"Keskioluen" laimentamisesta

4 kommenttia
 
Tasaisin väliajoin mediassa putkahtaa esille "keskioluen" laimentamista käsitteleviä artikkeleita, tänään asialla oli Ilta-Sanomat ja juttu levisi nopeasti muillekin uutissivustoille. Pistän keskioluen lainausmerkkien sisään, koska varsinaisia veroluokkia (I, II, III, IV ja IVB) ei oluelle enää Suomessa ole ja mielestäni niiden käyttö oluiden etiketeissä ja muissakin yhteyksissä voitaisiin lopettaa. Antaa oluen olla ihan vaan olutta, alkoholipitoisuudesta riippumatta.

Ilta-Sanomien uutisessa kerrottiin, että Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto pelkää, että keskioluen myynti siirretään Alkoon ja kaupassa myytävä olut laimennettaisiin. Se tarkottaisi käytännössä sitä, että jos otettaisiin mallia vaikka Ruotsista, niin maitokaupoissa saisi myydä enintään 3,5% vahvuisia alkoholijuomia. Jos tällainen malli otettaisiin käyttöön, en henkilökohtaisesti usko että otetaan, mutta jos otettaisiin niin pienin askelin kehittymässä oleva olutkulttuurimme ottaisi jälleen reilusti takapakkia. Maitokauppojen valikoimista jouduttaisiin poistamaan hurjat määrät eri oluita, jotka sopivat 3,5% ja 4,7% väliin. Alkon valikoimissa ei millään olisi tilaa kuin murto-osalle nyt maitokaupoista saatavilla olevista tuotteista. Saatavilla olevien oluttyylien kirjo väistämättä pienenisi entisestään. Lisäksi kotimaiset panimot, jotka jo nyt kärsivät 4,7% rajasta huomattavasti, joutuisivat tuotekehittelyssä entistä ahtaampaan rakoon. Ei ole kovin montaa oluttyyliä, joista saa "kunnollisia" ja kansainvälisille markkinoillekin sopivia alle 3,5% vahvuisina. 

Olen sitä mieltä, että nykyinen malli pitäisi korvata aluksi sillä, että alle 22% vahvuisten alkoholijuomien myynti vapautettaisiin. Alko voisi vielä olla olemassa monopolina väkeville ja luomassa hintakilpailua miedommille. Perustelen tätä sillä, että nykyiselläänkin oluet maksavat Alkossa keskimäärin vähemmän, kuin maitokaupoissa. En tarkoita nyt niitä lukuisia "tavallisia" lager-oluita, vaan niitä muita. Niitä joita virheellisesti kutsutaan "erikoisoluiksi". Tämä malli parantaisi myös panimoidemme asemaa, ei pelkästään kotimaisilla, vaan myös kansainvälisillä markkinoilla. Tuotekehittelyssä ei tarvitsisi enää väkisin tähdätä 4,7% vahvuisiin tuotteisiin tai sen alle, jotta panimon työntekijät saavat leipää pöytään. Myös alle 22% vahvuisten juomien internetmyynti voitaisiin samalla vapauttaa. Olisi mukava nähdä esim. saksalaisten Bierkompassin ja Bierzwergin tai hollantilaisen Cracked Kettlen kaltaisia liikkeitä Suomessa. Nousisiko alkoholin kulutus tämän seurauksena? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnostakaan, mutta olutkulttuurimme ottaisi sen seuraavan tarvittavan askeleen.

4 kommenttia:

  1. Joo - mutta kun katsoo näitä meidän älyvapaita poliitikkoja, niin ei. Jos kaikki muutkin päätökset saadaan kustua niin hienosti, niin tämä asia ei ainakaan tule edistymään.

    Itse suosisin koko alkoholikaupan vapauttamista ja luonto saisi karsia ne heikoimmat kuormittamasta terveydenhuoltoamme... Kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta mitä itse ajattelette näistä meidän alkoholin väärinkäyttäjistä?

    VastaaPoista
  2. Olen sitä mieltä, että päätösvalta ihmiselle itselleen. Jokainen päättäköön itse miten alkoholia käyttää, ilman valtion holhousta. Näin toimitaan suurimmassa osassa EU:n valtioita ja on aina toimittukin, mutta Suomi tuntuu jämähtäneen menneisyyteen monopoleineen.

    VastaaPoista
  3. Olen kirjoittanut aiheesta lukuisia kertoja eri foorumeilla (mm. Olutkulttuuri.fi, Viisi Tähteä -lehti ja OlutPOSTI) viiden viime vuoden aikana, ks. esim. http://www.olutliitto.fi/index.php?NewsId=49.

    Argumenttini pätevät yhä; kyse on poliittisesta pelleilystä, jolla halutaan vaikuttaa a) uuden eduskunnan kansanedustajiin, jotka saavat väistämättä alkoholilain uudistuksen käsiteltäväkseen lähikuukausina, b) hallituksen budjettivalmisteluihin, jossa alkoholiveron korotusta on helpppo perustella kaikilla hömppäargumenteilla ja c) tuoreeseen peruspalveluministeriin Maria Guzenina-Richardsoniin, sd., joka tuntuu olevan lähempänä höpsisimistä polveutuvaa hyssäläläisyyttä kuin edeltäjänsä Paula Risikko, kok.

    Guzenina-Richardson on alkoholipoliittisissa linjauksissaan kirjoittamaton lehti, mutta pelottava sellainen. Hänen untuvikkomaiset lausuntonsa heinäkuussa alkoholimainonnam kieltämisestä (HS. 23.7.) osoittavat, että tuore ministeri on hyvinkin STM:n jyrkän siiven opportunistivirkamiehille mieluisampi yhteistyökumppani kuin Risikko.

    Lisäksi G-R nauttii suurta suosiota puolueensa naisjäsenten ja -kannattajien keskuudessa. Ministerin ura on vauhdikkaassa nousukiidossa, ja se tekee hänestä monella tapaa vaarallisen. Hän on imagoltaan aivan eri kastissa kuin Liisa Jaakonsaari, Tarja Filatov tai jopa Jutta Urpilainen.

    Ruotsi on kurja esimerkki epäonnistuneesta alkoholipolitiikasta, jossa valtiomonopoli ohjaa kulutuskäyttäytymistä, eikä aina niin myönteiseen suuntaan. Kysyin pääjohtaja Pekka Puskalta vuosi sitten THL:n tiedotustilaisuudessa, kumman edunvalvoja hän on: Suomen kansanterveyden vai Alkon hallituksen varapuheenjohtajana huonoa bisnestä tekevän viinakaupan. Puska tuohtui kysymyksestäni ja vastasi, että "siitä toimittaja voi tehdä itse omat johtopäätöksensä aivan vapaasti." Niin kuin olen tehnyt ja teen vastakin. On hyvä muistaa, että aina kun Puska avaa suunsa oluen laimentamisesta, taustalla ovat myös Alko Oy:n intressit (ks. esim. http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/panimoblogi/3080-pekka-puskalla-ketunhaennaet-kainalossa).

    Suomalaisen panimoteollisuuden paradoksi on se, että panimot tekevät kovaa bisnestä myymällä perusolutta Tukholman, Ahvenanmaan ja Tallinnan -laivoilla sekä Viron satamissa. Olville Viro on jopa parempi maa tuloksenteon kannalta kuin Suomi.

    Myös suomalaisten pienpanimoiden oluiden kysyntä kasvaa koko ajan Virossa matkailijamäärien lisääntymisen myötä. Tallinnan Stockmannilta ja Drink Shopista saa jo Malmgårdin Panimon oluita, ja uskon, että pian myös muitakin.

    Drink Shopin James Ramsden istui kutsumanani vieraana Suomen Paras Olut -kilpailun hanaoluiden sarjojen tuomaristossa Rautatientorilla 28.7. James kehui kisan jälkeen estottomasti monia tuotteita. Hän pohtii koko ajan omaan maahantuontiin liittyvän liiketoimintansa laajentamista (ks. esim. Ilta Sanomat 3.7. http://www.iltasanomat.fi/matkat/jos-et-saa-alkosta-hae-tallinnasta/art-1288399167529.html ja Kauppalehti 20.7. http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20110783897)

    Eteläsuomalaisen oluenystävän ja -harrastajan kannalta oluen laimentamiskeskustelut alkavat olla merkityksettömiä. Viron-matkailua on syytä tarkastella vastedes osana Suomen kotimaanmatkailua. Tallinnan valikoimien laajentuessa ns. erikoisoluetkin saa täältä paljon halvemmalla kuin Alkosta. Siinä mielessä laimentamispuheet pitäisi tulkita jopa "isänmaanvastaisiksi".

    Menetetyillä verotuloilla rakennamme oman maan sijaan Viron yhteiskuntaa. Kauppiaiden katteet valuvat samalla Tallinnan sataman jobbareiden ja Suomesta ulkomaille liputettujen laivayhtiöiden pohjattomiin taskuihin.

    Heikki Kähkönen
    toimittaja
    Tallinnan Vanhakaupunki
    Viro

    PS. Osaksi toimittamani Baarimiehen Tallinna -opaskirja (n. 200 s.) ilmestyy suomeksi painettuna sekä Virossa että Suomessa syyskuun lopussa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä kommentista. Hieman syvempää poliittista näkökulmaa asiaan.

    Tallinnan myyntikanavan aukeamista pienpanimoille pidän todella hyvänä asiana. Alkon hyllyyn pääseminen on kohtuuttoman vaikeaa ja suoraan kuluttajille myyminen (yli 4,7% tuotteet) on täysin järjettömästi kielletty. Hyvä, että sentään Tallinnasta saa.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.