Olutarvio: Westmalle Dubbel

0 kommenttia
 

Westmalle Dubbel

Lokakuussa Alkon vakiovalikoimaan paukahti Westmalle Tripel ja nyt marraskuussa tältä samalta trappist-panimolta saatiin jouluolutvalikoimaan myös Dubbel, jota saa isossa 0,75-litraisessa pullossa. Jouluolut tämä ei ole, vaan ympärivuotinen tuote, mutta hyvä kumminkin että tuote saatiin edes jouluolutvalikoimassa Alkon hyllyyn. Dubbelissa on Tripeliä matalampi alkoholipitoisuus, kuitenkin 7,0% ja sen tumma väri tulee tummasta nestemäisestä sokerista, eikä paahdetuista maltaista. Olen juonut tätä pari kertaa aiemminkin ja vuonna 2009 annoin tälle olutoppaassa 44/50 pistettä, eli erinomaisen arvosanan. Nyt oli takana lähes parin vuoden tauko tästä oluesta alla, joten suurella mielenkiinnolla tuli nautittua.


Synteettinen viinipullon korkki aukeaa pienen poksauksen saattelemana vaivatta. Ilahduttavasti pullossa mainitaan pullotuspäivä, se on 24/8/2011, eli melko tuoretta tavara on. Parasta ennen on asetettu tästä kaksi vuotta eteenpäin ja säilynee pidempäänkin jos olosuhteet ovat kunnossa. Ulkonäöltään olut on dubbelille tyypillinen - punaruskea, melko kirkas ja isolla beigellä vaahdolla kaatuva. Tuoksu on voimakkaasti kuivatun hedelmäinen, hieman makeuttakin ja aromaattista, lähinnä päärynäistä belgihedelmäisyyttä. Sopivasti myös happamuutta ja hiven yrttisyyttä tuoksun lopussa. Maku on kuivahko, ei juuri makeutta vaan reilusti kuivattuja hedelmiä, hieman kirsikkaisuutta ja suklaatakin voi havaita, mutta niukasti. Lisäksi hieman belgityylistä happamuutta ja päärynäisyyttä. Todella paljon hedelmäisempi kuin parin vuoden takaisissa muistikuvissa. Lopussa on melko tuhti yrttisävytteinen humalointi, joka kuivattaa makua lisää ja tuo tietysti sopivan katkeruuden myös. Jälkimaku on kuivan yrttinen ja pitkä. Suutuntuma on melko reilun hiilihappoinen, mutta kuitenkin reilun keskitäyteläinen.

Todella erilainen olut kuin mitä muistelin, vuoden 2009 arviossa olen maininnut rusinaisuutta, luumuisuutta ja mämmisyyttä, joita tästä ei kyllä löytynyt. Tosin silloin pullo oli vuoden ikäinen ja nyt hyvin tuore, eli ehkä tässä kehittymisen varaa on kellarissa. On myös mahdollista, että olut on parissa vuodessa muuttunut tai makuni on kehittynyt. En osaa sanoa, mutta hyvää oli edelleen vaikka laskinkin olutoppaassa antamiani pisteitä 44 -> 39.

Yhteenveto: Voimakkaan hedelmäinen ja kuivahko dubbel.
Nautintasuositukset: noin 12-asteisena.

ARVOSANA: 8½

    Olutarvio: Schneider-Weisse Aventinus Weizen-Eisbock

    2 kommenttia
     
    Aventinus Weizen-Eisbock

    Tymäkämpi Aventinus on jälleen täällä! Viime vuonna tätä ei saanut, mutta tänä vuonna se on onneksi jälleen Alkon jouluolutvalikoimassa. Eisbock, eli jääpukki valmistetaan jäädyttämällä. Kun olut jäädytetään, oluessa oleva vesi jäätyy ensimmäiseksi ja kun jäätynyt vesi poistetaan jäljelle jäävä olut on vahvempaa. Alkon vakiovalikoimasta on jo pitkään saanut herkullista perus Aventinusta ja tämä on siitä vahvempi versio. Alle neljän euron hinta tästä talvi-iltojen lämmittäjästä on varsin passeli, kiitokset siitä maahantuoja Servaalille.


    Tummanruskeaa, läpinäkymätöntä olutta, jonka vaahto on tiivis ja reilun kokoinen. Tuoksu on kuin turboahdetussa Aventinuksessa, jota tämä tietysti tavallaan onkin. Vehnäoluen banaaniset esterit ovat esillä herkullisesti sahtimaisen voimakkaina. Lisäksi muuta pehmeää ja ylikypsää hedelmäisyyttä sekä alkoholin potku taustalla. Voimakas, houkutteleva tuoksu. Maku on hyvin banaaniesterinen, kypsän hedelmäinen, lämmittävä ja lopuksi hieman mausteinen kun alkoholin potku pyyhkäisee suun kuivaksi. Viinamaisuutta ei ole, vaan ainoastaan asiaankuuluvan tymäkkä, Chuck Norrisin roundhousekickiä vastaava lämpöaaltoisku. Suutuntuma on täyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen sekä pehmeä. Erittäin hyvä talvi-iltojen lämmittäjä. Nautitaan hitaasti ja huolellisesti. Sehr gut!

    Yhteenveto: Herkullinen Aventinus tiiviste!
    Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä ja ajan kanssa.

    ARVOSANA: 9

      Forestriver Virpi Ale - Ensimmäinen kotiolueni

      2 kommenttia
       
      15.10.2011, tuona kauniina lokakuun iltana synnytettiin Virpi, ensimmäinen kotiolueni. Virpin tekovaiheista sekä käytetyistä laitteista ja ainesosista voit lukea lisää aiemmasta blogiviestistäni täällä: Kotiolutta uutteesta - Virpi Ale

      Etiketit
       

      Nyt Virpin pullotuksesta on kulunut tasan kolme viikkoa ja olut on minulla parhaillaan lasissani. Varsin mainiota kamaa, jota nauttii ilokseen. Väriltään Virpi on tummahkon kuparinen ja vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto jättää laskiessaan hieman pitsikuvioita lasin reunoille. Tuoksussa Nelson Sauvin humalien kirpeä marjaisuus on hyvin esillä, lisäksi kiiviä ja muuta eksoottista hedelmäisyyttä,  maltaisuutta ei juuri ole, mutta uutemaista kotiolut vibaa löytyy taustalta. Yllättävän hyvä aromaattinen humalointi. Maku on myös hyvin humalakeskeinen, Nelson Sauvinia tietysti, sillä muutahan ei käytetty, toki toisessa uutepurkissa (Coopers Draught) oli humalointia mukana jonkin verran. Alkumaku on hyvin hedelmäinen, kirpeähkön marjainen, eksoottisen hedelmäinen ja katkeruuttakin on keskiverrosti. Maltaisuus on lähinnä samaa uutemaisuutta kuin tuoksussakin. Jälkimaussa on hapanta greippisyyttä. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä ja vaikka alkoholipitoisuutta laskennallisesti saatiin 7,4%, niin ei se tunnu maussa. Vielä kun tuon uutemaisuuden saisi pois niin olisin helvetin tyytyväinen, nykyisellään vaan erittäin tyytyväinen. Onnistunut ensimmäinen satsi!

      Olutarvio: Ayinger Winter-Bock

      1 kommenttia
       
      Ayinger Winter-Bock

      Yksi maailman arvostetuimmista doppelbock-tyylisistä oluista on Ayinger Celebrator, joka on tietojen mukaan sama olut kuin tämä Alkon jouluolutvalikoimasta löytyvä Winter-Bock. En tiedä miksi käytäntö on tällainen, mutta loistava olut on joka tapauksessa kyseessä. Ayingeriltä on jouluolutvalikoimassa toinenkin olut, Weizen-Bock, jonka arvion voit lukea tästä linkistä. Hinta, 3,84€, maailmanluokan oluesta puolilitraisessa pullossa on mielestäni kohtuullinen. Tämä oli jouluolutvalikoimassa viime vuonnakin, eli se on minulle entuudestaan tuttu olut. Tsekataanpa onko edelleen yhtä hyvää kuin ennenkin.


      Tummanruskea lähes musta olut, joka valoa vasten tarkasteltuna hieman punertaa. Vaahto on beige ja jättää jonkin verran pitsiä. Tuoksu on happaman ruisleipäinen, limppuinen ja paahteisen sokerinen sekä lakritsinen. Maltaisuus on hieman makeaa ja etäisesti savuista. Maussa ei makeutta ole liiaksi, vaan maku on pikemminkin hieman paahtunut ja hapan, sekä leipäisen maltainen. Myös hieman paahdettua sokeria ja lopussa mieto, mutta riittävä humalointi joka kuivattaa suun ja antaa sopivan katkeron pitkään melko happamaan jälkimakuun. Suutuntuma on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Yhä nautittava olut, mutta tuntuu muistikuvien mukaan hieman sokerisemmalta kuin viimevuotinen versio. Kuitenkin erittäin tasapainoinen ja mutkattomasti nautittava, kuten Ayingerin muutkin oluet. Suositukseni.

      Yhteenveto: Nestemäinen leipä.  
      Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.
      ARVOSANA: 9-

        Olutarvio: Robinsons Old Tom

        1 kommenttia
         
        Old Tom

        Robinsons Old Tom on Alkon syksyn uutuuksia, eli vakiovalikoiman tuote, eikä siis kuulu jouluolutvalikoimaan. Sen saapuminen hyllyihin kesti muutaman viikon suunniteltua pidempään panimolla riehuneen tulipalon takia, mutta nyt sitä saa alle 4 euron hintaan pitkäripaisesta. Ei tuota nyt halvaksi voi kehua, mutta sopivaksi kenties. Maahantuoja kertoo, että tulipalon takia liikkeellä on kahta eri etikettiversiota tästä oluesta, mutta se tärkein, eli sisältö, on molemmissa sama. Old Tom on tyyliltään Old Ale, alkoholia on 8,5% ja se on voittanut, kuten pullossakin isolla mainitaan, World's Best Ale palkinnon vuoden 2009 World Beer Awardseista. 


        Punertavan ruskea olut, jonka pinnalta runsas vaahto katoaa nopeasti jättäen hieman pitsiä jälkeensä. Tuoksu on sokerisen makea, toffeisen sekä hieman paahteisen maltainen ja marjaisen hedelmäinen. Ikävästi tuoksussa on myös hieman liiallisesti alkoholia. Maun päätekijoitä ovat makeus, karamellisuus ja hienoinen paahteisuus. Lisäksi marjaista hedelmäisyyttä, tummia hedelmiä ja hieman liiallisesti alkoholin poltetta. Katkeruuttakin on tuntuvasti. Jälkimaku on kuiva, alkoholin polttama ja hieman tahmainen. Suutuntumaa kuvailen melko täyteläiseksi ja maltillisen hiilihappoiseksi. Hitusen liian makea ja ehdottomasti liian alkoholinen, jäänee kertaostoksi.

        Yhteenveto: Makeahko jälkiruokaolut, jonka alkoholisuus puskee liiaksi läpi.
        Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

        ARVOSANA: 7

          Olutarvio: Nøgne Ø Underlig Jul

          0 kommenttia
           
          Underlig Jul

          Nøgnen anti Alkon tämän vuoden jouluolutvalikoimaan on Underlig Jul. Se on viidellä eri mausteella aromatisoitu olut, johon on haettu vaikutteita norjalaisesta glögistä. Nøgne valmistaa vuosittain 350 000 litraa yleensä hemmetin maistuvaa olutta ja on itseasiassa myös Euroopan ainut saken valmistaja, heidän valikoimiinsa kuuluu viisi sakea. Underlig Jul on panimolle tyypillisesti 0,5-litraisessa pitkäkaulaisessa pullossa ja etiketissä on tutusti panimon logo isolla. On ainakin helppo löytää hyllystä. 


          Punertavan ruskea olut, jonka vaahto on todella runsas ja jättää jälkeensä reilusti paksua pitsiä hiljalleen laskiessaan. Tuoksu on voimakkaan mausteinen, joulupiparinen ja inkiväärinen sekä kanelinen. Mausteet vievät pääosan, mutta alta löytyy paahteista, kahvimaista maltaisuuttakin. Maku on pehmeähkö, hyvin piparinen, inkiväärinen ja kanelinen. Taustalla jälleen paahteinen maltaisuus ja hitusen kahvisuutta. Humalointi on kevyehkö ja katkeruus vie vain vaivoin lievän tahmaisuuden suutuntumasta pyyhkäistessään kielen yli. Jälkimakukin on tietysti mausteinen, mutta mausteet tässä ovat kuitenkin yllättävän hyvin tasapainossa, ne eivät puske liikaa esiin ja olut tuntuu suussa pehmeältä. Suutuntuma pehmeyden lisäksi on melko täyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Tätä voisi kuvitella ostavansa vielä toisenkin, sopisikohan pipareiden kanssa piparilta maistuva olut?

          Yhteenveto: Piparilta maistuva pehmeä olut.
          Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

          ARVOSANA: 8

            Olutarvio: Samuel Adams Winter Lager

            0 kommenttia
             
            Winter Lager

            Samuel Adams on Boston Beer Companyn, eli Yhdysvaltojen suurimman "pikkupanimon" tuotemerkki. 750 työntekijän firma lienee samaa kokoluokkaa kuin Suomen suurimmat panimot, ellei jopa suurempi. Heidän tunnetuin oluensa on kiistatta Samuel Adams Boston Lager, joka kuuluu Alkon vakiovalikoimaan. Alkon jouluolutvalikoimasta sen sijaan löytyy tämä Winter Lager, joka on maustettu 5,5% pohjahiivaolut. Ainesosaluettelo: Ainesosat: Harrington-, karamelli-, vehnä- ja münchnermaltaat, East Kent-, Goldings-, Tettnang Hallertauer- ja Tettnang Noble -humalat. Mausteina kaneli, inkivääri ja appelsiininkuori.

             
            Tumman kuparinen, hieman punertava olut, jonka vaahto on niukahko, mutta pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Pehmeä tuoksu on makeahkon kermainen, karamellinen ja toffeisen maltainen. Taustalla väijyy lisäksi humalien aromaattista hedelmäisyyttä. Maku on miellyttävä, siinä on toffeeta, kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja hieman karamellista makeutta. Kirsikkana kakussa on vielä pehmeä, mutta tuntuva katkeruus, joka kuivattaa maun loppuosan ja johdattelee pitkähköön jälkimakuun, joka on hieman mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Maistuvaa ja helppoa juotavaa. Ei ehkä lämmitä parhaiten, ei ehkä ole voimakkaimman makuinen, eikä täyteläisin talviolut, mutta piru vie kun toimii. Käytetyt mausteet eivät hypi nenille missään vaiheessa ja kaikki osa-alueet ovat tasapainossa.

            Yhteenveto: Tasapainoinen talvilager jenkkilästä.  
            Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä

            ARVOSANA:8

              Olutarvio: Erdinger Schneeweisse

              0 kommenttia
               
              Schneeweisse

              Kuva: Erdinger
              Tämä Erdingerin talvinen vehnis kuuluu Alkon jouluolutvalikoimaan. Erdinger antaa kotisivuillaan itselleen tittelin "maailman suurin vehnäolutpanimo", vuosituotantoa on 1,45 miljoonaa hehtolitraa, eli mistään nyrkkipajasta ei ole kysymys. Megakorporaatioiden lonkerot eivät ole vielä heitä tavoittaneet, sillä panimo on ilahduttavasti vieläkin yksityisomistuksessa. Oheinen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siinähän on pojat vehnäolutta riittävästi jopa Reittausblogin vuositarpeisiin!

              Schneeweisse, suomeksi lumivalkea, lanseerattiin vuonna 1997. Erdinger kotisivuillaan kertoo, että Schneeweisseen käytetään kesän ensimmäisen sadon maltaat ja siitä asti olut kypsyy marraskuuhun asti, jolloin myyntikausi alkaa. Etiketti on tyylikkään talvinen ja pullo vehnäolutlasiin sopivasti 0,5-litrainen. Alkoholia on 5,6%, joka on hieman normivehnistä enemmän. 



              Oranssihtavan keltainen, samea ja kestävältä vaahdoltaan runsas olut. Näyttää siltä miltä vehnän pitääkin. Tuoksu on hedelmäinen, hiivaisen vehnäinen, hieman sitruunainen ja myös ohraa löytyy tiettynä leipäsyytenä. Perusvehniksiin kuuluva banaanisuus on tässä pienessä roolissa. Maussa hieman hapan vehnäisyys ja leipäisyys on pääosassa ja hieman hedelmäisyyttä sekä mausteisuuttakin löytyy. Purukumia ja banaania ei tässä vehnässä juurikaan ole, vaan yleisilme on kuivahko ja paino on maltailla sekä happamuudella. Jälkimaussa ohra hyvin esillä vehnäisen happamuuden rinnalla. Suutuntuma on perusvehnää hieman täyteläisempi ja hiilihappoisuus hieman hyökkäävää. Yllättävän talvisen ovat saaneet yleensä enemmän kesäjuomaksi mielletystä vehnäoluesta. Perushyvä sakemanni!

              Yhteenveto: Talvinen vehnäolut.
              Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä.

              ARVOSANA: 8

                Olutarvio: Glazen Toren Canaster Winterscotch

                0 kommenttia
                 
                Canaster Winterscotch
                • Panimo: Glazen Toren
                • Maa: Belgia
                • Alkoholipitoisuus: 8,7% 
                • Saatavuus: Ulkomailta
                • Oluttyyli: Scotch Ale

                Viikonloppuna tuli velipoikien kanssa testattua myös tämä belgialainen scotch ale. Scotch ale on alunperin Skotlannista (no shit!) lähtöisin oleva oluttyyli, mutta eniten sitä taidetaan nykyisin valmistaa käsityöläispanimoiden toimesta Belgiassa, jonne se rantautui tuontioluena 1800-luvun lopulla. Skotlannissa ei perinteisesti noina aikoina paljoa humalilla mässäilty, koska ne eivät siellä oikein kasvaneet, niinpä scotch alet on tunnettu maltaisuuteen painottuvina oluina. Tämä Canaster Winterscotch on tyylin eräänlainen klassikko, joten oli kutkuttavaa päästä sitä maistamaan. Minulla oli tämä pullo ollut kellarissa odottamassa sopivaa hetkeä jo jonkin aikaa ja se olikin ehtinyt jo melko tarkkaan kahden vuoden ikään (pullotettu  07 NOV 2009). 0,75-litrainen pullo oli kääritty jouluiseen paperiin, jota avatessa pääsi sopivan pikkujouluisiin tunnelmiin. Paperin alla pullo oli jo valmiisti alasti, eli siinä ei ollut minkäänlaisia merkintöjä, paitsi panimon logo korkissa. Korkin avaamisesta seurasi välitön vaahdon purkautumisreaktio eli ejektoituminen, mutta onneksi suurin osa saatiin kaadettua laseihin. 

                Lasin täyttänyt vaahto on pöydän luuttuamisen aikana jo ehtinyt laskea

                Tummanruskeaa läpinäkymätöntä olutta, joka vaahtoaa runsaasti lasiin kaadettunakin ja vaahto kestää pitkään. Tuoksu on erinomaisen herkullinen - runsaasti rusinaisuutta, kosolti hieman makeaa maltaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä. Maku on myös runsaan maltainen, voimakkaasti rusinainen sekä aromaattisen belgihedelmäinen  ja pehmeähkö. Humalointia on niukasti, kuten tyyliin kuuluu ja se sopiikin tähän hyvin, pääpaino on ansaitusti maltaisuudella. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja täyteläisen rajalla, hiilihappoa on maltillisesti ja olut on nautinnollisen pehmeä. Ei ikäännytys ainakaan haitaksi ole ollut, sillä mitään virhemakuja tässä ei ole. Kerrassaan nautittava tapaus, ehkä hieman yksinkertainen, mutta ah niin toimiva! Mukava välillä juoda sellaista olutta, jossa maltaisuus on pääosassa.
                 
                Yhteenveto: Runsaan maltainen ja herkullisen rusinainen belgi.
                Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä

                ARVOSANA: 9

                  Olutarvio: N'Ice Chouffe

                  3 kommenttia
                   
                  N'Ice Chouffe

                  Tänä vuonna saatiin Achouffelta jouluolutvalikoimaan ihka aito talven kausiolut N'Ice Chouffe! Aiempina vuosina on tyytyminen ollut perus La Chouffeen, joka on year-round belgi, eikä sesonkiolut, vaikka etiketissä tonttu onkin (kuten kaikissa muissakin Achouffen oluissa). Itse La Chouffe on kuitenkin tulossa maahantuojan mukaan Alkon vakiovalikoimaan marraskuun lopulla valikoimasta jo löytyvän Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelin kaveriksi. Kaikki panimolta maistamani oluet ovat olleet hyviä, ellei peräti erinomaisia, joten otan ne mielelläni valikoimiin. Maistuvat kaikille belgien ystäville takuuvarmasti. 

                  N'Ice Chouffessa on alkoholia lämmittävästi 10% ja mausteina on käytetty appelsiinia (curaçao) ja timjamia. 0,75-litrainen pullo irtoaa vieläpä kohtuulliseen 9 euron hintaan, joten talvikauden kestosuosikin merkit ovat ilmassa. Pullo on tuore,  parasta ennen päiväys 15/9/14 on kolme vuotta pullotuksesta, mutta kestää tämä varmasti ikäännytystä paljon pidempäänkin. Perus La Chouffen olen todennut olevan erinomainen juuri parasta ennen päiväyksen tuntumassa, eli kolme vuotiaana. 



                  Kruunukorkki avautuu sihauksen saattelemana ja pullosta pössähtää aromikkaan appelsiininen tuoksu. Lasissa olut on punertavan ruskeaa ja sen päälle muodostuu iso höttöinen vaahtokukka, joka kestää pitkään. Tuoksu on belgihedelmäisen päärynäinen, myös tummaa hedelmäisyyttä, hieman mausteisuutta ja erittäin pirteän säväyksen tuovaa aromaattista appelsiininkuorisuutta. Houkutteleva tuoksu. Maku on tumman, hieman kuivatun hedelmäinen ja tuoksun tavoin herkullisesti, mutta ei yliampuvasti, appelsiininkuorinen sekä yrttisen mausteinen. Ilahduttavasti joihinkin aiemmin testattuihin jouluoluisiin verrattuna mausteita on käytetty maltillisesti.  Loppu on kuivahko ja alkoholi lämmittää taustalla tuntuvasti, kuten pitääkin. Jälkimaku on pitkä ja yrttisen mausteinen. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Nautittava ja herkullinen olut, eikä ollenkaan niin raskas juotava kuin alkoholipitoisuus antaisi olettaa. Ikäännytys kun tuo todennäköisesti vielä hieman lisäpehmeyttä palettiin niin avot! Appelsiini on hienosti esillä niin tuoksussa kuin maussakin. Good stuff!

                  Yhteenveto: Herkullisen appelsiininen, kevyesti mausteinen ja lämmittävä talvibelgi.
                  Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä

                  ARVOSANA: 9-

                    Olutarvio: Stallhagen Winter Porter

                    1 kommenttia
                     
                    Winter Porter
                    • Panimo: Stallhagen
                    • Maa: Suomi
                    • Alkoholipitoisuus: 7,0% 
                    • Saatavuus: Alko (5,06€ / 0,5l)
                    • Oluttyyli: Balttityylinen portteri
                    • Muuta: Sama olut kuin Stallhagen Baltic Porter

                    Viikonlopun tiukat reittausiltamat kahden veljeni kanssa ovat takanapäin, testiryhmä on hajaantunut pisin Eurooppaa ja pysyviltä vahingoilta on tiettävästi vältytty. Kovimman kolauksen aiheutti häviö Wormsissa katraamme kuopukselle... Jouluoluita tuli testattua jokunen ja Virpiäkin maistettiin ensimmäistä kertaa, hyväähän se oli, joskin keskeneräistä vielä. Blogauksia maisteluista alkaa tippumaan näin jälkikäteen, aina kun kirjoittelemaan ehdin. 

                    Ensimmäisenä vuoron estradilla saa tämä ahvenanmaalaisen Stallhagenin Winter Porter. Kyseessä on sama olut kuin aiemmin mm. Viking Linellä saatavilla ollut Baltic Porter, mutta nimi on pitänyt muuttaa, jotta olut sopisi jouluolutvalikoimaan. Kyseessä on luultavasti pintahiivaolut, eli ale, lisäksi se on suodattamaton ja Alkon sivujen mukaan Stallhagenin panimomestari savustaa osan oluesta käytetyistä maltaista itse. Kovahko litrahinta on raju pettymys, sillä tuoreessa muistissa on vielä se, että viime vuonna Stallhagenin Julbockia sai reilun 7 euron litrahintaan. Nyt senkin litrahinta on 9 euroa ja tämän Winter Porterin vielä sitäkin kovempi, 9,92€ ja menee yli kympin jos ei vähennetä pantteja. Btw. Julbock, jota myös maistoimme, oli yhtä maittavaa kuin viime vuonnakin. Arvion siitä löydät linkistä pari riviä ylempää tai olutarviosivun kautta.



                    Winter Porter on väriltään hyvin tumman ruskea, lähes musta ja läpinäkymätön. Päälle muodostuu runsas, tiivis ja kestävä beige vaahto. Tuoksu on hyvä, miedosti savua, runsaasti paahteista maltaisuutta ja kosolti rehtiä suomalaista limppua. Maku on pehmeähkö, runsaan paahteinen ja miedosti savuinen. Hieman myös suolaisuutta ja happamuutta, sekä kevyesti hedelmäisyyttäkin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeähkö ja maltillisesti hiilihappoinen. Voisi olla täyteläisempikin, mutta eihän tämä missään nimessä ohutta ole näinkään. Hyvin tasapainoinen esitys ja mielestäni mieto savuisuus sopii tähän tyyliin erittäin hyvin. Suosittelisin enemmänkin mikäli hinta olisi kohdallaan, mutta kyllähän suomalaista pienpanimoa ainakin parin pullon verran kuuluu tukea. 

                    Yhteenveto: Miedosti savuinen tasapainoinen portteri.
                    Nautintasuositukset: Älä turhan kauaa viilentele. 

                    ARVOSANA: 8

                      Olutarvio: Ayinger Weizen-Bock

                      0 kommenttia
                       
                      Ayinger Weizen-Bock

                      Ayingerin vaalea vehnäbock on ollut Alkon jouluolutvalikoimassa aiemminkin, viimeksi vuonna 2009. Hieno panimo ja hieno olut, ainakin muistikuvien perusteella. Ayingeriin ja suurimpaan osaan muistakin saksalaispanimoista voi aina tukeutua, kun haluaa laadukasta perusolutta, jossa ei kikkailla mausteilla. Weizenbockit ovat tottakai normaalia vahvempia vehnäoluita, jotka yleensä valmistetaan enemmän talvisesonkia silmällä pitäen.


                      Sameaa, oranssihtavan keltaista olutta, jonka päälle muodostuu mittava, tiivis ja höttöinen vaahtokukka, aivan kuin normivehniksessäkin. Tuoksu on hyvin kypsän banaaninen, hieman purukumiesterinen ja toki vehnäisen maltainen ja perusvehnää hieman makeampi. Suussa olut on hyvin pehmeä, täyteläinen ja todella nautittava. Kypsää banaanisuutta, rahtunen makeutta ja tietysti vehnäistä maltaisuutta pienellä hiivaisella happamuudella. Laadukasta ja erittäin tasapainoista olutta. Suutuntuma on täyteläinen, selvästi normaalivehnistä paksumpi ja pehmeä, sekä maltillisen hiilihappoinen. 

                      Erittäin hyvä olut, jota voin varauksetta suositella kaltaisilleni vehniksien ystäville. Tätä tulee ostettua uudelleenkin.

                      Yhteenveto: Tasapainoinen, pehmeä vehnäolut.
                      Nautintasuositukset: Viileänä

                      ARVOSANA: 9-

                        Olutarvio: Mikkeller From Via To 2011

                        0 kommenttia
                         
                        From Via To 2011

                        Alkon jouluolutvalikoiman Mikkellereistä aiemmin käsittelin Santa's Little Helperin ja nyt vuorossa on From Via To. Tämän oluen "se juttu" on etiketti, johon voi kirjoittaa keneltä ja kenelle olut on, sopii siis hyvin lahjaksi. Santa's Little Helperin tavoin tässäkin ainesosaluettelo on niin pitkä, että ettei nykynuoriso jaksa edes lukea sitä läpi. Se menee näin: Maris Otter-, suklaa-, karakristalli-, ruskea- ja savumaltaat, humalina Columbus, Perle, Centennial ja Cascade, mausteina tähtianis, kaneli ja korianteri, tumma fariinisokeri, lähdevesi ja hiiva. 

                        Hieman enemmän valokuvausta harrastanut veljeni saapui Saksasta visiitille, joten tämän ja muutaman tulevankin blogauksen kuvat ovat hänen ottamiaan. Itse sain kerrankin keskittyä vain ja ainoastaan itse olennaiseen.



                        Pikimusta olut mittavalla mokkaisella vaahdolla, joka jättää reilusti pitsiä laskiessaan. Näyttää erittäin hyvälle. Tuoksussa ensimmäisenä esillä on voimakas paahteinen ja palaneen katkera maltaisuus, jossa palaneisuus hieman tökkii omia mieltymyksiäni vastaan. Lisäksi voimakasta yrttistä ja anismaista mausteisuutta, suolaista lakritsaisuutta, happamuutta ja alkoholiakin. Katkeran kitkerä palanut maltaisuus esittää pääroolia myös maussa. Lisäksi löytyy kahvia, hapanta suolaisuutta ja hiven lakritsiakin. Sekä tietysti mausteisuutta, joka on hieman anismaista ja niin runsasta, että tuntuu paikoin jopa mentholiselta. Jälkimaku on pitkä ja siinä mausteisuus nousee vielä enemmän pinnalle. Myös alkoholi lämmittää taustalla. Suutuntuma on pieni pettymys, ollen vain keskitäyteläinen sekä turhan hiilihappoinen ja hieman tahmainen. 

                        Pettymyshän tämä oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Viime vuoden trendi jouluoluissa tuntui olevan hieman ylilyöty mausteisuus ja se näyttäisi valitettavasti olevan valloillaan vieläkin. Myös palaneisuus tökki vastaan - pehmeyttä olisi kaivattu rutkasti lisää. Kiitosta happamuudesta ja suolaisuudesta, ne ovat perinteisiä ns. old world portereihin kuuluvia herkullisia piirteitä. Ikäännytyksellä tämä saattaisi parantua, mutta tuskin raaskin toista kymppiä sijoittaa. Jos pätäkkää löytyy niin testaa ennakkoluulottomasti, mutta älä odota tältä liikoja.

                        Yhteenveto: Hieman ylilyödyn paahteinen ja mausteinen olut.
                        Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä

                        ARVOSANA: 7+

                          Alkon vakiovalikoimaan kolme uutta olutta

                          0 kommenttia
                           
                          Jouluoluet ovat ehtineet olla vain kaksi viikkoa tarjolla, kun jo lisää pukkaa. 16.11 Alkon valikoimiin lisätään seuraavat kolme uutuutta: 

                          Raha vaihtaa omistajaa monopolissa
                          Belgialaisen Alken-Maesin (jonka omistaa panimojätti Heineken) vahva vaalea ale. En ole tätä aiemmin maistanut, mutta keväällä nautin Liettuassa panimon Dubbelin, joka oli aivan kelvollinen. Ei suuria odotuksia, mutta maistettua tulee kunhan jouluoluet on juotu alta pois.

                          Perinteikkään lontoolaispanimon vuosittain ilmestyvä uutuus. Aiempina vuosina nämä Vintage Alet eivät ole tuoreeltaan nousseet aivan siihen luokkaan mitä panimolta parhaimmillaan on totuttu näkemään, mutta toisaalta näitä suositellaankin ikäännytettäväksi. Hinta on luultavasti kova, joten nähtäväksi jää viitsiikö ostaa kellaroitavaksi.

                          Pils tyylinen saksalaisolut, joka on ratebeerin arvioiden perusteella taattua saksalaista laatua, eli tasainen suoritus. Eiköhän tämäkin testattua tule.

                          Jokunen viikko sitten valikoimaan piti ilmestyä myös brittiläinen Robinsons Old Tom, sen saapuminen kuitenkin viivästyi panimolla sattuneen tulipalon vuoksi. Tilanne on nyt saatu korjattua, sillä Old Tomia alkoi hyllyistä löytymään viime perjantaina. Maahantuoja kertoo, että tapauksen johdosta liikkeellä on olutta kahdella eri etiketillä, mutta sisältö on molemmissa sama.

                          Jouluoluista lisää viikonlopun aikana!

                          Olutarvio: Mikkeller Santa's Little Helper 2011

                          2 kommenttia
                           
                          Santa's Little Helper 2011

                          Mikkellerin pukin pikku apuri on ollut jouluolutvalikoiman vakio-oluena vuodesta 2009 alkaen. Vuoden 2009 versio oli herkullisen humalainen, viime vuonna mausteisuus löi vähän yli ja tämän vuotinen on nyt siis korkkautumassa. Aiempina vuosina pullokoko on ollut 0,75-litrainen, mutta tänä vuonna olut tulee pienemmässä 0,375-litraisessa pullossa. Se kenties sopiikin näin vahvalle oluelle paremmin, mutta litrahinta samalla pompsahti "mukavasti". Oluen ainesosaluettelo vastaa pituudeltaan Kalevalaa: Maris Otter-, Special-B, biscuit- ja suklaamaltaat, kaurahiutaleet, humalina Northern Brewer, Hallertau, Styrian Goldings, fariinisokeri, kandisiirappi, mausteina appelsiininkuori, pomeranssinkuori ja muskotti, lähdevesi ja hiiva. Että semmosta.


                          Tumman ruskea, lähes musta olut, joka vaahtoaa reilusti. Mokkainen vaahto jättää näyttävästi pitsikuviota lasin reunoille laskiessaan. Tuoksu on voimakas, siinä on kahvia, tummaa suklaata ja reilusti paahteisuutta. Mausteisuuttakin löytyy kardemumman ja kanelin muodossa ja taustalla on alkoholin potkua. Kerrassaan houkutteleva tuoksu. Voimakas maku on runsaan paahteisen, miltei palaneen maltainen, erittäin kahvinen ja katkerahko. Mausteisuutta on maussakin, mutta tällä kertaa sopusuhtaisesti, lisäksi hieman tummaa hedelmäisyyttä. Lopussa alkoholi potkaisee kuivattaen maun, hyvällä tavalla. Jälkimaussa on hieman vihannesmaisuutta. Suutuntuma on hieman yli keskitäyteläisen ja maltillisen hiilihappoinen. Luulisi olevan täyteläisempikin vahvuuteensa takia, mutta ilmeisesti käytetty sokeri on ohentanut runkoa hieman. Hyvä ja monimuotoinen olut hitaaseen nautiskeluun. Ei ylitä ainakaan muistikuvien perusteella vuoden 2009 versiota, mutta viime vuotisesta puskee niukasti ohi. Tätä pitänee ostaa myös kypsytykseen.

                          Yhteenveto: Voimakkaan paahteinen ja mausteinen jouluolut.    
                          Nautintasuositukset: Hitaasti hieman viilennettynä.

                          ARVOSANA: 9-

                            Olutarvio: Laitilan Kievari (Talvi) Savuruis

                            0 kommenttia
                             
                            Kievari Savuruis

                            Tämä olut kuuluu Alkon jouluolutvalikoimaan ja esiintyy Alkon sivuilla nimellä Talvi Savuruis. Resepti on kuitenkin suurella todennäköisyydellä sama kuin aiemmin ravintolamyynnissä olleella Savuruis nimisellä oluella, nimittäin etiketissä ei Talvi sanaa ole ollenkaan, vaikka Alkon sivuilla olevassa kuvassa sellainen näkyy olevan. Kysyin asiaa suoraan panimolta sähköpostitse edellispäivänä, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi vastausta tullut. Anyway, tämä on täysin uusi olut minulle. Nimensä mukaisesti oluessa on käytetty normaalin ohramaltaan lisäksi myös ruista ja se on lisäksi suodattamaton. Kun hintakin on puolilitraiselle varsin passeli ja olut on lähipanimolta niin näyttää paperilla aika hyvälle. Pullo on wanhan ajan rengaskorkilla suljettu, kuten Wirvoitusjuomatehtaalla yleensäkin. Vaivattahan tuo aukeaa...

                            Taustalla Eukon Lepytystä, mahdetaanko tarvita tänään?
                            Rusehtava, mutaisen värinen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto kestää mukavan tovin. Tuoksu on miedon savuinen, hieman löytyy kinkkuakin ja leipäistä mallasta. Ei kovin voimakas tuoksu, mutta ilahduttavasti Wirvoitusjuomatehtaan "talon maku", eli hernekeitto loistaa poissaolollaan. Maku on myös miedon savukinkkuinen, saisi olla voimakkaampikin. Maltaisuus on leipäistä ja kyllä se ruiskin sieltä pilkistää, varsinkin maun loppupuolella. Humalointia on tuntuvasti ja jälkimaku on kuivahkon yrttinen. Talon makua on hyvin miedosti taustalla. Suutuntumassa on parantamisen varaa, sillä tällaisenaan se on turhan ohut, kaipaisi ehdottomasti täyteläisempää mallaspohjaa ollakseen nautittavampi ja paremmin talveen sopiva. Nykyisellään sopisi paremmin kesän mökkeilyyn ja avotulella grillailuun. Nautittava olut kuitenkin, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä.

                            Yhteenveto: Miedosti savuinen ruisolut Laitilasta
                            Nautintasuositukset: Etiketin suositus 8-12 astetta on sopiva.

                            ARVOSANA: 7+

                              Cantillon Vigneronne & Saint Lamvinus

                              0 kommenttia
                               
                              Suosikki lambic-valmistajani Cantillon on tehnyt myös kaksi lambicia, joissa käytetään yleensä lambiceissa käytettävien kirsikoiden ja vadelmien sijaan rypäleitä. Ne ovat Vigneronne ja Saint Lamvinus. Vigneronnessa vaaleita italialaisia rypäleitä ja Saint Lamvinuksessa Ranskan Libournen alueen merlot ja cabernet-franc rypäleitä. Rypäleet lisätään vähintään kahden vuoden ikäisen lambicin kanssa samaan tynnyriin, annetaan kypsyä ja pullotetaan sellaisenaan. Pullotuksessa lisätään nestemäistä sokeria, jotta saadaan aikaan jälkikäyminen, joka muodostaa hiilihappoisuutta pulloon. Ostin ulkomailta 0,75-litraisen pullon kumpaistakin ja ajattelin maistella ne pois alta ennen jouluoluihin siirtymistä. Pulloissa kehotetaan nauttimaan ne vuoden sisällä pullotuksesta, jotta hedelmäisyys olisi vielä maussa valmistajan tarkoittamalla tavalla esillä. Olen siinä mielessä tässä jo hieman myöhässä, että hankkimani pullot on pullotettu jo vuonna 2010, Vigneronne syyskuussa ja Saint Lamvinus marraskuussa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että lambicin luontainen happamuus on noussut enemmän esiin hedelmäisyyden kustannuksella, mutta näillä mennään.

                              Vigneronne. Pulloa avatessa huomaan ensimmäistä kertaa käytännössä Cantillonin käyttämän tuplakorkituksen hienouden. Alla oleva korkkikorkki on vuotanut hieman, mutta päällä oleva kruunukorkki on pitänyt oluen kunnossa, sen huomaa heti kun korkki napsahtaa auki ja raikas lambicin tuoksu pöllähtää pullosta ulos. Excellent. Hieman utuinen, kultaisen keltainen, hieman aprikoosiin vivahtava väri. Vaahtoaa suurikuplaista vaahtoa parin sentin verran, mutta se nopeasti kohisten katoaa jälkiä jättämättä. Tuoksu on happaman gueuzemainen, raikkaan hapokas ja pehmeästi tallimaisen hapan. Hieman hedelmäisyyttäkin voi aistia ja tiettyä rypälemäisyyttä, mutta se on taka-alalla. Suuhun iskee aluksi kieltä kipristävä, raikas hapokkuus, joka tarttuu kitalakeenkin. Happamuus on voimakasta, mutta pehmeää ja häivähdys makeuttakin vierailee maussa. Hedelmäisyys taasen hentoa, persikkaista ja hieman sitruksista. Jälkimaku on erittäin pitkä, päättyen sitruksisen happamana. Hiilihappoisuutta on vähäisesti ja suutuntuma on lambiciksi yllättävän täyteläinen. Hienovarainen nautiskeluolut, kuin pehmeää gueuzea hedelmin.


                              Saint Lamvinus. Tässä korkkikorkkikin oli pitänyt. Lasiin kaatuu utuista, haalean punaista ja niukkavaahtoista olutta. Vaahto katoaa jälleen nopeasti kohisten. Tässä tuoksuu jo rypäleetkin selvästi, mutta hennosti. Tuoksu muuten on jokseenkin valkoviinimäinen ja happamuutta/tallimaisuutta on Vigneronnea vähemmän. Hapokkuuskin on tuoksussa mietoa. Pehmeä maku on pehmeästi hapokas ja rypäleinen. Olen aistivani kirsikkaisuuttakin. Tarkemmin kuvailtuna rypäleisyys maistuu hieman samalla tavalla kuin viinirypäleen sisältä tirskahtava mehu kun rypälettä puraisee. Taustalla on kokoajan lambicille ominaista happamuutta, mutta sitäkin pehmeästi ja vähemmän kuin Vigneronnessa, toki tämä on kolme kuukautta tuoreempaakin. Pitkä jälkimaku on rypäleisen hedelmäinen ja kuiva, happamuus tuntuu tarttuvan kitalakeenkin. Suutuntuma on keveähkö ja pehmeä, hiilihappoisuus on hyvin vähäistä ja hapokkuus mietoa. Kuin gueuzen ja kriekin välimaastossa, mutta rypäleillä ja pehmeänä. Taattua Cantillon laatua tämäkin, sopii rauhalliseen nautiskeluhetkeen.

                              Alkon valikoimiin kuuluu tällä hetkellä yksi aito lambic, se on Cantillon Kriek

                              Olutarvio: Goose Island India Pale Ale

                              17 kommenttia
                               
                              Goose Island India Pale Ale

                              Goose Island IPA, tämäkin on Alkon lokakuun uutuuksia. Goose Island on Chicagolainen suur-craft-panimo, jos näin voidaan sanoa. Se on tätä nykyä jättiläismäisen Anheuser-Buschin omistuksessa, mutta ilmeisesti se ei ole ainakaan vielä onnistunut vaikuttamaan oluiden makuun. Mielestäni hyvässä India Pale Alessa tulee olla hyvä aromihumalointi, hyvä tasapaino, eikä liiaksi makeutta. Timanttisesta katkeruudesta saa bonusta, eikä suutuntuma saa olla tahmainen. Katsotaan miten Goose Island India Pale Ale suoriutuu Reittausblogin perjantai-illan piinapenkistä.


                              Kirkas, vaalean oranssinen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää pitsiä laskiessaan. Tuoksu on aromaattisen männynneulainen, eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, sekä hieman karamellimaltainen. Hieno ja tuore humalan aromikkuus tuoksussa. Maku on aluksi pehmeähkö, aromaattinen ja oikein miellyttävästi eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, loppua kohti greippinen happamuus ja mäntyisyys tulevat maussa pinnalle kun runsas, mutta tasapainoinen katkerohumalointi astuu esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeähkö, raikas ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tässähän on käsissä tasapainoinen ja aromaattinen keveähkö India Pale Ale hyvällä katkeruudella ja helposti nautittavakin vielä. Tullee ostettua toistekin, mutta varsinainen pommi tämä olisi ollut alle kolmen euron hinnalla. Jos et ole aiemmin India Pale Alea maistanut, niin tästä on hyvä aloittaa. Osta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä humalointi on tuoreena parasta!

                              Yhteenveto: Helposti nautittava, runsaan hedelmäinen IPA.
                              Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä. 

                              ARVOSANA: 8½

                                Olutarvio: Gusswerk Urban-Keller's Steinbier

                                0 kommenttia
                                 
                                Urban-Keller's Steinbier

                                Alkon lokakuun uutuuksiin lukeutuva Urban-Keller's Steinbier on jo kolmas olut Gusswerkiltä tänä vuonna. Kaksi aiempaa ovat Weizenguss ja Hom Mali Rice. Tämä Steinbier valmistettiin alunperin Salzburgilaiselle Urbankeller ravintolalle, mutta jotenkin se on päätynyt myös suomalaisen alkoholimonopolin valikoimiin. Panimon kaikki oluet ovat luomua. Steinbier, eli suoraan käännettynä kiviolut, on historiallinen oluttyyli. Kiviolut nimitys tulee siitä, että aikana ennen metalliastioita olutvierre valmistettiin puisissa astioissa, joita ei sattuneesta syystä oikein sopinut tulella lämmittää. Vierteen lämpötilaa kohotettiin heittämällä sekaan tulikuumia kiviä, jotka lämmittivät vierrettä ja samalla karamellisoivat makua. Varsin mielenkiintoinen tapaus siis historian puolesta. Hinta on muiden Gusswerkin oluiden tapaan varsin edullinen. 

                                Lasiin kaatuu utuista, tummahkon kuparista olutta, jonka päälle muodostuu kolmen sentin vaahtokerros, joka nopeasti katoaa lähes täysin. Tuoksu on hieman paahteinen, hiivaisen hapan, toffeinen ja hieman karamellinen. Ei kovin raikas tuoksu. Myöhemmin löytyy myös hieman ruisleipäisyyttä ja kevyttä savuisuutta. Tuoksu on monipuolinen, mutta toisaalta mikään yksittäisistä tuoksuista ei hyppää esille kovin voimakkaasti vaan niitä saa hakea. Maku on makeahkon ja runsaan maltainen. Siitä löytyy hieman vehnäolutmaisia banaani- ja purukumiestereitä, sekä hiivaista happamuutta, kevyesti paahteisuutta ja savua. Humalointia ei juuri noteeraa ja se on tässä tapauksessa jo historiallisessakin mielessä ihan ok. Suutuntuma on matalahiilihappoinen ja runsaan keskitäyteläinen. Kokonaisuutena ihan hyvä, melko tasapainoinen ja nautittava, mutta en usko että muodostuu vakio-ostokseksi kuten panimon Weizenguss vehnis.

                                Yhteenveto: Historiallisen tyylin tulkinta Itävallasta, luomua.
                                Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä 

                                ARVOSANA: 7+

                                  Maistelussa Achelin trappisteja

                                  0 kommenttia
                                   
                                  Trappistluostarien munkkien valvonnassa toimivia panimoita on yhteensä seitsemän. 6 Belgiassa ja 1 Hollannissa. Panimot valmistavat pääasiassa vahvoja belgialeja, sekä vaaleita että tummia, joita kutsutaan trappist-oluiksi. Trappist ei ole oluttyyli, vaan suojattu nimi, jota ainoastaan aidot trappistluostarit saavat käyttää. Belgialainen Sint Benedictus Abdij – De Achelse Kluis, tuttavallisemmin Achel, on näistä trappistpanimoista uusin, oluen valmistus alkoi siellä nykymuodossaan vuonna 1999. Luostarissa valmistettiin olutta vuodesta 1850 alkaen, mutta vuonna 1917 saksalaiset tulivat ja veivät metalliset käymisastiat, sota oli munkkien olutta tärkeämpi. Kyseessä on itseasiassa ensimmäinen luostaripanimoravintola, sillä oluita myydään luostarin tiloissa olevassa pubissakin, joka on itseasiassa ainut paikka maistaa panimon kevyempiä oluita.

                                  Vahvempia pullotettuja tuotteita viedään moniin maihin ja yksi niistä on Suomi, Alkosta nimittäin saa panimon Achel 8 Bruinia.  Ostin viime marraskuussa kaksi pulloa kyseistä olutta, toisen join silloin heti ja toinen on nyt vuoden verran kypsynyt kellarissa. Kellarissa kypsyneen Bruinin kaveriksi hankin ulkomailta Achel 8 Blonden, joka myös on jo ikääntynyt sillä pullon parasta ennen merkintä on 20/05/11. Achel merkkaa parasta ennen päivät kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin, joten Blonden ikä on noin 2,5 vuotta. Bruinin päiväys on 17/03/11, eli sillä on ikää reilut 1,5 vuotta. Useimmiten nämä vahvemmat trappistit ikääntyvät tyylikkäästi ja saattavat hyvinkin jopa parantua kellaroinnilla, joten en ole ollenkaan huolissani tulevista makunautinnoista. 

                                  Bruinin totesin vuosi sitten varsin hyväksi, mutta Blonde on minulle uusi tuttavuus. Pullot ovat ulkonäöltään miltei identtiset, etiketissä vain teksti ja reunuksen väri vaihtuu, lisäksi korkit ovat eriväriset. Blondessa valkoinen ja Bruinissa ruskea. Alkosta ostettua pulloa "koristaa" lisäksi tuttu "sisältää ohramallasta - innehåller kornmalt" tarra, joka on lätkäisty takaetiketin yläpuolelle. Trappist-oluilla on omanlaisensa lasi, tai jokaisella panimolla on tietysti omansa, mutta ne ovat kaikki samankaltaisia isoja avonaisia maljoja. Gobleteiksi niitä lontooksi sanotaan. Minulla on Chimayn gobletti, mutta kyllähän Achelikin sinne istuu oikein hyvin.


                                  Achel 8 Blonde. Oluen kaatamiseen menee noin kymmenisen minuuttia, sillä se vaahtoaa niin maan pirusti ja vaahdon laskeutumiseenkin menee pieni ikuisuus. Todella höttöistä ja paksusti pitsiä jättävää vaahtoa. Olut on väriltään vaalean kultainen ja utuinen. Tuoksu on hyvin belgialainen, se tuo mieleen jopa jotkin t'IJ:n oluet herkullisella happamuudellaan. Päärynäisen hedelmäinen, aromaattinen, hieman pippurisen mausteinen, erittäin hyvä tuoksu. Taustalla on hieman alkoholin potkua, joka tulee enemmän eteen oluen lämmettyä. Maku on erittäin hedelmäinen ja aromaattinen sekä sopivasti hapan, belgihiivainen ja hieman mausteinen. Tuttua päärynäistä belgihedelmäisyyttä on todella runsaasti. Lopussa on sopivasti katkeroa, joka yhdessä alkoholin potkun kanssa johtaa kuivaan loppuliukuun ja hieman yrttisen mausteiseen jälkimakuun. Tasapainoista ja upean aromaattista belgiolutta. Yleisilme kääntyy kuivahkon puolelle. Suutuntuma on täyteläisen ja keskitäyteläisen väliltä ja pehmeää hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella nautittavaa olutta. Miksei vastaavaa aromaattista hedelmäisyyttä koe juuri muissa kuin aidoissa belgioluissa? 

                                   
                                  Achel 8 Bruin. Vaahtoaa runsaasti, mutta ei kuitenkaan yhtä runsaasti kuin Blonde. Olut on väriltään ruskea ja utuinen. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, hieman mausteinen, aniksinen ja aromaattinen. Sama belgihiivainen hieman hapan ote kuin Blondessakin, mutta hedelmäisyys ei yllä samalle tasolle, enkä usko että on tarkoituskaan. Maku on runsaan kuivatun hedelmäinen, kuivahko ja runsaasti, mutta miellyttävästi mausteinen. Humalaa on annosteltu rohkeasti ja se sopiikin tähän hyvin. Tämä on vaaleampaa veljeään hieman kuivempi, mutta yhtä lailla aromaattinen. Suutuntuma on hieman hiilihappoisempi kuin Blondella. Toki tämä on nuorempi yksilökin ja se saattaa hyvinkin vaikuttaa asiaan. Pyörittely ja odottelu parantaa nautintoa, kun olut hieman pehmenee. Hyvä olut, mutta itselleni Blonde putosi paremmin. Laadukasta kamaa kuitenkin, voisihan tätä noutaa pari pulloa kellariin ja koittaa pidempääkin ikäännytystä, josko pehmenisi ja kuivuisi entisestään.

                                  Suositteluni!
                                  Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...