Olutarvio: Rekolan Munkintie

1 kommenttia
 

Munkintie

Panimo: Rekolan Panimo, Suomi (Mäntsälä)
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 6,7%
Saatavuus: Olutravintolat

Rekolan Panimon panimomestari Jari Leinonen käväisi alkuviikolla Raumalla toimittamassa Amerikan Serkkua Ruokapuoti Lumoon ja tipautti meikäläiselle samalla maistiaispullon panimon uutuusolutta Munkintietä. Vuosien olutbloggaus alkaa vihdoin tuottaa hedelmää. Munkintie on belgityylinen olut ja ainakin nimen perusteella siihen on haettu inspiraatiota luostarioluiden suunnalta. Alkoholipitoisuus on 6,7% ja siitä johtuen saatavuus rajoittuu tällä hetkellä olutravintoloihin. Valmistusaineina vesi, ohramallas, siirappi, humala ja hiiva. Lienee juuri pullotettua, sillä etikettiin painettu päiväys on 13.11.2013. Se on luultavasti vuosi pullotuksesta eteenpäin. Pullon pohjalla on hiivasakkaa, eli olut on suodattamaton. Etiketissä suositellaan nauttimislämpötilaksi 13-15 astetta, joka onkin hyvä. Useinhan aidoissa belgioluissa näkee turhan alhaisia lämpötilasuosituksia, jopa kuutta astetta. Liian kylmästä oluesta ei aromit ja maut irtoa kunnolla. Etiketissä suositellaan tätä nautittavan juustojen kera tai myös sellaisenaan tunnelmalliseen nautiskeluun. Päätin itse nautiskella tätä tunnelmallisesti ja juustojen kera. Juustoiksi ostin ehkä oluelle hieman haastavimmasta päästä olevat hollantilaisen chiligoudan ja brittiläisen whiskeycheddarin. Chiligoudassa tuntuisi ainakin olevan tuntuvan tulinen jälkipotku, eikä whiskeycheddarikaan aivan miedoimmasta päästä ole.


Tumman punaruskea ja kunnon belgityyliin runsaasti vaahtoava olut. Vaahto jää pieneksi loppuun asti kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on hyvin belgidubbelmainen ja miellyttävä. Siinä on tummaa hedelmäisyyttä, rusinaa, kandisokerisuutta ja yrttistä mausteisuutta. Lämmettyään kunnolla tuoksusta löytyy myös lakritsaisia piirteitä ja alkoholin hehkua. Aitoa belgityyliä, hyvä! Melko pehmeä maku on makeahko ja kandisokerinen. Muistuttaa tuoksun tavoin belgidubbelia. Siinä on tummia kuivattuja hedelmiä ja mausteisuutta. Humalointi on tyyliuskollisesti lähes huomaamaton ja vasta nielaisun jälkeen nousee esiin kevyttä katkeroa. Alkoholi lämmittää asiaankuuluvasti maun loppupuolella. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisesti, mutta nipistävästi hiilihappoinen. Aluksi vaikutti hieman ohkaiselta, mutta toinen lasillinen, johon kaadoin pullon pohjalta hiivat mukaan, oli selvästi täyteläisempi. Varsin hyvä ja tasapainoinen dubbeltyylinen olut. Valovuosia edellä vielä hiljattain Alkon valikoimistakin löytynyttä Saimaan Luostari Dubbelia.

Niin ja ne juustot. Nehän toimivat itseasiassa aika hienosti, varsinkin chiligouda, joka tulee itselleni hieman yllätyksenä. Se muodostaa yhdessä oluen kanssa suuhun pitkän kermaisen pehmeän tunnun ja sitten nielaisun jälkeen chilin tulisuus nousee voimalla esiin. Makuaistin äärilaitoja yhdessä suullisessa. Suosittelen. On todellinen harmi, ettei tätä saa mistään ostettua kotiin. Ulosmyyntioikeudet pienpanimoille kiitos!

Yhteenveto

Dubbeltyylinen, maukas belgiolut Suomesta.
ARVOSANA: 8

1 kommentti:

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.