Olutblogien yhteispostaus: Sinebrychoff Porter

2 kommenttia
 
Muiden olutblogien kanssa sovittiin yhteispostauksesta uuden vuoden aattoon. Kansa äänesti ja olueksi valikoitui klassinen Sinebrychoff Porter.

Yritin hakea juttuun vähän uutta näkökulmaa kaivelemalla olutkirjastostani jotain Porteriin liittyvää artikkelia. Löysinkin varsin mielenkiintoisen jutun, joka on otsikoitu "Boris Orlo - mies joka toi portterin Suomeen". Juttu on julkaistu Olut -lehden numerossa 3/1993 ja sen on kirjoittanut jo edesmennyt suomalaisen olutkirjoittamisen legenda Unto Tikkanen. Juttua ja Sinebrychoffin nettisivuja vertaamalla päästään jonkinlaiseen käsitykseen oluen reseptiikasta. 



Maltaat kerrotaan netissä: Pilsner-, Münchener-, väri- ja ruskeamaltaat. Humaliksi mainitaan Saazer ja "katkerohumalat". Lehtijutussa Orlo mainitsee humalien tulleen osittain Englannista. Saazer tai Saaz on tshekkiläinen, joten sen lisäksi Porterissa lienee jotain brittihumalaa myös. Hiivaksi nettisivut kertovat hiivan olevan samaa, jolla Guinness valmistetaan ja alunperin peräisin Lontoosta, Park Royal -panimosta. Lehtijutussa Orlo kertoo hiivan hankitun "eräiden mutkien kautta Alfred Jörgensenin hiivapankista Tanskasta". Liekö eräät mutkat käyneet sitten Lontoon kautta?

"Halusimme tehdä kansainvälisen tason tuotteen ja onnistuimme siinä nappiin" -Boris Orlo

Olut -lehden numerossa 4/98 hehkutetaan seuraavasti "Portteri on oluiden Rolls-Royce tai viskeihin verrattuna Lagavulin. Niistä poiketen se on nautittavissa jopa naurettavan halpaan hintaan." Tämä pitää edelleen paikkansa, sillä Sinebrychoff Porter on kiistatta yksi Alkon hinta-laatusuhteeltaan parhaista oluista, vaikka hinta onkin noussut. Aiemmin alle 2€ olut maksaa nyt veronkorotusten ja muiden jälkeen 2,45€. Olen maistellut olutta vuosien varrella vähintään pari kertaa vuodessa ja laatu on pysynyt aina korkeana. 


Hieman uudemmasta OlutPosti -lehdestä, 01/2014, löytyy myös Vintagepruuvi, jossa maistellaan vuoden 2006 ja 2013 Porteria. Kolme maistelijaa kommentoivat oluista lyhyesti "ranskalaisin viivoin":

2013 versio:
  • tupakkamaisuutta, tuhkaa, joka häipynyt vanhemmasta
  • myös katkeruutta
  • oikea, tyylinmukainen imperial stout
  • lämmin paahtuneisuus, häviää vanhemmasta
2006 versio:
  • uhkeampi tuoksu; sienimäinen aromi, jäkälää tai muuta metsää
  • makeus tekee oluesta miellyttävän
  • katkero häviää, kun makeus nousee esiin, pieni sieni on pikantti aromi, ikääntyy nätisti

Itse en ole Porterin kellarointia koskaan kokeillut, vaikka se olisi äärimmäisen helppoa ja halpaa. Pari kertaa vuodessa ostaisi pari pulloa eri tuotantoeriä ja säilöisi kellariin. Kellaritilat on kuitenkin jo olemassa ja hyviksi havaittu. Täytyy ottaa asia työn alle. 

Speksit ovat kaikille tutut. Alkoholipitoisuutta 7,2% - onko tyyli sitten Imperial Stout vai Baltic Porter? Aivan sama. Väri musta kuin yö, 300 EBC yksikköä. Katkeruusarvo, 45 EBUa, on lähes kolminkertainen Koffin kolmoseen verrattuna. Päiväys on 12 kuukautta pullotuksesta eteenpäin, joten nyt aukaisemani pullo on pantu 15.9.2015. Porteria valmistetaan ilmeisesti muutama (2-4?) erä vuodessa Sinebrychoffin pienemmillä laitteilla, joilla eräkoko on ilmeisesti noin 50 000 litran luokkaa.

 

Totutun musta olut näyttävän mokkaisella vaahdolla. Tuoksu on voimakas - siinä on kahvimaisen ja suolaisen lakritsaisen maltaan sävyjä, jotka yhdistyvät suklaisuuteen ja hentoon alkoholin nosteeseen. Ainahan tämä on toiminut ja niin toimii nytkin. Tuoksussa kiittelen intensiivisen suolaisuuden ja pehmeän suklaan liittoa - vastakohdat toimivat hienosti yhteen. Maku vaikuttaa kylmänä yksiulotteiselta ja avautuukin kunnolla vasta oluen lämmettyä huoneen, tai tässä tapauksessa kodan lämpöön. Jääkaappikylmänä Porteria ei kannata nauttia. Lämpimänä eteen avautuu kohtuullisen hyvärunkoinen, pehmeän hiilihappoinen, paahtomaltaan, suklaisuuden ja suolaisen lakritsin liitto, jossa on kohtalaisen runsas katkerointikin. Tasapaino on ilman muuta kunnossa ja maistuu maailmanluokan portterilta - Orlon vuonna 1957 kehittämä resepti toimii vielä lähes 60 vuoden ikäisenäkin. Ei tämä edelleen intensiivisin tai moniulotteisin lajinsa edustaja ole, puhutaan sitten imperial stouteista tai balttiporttereista, mutta aina yhtä tyylikäs ja sopusuhtainen. Eikä toki unohdeta sitä lyömätöntä hinta-laatusuhdetta. 

Tämä olut saattaa olla uuden aallon craft beer henkisille maistelijoille vielä tuntematon suuruus. Kenties pulloon ei ole Alkon hyllyllä tartuttu, kun etiketissä lukee Sinebrychoff ja tyylikin on hieman epäseksikäs portteri (eli ei IPA), mutta kannattaa ilman muuta tutustua - isokin panimo osaa kyllä halutessaan, eikä panimon logo ole mikään syy ohittaa ajatonta klassikkoa.

Olutarvio: Hopping Brewsters Plucky Penny

0 kommenttia
 

Plucky Penny

Panimo: Hopping Brewsters, Suomi (Akaa)
Oluttyyli: Bitter
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Päivittelin Ruosniemen Työmies special bitterin arviossani, miten aidon brittifiiliksen tavoittaminen vaikuttaa olevan suomalaisille pienpanimoille vaikeaa. Jutun julkaisun jälkeen sain yhteydenoton Hopping Brewstersin Kimmo Kyllöseltä. Hän halusi lähettää maistettavaksi panimonsa bitterin Plucky Pennyn, johon olivat omasta mielestään onnistuneet tämän mystisen aidon brittifiiliksen taltioimaan. Tyylikkään etiketin omaavassa bitterissä 38 IBUa katkeruutta ja humalalajikkeina Target ja East Kent Goldings. Maltaista ei tietoa ole, mutta uskoisin aitojen brittimaltaiden olevan käytössä. Kyseessä on Hopping Brewstersin ensimmäinen maitokaupoissa myytävä pullote. Lisäksi tuotetta myydään olutravintoloissa,  saatavuutta kannattanee seurailla panimon Facebook-sivuilta



Kirkkaanlainen, kuparinen olut, joka vaahtoaa mukavasti. Vaahto jättää erittäin runsasta pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on kukkean greippinen ja kesäisen niittyinen. Hieman hopeatoffeisen maltaan ja brittihiivan sävyjä siinä taustalla. Ihan aidon bittermäiseltä vaikuttaa - hyvällä raikkaalla tavalla, nyt ei ole marjaisuutta tai muutakaan tunkkaisuutta pelissä. Bitterin pitää olla terävä - hienoa! Maultaan olut on tyylinsä mukainen, sopivan bitteröity, eli runsaan katkeroitu. Humalointi on kukkeaa ja greippistä sortimenttia ja se tulee aidon brittityylisesti kapealla ja suoraviivaisella kaistalla, luoden rapsakan, mutta lyhytkestoisen katkeron. Sopivan kuivakka ja äärimmäisen juotava yleisilme. Mallaspohjassa on paahdetun pähkinäistä otetta, joka nousee parhaiten esiin vasta katkeron puraisun jälkeen loppuliu'un puolella. Suuhun jää mukava maku. Aito brittifiilis on tosiaan tavoitettu ja olut on kokonaisuutena oikein mallikas. Hieno suoritus! 

Yhteenveto

Aidon brittityylinen, äärimmäisen juotava bitter
ARVOSANA: 8+

The Battle of IPA: Kisaoluiden maisto!

1 kommenttia
 
Kotipanovuosi huipentuu veriseen, eikä missään nimessä leikkimieliseen IPA-battleen. Elettiin lokakuuta 2015, kun Haminasta kantautui kutsu taisteluun. Sotahuudon karjaisi Tuopin Ääressä -blogia kirjoittava kokenut kotipanija Arto Halonen, joka uhosi "Itärannikon IPAllaan" jyräävänsä minun "Länsirannikon tykitykseni". 

Reseptiikka hiottiin molempien osapuolien toimesta kuntoon ja reseptit tietysti julkaistiin jo ennen oluiden panemista. Molempien usko omaan tekemiseen oli luja ja näkemys parhaasta IPAsta kiveen hakattu.

Oma reseptini "Hayke's IPA" tästä linkistä.
Arton "Itärannikon Pale Ale" tästä linkistä.

Tiivistettynä omassa IPAssani on ideana tarjota brutaali katkeruus aitoon jenkkiläiseen raikkaaseen 90-luvun West Coast IPA sitrustykitykseen ja vaaleaan maltaisuuteen liitettynä. Kokeilevana elementtinä mukana mäskihumalointi. Arton IPAssa ideana on luoda öljyisempää, pehmeämpää ja mehukkaamman hedelmäistä ns. modernimpaa IPAa, ohramaltaan lisäksi mukana on kaurahiutaleita.

Jännästi olemme käyttäneet lähes samoja humalia - peruslajikkeet Amarillo, Citra ja Centennial löytyvät molempien resepteistä. Artolla on lisäksi katkerohumalointiin käytetty CTZ ja itselläni katkerossa Warrior ja aromipuolella Mosaic sekä isossa roolissa klassinen Cascade.

Arto pani oluensa 10.11.2015 ja minä 11.11.2015. Molemmat pullotimme oluet 3.12.2015, joten oluiden ikäkäyrien voidaan sanoa olevan yhteneväiset - kummallakaan ei ole tuoreusetua, mutta molemmat ovat tuoreutensa kanssa hyvässä vaiheessa. Pullotuksesta on nyt 24 vuorokautta. Jälkikäyminen on jo tapahtunut ja kirkastumistakin näkyy pullojen ulkopuolelta. Jenkkihumaloidulle IPAlle omaan kokemukseen perustuva optimiaikani on 3-4 vko pullossa ja siihen haarukkaan tässäkin heilahdetaan.

Seuraavaksi maistelen oluet rinnakkain ja vertailen kumpi toimii paremmin. Maistoin omaani viimeksi, kun se oli ollut noin 2vko pullossa, eli reilu viikko sitten ja se oli erinomaisen hyvää - rajua ja intensiivistä, tuhannen tonnin voimalla puraisevaa brutaalia tykitystä. Kokemukseen perustuen 2vko kohdalla humalien trooppishedelmäisen öljyinen pehmeys on enemmän läsnä ja 3-4 vko kohdalla sitrushedelmäisyys terävöityy ja osa pehmeydestä jää pois - näin siis omalla prosessillani ainakin. Nyt siis pitäisi olla vielä tiukempaa tavaraa tarjolla, mutta onko se hyvä vai huono asia? Onkohan Arton olut tasapainoisempi ja helpommin juotava kuin omani? Kamppailu on rehti, kotikenttäetu toki on olemassa, mutta mikäli Arton IPA tunnustusta ansaitsee, sitä se myös saa.

Aiaiaiaiai, pullot aukeavat samanaikaisesti ja huoneen täyttää kynttilöiden tuoksujen lisäksi hedelmäisten humalien tuoksu. Hayke's IPA kaatuu kohtalaisen kirkkaana, kultaoranssisena ja runsasvaahtoisena, Arton IPAn ollessa hieman tummempi, utuisempi ja vähävaahtoisempi. Kaura tuo sameutta olueen, joten ulkonäköjen suhteen odotukset menivät odotetusti. Kirkkaampi ulkonäkö monesti tarkoittaa myös terävämpää puraisua, kun ei ole hiivaista sameutta humalien tiellä, mutta miten lie tässä tapauksessa?


Arton IPAn tuoksu on pehmeän karamellimainen ja runsaan hedelmäinen - trooppishedelmäistä, kukkaisen greippistä otetta ja peräti pientä kiivimäistä hapanta purentaa. Ihanan monipuolista ja toimivaa. Hayke's IPAn tuoksu on yksipuolisemman havuinen, hivenen pihkainen ja suoraviivaisen greippinen, jopa hieman mentholimainen. Hiivan käymisaromit ovat itselläni neutraaleja, olut kävi 15-16 asteisessa tilassa US-05 jenkkihiivalla. Artolla brittityylinen S-04 hieman lämpimämmässä käytettynä tuo vielä omaa syvyyttään tuoksun antiin. Omani on peräti lagermaisen neutraali - toki äärimmäisellä humaloinnilla ja sitrusraikkaudella, mutta Arton oluen tuoksu on syvempi ja monipuolisemman hedelmäinen. Molemmat ovat hyviä, mutta on pakko myöntää, että Arton Itärannikon Pale Ale tuoksuu paremmalta - siinä on syvyyttä.

Hayke's IPA on maultaan sitruksinen, pihkaisen öljyisen humaloinnin riemujuhla, joka päättyy pitkäkestoiseen havumetsäiseen katkeruuteen. Runkoa löytyy, mutta terävyys on myös tapissa. Öljyinen humalaisuus tarrautuu kitalakeen greippishavuiseksi kuorrutteeksi, josta ei pääse eroon ennen seuraavaa hörppyä. Voin olla tyytyväinen, ihan kunnon West Coast meininkiähän tämä on. Karamellisuutta ei juuri ole, vaan se maltaisuus mitä siellä tuntuu, on enemmän leipäistä ja yleisilme on lähinnä kuivahkon hapan ja katkera. Arton IPA on pehmeämpi, kaura tuo täyteläisyyttä suutuntumaan, mutta ei tämäkään makea ole. Katkero tuntuu kesyltä oman IPAni jälkimainingeissa. Hedelmäisyydessä on samaa kukkeaa greippisyyttä, mutta syvemmin - hiivan käymisaromien tukemana, jotenkin hieman kiivimäisen purevasti. Tässä tärkeää oppia itselleni siitä, että käymisaromeita tarvitaan IPAssakin - sehän se suurin ero lager- ja ale-hiivojen välillä kuitenkin on, käymisaromit. Ne tuovat syvyyttä, neutraalein ei ole aina paras. Arton IPAn loppuvedossa on hieman mausteisuuttakin. 

Oma IPAni on terävän sitruksinen, loputtoman greippinen ja katkeroitu - kuten tavoittelin. Arton IPA on pehmeämpi, runsaamman hedelmäinen, mutta ei niin terävän katkeroitu. Omani on raikkaampi ja purevampi, mutta Arton olut on juotavampi - siinä ominaisuus, joka ei ole oluita arvioidessa suinkaan se vähäpätöisin. 

Hieman fifty-sixty homma nyt menee Arton IPA on tuoksussa mielestäni edellä, mutta maun puolella omat preferenssini ovat enemmän tiukemman ja terävän raikkauden puolella - olkoonkin, että katkeron kanssa liikutaan äärirajoilla. Ehkä olueni kaipaisi juurikin hieman monipuolisempaa aromikkuutta tarjoavaa hiivaa ja ehkä hieman lämpimämmässä, mutta silti viileässä käytettynä. Nestehiivoihin perehtyminen lienee nyt vaan aloitettava, vaikka ne ovat tyyriimpiä, eivätkä välttämättä niin helposti käytettäviä. Artokin oli toki käyttänyt kuivahiivaa, joten ei sekään huono ole.

Viimeksi olen näin hyvää IPA-tyylistä olutta - mitä nämä molemmat kotitekoiset tarjoavat - maistanut kenties Pub Winstonin Olutfestareilla elokuussa 2015, jolloin samanlaiseen tuoreen humalaiseen raikkauteen ylsi Akaalaisen Hopping Brewstersin Pale Ryeder Aoteroa ja tietysti kotimaan kovin suosikki Maku IPA

En oikein pääse selville oluiden paremmuudesta, mutta kehityskohteita molemmista löytyy. Omani kaipaa ehkä hieman maltillisempaa humalointia ja enemmän käymisaromeita, Arton olut enemmän terävää purentaa, mutta kuitenkin niin, että tuo herkullinen runsaus pysyisi. Harmi, etten keksinyt yrittää mitään 50-50 miksausta maistelun päätteeksi, sillä lopputulos olisi voinut olla toimivakin. Molempien oluet olivat laadullisesti virheettömiä, vaikka jäävihän minä toki toisaalta olen omiani kommentoimaan. Lopputulemana siis hekumallinen maistelu ja hyviä kehityskohteita. 

Mielenkiinnolla odotan Arton oman maistelun lopputulosta, joka julkaistaan Tuopin Ääressa blogissa, kunhan Arto maistolle ehtii. Meidän lisäksi pullot on lähetetty myös IPA-guru Ari "Arde" Juntuselle, jonka maisteluiden tulokset pääsemme lukemaan ensi vuoden alkupuolella.

Olutarvio: Põhjala Cellar Series - Taara Avita!

0 kommenttia
 

Taara Avita!

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 10,8%
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima / BOTW (Loppuunmyyty)

Beers of the World palvelun kautta tilattavana ollut, mutta nyt jo loppuunmyyty virolaisolut saa luvan toimia tapaninpäivän huipentumana. Olut kuuluu Põhjalan Cellar Series -sarjaan, joka on tynnyrikypsytettyjen oluiden sarja. Niinpä tämä Imperial Stout on viettänyt yli 6 kuukautta Martiniquen saaren rommitynnyreissä. Valmistusaineet, kuten panimo ne sivuillaan kertoo:

Malts
Munich Malt, Peated Malt, Cara Pale, Cara 50, Cara 100, Cara 150, Cara 200, Cara 300, Carafa T-2 Special, Chocolate Malt, Oats, Black Malt, Demerara Sugar

Hops
Magnum, Bramling Cross, Cascade, Goldings, Northern Brewer

Paljon on maltaita. Perusmaltaan virkaan on laitettu Munich, joka olen huomannut toimivan hyvin portereissa ja stouteissa. Savumallastakin joukossa ja kauraa. Mielenkiintoista. Oluen nimi tulee vanhasta virolaisesta sotahuudosta ja on suoraan käännettynä Taara Auta! Tällä sitten Taara -jumalaa huudettiin apuun hyökätessä ja muutenkin.


Mustaa olutta, beigevivahteisella vaahdolla. Osittain isokuplainen vaahto laskeutuu melko nopeasti, jääden tiiviksi puolen sentin kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa on rommia ja rusinaisuutta, sekä nokipannukahvia ja vaniljaista tammipuuta. Sellaista liköörikonvehtimaista suklaisuuttakin nousee, samoin kuin alkoholin hehkuvaa voimakkuutta. Sellainen tietty ison oluen voimakkuus ja tarvittava intensiteetti tuoksusta löytyy, joten hyvältä vaikuttaa. Maku alkaa ruokosokerisen makeana ja runsaan maltaisena, mutta vahvuus ja tynnyrikypsytyksen tuoma tiukka rommimainen potkaisu pyyhkäisevät kokonaisuuden hyvään balanssiin. Suolaista lakritsaisuutta keskivaiheilla ja lopussa savuakin. Katkeruutta on myös kohtuudella vankkaa runkoa tasapainottamassa. Onpas hyvää. Konvehtimaisuudesta rommimaisuuteen ja makeudesta suolaisuuteen. Alkoholi lämmittää rinnassa. Suutuntuma on runsas ja pehmeähkö. Hitaasti nautittava, maukas ja miellyttävä olut kiireettömälle nautiskelijalle.

Yhteenveto

Toimiva rommitynnyrikypsytys.
ARVOSANA: 9

Alkon jouluoluet 2015: Ørbæk Bryggeri Kors Øøll

0 kommenttia
 

Kors Øøll

Panimo: Ørbæk Bryggeri, Tanska
Oluttyyli: Perinteinen ale
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alko (8,69€ / 0,75l)

Tanskalaisen luomupanimon jouluolut tulee tyylikkääseen 0,75-litraiseen puteliin pakattuna. Hinta isolle potulle vielä kipukynnyksen rajoissa. Raaka-aineina: Pilsner-, karamelli- ja paahtomaltaat, Hallertau-humalat, vesi. Lisäksi ruokosokeri, sitruunamelissa ja sahrami. Mielenkiintoisia mausteita belgihiivalla käytetyssä oluessa. Jotain tarinaakin nimeen ja etiketin symboliin löytyy, mutta niiden taustoihin ei nyt jouda perehtymään. 


Punertavan jouluinen olut on vaahdoltaan maltillinen. Tuoksussa on makeahkon karamellista, hieman limppuisen leipäistä maltaisuutta sekä belgihiivaista hedelmäisyyttä pirteällä mausteisuudella höystettynä. Sitruunaruohoisuutta tai jotain vastaavaa jännästi erilaista osiota on mukana, hyvällä tavalla. Maku on hieman makea ja kevyen mausteinen - jälleen jännää sitruunamehuista nostetta muuten melko raskaankin rungon lomassa. Makeus ja mausteinen kuivuus kontraavat toisensa nätisti ja olut on miellyttävän helposti makusteltavissa. Skottilaisen cheddarin kanssa mennään heti korkeampiin sfääreihin, upeaa. Jättää hyvän maun ja fiiliksen. Toisaalta raikas, mutta välillä raskas. Toisaalta makea, mutta kuitenkin kuiva - kokonaisuus pelittää hyvin. Kokonaisuutena varsin juhlava pottu!

Yhteenveto

Monipuolinen, jännästi erilainen
ARVOSANA: 9-/10

Alkon jouluoluet 2015: Shepherd Neame Double Stout

0 kommenttia
 

Shepherd Neame Double Stout

Panimo: Shepherd Neame, Englanti
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (3,97€ / 0,5l)

Tämä ei ole varsinainen joulun kausiolut, vaikka se Alkoon sellaisena nyt tulikin. Peribrittiläistä perusstoutia pitäisi olla. Resepti on ilmeisesti kaivettu jostain vuonna 1698 perustetun panimon arkistoista ja takaetiketin mukaan valmistettukin Ison-Britannian ainoilla vielä käytössä olevilla puisilla mäskäimillä. Skottilaisella Traquairillakin tosin käsittääkseni moiset puiset vehkeet on, mutta samapa tuo - ei nyt aleta saivartelemaan, vaan pyritään nauttimaan oluesta. Raaka-aineina tässä pale-, kristalli- ja paahtomaltaat, suklaamaltaat ja ruskeat maltaat. Admiral-humalat ja porakaivovesi.

 
Tummanruskea, miltei musta olut beigellä vaahtokukalla. Vaahto kestää pitkään. Tuoksu on Shepherd Neamelle hyvin tyypillinen - kuin "tumma spitfire", eli Neamen tuttu puumainen, pähkinäinen ja brittihumalan kukkea aromi tästäkin löytyy, mutta nyt suklaisen ja kahvipapumaisen paahteen ympäröimänä. Tyylikästä meininkiä Neamen tyyliin, tuoksun perusteella sain sitä, mitä oletinkin saavani. Miellyttävä tuoksu. Maku on hyvä, peräti erinomainen. Alussa suklaisuutta ja pehmeää paahteisuutta, kunnes loppuvedossa katkero siivittää kuivan kahvimaiseen jälkimakuun. Tasapainoinen ja loppuun asti hiotun oloinen reseptiikka. Neamen tuttu "puumainen brittipähkinäisyys" on maussakin vahvasti läsnä, joten panimon fanit eivät taatusti tule pettymään. Toimii hyvin yhteen skottilaisen vintage cheddarin kanssa. Maistamisen jälkeen olut on parempi mitä etukäteen odotin, kaikki vaan toimii niin hyvin, että olut on todella nautittava. Siis kerrassaan miellyttävä juotava.

Yhteenveto

Maukas ja miellyttävä stout
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Svartå Pale Ale

0 kommenttia
 

Svartå Pale Ale

Panimo: Svartå Bryggeri / Mustion Panimo, Suomi (Mustio)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Deli Baker's, Lohja)

Nyt maistossa Chinookilla ja Cascadella humaloitu Pale Ale Mustion Panimolta, eli Svartå Bryggeriltä. Panimo on yksi monista tänä vuonna toimintansa aloittaneista pienpanimoista Suomessa ja sijaitsee Mustiossa, Etelä-Suomen läänissä Lohjan läheisyydessä. Maistoin viime viikolla saman panimon Amber Alea, joka oli oikein hyvä. Tässä päiväys jo 27.1.2016, eli ikää saattaa olla jo joitakin kuukausia. Maistetaanpa miten uppoaa. 




 

Oranssihtava, väriltään amberiin päin kallellaan oleva olut. Vaahto on osin suurikuplaista ja jättää mukavat pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on tutun sitrushedelmäinen, karamellisen toffeemaisen mallaspohjan tukiessa taustalla. Hyvä raikkaus ja puhtaus, ei tunnu vielä mitenkään ikälopulta. Ei tietysti kovin omaperäistä, mutta hyvää ja laadukasta perustekemistä kuitenkin. Maku on myös hieman karamellisen maltainen ja raikkaan sitrushedelmäisesti humaloitu. Loppuveto kuivuu mukavasti purevan katkeron voimasta miellyttävästi. Hyvä ja laadukas olut. Tuoreemmassa olisi luultavasti vielä hedelmäisempi ote. Toimii!

Yhteenveto

Laadukas perus Pale Ale.
ARVOSANA: 8

Täydellisen IPAn metsästys osa X: Ensimaistossa IPA-battle olueni Hayke's IPA

1 kommenttia
 
Suuresti oluentekijänä ja ihmisenä arvostamani Tuopin Ääressä -blogisti Arto Halonen haastoi minut IPA-battleen, jossa otetaan siis miehestä mittaa kotitekoisen IPAn merkeissä. Arto teki oman kaurahiutaleilla höystetyn "East Coast" versiointinsa ja minä taasen oman perinteisen "West Coast" versiointini, joskin tällä kertaa mm. mäski- ja ensivierrehumaloinnilla.

Olueni tarkka resepti ja idea löytyy näistä linkeistä: 

Panin olueni 11.11 ja pullotin 3.12, nyt se on ollut pullossa siis 16 vuorokautta, joka on melko lähellä optimia. Mielestäni kuivahumaloitu jenkkityylinen IPA on parhaimmillaan 3-4 vko pullotuksesta - näin siis kotioluen ollessa kyseessä, jolloin olut vaatii tietyn ajan kirkastuakseen ja jälkikäydäkseen. Kaupallinen puoli on sitten asia erikseen. 

Tähän IPAan meni aivan tolkuton määrä humalapellettejä, eikä tällaisen tekeminen kotonakaan mitenkään järin kustannustehokasta ole - litrahinta jäi raaka-aineiden osalta noin 2 euroon per litra. Kaupasta ostettuun verrattuna tavara on kuitenkin siis silti halpaa kuin saippua. 

Mun IPA, eli Hayke's IPA, kävi 15-16 asteessa yläkerran vanhassa suihkukomerossa, jossa on siis näin talvisin melko ihanteellinen käymislämpötila tämäntyylisille oluille. Kenties alhaisesta käymislämpötilasta tai sitten mallasprofiilista, jossa oli 5% karamellimallasta (Cara Pale) johtuen, loppuominaispaino oli aiemmin tekemiäni hieman korkeampi. Aiemmin ollaan menty niinkin alas kuin 1.008, mutta nyt loppupaino oli 1.012. Se on kaiketi ihan hyvä tämä tyylisiin. Humalaa on ainakin niin perkeleesti, että runkoakin tarvitaan balanssia varten. 

Pullotettaessa otettu maistiainen vaikutti oikein hyvältä, joten odotukset ovat melko korkealla nyt. Ei kai siinä muuta kuin siirrytään kutkuttavan ensimaiston pariin!




Pullo suhahtaa avattaessa, eli jälkikäyminen on edennyt toivotunlaisesti. Lasiin kaatuu vaalean kultaoranssia, melko hyvin kirkastunutta olutta. Vaahto on keskiverto. Tuoksu syöksyy lasista ulos mahtavalla intensiteetillä. Citraa niin jumalattoman trooppishedelmäisesti ja lisäksi toki tuhdisti pihkaa ja havuja. Perinteisiä IPAn aromeita öljyisen humalaisesti, tuoreena ja erittäin voimakkaasti. Tässä on kyllä iskevä tuoksu, voimakkaampi kuin koskaan aiemmin. Maku on kuivahko ja brutaalin katkera. Runkoakin on, mutta se tuntuu täyteläisyytenä ennemmin kuin makeutena. Aiempaa korkeampi ominaispaino tuntuu toimivan juuri oikein, vaikka en sitä siis reseptillä hakenutkaan - tuurilla ne laivatkin seilaa. Tuoksun voima vetää ajoittain jopa mentholisen mäntyisen puolelle, mutta trooppishedelmäinen sivuvire takaa toimivuuden karun tykityksen keskellä. Maussa katkero alkaa heti tiukasti ja jää kielelle pitkäksi aikaa. Käytin tässä katkerohumalana jenkkiläistä Warrioria aiemman Magnumin sijaan ja se puree kyllä tiukemmin. Alfa-hapot ovat suunnilleen samoissa, mutta aistimus on erilainen. Melko fantastista kamaa. Mallasrunkoon olen erittäin tyytyväinen, samoin katkeroon. Hedelmäisyys on samalla tasolla kuin aiemminkin, joten kai sekin hyvä on. Referenssinä toiminut Swami's IPA tuntui kyllä kesällä tasapainoisemmalta kuin tämä, mutta toisaalta se oli nauttimishetkellä jo 4kk ikäinenkin. Katkero vyöryy kyllä todella voimakkaasti ja valtaa paletin heti alkuvaiheessa. Runko sinnittelee mukana ja pihkaisen öljyinen humalaveto tiivistyy jälkimaussa greippiseen jyystöön. Tiukkaa meininkiä, juuri sitä mitä kesällä halusin - mutta onko tämä sellaista jota haluan nyt? En osaa sanoa. Välillä tuntuu jopa liian rajulta, liian intensiiviseltä. Kovaa kamaa on, katsotaan miten kehittyy aikojen saatossa.

Olutarvio: Svartå Amber Ale

0 kommenttia
 

Svartå Amber Ale

Panimo: Svartå Bryggeri / Mustion Panimo, Suomi (Mustio)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Deli Baker's, Lohja)

Tämän vuoden kesäkuussa toimintansa aloittanut Mustion Panimo on Suomen uusimpia ja pienimpiä - vuosituotannoksi ennustetaan vain noin 15 000 litraa. Ensimmäiset pullotteet valmistuivat heinä- ja elokuun taitteessa. Yövyimme toissa viikonloppuna Lohjalla Kirkniemessä ystävien tykönä. Nyt kun tsekkailen tässä Mustion Panimon sijaintia, niin tajuan, että se on vain noin 10 kilometrin päässä majapaikastamme. Panimo sijaitsee Mustion Linnan läheisyydessä ja alueella vaikuttaa olevan paljon mielenkiintoista nähtävää - täytynee vierailla paikalla joskus kun taas Lohjalle mennään.

Panimon Amber Alesta ei muita speksejä löydy kuin vahvuus, joka on 4,5%. Päiväys on merkattu etikettiin tussilla vedetyin viivoin ja se on 27.4.2016. Jälleen kutkuttava hetki maistaa uuden panimon olutta ensimmäistä kertaa.

  
Utuinen, punertavan oranssi olut, joka vaahtoaa mukavan runsaasti. Pieni kerros vaahtoa kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on mukavan karamellimaltainen, hieman toffeinen ja pehmeän hedelmäisen humalainen - sellaista kypsää eksoottista otetta ja hieman myös hiivan hedelmäisiä käymisestereitä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, ollen miellyttävän maukas, pehmeän maltainen ja mukavan terävästi humaloitu. Puraisua on ja aromipuoltakin, mutta tasapainoisesti yhdessä maltaisuuden kanssa. Hyvä suutuntuma maitokauppaoluelle, erittäin juotava. Erinomainen laatutaso ja raikkaus - aromit tulevat puhtaina ja selkeinä esiin ja olut tuntuu tuoreelta. Panimo jättää heti ensimaistolla hyvän maun suuhun!

Yhteenveto

Miellyttävän maltainen, silti raikas
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Mathildedalin La Mer

0 kommenttia
 

La Mer

Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo, Suomi (Mathildedal)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Lohja, Deli Baker's)

Roudasin Lohjan Deli Baker'sista Raumalle tällaisen itselleni uuden oluttuttavuuden, vain huomatakseni parin päivän päästä, että olisihan niitä Raumallakin Ruokapuoti Lumossa ollut. Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin voinut ottaa Deli Baker'sista jotain muuta mielenkiintoista tilalle, mutta samapa tuo - ei olut maailmasta juomalla lopu. 

Mathildedalin Kyläpanimo on perustettu vuonna 2014 ja toimintaa pyörittää kyläläinen / oluenpanija Tuomo Holm. Meininki on somesta seurattuna vaikuttanut mukavan maanläheiseltä, sellaiselta, että tällainen pienen kaupungin junttikin siitä jotain ymmärtää ja voi siihen samaistua. En ole panimon omaa olutta aiemmin maistanut, mutta Rekolan Panimon kanssa yhdessä valmistetut Luomu Rölssi ja Musta Valssi on tullut maistettua ja hyväksi havaittua. 

La Mer on tyyliltään American Pale Ale eli APA, vahvuutta 4,3%. Oluen nimestä kerrotaan panimon kotisivuilla: "Oluen nimi ja etiketin kuva juontavat juurensa Mathildedalin kylän uimarannalla olevasta kyltistä – kylän rantoja hyväilee La Mer Baltique." 


Kirkas, kultaisen oranssinen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto jättää isokuplaista pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on kesäisen kukkaniittyinen, greippimäinen ja raikkaan hedelmäinen - oikein miellyttävä. Puhdas, raikas ja terävä meininki. Maku on melko napakan katkeroitu, greippimäinen ja kukkainen. Kukkaisuutta on oikeastaan hedelmäisyyttä enemmän, mikä on virkistävä poikkeus nykyisestä valtavirrasta. Ajoittain maku menee hieman saippuaisen puolelle ja runko on tietysti vahvuuskin huomioon ottaen kevyt, eli aivan huippuoluen statukseen tämä ei nouse, mutta miellyttävää juotavaa tämä kyllä on. Kevyt, kuivahko ja raikas ale. Hyvä ensikosketus kyläpanimon tuotteisiin.

Yhteenveto

Perushyvä rapsakan raikas olut.
ARVOSANA: 8

Reittaus-TV: Oluella Hayken kanssa 11.12.2015

0 kommenttia
 
 
Tällä kertaa kodassa vastaillaan yleisökysymyksiin, samalla kun West Charkin hirvimakkarat ja vehnäoluessa kuullotettu hapankaali valmistuu. Maistossa oman kotipanimon Savuvehnä ja Jurdi Amber Ale.

Vastauksia mm. kuvauskalustoon, blogin lukumääriin ja bonuksena elämän tarkoitukseen (pitihän sitäkin jonkun kysyä).

Yhdessä välissä kuva pikselöityy, en osaa sanoa miksi...
  

Olutarvio: Top Fuel Hoplite Pale Ale

0 kommenttia
 

Hoplite Pale Ale

Panimo: Top Fuel Beer Company, Suomi (Lohja)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Deli Baker's, Lohja)

Lohjalla vuonna 2014 perustettu Top Fuel Beer Company on minulle jälleen uusi suomalainen pienpanimo, jolta pääsen olutta maistamaan. Nämä on aina merkittäviä hetkiä - ensimmäinen tutustuminen uuteen toimijaan. Hoplite Pale Ale keikkuu maagisella pahuuden rajalla, eli omaa 4,7% vahvuuden. Katkeroita 55 IBU, joka on tuntuvasti kevyeen olueen. Panimon kotisivuilla kerrotaan hienosti jokaisesta erästä pullotuspäivä ja tämän oluen kohdalla myös erään käytetyt humalat. Oma pulloni on erää A9 ja pullotettu 10.11.2015. Eli se on ollut pullossa nyt aika tarkkaan kuukauden verran. Humalina tässä erässä Magnum, Cascade, Columbus ja Simcoe. Aiemmissa on joissakin ollut näemmä vielä lisäksi Ahtanumiakin tai sitten vain kahta aromihumalaa katkerohumalana käytetyn Magnumin lisäksi. Tällainen pieni vaihtelu on käsittääkseni ihan yleistä muillakin pienpanimoilla eikä sen vaikutus makuun ole niin suuri kun saattaisi olettaa.
 

Tummemman oranssinen, utuinen olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti, mutta jättää erittäin tiheää pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on pihkaisen öljyinen, greippimäinen - siihen asti menee hyvin, mutta tuoksussa on myös liuotinmaisia ja kumimaisia vivahteita, jotka menevät selvästi virhearomien puolelle. Liuotinmaisuutta, joka muistuttaa lähinnä kynsilakanpoistoainetta, on myös maussa. Pilalla. Paska säkä, mutta minkäs teet - ei pisteitä.  

En siis saanut kovin hyvää ensivaikutelmaa tästä panimosta. Laatuvirhe on niin ilmeinen, ettei erää olisi saanut ylipäätään laskea myyntiin, ellei kyse sitten ole yksittäisestä pulloviasta. Asiakkaan luottamus panimoon on sellainen, että sitä joko on tai ei, ja jos sen menettää, niin sitä on vaikea saada takaisin.

Yhteenveto

Pilalla.
ARVOSANA: -

Alkon jouluoluet 2015: Zoller-Hof Donator

0 kommenttia
 

Donator

Panimo: Brauerei Zoller-Hof, Saksa
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (3,38€ / 0,33l)

Alkon jouluolutvalikoiman halvimmasta päästä löytyy tämä 8,5% vaalea doppelbock. Valmistajana Suomessa aiemmin täysin tuntematon Zoller-Hof, joka löytyy Sigmaringenin pikkukaupungista Etelä-Saksasta. Alkon sivuilla mainitaan, että olutta kypsytettäisiin noin vuoden verran ennen myyntiä. Maltaina paikalliset ohramaltaat ja suklaamaltaat. Humalina Hallertau, Magnum, Polaris ja Tettnanger Perle. Olut lienee uudehko tulokas panimon repertuaarissa, sillä sitä ei ole ehditty päivittää vielä panimon omille kotisivuillekaan. 


Kultaoranssi, viskositeetiltaan paksu ja vaahdoltaan vähäinen olut. Tuoksu on sokerisen maltainen, hunajainen ja lämpimän alkoholimainen. Tuntuma on tuhti, mutta voimakkuus paistaa silti läpi. Maku on tuoksun tavoin makeahko, pyöreän pehmeä, hieman hunajainen ja alkoholinen. Hyvä maltaisuus, mutta kyllähän vahvuus tuntuu hieman turhan lämpimänä maussakin. Lasin loppua kohti tunnelma kohenee ja hunajaisuus korostuu. Saksalaistyylistä kukkaisuuttakin koetaan. Ensituntumalta lähes tyrmäsin, mutta fiilinki tosiaankin paranee oluen lämmetessä ja vahvuuskin alkaa sulautumaan kokonaisuuteen. Erittäin tuhti, hieman turhan lämmittävä, mutta maukaskin.

Yhteenveto

Tuhti ja lämmittävä
ARVOSANA: 8-

Kotiolutta: J #27 Summer Pale Ale

0 kommenttia
 
Isoveljen espoolaisyksiön viimeisintä minulle kulkeutunutta satsia nyt maistossa. Kyseessä on Pale Ale ja single hoppina, eli vain yhdellä humalalajikkeella humaloituna. Nimensä mukaisesti tässä oluessa tuo humalajike on Summer, joka tulee Australiasta. Itselleni tämä on hieman tuntemattomampi lajike, en ole sitä vielä omissa oluissani käyttänyt ja ainut kaupallinen, jossa tiedostan sitä maistaneeni on Beer Hunter'sin ja Ruosniemen kollaboraatiopano Kesäderby parin vuoden takaa.

Speksit:
#27 Summer pale ale (~4,7 % abv - maagisella pahuuden rajalla)
Pantu 18.10. ja pullotettu 5.11.
Hiiva: US-05
Maltaat: Pale ale, pilsner, vehnä, carapils, cara pale ja crystal 100ebc (ihan vaan koska pussinpohjat)
Humalat: Summer


Hyvä kirkkaus ja kaunis väri sekä höttöisen kumpuileva ja kestävä vaahto. Vehnä vaikuttanee vaahdon koostumukseen. Oikein herkullisen näköinen. Tuoksu on miellyttävästi mandariinimaisen ja kukkaisen aromikas sekä hunajamelonimainen ja pehmeän persikkainen. Maltaisuutta hieman leipäisenä taustavoimissa. Hyvä raikkaus. Single hopiksi mukavan monipuolisen tuntuinen. Mielenkiintoinen humalalajike tämä australialainen. Maku on myös mainion raikas. Runko on sopivan kepeä ja juotavuus on erinomaisella tasolla. Katkeruutta sopivan tasapainoisesti. IPAan kaipasin hieman lisää, mutta tähän kepeärunkoisempaan olueen tasapaino taas sopii. Tällaiseen ei överiyttä tarvita. Hyvä kukkainen aromikkuus ja jonkinlaista pientä mausteisuutta sekä edelleen tuoksussakin hurmannutta hunajamelonimaisuutta. Olut on käynyt puhtaasti ja sopivassa lämpötilassa - sen tietää siitä, kun humalan aromi tulee näin kauniisti esiin. Jälkimaussa edelleen hieman mausteista hedelmäisyyttä. Omanlaisensa maku tällä humalalla, eikä ollenkaan huono. Kesäinen toki, kuten nimikin antaa olettaa. Oikein mainio janojuoma!

Rinnakkainvertailu: Pyynikin Vahvaportteri 2014 ja 2015 versiot

0 kommenttia
 
Viime perjantaina vertailin kahta eri-ikäistä Plevnan Siperiaa ja nyt toinen tumma ja palkittu tamperelaisolut, Pyynikin Vahvaportteri, pääsee vastaavaan vertailuun. Vahvaportteri palkittiin viime vuonna Berliinissä Global Craft Beer Award -kilpailussa kultamitalilla porter- / brown porter sarjassa.

2014 vuoden versiota sain muutaman pullon Pyynikin Olutmestarilta Tuomas Pereltä aika tarkalleen vuosi sitten, kun olimme Ruokapuoti Lumon Tero Suhosen kanssa valmistamassa Pyynikillä Testowitiä. Suuret kiitokset Tuomakselle oluista. Alkon tilausvalikoimaan kuuluva tuoreempi versiointi tuli ihan sattumalta vastaan toissa viikolla Rauman Citymarketin Alkossa, jonne sitä oli otettu ihan hyllytuotteeksi.

Oluiden etiketeissä mainitut speksit ovat yhtenevät, vahvuutta molemmissa 7,5% ja katkeruutta 38 IBUa. Olut on sama, mutta etiketti sen sijaan on hieman muuttunut, ja parempaan suuntaan. Oluen nimi on uudemmassa versiossa isommalla punaisella fontilla paremmin näkyvissä.

Kuvissa uudempi olut on aina vasemmalla ja vanhempi oikealla.



Ulkonäöltään hyvinkin yhteneväiset tummanruskeina, miltei mustina oluina. Vanhemman vaahto on hieman mokkavivahteisempi ja tiheäkuplaisempi. Vaahdot kestävät laseissa yhtä pitkään.

Tuoreemman version tuoksussa on maanläheistä turpeisuutta, hedelmäistä brittityylistä käymisesterisyyttä, pehmeän kermaista kahvimaisuutta ja sellaista tiettyä lempeää, nauttijan otteeseensa kietovaa runsautta, jota on vaikea selittää. Tällä oluella on aina ollut tämä tietynlainen huippuoluen aura, joka tuntuu edelleen jatkuvan. Vanhemmassa versiossa on pitkälti samat piirteet, mutta se on selvästi lakritsaisempi ja tiivistyneemmän paahteinen. Suklaisuus nousee paremmin esiin kuin tuoreemmassa. Tuoreempi on jotenkin runsaamman oloinen, ikään kuin pullossa vietetty aika olisi syönyt tuoksun reunoilta sitä kiehtovaa vaikeasti selitettävää runsautta ja tiivistänyt sen vahvemmaksi, mutta yksiulotteisemmaksi paahteisuudeksi. Tuoksujen eroavaisuudet eivät kuitenkaan ole läheskään niin dramaattisesti erilaiset kuin viime viikon Siperioissa - nämä tunnistaa sentään vaivatta samaksi olueksi. Toki ikäerokin on vuoden verran pienempi.

Uudempi versio on suussa täyteläinen, pehmeä ja runsas. Lopussa katkero tasapainottaa hyvin. Makupaletissa vilahtelee paahteisuutta, konvehtimaista suklaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja hentoa savuisuuttakin. Oikein miellyttävää siemailtavaa. Uudemman rinnalla vanhempi on suutuntumaltaan hieman kevyempi, silti varsin täyteläinen. Maku on lakritsaisempi ja suklaisempi, mutta ei niin hedelmäinen. Loppuvedossa mukaan tulee kahvimaisuuttakin, jota ei tuoreemmassa liiemmin havaitse. Jälkimaussa on sama suuhun pyörimään jäävä katkerointi ja hento savuisuus. Tuoksun tavoin maussakin tuore on moniulotteisempi, kun vanhemmassa aika tuntuu tiivistäneen pakettia voimistaen maltaan paahteisia ja suklaisia piirteitä, mutta vieden pois joitakin elementtejä maun runsaudesta. Vanhemman lakritsin ja suklaan yhdistelmä toimii omaan makuuni hiukan paremmin, mutta erot ovat marginaalisia. Molemmat maistuvat aivan erinomaisilta. 



Uudemman tuoksu valloitti, mutta maussa vanhempi kiilaa hieman edelle. Tasapäinen vertailu ja vaikka vanhemmassa on päiväyskin jo paukkunut, niin sehän ei näin vahvalle pullokäyvälle oluelle tarkoita vielä välitöntä pilaantumista, vaan miltei päinvastoin. Se tarra nyt vaan on lätkäistävä siihen ja joku päiväyshän siihen on pakko laittaa.

Hieno olut on kyseessä, ei siitä mihinkään pääse. Kaksi pulloa Olutmestari Peren tarjoamaa vanhempaa versiota jäi vielä kellariin odottelemaan mahdollisia tulevia rinnakkainvertailuja tässä vuosien saatossa. 

Lopuksi on vielä koitettava, mitä tapahtuu jos yhdistän hieman alle puolillaan olevat lasilliset ja nautin uudemman ja vanhemman sekoitusta. Blendauksen tuoksussa on enemmän uudemman versioinnin turvemaisuutta ja sitä pehmeyttä. Maku on suklainen, peräti kermaliköörimäisen konvehtimainen ja kuitenkin tarvittavan särmikkäästi humaloitu. Sainkohan nyt parhaat puolet molemmista, vai olenko muuten vaan iloinen, että olen päässyt jälleen maukkaiden oluiden makustelupuuhiin?

Olutarvio: Laitilan Pale Ale

0 kommenttia
 

Laitilan Pale Ale

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 3,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Rauma, 1,99€/0,44l)

Laitilan uutuusolut tulee poikkeuksellisessa 0,44-litraisessa tölkissä. Vahvuutta vain 3,5% ja aromihumalat Cascade ja Equinox muodikkaasti tölkkiin painettuna. Nämä humalalajikkeethan ovat jo pitkään olleet tulossa pakkauksiin, hieman samalla tavalla kuin rypäleet ovat viineissä. Tölkin päiväys on näinkin kevyelle oluelle aika roisisti vuodeksi eteenpäin, 22.11.2016, mutta onpahan ainakin tuoretta nyt. 

 
Panimon kotisivut kertovat:
"Laitilan Pale Ale on session ale -tyyppiseksi olueksi poikkeuksellisen täyteläinen ja tukevasti humaloitu suodattamaton täysmallasolut. Mäskäys jättää vierteeseen paljon käymiskelvottomia sokereita, jolloin oluen runko jää sopivan tukevaksi. Karamellimaltaat ja runsaasti flavoreita tuottava hiiva tuovat makuun hedelmäisyyttä ja makeutta. Amerikkalaistyyliin toteutetussa humaloinnissa hallitsee Equinox-humalan trooppisten hedelmien aromi."
Raaka-aineiksi mainitaan: Vesi, OHRAmallas (Pilsner, Cara Pale, Carared), humala (Columbus, Equinox, Cascade), hiiva. Katkeron ilmaisevia IBU-yksiköitä peräti 50. 


Suodattamaton tosiaan, nyt muutakin kuin mainoslauseissa, nimittäin lasiin kaatuu sameaa olutta. Vaahto kestää kotvasen, mutta katoaa sitten jättäen jälkeensä vain pieniä vaahtolauttoja nesteen pinnalle. Tuoksu on saippuaisen sitrusmainen, hieman havuinen ja kevyesti hiivaleipäisen hapan. Sameus syö tietysti terävimmän raikkauden. Maku on terävän katkera ja runkoakin on hyvin 3,5% olueksi. Sitrusmaisuus on hieman saippuaista. Greippinen happamuus yhdistyy hiivan mausteiseen happamuuteen ja yleisilme muodostuu kuivahkon happaman katkeroiseksi. Humalan aromit pääsisivät puhtaammin esiin jos ei hiivaisuus olisi näin korostunut, mutta toisaalta hiiva runsauttaa suutuntumaa, eikä olut nyt tunnu rungoltaan 3,5% vahvuiselta. Hiukan sekavat tunnelmat, periaatteessa ihan OK, mutta ei nyt varsinaisesti houkuttele ostamaan uudelleen.

Yhteenveto

Samea, terävä ja kuivakan katkera
ARVOSANA: 7-

Alkon jouluoluet 2015: Nøgne Ø God Jul

4 kommenttia
 

God Jul

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: American Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (6,97€ / 0,5l)

Tämä norjalaisen Nøgne Ø:n jouluolut valittiin tänään Olutoppaan marraskuun 2015 kuukauden olueksi, joten lienee paikallaan täräyttää reittausvihkoon noin viikko sitten tallennettu arvio tiskiin. Panimon oluita on tullut tässä viime kuukausien aikana reitattua muitakin, kun veljeni Timon onnistui roudata panimovierailulta mukaan saamansa India Pale Ale ja Double IPA #500 minulle tänne Raumalle. Aiemmin kesällä kaivelin kellaristani myös yli 5v ikäisen #100:n, joka sekin oli vielä timanttisessa iskussa. 

Nämä aiemmat maistelut olivat tietysti boostanneet tämänkin oluen odotusarvot pilviin, mutta ihan hienostihan se niihin vastasi. Alkon sivuilla on pieniä outouksia oluen raaka-aineisiin liittyen, siellä on nimittäin aivan eri matskut kuin panimon kotisivuilla...

Alko kertoo:
Maris Otter-, ruis-, special b- ja turvesavustetut maltaat, paahto- ja kahvimaltaat, melanoidmaltaat. Humalina Cascade, Columbus ja Bobek.

Panimo kertoo: 
Lager, Munich, caramel, black, and chocolate malt; Chinook, Columbus, and Centennial hops; English ale yeast,  and our local Grimstad water.

Maahantuoja toimittaa raaka-ainetiedot Alkolle, joten Alkoa ei tästä voi syyttää. Joko Alkolle on lipsahtanut väärät tiedot tai sitten resepti on elänyt ja panimon kotisivut päivittämättä. 

 
Tummanruskea, melko runsasvaahtoinen olut. Hyvältä näyttää IPA-lasissa, kuten aina. Tuoksu on paahteinen, hieman toffeemaisen pähkinäinen ja runsaan humaloinnin johdosta pihkaisen havuinen - greippiäkin löytyy. Mallasta on tonneittain, mutta aromipuolellakin tykitetään. Suussa olut on täyteläinen ja ei kovin voimakkaan, mutta pitkäkestoisen katkera. Maussa on paahteisuutta, pähkinäisyyttä, pihkaa ja greippiä. Pähkinäisyys antaa itselleni mukavia brittiviboja ja maltaisuudessa tuntuu muutenkin olevan ns. "kerroksia" vaikka muille jakaa - välillä paahdetta, välillä suklaata, välillä kahviakin. Mausteita ei ole käytetty, mutta anismaisuutta nousee ilmeisesti vahvan alkoholipitoisuuden myötä, ainakin minun mielleyhtymissäni, makuun asti. Yleisilme on makeahko ja täyteläinen - pehmeät hiilihapot korostavat jykevää tunnelmaa ja vahvuus lämmittää. Olut jonka äärelle voi hiljentyä pitkäksi aikaa nautiskelemaan istuu hyvin joulun tunnelmaan.

Yhteenveto

Lämmittävä sesonkiolut
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: J #26 IPA

0 kommenttia
 
Isoveljen espoolaisyksiön 27-litrainen Brewferm Pro puski loppusyksystä pihalle IPAn, jota nyt sitten pitäisi ryhtyä maistelemaan. Pullossa olut on nyt ollut kolmisen viikkoa. Se on mielestäni optimaalinen aika tämän tyyliselle.

#26 IPA (~7 % abv)
Pantu 17.10. ja pullotettu 5.11.
Hiiva: US-05
Maltaat: Pale ale, pilsner, cara pale ja crystal 100ebc
Humalat: Simcoe, Galaxy


Kultaoranssi, utuinen, vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on hedelmänkuorimaisen, pihkaisen ja greippisen humaloitu. Hyvä terävyys, raikkaus ja tuoreus. Leipäisyyttä ja kevyttä karamellia rungossa. Käymisaromina tuttua persikkaisuutta. Hyvä tuoksu - selvästi tasapainoista, ei överiä kamaa. Maku on myös hyvä. Katkeroa löytyy mukavasti, mutta enemmänkin toki mukaan mahtuisi. Raikkaus ja aromikkuus on erinomaista luokkaa. Pieni öljyinen makeus jää jälkipotkuun elämään yhdessä katkeron kanssa. Makuprofiilissa on pihkaa, greippiä ja persikkaa.  Hyvä moderni IPA, jossa on tasapaino ja juotavuus kohdillaan, mutta ne extreme-factorit puuttuvat. Kokonaisuus on lähellä Maku IPAn tasoa.

Rinnakkainvertailu: Plevnan Siperia 2013 vs Plevnan Siperia 2015

1 kommenttia
 
Plevnan Siperia, siinä nimessä on taikaa, siinä on suorastaan legendaarinen kaiku. Siperia on Tampereen Koskipanimon, eli Panimoravintola Plevnan, legendaarinen olut, joka pantiin alunperin olutravintola Pikkulinnun 5-vuotisjuhlaolueksi vuonna 2005. Nyt Siperian resepti on siis jo 10 vuoden ikäinen. 

Vuonna 2005 Siperia oli jotain mitä ei ennen ollut koettu. Mustaa olutta, jossa on IPA-tyylinen voimakas aromihumalointi ja lopussa tyly katkeron tykitys. Nykyään samantyylisiä oluita tulee hieman sieltä sun täältä ja niitä kutsutaan Black IPA -tyylisiksi. Vuonna 2005 tällaisesta tyylistä ei oltu kuultukaan ja IPA-buumikin teki näille leveysasteille vasta tuloaan. 

2015 ja 2013 versiot rinnakkain.


Siperia oli siis vuonna 2005 olut aikaansa edellä. Nykyäänkin, kymmenen vuotta ensipanon jälkeen, se on edelleen olut, jonka nimeä ei lausuta kevein perustein. Moni sitä on yrittänyt, mutta harva siihen on yltänyt - tuoreen Siperian hekumallisuus on jotain sellaista, mitä ei pysty kunnolla sanoin kuvailemaan. 

Itse olen nauttinut Siperiaa ensimmäisen kerran Olutoppaan pikkujouluissa vuonna 2010 ja paikkana silloin tietysti itseoikeutetusti Olutravintola Pikkulintu Helsingin Puotilassa. Samalla reissulla pokkasin ensimmäistä kertaa myös Vuoden Olutarvioijan palkinnon. Uskomatonta, että tästäkin on jo viisi vuotta aikaa. Vuonna 2011 Siperia tuli Alko Arkadian erikoisvalikoimaan tynnyrikypsytettynä "Hanniku" -versiointina. Olut tehtiin olutlegenda Hannu Nikulaisen 10000 reittauksen kunniaksi. Sain olutta käsiini työreissulla ja nautin sen varsin runollisissa merkeissä maaliskuussa 2011.

Siperiaa nautittiin myös vuonna 2013, jolloin se tuli kaikkien iloksi Alkon joulun kausivalikoimaan. Kuvasin maistelusta silloin videon, jossa arvosanaksi tuoreelle Siperialle rapsahti 10-/10. Miinukselle oli ilmeisesti jotkin perustelutkin, joita en nyt enää muista. 

Viimeksi olen tuota vuoden 2013 Siperiaa nauttinut tämän vuoden huhtikuussa, jolloin rinnakkainvertailuun sen kanssa asettui jyväskyläläisen kotipanijan Ukonmaljan Kuuratursas Imperial Stout. Siperia voitti vertailun, olleen edelleen varsin timangissa iskussa.

Mutta mitenkähän nyt, kun saadaan Alkosta suoraan tuoretta erää ja pari vuotta ikääntynyt verrokki siihen rinnalle? Vuoden 2013 olut pullotettiin Nokian Panimolla elokuussa 2013 ja tämä nyt Alkosta saatavilla oleva erä on pullotettu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla marraskuun alussa tänä vuonna. Molemmat erät on tietysti pantu Plevnalla Tampereella, mutta heillä ei tietysti panimoravintolana ole pullotuslaitteistoa, vaan oluet pitää kuskata tankkiautolla muualle pullotettavaksi. Tänä vuonna Siperia päätyi Alkoon Suomen Paras Olut 2015 -kilpailun voiton myötä. 

Aivan jäätävä alustus on tullut naputettua... joko saa maistaa? 

2015 versio vasemmalla, 2013 oikealla

Ulkonäöltään täysin mustia oluita. 2013 version vaahto on runsaampi, mutta molemmat jättävät runsasta, tiheää pitsikuviota lasin reunoille.  Molempien vaahto on mokkaisen värinen - se näyttää aina yhtä jylhältä mustan oluen päällä. 2015 version vaahto säilyy pidempään.

2015 version tuoksu on terävän sitrusmainen, hieman kukkainen ja tuoreen havuisen humaloitu. Paahteinen maltaisuus on taustatekijänä humalien tykityksessä. 2013 versiossa asetelma on päälaellaan - löytyy suolaista lakritsaa, soijakastiketta ja edelleen tuntuvaa pehmeää greippisyyttä, joskin ilman sitruksen terävyyttä. 2015 versiossa humala dominoi, 2013 versiossa on nykyisellään mallas enemmän pinnalla. Siis juuri niin kuin olutkirjoissa aina sanotaan. 2015 on Black IPA ja 2013 on Imperial Stout. Näin siis tuoksun perusteella. Rohkenen varmaan jo maistaakin.


2015 versio ensin... Nenällä haetaan ensin tuoksua ja sitten olutta suuhun. Tiukka katkeruus iskeytyy heti kielelle. Kepeää paahdetta sivustalla. Kukkaisen greippinen ja terävän sitrusmainen humalointi ottaa homman haltuun. Loppu on voimakkaan katkeron voimasta hieman kahvinen ja liitumaisen kuiva. Harvassa on ne Black IPAt, jotka tämän suomalaisen, tietämättään näillä seuduilla tyylin kantaisäksi ryhtyneen oluen ylittää. 2013 versio on enemmän Imperial Stout kuin Black IPA - maltaisuus tulee nyt hopeatoffeisen (se karkki) karamellimaisena, kahvimaisena ja runsaan suolaisen lakritsaisena. Katkero on edelleen erittäin nautinnollisen voimakas, mutta aromikkuus jää greippisen havuisen loppuvedon varaan. 2015 versiossa tuore sitrusveto kattaa koko suun kitalakea myöden, mutta 2013 versiossa siitä ei ole jäljellä oikein mitään, mutta toisaalta tilalla on muita hyviä ominaisuuksia. 


Tuore on perkuleen hyvä, edelleen, vaikka Black IPA -tyylisiä on tässä maisteltu jenkkilää myöden useampia, niin ei ne tahdo tähän yltää. 2013 versiointi taasen pieksää kyllä runsaudessaan edelleen monet Imperial Stoutit, mutta suutuntumassa se joutuu "vain kahdeksan prosenttisena" antamaan hiukan siimaa. On se kyllä kova. Ihan ilman pitkiä hampaita tai muita vastaavia, on sanottava, että kyllä tämä maailmanluokan suoritus edelleen on. Tuore on aivan briljantti, eikä ikääntynyt ole kaukana. Paljon se olut kyllä parissa vuodessa muuttuu. Erittäin mielenkiintoinen maistelu. Huippu on huippu, oli ikää tai ei. 

Ostakaa, maistakaa, kokekaa. Ei muuta lisättävää tähän.

Alkon jouluoluet 2015: Rekolan Talven Tähti (5,6%)

0 kommenttia
 

Talven Tähti (5,6%)

Panimo: Rekolan Panimo, Suomi (Fiskars)
Oluttyyli: Aromatisoitu olut
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (5,90€ / 0,5l)

Rekolan Panimon Talven Tähti debytoi viime talvena kauppakelpoisena 4,3% versiona. Nyt Alkon jouluolutvalikoimassa tykimpää kamaa 5,6% vahvuudella. Olut on Rekolan Panimolle hyvin tyypillinen hillityn harkittu ja keittiöstä tutuilla mausteilla ehostettu ale, joka ei edes yritä tavoittaa ratebeerin kärkisijoja, vaan luottaa siihen, että maksava yleisö löytyy muualta.

Raaka-aineet: Pilsner-, kristalli- ja suklaamaltaat, Columbus-humalat, ja eurooppalaiset aromihumalat. Lisäksi kaneli, neilikka, kardemumma ja tähtianis.


Kirkkaanlainen, tumman punaruskea olut, jonka vaahto on melko maltillinen. Tuoksu on anismainen, hieman lakritsainen ja joulupiparinen - maltaisuutta ei mausteiden alta liiemmin esiin nouse, mutta joululta tämä kyllä tuoksuu. Olut on suussa keskitäyteläinen, mukavan maltillisen hiilihappoinen ja pehmeähkö. Mausteet hallitsevat makua - yleisvire on aniksinen ja loppumausta erotan parhaiten kanelin. Kardemumma on tuttu myös ja pilkahtelee sieltä täältä. Tasapainoinen, mutta toki mausteiden valtaama maku. Katkero on hillitty. Tämä on vähän samanlainen jouluklisee kuin ikivihreät joululaulut, mutta kyllähän niistäkin joku tykkää.

Yhteenveto

Joulunmakuinen olut
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Suomenlinnan Sparre Pale Ale

0 kommenttia
 

Sparre Pale Ale

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki & Vantaa)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma)

Nappasin hetken mielijohteesta tällaisen uuden Suomenlinnalaisen koriin, kun kaupassa bongasin. Olutoppaaseen kirjattujen pisteiden perusteella olut on ollut saatavilla jo syyskuusta lähtien, mutta Rauman Prismassa tämä oli mielestäni nyt uusi, tai en ole ainakaan aiemmin huomannut, vaikka yleensä hyllyt tulee syynättyä. Pullon päiväys on 091016. Panimon kotisivuilta olutta ei löydy, mutta etiketti lupailee humalaista pale alea ja olut täyttää lupauksen mallikkaasti.
 

Kirkas, kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas. Kaunis olut. Tuoksussa humala on etualalla, kuten pale alessa pitääkin.  Hedelmäisyys on persikkaista, passionhedelmäistä ja hieman mustaherukkaista. Mosaicia ehkä humalana. Selvästi jenkkityylistä kuitenkin, mutta sitrustykitys ei yllä aivan panimon aiemman tilaustyön Kaiku APAn mittasuhteisiin. Oikein hyvä raikkaus ja aromikkuus kuitenkin. Maltaisuus on maussakin kevyttä ja miellyttävän vaaleaa, joten humaloinnille jää hyvin tilaa. Trooppista hedelmää mangoineen, tiukkaa sitrusta ja sitten loppuliu'ussa mustaherukkapuskaa - Mosaic jälleen vahvimpana veikkauksenani. Katkero puree tiukasti ja kestääkin varsin pitkään. Yleistä maitokauppakeveyttä voisi tietysti valittaa, mutta ei se tässä lainsäädännössä reilua olisi... Ja tämähän on kuitenkin APA, ei IPA. Oikein mainio tuote tähän vahvuusluokkaan ja tyyliin - juotavaksi!

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen APA
ARVOSANA: 8

#AvoinOlut resepti: Maistila Saison de Patio

0 kommenttia
 
#AvoinOlut -haasteen merkeissä tipahti vielä ainakin yksi uusi resepti. Tällä kertaa asialla Oulusta ponnistava Maistila oluellaan Saison de Patio. Pidemmittä alustuksitta "puheenvuoro" Maistilan Riku Harjulle, joka kirjoitti mittavan saatteen reseptin tueksi. Suuret kiitokset tästä Maistilalle!

Kuva: Maistila

Morjens,

hetkosen kesti, mutta tässäpä yksi resepti tuotannostamme - - - - - >

Tämä resepti on vanha housebeerimme, eli useampaan otteeseen ollaan pantu koto-oloissa omaan käyttöön ja erinäisiin kissanristiäisiin. Saisonit ovat omaan makuun kivoja juotavia siinä, että niistä
löytyy monimuotoisuuden ohella mukava juotavuus. Vuodenajalla ei ole väliä, aina maistuu.

Saison de Patio ollaan kaupallisesti pantu nyt kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran 2014 keväällä Kuninkaankartanon panimolla ja toisen kerran omalla panimollamme tämän kesän lopuilla. Reseptit ovat kutakuinkin samat. Ainoat muuttujat omalla verstaalla oli hiiva ja vähän kepeämmäksi haettu alkoholiprosentti. Makuprofiili toki muuttui hivenen em. muutosten vuoksi. Sun laitteet ja mun laiteet, on niissä eroa.

Oluen nimi ja visuaalisuus kumpuavat vanhasta Michael Jackson pätkästä (ei se Moonwalk-Michael, vaan se toinen:), jossa leikataan kuvaa belgialaiselle toriaukiolle. Siinä mummeli, tai mahdollisesti useampi, nautiskelee päiväoluitaan tyylikkäästi tulppanilasista. Miten hienoa olutkulttuuria! Meillä tässä kohtaa pohjoista terassit on patioita, siitä siis nimi. Etiketin typykät ovat myös aavistuksen vetreämpiä, mutta pohjaidea sama; hyvä olut on ilon asia.

Patio onnistuu mainiosti ihan kotimaisilla maltailla. Weyermannin acidia ollaan lisätty runkoon mäskäys-pH:n säätöön.

Batchin koko n. 20 L

OG: 1.054 - FG: 1.007

Maltaat:

- Pilsner (V) = 74,6 %
- Wheat (V) = 9,1 %
- Munich (V) = 6,9 %
- Vienna (V) = 5,5 %
- Acid malt (W) = 3,9 %

Humalat:

IBU = n. 36

60 min - 12 g - Chinook (12,3 %)
30 min - 12 g - Saaz (3,00 %)
30 min - 12 g - Styrian Goldings (4,50 %)
10 min - 12 g - Saaz (3,00 %)
10 min - 12 g - Styrian Goldings (4,5 %)
05 min - 15 g - Saaz (3,00 %)
05 min - 25 g - Styrian Goldings (4,50 %)

Hiivana joko WLP565 tai Belle Saison. Whitelabs tuottaa enemmän neilikkaa tässä käymislämmössä, mutta molemmat hoitavat homman komiasti. Molemmat hiivat ovat aika monstereita käymään. Mäskäys: 67 C = 60 min. Ulosmäskäys 76 C = 15 min.

Pääkäyminen 20 asteessa.

Tässä vielä hyvä vinkki kotopanohommiin: Eli tarvitaan jämäkkä rosteriputki, rosterinen ruuvi jonka päähän rosterinen lukkomutteri ja pari melaa, jonka askartelussa voi käyttää mielikuvitusta
ja saatavilla olevia tarveaineksia. https://www.youtube.com/watch?v=FUaFxUBVl6E


n. 5 min porakoneella tasaista pyörittelyä vierteen käymispönttöön laskemisen jälkeen, niin olut käy mukavasti siten kuin on suunniteltukin (jos muut asiat ovat kuosissa:)

Riku Harju
Maistila

Alkon jouluoluet 2015: Malmgård Tammiportteri

0 kommenttia
 

Tammiportteri

Panimo: Malmgårdin Panimo, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 6,6%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (4,58€ / 0,5l)

Malmgårdin Tammiportteri on osa Alkon jouluolutvalikoimaa. Kypsytysvaiheessa tankkiin on lisätty tammilastuja - eräänlainen "köyhän miehen" tynnyrikypsytys siis. Lastuillakin saa kyllä aitoa tynnyrin tuntua olueen, sen olen parin vastaavalla tavalla valmistetun kotioluen kohdalla voinut itsekin todeta. Tämä lienee eri olut kuin aikoinaan 2013 saatavilla ollut Huvila Oak Porter, joka oli Huvila X-Porter tammilastukypsytyksellä. Vahvuuskin on eri, Oak Porterissa 7,0%, tässä 6,6%. Raaka-aineet: Viennamaltaat, karamelli- ja suklaamaltaat, paahdetut ohrat. Humalina mm. Perle ja Spalt Select. Malmgårdin oma lähdevesi.


Tumman punaruskea olut, jonka vaahto on hieman pitsikäs, mutta nopeahkosti katoava. Tuoksu on paahtomaltainen, tammimaisen vaniljainen, rusinaisen kuivahedelmäinen ja hieman kahvinen. Tuoksun yleisilmeessä on jotain hieman maanläheisen hapanta vaikeasti lokeroitavaa tuntumaakin. Maku on kahvimainen, hieman tumman (kitkerän) suklainen, vaniljainen ja loppuvedossa puumaisen kuiva. Portterin, English Strong Alen ja Old Alen vibaa samassa oluessa. Vaniljaisuus jää pienen happamuuden kera jälkimakuun. Suutuntuma on kuiva ja kepeä. Makua siis riittää, mutta omaan makuuni saisi olla kyllä täyteläisempi mallasrunko - tämä vetää loppuvedossa turhan kuivaksi. Hyvä kokonaisuus kuitenkin tammimaisessa portterissa.

Yhteenveto

Kuivahko tammitettu portteri
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Käsityöläispanimo Kapo Yamato Barley Wine

0 kommenttia
 
Tamperelaisen Käsityöläispanimo Kapon kotiolutta maistossa Yamato Barley Winen muodossa. Ainesosina vesi, ohramallas ja hiiva, joilla etiketin mukaan tavoitettu 17,9% alkoholipitoisuus. Kyselin hiivasta, niin kuulemma pelkästään US-05:sta käytetty ja itsekin yllätytty, miten se käytti oluen yksinään tavoitteeseen. Oli kuulemma valmiudet pistää paremmin alkoholia kestävää hiivaa lisäksi, mutta ei tarvinnut. Googlettelin hieman ja löysin kyllä reseptejä, joissa US-05 on vetänyt 14% asti, mutta tämä vetää kyllä pohjat jos paikkansa pitää. Olut on pullotettu jo tämän vuoden maaliskuussa, eli kypsymisaikaakin on jo kertynyt. Mielenkiintoista. Vahvin toistaiseksi juomani kotiolut on ollut Bergstan The New Black (15%).

Yamato on toisen maailmansodan aikainen japsien taistelulaiva. 



Mahongin ruskeaa olutta. Pullo suhahti avatessa, mutta vaahtoa ei muodostu. Se on ihan tyypillistä näissä vahvuuksissa. Tuoksu on lakritsainen, mämmimäisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Hyvä, voimakas intensiteetti. Sherrymäisiä ja hieman tammipuumaisia vivahteita tulee oluen lämmetessä - aloituslämpökin oli kyllä pitkälti yli 10 asteen, eihän tällaisia paljoa kannata viilennellä. Alkoholin hehkua nousee tuoksussa pehmeän miellyttävällä ja asiaankuuluvalla tavalla. Entäs maku?

...alkoholi potkaisee lopussa hieman ja lämpöä nousee rintakehään. Kyllä tässä vahvuutta on, mutta kukapa sen maistamalla varmaksi sanoo, että paljonko. On luotettava valmistajan sanaan. Runko on todella tuhdin mämmimäinen ja se pitää viinaisuuden poissa - voimakkuudesta on pelkkä hehku ja pitkä jälkimaku jäljellä. Hyvin portviinimäinen, makeahko, mutta loppua kohti sherrymäisiin vivahteisiin kuivuva maku. Paletissa on mämmiä, suolaista lakritsaisuutta, kuivahedelmäisyyttä ja hitunen kikkomania, eli soijakastiketta. Moniulotteinen, tummahko makumaailma. Jälkimaku on peräti salmiakkimainen ja alkoholin lämmittäessä luo etäisiä mielleyhtymiä salmarisnapseihin ... joista ei kyllä järin hyviä muistoja nuoruusvuosilta ole. Vahvuus alkaa kyllä tuntumaan pullon tyhjentyessä, mutta ei maussa, vaan nousuna nauttijan fiiliksessä - ja puolet on vasta juotu, joten voin myöntää, että vahvuutta oikeasti on. 

 
Hyvin tasapainoinen kokonaisuus vahvuudestaan huolimatta ja toisaalta myös siitä johtuen - runkoa on massiivisesti, mutta vahvuus tasapainottaa sen ja vice versa. 54 IBUn katkeruus tuntuu kihelmöintinä loppuvedossa, mutta mallasvetoinen tämä yleisilmeeltään on. 

Kaupallisiin extreme-oluisiin jos verrataan niin kyllä tämä Mikkeller Blackin omissa kirjoissani selvästi voittaa, mutta BrewDogin Tokyo*:n mahtavuuteen ei kuitenkaan ylletä. Todella hyvä olut kuitenkin. Harvinaisia herkkuja nämä tällaiset on. Kiitokset Kapolle elämyksestä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...