Oman Bitterin pullotus ja Reittausblogin IPAn toinen maisto

11 kommenttia
 
Sain viikolla yhteydenoton Lappeenrannan suunnalta. Hesan SOPP:ssa tapaamani ja minulle aiemminkin kotiolutta lähettänyt nimimerkki Gleb, joka panee armottomasti kotiolutta Huhtiniemi Brewery & Bakeryn nimissä, kertoi ajelevansa Rauman ohi huomenna lauantaina. Samalla kuulemma olisi paikallaan pieni kotioluiden ja kuulumisten vaihtaminen. Minulla on IPAa ja Glebillä on jotain. Alunperin ajattelin, etten ehdi bitteriäni pullottaa ennen Glebin vierailua, mutta päätin sitten tänään päivätöiden jälkeen kuitenkin tsempata sen verran, että saan bitteriä pulloon ja yhden yksilön Glebin matkaan. Kaveri on sen verran hyviä oluita minulle aiemmin lähettänyt, että koen olevani tähän velvollinen. Melko myöhäiseen meni pulloja hinkatessa, desinfioidessa, täyteen lapotessa ja korkittaessa, mutta nyt sekin on tehty.

Herkullisen näköinen bitter käymisastiassa


Bitter sekondääriin lapotessa.

Pullottaminen on kotioluen tekemisessä ehkä se työläin vaihe, tai ainakin minulle se kaikkein vastenmielisin. Ensin hinkkaat tarvittavan määrän pulloja puhtaaksi, desinfioit ne, huuhtelet ne (ellet käytä StarSania, jota minulla ei vielä ole) ja kuivattelet ne. Sitten toisen astian ja lapon desinfiointi ja huuhtelu. Sen jälkeen liuotat tarvittavan määrän jälkikäymissokeria kiehautettuun veteen ja jäähdytät sen huoneenlämpöiseksi ja kaadat toisen astian pohjalle. Kun nämä vastenmieliset pesuhommat on tehty, lapotaan olut siihen toiseen desinfioituun astiaan sokeriliemen päälle, niin että suurimmat hiivamuhjut jäävät pääkäymisastiaan. Tästä toisesta astiasta se sitten lapotaan pulloihin ja sen jälkeen vielä korkitetaan pullot. Aivan lopuksi vielä joutuu pesemään sekä käymisastian, että sen toisen astian, lapon ja kaikki. Ainut hyvä puoli tässä on se, että nyt se on tehty ja se, että pullotuksen yhteydessä otetaan tietysti näyte maisteltavaksi. Tälläkin kertaa näyte vaikutti hyvältä. Avokätisesti Fugglesilla höystetty, hyvin brittimäinen ja purevan katkera olut lienee tulossa. Voi olla, että tulee maltaisuudeltaan jopa liian kuiva, mutta se jää nähtäväksi. Vienee kuitenkin janon mennessään, kuten tarkoitus on. 

Bitter pulloissa.

Bitter näyte

Bitterin pullotuksen päälle otan nyt maistoon kaksi viikkoa pullotettuna olleen ensimmäisen täysmäskäykseni Reittausblogin IPAn. Päätin nimetä tämän oluen blogini mukaan, koska resepti on kaikkien nähtävillä ja jo ensimmäisen maiston perusteella pystyn seisomaan sen takana. Tämän IPAn raaka-aineet tulivat maksamaan noin 80 senttiä / 0,5-litraa. Työn osuutta ei kotioluissa oikein mukaan voi laskea, koska omaksi huviksi (ja säästöksi) tätä kuitenkin teen. Helppoa ja halpaa. Tehkää perässä!
 
Reittausblogin IPA
Hieman utuinen, kultaoranssi ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksu on nyt iskevämmän sitruksinen kuin viikko sitten. Maisteltiin viime lauantaina yksi pullo pikkuveljen kanssa ja silloin veljen kommentti tuoksusta oli "tämähän on kuin mangomehua". Nyt yleisfiilis on aivan erilainen - sitrus iskee kovemmin ja trooppiset hedelmät mangoineen ovat taaempana. Citraa! Kahden tai kolmen viikon suositus pullossa kypsyttelyyn ei ole mitään potaskaan, sillä tämä on nyt vielä selvästi viikon takaisesta parantunut. Maussakin katkero iskee alussa selkeämmin ja voimakkaammin kuin viikko sitten, joskin maun jälkipuolella se hieman taantuu, mutta kyllä sinne tuntuva greippiliuku kuitenkin rakentuu. Tyylin huipuissa katkero kantaa loppuun ja jälkimakuunkin asti vielä hieman voimallisemmin ja pidemmin. Maku on parempi mitä saatoin tältä toivoa. Puhdas, iskevä sitrus, ei juuri makeutta, hyvät hedelmät ja neutraali hiivaisuus. Tämä on onnistunutta tavaraa, nyt on hyvä fiilinki! 

Otin yhteyttä valtakunnalliseen IPA-guruun, eli tietysti Ari Juntuseen aka Ardeen. Arde on kiertänyt jenkkien länsirannikon parhaat olutbaarit ja panimot tuoreita tyylin huippuja maistellen, joten hän kyllä tietää mistä huippu-IPA on tehty. Ari lupasi ottaa näytepullon tätä minun IPAani vastaan, joten tulevaisuudessa saamme lukea myös hänen kommenttinsa tästä. Toivottavasti tulee rehti mielipide ja joitakin kehityskohteita - niitä odotellessa... voisi korkata vaikka toisen!

Olutarvio: Hiisi / Rekola Kaksi Kotia Kuuma Kurpitsa

0 kommenttia
 

Kaksi Kotia Kuuma Kurpitsa

Panimo: Panimo Hiisi & Rekolan Panimo yhteistyöolut
Oluttyyli: Aromatisoitu olut (chiliolut)
Alkoholipitoisuus: 4,4%
Saatavuus: Ostopaikka Ruokapuoti Lumo, Rauma

Jyväskyläläinen Panimo Hiisi ja parhaillaan Fiskarsiin muuttava Rekolan Panimo ovat jatkaneet yhteistyötään. Alkukesästä 2013 panimot valmistivat Kaksi Kotia yhteistyöoluen Rekolan Panimolla, silloin kyseessä oli tyrnillä maustettu 6,3% Belgi-IPA. Tästä Belgi-IPAsta on valmistettu myös maitokauppoihin sopiva 4,5% versio. Vahvempaa versiota pääsin maistamaan Helsingin SOPP:ssa viime kesänä ja tykkäsin kyllä - tyrni puraisi siinä juuri sopivasti.

Tämän uudemman yhteistyöoluen, Kaksi Kotia Kuuman Kurpitsan, twisti on suomalainen pientuotettu chili. Chilin on kasvattanut Fatalii Gourmet ja lajike on Aji Fantasy, joka on ensimmäinen Suomessa kaupallisesti kasvatettu chililajike. Oikeastaan tämä on siis kolmen pientuottajan yhteistyön tulos, huikeaa! Chilioluita olen aiemminkin maistanut kotiolutvalmistajien toimesta, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen maistamani kaupallinen tekele. Olut on valmistettu lokakuussa.



Utuinen, tummahkon kuparinen ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on jännä. Siinä on paprikamaista chiliä, joka nousee aromaattisen humaloinnin tavoin lasista lähes tuulahduksena nenään. Myös makeahkoa maltaisuutta ja hedelmäsosemaista fruktoosia. Chili on kuitenkin selkeästi pinnalla. Epäilin jo, ettei maussa olisikaan tulista puraisua, mutta se tuleekin jännästi esiin vasta nielaisun jälkeen. Muuten maku on paprikaisen mausteinen, keskivaiheilla on sellaista kebabista löytyvää jalapenoa, mutta ilman poltetta. Jonkinlainen pale alen mallasrunko ilmeisesti, mutta ei sitä paljoa chilimäisyyden alta makuun tule. Tulisuus on loppupeleissä melko kevyttä, mikä on ihan hyvä, sillä nyt se pysyy miellyttävällä tasolla ja olutta on mukava siemailla. Asettuu pitkälti sinne kuriositeettilokeroon, mutta kokonaisuutena ihan jees.

Yhteenveto

Toimiva chiliolut chilin ystäville
ARVOSANA: 7½

Ensimmäisen pussimäskäyksen ensimaisto - Reittausblogin IPA

7 kommenttia
 
Nyt eletään jännittäviä hetkiä. Ensimmäisen pussimäskäykseni, eli kokonaan itse aidoista raaka-aineista valmistamani olut on jälkikäynyt pullossa 8 vuorokautta ja valmiina ensimaistoon. 8 vuorokautta ei ole mikään minimi, mutta nyt sattui niin, että perjantai osui tähän kohtaan ja täten ajankohta on maistamiselle suotuisa.  Oluthan on siis tyyliltään IPA ja humalien puolesta jenkkien suuntaan kallellaan. Katkerointiin käytin Magnumia ja aromipuolella Centennialia ja Citraa. Maltaina käytin ainoastaan Viking Maltin sahtimallasta, joka on sekoitus pale ale mallasta (90%) ja "dark ale" mallasta (10%). Hiivana toimi Danstar BRY-97 kuivahiiva. Tarkempi selostus valmistuksesta tästä linkistä.  Sitten vaan maistamaan. Jännittää ihan oikeasti todella paljon. Onko olut kunnossa? Onko hiilihappoja? Maistuuko yhtä hyvältä kuin vierre aiemmin?

 

Vaimea, mutta selkeä suhahdus avattaessa. Hiilihappoja on siis muodostunut - ensimmäinen peikko hyppäsi heti niskasta alas. Oluen väri on oranssihtavan kultainen ja se on vain hieman utuista. Todella hienosti kirkastunut, vaikka vierre välillä näyttikin samealta moskalta - tämä kuulunee asiaan siis! Vaahtoakin muodostuu ja se jättää jonkin verran pitsiä lasin reunoille, kuten näissä voimakkaasti humaloiduissa asiaan kuuluu. Tuoksu on hyvä, sanoisinko, että stadimainen. Todella aromaattista pehmeää hedelmää - trooppisuutta, mansikkaisuutta ja vasta tuoksun lopussa greippiä ja sitrusta. Sahtimallas tuntuu kepeän karamellisena, mutta humala on selkeästi ja raikkaasti pinnalla. Ei niin sitruksinen ja iskevän humalainen tuoksu (ainakaan vielä) kun vierteen perusteella odotin, mutta se tärkein eli "virheettömyys" käy selvästi ilmi. Ei häiritseviä sivuaromeita vaan ihan aitoa asiaa koko laajuudeltaan. Maku ei ole kovin makea, mutta kuitenkin hieman karamellinen. Vahvaa trooppista vetoa, sitten sitrusta, greippiä ja pitkä, lähes loputon greippinen loppuveto. Hiivaisuus on todella neutraali. Vaikuttaisi hyvältä hiivalta tämä Danstar BRY-97 kuivahiiva. Käymislämpötilakin oli toisaalta matala, 15-16 astetta, se edesauttaa neutraalimpien käymisaromien saavuttamista ja päästää humalat paremmin esiin. Näin ainakin kuvittelen. Hiilihappoja on vielä maltillisesti, mutta ne varmasti lisääntyvät pienellä lisäkypsyttelyllä. 8 vrk pullossa on vielä lyhyt aika. Muuten suutuntuma on liukas ja öljyinen, runkoakin on riittämiin. Vaikuttaa todella hyvältä nyt. Ei mitään maailman kovinta tavaraa, mutta kestää kuitenkin vertailun kaupallisiin tyylin oluisiin, vaikkei oman tuotoksen objektiivinen tarkastelu kenties helpointa mahdollista olekaan. Jos tämä vielä viikon päästä toimii yhtä hyvin, niin lupaan lähettää pullon tämän valtakunnan kovimmalle IPA-gurulle tarkempaan syyniin. Mikäli hän suvaitsee ottaa olutta vastaan siis, enkä epäile etteikö ottaisi. Siitä saataisiin sitten puolueeton mielipide sekä itselleni, että teille. Ei kai tässä muuta... todella hyvä fiilis - ei perkele, sehän onnistui!

Olutarvio: Hiisi Lutakko IPA

2 kommenttia
 

Lutakko IPA

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Tanssisali Lutakko ja Lutakon K-Supermarket

Olutta tehdessä maistuu olut - kuten monessa muussakin yhteydessä. Laitoin viime lauantaina vahvaa belgityylistä olutta kotona tulemaan ja siinä humalia punnitessa ja nuuhkiessa tuli sellainen olo, että nyt olisi oiva hetki korkata ennen joulua Hiisi Panimon Tatulta saamani Lutakko IPA. Ilmaispullo siis, eli täysin puolueellinen arvio tässä olkaatten hyvä. Olutta ei Jyväskylän ulkopuolelta taida saada, mutta jos ei muuta, niin on tässä ainakin vankka näyte Hiisi Panimon osaamisesta.



Hieman utuinen, oranssihtavan kultainen olut. IPA-lasiin muodostuu taas taianomaisesti kestävä vaahto. Tuoksu on neulasmainen, terävän ja iskevän humalainen. Sitruksista huumaa, greippistä vetoa ja ripaus eksotiikkaakin. Maltaisuuteen ei tarvitse edes yrittää kiinnittää huomiota, humalashow! Maku on hyvä ja kevyehkö suutuntuma erittäin liukas. Uppoaa vaivatta. Tässä on nyt samaa fiilistä kuin Keisari 66:ssa aivan tuoreeltaan - hyvä, terävä humalointi ja katkeruus, unohtamatta pirteän sitruksista aromikkuutta. Toimii!

Yhteenveto

Raikas ja maukas
ARVOSANA: 8

Kellarin kätköistä: BrewDog Paradox Isle Of Arran (2009?)

1 kommenttia
 

Paradox Isle Of Arran

Panimo: BrewDog, Skotlanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 10%
Saatavuus: ?

BrewDog uutisoi aiemmin viikolla aikovansa avata nimikkobaarinsa Helsinkiin. Tästähän aiheutui spontaani halu maistella BrewDogin olutta ja helpotusta siihen löytyi kellarin kätköistä. Isle Of Arran on Arranin saaren viskitynnyreissä kypsytetty 10% Imperial Stout. Olut oli saatavilla Alkosta vuonna 2009. Ostin silloin kaksi pulloa, joista toisen maistelin tuoreeltaan ja annoin silloin, harrastukseni alkutaipaleella, sille 43/50 pistettä, joka olisi Reittausblogin asteikolla 9½ pistettä kymmenestä. Nyt siis jo about 5 vuoden ikäinen tai ehkä vanhempikin puteli otettiin maisteluun upean kirkkaana iltana, kahdenkymmenen asteen pakkasessa täysikuun mollottaessa taivaalla.

 

Pussimäskäily jatkuu - Bitter ja Vahva belgityylinen ale

18 kommenttia
 
5 kiloa maltaita vahvaan belgiin
Joulukuun lopussa tein ensimmäisen kerran kotiolutta ihan kokonaan aidosta tavarasta, eli maltaista itse mäskäämällä ilman mitään uutekikkailuja. Silloin syntyi IPA, joka on nyt jo pullotettu ja jälkikäymässä. Tekniikkana käytin yksinkertaista pussimäskäystä, jonka harjoittelemista olen nyt tänä viikonloppuna jatkanut panemalla bitterin ja vahvan belgialen. Yhteensä siis lähes 40 litraa olutta on nyt kypsymässä ja muutamien viikkojen päästä suurin osa tästä on jo nautittavissakin. IPA jo parin viikon kuluttua. 

Tämä on herättänyt monenlaisia pohdintoja. Pussimäskäys on niin helppo tapa valmistaa olutta, että siinä onnistuu kuka tahansa. Uuteoluiden tekeminen on vähän kuin pettinkiä - harjoittelua sitä oikeaa asiaa varten. Ihan mukavaa ja ihan kiva lopputulos, mutta ei kuitenkaan vastaa aitoa asiaa. Kunnon paneminen ei ole juurikaan sen vaikeampaa, mutta lopputulos on monesti miellyttävämpi ja variaatioita enemmän. 

Itse tekemällä saa halvemmalla yhtä hyvää olutta kuin kaupasta ja vahvuuteenkin pystyy vaikuttamaan - ei tarvitse alistua mielipuoliselle alkoholipolitiikalle, eikä maksaa senttiäkään alkoholiveroja. Ministeri Huovinen, arvoisa Suomen hallitus, haistakaapa paska. Uusi viinaralli on alkanut maan rajojen sisäpuolelta. Kattilat kuumiksi ympäri maan ja ihan vittuilun vuoksi hieman vahvempaa, vaikka nyt 10% tavaraa tulemaan.

Keitto käynnissä

Kerrataanpa lyhyesti pussimäskäyksen tekniikka. Ideana on siis mäskätä ja keittää samassa astiassa, eli useimmiten kattilassa. Itselläni on 17-litrainen induktioliedelle sopiva kattila.  Induktiossa on sen verran potkua, että 16 litraakin lähtee vaivatta kiehumaan ja kiehuminen pysyy käynnissä ilman, että liesi on edes täysillä. Normaalille keittolevylle tämä määrä olisi jo luultavasti liikaa - se kannattaa ottaa huomioon kattilaa hankkiessa. Kattilaan pätee ikiaikainen sääntö, mitä isompi sen parempi, sillä 7 litrainen olutsatsi vaatii saman verran työtä kuin 15 litrainenkin. 

Eilinen bitterin valmistus otti aikaa reilut 3 tuntia. Ensin maltaiden punnitus, tässä tapauksessa 3,5 kiloa, ja sitten maltaat siiviläpussiin. Siiviläpusseja löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta, hintaa 4,5 euroa ja voi käyttää useampaan kertaan. Seuraavaksi BrewMate ilmaisohjelma auki ja sieltä etukäteen mietitty bitterin resepti ruudulle. Ohjelma kertoi, että 10 litraa vettä pitäisi lämmittää 72 asteeseen, jotta päästäisiin haluttuun mäskäyslämpötilaan, joka oli 66 astetta (korkeampi mäskäyslämpö tekee makeamman oluen ja matalampi kuivemman). Sitten mitta-astialla 10 litraa vettä kattilaan ja liesi päälle. Samalla uuni lämpenemään noin 80 asteeseen. Kun vesi saavutti 72 asteen lämpötilan, sammutin lieden ja laskin mallaspussin veteen. Sitten huolellinen sekoitus, kansi päälle, viltti kattilan ympärille ja koko hoito noin 80-asteiseen uuniin. Kun kattila on uunissa, voi uunin sammuttaa. Mäskäsin tällä kertaa 60 minuuttia, eli käytännössä avasin Fuller's ESB:n, istuin tuolille ja selailin nettiä tunnin verran. Kattila tietysti koko ajan suljetussa uunissa muhimassa ja uuni pois päältä - lämpötila pysyy kyllä. Sekoitin alussa niin hyvin, etten käynyt tällä kertaa sekoittamassa mäskäyksen aikana. 

Siivilöinti alkamassa
Seuraava vaihe on siivilöinti, eli huuhtelu. Tässä käytin tälläkin kertaa apuna käymisastiaa (puhdasta tietysti, ei tarvi olla vielä tässä vaiheessa desinfioitu), jonka päälle asetin nyt puhtaan uuniritilän. Viimeksi kannattelin mallaspussia käsin astian päällä. Kiitokset Kimmolle, joka vinkkasi uuniritilästä Reittausblogin facebook sivulla. Eli käymisastia lattialle, uuniritilä siihen päälle ja sitten kattilasta mallaspussi uuniritilän päälle valumaan. Se mitä kattilaan jää, saa jäädä kattilaan. Tässä vaiheessa minulla oli toisessa kattilassa jo valmiiksi lämmitettyä huuhteluvettä sellaiset 9 litraa. BrewMate kertoi tämänkin määrän ja vielä lämpötilankin, joka oli 86 astetta. Siitä sitten kauhalla pikkuhiljaa liruttelemalla kuumaa huuhteluvettä mallaspussin läpi. Sitten kun kaikki huuhteluvedet on käytetty, kannattaa mallaspussi vielä puristaa niin kuivaksi kuin jaksaa, jotta maltaista saa kaikki nesteet ja sokerit irti. Eihän tavaraa tuhlattavaksi ole. Sitten vaan käymisastiaan huuhdeltu aines kattilaan ja kattila liedelle. Tällä kertaa minulla meni huuhteluun noin 20-25 minuuttia, eli selvästi pidempään kuin viimeksi. Tein rauhassa ja halusin varmistaa, että saisin oikean vahvuista vierrettä. Otin näytteen siinä vaiheessa kun kaadoin käymisastiasta vierteen kattilaan ja sekoitin kattilassa jo olleen ja sinne lisätyn tavaran huolellisesti keskenään. Ominaispainomittari (uusi hieno lasinen sellainen) näytti noin 1.055 -  eli yli tavoitteen, joka oli 1.050. En tehnyt mitään laimennuksia vielä tässä vaiheessa, koska halusin katsoa mikä lopullinen tulos olisi keiton jälkeen. Keittäessähän vierre vielä vahvistuu (nestettä haihtuu, mutta sokerit jää).

Kattilassa oli noin 14 litraa tavaraa keiton alussa ja sehän lähti melko nopeasti, noin vartissa, kiehumaan. Tunnin mittaisen keiton alussa lisäsin katkerohumalat, noin 15 grammaa Magnumia. Sitten taas odottelemaan, välillä seuraten, että keitto sujuu. Odotellessa pesaisin ja desinfioin käymisastian ja siiviläpussin. Keiton loppupuolella sitten aromihumalaa, joka tässä minun bitterissäni oli brittiläistä Fugglesia. Lisäilin 15 grammaa Fugglesia 40 minuutin keiton jälkeen, eli "20 minuutin kohdalla" - jäljellä olevaa keittoaikaa ilmaisten, kuten asia usein ilmoitetaan. Taas 15 grammaa 10 minuutin kohdalla ja vielä 15 grammaa aivan keiton lopuksi. Reilusti Fugglesia siis, jotta tulisi taatusti sitä brittifiilistä, jota tältä haluan. Sitten vaan kipataan tämä keitetty vierre desinfioituun käymisastiaan. Pyysin vaimon avuksi kaatamaan, samalla kun itse pitelin desinfioitua (tyhjää) siiviläpussia astian yllä. Kun vierteen kaataa siiviläpussin läpi, humalamuhjut jäävät suurimmaksi osaksi siihen ja vierteestä tulee puhtaampaa. Olen tehnyt uutteista ilman tätä vaihetta ja hyvää on silti tullut, eli ei tämä humalien siivilöinti mikään pakollinen toimenpide ole. Otin näytteen desinfioidulla kauhalla (keitetty vierre on nyt steriili, eikä siihen saa mennä enää pöpöjä). Ominaispainomittari näytti 1.060 eli ellen haluaisi 7% bitteriä olisi vierrettä laimennettava. Käymisastiassa olikin ainoastaan 11 litraa vierrettä, kun tavoite oli 14 litraa. Keitin sekaan ensin kaksi litraa vettä (ihan viiden minuutin keitto, jotta vesi sterilisoituu), sen jälkeen mittari näytti 1.055, keitin 1,5 litraa lisää, sitten mittari näytti 1.050, jota tavoittelin. Muistutuksena se, että ominaispaino mitataan aina 20 asteisesta näytteestä, koska mittarit ovat (useimmiten) kalibroituja siihen lämpötilaan. Pidin aina keittelyiden aikana käymisastian kantta tietysti kiinni, ettei sinne laskeudu mitään ihmeellisiä itiöitä - nyt ei tehty lambicia. Loppujen lopuksi kasassa oli siis lähes 15 litraa 1.050 vahvuista vierrettä. Tämä tarkoittaisi noin 5,5% vahvuista olutta, eli pääsin siihen mitä tavoittelin ja tavaraa tuli lähes litra aiottua enemmänkin. Ilmeisesti mallaspussin huolellinen ja hidas huuhtelu sekä vielä lopuksi puristelu antoi odotettua enemmän sokereita vierteeseen.

Vahvan Belgin ominaispaino ennen keittoa.
Sitten vaan käymisastia huolellisesti kiinni, vesilukko paikoilleen ja rauhalliseen paikkaan jäähtymään. Annoin jäähtyä yön yli, kuten viimeksikin. Aamulla odotteli noin 20 asteinen vierre. Siihen ripottelin kuivahiivan (Safale S-04) valmistajan ohjeiden mukaisesti päälle. Annoin olla 30 minuuttia, jonka jälkeen ilmasin vierteen desinfioidulla kauhalla (tämäkin mainittiin hiivan valmistajan ohjeistuksessa). Ilmaamisella annetaan hiivalle happea vierteeseen, jotta se jaksaa lisääntyä ja käyttää oluen ilman stressaantumista ja ei-toivottuja käymisaromeita. Käytännössä siis kauhalla nostellaan vierrettä ja kaadetaan se korkealta takaisin astiaan. Nostelin noin 10 kertaa ja sitten taas kansi kiinni ja odottelemaan käymisen alkamista.

Jos osaat keittää perunat ja tehdä ruskean kastikkeen, niin oluen paneminenkin onnistuu kyllä. Tämä oli tarkoitettu rohkaisuksi kaikille teille, joita alkoholipolitiikka ja alati nouseva alkoholivero alkavat jo potuttaa. Hieman laitteistosta riippuen noin satasen alkuinvestoinnin jälkeen on mahdollista tehdä maistuvaa olutta alle eurolla litra... Toivottavasti pisti miettimään.

Kotiolutta: Kosoolan Pimeä Talviyö

1 kommenttia
 
Pimeä Talviyö, "Double Imperial Stout". Tärkeimmät speksit ovat 13%, 100 IBU, Simcoe ja Columbus. Jylhää tavaraa. Tämä olut on samaa tammikuussa 2013 valmistettua erää kuin Kosoolan Pimeä Keskipäivä, jota maistelin viime kesäkuussa. Pimeä Keskipäivä oli 9% imperial stout. Oluen valmistanut Juhani on osaan tuosta oluterästä lisännyt vielä Nøgnen panimomestari Kjetilin ohjeiden mukaisesti shampanjahiivaa ja sokeria - tavoitteena käyttää olutta vielä vahvemmaksi, kuten Dark Horizonit. Aivan niin vahvaksi olut ei kuitenkaan käynyt, sillä VTT:n labramittaus kertoi vahvuudeksi 12,8%. Juhani epäilikin, että sokeria tuli lisättyä liian vähän. Vahvaa tavaraa kuitenkin ja valmistuksestakin alkaa olemaan jo vuosi, joten olut on saanut hyvän tovin kypsyäkin. Katsotaanpa miten uppoaa.



Täysin mustaa olutta, jonka ylle rakentuu runsas mokkavivahteinen vaahto. Vaahto laskee kohtalaisen rivakasti pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Ei yllätä näissä vahvuuksissa. Lasia pyöritellessä vaahdosta jää ns. "pitkät jalat", eli osa oluesta jää hetkeksi roikkumaan lasin reunoille - tämäkin vahvuuden mukanaan tuomia ilmiöitä. Tuoksu on voimakkaan lakritsainen, jopa salmiakkinen. Lisäksi paahteista sokeria, tummaa suklaata ja melko runsaasti humalan hedelmäistä aromikkuutta - yllättävää jo vuoden ikäiseltä oluelta. Voi olla, että osa hedelmäisyydestä on hiivan perujakin. Hyvä tuoksu. Pidän tästä tymäkästä suolaisesta lakritsaisuudesta, se tuo sellaisen merellisen fiiliksen, joka sopii rannikkokaupungin miehelle. Suklaisuus nousee esiin sitä enemmän, mitä olutta tuoksuttelee. Alkoholi ei nouse merkittävästi esiin. Tätähän nuuhkisi pitkäänkin - se on hyvän oluen merkki! Maku on voimakkaan paahteinen, lakritsainen, suolainen ja lopussa runsaan katkera. Natsaa siis imperial stoutin kuvaukseen. Lakritsaisuus on pinnalla ja tuoksun tavoin suolaisen tuntuisena - noitapillimäisenä elämyksenä. Kahvisuutta on minimaalisesti lakuun verrattuna, toimii mulle! Alkoholi alkaa lopussa maistumaan hieman läpi, sillä runko jää hieman turhan kevyeksi. Pieni lisämakeus ja täyteläisyys ei olisi pahitteeksi. Täytyy sanoa, että tällaisenaan olut muistuttaa jonkin verran ikääntynyttä Dark Horizon 2:sta. Siitä oli enimmät makeudet jo häipyneet ja yleisfiilis oli suolaisuuksineen samankaltainen, joskin kahvisempi (Dark Horizonit ovat kahvilla maustettujakin tosin). Tykkään. Kyllä tämä selkeä parannus perusversioon eli Pimeään Keskipäivään on ja siinä on pitkällä kypsymisajallakin taatusti näppinsä pelissä. 

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Voimakas ja iskevä tuoksu
  • Ulkonäkö 4 -Kaunis olut
  • Maku 8 - Diggailen suolaisuudesta ja lakusta
  • Suutuntuma 3 - Runko jää hieman vajaaksi, muuten hyvä
  • Yleisvaikutelma 16 - Kokonaisuutena toimiva, mikään ei töki, vaikka parannettavaa vielä onkin.
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 7
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 39/50

Tämä olikin taas viimeinen Kosoolan Panimon olut tällä kertaa. On aika jälleen kiittää Juhania näistä hienoista oluthetkistä. Tämä Pimeä Talviyö osui hyvin omaan makuuni, mutta kyllähän tällä kertaa Del Norte Titan oli ylitse muiden. Olen oikeasti yllättynyt jos vuonna 2014 joku muu maistamani olut pääsee Del Norte Titanin totalitäärisen dominoiviin sfääreihin. Se oli kokonaisvaltaisesti niin onnistunut, että kyseessä saattoi olla sellainen kuuluisa once in a lifetime elämys. Nöyrimmät kiitokset Juhanille Espoolaisen saunan lauteille - kippis!

Kellarin kätköistä: Dubuisson Bush de Noël

0 kommenttia
 

Bush de Noël

Panimo: Dubuisson, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 12,0%
Saatavuus: Ulkomailta

Vuonna 2012 maistelin tämän oluen suodattamatonta ja pullossa jälkikäyvää Premium-versiota. Se oli varsin hyvää (arvosana 8½/10) ja talvisesonkiin sopivaa, joten olihan tämä perusversiokin hankittava kun eteen sattui. Dubuisson on perinteinen belgialainen perheomisteinen panimo. Vuonna 1769 perustettua panimoa pyörittää nyt jo saman perheen kahdeksas sukupolvi. Tämä olut on lanseerattu ensimmäisen kerran vuonna 1991 ja siitä lähtien sitä on valmistettu jokainen vuosi joulu- ja talvikaudeksi. Pullon parasta ennen on 21.8.2014 ja vuoden 2013 alussa hankittuna voisi oluen kuvitella olevan valmistettu päiväyksestä kaksi vuotta aiemmin. Ikää nyt siis hieman vajaat puolitoista vuotta - eli ei juuri mitään.


Punertava, kirkkaanlainen, mutta hiivapartikkeleita kuitenkin lilluu oluen seassa. Kyllähän tämä pullossa jälkikäyvä siis on, koska hiivaakin näkyy. Vaahto on niukka ja katoaa nopeasti. Tuoksu on karamellinen, sokerikuorrutteisen leivoksinen, "belgihedelmäinen" ja hieman alkoholinen. Sherrymäinen yleisfiilinki, joskin makeahkon sellainen. Maussakin on karamellisuutta ja sherrymäistä kuivahedelmää sekä alkoholin potkua ja lämpöä. Aika tymäkkä tapaus. Aluksi makeahko, hefelmäinenkin, mutta loppuvedossa alkoholisuuden voimasta kuivahko ja hieman viinainen. Samalla tavalla kiehtova sherrypommi kuin vahvimmat Bad Elf -sarjalaiset. Täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, hieman tahmaava suutuntuma. Ei parasta belgiosaamista, mutta ihan jees. Lisäkypsytyksellä olisi voinut parantua, mutta tuskinpa siltikään hekumalliselle tasolle.

Yhteenveto

Tuhti ja vahva, ehkä liiaksikin
ARVOSANA: 8

Lisää Alkon alkuvuoden uutuuksia ja käsityöläisoluet 2014

3 kommenttia
 
Viime torstaina uutisoituihin Alkon alkuvuoden uutuuksiin on tullut lisäyksiä ja pari muutostakin. Aiemmin vakiovalikoiman puolelle huhuillut Innis & Gunnin ja Ridgewayn tuotokset ovatkin osana käsityöläisoluita - tämä kävi ilmi Alkon julkaistessa käsityöläisoluista oman tiedotteensa. Maahantuoja Servaalia edustava Henrik Larkio tiedotti perjantaina Olutoppaan foorumilla muutamasta vakiovalikoiman uutuudesta. Listaan ne tuohon alle, jo aiemmin tiedossa olleen Brewdog Hardcore IPA:n jatkoksi. Oluiden nimistä linkki tämän blogin olutarvioon, Olutoppaaseen tai Ratebeeriin, jos olutta ei ole Olutoppaaseen vielä lisätty.

  • Brewdog Hardcore IPA (Double IPA, 9,2%)
  • Weihenstephaner Original Bayrisch Mild (Dortmunder / Helles, 5,1%, 27.1.2014,  3,53 €)
  • Erdinger Pikantus (Weizenbock, 7,3%, 10.2.2014, 4,07 €)
  • Saku Karl Friedrich (Premium Lager, 5,0%, 17.2.2014, 3,03 €)
  • Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer (Blue) (Belgityylinen vahva ale, 11%, 3.2.2014 / 12,12 €)

  • Näistä yllämainituista Alkon hyllyillä on aiemmin nähty Brewdog Hardcore IPA ja Erdinger Pikantus. Sakun Karl Friedrichiä maistoin kerran Silja Linen laivalla, ei liiemmin säväyttänyt, mikä nyt ei varmaan ketään yllättänyt. Mielenkiintoisin näistä omasta mielestäni on Gouden Caroluksen Cuvee Van De Keizer, jonka Rood -versiosta, eli punaisesta päästiin nauttimaan vuoden 2012 jouluolutvalikoimassa. Tällä kertaa Cuvee Van De Keizeria tulee 4000 pullon kertaerä. Tuote on tilattavissa mihin tahansa Alkoon ilman ylimääräisiä kustannuksia, kuten listan muutkin oluet.

    Näiden uutuuksien lisäksi Alko tarjoaa jo perinteisen "käsityöläisolut" -setin, joukossa on suomalaisten pienpanimo-oluiden lisäksi kaksi brittiläistäkin. Tämä on nyt kolmas vuosi putkeen. Näitä pitäisi olla jatkuvasti saatavilla, mutta hyvä, että edes kerran vuodessa saadaan samassa laajuudessa pienpanimo-oluita kuin länsinaapurin monopolissa. Oluiden nimissä on linkki Olutoppaaseen oluen sivulle tai JaskanKaljojen ennakkojuttuun, mikäli olutta ei vielä Olutoppaassa ole.

    Alkon käsityöläisoluet 2014 (3.2 alkaen):

    Beer Hunters Keripukki (Valkosuklaa & kookos stout, 7%)
    Prykmestar Kahvi Stout  
    Teerenpeli Mokkamatti (Stout, 7%)
    StaPa Double Oat Malt Stout (Kaurastout, 6,5-6,8%)
    Bryggeri Helsinki Senaattori (Doppelbock, 7,5%)
    Lammin Sahti Pyy
    Pyynikin Presidenttisahti
    Laitilan Kievari Agricola (Belgityylinen vahva ale, 8,5%)
    Saimaan Marsalkka Double IPA (Double IPA, 8%)
    Hiisi Pläkki (Black IPA, 6,3%)
    Rekolan Amerikan Eno (India Pale Ale, 5,6%)
    Suomenlinnan Thor Bock 
    Malmgård Emmer Tripel
    Innis & Gunn Toasted Oak IPA (English Strong Ale, 5,6%)
    Ridgeway Imperial Russian Stout (Imperial Stout, 10%)

    Hiisin Pläkki -oluesta sain maistettavaksi pienemmällä laitteistolla valmistetun kehitysversion, josta pidin 8½/10 pisteen arvoisesti. Videon maistelusta voit katsoa tästä linkistä


    Kotiolutta: Rinnakkainvertailussa Kosoolan Panimon Jouluolut ja Lankeemus dubbelit

    1 kommenttia
     
    Tänään on mielenkiintoisen rinnakkainmaistelun aika. Kotiolutta olisi tarkoitus nauttia ja laadukkaaksi havaittua sellaista. Rinnakkain tänään Kosoolan Panimon Jouluolut ja Lankeemus, joissa on sama pohja, mutta oluet on eri hiivalla käytettyjä. Jouluoluessa on käytetty kuivahiivaa T-58 ja Lankeemuksessa nestemäistä hiivaa WLP-500:sta. T-58 kiinnostaa erityisesti, koska sitä löytyy omastakin kaapista ja sillä ajattelin seuraavan kotiolueni itsekin käyttää. T58:n pitäisi olla mausteisempi kuin WLP-500:n, sen vuoksi Juhani nimesi sen Jouluolueksi.

    Oluet ovat dubbel-tyylisiä (molemmat hiivat ovat belgioluisiin käytettyä kantaa) ja niihin on käytetty erilaisia ohramaltaita, kandisiirappia ja Tettnang-humalaa.  

    Jos haluat tietää enemmän Kosoolan Panimosta, eli Juhani Palttalan kotipanimosta, niin lukaiseppa Jaskan tänään julkaisema haastattelu/panimojuttu




    Oluet kaatuvat laseihin. UIkoisesti molemmat ovat samankaltaisia - väriltään punertavan ruskeita ja hieman utuisia ja vaahdoltaan melko niukkoja. Jouluoluen tuoksu tosiaan on selvästi mausteisempi kuin Lankeemuksen. Lankeemuksessa esillä ovat kuivatut hedelmät, karamellimaisuus ja päärynämäinen "belgihedelmäisyys". Jouluoluessa taasen tummemman sävyiset hedelmät, neilikkainen mausteisuus, hienoinen karamellimaisuus, taatelimaisuus ja kevyt banaanisuus. Jokseenkin samankaltainen pohja, mutta kuitenkin yleisfiilikseltäänkin aivan erilainen tuoksu. Lankeemusta voisin kuvailla jopa raikkaan hedelmäiseksi ja pirteäksi Jouluolueen verrattuna, kun taas Jouluolut on tuoksultaan jotenkin "syvempi" ja tummasävyisempi. Hiiva on oluessa todella ratkaisevassa roolissa.

    Maultaan Jouluolut on... Mmmmm... Hyvä! Tummempaa hedelmäisyyttä, luumua, marjaisuutta ja lopussa hiivan mausteisuutta. Ei kovin makea. Hieman vettä väliin ja Lankeemuksen pariin. Tämä on maultaan myös hyvä, mutta jälleen tietysti erilainen - ei ehkä aluksi niin selvästi kuin tuoksussa, mutta varsinkin jälkimaku on aivan erilainen. Lankeemus on kuivatun hedelmäinen, rusinainen, "belgihedelmäinen" ja kuivassa loppuvedossa jopa hieman kahvinen. Pirteämpi ja hedelmäisempi, aivan kuin tuoksussakin. Kyllä, Jouluolut maisteltuna heti perään on selvästi mausteisempi ja tummasävyisempi, jotenkin pehmeämpikin. Lankeemuksen loppuveto on selvästi kuivempi ja sillä tavalla "kovempi".

    Suutuntumaltaan molemmat ovat melko täyteläisiä ja maltillisen hiilihappoisia. Tuntuu täyteläisemmiltä kuin dubbelit yleensä, mikä on minulle varsin ok. Runkoa saa olla reilusti. Makeus ei kuitenkaan nouse mitenkään leimalliseksi. Nautinnollisia juotavia molemmat. 

    Kokonaisuutena pidän molemmista, mutta Lankeemuksen hedelmäisempi ja kuivempi ote sopii hieman paremmin omaan makuuni. Varsin onnistuneita dubbeleita. Menisivät ihan täysin aidoista belgeistä, jos joku tulisi minulle näitä sellaisina tarjoamaan.

    Pisteytys

    Jouluolut / Lankeemus
    • Tuoksu 7/7 - Hyvä dubbelin tuoksu molemmissa, aitoa belgifiilistä.
    • Ulkonäkö 3/3 -Vaahto on vähäinen ja katoaa melko nopeasti jälkiä jättämättä
    • Maku 7/8 - Hyvä dubbelin maku molemmissa, aitoa belgifiilistä
    • Suutuntuma 4/4 - Dubbeliksi täyteläisiä ja mukavan pehmeitä nautittavia.
    • Yleisvaikutelma 14/15 - Aavistuksen kuivempi Lankeemus toimii minulle paremmin.
    Aistiarviot
    • Makeus 5/4
    • Katkeruus 3/3
    • Happamuus 4/4
    • Täyteläisyys 6/6
    Kokonaispisteet:
    Jouluolut 35/50
    Lankeemus 37/50

    Alkon alkuvuoden uutuuksia ja käsityöläisoluet 2014

    0 kommenttia
     

    Rakas alkoholimonopolimme muistaa muutamalla uutuusoluella niitä harvoja, joilla oluiden ostamiseen vielä alkoholinveron viimeisimmän korottamisenkin jälkeen varaa on.

    Alla olevat kolme olutta tulevat Alkon vakiovalikoimaan. Innis & Gunn ja Ridgeway luultavasti kertaluontoisina erinä ja Brewdogin Hardcore IPA kenties pysyvämmin. Nämä oluet ovat sellaisia, joita voi tilata ilman ylimääräisiä kustannuksia mihin tahansa Alkon myymälään. Oluiden nimissä on linkki Olutoppaaseen oluen sivulle tai Ratebeeriin, mikäli olutta ei vielä Olutoppaassa ole.


    Näiden uutuuksien lisäksi Alko tarjoaa jo perinteisen "käsityöläisolut" -setin suomalaisilta pienpanimoilta. Tämä on nyt kolmas vuosi putkeen. Näitä pitäisi olla jatkuvasti saatavilla, mutta hyvä, että edes kerran vuodessa saadaan samassa laajuudessa pienpanimo-oluita kuin länsinaapurin monopolissa. Oluiden nimissä on linkki Olutoppaaseen oluen sivulle tai JaskanKaljojen ennakkojuttuun, mikäli olutta ei vielä Olutoppaassa ole.

    Alkon käsityöläisoluet 2014 (3.2 alkaen):

    Beer Hunters Keripukki (Valkosuklaa & kookos stout, 7%)
    Prykmestar Kahvi Stout  
    Teerenpeli Mokkamatti (Stout, 7%)
    StaPa Double Oat Malt Stout (Kaurastout, 6,5-6,8%)
    Bryggeri Helsinki Senaattori (Doppelbock, 7,5%)
    Lammin Sahti Pyy
    Pyynikin Presidenttisahti
    Laitilan Kievari Agricola (Belgityylinen vahva ale, 8,5%)
    Saimaan Marsalkka Double IPA (Double IPA, 8%)
    Hiisi Pläkki (Black IPA, 6,3%)
    Rekolan Amerikan Eno (India Pale Ale, 5,6%)
    Suomenlinnan Thor Bock 
    Malmgård Emmer Tripel

    Kaikki jutussa mainitut oluet ovat minulle entuudestaan tuntemattomia, paitsi Brewdog Hardcore IPA, jota olen maistanut aiemminkin. Hiisin Pläkki -oluesta sain maistettavaksi pienemmällä laitteistolla valmistetun kehitysversion, josta pidin 8½/10 pisteen arvoisesti. Videon maistelusta voit katsoa tästä linkistä


    Kellarin kätköistä: Mikkeller Santa's Little Helper 2010

    2 kommenttia
     

    Santa's Little Helper 2010

    Panimo: Mikkeller, Tanska
    Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
    Alkoholipitoisuus: 10,9%
    Saatavuus: -

    Kellarointikokeilut jatkuvat kolmen vuoden takaisella Mikkeller Santa's Little Helperillä. Santa's Little Helper -sarja on jatkunut vuodesta 2006 asti. Olut on joulun kausiolut ja joka vuosi reseptiä muutetaan hieman tai ainakin näin olen ymmärtänyt. Jokainen vuosikerta on ainakin omana entrynään niin Ratebeerissä kuin Olutoppaassakin. Vuonna 2010 olut oli maustettu appelsiinin- ja pomeranssinkuorilla sekä muskottipähkinällä. Ostin pullon muistaakseni vuoden 2011 keväällä, jolloin olut oli Alkon poistuvien joukossa ja sen hintaa oli pudotettu jo kaksi kertaa. Löysin Rauman Äyhön Alkosta tuolloin vielä muutaman pullon. Hintaa taisi olla enää karvan yli 6 euroa, ellen väärin muista. Alkohan pudottaa (ainakin) kausioluiden hintoja, jos ne eivät muuten mene säädyllisessä ajassa kaupaksi. Alennettuja hintoja ei tietenkään voida ilmoittaa tai päivittää Alkon nettisivuille vaan siellä pysyy alkuperäinen hinta loppuun asti (ei saa mainostaa ale-hintoja). Tämä oli nyt viimeinen jäljellä oleva pullo. Join alkutalvesta yhden pullon, joka oli jo hieman kehnossa kunnossa - sen synteettinen "korkkikorkki" oli kenties vuotanut tai olut ei ollut muuten vaan tykännyt ikääntyä. Se oli hieman oksidoituneen ja pahvisen oloista, juomakelpoista, mutta kuitenkin hieman häiritsevän pahvista. Ajattelin tuhota tämän viimeisenkin pullon, ennen kuin menisi vielä huonommaksi, mutta tämähän olikin hyvässä iskussa. Pulloja on lähes kolme vuotta säilytetty tismalleen samoissa oloissa, mutta silti niiden välinen ero oli huomattava. Tuuripeliä tämä kellarointi.



    Tummanruskea, vaahdoltaan runsas ja tiheäsyistä pitsiä jättävä olut. Tuoksu on kehittynyt paahteisempaan suuntaan. Joulumausteet ovat edelleen esillä, mutta nyt löytyy suklaata, suolaa ja lakritsiakin huomattavasti tuoretta enemmän. Tämähän on tullut varsin tasapainoiseksi ja uusia ulottuvuuksiakin vaikuttaa ainakin tuoksun perusteella syntyneen. Maku on tymäkän lakritsinen ja suolainen - nyt paahtomallas puskee aiemmin enemmän pinnalla olleiden mausteiden edelle. Tykkään! Myös suklaisuutta tuntuu. Mausteet lilluvat taustalla osana kokonaisuutta, mutta eivät hypi etualalle kuin vasta jälkimaussa. Nyt tuntuu sopivan mausteiselta ja tasapainoisemmalta kuin tuoreena. Alkoholikin on hyvin piilossa. Suutuntuma on täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Hyväähän tämä on. Isoa pulloa tyhjentää hyvän tovin, mutta tämä oli kellarin viimeinen pullo, joten nyt on syytäkin nauttia tästä oikein ajan kanssa. Onnittelut niille, keillä tätä vielä kellareista ja komeroista löytyy, toivottavasti pullonne ovat kunnossa. Tämä yksilö oli ainakin edukseen ikääntynyt.

    Yhteenveto

    Kolmessa vuodessa kivasti tasapainottunut
    ARVOSANA: 9

    Kotiolutta: Kosoolan Panimon Pyhitys

    1 kommenttia
     
    Kosoolan Panimon, eli Juhani Palttalan kotioluilla, jatketaan. Tänään tarjolla Quadrupel -tyyliin asettuva Pyhitys, jossa on 13% alkoholipitoisuus ja 30 IBUn katkeruus. Valmistusaineina vesi, ohramallas, kandisiirappi, sokeri, humala ja hiiva. Humalana Magnum ja hiivana WLP-500. Olut on trappist-oluiden innoittama. Aiemmin olen Juhanin kotipanimolta maistanut yhden toimivan vahvan belgin, toivottavasti tämä asettuu vähintäänkin samaan kategoriaan.


    Tummanruskea, läpinäkymätön olut, jonka vaahto on tiivis, runsas ja melko kestävä. Tuoksussa on belgityyliin kuivattuja hedelmiä, rusinaa, luumusosetta ja aika vahva alkoholisuus. Lämmettyään antaa myös hitusen pehmeää lakritsisuutta. Ihan perushyvä tuoksu, mutta ei tavoita tyylin suuruuksien, kuten Rochefort 10:n herkullista pehmeyttä ja voimakkuutta. Makukin on tyylikkäästi kuivatun hedelmäinen, mutta makeutta ei ole oikein nimeksikään, joten runko jää siitä johtuen hieman ohueksi (vahvuus huomioiden) ja alkoholi pääsee liiaksi esiin. Pari yksikköä olisi vahvuudesta voinut pudottaakin. Voi tietysti olla, että tämä 13% vahvana on päässyt käymään hieman aiottua vahvemmaksikin. Jälkimaussa samaa lakritsaista tuntua kuin tuoksussa. Miellyttävän makuinen, mutta hieman liiaksikin "lämmittävä", sillä alkoholi maistuu valitettavasti rajusti läpi. Makeutta voisin ottaa hieman lisääkin ja jostain pitäisi taikoa sitä samaa pehmeyttä ja runsautta, jota tyylin parhaissa oluissa on. Jostain syystä tämä toi mieleen tymäkät Gouden Carolus -sarjalaiset, mutta ilman (lisättyä) mausteisuutta - sehän ei ole huono asia. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja tyylille sopivasti iskevän hiilihappoinen.

    Pisteytys
    • Tuoksu 7 - Perushyvä quadin tuoksu, alkoholi liiaksi esillä.
    • Ulkonäkö 4 - Tyylikäs ulkonäkö, vaahto kestää ja kestää...
    • Maku 6 - Hyvä quadi, mutta alkoholi nousee liiaksi esiin.
    • Suutuntuma 4 - Hyvät hiilihapot ja hyvä runko.
    • Yleisvaikutelma 14 - Tasapaino hakusessa, liian vahva.
    Aistiarviot
    • Makeus 3
    • Katkeruus 4
    • Happamuus 4
    • Täyteläisyys 6
    Kokonaispisteet: 35/50

    Kotiolutta: Kosoolan Panimo Del Norte Titan

    6 kommenttia
     
    Kosoolan Panimon Juhani Palttala otti ennen joulua yhteyttä tutuissa merkeissä - kotiolutmaistiaisia oli taas tarjolla. Olutarviointipuuhissa esikuvanani toiminut Seppo Äyräväinen ehti tämän Kosoolan tämänkertaisen viiden oluen setin jo arvostellakin. Yksi nousi Sepon mielestä joukosta ylitse muiden ja se oli tämä minulla tänään maistelussa oleva American Barley Wine -tyylinen olut Del Norte Titan.

    Speksit ovat kunnioitusta herättävät - alkoholipitoisuutta 12% ja katkeruutta 100 IBUa. Mallasta ja humalaa on siis keittoon syydetty ihan urakalla, kuten tietysti tähän oluttyyliin kuuluukin. Hiivana on toiminut itselleni tuttu Safale US-05 ja humalina Cascade, Columbus, Citra, Centennial, Amarillo ja Simcoe. Melkoinen kattaus. Näin etiketti kuvailee tarinaa oluen nimen takaa.
    "Amerikan länsirannalla kasvavat maailman suurimmat puut, punapuut. Yksi suurimmista on nimeltään Del Norte Titan. Samalla suunnalla ovat syntyneet myös monet amerikkalaiset versiot perinteisistä oluttyyleistä. Ne ovat yleensä esikuviaan voimakkaampia niin humalien määrän, kuin alkoholinkin suhteen. Samoilla linjoilla kulkee myös tämä olut, katkeruutta, humalan aromia, mallasta ja alkoholia on vähintäänkin riittävästi."
    Juhani näkyy sisäistäneen jenkkien meiningin varsin hyvin siis. Lasivalinnassa päädyin Spiegelaun IPA-lasiin, joka on hyvä yleisolutlasi ja varsinkin reilummin humaloiduissa oluissa avaa aromit hyvin nauttijan tavoitettaviksi. Arvosteluasteikkona aiempien kotiolutarvioiden tapaan käytän Olutoppaan 5-50 pisteen asteikkoa ja lisäksi erillisiä aistiarvoita.



    Tummahkon kuparinen olut, jonka vaahto on mittava, runsaan pitsikäs ja kestävä. Tuoksu on hieno - voimakas leipäinen ja karamellinen maltaisuus ja runsaan pihkainen, havuinen ja eksoottisen hedelmäinen humalointi siihen päälle. Maltaisuudessa on normaalin karamellisuuden lisäksi myös pieni keveän paahteinen särmä, joka tuo mukavaa lisäsäväystä ja vie makeutta hieman pois. Lisäksi leipäisyyttä, eli sellaista ihan perinteistä maltaisuutta. Toimii! Maistoon. Mikä täyteläisyys ja pehmeys... ja sitten humala puraisee koko suun laajuudelta todella vahvasti ja katkeruus jatkuu aamuun asti. No, nyt tiedän mistä Seppo kirjoitti. Maltaisuus on karamellimaista, todella paksun täyteläistä ja makeaa, mutta ei kuitenkaan tahmaavaa. Keskivaiheilla katkero alkaa rakentumaan pihkaisena, havuisena ja trooppisten hedelmien kompatessa. Loppuvaiheissa, kun katkero on kasvanut jo todella voimakkaaksi, siihen liittyy vielä alkoholin lempeä potkaisu ja lämmittävyys. Tällaista efektiä ei saavuteta kuin näissä 10+ vahvuisissa oluissa. Upea tasapaino, alkoholisuutta ei maista missään vaiheessa, humalointi ei lyö yli, makeus on tyylin mukaisessa haarukassa, ei tahmaa, iskee ja yksinkertaisesti vaan toimii. Kiteytettynä siis runsaan ja pehmeän maltainen, mutta samalla runsaan ja aromaattisen humaloitu. Ja muistakaa, ei sokeria, ei mitään kikkailua, vaan 12% rehti täysmallasolut ja todella upea sellainen. Aiemmin olin välillä sitä mieltä, että Juhanin oluet kaipasivat lisää humalaa. Nyt sitä ainakin löytyy, samoin kuin kaikkea muutakin. Tästä ei puutu mitään ja juotavuus on todella petollisella tasolla näin vahvaksi olueksi.

    Pisteytys
    • Tuoksu 8 - Loistava, vahva maltaisuus. Humalan aromi voisi iskeä vielä voimakkaammin, lähellä ysiä.
    • Ulkonäkö 4 - Upea, runsaan pitsikäs ja kestävä vaahto.
    • Maku 10 - Huikea kokonaisuus, ei puutu mitään.
    • Suutuntuma 5 - Todella täyteläinen, pehmeä maltaisuus, ei kuitenkaan tahmaa.
    • Yleisvaikutelma 19 - Tasapainoinen, runsasmakuinen.
    Aistiarviot
    • Makeus 6
    • Katkeruus 7
    • Happamuus 4
    • Täyteläisyys 9
    Kokonaispisteet: 46/50

    Olutarvio: Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition

    0 kommenttia
     

    Dark Horizon 4. edition

    Panimo: Nøgne Ø, Norja
    Oluttyyli: Imperial Stout
    Alkoholipitoisuus: 16,0%
    Saatavuus: Alko (12,19€ / 0,25l)

    Vuosi 2014 polkaistaan käyntiin keskimääräistä suuremmalla oluella, joka tulee keskimääräistä pienemmässä pullossa. Grimstadin huippupanimon kahvilla höystetyn Dark Horizon "monsterioluen" neljäs osa on täällä. Tai on pikemminkin ollut täällä jo pidemmän aikaa, keväästä 2013 alkaen, mutta Alkoon se tuli lokakuussa 2013. Ostin silloin pullollisen, mutta se on siitä lähtien odottanut sitä kuuluisaa "sopivaa hetkeä". Alkon sivut kertovat valmistusaineet: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat, paahdetut ohrat, humalina Chinook, Centennial ja Columbus, kahvi, muscovadosokeri, vesi ja ale-hiiva. Panimon sivuilla tekijät avaavat vielä hieman lisää kahvin käsittelystä:
    "The coffee is a chapter on its own. The green beans will first be treated alfa amylase, an enzyme that we brewers enjoy working with. Then we mash the green beans before drying and roasting them. This gives it the unique flavor of Dark Horizon deserves."
    Kahvipavut siis mäskätään aivan kuten maltaat oluen valmistuksessa. Sitten ne kuivataan ja paahdetaan. Alkon sivut kertovat, että kahvi lisätään olueen juuri ennen pullotusta, joten kenties he vielä uuttavat pavuista kahvia, joka sitten sekoitetaan olueen. Jos pelkät kahvipavut lisättäisiin ennen pullottamista, niin niistä tuskin niin vahvaa kahvisuutta olueen erittyisi kuin tässä sarjassa on totuttu. Viime vuonna minulla oli ilo maistaa tämän sarjan vuonna 2007 julkaistu 1. edition, vuonna 2008 julkaistu 2. edition ja myös jo pari vuotta kellarissani viihtynyt, vuonna 2010 julkaistu 3. edition. Pohjatyöt tämän maistamiseen on siis tehty.


    Musta, lähes moottoriöljyn paksuisella viskositeetilla kaatuva olut muodostaa päälleen lyhytkestoisen mokkavivahteisen vaahdon. Tuoksu kertoo heti mistä olutsarjasta on kyse, sen verran tutuissa maisemissa runsaan kahvinen tuoksu eteen aukeaa. Tummapaahtoisen kahvin tuoksu sekoittuu pehmeään tummaan suklaisuuteen, ilmeisesti muscovadosokerin tuottamaan hedelmäiseen aromikkuuteen ja lakritsiin sekä alkoholin huokuvaan lämpöön. Olut on suussa täyteläistä, miellyttävän tuntuista. Hyvä, pehmeä tuntuma ja hyvinkin maltilliset hiilihapot, jotka sopivat tämän tyyliseen olueen. Alkoholi on erinomaisen hyvin piilossa ja juotavuus on kyllä ihmeellisen helppo oluen vahvuus huomioiden. Maku on tasapainoinen. Kahvisuus on paremmin osana kokonaisuutta kuin sarjan kolmannessa osassa, eikä maku ole ollenkaan niin sokerisen makeakaan, vaikka makeutta toki silti kosolti (mielestäni sopivasti) onkin. Kahvisuus ja suklaisuus ovat alkumaussa esillä saumattomana kombona, sitten lakua, suolaa, paahteisuutta ja lopussa ei puraiseva, mutta tasapainottava ja makeuden pois pyyhkäisevä hitaasti rakentuva katkeruus. Alkoholi lämmittää nielaistaessa, samalla kun jo voimakkaaksi kasvanut katkeruus jää kielen päälle. Jälkimaussa oikein espressomaista tuntumaa. Eihän tässä ole mitään mistä en pitäisi. Suklaakonvehtien kanssa nautittuna luo hienoja makumaisemia. Ehdottoman positiivinen ylläri ylimakean kolmosen jälkeen - hekumallinen paluu juurille!

    Yhteenveto

    Hitaasti nautittava nautiskeluolut parhaasta päästä
    ARVOSANA: 10-
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...