Olutarvio: Pyynikin Pikkuportteri

4 kommenttia
 

Pikkuportteri

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 4,2%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Pyynikin Käsityöläispanimolta on toistaiseksi tullut kaksi portteria. Tämä Pikkuportteri ja sitten sen isoveli Isoportteri. Pikkuportteri on sopivan vahvuinen (4,2%) vähittäiskauppaan ja Isoportterin (7,3%) pitäisi olla tulossa tässä seuraavan parin viikon aikana Alkon tilausvalikoimaan ja täten tilattavaksi mihin tahansa Alkon myymälään. Tilausvalikoiman heikkous on se, että minimitilausmäärä on usein laatikollinen. Alkon myymälät voivat ottaa tilausvalikoiman tuotteita myös hyllyynsä, joten Isoportteriakin saattaa joistakin myymälöistä sitten tuurilla löytää. Tilausvalikoiman tuotteiden myymäläsaldoja ei nimittäin Alkon sivuilta näe, syynä Alkon paskat sivut, joten tietoja niistä joutuu väijymään muualta. Tilausvalikoiman oluita voi myös yrittää kalastella lupautumalla ostamaan pari pulloa, jos myymäläpäällikkö ottaa tuotteen hyllyynsä - joku suostuu joku ei.

Nyt oltiin kuitenkin nauttimassa Pikkuportteria, joten pari sanaa siitäkin. Mallaspohjassa kerrotaan olevan mustamallasta ja suklaamallasta sekä savustettua ja paahdettua ohraa. Katkeruutta 36 EBUn verran. Käsityöläisyyden leima näkyy myös piirretyssä etiketissä, joka on tietyllä tapaa tyylikkäämpi kuin monet digimaailman tuotokset.


Läpinäkymättömän mustaa olutta, jonka hieman beigevivahteinen vaahto katoaa olemattomiin melko nopeasti. Tuoksussa on selvästi savua, kuusenneulasia ja paahteisuutta. Miellyttävän maanläheinen ja metsäinen yleisilme. Maku on paahteinen, lakritsainen, hieman savuinen ja suolainenkin. Kevyttä katkeroa lopussa, mutta yleisilme on pehmeä ja lempeä. Kohtalaisen kevyttä, tietysti, mutta vetisen puolelle ei mennä. Vallan mainio kevytportteri, nyt alkoi isoveljen maistaminen kutkuttamaan.

Yhteenveto

Maukas ja pehmeä portteri
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Pyynikin Simo Vehnäolut 4,5%

3 kommenttia
 

Simo Vehnäolut 4,5%

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Simon nimipäivän kunniaksi päräytän linjoille arvioni Pyynikin Simo Vehnäoluen kauppavahvuisesta versiosta. Pyynikin Käsityöläispanimo on pienpanimoistamme tuoreimpia - valmistusluvat se sai toukokuussa 2013. Maistelin Simon vahvempaa versiota Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumassa heinäkuussa ja pidin sitä hyvätasoisena suomivehnänä. Simon reseptiä, ainakin tämän kevyemmän, on tuunattu tapahtuman jälkeen, humaliksi mainitaan Saaz ja Cascade. Olut on tehty yhteistyössä Simo Frangenin kanssa - siitä siis nimi.


Utuinen, kultaoranssi ja runsaasti tiivistä vaahtoa päälleen muodostava olut. Pullosta ei hirveästi tullut hiivaa, joten täysmittaista vehniksen sameutta ei saavutettu. Tuoksu on kirpeän sitruksinen, selvästi aromihumaloitu. Lisäksi neilikkaa ja banaania, kuten vehniksiin kuuluu. Raikas, hyvä tuoksu! Maku on aluksi sitruunainen ja sitruksinen, keskivaiheilla hiivaista vehnäisyyttä ja banaania, lopussa perusvehnistä purevampi katkero ja mausteinen sekä hieman humalanarominen jälkimaku. Hedelmäinen ja raikas vehnis, johon olisin toivonut hieman enemmän hiivaa ja hiivaisuutta - olen huomannut, että se täyteläistää näiden kevyiden maitokauppavehnisten runkoa. Toimiva kevytvehnis selkeällä aromihumaloinnilla, kannattaa kokeilla!

Yhteenveto

Aromihumaloitu vehnäolut kauppavahvuisena
ARVOSANA: 8-

Oluen kaataminen lasiin

10 kommenttia
 
Blogin kommenteissa on viime aikoina ollut juttua oluen kaatamisesta lasiin. Tähän, kuten pihvin paistamiseenkaan, ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Unohda muistisääntö ale-oluiden sormenvahvuisesta vaahdosta, vai miten se oli? 

Olut on ainut aidosti vaahtoava juoma, se johtuu oluen ainutlaatuisesta proteiinirakenteesta ja hiilihappoisuudesta. Oluen vaahtoon vaikuttavat kaikki käytetyt mallaslajikkeet, humalat, hiivat ja itse panoprosessi. Esim. vehnää saatetaan lisätä olueen monesti sen takia, että siitä saadaan juuri oikeanlaisia proteiineja hyvän vaahdon muodostamiseksi.

Likainen lasi. (Kuva: cicerone.org)
Vaahdon muodostumiseen vaikuttaa lisäksi tarjoiluastian, eli lasin puhtaus. Mikäli lasi on rasvainen, öljyinen tai muuten likainen saattaa olueen muodostunut vaahto laskea hyvin nopeasti, toisaalta syy voi olla myös itse oluessa. Lasi on likainen, mikäli sen reunoihin tarttuu pieniä kuplia. Suosittelen pesemään olutlasit kuumalla vedellä käsin ja mahdollisimman neutraalin hajuisella astianpesuaineella. Oma harja voi myös tulla kyseeseen. Itselläni on käytössä jo varsinaisesta käytöstään poistettu tuttipullojen pesuun tarkoitettu harja.

Itse oluen kaataminen tulee jokaisen suorittaa haluamallaan tavalla. Se tapa jota itse useimmiten käytän on kuvattu Randy Mosherin kirjassa Tasting Beer, sivulla 75. Ennen tämän kirjan lukemista kaadoin oluen käytännössä niin, että aluksi pidin lasia noin 45-asteen kulmassa ja kaadon edistyessä nostin lasia vähitellen pystympään, jotta siihen muodostui jonkinlainen vaahto. Nyt käytössä on useimmiten joko kirjan kuvaama suora kaato tai sitten jonkin sortin hybridi näiden tapojen väliltä - hieman tilanteesta ja oluesta riippuen. Vehnäoluet kaadan edelleen vanhan suosituksen mukaan, eli 2/3 osaa lasi kallellaan, sitten lasi pystyyn, pyöräytetään pullosta hiivat liikkeelle ja kaadetaan loppuun - kaikki hiivat tietysti lasiin.

Randy Mosherin kuvaama tapa
Mosherin tapa ottaa hieman aikaa, mutta samalla oluen hiilihappoisuus pehmenee ja itse pidän ainakin suurimmasta osasta oluista enemmän tällä pehmeämmällä tavalla. Esim. klassikko-olut Chimay Blue on tuoreeltaan hyvinkin hiilihappoinen. Jos se kaadetaan varovaisella kaadolla, jää siihen hiilihappoisuutta omaan makuuni aivan liikaa. Suoralla kaadolla suurin osa "turhasta" hiilihappoisuudesta lähtee automaattisesti pois.

Eli nyrkkisääntöinä aina puhdas lasi ja kaadon voitkin sitten suorittaa omiin mieltymyksiisi nähden ihan miten vaan.

Olutarvio: Founders All Day IPA

0 kommenttia
 

All Day IPA

Panimo: Founders, Yhdysvallat
Oluttyyli: India Pale Ale (American Pale Ale?)
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma)

Se mikä meillä Suomessa on saatanallisuuden rajapyykki on amerikan ihmemaassa koko päivän sessioitavan IPAn vahvuus. Founders on erittäin arvostettu jenkkipanimo, jonka oluiden maahantuojana toimii Diamond Beverages. Onnekkaasti All Day IPA asettuu juuri 4,7% rajapyykkiin, joten Diamond on jaellut sitä sekä S-, että K-ryhmien kauppoihin. Founders on varmasti tuttu näky asiaan vihkiytyneissä olutravintoloissa, mutta minulle tämä on vasta ensimmäinen kerta kun panimon tuotetta kaatuu lasiin.
Tämä mainos oli vaan niin hieno, että päätin pistää sen tähän.

Kultainen olut, jonka ylle kasaantuu muutaman sentin vahvuinen tiivis ja pitsiä jättävä vaahto. Tuoksu on huisin hedelmäinen - persikkaa ja tuntuvaa kiivimäistä puraisua, hieman pihkaakin. Maltaisuus erottuu keksimäisenä vivahteena. Maku on myös hyvä ja tasapainoinen, vaikka runko onkin kevyt. Samaa kiivimäisyyttä kuin tuoksussakin, varsin hyvä puraisu ja loppuvedon sitrusmaisuudessa on mausteisuuden tuntuakin. Kerrassaan maukas hedelmäpommi, joka on aika hyvin verrattavissa Keisari 66:een - ei aivan niin pehmeä, mutta karvan verran iskevämpi. Kannattaa maistaa nyt kun sitä saa, jos ei muuten niin mukavana vaihtoehtona Keisarille.

Yhteenveto

Hedelmää ja katkeroa kevyessä kokonaisuudessa
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: BrewDog / 8 Wired Dog Wired

3 kommenttia
 

Dog Wired

Panimo: Brewdog, Skotlanti / 8 Wired, Uusi-Seelanti
Oluttyyli: Imperial Pils
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Olutravintolat

Viime perjantaisella Porin reissulla päädyimme toverini Mikon kanssa ehkä vähemmän yllättäen Beer Hunter'siin. Paikalla olutta arpoessani törmäsin Ruosniemen Panimon Mokomalippismieheen, joka suositteli tätä skottilais-uusi-seelantilaista kollaboraatiota. Tyylin tiesin jo paikan päällä, tsekkasin sen kännykällä olutoppaasta, johon oluen myös reittasin. Nyt jälkikäteen tarkastelemalla käy ilmi, että oluessa on käytetty uusi-seelantilaisia humalia, Nelson Sauvinia ja Motuekaa. Tämä oli hyvä, kannattaa maistaa jos tulee ravintolakierroksella vastaan. Toverini Mikko otti samaa olutta. Minä sain suoran Punk IPA-lasin ja Mikko jalallisen aromilasin - molemmat toimivat hyvin!


Kultaoranssi, utuinen ja vaahdoltaan reilun pitsikäs olut. Tuoksu on greippinen, neulasmainen, yrttinen ja mäntyinen. Humalaa siis löytyy, mutta runsas puhtaan lagermainen maltaisuus kantaa sen hyvin. Maussakin mäntyinen ja neulasmainen humalointi dominoi. Lopussa on kirpeää sitrusta ja loppuliu'ussa greippiä. IPAsta tämän erottaa lagermaisen neutraali hiivaisuus ja karamellisuuden puuttuminen. Maltaisuus on viljaisen herkullista ja täyteläistä. Hyvä runko, paljon humalaa - diggaan!

Yhteenveto

Hyvä runko, paljon humalaa - diggaan!
ARVOSANA: 9-

Uusintamaistossa Saimaan Marsalkka Luomuvehnä 6%

4 kommenttia
 

Marsalkka Luomuvehnä (6%)

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,27€ / 0,33l)

Otin uusintamaisteluun kesäkuun lopulla Alkoon tulleen Marsalkka Luomuvehnän 6% version. Aiempi erä oli suurimmaksi osaksi pilalla - olut oli käytännössä hiilihapotonta ja hapanta. Kirjoitin siitä joka tapauksessa arvion, jonka voit lukea klikkaamalla tästä. Tuo erä vedettiin myynnistä ja nyt on viimein alkanut uutta erää näkymään. Uuden erän tunnistaa Saimaan Juomatehtaan uudesta pullomallista, joka on mielestäni varsin tyylikäs. Olisipa olutkin ollut yhtä hieno kuin pullo...



Sameahkon oranssinen ja melko runsaasti vaahtoava olut. Vaahto katoaa yllättävän nopeasti jättäen jälkeensä samean alastoman rumiluksen. Tuoksu on persikkainen, aprikoosinen, hieman makeahko ja jopa jaffamainen. Sahtimaista mansikkaa ja keveät banaanit siihen päälle. Maku on myös aluksi hedelmäinen ja vehnäinen sekä hiivainen. Alun jälkeen paletin yli pyyhkäisee kovahko teollisen oloinen hiilihappoisuus, joka johdattelee runsaan pahvimaiseen jälkimakuun. Kauas hedelmistä, kauas nautinnosta. Mitä ihmettä tapahtui? Hyvä tuoksu ja alkumaku, mutta loppuveto on tuskainen. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta kovan pahvinen. Tätä ei ole mukava nauttia... Aiempi erä oli lähes täysin flätti (hiilihapoton) ja nyt tavara on teollista happopahvia. Mitähän tähän sanoisi, mitään suosituksia en ainakaan pysty antamaan... sanotaanko vaikka, että omalla vastuulla.

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut
ARVOSANA: 7-

Alkon jouluoluet 2013

3 kommenttia
 
Tässä Alkon vakiovalikoimaan tuleva lista joulun kausioluista. Oluiden nimestä linkki Reittausblogiin (jos arvio löytyy), Olutoppaaseen (jos olut on listattu sinne, mutta ei arvioitu blogissa) tai Ratebeeriin.

Kuva: S. Äyräväinen
  1. Sinebrychoff Jouluolut 
  2. Sinebrychoff Jouluolut 6-pack 
  3. Ayinger Winter-Bock (HUOM! Sama olut kuin Celebrator
  4. Stallhagen Julbock 
  5. Erdinger Schneeweisse 
  6. Fuller's Old Winter Ale 
  7. Saku Porter 
  8. Criminally Bad Elf 
  9. Aecht Schlenkerla Eiche 
  10. Samuel Adams Winter Lager 
  11. Neuzelle Pilsner Winter 13/14 
  12. Kulmbacher Eisbock 
  13. Kapuziner Winter-Weissbier 
  14. Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas 
  15. Gouden Carolus Christmas 
  16. Kasteel Winter 
  17. Siperia Imperial Stout 
  18. AleSmith YuleSmith (Winter) 
  19. St Feuillien Cuvée de Noël 
  20. Lervig La Winter Ale 
  21. Great Divide Hibernation Ale 
  22. Nøgne Ø Underlig Jul 
  23. Malmgård Huvila Arctic Circle Ale 
  24. Grunn Winter Cherry 
23 eri olutta siis, Sinebrychoffin kiintiökama kun tulee oikein monipakkauksessakin. Viime vuonna eri oluiden määrä taisi olla 25 eli suht samoilla määrillä mennään. 

Ihan kohtalainen ja varsin odotettu kattaus, muutama huippu, muutama villi kortti ja loput vanhoja tuttuja. Itselläni suurimmat odotukset kohdistuvat Kulmbacher Eisbockiin, AleSmithin YuleSmithiin, Great Divide Hibernation Aleen ja Criminally Bad Elfiin - nämä kaikki siis minulle entuudestaan tuntemattomia (maistamattomia) ja ennakkotietojen mukaan hyvin omaan suuhun sopivia.

Vanhoista tutuista ostoskoriin päätyy tietysti Siperia (aiemmin maistettu, mutta vain hanasta), Arctic Circle Ale (yksi lemppareistani) ja Schlenkerlan Eiche. Jos humalahammasta kolottaa, niin myös viime vuonna säväyttänyt Mikkeller päätynee lasiin.

Illanvietto Ravintola Panimolla

1 kommenttia
 
Osallistuin eilen Satakunnan Insinöörien järjestämään illanviettoon Ravintola Panimolla. Ohjelmassa oli panimokierros ja illallinen. Pääsin paikalle sattumalta ystäväni Mikon seuralaisena. Mikon vaimolle tuli este, joten hän otti yhteyttä ja kysyi halukkuutta lähteä messiin. Sehän sopi, joten ei muuta kuin kolttu päälle, korkkarit jalkaan ja hieman huulipunaa ylle.

Mufloni Vehnä
Astelimme Ravintola Panimon ovesta sisään noin varttia ennen kierroksen alkua. Jano oli kova, joten nappasimme tiskiltä jo aiemmin hyväksi todetut Mufloni Vehnät ja jäimme odottelemaan kierroksen alkua. Kierroksen piti ennakkotiedoista poiketen ei panimomestari Mika, vaan Riikka Heikkinen. Mika oli työtehtävissä panimon tiskin takana OlutExpossa ja se hänelle suotakoon. Riikka piti asianmukaisen esittelyn, jonka aikana saimme kahden desin maisteluannokset neljästä panimon oluesta. Järjestyksessä Mufloni Vehnä, Ameriikan Lager, Tumma Mufloni ja Savu Ca Va. Jokaisesta oluesta viritettiin myös keskustelua ja sellainen fiilis jäi, että tälle porukalle parhaiten maistui Mufloni Vehnä, joka kieltämättä on erinomainen tyylinsä edustaja. Yleisön joukosta jopa tiedusteltiin, että mistä Vehnää saisi ostaa kotiinkin ja siitä päästiinkin nopeasti keskusteluun maitokaupparajan järjettömyydestä ja ulosmyyntioikeuksien puutteesta. Vaikutti siltä, että jokainen kierrokseen osallistunut piti rajoitteita aivan turhina, joita ne kieltämättä ovatkin.
Ameriikan Lager ja Mufloni Vehnä

Panimon esittely meneillään

Kierroksella kävi ilmi, että Savu Ca Va:ssa käytettävä savumallas on turvesavustettua mallasta, samaa jota viskien valmistuksessa käytetään. Siitä johtuu siis sen oluen turpeinen savuisuus, joka poikkeaa rajusti Bambergin savuoluiden pekonikinkkumaisesta otteesta. Kokonaisuutena informatiivinen ja hyvin pidetty kierros.

Graavilohta
Panimoesittelyn jälkeen siirryimme ravintolan puolelle illalliselle. Illallisella jokainen sai itse valita ruokajuomansa. Ensimmäisenä tarjolla oli graavilohta, johon itse valitsin Mufloni Pilsnerin, joka on yksi Suomen parhaita omassa genressään. Se toimikin graavilohen kanssa hyvin. Todella hyvää kalaa ja todella hyvää olutta. Seuraavaksi eteemme tuotiin Hirven sisäpaistia, punakaalia, juureksia ja karpalokastiketta. Minulla oli edelleen Pilsneriä jäljellä, joten nautin sitä tämänkin annoksen kanssa. Pilsnerin toimivuudesta lihan kanssa ei paljoa jäänyt mieleen, sillä liha oli yksinkertaisesti niin tajuttoman jumalaista, etten keskittynyt olueen millään tavalla. Siis parasta hirvenlihaa ikinä, missään, koskaan.

The best hirvi ever!


Jälkiruoka
Jälkiruuaksi tarjottiin mausteisessa portviinissä keitettyä päärynää ja suklaakuorrutettua vaniljajäätelöä. Aiemmin panimokierroksella kierroksen pitänyt Riikka suosittelu Savu Ca Vaa jäätelön kanssa nautittavaksi. Olin etukäteen hieman skeptinen, mutta jälkikäteen olen iloinen voidessani myöntää olleeni väärässä. Savu ja vanilja... aiaiai, mitä herkkua.

Tämän jälkeen illallinen oli päättynyt ja päätimme pöytäseurueen kesken siirtyä Winstoniin, jota suosittelin, koska ystäväni Mikon Ruosniemineitsyys oli vielä tallella. Winstonissahan on Ruosniemellä oma hanapaikka. Viiden minsan kävely ja olimme Winstonissa. Mikolle, joka on humaloitujen oluiden ystävä, suosittelin Pikkupomoa, joka olikin hyvässä iskussa. Itse otin Helsingin SOPP:ssa ihastuttanutta Sihteeri Blondia, jonka valitettavasti totesimme olevan hieman etikkainen ja näin ollen pilalla. Harmin paikka. Oluet nautittuamme jatkoimme iltaa vielä Beer Hunter'sin puolelle, mutta se ei ole enää tämän jutun aiheita se. Kokonaisuutena hauska ilta, oli kerrankin mukava ihan vaan juoda ja nauttia oluesta ja ruuasta, eikä niinkään arvioida sitä. Kiitokset Mikolle kun otti minut messiin ja erityisesti Mikon vaimolle, joka peruutti oman lähtemisensä.

Suodattamatonta Pilsner Urquellia tarjottiin medialle Ravintola Kappelissa

3 kommenttia
 
Tänään Helsingissä Ravintola Kappelin kellarissa maisteltiin suodattamatonta puisesta tynnyristä laskettua Pilsner Urquellia. Olin saanut kutsun paikalle, mutta välimatka Raumalta Helsinkiin keskellä viikkoa on liian pitkä. Jouduin lähettämään paikalle valokuvistaan tunnettua blogia pitävän veljeni, joka budjaa stadin lähellä, ju nou. Oluen maistelemisen raskas velvollisuus, jonka surutta kaadoin veljeni niskaan. Isoveli suoriutui urakasta mallikkaasti ja lähetteli tovi sitten pientä tarinaa ja näyttäviä kuvia.



Kamil Ruzek
Tilaisuuden avasi Pilsner Urquellin laatujohtaja Kamil Ruzek, joka kertoi, että olut oli kegitetty tämän viikon maanantaina. Maku alkaa kuulemma muuttua jo noin neljän päivän jälkeen, joten oluen elinikä on hyvin lyhyt. Ainoa ero kaupalliseen tuotteeseen on suodattamattomuus. Käytetty hiiva on sama kuin alkuaikoinakin ja hiivanäyte on Euroopassa varastoituna kolmessa paikassa.

Panimolla on tehty kokeiluja myös muilla hiivoilla ja esim. Kozelissa käytettävällä hiivalla maku muuttuu radikaalisti. Loppuun saakka käyttämällä oluen vahvuus olisi noin 7%, mutta makuprofiili on silloin huomattavan erilainen perinteiseen verrattuna. Maun muuttumisen vuoksi vahvempia versioita ei tehdä, mutta Ruotsin maitokauppoihin tehdään kevyempää versiota.

Suodatettu ja suodattamaton


Tarjolla oli myös tuttua kaupoistakin laajalti löytyvää suodatettua versiota verrokiksi. Rinnakkaisvertailu paljasti, että tuoksussa on suuri ero. Tarkalleen en saanut kiinni mikä sen aiheutti, mutta kenties tervattu puukegi. Suussa suodattamaton on täyteläisempi ja pehmeämpi, mutta hetkittäin humala pääsi iskemään terävästi pehmeyden läpi. Suodattamattoman jälkimaku jatkuu voimakkaampana pidempään ja suu jää liukkaan tuntuiseksi. Suodatettu on kokonaisuutena raikkaampi ja oikeastaan myös maukkaampi, koska makua tasoittava hiivainen pehmeys on merkittävästi vähäisempi.

Paikalla oli myös ylläolevassa kuvassa esiintyvä mieshenkilö, joka tunnetaan Joensuun seudulla maineikkaan JaskanKaljat olutkultin ylipastorina. Jaskan lisäksi muutakin olutblogiskeneä oli laajalti kutsuttu paikalle, siitä suuri kiitos maahantuojana toimivalle Servaalille!

Kotipanimosta ex tempore Weizenbock

14 kommenttia
 
Ajelin eilen Tokmanniin katselemaan kotipanimon seuraavaa laitepäivitystä, eli välineistöä yksinkertaiseen pussimäskäykseen. Käytännössä tämä tarkoittaa induktioliedelle sopivaa isoa kattilaa, hakusessa 10-litrainen tai isompi, ja luotettavaa nestelämpömittaria. Tokmannissa oli 10-litrainen induktioliedelle sopiva kattila, hintaa vain 20€ ja risat, mutta ei oikein sopivaa ja luotettavan oloista lämpömittaria. Jätin kattilankin vielä sinne, jos jostain löytyisi edullisesti isompi. Hyvä kuitenkin tietää, että tarvittaessa saan heti läheltä kattilan, jolla pääsen alkuun. 

Samalla reissulla mukaan tarttui hetken mielijohteesta kaksi purkillista Thomas Coopers Wheat Beer uutetta. Mielessä siinsi tehdä kenties viimeisenä uuteoluena reilummin humaloitu vehnäolut. Kaksi purkkia humaloitua uutetta takaisi mukavasti katkeroa ja pakkasesta voisi keittää sekaan aromiksi hieman Sorachi Ace ja Cascade humalia. Omiin suosikkeihini kuuluuvat Schneider-Weissen Hopfenweisse ja Vakka-Suomen Panimon cascade-humaloitu Wehnäbock toimivat tässä innoittajina.

Olin juuri viime perjantaina pullottanut aiemmin valmistamani savuoluen, joten käymisastia odotteli puhtaana seuraavaa satsia. Tällä kertaa selvisin panohommista ennätysajassa - alle tunnissa.

Ensivalmistelut:
  • Uutepurkit lämpimään veteen "löysistymään"
  • Käymisastian, kauhan, siivilän ja ruokalusikan huolellinen desinfiointi
  • Kolmisen litraa vettä kiehumaan
  • Desinfiointiaineen huuhteleminen pois
Cascadessa päiväykset paukkunut. Olen kuitenkin säilönyt aina pakastimessa.
 Humalien keittäminen:
  • Pienempään kattilaan joku 0,5-litraa vettä kiehumaan ja perään pari desiä uutetta
  • Huolellinen sekoitus
  • Vartin keitto, jonka aikana humalaa sekaan (aromihumalointi)
  • Keiton aikana uutepurkkien sisältö ja kiehuva n. 3 litran vesisatsi käymiastiaan ja  huolellinen sekoitus
  • Hanasta kylmää vettä käymisastiaan niin paljon, että vierrettä on haluttu määrä (pois lukien humalien mukana kiehuva muutama desi)
Heitin hatusta heti aluksi hyppysellisen Sorachi Acea (15 min keitto), viiden minsan jälkeen hieman pienemmän hyppysellisen Sorachi Acea (10 min keitto), taas viiden minuutin kuluttua hyppysellisen Cascadea (5 min keitto) ja aivan lopuksi vielä Cascadepussin jämät, sellaisen reilun hyppysellisen. En punninnut humalia sen tarkemmin.

Kaadoin tästä pikkukattilasta siivilän läpi nesteet käymisastiaan, niin että humalamuhjut jäivät suurimmaksi osaksi siivilään. Painelin vielä ruokalusikalla muhjuja siivilää vasten, niin että viimeisetkin tipat humalien aromikkaista öljyistä menivät varmasti astiaan. Huomaa, että olin desinfioinut sekä lusikan, että siivilän aikaisemmin - varmuuden vuoksi!

Humalien keittoa pienessä uutesatsissa


Tein eräkooksi noin 15-litraa käymisastian asteikon mukaan. Tässä vaiheessa otin desinfioidulla kauhalla vierteestä näytteen ominaispainon mittaamista varten. Mittarini näytti 1.055 ja koska tiedän sen näyttävän 0.006 - 0.008 liian vähän, niin todelliseksi ominaispainoksi tuli noin 1.062. Tämä tarkoittaisi jälkikäymisen jälkeen noin 7% olutta, joka vaikutti aika hyvältä Weizenbockin vahvuudelta. Enemmänkin olisi voinut vettä laittaa, mutta kunnon humalointi vaatinee kunnon rungon eikä mulla toisaalta ole valmiiksi pulloja tuon 15 litran satsin pullottamiseenkaan. Onneksi tiedän kyllä miten tyhjiä pulloja tehdään...

Ominaispaino
Kotiolut.com foorumilta löysin Coopersin uuteoluiden IBU arvot, josta laskeskelin, että tälle satsille katkeroita tulisi noin 60 IBUa, kun otetaan huomioon lisäämäni aromihumalat, joista tulee myös hieman katkeroa. Aromihumalien IBU-määrän arviointiin käytin IBU calculatoria, johon jouduin arvioimaan aromihumalien painot, koska en punninnut niitä. Tulos ei siis ole mitenkään tarkka, mutta kuitenkin sinne päin. Halusin laskea IBU-arvon, koska halusin varmistuksen, että 7% vahvuuden taittamiseksi oluessa todellakin olisi riittävästi humalaa. 60 IBUa on kuitenkin reilusti enemmän kuin perus weizenbockeissa. Vierrenäyte maistui hyvältä ja käymisastian lämpötilakin näytti 22-astetta, joten saatoin hyvillä mielin hiivata tuotoksen. Molempien uutepurkkien mukana tuli pussillinen kuivahiivaa. Hiivasin vierteen vahvuudesta johtuen hieman reilummin ja ripottelin 1½ pussia hiivaa vierteen päälle. Puolen tunnin päästä kävin sekoittamassa hiivat kunnolla oluen joukkoon. Vaikutti aika ärhäkkäältä hiivalta, sillä olut kävi jo rajusti... Katsotaan mitä tulee.

Helppoa kuin heinänteko siis, eikä senttiäkään kulu alati nouseviin alkoholiveroihin ja Alkon tai maitokauppojen katemarginaaleihin. Suosittelen kokeilemaan.

Ensimmäiset tiedot Alkon jouluoluista 2013

6 kommenttia
 
Maahantuoja Servaalin äijä Henrik Larkio sivalsi Olutoppaan foorumille ensimmäiset tiedät Alkon tämän vuoden jouluoluista.

Tässä ne Servaalin tarjoamat oluet, jotka Alko valikoimaan otti:
-Aecht Schlenkerla Eiche
-Gouden Carolus Christmas (33 cl)
-Kasteel Winter (33 cl)
-Samuel Adams Winter Lager
-Saku Porter
-Erdinger Schneeweisse

Eichelle ja Kasteelille Suomen ensi-ilta. GCC ekaa kertaa pikkupullossa Alkossa.

Kausi alkaa 4.11.2013.
Samalla selvisi se karu tosiasia, että maailman tykein savuolut, useiden jouluoluttestien kiistaton voittaja Schlenkerla Urbock ei tule jouluolutvalikoimaan tänä vuonna! Tämä on varsinainen uutinen, sillä monet ilman muuta odottivat tämän suosikkioluen tulevan taas saataville. Schlenkerla Eiche on toki oiva korvike, joidenkin mielestä jopa parempi kuin Urbock, mutta silti... Urbock on Urbock. Servaali tarjosi myös Urbockia, mutta Alko ei tänä vuonna ottanut.

Kasteel Winter on tutun Kasteel Donkerin (entinen Kasteel Bruin) mausteisempi versio, joka on ihan uusi olut, eli nyt valmistettu ensimmäistä kertaa.

Muita kuin Servaalin oluita (ilmeisesti):

-Plevnan Siperia (tämäkin siis joulun kausiolut)
-Malmgård Arctic Circle Ale
-AleSmithiltä jotain? (ehkä vain Arkadiaan)

Lista täydentynee lähipäivinä!

Kellarin kätköistä: Närke Stormaktsporter 2008

0 kommenttia
 

Stormaktsporter 2008

Panimo: Närke Kulturbryggeri, Ruotsi
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,5%
Saatavuus: Olutravintolat?

Ruotsalaisen Närken Stormaktsporter on suuri olut pienessä pullossa. Pelkästään sen nimen näkeminen nostaa alaa seuraavalla olutkonnossöörillä pari pykälää pulssia ylöspäin. Stormaktsporterin tynnyrikypsytetty Kaggen versio on näet Ratebeerin parhaaksi rankattu Imperial Stout. Tämä perusversiokin on korkealle arvostettu ja hankalasti saatavilla, eikä sitä ilmeisesti ole edes valmistettu vuoden 2009 jälkeen. Sain oman pulloni vaihtokaupassa eräältä harrastajalta. Tämä lieneekin ainut tapa jolla olueen saattaa päästä käsiksi, ellei sitten jonkun ravintolan kätköistä onnistu löytämään. Närken erikoisuus, teknisessä mielessä, on päältä avoin käymisastia, jossa olut käy pääkäymisensä. Oluet ovat lisäksi suodattamattomia ja pastöroimattomia. Ei varmaan tarvi erikseen painottaa, että nyt ollaan ison oluen äärellä ja odotukset ovat jo paukahtaneet katosta läpi.



Yön mustaa ja mokkaisesti vaahtoavaa olutta. Vaahto on pieni, mutta sitkeä. Tuoksu ei vastaa odotuksia... vaan se on parempi! Hyvin hyvin suklainen. Sellaista konvehtimaista, eikä ollenkaan kitkerää suklaata. Hieman maitoistakin. Mantelia ja pähkinää. Paahteisuus makaa taustalla lempeänä ja humalaakin erottuu. Maistetaanpa... ensipuraisun aikana tapahtuu niin paljon, että on vaikea päästä kartalle. Lämmittää kivasti. Uudelleen... alussa makeutta ja runsaasti suklaata - pehmeää ja silkkistä, kuin hunajanektaria. Keskivaiheilla humalointi astuu peliin runsaana vieden makua kuivempaan suuntaan. Runsas stoutmainen paahteisuus iskee aivan puskista ja tekee jälkimausta kuivan lakritsaisen ja aavistuksen suolaisen. Olin aistivinani savuakin. Moniulotteinen, mutta tasapainoinen ja erittäin helposti nautittava olut. Suutuntuma ei ole erityisen paksu, mutta täyttää täyteläisen mitat. Hiilihappoa on todella kevyesti ja se sopii tälle oluelle hyvin. Jos yritän tämän herkkupakkauksen kiteyttää lyhyesti, niin päällimmäisenä on runsas ei-kovin-tumma suklaisuus, jota stoutmaisen karskit ja runsaan humaloinnin piirteet hienosti tukevat, mutta eivät polje allensa. Taidolla pantua tavaraa, jota ei ikä paina!

Nousee parhaiden maistamieni portereiden joukkoon. Lasken tämän itse enemmän porteriksi kuin stoutiksi. Toimivuus tuli testattua suklaankin kanssa. Ei mitään negatiivista sanottavaa.

Yhteenveto

Monipuolinen suklaajälkkäri
ARVOSANA: 10-

Olutarvio: Perlenbacher Pilsener

6 kommenttia
 

Perlenbacher Pilsener

Panimo: Valmistettu Saksassa...
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Lidl, 1,59€ / 0,33l

Lidl on jo parisen viikkoa mainostanut tällaista Pilseneriä, jonka nyt erehdyin ostamaan. Lidlillä on aiemmin ollut ja taitaa itse asiassa olla vieläkin valikoimissaan myös Perlenbacher Premium Pils, joka on varsin bulkkia ja saksalaistyyliä sekä nimeltään, että ulkoasultaan. Pilsener viittaa enemmän tshekkien suuntaan ja pullokin on vihreä, kuten alueen pilseille on ominaista. Hinta ei ole kovin kummoinen, mutta eipä ollut olutkaan... Selkeästi kuitenkin eri tavaraa, kuin Premium Pils.



Kullankeltainen, kirkas ja vaahdoltaan varsin niukka olut. Tuoksu on hieman diasetyylinen (voin aromia) ja kevyen maltainen sekä bulkkimaisen pahvismetallinen. Aavistus aromihumalaa, mutta se jää pahvin vierellä voimattomaksi. Maku on bulkkilageria, mutta runko on ihan kohdallaan, eikä liika hiilihappoisuuskaan vaivaa. Maltaisuutta, metallia, pahvia... eikä katkeroakaan Karhua enempää. Kokonaisuutena ei kovin kummoinen. Ei uusintaan.

Yhteenveto

Yrittäisivät edes
ARVOSANA: 6+

Reittaus-TV Episodi 9: Maistelussa Dark Horizon 2. edition

3 kommenttia
 
Reittausblogin konttorilla odotetaan kuumeisesti Dark Horizonin 4. editionin saapumista Alkon valikoimiin. Sitä odotellessa lasiin päätyi Dark Horizon 2. edition, josta kiitokset eräälle helsinkiläiselle harrastajatoverille.

Olutarvio: Boulevard Brewing Smokestack Series - Double Wide IPA

0 kommenttia
 

Double Wide IPA

Panimo: Bouleward Brewing, Yhdysvallat (Kansas City)
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (8,02€ / 0,355l)

Tämä jenkkiläinen Double IPA oli alkuvuodesta Alko Arkadian erikoisvalikoimassa isossa pullossa (0,75-litraisessa) ja nyt se tuli myös vakiovalikoiman puolelle, mutta onneksi pienessä astiassa. Nollaseiskavitosella oli nimittäin hintaa 20,5 euroa... Ei litrahinta pienessä pullossa sen halvempi ole, mutta ehkä tämä kuitenkin helpommin ostoskoriin tarttuu - psykologinen kynnys ostamiseen on pienempi. Olut on pullotettu 17.5.2013, eli ikää noin neljä kuukautta. Ihan kohtuullinen tuoreus pullokäyvälle oluelle. Retrotyylinen etiketti miellyttää silmää ja takaetiketin jonkun translatorin läpi lyödyt tekstit huvittavat hetken... Parasta ennen: katso olka pullon. Sisältää: mallasohran, humala, hive.



Boulevard on vuonna 1989 perustettu panimo, joka pitää majaansa Kansas Cityssä. Panimon kotisivut ovat informatiivisuuden osalta aivan maailman eliittiä. Oluista kerrotaan numeraalista tietoa ns. riittävästi, muun muassa hiilihappopitoisuudet pullolle ja kegille erikseen... tsekkaa vaikka tämän maistelussa olevan oluen tiedot tästä. Toisaalta tuo hiilihappopitoisuuskin on sellaista tietoa, jota en itse tarvitse, mutta jollekin se voi olla tärkeäkin tieto. Itse arvostan sitä, että valmistusaineet on lueteltu viimeisen päälle eri mallaslajikkeita ja humalia myöden. Tämän oluen valmistusaineet ovat: Pale ale-, Cara 300, Cara 120- ja Amber 50 -maltaat, humalina Zeus, Bravo, Chinook, Centennial ja Cascade. Lisäksi dekstroosi ja fariinisokeri sekä vesi ja hiiva. Ei täysmallasolutta siis, vaan sokerilla tuunattua tavaraa. Katkeruutta 71 IBU-yksikköä. Sokeri saattaa tuntua rungossa keveytenä tai sitten ei, mutta sitähän ei tiedä maistamatta, joten...


Oranssihtava, melko kirkas, vain hieman utuinen olut, jonka vaahto on massiivinen ja runsaan pitsikäs. Tuoksu on upea - pihkaista mäntymetsää ja tropiikkia, mutta tasapainottavalla karamellilla ja hedelmäsokerilla kuorrutettuna. Mentholmaisen aromaattista ja iskevää humalaa, kyllähän tämä kelpaa! Maku on myös tasapainoinen, mutta silti iskevä. Humalaa on aivan julmetusti, mutta se ei lyö yli - on harvinainen taito valmistaa olut näin, että runko ja humalointi on aivan tasan. Pihkaa, havua, tropiikin hedelmiä. Sopivasti makeutta ja pitkä katkeroinen jälkimaku. Runko on ehkä juuri sokerin käytöstä johtuen enemmän IPAmainen kuin DIPAmainen, eli raskaus vältetään ja pelkkä raikkaus jää jäljelle. Oppikirjamainen DIPA, jonka maku on tuoreen oloinen. Kannattaa maistaa, vaikkei hinta helposti innostakaan ostolle.

Yhteenveto

Tykisti humaloitu, ei niin makea DIPA
ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Westheimer Weizen

14 kommenttia
 

Westheimer Weizen

Panimo: Gräflich zu Stolbergsche Brauerei Westheim, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (3,18€ / 0,5l)

Alko yllättää. Syyskuun viimeisiä päiviä vietiin ja valikoimiin tuli Westheimer Weizen. Nimi kertoo tyylin ja googletus loput. Hieman keskivertoa kehnommaksi arvioitu perusvehnäolut saksasta. Vaikka ajankohta on jo enemmän tummia ja vahvempia pläjäyksiä suosivaa ja vaikka valikoimista löytyy jo useita vehnäoluita, mukaan lukien maailman huiput Ayingeriltä ja Weihenstephanerilta, niin silti (ennakkotietojen mukaan) keskivertoa kehnompaa perusvehnistä. Älkää ymmärtäkö väärin, olen usein blogissanikin maininnut rakastavani vehnäoluita. Onko mitään parempaa kuin iso lasillinen hyvää vehnäolutta. Vehnäolut on juotavaa olutta. Kevyt takanoja, jalat pöydälle ja lasi tyhjenee kuin taikaiskusta - vaivatta ja nautinnolla. Silti olisin mieluummin ottanut valikoimaan lisää laajuutta kuin lisää vehnää - esimerkiksi jonkun vielä valikoimista kokonaan puuttuvan oluttyylin. No, tähän oli nyt tällä kertaa tyytyminen. Jos kauppa olisi vapaa ja valikoima sen myötä runsaampi, niin tämä olisi melko varmasti jäänyt maistamatta, mutta näin kapean ja Alkon armeliaisuuteen perustuvan valikoiman aikana tähänkin oli tartuttava. Pistetään nyt vielä arvio, jos joku ei tiedä miltä vehnäolut maistuu...

Keltaoranssi, samea ja mukavan vaahtoisa olut. Ihan vehniksen näköinen. Tuoksussa happamuutta, mausteisuutta ja kypsää banaanisuutta. Perussettiä. Maussa hiivaisen vehnäinen happamuus tulee ensin ja sitten hieman purukumia ja kevyt banaaniesterisyys siihen päälle. Humalointi on kevyt ja suutuntuma tästä johtuen hieman vajaa. Genrensä keskikastia, eli ihan maistuva vehnä.

Yhteenveto

Perushyvä, "tylsä" vehnis
ARVOSANA: 7½

Usko valtamediaan koetuksella...

4 kommenttia
 
Hallitus on linjannut, että alkoholiveroa nostetaan, siis NOSTETAAN, mutta puolet vähemmän kuin oli aiottu.

Nelosen uutiset (ruutu.fi) kertovat veronkevennyksestä ja veronleikkauksesta sekä siitä, kuinka tämä (veronnoston puolittaminen) tulee maksamaan Suomelle 60 miljoonaa euroa.

Anteeksi Nelosen uutiset, mutta sitä veroa nostetaan, se ei ole kevennys eikä se ole leikkaus.

Se on veronnosto, se on kiristys. 

Miksi se propagandamaisesti uutisoidaan kevennyksenä?






Usko päättäjiin koetuksella (viimeistään nyt...)

0 kommenttia
 
Uusi Suomi uutisoi raflaavasti:

Uusi alkoholipäätös saa kehuja: ”Viron viinarallia suitsitaan”

Hallituksen päätös toteuttaa alkoholiveron korotus puolta suunniteltua pienempänä vaikuttaa Viron viinaralliin, kertovat kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajat Outi Mäkelä ja Arto Satonen.
–Nyt mennään oikeaan suuntaan. Olisi kirkasotsaista ajatella, että nostamalla verot kattoon, alkoholinkulutus Suomessa laantuisi. Mitä suurempi ero Suomen ja Viron välisissä hinnoissa on, sitä enemmän viinaa kärrätään lahden toiselta puolen, Mäkelä ja Satonen kommentoivat tiedotteessaan.
–Viron viinarallia suitsitaan, he toteavat.

Anteeksi, mutta suitsiiko se viinarallia, jos alkoholiveroa joka tapauksessa nostetaan, mutta puolet aiottua vähemmän? 

Hintaero Suomen ja Viron välillä kuitenkin kasvaa, eli viinarallin liekkeihin lyödään itse asiassa vain lisää bensaa. 

Huonosta päätöksestä (nostaa alkoholiveroa) tehdään vain vähän huonompi - ja nyt sitä hehkutetaan ratkaisevana päätöksenä, joka suitsii viinarallia.  

Ei jumalauta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...