Kansalaisopistolla pitämäni kotiolutkurssin tunnelmia

Tarkoitus oli tällä viikolla kirjoittaa juttu parista jo maistetusta oluesta, mutta ei ole taipunut – on ollut muitakin kiireitä. Olutarvion kirjoittaminen puhtaaksi arviovihkosen kätköistä on muutenkin jotenkin hieman kuivaa puuhaa – helpoiten ja parhaalla fiiliksellä juttu syntyy suoraan tuopin äärestä. Toisaalta olutta nauttiessa tilanne saattaa olla sellainen…

…että läppärin ruudun loiste ja näppäimistön naputus pilaisi tunnelman aika tehokkaasti. Tiistaina saatiin Rauman kansalaisopistolla päätökseen ensimmäinen pitämäni kotiolutkurssi. 16 paikkainen kurssi oli täynnä neljä minuuttia sen jälkeen kun ilmoittautumiset avautuivat – huikea suosio! Tämä viimeinen kurssikerta oli tietysti kaiken kliimaksi ja kurssin kulminaatiopiste – pääsimme maistamaan panemaamme olutta.

Ensimmäisellä kurssikerralla tammikuun lopulla kävimme läpi kotipanimossa tarvittavia välineitä ja sitä mistä niitä kannattaisi lähteä hankkimaan. Tekemäni aineisto mukaili pitkälti tätä aiemmin kirjoittamaani blogijuttua. Lisäksi kävimme panoprosessin pääpiirteet läpi. Heitin pallon kurssilaisille siinä vaiheessa kun aloimme suunnittelemaan kurssioluen reseptiä. Pyysin kaupalliselta puolelta jotain esimerkkiolutta tai tiettyä  tyyliä, josta lähtisimme rakentamaan. Nopeasti ilmoille heitettiinkin ehkä se ilmiselvin vaihtoehto, eli BrewDogin Punk IPA. Päätimme lähteä sitä ”kloonaamaan”. Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan ja kun itsellänikin on APA/IPA-tyylisien tekemisestä reilusti kokemusta, niin valinta sopi minullekin hyvin. Kaivoin netistä valkokankaalle näkyviin kloonireseptin, josta sitten sovelsimme minun laitteistolleni sopivan version BrewMate –ohjelmaan. Myös humalat piti valita oman pakastimeni varastotilanteen mukaan, sillä suunnittelupäivä oli tiistaina ja panopäivä jo saman viikon torstaina. Kloonireseptin Ahtanumia ja Nelson Sauvinia minulla ei ollut, mutta sen sijaan käytimme tässä tyylissä hyvin perinteistä Cascade – Centennial – Simcoe kolmikkoa. Mallaspohja oli ihailtavan simppeli, pelkkää Pale Alea. Hiivoina minulla ei ollut kuin jenkkityylisen neutraalia US-05:sta ja WB-06 vehnäoluthiivaa, joista tähän olueen valikoitui tietysti US-05. Vehnäoluthiivalla lopputulos olisi tietysti saattanut olla varsin mielenkiintoinen…

Toisella kurssikerralla sitten pantiin. Aikaa oli varattu kolme ja puoli tuntia, joka on aika tiukka. Toisaalta siinä olisi ollut puolisen tuntia varaa mennä ylikin, ennen kuin vahtimestari olisi heittänyt meidät pihalle, mutta yliaikaa ei nyt oikeastaan paljoakaan tarvittu. Olimme ensimmäisellä kerralla jo mitanneet maltaat valmiiksi ja itse tulin sen verran aikaisemmin paikalle, että mittasin mäskäysvedet kattilaan sekä pistin mäskäyksessä lämmön ylläpitoon käytetyn uuniin lämpiämään. Kun kurssilaiset tulivat paikalle, laskimme mallaspussin sopivan lämpöiseen veteen – annoin kurssilaisten hoitaa mäskin sekoituksen ja kun lämpötilakin näytti olevan kohdallaan niin laitoimme kattilan uuniin. Mäskäysajan, joka normaalisti on tunti, olimme puristaneet kolmeen varttiin. Mäskäyksen aikana, kuten muissakin prosessivaiheissa, käytiin tekemieni powerpoint slaidien avulla läpi mitä tapahtuu ja mitä missäkin vaiheessa on tärkeää huomioida.

Kolmen vartin mäskäyksen aikana nimittämäni ”humalavastaavat” – miehet, joilla oli kuulemma vahvasta humalasta ihan omakohtaisia kokemuksiakin – saivat hommakseen mitata reseptin mukaiset humalat eri astioihin ja merkitä ne tarkoin. Huuhteluvaiheessakin itse vain ohjeistin ja katsoin päältä, että homma menee niin kuin pitää. Yritin osallistaa kurssilaisia tekemiseen mahdollisimman paljon, ikään kuin alleviivatakseni sitä, ettei tekeminen ole mitenkään vaikeaa. Huuhtelu ja mäskäys, vaikka olikin lyhennettyä mallia, menivät erittäin hyvin, sillä ennen keittoa ominaispainomme oli hieman tavoiteltua korkeampi. Siitä sitten keittämään ja humalavastaavat saivat kunnian kipata ”kukkaa kattilaan” – no käytössämme oli pellettejä, mutta kuitenkin. Humalakupit myös tietysti kiersivät kaikkien nenien alla, kun perehdyimme aisteillamme raaka-aineeseen. Keittoajasta ei voi nipistää, joten keitimme tunnin, jonka jälkeen vierre kaadettiin kattilasta käymisastiaan ja suoritettiin tarvittavat mittaukset. Saimme hieman korvata keiton aikana haihtunutta vettä Rauman raikkaalla hanavedellä, jotta pääsimme tavoiteltuun ominaispainoon ja määrään. Lopuksi vielä käytiin läpi mitä vierteelle tapahtuu kurssin jälkeen, eli puhuimme hiivauksesta, jonka suorittaisin suunnitelmien mukaan vasta kotona. Otin pöntön kotiin terassille jäähtymään ja hiivasin klo. 00.50, kun vierre oli jäähtynyt sopivaan lämpötilaan. Seuraavaan kurssikertaan meillä olikin sitten  lähes kuukauden tauko, jona aikana olut kävi ja kypsyi minulla kotona. Reilu  viikko ennen seuraavaa kertaa raijasin pöntön varovaisesti kansalaisopiston tiloihin kotitalousluokan kaappiin, jotta kuljetuksessa pakostakin astian pohjalta liikkeelle lähteneet hiivat ehtisivät jälleen laskeutua takaisin astian pohjalle.

Kolmannella kurssikerralla sitten pulloteltiin. Kurssilaiset toivat pulloja, joita emme joutuneet sen enempää pesemään – kotiläksyt oli hoidettu erinomaisesti. Siitä sitten mittailemaan jälkikäymissokereita ja desinfioimaan pulloja, korkkeja ja lappoa. Starsanilla tietysti desinfioitiin, eli suihkepulloilla sumutellen vähän joka paikkaan vaan, niin hyvää tulee. Otimme pöntön pinnalta pienen määrän olutta kannuun ja kaadoimme siitä kaikille laseihin maistamista varten. Oluita tehneet tietävät, että tässä vaiheessa tavara maistuu vielä aika paljon ”raaemmalta” kuin mitä lopputulos kylmänä ja hiilihappoineen tulee olemaan. Itse tiesin heti, että oluesta tulisi hyvä, mutta en ole varma ostivatko kaikki kurssilaiset ajatukseni.  Seuraavaksi lapposimme hienosti kirkastuneen oluen toiseen käymisastiaan ja siitä sitten pulloihin. Itse imeskelin ja pitelin lappoa kurssilaisten korkittaessa. Linjasto toimi hienosti ja olut saatiin nopeassa ajassa pulloihin.

Nyt viime tiistaina, kaksi viikkoa pullotuksen jälkeen, oli sitten se kaikkien odottama ensimaisto ja pullojen jako. Hienoista hilpeyttä aiheutti se, että mittasin laseihin desimitalla tarkan määrän, noin yksi desi jokaiselle. Tämä siitä syystä, että kaikille riittäisi kotiin viemisiksi vielä kaksi avaamatontakin pulloa ja kyllähän desistä nyt jo maistaa mistä on kyse. Lopuksi suoritettu pullojen jakaminen ei mitenkään virallisesti kurssiin tai kurssimaksuun sisältynyt, mutta yhdessähän se tehtiin, joten mielestäni on varsin reilua, että lopputuloskin jaetaan tasan. Paikalle ”eksyi” pyynnöstäni myös Marvamedian toimittaja Iiro Lehtonen, joka pääsi itsekin maistolle ja sai vielä pullon kotiinviemisiksikin. Kurssilaisten tunnelmia tarttui lehtiöön, eli kenties näemme vielä paikallismediassa kurssista jotain juttuakin. Lisäksi harjoittelimme hieman BrewMaten käyttöä ja reseptin suunnittelua kun aikaa oli.

Tekemämme Punk IPA klooni oli onnistunut mielestäni hienosti ja kyllä siitä kurssilaisetkin vaikuttivat pitävän. Pulloissa olut oli entisestään kirkastunut ja maistui raikkaan sitrushumalaiselta pale alelta, kuten tällä reseptillä odottaa sopikin. Laatutaso oli tietysti kunnossa. Minulla on tätä ne kaksi omaa pulloani jemmassa, joten oluesta on luvassa ihan ”virallinen” olutarvio tänne blogiinkin.

Kurssi meni siis omasta mielestäni hienosti ja kurssilaisetkin antoivat hyvää palautetta ja kiitosta. Itse haluan kiittää kansalaisopistoa siitä, että tällainen kurssi oli mahdollista järjestää – aihetta ei arasteltu, vaikka olemmekin tekemisissä Suomessa aina niin syntisen maineen omaavan alkoholijuoman parissa. Olut on kulttuuria ja sen valmistaminen ihan normaalia ”ruuanlaittoa”. Haluan kiittää myös aktiivisesti mukana olleita ja osallistuneita kurssilaisia - hauskaa oli!