, koska tämän lehtijutun deadline painoi päälle.

Metsäjoki uskoo, että muutaman viikon kuluttua olut olisi parempaa. Mikä on Metsäjoen tuomio asteikolla 4-10? 

"Tässä vaiheessa armottomalla seulalla kuusi ja puoli. Muutaman viikon kuluttua se voi olla jo seitsemän."

Seitsemän! Se kuulostaa nappisuoritukselta, kun kyse on vasta-alkajan oluesta. Semminkin, kun Metsäjoki on antanut kaupallisille oluille kehnompia arvosanoja blogissaan.

"Harrastuksen alkuvaiheissa on tärkeämpää saada valmistusprosessi hiottua kuntoon ja siinä onnistuit mielestäni heti ihan mallikkaasti. Reseptien viilailuun voi perehtyä sitten myöhemmin."

Näin siis onnistui Panun ensimmäinen olut, arvosana 6½ parin viikon ikäisenä. Mutta... miten aika on vaikuttanut olueen? Toinen pullo on odottanut kylmäkaapissa nyt lähes kaksi kuukautta ja on jo korkea aika suorittaa uusintamaisto. Jos laatutaso on edelleen kunnossa, on prosessin puhtauskin ollut hyvä. Ounastelin oluen parantuvan kunhan aika tekisi tehtävänsä ja hiivat laskisivat kunnolla pullon pohjalle. Pullon ulkopuolelta tarkasteltuna kirkastumista on tapahtunut ja varsin hyvinkin.

Panun olut toisella maistolla
Uusintamaisto 2.5.2015

Hienosti kirkastunut, nyt utuinen, eikä enää samea olut. Huomattavasti kauniimpi ja vaahtokin pysyy nyt pidempään kun olut on saanut kunnolla aikaa jälkikäydä ja hiilihappoja on enemmän. Tuoksu on edelleen persikkainen, joka on hiivan käymisaromeja. Humalointi on nyt selkeämmin esillä greippisine ja kukkaisine vivahteineen, mutta ei se edelleenkään kovinkaan voimakasta ole. Tuoksu on edelleen teknisessä mielessä laadukas, joten prosessi on Panulla ollut kunnossa, eikä oluen joukkoon ole päässyt mitään epämääräisiä bakteereita. Makukin on nyt terävämpi, joskin humalointi on enemmän golden alen tasoa kuin APAa. Selvästi parempaa - tai oikeastaan ennen kaikkea valmiimpaa - kuin aiemmalla maistolla. Lehtijutussa ounastelin antavani tälle tässä vaiheessa arvosanaksi 7, mutta kyllä tämä ansaitsee 7+!

Näin siis vasta-alkajalta onnistuu nettiohjeiden ja myönnettäköön - parin lisäkysymyksen - avulla oluen kotivalmistus. Jos kiinnostut niin lue tämän sivun jutut, tutustu kotiolut.com foorumiin ja kokeile!
 
Panun kirjoittama juttu, joka käsittelee suomalaista kotiolutskeneä laajemminkin kuin Panun oman ensikokemuksen verran on kokonaisuudessaan luettavissa HS Teeman numerosta 2/15, jonka voi ostaa irtonumerona täältä: https://www.eshop.fi/hskauppa/shop/tuoteryhmat/hs_teema


ps. Panulla on tällä hetkellä viisi tehtyä olutsatsia vyöllään ja 30-litrainen keittolaitteisto tilauksessa. Onnittelen uudesta mukavasta harrastuksesta!

Olutarvio: Anchor California Lager

0 kommenttia
 

California Lager

Panimo: Anchor Brewing, Yhdysvallat
Oluttyyli: Premium lager
Alkoholipitoisuus: 4,9%
Saatavuus: Alko (3,71€ / 0,355l)
Löysin Rauman keskustan Alkossa vieraillessani hyllystä uuden oluen ihan sattumalta. Olin kyllä lukenut aiemmin Olutoppaan foorumilta, että tällainen uutuus olisi tulossa, mutta sittemmin jo unohtanut sen. Ostin ilman muuta yhden pullon, onhan Anchor tunnettu ja arvostettu, sekä yksi vanhimmista yhä aktiivisista craft-panimoista Yhdysvalloissa.

Tämä on mielenkiintoinen olut. Sen tarina alkaa vuodesta 1876, jolloin Kaliforniassa toiminut Boca -niminen panimo valmisti osavaltion ensimmäisen lageroluen. California Lager on Anchorin kopio tästä kyseisestä oluesta. Siinä on käytetty kalifornialaista ohramallasta ja Cluster humalaa, joka oli alkuperäisversion tekohetkellä alueella kovassa huudossa. Hiivana toimii Anchorin oma lagerhiiva. 
Oluen valmistuksessa on käytetty kräusening -tekniikkaa , jossa pääkäymisen lopulla olueen lisätään jokin määrä (kokonaismäärästä yleensä 10-15%) tuoretta aktiivisesti käyvää vierrettä. Idea on se, että tuore hiiva "putsaa" oluen, eli syö kaikki ei-toivotut käymisen sivutuotteet, kuten esim. diasetyylin ja acetaldehydin pois. Tekniikkaa ei nykypäivänä ole tarvetta käyttää, koska hiivat ovat hyviä ja ennen kaikkea tasalaatuisia ja käymistä pystytään kontrolloimaan muilla tavoilla. Anchor on tietysti halunnut tehdä tämän oluen samoin kuin alkuperäisversiokin aikanaan, siitä pisteet heille. 


Kirkas, kultainen ja runsaasti vaahtoava olut - vaahto jättää tiheäsyistä pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on melko neutraali - kevyen maltainen, ruohoinen ja hieman diasetyylinen. Maku on tuoksua voimakkaampi ja runsaampi - maltaisuus on tyylikkäästi esillä ja humalan aromit ovat kukkaisia, greippisiä ja ruohoisia. Miellyttävän makuinen. Ei mitään voimakasta tai tajuntaa räjäyttävää, mutta herkullinen maltaisuus ja sopiva puraisu - kokonaispaketti toimii nautintatilanteessa nyt erittäin hyvin. Rento olut, kyllä, se on oikea sana kuvaamaan tätä.

Yhteenveto

Miellyttävän maltainen lager
ARVOSANA: 8

Maistelussa Panimo Duunin West Coast ja Brown Ale

0 kommenttia
 
Panimo Duuni eli jyväskyläläiset kotipanijat Jouni Raninen ja Pekka Vesala pistivät jälleen pakettia Rauman suuntaan. Edellisen kerran - ja samalla ensimmäisen kerran - maistelin kaksikon oluita tammikuussa ja hyvää kamaahan äijät olivat tehneet.

Tällä kertaa paketissa olivat West Coast APA ja Brown Ale. West Coastin korkkasin aurinkoisen vappupäivän terassijuomana. Reseptissä maltaina Pale Ale, Cara Plus ja Melanoid. Humalina takuuvarmat jenkkilajikkeet Centennial, Simcoe ja Citra. Hiivana Wyeast 1056 American Ale. Vahvuutta 5,3%.  Pullotettu 28.3, eli about kuukausi ennen nauttimista - hyvä ikä APAlle. Täytyy antaa erikoismainita noille yksinkertaisille etiketeille, joihin saa kirjoittaa oluen nimen, eränumeron ja pullotuspäivän. Nättiä. Itsehän olen oluentekijänä niin laiska, etten yleensä kyllä liottele edes etikettejä pulloista pois, saati että sitten liimailisin moisia.


Sameahko, oranssivivahteisen kultainen olut joka vaahtoaa keskiverrosti. Annoin tämänkin levätä matkan jäljiltä viikon verran kylmäkaapissa, joten sameus on osa kokonaisuutta, pohjasakka jäi pulloon kaataessa. Tuoksu on persikkainen ja mangomainen - sellainen pehmeän ja pyöreän nektarimainen ja hiivainen. Maltaisuuden toffeinen vire vaikuttaa taustalla. Hiiva pehmentää humaloinnin terävintä kärkeä, mutta toisaalta tuo omaa pehmeää hedelmäisyyttään tuoksuun mukaan. 

Maku on tuoksun kaltaisesti runsaan hedelmäinen ja pehmeän hiivainen - välillä pilkahtelee terävämpääkin sitrusta, mutta yleisesti maku on enemmän pehmeän trooppisen hedelmäinen. Pihkainen taustavire sen sijaan kestää alusta loppuun. Katkero puraisee sameudesta huolimatta tyyliin kuuluvan napakasti. Raikkaus on kohdillaan, vaikka suutuntuma onkin kohollaan olevasta hiivaisuudesta johtuen etenkin suullisen lopussa hieman "jauhoinen". Jälkimakuun jää vellomaan miellyttävä greippisyys.

Hyvä kokonaisuus, joka olisi kirkkaampana luultavasti terävämpi ja iskevämpi - onneksi mulle maistuu tällainen trooppinen hedelmänektarikin erittäin hyvin. Tasapainoinen ja nautittava olut - jos olisin itse tämän tehnyt niin olisin oikein tyytyväinen ja siemailisin satsin myhäillen tuoreena pois.

Saman päivän iltana, kun aurinko oli alkanut jo laskemaan, löin grillikotaan tulet ja otin runsaan kattauksen särpimiä mukaan. Seuraavaksi oli aika kaataa lasiin Brown Ale. Reseptissä maltaina Pale ale, Chocolate, Cara Belge ja Cara Red. Katkerohumalana Warrior (USA) ja aromipuolella Perle (Saksa) ja East Kent Goldings (Englanti). Vahvuutta 5,1%. Hiivana Wyeast 1469 West Yorkshire ale. Ikää nautintahetkellä noin 2kk. Reseptin perusteella siis ehkä jotain perinteisempää brittisuuntaista brownia.

Rusehtava, lasin kapeammasta alaosasta kupariin vivahtava ja läpinäkyvä. Ylemmästä osasta enemmän punertavaa ja läpinäkymätöntä. Uuh, tuoksusta nousee heti kärkeen miellyttävä "vanhan liiton" humalointi - kukkeaa, hieman puumaista ja mausteistakin. Liian harvoin tulee tällaista nautittua. Heti huomaa, että oluen eri palaset erottuvat selkeämmin nyt, kun tuoksu ei ole niin hiivainen kuin West Coastissa. Maltaisuus on tuoksussa hieman paahdetun leipäistä ja karamellimaista.

Maussa tulee aluksi miellyttävä suklainen vivahde, joka nopeasti kuitenkin vaihtuu ensin leipäiseen maltaisuuteen sekä kevyeen paahteisuuteen ja katoaa sitten hetkeksi humaloinnin alle palaten jälkimaussa jälleen esiin. Katkeroa on sopivasti, ei paljoa, mutta sopivasti - olut ei ole mitenkään niin makea tai raskas, että se vaatisi enempää. Esimerkillisen tasapainoinen. Ruokajuomaksi erinomainen, mutta kuitenkin myös niin vivahteikas ja moniulotteinen, että sietää siemailla soolonakin. 



Olin vapun kunniaksi ostanut kyljyksen, jonka marinoin itse tekemälläni hunajasimalla ja hunajapippurimarinadilla. Paistelin kyljyksen Brown Alen kylkeen ja kombo toimi todella hyvin. Tämä oli kerrassaan erinomaisen miellyttävä olut. Hyvin tehtyä perusolutta, ei mitään turhaa kikkailua, yliyrittämistä tai niitä ainaisia jenkkihumalia. 

Kiitos Duunin jätkille hienoista oluthetkistä!

Reittaus-TV:n olutaiheiset uutiset 30.4.2015

2 kommenttia
 

Olin jo pitkään suunnitellut jotain tämän kaltaista ja nyt potkin itseäni vihdoin sen verran persauksille, että sain hommaa eteenpäin. Tässä siis ensimmäinen jakso (pilottijakso) Reittaus-TV:n olutaiheisista uutisista. Aiheina tänään mm. Sori Brewing, Il Birrificio, HOMBRE Helsinki ja Alkon viikon olutuutuudet.

Mikäli tälle on tilausta, niin voisin jatkossa tehdä näitä aina kun sopivaa uutisoitavaa löytyy. Kaikki palaute on tervetullutta, kiitos!
 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...