Ensimaistossa kotipanimon Jenkkivehnä

2 kommenttia
 
Neljä viikkoa sitten vaimoni piti kotona jonkinlaiset lastenvaatekutsut. Samana ajankohtana kannattamani jääkiekkoseura Rauman Lukko pelasi HPK:ta vastaan, joten ajattelin lähteä grillikotaan evakkoon ja seurata peliä tabletin välityksellä. Ajattelin siinä, että eikös perkule vedetä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä samalla oluttakin - kevätoluen tekemiseen oli iskenyt edellisenä päivänä valtaisa insipiraatio ja sehän oli pakko toteuttaa. 

Inspiraatio suolsi pääkoppaan reseptiä, joka kertoi tyyliksi nyt jenkkityylisen vehnäoluen. Vehnää tulisi olla suurin osa mallasrungosta ja runsaan jenkkihumaloinnin lisäksi hedelmienkuoria olisi sotkettava messiin. Brewmateen kehittelin mallasvaraston tilanteen mukaan reseptin, jossa oli 67% Viking Maltin Vehnää ja loput Pale Alea. Katkerohumalaksi aina luotettava - ja alfahappopitoisuudeltaan korkea - Magnum. Aromina perusjenkit Centennial ja Cascade, joiden lisäksi pakastimesta jämäpussi uusi-seelantilaista Pacific Gemiä. Laskennallisia IBUja kertyi IPA-tasoisesti hieman yli sata. Olen tosin todennut, että laskennallinen katkero ei läheskään aina välttämättä peilaa ainakaan sitä todellista katkeruuden tunnetta. Paikalliselta luomukauppiaalta hain hedelmiä - keittoon solahti limen-, appelsiinin-, veriappelsiinin ja sitruunankuoria. Jokaista hedelmää oli yksi kappale ja heitin kaikki kuoret 17 litran satsiin. Vedin terävällä veitsellä kuoret hedelmistä pois, niin että mukaan tulisi mahdollisimman vähän sitä kuoren sisäpuolista valkoista osaa - se saattaa kuulemma tehdä ei haluttua kitkeryyttä oluen makuun. Hiivana toimi aina luotettava US-05.

Mäskäys meneillään.


Suoritin mäskäyksestä alkaen kaiken grillikodassa. Yhteen käymisastiaan maltaat, kahteen muuhun oluen teossa tarvittava vesi. Mäskäys hoitui makuupussilla vuoratussa käymisastiassa ja keitto sekä mäskäys- ja huuhteluvesien lämmitys tietysti induktiokeittolevyllä. Oli komeaa katsella lätkämatsia ja maistella olutta samalla kun tuli loimusi ja olut valmistui siinä samalla. Huuhtelu ei tosin mennyt aivan nappiin ja sain maltaista irti vähemmän mitä olin ajatellut, tavoittelin 20-litran eräkokoa noin 4,5% vahvuudella, mutta sain vain 17 litraa ja lopulliseksi vahvuudeksi tuli laskennallisesti noin 4,6%. Pistin keittoon kuitenkin kaikki jo valmiiksi mittaamani humalat, joten katkeroa saattaa olla ns. tiukasti.

Viime viikon perjantaina pullotin oluen ja lisäsin jälkikäymiseen sokerin sijaan appelsiininkukkahunajaa. Olut on nyt siis ollut pulloissa noin 6 vuorokautta ja otan sen nyt ensimaistoon, koska en malta odottaa kauempaa. Ensimaistoon tuleva pullo on astian pohjalta pullotettu - se kuuluisa viimeinen pullo, joka harvoin tulee täyteen. Tämä jäi kaulastaan noin viisi senttiä vajaaksi, eli ei paljoa, mutta jäi kuitenkin.. Valitsen yleensä aina tämän "jämäpullon" ensimaistoon, ei sille oikein muutakaan käyttöä ole.

Nyt siis aina niin kutkuttava itsetehdyn oluen ensimaisto - onko kuukauden kestänyt prosessi ja työmäärä ollut turhaa, vai onko olut onnistunut ja maukas?


Pullo suhahtaa pirteästi ja lasiin kaatuu vielä utuista tavaraa. Senhän näki jo pullon ulkopuolelta, ettei näin lyhyessä ajassa ole ehtinyt sen suurempaa kirkastumista tapahtumaan. Pientä vaahtoa muodostuu päälle. Tuoksu on ensialkuun hunajainen... hetken ajattelen, että ehkä jälkikäymiseen käytetty hunaja dominoi nyt liiaksi, mutta ei - kyllä sieltä voimakas aromihumalointi ja appelsiininkuorimaisuuskin nousee hienosti esiin. Maku on tässä vaiheessa vielä enemmän raakile kuin tuoksu. Pehmeää tropiikin hedelmää löytyy alussa, mutta terävän greippinen katkero jyrää sen nopeasti. Loppuveto muodostuu kuivaksi ja voimakkaan katkeraksi - tämä oli hieman odotettavissakin. Kaipaa raikkautta ja runsaampaa hiilihappoisuutta - molempia luvassa kunhan olut jälkikäy kunnolla loppuun ja kypsyy vielä pari viikkoa lisää. Aurinkoinen terassi saattaisi myös nostaa maun uusiin sfääreihin. Palaamme asian pariin myöhemmin uudelleen - tässä vaiheessa varovainen "littipeukku".

2 kommenttia:

  1. Nuo laskennalliset IBUthan on vierteelle. Käymisen aikana 20-30 % IBUista menetetään, koska isoalfahappojen liukoisuus on pH:n laskun takia matalampi.

    Vertasin huvikseen 10 jenkki-DIPAN laskennallista ja mitattua IBU-lukemaa. Laskennalliset IBUt olivat keskimäärin 93 ja mitatut IBUt 73, eli mitattu oli 21 % pienempi kuin laskennallinen, joten osuu tuohon 20-30 % arvioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Minulle ihan uutta tietoa, en ole mennyt sen syvemmälle vielä tällä alueella. Erittäin hyvä tietää.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...