Rinnakkainvertailu: Lapin Kulta Jouluolut Luomu ja Sinebrychoff Jouluolut

0 kommenttia
 
Alkon jouluoluet ovat tulleet myymälöiden tilattaviksi tänään ja niitä saattaa löytyä hyllystäkin jo loppuviikolla. Sitä ennen ehdin mainiosti tsekkaamaan isoimpien kotimaisten maitokauppavahvuiset jouluoluet. Hartwallin Lapin Kulta Jouluolut on tänä vuonna muodikkaasti luomua ja Sinebrychoff taasen ratsastaa lähiruoka-trendin aallonharjalla tarjoamalla lähiolutta. Heidän ohramaltaansa on kotimaisilta kasvattajilta, jotka on etiketissä mainittu oikein nimellä. Luomu on kiva ja mikä ettei lähiohrakin, mutta oluen maailmakin on usein varsin raadollinen - vain maku ratkaisee.

Molemmat oluista ovat 4,6% vahvuisia ja ne on niputettu olutarviosivuilla genreen Wieniläistyylinen lager. Lapin Kulta vaikuttaa etiketin perusteella täysmallasoluelta, mutta Sinebrychoffissa on valitettavasti käytetty lisäksi ohratärkkelystä. Lapin Kullan resepti vaikuttaisi etukäteen olevan uusi ja Sinebrychoffin taasen sama kuin viime vuonna, mutta tosiaan lähiohralla. Jatkossa käytän oluista nimityksiä Lappari ja Koff. Kaadoin oluet lähes jääkaappikylmänä rinnakkain laseihin.



Ulkonäkö:
Ulkoisesti oluet muistuttavat suorastaan hämmentävän paljon toisiaan. Lapparin vaahto on hieman tiiviimpi ja jättää hieman enemmän pitsikuviota lasin reunoihin laskiessaan, mutta muuten ei eroja ole. Molemmissa tumman ruskea väri ja suoraan lasiin ilman mitään kallistuksia kaadettaessa vaahtoakin muodostuu mukavasti.

Tuoksu:
Lapparin tuoksu on Koffia humaloidumpi ja sen mallaspohja on hieman paahteisempi. Koffin maltaisuus on hieman saippuaista, mutta siinä on hienoisesti suklaisuutta, joka taas Lapparista uupuu. Molemmista puuttuu aromikkuus ja tietynlainen lennokkuus täysin. Varsin neutraalia kamaa, mikä toki oli odotettavissakin. 

Maku:
Molemmat ovat hieman makeita ja kevyesti paahteisen maltaisia, Lapparissa lisäksi kevyesti toffeisuutta/karamellisuutta. Koff tarjoaa tuoksunsa tavoin hieman suklaisuutta makuunkin, kun taas Lappari luottaa ronskimpaan humalointiin, joka liikkuu ruohoisuus-yrttisyys akselilla. Koff on myös Lapparia pehmeämpi, mutta häviää maun voimakkuudessa. Lappariin ilmeistyi lämmettyään hieman karkeaa, raakaa otetta.

Suutuntuma:
Lapin Kulta on selvästi täyteläisempi ja matalahiilihappoisempi kuin Koff, mutta hieman karkea. Koff on pehmeämpi ja helpommin nautittava, mutta ikävän ohut. Ei hurrattavaa kummallakaan tällä osastolla.

Kokonaisuus:
Lapparissa on hieman enemmän makua ja sen humaloinnissa on otettu askel oikeaan suuntaan. Koff on taasen kaikinpuolin pliisumpi, mutta saa plussaa hienoisesta suklaisuudestaan. Lapparin nautittavuutta verottaa karkeus ja Koffin nautittavuutta ohkaisuus sekä maussa, että suutuntumassa. Kokonaisuutena varsin neutraaleja oluita molemmat. En osaa näitä paremmuusjärjestykseen pistää, eikä oikeastaan ole tarviskaan, sillä en suosittele rahoja näihin haaskaamaan. Voit huoletta skipata nämä ja panostaa parempiin.

Alkon jouluoluista lisää sitä mukaa kun niitä lasiini päätyy, pysykää kanavalla.

Olutarvio: Gayant Amadeus Biére Blanche

1 kommenttia
 
Amadeus Biére Blanche
  • Panimo: Les Brasseurs De Gayant
  • Maa: Ranska
  • Alkoholipitoisuus: 4,5
  • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma 6,25€/0,75l)
  • Oluttyyli: Witbier

Olen pitkään silmäillyt tätä olutta Rauman Prisman hyllyllä. Tämä taitaa nimittäin olla ainut 0,75-litrainen olut Rauman maitokaupoissa. Ei ole aiemmin tullut suoritettua hankintaa, vaikka se on mielessä pari kertaa käynytkin. Tänään tämä hyllystä varsin helposti edukseen erottuva korkkikorkilla suljettu pullo kuitenkin tarttui heräteostoksena kärryihin, ajattelin, että maistetaan nyt tuokin tuosta viimein. Kyseessä on witbier, eli belgityylinen vehnäolut. Tämä Amadeus on ranskalaisen Gayant panimon valmistama. Witbierit ovat enemmänkin sellaisia kesän janojuomia, mutta eiköhän tuo mene vielä lokakuussakin, sisätiloissa tosin. 

Olut on ulkonäöltään ananasmehua muistuttava, eli samean haaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti ja se kestääkin tovin. Tuoksu on erittäin sitruunainen, jopa limonadimainen, sekä hieman vehnäoluille tyypillisesti hapan ja korianterisen mausteinen. Raikas ja hieman erikoinen, mutta houkutteleva tuoksu. Muistuttaa itseasiassa jonkin verran Bavaria Witiä. Maku on myös erittäin sitruunainen, limonadimainen sekä kevyesti vehnäinen. Myös korianterista mausteisuutta löytyy. Jälkimaku on lyhyt ja hieman hapan. Helposti juotavaa, ei itseasiassa kovinkaan "olutmainen", mutta toki raikas ja janojuomaksi sopiva. Suutuntuma on kevyt ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Yllättävän limumainen tapaus, joka sopii varmaan hyvin Hoegaardenin ja vastaavien ystäville. Taatusti helposti lähestyttävä ja helposti nautittava.

Yhteenveto: Erittäin sitruunainen, limonadimainen olut.   
Nautintasuositukset: Viilennettynä lasista. 

ARVOSANA: 7½

    Olutarvio: Sierra Nevada Bigfoot 2011

    1 kommenttia
     
    Bigfoot

    Yhdysvaltalaista ohraviiniä tarjolla tänään. Sierra Nevadan Bigfoot vaikuttaisi lähes joka vuotiselta tuttavuudelta Alko Arkadian erikoisvalikoimassa. Valitettavasti tuotetta ei ole vakiovalikoiman puolella nähty, joten Helsinki ja Arkadian Alko on ainut paikka josta tätä voi mukaansa ostaa. Oma pulloni on ulkomailta hankittu, joten siitä ei ole verotuloja Suomeen toimitettu senttiäkään, syytän monopolia ja EU:n suurinta alkoholiveroa. Kyseessä on jenkkityylinen, eli voimakkaasti humaloitu, barley wine tyylinen olut. Katkerohumalointi on hoidettu Chinook-lajikkeella, aromiin on käytetty Cascadea ja Centennialia ja lisäksi olut on kuivahumaloitu käyttäen kaikkia kolmea aiemmin mainittua. Olen tätä maistanut ennenkin, viime kerrasta on tosin kaksi vuotta aikaa, mutta silloin totesin tämän loistavaksi olueksi. Pullon parasta ennen on 07/01/12, epäilisin että pullotus on tapahtunut vuotta aiemmin, koska tämähän on kausiolut ja etiketissä on teksti 2011. Ikää siis rapiat 10 kk. Tietojeni mukaan tämä sopii hyvin myös ikäännytettäväksi, jolloin voimakas 90 IBU:n humalointi siirtyy taka-alalle, hedelmäisyys korostuu ja yleisilme muuttuu kuivemmaksi. Olut on pullossa jälkikäyvä, eli pullossa on hiivaa. Hiiva on useimmiten, ellei pulloa ole heiluteltu, kasaantunut pullon pohjalle. Kaadoin oluen aluksi ilman hiivoja, se on yleensä se suositus josta kannattaa lähteä liikkeelle. 


    Lasissa on herkullisen näköistä, punertavan mahonkista ja melko runsaasti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on todella voimakas, siinä maltaan karamellinen makeus, jenkkihumalan sitrushedelmäisyys ja alkoholin potku leikittelevät keskenään kutsuen, suorastaan kosien, nauttijaa nostamaan lasin huulilleen. Matalahiilihappoinen, erittäin täyteläinen, pehmeä... Mmmm... aluksi huomio kiinnittyy hienoon suutuntumaan. Maku on makea, runsaan karamellimaltainen ja voimakkaasti sitrushedelmäisen humaloitu. Humalointi on sekä aromaattisen hedelmäistä, greippisen hapanta, että katkeraa ja se tasoittaa makeuden hienosti. Alkoholi lämmittää taustalla mukavasti. Tämä onkin ehdottomasti parhaiten talvikauteen sopiva olut. Ehkä maultaan hieman suoraviivainen, mutta kokonaisuutena erittäin toimiva kuten Sierra Nevadan oluet yleensäkin ja se suutuntuma... se on jumalainen. Hiivasakan lisääminen pullon pohjalta oluen joukkoon pehmentää humalointia jonkin verran, mutta ei muuten suuremmin vaikuta oluen makuun. Kiitettävää arvosanaa pukkaa jälleen, suositteluni!

    Yhteenveto: Erittäin voimakkaasti humaloitu ja erittäin täyteläinen barley wine.
    Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä pitkään nauttien.

     ARVOSANA: 9

      Maistelussa "aamupalaoluet"

      0 kommenttia
       
      Kaurapuuroa ja maitoa? Yes please. Kaurapuuro on hyvää, varsinkin voisilmän kera ja maitokin menee siinä rinnalla, mutta nyt käsittelyssä on kuitenkin blogissa käsiteltävään aihepiiriin paremmin sopivat Oatmeal Stout ja Milk Stout. Oatmeal Stout on oluttyyli, jossa ohramaltaan lisäksi käytetään kauraa, joko mallastettuna tai "raakana". Kaura tuo makunsa lisäksi myös pehmeyttä olueen. Milk Stoutiin taasen lisätään maitosokeria (milk sugar lactose), joka makeuttaa oluen. Molemmat näistä oluttyyleistä on tiettävästi kehitetty 1900-luvun puolella, eli ne eivät ole ns. historiallisia tyylejä.

      Minulla oli hiljattain maistelussa jenkkiläiset tyylien edustajat, Anderson Valley Barney Flats Oatmeal Stout ja Left Hand Milk Stout. Molemmat ovat Ratebeerin perusteella mainioita tyyliensä edustajia. Kaurapuurolla aloitetaan ja tässä tapauksessa ilman voisilmää.


      Barney Flats Oatmeal Stout on vahvuudeltaan 5,7% ja pullo on kohtuullisen tyylikäs ja jenkeille tyypillisesti 0,355-litrainen. Lasiin kaatuu täysin mustaa olutta (no sehän on stoutia hei!), jonka vaahto on vaalean mokkainen, runsas ja kestävä. Tuoksussa on kaura selvästi esillä, vaikka toki päällimmäisenä on stoutille tyypillinen katkerahko paahtomaltaisuus. Lisäksi löytyy myös hieman makeutta ja kahvisuutta, sekä tanakka humalointi tukemassa taustalla. Maku on pehmeän paahteinen, joskin lopussa on myös kuivaa, katkerampaa paahteisuutta. Väliin mahtuu kahvisuutta, kevyttä suklaisuutta, sekä aromaattista amerikanhumalaa. Kaura on maussa vähemmän esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja maltillisesti hiilihappoinen. Miellyttävä juotava. Pullo oli lähes vuoden ikäinen, eli hitusen turhan vanha, josta luultavasti johtui jälkimaussa ollut hienoinen keitettyjen vihannesten maku. Ei ikä missään nimessä nautintoa pilannut, mutta tuoreena voisi olla parempi, kuten oluet yleensä.


      Left Hand Milk Stoutin etiketissä on tyylikäs vasurikuvioitu lehmä. Vahvuutta on 5,3% ja väri tietysti musta. Vaahto on niukka ja vaalean mokkainen. Tuoksu on hyvin paahteisen maltainen, kahvinen ja sokerisen makea. Myös kukkaista humalaa on annosteltu reilulla kädellä. Maku on paahteisen maltainen, pehmeä ja sokerisen makea. Runsas humaloitu tasapainottaa kuitenkin makeuden hienosti, johtaen kuivaan ja kahvimaiseen loppuun. Maitosokerin käyttö ilmenee ilmiselvänä makeutena, josta joko pitää tai ei. Suutuntuma on karvan yli keskitäyteläisen, hieno suoritus näihin prosentteihin, sekä pehmeä ja nautittava. Tämä oli minulle ensimmäinen edustaja tästä tyylistä ja siinä mielessä sangen mielenkiintoinen vaikka pidänkin enemmän kuivista, ei niinkään makeista stouteista.

      Voin suositella kokeilemaan näitä molempia, vallan mainioita oluita molemmat. Näitä käsittelyssä olleita oluita ei ole Suomessa tällä hetkellä saatavilla, ellei sitten jossain olutravintolassa, mutta Alkosta löytyy yksi Oatmeal Stout ja se on Samuel Smith. Milk Stoutia ei monopolin edelleen liian suppeasssa valikoimassa ole.

      Olutarvio: Teerenpeli Hippaheikki

      0 kommenttia
       
      Hippaheikki
      • Panimo: Teerenpeli
      • Maa: Suomi
      • Alkoholipitoisuus: 4,7% 
      • Saatavuus: Maitokaupat, olutravintolat (Ostopaikka: Prisma, Rauma 2,99€/0,33l)
      • Oluttyyli: Extra Special Bitter (ESB)

      8.10.2010 Teerenpeli Hippaheikki valittiin Stockholm Beer And Whisky Festivalin parhaaksi alle 4,7% hanaolueksi pintahiivaoluiden sarjassa ja nyt, noin vuotta myöhemmin, se on tullut saataville maitokauppoihin lähes kautta Suomen. Kyseessä on ESB, eli Extra Special Bitter, joka on brittiläinen oluttyyli. Hippaheikissä onkin tyylipuhtaasti käytetty ainoastaan brittihumalaa East Kent Goldingsin ja Pioneerin muodossa. 55 EBU-yksikköä lupaa ainakin ennakkoon aika kivaa katkeroa. Ei muuta kuin ottamaan selvää mistä tässä oikein on kyse...


      Kirkkaan kuparinen ja niukahkosti vaahtoava olut. Vaahto laskee pitsiä jättäen jääden pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on runsaan humalainen ja erittäin houkutteleva, varsinkin jos pitää brittioluista, sillä brittihumalat ovat selvästi esillä. Humalointi tuoksussa on aromaattisen sitruksista, hieman ruohoista ja kukkaista. Lisäksi kevyesti hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja maltaisuutta tuntuu taustalla. Maku on kuiva, sitruksisuus iskee aluksi hieman kieltä kipristäen ja greippisen happamana, jälkimakua kohti maku muuttuu hieman yrttiseksi. Maltaisuus, kevyt hedelmäisyys ja brittityylinen kukkaisuus tuntuvat taustalla. Humalointi on kohtalaisen voimakas ja katkeruutta piisaa. Erittäin maistuvaa. Suutuntuma on kevyehkö, pehmeähkö ja keskiverrosti hiilihappoinen. Vallan nautittava olut, parasta mitä Teerenpeliltä olen toistaiseksi maistanut. Muistuttaa ehkä enemmän tyyliltään ihan perusbitteriä, kuin ESB:tä, koska makeutta/karamellisuutta tässä ei juurikaan ole, mutta katkerossa löytyy. Tyylistä viis, suosittelen!

      Yhteenveto: Katkera brittityylinen olut suomalaiselta pienpanimolta.
      Nautintasuositukset: Viilennettynä.

      ARVOSANA: 8

        Vertailussa "aito" Carlsberg ja Keravalla pantu

        0 kommenttia
         
        Äitini toi minulle laivalta pari tölkkiä Carlsbergiä, poikahan harrastaa olutta, joten mikä ettei. Carlsberg ei kuitenkaan olutharrastajalle yleensä aiheuta valtaisia riemunkiljahduksia, mutta kaunis ajatus ja kiitos siitä. Huomasin kuitenkin, että tuon vihreän tölkin uumenissa piilee paitsi useaan kertaan testattu mauton bulkkiolut, myös jutun juuri. Nimittäin Sinebrychoff, jonka Carlsberg omistaa, valmistaa Suomen markkinoille Carlsbergiä Keravalla. Tämä laivalta tuotu on kuitenkin pantu Kööpenhaminassa Carlsbergin panimolla, joten se on ns. aitoa kamaa. Otin lähikaupasta hakuun Keravalla valmistetun "koffin carlsbergin", jotta voin vertailla onko niiden maussa merkittävää eroa.

        Tölkit ovat ulkopuolelta miltei täysin samanlaisia, mitä nyt tanskalaisessa mainitaan isolla, että olut on tosiaan Tanskassa pantu. Suomiversiossa tuon samaisen tekstin tilalla on merkityksetöntä markkinointiskeidaa "Uncompromising quality" ja "Exclusive aromatic hops". Suomalaisista bulkkilagereista poiketen nämä ovat molemmat täysmallasoluita, eli ohratärkkelystä ei ole käytetty vaan ainesosaluettelossa on ainoastaan vesi, ohramallas ja humala. Suomiversio on alkoholipitoisuudeltaan 4,5%, tietysti sen takia, että sitä voitaisiin laillisesti myydä Suomessa maitokaupoissa. Aidossa tanskalaisessa alkoholipitoisuus on muuhun sivistyneeseen maailmaan sopivasti 5,0%, mutta se siis näin ollen ylittää Suomen lainsäädännön näkökulmasta katsottuna ultimaattisen pahuuden rajan 0,3%:lla. Tuoreudessa ei juuri ole eroa, suomitölkin parasta ennen on 15.8.2012 ja tanskalaisen 21.8.2012. Uskoisin parasta ennen päiväyksen olevan vuoden tölkityksestä eteenpäin, eli molemmat voidaan luetella vielä tuoreiksi.



        Testin aluksi molemmat tölkit otettiin suoraan jääkaapista, jossa ne olivat yhtäjaksoisesti olleet yli kuuden tunnin ajanjakson, ja kaadettiin merkattuihin laseihin. Lasit pidettiin kaataessa pöydällä, eli suorassa ja olut kaadettiin reilulla kaadolla lasiin. Ulkoisesti ei mitään eroa, väri on tismalleen sama ja vaahtoa muodostuu samankaltaisesti ja vaahdon kestävyys on sama. Tuoksu on myös lähes tismalleen sama, molemmat ovat neutraalin maltaisia, mutta tanskalaisessa on häivähdys sitruunaa jota ei koffilaisessa ole. Perskele, olisikohan pitänyt ottaa vielä KOFF III tähän rinnalle, jotta olisi löytynyt enemmän diversiteettiä. Ei mitään erityisen huomattavaa humalointia kummankaan tuoksussa. Tanskalaisen maku on selvästi makeamman maltainen ja pehmeämpi, jälkimaussa ei ole kehumista kummallakaan, mutta koffin versiossa se (jälkimaku) on kuitenkin puhtaampi, joskin metallinen. Suurin ero on suutuntumassa - aito Carlsberg on selvästi pehmeämpi ja rungoltaan tanakampi kuin koffin (laimennettu) versio. Keravalaisen hiilihappoisuus on sellaista normaalia koffitasoa, mutta kööpenhaminalainen on maltillisemmin hapotettu ja näin ollen nautittavampi. Voitto aidolle. Marginaali on pieni, mutta selvä.

        Mainittakoon lopuksi, etten pitänyt kumpaistakaan erityisen maistuvana, vaikka lasit toki tuli loppuun  juotua. Jos haluan vaaleaa lageria niin valitsen ennemmin Pilsner Urquellin, Mallaskosken Vaalean Kuohun tai Alkon valikoimista Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPilsin, joita suosittelen myös sinulle.

        Olutarvio: Affligem Tripel

        0 kommenttia
         
        Affligem Tripel
        • Panimo: Affligem Brouwerij
        • Maa: Belgia
        • Alkoholipitoisuus: 8,5
        • Saatavuus: Ulkomailta
        • Oluttyyli: Tripel

        Affligem on yksi belgialaisista ns. luostariolutmerkeistä. Affligemin luostari sijaitsee parinkymmenen kilsan päässä Brysselistä, mutta olutta ei siellä valmisteta, he omistavat ainoastaan tuotemerkin. Oluet valmistetaan muualla ja luostari saa tuloista oman siivunsa. Good Beer Guide Belgiumin mukaan luostarilla on diili, joka varmistaa Affligem oluiden valmistamisen Belgiassa ainakin vuoteen 2031 asti. Panimon nimi oli aiemmin Op-Ale, mutta nimi muuttui muotoon Affligem, kun megakorporaatio Heineken osti sen vuonna 1999. Heineken omistaa myös Hartwallin, joka tarjoaa Affligem Blondia ravintolamyyntiin Suomessa, mutta Tripel ei ainakaan toistaiseksi Hartwallin sivuilla näy. Teoriassa olisi kai mahdollista, että Hartwall tarjoaisi Tripeliä Alkon valikoimaan, mutta se ei taida olla heidän päällimmäisissä intresseissään, sillä se tuskin olisi mikään valtaisa tulonlähde. Nyt testataan se, voiko ison brändin alaisuudessa toimiva panimo valmistaa hyvää olutta.


        Utuisen kultainen ja valkealta vaahdoltaan keskiverto olut. Vaahto laskeutuu melko nopeasti ja vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksu on aromaattisen humaloitu ja mausteinen, sekä appelsiinisen hedelmäinen. Maku on raikas, puhtaan maltainen, päärynäisen hedelmäinen, appelsiininkuorimainen ja mausteisen humaloitu. Puhdas, hieno ja nautittava tripel. Alkoholia on runsaasti, mutta maussa ei sitä ole lämmittävyyden lisäksi havaittavissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen - täyteläinen ja kieltä kipristävän hiilihappoinen.

        Vastaus aiemmin esittämääni kysymykseen siitä, voiko ison brändin alaisuudessa toimiva panimo valmistaa hyvää olutta on siis kyllä.

        Yhteenveto: Herkullisen hedelmäinen tripel.
        Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä 

        ARVOSANA: 9-

          Kotiolutta uutteesta - Virpi Ale

          0 kommenttia
           
          Oluen valmistaminen itse on kaupan hintojen alati noustessa yhä houkuttelevampi vaihtoehto. Aloittelevan panimomestarin on paras aloittaa oluen valmistaminen valmiista uutteista, joita oikein käyttämällä voidaan tiettävästi päästä maukkaisiin lopputuloksiin ja suhteellisen halvalla. Aluksi on panostettava tarvikkeisiin, mutta kaiken tarvittavan saa muutaman alkoreissun hinnalla ja sen jälkeen ei hetkeen olekaan tarvis pitkäripaisessa vierailla. Itse hankin alkuun Melkkolta Olutpanimon, johon kuuluu lähes kaikki tarvittava raaka-aineita lukuun ottamatta. Uutteesta valmistamiseen löytyy loistavat ohjeet Kotiolut.comista ja mikäli haluaa panostaa oluen makuun hieman enemmän niin humle.se toimittaa mm. humalia.

          Virpi Napierin yössä
          Minun ja veljeni Timon tavoitteena oli panna Pale Ale tyylinen olut kunnianosoitukseksi Timon entiselle rakkaalle, Virpille, joka antoi hänelle elämänsä parasta kyytiä muutaman kuukauden ajan Uudessa-Seelannissa. Timon oli palattava kotiin ja Virpin jäätävä Uuteen-Seelantiin. Virpiä kuvaavat parhaiten sanat halpa ja luotettava, ja ne otettiinkin reseptiä pohtiessa tärkeiksi ohjenuoriksi, eli yritetään saada halvalla luotettavaa ja toimivaa. Uusi-Seelantilaisia fiiliksiä haettiin tilaamalla humlesta Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa, jouduimme turvautumaan pelletteihin, koska kokonaisia ei ollut saatavilla.

          Käytetyt uutteet:



          Humalat vakuumissa
          Oluen panoon lähdettiin kotiolut.comin ohjeita tarkasti silmäillen. Aluksi uutepurkit asetettiin kuumaan vesihauteeseen notkistumaan ja sen jälkeen desinfioitiin huolellisesti kaikki välineet. Cooper'sin uutepurkin mukana tullut hiiva laitettiin ohjeiden mukaan heräämään ja sen jälkeen keitettiin nelisen litraa vettä. Nelson-Sauvin humalia keitettiin tuon veden kanssa seuraavasti, 40 minuuttia 20 grammaa, 20 minuuttia 20 grammaa ja 5 minuuttia 20 grammaa. Tämän jälkeen uutepurkkien sisältö valutettiin ja kaavittiin käymisastian pohjalle, keitelty vesi humalineen kaadettiin siihen päälle, siiviläpussin läpi, jotta suurimmat humalapartikkelit jäisivät siihen. Tämän jälkeen vettä lisättiin niin, että kokonaismääräksi tuli noin 20 litraa. Sen jälkeen piti tovi odotella, että lämpötila laskisi siedettäväksi, jonka jälkeen herätelty hiiva kaadettiin joukkoon. Sen jälkeen vaan vierteen ilmaus, eli vierteen nostelu desinfioidulla kauhalla noin 20 kertaa, kansi päälle, vesilukko kuntoon ja siinä se. Helppoa kuin mikä. Kiitos kotiolut.comin väelle loistavista ohjeista.

          Älyn jättiläiset: Random Polish Guy testasi vierteen ja Elvis Presley hoiti humaloinnin.


          OG 1060
          Ennen kannen sulkemista otettiin vielä mitta-astiaan hieman vierrettä ominaispainon mittaamista varten. Ominaispainomittari näytti lukemaa 1060, josta voitanee päätellä, että oluen alkoholipitoisuus, mikäli se käy hyvin, tulee olemaan reilun 6% luokkaa. Tarkempi arvio alkoholipitoisuudesta saadaan laskettua käymisen loputtua, jolloin ominaispaino mitataan uudelleen. Vierrettä myös maistettiin ja kyllähän siinä komeasti Nelson-Sauvinin aromia ja katkeruutta oli. Sellaiset fiilikset jäi, että ihan juotavaa olutta saattaisi olla tulossa. 

          Nyt Virpi on viihtynyt käymisastiassa noin 10 tuntia ja ilmalukko pulputtelee niin maan perkuleesti, mahtia! Käymislämpötila on olosuhteiden pakosta hieman korkea, noin 24-astetta, mutta käymisen päätyttyä olut saadaan siirrettyä sekondääriastiaan noin 18-asteen lämpötilaan, jossa se saa olla parisen viikkoa. Sekondääriastiassa olut kypsyy ja kuivahumalointi, lisää Nelson-Sauvinia, lisätään sinne myös. Pullotus tapahtunee joskus kolmen viikon päästä ja siitä pari viikkoa niin olutta päästään testaamaan. 

          Rohkeasti kokeilemaan!

          Olutarvio: Mikkeller Green Gold

          0 kommenttia
           
          Green Gold

          Humala on Mikkellerin mielestä vihreää kultaa ja tämän(kin) oluen juotua siihen on helppo yhtyä myös täältä kylmästä ja kalliista pohjolasta. Green Gold on hyvin tyypillinen uuden aallon jenkki-ipa, ainoastaan sillä erotuksella, että se on tanskalainen ja luultavasti pantu Belgiassa. Humalat ovat kuitenkin amerikkalaisia ja niitä on käytetty kolmea eri sorttia, jotka ovat Simcoe, Amarillo ja Cascade. Hyvinkin perinteiset humalalaadut tähän tyyliin siis käytössä. Muutaman oman pulloni olen tuonut ulkomailta, mutta tätä saa näemmä myös Alko Arkadiasta, eli Alkon erikoisvalikoimasta, jonka tuotteita on myynnissä vain yhdessä myymälässä ja se on Helsingin Arkadian Alko.


          Tummahkon kuparinen ja kevyesti samea olut, jonka iso vaahto on runsaasti pitsiä jättävä ja höttöinen. Tuoksu on hieman karamellimaltainen ja todella voimakkaan humalainen. Humalointi on runsaan mäntyistä, havuista, greippisen hapanta ja hieman sitrushedelmäistä. Hyvä, aromikas humalointi, joka enteilee kovaa katkeroa. Maussa käy heti selväksi mistä tämä on tehty, katkeruus iskee karamellisen maltaisuuden takaa lähes välittömästi mäntyisenä ja greippisen happamana. Myös tuoretta kirpeähköä sitruksisuutta esiintyy maun keskivaiheilla. Maun loppupuoliskossa jyllää kuivuus ja katkero, jälkimaussa rinnalle pyrkii vielä yrttisyyttäkin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman nahkea ja melko maltillisen, mutta raikkaan hiilihappoinen. Varsin katkera IPA.

          Yhteenveto: Erinomainen humalapommi. Katkera!
          Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä.

          ARVOSANA: 9

            Olutarvio: De Dolle Arabier

            0 kommenttia
             
            Arabier
            • Panimo: Dolle Brouwers
            • Maa: Belgia
            • Alkoholipitoisuus: 8,0% 
            • Saatavuus: Ulkomailta (Olutravintolat?)
            • Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale

            De Dolle Arabier saapuu paikalle tyylikkäästi rusetti kaulassa ja ilmoittaa haluavansa lasiini, vaikeahan sitä on vastustaa. Kyseessä on Dolle Brouwersin, eli hullujen panijoiden belgityylinen vahva ale, joka Good Beer Guide Belgiumissa niputetaan tripel tyyliin kuuluvaksi. Arabier on Belgian Poperingen alueen Nugget-humalilla humaloitu ja kuivahumaloitu. Pulloni on ulkomailta hankittu ja pullotettu maaliskuussa 2011. Aiemmat Dollen tuotokset ovat olleet todella hyviä, tsekkaa vaikka arviot Dulle Teve ja Extra Export Stout. Vaahdon voisi aiempien perusteella olettaa olevan runsas, joten kaato varovaisesti...

            Rusetti on parhautta!

            Vaahtoa tulee ja tulee ja tulee, ei auta vaikka miten kaataisi... Kun olut on viimein asettunut voidaan sen todeta olevan hieman utuinen, oranssihtava ja übervaahtoava. Vaahto on kumpuilevan höttöistä ja pitsiä jättävää. Tuoksu on voimakas ja monipuolinen, siinä on belgioluista tuttua kirpeän raikasta omenan- ja päärynänkuorimaista hedelmäisyyttä, hiven hiivaisuutta, mausteisuutta ja runsaasti kukkaista aromaattista humalointia. Maku on kuivahko, makeahko, happamahko... huh huh. Kaikkea löytyy. Mausteisuus ja runsas humalointi sekä katkero-, että aromipuolella tuovat kuivuutta. Raikas belgihedelmäisyys ja mallaspohja tuovat hieman makeutta ja hiiva, sekä humalan greippinen ote tuovat happamuutta. Hieno yhdistelmä, jossa on kaikkea belgialaista, mutta tasapainossa. Bonuksena päälle vielä voimakas humalan katkeruus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsinkin aluksi pirteän hiilihappoinen. Todella nautittava ja monipuolinen tripel / vahva belgiale, jossa on hieno vanhan mantereen humalointi.

            Yhteenveto: Huikean humaloitu belgiale, jolla on rusetti kaulalla. 
            Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä.

            ARVOSANA: 9

              Kirja: Randy Mosher - Tasting Beer

              3 kommenttia
               
              Aloitan tämän kirja-arvion kertomalla heti kärkeen, että kyseessä on erinomainen kirja. Vankan kotiolut- ja oluttuomarointitaustan omaava Randy Mosher on ottanut tarkoituksekseen kirjoittaa oluesta mahdollisimman kattavan all-around opuksen ja sellainen tässä käsissä onkin. Nimi, Tasting Beer, onkin hieman harhaanjohtava jos sitä peilaa sisältöön. Kyllä tässä maistelustakin hyvin laajasti kirjoitetaan, mutta omat kappaleensa on myös mm. oluen historialla, oluen valmistuksella, oluen nauttimisella, oluttyyleillä sekä ruuan ja oluen yhdistämisellä. Itse oluen maistelusta ja oluiden mauista kertova osuus oli itselleni tämän kirjan selkeästi parasta antia. Mosher kertoo tarkasti millä tavoin eri raaka-aineet vaikuttavat oluen ominaisuuksiin, mitä ovat virhemaut, mistä ne johtuvat ja niin edelleen. Seikkaperäisesti kerrotaan myös miten suun eri osat maistavat mitäkin makuja ja miten maistelutaitoja voi kehittää. Hyvin yleishyödyllinen kaikille oluesta nauttiville on myös kappale oluiden oikeaoppisesta nauttimisesta. Kirja on selkeästi taitettu,  kuvitus on runsasta ja asiaa tarkentavia tai syventäviä tietolaatikkoja/"faktaruutuja" viljellään runsaasti. Tämä on tullut poimittua kirjahyllystä useaan kertaan vielä ensimmäisen lukukerran jälkeenkin ihan vaan huvin vuoksi selailuun tai jonkun tietyn asian tsekkaamiseen. En voi varmaksi väittää, mutta uskoakseni tässä on yksi parhaista "yleiskirjoista", joita oluesta on kirjoitettu. Suosittelen. 

              Suomenkielistä painosta ei ole, mutta englanninkielisen löytää vaikka Amazonista tai Play:stä.

              Alkon jouluoluet 2011

              6 kommenttia
               
              Olutoppaan foorumilta löytyi lista Alkon tämän vuoden jouluoluista. Kokonaisuudessaan tämän vuoden jouluolutvalikoimaan kuuluu 23 eri olutta. Alla oluet listattuna lyhyiden mielipiteiden kera. Oluen nimessä on linkki oluen sivulle olutoppaaseen tai ratebeeriin, mikäli olutoppaassa ei vielä sivua ole. Hinnoista ei vielä ole tietoa.

              6,5% Savuolut. Yksinkertaisesti maailman paras savuolut maailman parhaalta savuoluihin keskittyvältä panimolta. Menneiltä vuosilta tuttu olut, jonka mielellään näkee joka vuosi jouluolutvalikoimassa. Alkon vakiovalikoimasta saa parhaillaankin panimon Märzeniä, joka kannattaa myös tsekata. Savuoluet sopivat hyvin esim. savujuuston ja savukinkun kavereiksi.

              Linkki vie tässä tapauksessa Anchorin kotisivuille. En tiedä onko tässä kyseessä samankaltainen olut kuin viime vuonna valikoimassa ollut Anchor Our Special Ale, joka oli mausteilla höystetty. Hyvä panimo, joten tämä tulee ehdottomasti kokeiltua ensimmäisten joukossa. 

              Vehnispanimoiden kunkku
              Tymäkkä 12% Eisbock vehnäolutpanimoiden kunkulta Schneider-Weisselta. Kellaristani löytyy 2008, 2009 ja muistaakseni myös 2010 vuoden versiot, joten tästähän on kehkeytymässä kunnon rinnakkainmaistelu. Siihen pitää tosin saada kaveri tai kaksi mukaan. Sen ei pitäisi olla ongelma, jos oluen laatua käytetään mittarina. Erinomainen olut.

              7,1% Weizenbock. Viime vuonna tämä ei valikoimassa ollut, mutta edellisvuonna oli. Herkullinen talvivehnä vehnäoluiden ystäville, muut älkööt vaivautuko (jääpähän enemmän minulle...)

              6,7% Doppelbock, jota toivoin tänäkin vuonna valikoimaan. Erinomainen nestemäinen mallaslimppu. Viime vuonna selvisi, että tämä on sama olut kuin Ayinger Celebrator, josta panin blogauttaen olutarvion. Tsekkaa se tästä linkistä.

              Uusi tuttavuus minulle. Kyseessä on ratebeerin perusteella varsin keskinkertainen 5,6% talvivehnis. Vehniksien ystävänä tulen tämänkin kokeilemaan. 

              Viime vuoden jouluolutvalikoimasta tuttu 5,3% brittiolut. Ei ole jäänyt oikein mitään muistikuvaa viime vuodelta tämän suhteen ja se ei yleensä ole hyvä merkki. Hyvät oluet tuppaavat jäämään mieleen. Olutoppaassa olen viime vuonna antanut tälle 32/50 pistettä, joka tarkoittaa keskivertoa.

              Uusi tuttavuus minulle. Ratebeerin perusteella surkeahko 5,5% premium lager. Tullee maistettua yksi pullo ihan sen vuoksi että saa yhden merkinnän lisää listaan. Vaalea lager, olkoon miten premium tahansa, ei mielestäni sovi talviolueksi.

              Linkki vie Kievari Savuruiksen olutopas-sivulle. Talvi Savuruis lienee hieman talvisempi variaatio tästä minulle ennen maistamattomasta oluesta. Mielenkiinnolla testiin.
              Liefmans Cuvée Brut

              Viime vuodelta tuttu punaiseen kääröön pakattu pullo. Itse pidin tästä makeutetusta kirsikkaoluesta. Tätä kannattaa maistattaa oluista pitämättömille tutuille tai "Karhu-mies"-kavereille. Muutama pullo löytyy kellaristakin rinnakkainvertailtavaksi tuoreemman erän kanssa. Tsekkaa blogijuttuni viime vuodelta tästä linkistä.

              7,3% suomalainen pienpanimo-olut. Viime vuodelta tuttu, varsin herkullinen olut, joka on katajainen ja humalainen. 

              8% talven sesonkiolut. En ole tätä ennen maistanut, mutta Mikkelleriltä on lupa odottaa laatua. Pantu Belgiassa De Proefilla.

              Linkki vie oluen viime vuotisen version sivuilla. Santa's Little Helper on ollut valikoimissa kahtena aiempanakin vuotena, mutta sen resepti vaihtelee vuosittain. 2009 ja 2010 versiot olivat keskenään varsin erilaisia, 2009 versio on jäänyt mieleen todella huikean humalaisena pläjäyksenä kun taas 2010 versio oli enemmän mausteisuuteen painottuva. 2010 versiota löytyy kolme pulloa kellarista, joten tästäkin saisi rinnakkainvertailun väsättyä. Pullo on todennäköisesti 0,75-litrainen ja hinta yli kympin.

              10% vahva belgiale samalta panimolta kuin loistavat La Chouffe ja Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel. La Chouffe oli viime vuonna jouluolutvalikoimassa ja Chouffe Houblonia saa tällä hetkellä Alkon vakiovalikoimasta. N'Ice Chouffe on minulle uusi tuttavuus, mutta panimolta aiemmin maistamani ovat kaikki olleet hyviä, joten tuskin tämäkään pettymys on. Pullo on 0,75-litrainen ja hintaa maahantuojan mukaan alle kymppi.

              6,5% mausteinen olut tältä norjalaiselta huippupanimolta. Minulle aiemmin maistamaton ja ehdottomasti maistettava nyt ensimmäisten joukossa. 

              Aiemmilta vuosilta tuttu etelänaapurin portteri. Ihan hyvä omassa kategoriassaan, mutta itselleni yksi vähiten kiinnostavimmista oluista tässä joukossa. Tuttu merkki suomalaisille, joten menee varmasti kaupaksi vaikken itse ostaisikaan.

              5,5% weizenbock jenkkilästä. Tämä on aiemminkin ollut jouluolutvalikoimassa Alkossa, muistaakseni viimeksi 2009. Ei ole jäänyt mitenkään erityisesti mieleen, mutta otan ehdottomasti uudelleen kokeiluun.

              Se pakollinen ison panimon kotimainen. Saanee myös 6-packissa. 

              Stallhagen Julbock
              Viime vuodelta tuttu erinomaisen hinta-laatusuhteen olut tältä ahvenanmaalaiselta pienpanimolta, jota toivoin myös tämän vuoden valikoimaan. Tsekkaa viime vuotinen blogijuttu tästä linkistä.

              Stallhagen Winter Porter
              Ei linkkiä, täysin tuntematon olut. Stallhagenin kotisivuiltakaan ei löydy mitään tietoa tästä.

              Tanskalainen 8% olut, joka ratebeerissä on ujutettu Tripel-kategoriaan. Nimensä mukaisesti olut lienee spektaakkelimainen ainakin hintansa puolesta, maun puolesta en osaa sanoa. Svaneken tuotteet eivät ole aiemminkaan oikein iskeneet, mutta eiköhän tämä maistettua tule. 




              7% Trappist Dubbel. Paras maistamani dubbel, isossa pullossa ja alle kympin hintaan. Pakko-ostos ja kellariinkin hankittanee muutama ikäännyttämiskokeiluja varten.

              Tämä taisi olla valikoimassa vuonna 2009, mutta on mennyt minulta ohitse. Vaikuttaisi varsin kelvolliselta 7% belgityyliseltä oluelta. Luultavasti isossa pullossa. 

              Siinä ne, kokonaisuudessaan ihan ok lista. Ei mitään jättiyllätyksiä ja suurin osa jo aiemmilta vuosilta tuttuja, mutta laadukasta kamaa kuitenkin. Tuotteet aukeavat Alkojen tilattaviksi 31.10.2011. Marraskuun alussa löytynee hyllyistäkin sitten jo. Nopeat syövät hitaat, yleensä jouluna ei enää kaikkia ole välttämättä saatavilla ollut.

              Olutarvio: Kukko Ale

              3 kommenttia
               
              Kukko Ale
              • Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
              • Maa: Suomi
              • Alkoholipitoisuus: 4,3
              • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka Prisma, Rauma 2,49€/0,5l tlk)
              • Oluttyyli: Bitter

              Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tämän syksyn uutuusolut on Kukko Ale. Nimenmukaisesti kyseessä on pintahiivaolut. Kukko Ale on olutarviosivustoilla luokiteltu bitter-tyyliin kuuluvaksi. Humalointi on hoidettu kokonaisuudessaan käyttäen ainoastaan australialaista Galaxy-humalaa. En muistaisi moista ennen ainakaan tietoisesti maistaneeni. Firman juuri päivittyneiltä sivuilta löytynyt lehdistötiedote lupailee Galaxyn tuovan raikkaita sitruksen ja passionhedelmän aromeita, mutta katsotaan nyt onko niitä ja löytyykö tästäkin Wirvoitusjuomatehtaan oluille ominaista maksalaatikon ja hernekeiton mieleentuovaa tunkkaisuutta. Tölkki on melko helppo sekottaa kaupan hyllyllä tumman Kukon tölkkiin, se on väritykseltään vain hieman vaaleampi ja ulkoasu on muuten sama kuin muillakin Kukko-sarjan tölkeillä. Tölkissä suositellaan tarjoilulämpötilaksi 7-12 celciusta, tähtäsin siihen ottamalla tölkin jääkaapista pois puolisen tuntia ennen tuoppiin kaatamista. 


              Kauniin kuparinen, kirkas olut, jonka kananmunankuorinen vaahto on kooltaan keskiverto ja tiivis. Tuoksussa on hiven karamellista sekä pähkinäistä maltaisuutta ja yrttisyyttä, mutta aromaattisuus on suurimmaksi osaksi kateissa, luvatusta humalan hedelmäisyydestä on lopputuotteeseen päätynyt vain häivähdys. Maku on tuoksua parempi, mutta turhan yksiulotteinen. Siinä on brittityylistä karamellis-pähkinäistä maltaisuutta, hyvin niukasti sitruksista hedelmäisyyttä ja hieman puumaista katkeruutta. Loppupuolella tuttua yrttis-hernekeittoista "talon makua" ja jälkimaussa hieman greippistä happamuutta sekä virhemakuna pidettävää metallisuutta. Suutuntuma on kevyehkö, keskiverrosti hiilihappoinen ja yleisilmeeltään kuivahko.

              Hienoinen pettymys minulle, vaikka sinänsä ihan maistuva olut onkin. Jotta tämä muodostuisi vakio-ostoksekseni, olisi talon hernekeittomaisesta mausta olisi päästävä eroon ja humalointiakin voisi karvan verran lisätä varsinkin aromipuolelle.

              Yhteenveto: Laitilan makuinen bitter.
              Nautintasuositukset: Tölkin suositus 7-12 astetta on sopiva.

              ARVOSANA: 7-

                Olutarvio: Westmalle Tripel

                0 kommenttia
                 

                Westmalle Tripel

                Jos haluat juoda hyvään tarkoitukseen sen sijaan että lihottaisit osakkeenomistajien taskuja valitse aito trappist. Trappist-oluet pannaan munkkien valvonnassa, eikä niillä tehdä voittoa. Tuotot menevät luostarien ylläpitoon ja hyväntekeväisyyteen. Lisäksi ne ovat lähes aina vielä hemmetin hyviäkin. Arvostelussa on tällä kertaa viime viikolla Alkon valikoimiin tullut Westmalle Tripel. Tätä pidetään tripel-tyylin kantaisänä, ensimmäisen kerran tätä olutta pantiin vuonna 1934 ja resepti on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1956. Westmallella on toinenkin kaupallinen olut, Westmalle Dubbel, joka luultavasti paukahtaa isossa pullossa A-kaupan valikoimiin joskus talvella. Molemmat panimon oluet valmistetaan käyttäen ohramaltaita, vettä, sokeria, humalaa ja tietysti hiivaa. Dubbelin olen aikanaan arvioinut vielä tätä Tripeliä paremmaksi, joten kuola valuu jo. Tämä olut on pullossa jälkikäyvä, eli pullossa on hiivaa. Hiiva on yleensä, mikäli pulloa ei ole hirveästi heiluteltu, laskeutunut sakaksi pullon pohjalle. Westmallen sivuilla (hyvät sivut!), ohjeistetaan, että olut tulee kaataa ilman hiivoja ja hiivat sekä pohjat tulisi nauttia erikseen niiden runsaan b-vitamiinipitoisuuden ja verta puhdistavan vaikutuksen takia. Itse usein jätän aluksi hiivat pulloon ja kaadan myöhemmin mukaan, varsinkin jos kyse on belgioluesta tai ensimaistosta. Jos kyseessä on IPA tai jokin vastaava niin hiivat jäävät suosiolla pulloon. Yleensä suositus on nauttia ilman. Oluen kaveriksi valikoitui hieman yrttigoudaa Rauman Citymarketin valikoimista.




                Westmalle Tripel on utuinen, kultainen olut, jonka iso, tiivis, kestävä ja kumpuileva vaahto jättää laskiessaan paksusti pitsiä lasin reunoihin. Näyttää varsin hyvältä Chimayn gobletissa. Tuoksu on tuoreen ja aromaattisen päärynäinen ja omenankuorimainen. Siinä on lisäksi hieman belgihiivaista mausteisuutta, liraus kandisokeria ja tukevasti mallasta taustalla. Maku on tuoksun tavoin tuoreen päärynäisen hedelmäinen, sekä melko kuiva ja mausteinen. Alkoholi potkaisee tymäkästi, kuten näissä vahvuuksissa pitääkin, mutta valitettavasti myös maistuu hieman ikävän viinaisella tavalla. Maun loppupuolella on hieman sokerisuutta, mutta katkerohumalointi ja alkoholin kuivattava vaikutus pyyhkäisee sen mennessään nopeasti. Jälkimaku on pitkä ja hieman mausteinen. Yrttigoudan kanssa olut pelaa hyvin yhteen, hiilihappoisuus ja katkero leikkaavat juuston rasvaisuutta ja oluen jälkimaun mausteisuus natsaa juuston yrttisyyden kanssa yhteen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kuivahko, sekä aluksi hieman terävän hiilihappoinen. Suosittelen reipasta kaatoa enimpien hiilihappojen taltuttamiseksi. 

                Varsin mainio tripel, jonka pisteitä verottaa hieman maun alkoholisuus. Hintaa pidän varsin kohtuullisena ja ennustankin tuotteen päätyvän ostoskoriin vielä kerran jos toisenkin. Tämä myös ikääntyy tyylikkäästi. Vuosi sitten nautin 1,5 vuotiaan (sekin on kovin nuori vielä) yksilön, jossa hiilihappoisuus oli mukavasti pehmentynyt ja hedelmäisyys kenties karvan enemmän monipuolistunut ja paremmin esillä. Vilpittömät suositukseni.

                Yhteenveto: Hedelmäinen ja kuivahko tripel-tyylin kantaisä.
                Nautintasuositukset: 10-12 asteisena. Kokeile myös juustojen kanssa. 

                ARVOSANA: 9-

                  Suomen Paras Olut 2011 tulokset

                  3 kommenttia
                   
                  Suomen paras olut kilpailu pidettiin tänä viikonloppuna Lahdessa Sadonkorjuu-messujen yhteydessä. Suomen parhaaksi olueksi vuonna 2011 valittiin Sinebrychoff Porter. Ihmetystä aiheuttaa Koff III:n voitto vaaleiden lagerien sarjassa. En ymmärrä miten mauton massalager voi olla esim. toiseksi sijoittuneen Teerenpelin Luomuleevin tai pronssille tulleen, juuri kuukauden olueksi Olutoppaassa valitun, Keisari Luomun edellä. Vahvempien vaaleiden lagerien sarjassa voitto sentään meni oikeaan osoitteeseen kun Vakka-Suomen loistelias LuomuPils kiilasi suurpanimoiden viinalagerien edelle. Alla tulokset kokonaisuudessaan:

                  Suomen Paras Olut 2011 -kisan sarjavoittajat, Lahti Halli 30.9.2011

                  Suomen Paras Olut 2011 (kisassa 99 olutta)
                  Sinebrychoff Porter

                  Pulloon tai tölkkiin pakatut oluet

                  Vaalea lager enintään 4,7 % (18 olutta)

                  1 Koff III, Sinebrychoff, 4,5 %
                  2 Luomuleevi, Teerenpelin Panimo & Tislaamo, 4,5 %
                  3 Keisari Luomu, Nokian Panimo, 4,5 %

                  Vaalea lager yli 4,7 % (8 olutta)
                  1 Prykmestar LuomuPils, Vakka-Suomen Panimo, 5,2 %
                  2 Karjala IV B, Hartwall, 8,0 %
                  3 Karhu Tosi Vahva, Sinebrychoff, 8,0 %

                  Tumma tai värillinen lager enintään (11 olutta) 4,7 %

                  1 Laiskajaakko, Teerenpelin Panimo & Tislaamo, 4,5 %
                  2 Prykmestar Schwartz, Vakka-Suomen Panimo, 4,5 %
                  3 Keisari Dark, Nokian Panimo, 4,5 %

                  Tumma tai värillinen lager yli 4,7 % (6 olutta)
                  1 American Amber Lager, Stadin Panimo, 5,3 %
                  2 Stallhagen Dunkles, Stallhagen, 5,5 %
                  3 Kievari Kekri, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, 5,9 %

                  Ale enintään 4,7 % (12 olutta)
                  1, Centennial Pale Ale, Stadin Panimo, 4,5 %
                  2 Huvila Pale Ale, Malmgårdin Panimo, 4,2 %
                  3 Amarillo Ale, Stadin Panimo, 4,7 %

                  Ale yli 4,7 % (9 olutta)
                  1 Sinebrychoff Porter, Sinebrychoff, 7,2 %
                  2 Huvila X-Porter, Malmgårdin Panimo, 7,0 %
                  3 Marsalkka Vehnä, Saimaan Juomatehdas, 5,2 %

                  Hanatuotteet (arvosteltu 28.7.2011)

                  Ale, enintään 6 % (15 olutta)

                  1 Black Door H.O.D.A., Malmgårdin Panimo, 3,9 %
                  2 Vauhtiveikko, Teerenpelin Panimo & Tislaamo, 5,3 %
                  3 Marsalkka IPA Saimaan Juomatehdas, 5,2 %
                  3 Mufloni Single Hop Simcoe, Beer Hunter's , 3,5 %

                  Lager, enintään 6 % (12 olutta)
                  1 Året Runt, Nokian Panimo 5,3 %
                  2 Kukko Tumma, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, 4,5 %
                  2 Stadi Lager, Stadin Panimo, 5,3 %

                  Vahva olut, yli 6 % (8 olutta)

                  1 CCCCC IPA, Beer Hunter's, 7,0 %
                  2 Siperia, Koskipanimo / Panimoravintola Plevna, 8,0 %
                  3 Lammin Sahti, Lammin Sahti 7,5 %

                  Olutarvio: Asahi Super Dry

                  0 kommenttia
                   
                  Asahi Super Dry

                  Alkon syksyn uutuuksiin lukeutuva Asahi Super Dry on Japanin myydyin olut. Alkossa myytävä versio on pantu Tshekeissä Staropramenin panimolla. Oluessa on käytetty ohramaltaan lisäksi maissia ja riisiä. Muistaisin lukeneeni Pete Brownin kirjasta Three Sheets to the Wind, että japsit kippasivat Asahi Super Dryta lounastauoilla duunissa, koska siitä ei jäänyt minkäänlaista hajua hengitykseen, joten kiinnijäämisen riski oli pienempi...


                  Kullankeltainen, kirkas ja reippaalla kaadolla reilusti vaahtoava olut. Vaahto kuitenkin katoaa nopeasti. Tuoksu on mieto, hieman maltainen, maissia, riisiä ja yllättävästi karvan verran tunkkaisuuttakin. Maku on mieto, kevyen maltainen, hieman makean maissinen ja kevyesti ruohoisen humaloitu. Olut tuntuu todella kevyeltä suussa, ei vetiseltä, mutta kevyeltä ja jälkimaku on olematon. Suutuntuma on kevyt ja pirtsakan hiilihappoinen, kuin vichya. Raikasta juotavaa, mutta melko mautonta. Tuoksun tunkkaisuudesta miinusta.

                  Yhteenveto: Neutraalin makuinen japsiolut.
                  Nautintasuositukset: Ehdottomasti jääkaappikylmänä
                  ARVOSANA: 6
                    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...