Olutarvio: Brooklyn American Ale

1 kommenttia
 
Brooklyn American Ale
  • Panimo: Brooklyn
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alkoholipitoisuus: 4,5%
  • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma 2,49€/0,355l)
  • Oluttyyli: American Pale Ale

Ostin ensimmäistä kertaa tänä vuonna tätä vanhaa sessiosuosikkiani. Syy pitkään ostotaukoon johtuu siitä, että tuoretta erää ei ole aiemmin tänä vuonna missään tullut vastaan. Nyt kuitenkin Rauman Prismasta löytyi parasta ennen MAY 2012 tavaraa, aiemmin kaikki ovat olleet AUG 2011, jotka olisivat tässä vaiheessa varmasti jo menettäneet suuren osa viehätystään. Tällaiset aromaattiseen humalointiin luottavat kevyet oluet on syytä nauttia mahdollisimman tuoreena. Tarkkailkaa päiväyksiä ostaessanne. Hinta on meidän lintukotomme hintatasoon nähden edullinen, joten olut sopii niin hintansa, kuin makunsakin puolesta mainiosti sessiokäyttöön. Tuli testattua grillatun bratwurstin kaverina ja toimi siinäkin hyvin.


Brooklyn American Ale on kuparinen, melko niukka-, mutta tiivisvaahtoinen olut. Tuoksu on hieno, siinä brittibittereistä tuttu keksimäinen ja karamellinen maltaisuus yhdistyy amerikkalaisten humalajikkeiden tuomaan sitruksiseen, eksoottisen hedelmäiseen ja hieman mäntyiseen aromiin. Maku ei valitettavasti yllä tuoksu sfääreihin. Siinä on toki samoja piirteitä, mutta ne tulevat esiin miedompina. Maussa on kevyehkö ja hieman makea karamellinen mallaspohja ja lisäksi aromaattista sitrushedelmäistä humalointia ja kevyt mäntyinen katkeruus. Suutuntuma jää hieman ohueksi, mutta tämä on muuten hyvin nautittava keskirunsaalla ja pehmeähköllä hiilihappoisuudellaan. Hienot humalan aromit, katkerot ja maut tässä kuitenkin on ja ne ovatkin juuri ne osa-alueet jotka eniten myydystä tusinakamasta puuttuvat.

Yhteenveto: Aromaattisen jenkkihumaloitu sessio-olut.
Nautintasuositukset: Viilennettynä.

ARVOSANA: 8

    Olutarvio: Dupont Saison Dupont

    0 kommenttia
     
    Saison Dupont
    • Panimo: Dupont
    • Maa: Belgia
    • Alkoholipitoisuus: 6,5% 
    • Saatavuus: Olutravintolat, ulkomailta
    • Oluttyyli: Saison

    Saison Dupont on tietääkseni eräänlainen saison-tyylin arkkityyppi ja Belgiasta tietysti. 0,75-litrainen pullo irtoaa Saksasta hintaan 3,99€. Alkosta tätä ei löydy ja olutoppaan mukaan saatavuus Suomen olutravintoloistakin on tällä hetkellä huono. Saison on itselleni ollut tänä kesänä ykkösjuoma ja tyyli sopiikin raikkautensa vuoksi kesällä nautittavaksi kuin viikset puolalaiselle. Alkon vakiovalikoiman saisoneista (Nøgne Ø ja De Ranke) läväytin viime viikolla linjoille rinnakkainvertailun, lukaise se tästä linkistä. Myöhemmin tänään olisi tarkoitus sukeltaa Rauman Mustan Pitsin Yöhön, tuonne pussikaljan ja lagerhanojen kehtoon. Annos kunnon olutta lienee paikallaan ennen sitä.


    Pitsistä voitte päätellä, että vaahtokukka ylettyi lähes lasin yläreunaan asti.
    Pullo aukeaa iloisesti poksahtaen naapurien luodessa hämmentyneitä katseita iltapäiväjuovon takapihan suuntaan. Lasiin kaatuu hieman utuista (tämähän on totta kai suodattamaton ja pullossa jälkikäyvä) olutta, joka on väriltään kultaista ja vaahtoaa runsaasti. Vaahto jättää mukavasti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on maanläheisen hapan, kuiva ja sitruunainen. Myös belgihiivaisuutta ja tiukasti iskevää pippurista mausteisuutta löytyy. Maku on aluksi hieman kirpeän sitruunaisen hedelmäinen, mutta se taittuu nopeasti melko happamaan ja pippurisen mausteiseen suuntaan. Loppu onkin hyvin kuiva, katkerahko ja pippurinen. Jälkimaku kestää pitkään. Ei niin monimuotoinen, mutta herkullinen ja nautinnollisen tasapainoinen juoma. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuiva, keskiverrosti hiilihappoinen ja katkerahko. Raikas ja rapsakka kesäjuomahan se!

    Yhteenveto: Kuiva ja rapsakan virkistävä kesäjuoma.
    Nautintasuositukset: Viilennettynä.

    ARVOSANA: 8½

      Olutarvio: Stallhagen Dunkles

      2 kommenttia
       
      Dunkles

      Suomalaista pienpanimo-olutta Ahvenanmaalaiselta Stallhagenilta. Tyylinä on tumma lager, mutta maultaan tämä vanha tuttuni muistuttaa enemmän kuivahkoa stoutia. Sopii varmasti hyvin nautittavaksi takaterassilla nyt kun sade on väistynyt ja ilma on tyynen rauhallinen. Hinta Alkossa on pienpanimostatus huomioon ottaen hyvinkin edullinen ja hinta-laatusuhde tästä johtuen erinomainen. Maitokauppojen pliisut ja makeat tummat tsekkilagerit tämä hakkaa ihan pystyyn ja hintakin on monessa tapauksessa niitä halvempi. Stallhagenin vaaleat oluet eivät ole tähän päivään mennessä vielä sytyttäneet, mutta tummaa siellä osataan tehdä, siitä on tämän Dunklesin lisäksi osoituksena Alkon jouluolutvalikoimassakin ollut Julbock.


      Tumma, lähes musta väri ja runsas rusehtava vaahto, joka melko nopeasti laskee jääden noin puolen sentin kerrokseksi lasin pinnalle. Paahteisen maltainen ja kevyen savuinen tuoksu, jossa myös hieman tervaa ja lakritsia. Maku on runsaan paahteinen, hieman savuinen ja kevyesti lakritsinen. Lopussa on tuntuvasti kuivattavaa humalointia ja jälkimaku on kuivan lakritsinen, sekä kahvinen. Melko täyteläistä ja pehmeää, tuntuu hyvälle suussa. Hiilihappoisuus on maltillista. Helposti nautittava olut.

      Yhteenveto:  Täyteläinen ja kuivahko tumma lager Ahvenanmaalta.
      Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä.

      ARVOSANA: 8+

        Olutarvio: De Ranke XX Bitter

        0 kommenttia
         
        XX Bitter
        • Panimo: De Ranke
        • Maa: Belgia
        • Alkoholipitoisuus: 6,2% 
        • Saatavuus: Olutravintolat, ulkomailta
        • Oluttyyli: Belgityylinen ale

        Olenkin jo pari kuukautta, eli siitä asti kun pullon sain, odottanut, että koittaisi sopiva hetki tämän korkkaamiseen. Kyseessä on belgialaisen De Ranken runsaasti eurooppalaisilla humalilla kuorruttama ale. Pitäisi olla lapiokaupalla humalaa ja sitä myötä runsaasti katkeruutta. Pullo on paperiin kääritty ja kruunukorkilla suljettu 0,75-litrainen. Paperikäärön poistamisen jälkeen pullo on täysin etiketitön. Käytetyt humalalajikkeet ovat Brewers Gold ja Hallerthau. Alkoholia "maltillisesti" 6,2%. Tämä on pullotettu 03/2010, eli ikää on jo 1 vuosi ja nelisen kuukautta. Terävin katkero lienee jo taittunut, mutta näillä mennään. Alkosta tätä ei löydy, joten saatavuus kotimaasta jää olutravintoloiden varaan. 


        XX Bitter on utuinen ja kullankeltainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto jättää näyttävästi pitsiä laskiessaan. Tuoksu on hyvin kukkaisen ja yrttisen humaloitu, parfyyminen ja on taustalla hieman belgihedelmäisyyttä, belgihiivaisuutta ja tropiikin hedelmiäkin. Maku on aluksi tuoksua hedelmäisempi, eksoottista hedelmäisyyttä ja tuoretta omenaa, myös kukkaisuutta. Olut on aluksi hyvin pehmeä, mutta pikkuhiljaa yrttinen katkeruus kasvaa ja kasvaa ollen lopussa jo hyvin katkera. Jälkimaku jatkuu yrttisen katkerana, hieman mausteisena ja pitkäkestoisena. Suutuntuma on pehmeähkö, keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Odotuksiin nähden paljon pehmeämpi olut, mutta toki pullo oli jo ikääntynytkin. Hyvää ja helposti nautittavaa olutta. Tuoreessa yksilössä olisi varmasti hyökkäävämpi ja tuntuvampi katkero. Ottaisin mielelläni Alkon valikoimiin.



        Yhteenveto: Runsaasti vanhan mantereen humalaa ja belgityylistä hedelmäisyyttä.
        Nautintasuositukset: 8-10 asteisena.

        ARVOSANA: 8½

          Olutarvio: Brewdog Hardcore IPA (9,2%)

          3 kommenttia
           
          Hardcore IPA

          Alkoon viime viikolla paukahtanut skotlantilainen Double IPA. Ehkä omalla kohdallani odotetuin tämän kesän uutuusoluista, ainakin niistä jotka toistaiseksi ovat Alkon valikoimiin tulleet. Olen tätä maistanut ennenkin, mutta se oli aiempaa versiota tästä oluesta. Resepti pistettiin jossain vaiheessa uusiksi ja nyt lasiin on kaatumassa tämä uudempi versio. Aiempaa 9,0% versiota sai Alko Arkadiasta vielä viime vuonna, sen erottaa alkoholipitoisuuden lisäksi tummemmasta etiketistä. Tämä uusi versio on nyt Alkon vakiovalikoimassa, eli tilattavissa mihin tahansa Alkoon. Käykäähän pistämässä tilausta vetämään. Hardcore IPA:ssa mainitaan humaloinnissa ja kuivahumaloinnissa käytetyn Centennial, Columbus ja Simcoe humalia. Katkeruutta on 150 IBU:n voimin, eli tismalleen saman verran kuin porilaisessa Beer Hunter's Intianpässissä. Katkeruutta on siis luvassa, mutta toivottavasti tämä uudempi versio olisi tasapainoisempi ja alkoholi paremmin piilossa kuin aiemmassa versiossa.

          Lasiin kaatuu tumman kuparista olutta, jonka vaahto on kermaista, lähes beigeä. Tiivis ja kestävä vaahtokukka. Tuhdisti humaloiduille oluille ominaisesti jättää runsaasti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on makeahkon karamellinen ja hyvin aromaattinen. Eksoottista hedelmäisyyttä, yksilöimään pystyy ainakin mangon, lisäksi mäntyisyyttä. Jenkkihumaloille tyypillistä greippistä happamuutta on tuoksun loppupuolella myös runsaasti. Voimakas tuoksu. Maku on tuoksun tavoin makeahkon karamellinen. Siinä on kypsää, sellaista lämmintä hedelmäisyyttä, mäntyisyyttä, greippistä happamuutta ja runsaasti katkeroa. Jälkimaku muuttuu voimakkaan humaloinnin toimesta yrttiseksi ja yrttisyys pinttyy ikeniin soiden päättymättömällä kasetilla. Humalointi vie makeuden mennessään lähes kokonaan. Muistikuvien perusteella tasapainoisempi kuin aiempi versio tai sitten makutottumukseni ovat muuttuneet. Joka tapauksessa tämä on hyvin nautittava, ei pahasti, mutta hieman överiksi vedetty (eli hardcore!) humalapommi. Suutuntuma seilaa keskitäyteläisen ja täyteläisen välillä ja hiilihappoisuutta on melko maltillisesti, alkoholipitoisuutta ei mausta aisti. Jylhän katkera, nautittava tupla-ipa!

          Yhteenveto:  Helvetisti humalaa, isosti katkeroa. 
          Nautintasuositukset: Kylmänä aloittaen.

          ARVOSANA: 9

            ps. Tsekkaa panimon HC IPA video Vimeosta.

            Olutarvio: Laitilan Kukko Vahva Pils

            0 kommenttia
             
            Kukko Vahva Pils

            Pitkästä aikaa ostin tätä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pilsiä. Hinta Alkossa on hyvä, 1,76€/tölkki. Se on jopa alle maitokauppojen Kukkojen, jotka tosin ovat 0,5-litraisia, mutta kuitenkin. No, on siellä välillä tarjoussalkuissa halvemmallakin, mutta maitokauppavahvuiset painivat tämän kanssa eri sarjassa, sillä tämän maku on huomattavasti raikkaampi. Tätä on tullut jokunen tölkki kulutettua aiemminkin, joten tuote on entuudestaan hyvinkin tuttu - peruspils ilman suurempia krumeluureja. Pihahommien ja pienen juoksulenkin päälle maistui tälläkin kertaa hyvin.


            Kullankeltainen ja kirkas olut, jonka vaahto on melko niukka, mutta tiivis ja kestävähkö. Tuoksu on voisen maltainen ja yrttisen, sekä ruohoisen humaloitu. Hieman tälle panimolle tyypillistä hernekeittomaisuuttakin löytyy tuoksusta, mutta maussa sitä ei ole. Maussa, joka on viljaisen ja voisen maltainen ja keskivertoa suomilageria huomattavasti rapsakammin humaloitu. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus keskiverto.

            Nautittava olut (lähes) naapuripitäjästä. Pieksää kirkkaasti suurten panimojen viritykset. Keisari Luomu pysyköön pääasiallisena kulutusoluenani, mutta kenties tätä voisi useamminkin ostaa rinnalle. Vinkkinä Nokian Panimolle, että Luomusta olisi mukava saada vahvempi, tyypillisen saksalaispilsin vahvuinen versio.

            Yhteenveto:  Rapsakka, raikas pils.
            Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä.

            ARVOSANA: 7½

              Olutarvio: Van Steenberge Gulden Draak

              0 kommenttia
               
              Panimo (kuva: Van Steenbergen kotisivuilta)
              Gulden Draak

              Tätä keraamiseksi naamioitua valkoista pulloa on saanut Alkosta viimeisen kuukauden ajan. Kyseessä on itsenäisen belgipanimon Van Steenbergen ns. lippulaivatuote. Alkoholia jykevästi 10,5% ja tyylinä vahva belgiale. Gulden Draak tarkoittaa kultaista lohikäärmettä ja sellainen tässä hyvännäköisessä pullossa komeileekin. Hinta on Alkon keskitasoa. Aiemmin olen tältä panimolta maistanut Bornem Dubbelin, joka ei vakuuttanut ja Gulden Draakin Vintage version, joka oli viime vuonna jouluolutvalikoimassa. Vintage versio sai minulta vaatimattomat 29/50 pistettä olutoppaassa, eli blogissa käyttämälläni asteikolla (4-10) se olisi about kutonen. Tämän nyt käsillä olevan normiversion pitäisi kuitenkin olla parempi. Olut on pullossa jälkikäyvä, eli pullon pohjalla on hiivaa. Van Steenbergen kotisivuilla mainitaan pullotuksessa lisätyn viinihiivaa (wine yeast) ja sokeria. Aurinko hiljalleen laskee, mutta pieni tuulenvire pitää itikat loitolla, varsin hyvä ilma vahvan belgin nauttimiseen. Kamera valmiiksi ja pullo auki...


              Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten. Melko suurikuplaisesta vaahdosta suuri osa katoaa melko nopeasti, mutta jää oluen pinnallekin vielä pieni kerros. Väriltään tämä on punertavan ruskea. Tuoksu on makeahkon hedelmäinen, marjainen, hieman paahteinen ja ikävästi astianpesunestemäinen. Toki myös alkoholi tuntuu taustalla, kuten tällaisessa oluessa pitääkin. Maku on todella makea, sokerinen ja voimakas. Monesta tummasta vahvasta belgistä tuttu kuivattujen hedelmien maku on tässäkin läsnä, mutta sokeroituina versioina. Suullisen loppupuolella makeus tuntuu yllättäen katoavan, paahteisuus ja alkoholi kuivattavat humalien avustuksella suutuntuman ja pitkä kuivahkon yrttinen, anismainen ja mausteinen jälkimaku pääsee esiin. Suu jää nielaisun jälkeen hieman nahkeaksi ja sokeriseksi. Maku on tuoksua miellyttävämpi ja melko monipuolinen, vaikka sokerinen makeus voikin olla joillekin liikaa. Alkoholisuutta ei juodessa noteeraa kuin lämmittävyytenä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja aluksi runsaahkon hiilihappoinen. Pyörittely pehmentää ja loppua kohti nautittavuus paranee. Pullon kahdeksan celciusasteen nautintasuositusta ei kannata noudattaa, sillä olut on parempi ja moniulotteisempi hieman lämmettyään.

              Ei hullumpi, huomattavasti Vintage-versiota parempi ja sopii varmasti hyvin myös kellaroitavaksi. Belgien ystäville varma valinta, mutta jos kammoksut makeutta niin harkitse kahdesti. Ei huippuluokan olut, mutta ihan laatukamaa.

              Yhteenveto: Sokerisen makea, nautittava jälkiruokaolut.
              Nautintasuositukset: Viilennettynä

              ARVOSANA: 8

                Olutarvio: Mikkeller Not Just Another Wit

                1 kommenttia
                 
                Not Just Another Wit

                Tanskalaisen "Gypsy-panijan", eli eri panimoita kiertelevän panimomestarin Mikkel Borg Bjergsøn näkemys belgialaiseen witbier tyyliin. Witbierit ovat vehnäoluita, eli ohramaltaan rinnalla käytetään myös jonkin verran vehnää. Alkoholia tässä on enemmän (7,6%) kuin peruswitissä (~5-6%) ja humalaa myös. Humalina käytetty brittiläistä Goldingsia, jenkkiläisiä Amarilloa ja Cascadea sekä tsekkiläistä Saazia. Olut on pantu Belgiassa De Proefin panimolla, kuten useat Mikkellerin muutkin oluet. En ole tätä ennen maistanut, mutta Mikkellerin oluita on tullut jokunen kipattua ja ne ovat usein olleet loistavia, joten ennakko-odotusten peitsi kovana ja kohti kattoa seisten tulta päin.


                Oranssihtava olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten. Vaahto on tiskinpesuainemaista, runsaasti pitsiä jättävää ja pieni kerros kestää oluen pinnalla lasin loppuun asti. Tuoksultaan tämä muistuttaa pitkälti loistavaa Schneider-Weisse TAP 5 Hopfenweissea, jota sai Alkosta keväällä. Hyvin runsaan ja aromaattisen humaloitu ja vehnäisen hapan tuoksu Etiketissä mainitaan käytetyn korianteria ja appelsiininkuoria, joita käytetäänkin usein witbiereissä ja varsinkin appelsiini on tässä hyvin esillä. Jenkkihumalat tuovat sitruksista kirpeyttä ja greipin happamuutta tuoksuun. Kokonaisuutena voimakas ja runsas tuoksu. Maussa runsas humalointi on pinnalla ja sen taustalla kulkee loppuun asti vehnäinen happamuus. Humalat tuovat eksoottista hedelmäisyyttä ja greippistä happamuutta makuun. Katkeruuttakin on tuntuvasti, mutta suussa olut tuntuu kuitenkin pehmeältä ja juotavuus on huippuluokkaa. Kokonaisuutena muistuttaa aika paljon jo aiemmin mainittua TAP 5 Meine Hopfenweissea, joten jos pidit siitä niin pidät varmasti tästäkin. Itse tykkäsin, mutta Alkon hinnoittelulla maisteluni saattavat jäädä vähiin.

                Yhteenveto: Runsaasti humaloitu erinomainen witbier.
                Nautintasuositukset: Pullo kannattaa korkata hyvin viilennettynä.

                ARVOSANA: 9

                  Olutta Silja Lineltä osa 2: Silja Europa

                  0 kommenttia
                   
                  Tuli käytyä Silja Europalla ja mukaan tarttui Joe's Place pubista (kansi 8) kopallinen Chimayn Tripleä hintaan 39,90€. Piti ostaa myös Brooklyn Lageria kesäloman kulutusolueksi, mutta se jäi saamatta, koska olin paikalla liian myöhään. 

                  Note to self: Pubin olutostokset pitää tilata varastosta ennen klo. 17.00, ei 17.20! 

                  Sen siitä saa kun koko päivän viettää pallomeren reunalla, eikä pubissa... Eli pubin takahuoneessa ei ole mitään varastoja, vaan halutut kopat roudataan varastosta asiakkaalle. Europa on Turun satamassa klo. 18.15 ja varastomies lähtee huitsin tuunaan asemapaikaltaan klo. 17.00. Galaxyllä baarimikko kävi takahuoneessa tsekkaamassa mitä löytyy, joten oletin homman toimivan samalla tavalla myös Europalla.

                  Olin jo tyytynyt kohtalooni ja jäin siemailemaan tilaamaani Brooklyn Lageria, kunnes baarimikko pelasti tilanteen. Hetken tutkiskeltuaan hän oli tullut tulokseen, että saisikin Chimay Tripleä kasattua laatikollisen, eli 24 pulloa pubin antimista johonkin laatikkoon. Sanoin että kelpaa, totta kai! Kylmäkaapit ja kaikki kaapin perukat koluttuaan kasassa oli 24 putelin laatikko. Erinomaista palvelua, etten sanoisi. Kotona vielä huomasin, että 5 kpl pulloista on 2009 pullotettua erää, eli jo valmiiksi ikääntynyttä (Chimay Triple ikääntyy tietojeni mukaan hyvin). Ne tunnisti heti laatikon avattuaan, koska niissä on hieman erilainen korkki ja erilainen etiketti. 21 kpl pulloista on parasta ennen 2014 ja nämä 5 erilaista 2012, kelpaa! Mistä lie komeron perältä löytynyt.

                  Käsityönä koottu koppa

                  Silja Europan Joe's Placen valikoima on Galaxyn vastaavaa huomattavasti laajempi. Koko valikoima näkyy seuraavasta kuvasta, jonka postasi nimimerkki miikkah olutoppaan foorumiin 12.7.2011. Kiitokset siitä, toivottavasti et pahastu vaikka käytän kuvaa blogissa. Kuvassa on valikoima 10.7.2011 ja kovin näytti samanlaiselta tänäänkin, eli 19.7.2011.

                  (kuvan otti nimim. miikkah)

                  Ps. Chimayn pullotusvuosi näkyy etiketistä. Pulloihin on printattuna pullotusvuosi ja eränumero. Eli alla olevan kuvan tapauksessa. Esim. L09-760, tarkoittaa, että pullo on pullotettu vuonna 09 ja se on erää numero 760. Sitä en osaa sanoa, että monta erää Chimay vuodessa tekee, mutta näkee tuosta nyt vuoden ainakin. 

                  Wanha ja uusi

                  Saisonit vertailussa

                  0 kommenttia
                   
                  Rankan päivän päätteeksi lapset simahtivat hieman normaalia aiemmin ja blogisti päätti ottaa katsauksen juomakaapin sisältöön. Saison... Saison... Saison... oluen valinta ei ole koskaan ollut näin helppoa. Päivä on ollut lämmin ja aurinko lämmittää vielä terassilla, joten pieni rinnakkainvertailu tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

                  Päätin ottaa vertailussa käyttöön olutoppaasta tutun asteikon. Tuoksu ja maku pisteytetään asteikolla 1-10, ulkonäkö ja suutuntuma asteikolla 1-5 ja yleiskuva asteikolla 1-20. Pisteet suluissa kunkin oluen kommenttien jälkeen. Kirjoitan kommentit suoraan niin, kuin ne vihkooni tallentuivat.

                  Vertailun oluet:

                  1. Nøgne Ø Saison (Norja, 0,5l, 6,5%)
                  2. De Ranke Saison De Dottignies (Belgia, 0,33l, 5,5%)
                  3. Dupont Saison Dupont Biologique (Belgia, 0,25l, luomu, 5,5%)

                  Nøgne Ø Saison ja De Ranke Saison De Dottignies kuuluvat tällä hetkellä Alkon valikoimiin. Dupont Saison Dupont Biologique kuului viime kesänä Alkon valikoimiin, tänään nautittava pullo on viime vuotista erää.




                  Tuoksu: 

                  Dupont Biologique eroaa selvästi vertailun kahdesta muusta ollen hedelmäisin. Vertailun kaksi muuta ovat selvästi humalaisempia.

                  Nøgne Ø Saison: Kuiva, sitruksisen hedelmäinen, pippurisen mausteinen, kukkainen. (7 pistettä)
                  Saison De Dottignies: Kuiva, ruohoinen, yrttinen, voimakkaasti humaloitu, mausteinen, maanläheinen, tallimainen. (8 pistettä)
                  Dupont Biologique: Pyöreä, pehmeä, hiivainen, belgihedelmäinen, sitruunainen. (8 pistettä)

                  Ulkonäkö:

                  Kaikki ovat kullankeltaisia ja vaahtoavat reilusti.

                  Nøgne Ø Saison: Vertailun utuisin. (4 pistettä)
                  Saison De Dottignies:  Hieman muita tummempi, vaahto katoaa nopeimmin. (4 pistettä)
                  Dupont Biologique: Eniten vaahtoava, vaahto höttöistä ja kestää pisimpään. (4 pistettä)

                  Maku:

                  Dupont Biologique eroaa jälleen selvästi pehmeydellään ja hedelmäisyydellään. Saison De Dottignies on katkerin ja haastavin.

                  Nøgne Ø Saison: Kuiva, hieman hiivainen, sitruksinen, melko runsaasti humaloitu, kevyesti eksoottisen hedelmäinen, kukkainen, greippisen hapan ja hieman ruohoinen/mausteinen loppu. (8 pistettä)
                  Saison De Dottignies: Alussa hieman makeutta, runsas ruohoinen ja yrttinen humalointi, katkera, kypsiä hedelmiä (päärynä/omena), mausteinen, kuiva, hapan ja hieman tallimainen loppu. (9 pistettä)
                  Dupont Biologique: Hieman makea, belgihiivaisuutta ja runsaasti hedelmäisyyttä. Kuivuu hieman loppua kohti, lopussa kevyesti happamuutta ja sitruunaa (8 pistettä)


                  Apulaisreittaaja uinahti rankan rinnakkainvertailun uuvuttamana


                  Suutuntuma:

                  Ei suuria eroja täyteläisyydessä. Dupont Biologique selvästi pehmein ja Saison De Dottignies hiilihappoisin.

                  Nøgne Ø Saison: Keskitäyteläinen, keskirunsaan hiilihappoinen, kuiva (3 pistettä)
                  Saison De Dottignies: Keskitäyteläinen, runsaan hiilihappoinen, kuiva, katkera. (3 pistettä)
                  Dupont Biologique: Keskitäyteläinen, maltillisen hiilihappoinen, pehmeä (4 pistettä)

                  Yleisvaikutelma:

                  Saison De Dottignies kaikkein monipuolisin ja Dupont Biologique kaikkein helpoin. Nøgne jäi hieman yllättäen näiden kahden muun varjoon, vaikka sekin on vallan mainio olut. 

                  Nøgne Ø Saison: Kuiva, keskivertoa humaloidumpi Saison. (15 pistettä)
                  Saison De Dottignies: Monipuolinen, voimakkaasti humaloitu, runsaan katkera saison hienolla happamuudella (17 pistettä)
                  Dupont Biologique: Pehmeä, runsaan hedelmäinen, helppo nautiskelusaison.  (16 pistettä)

                  Vertailun tulos:

                  1. Saison De Dottignies (8-4-9-3-17=41)
                  2. Dupont Biologique (8-4-8-4-16=40)
                  3. Nøgne Ø Saison (7-4-8-3-16=38)

                  Aiemmin olin arvioinut Nøgne Ø Saisonin 40 pisteen arvoiseksi, mutta tässä vertailussa Saison De Dottignies puski ainakin minut itseni täysin yllättäen rinnalle ja ohi. Dupont Biologique sai näemmä samat pisteet kuin annoin sille viime kesänä, jolloin ensimmäistä kertaa sitä maistoin. Sattumaa tai sitten olen saanut vakioitua käyttämäni perstuntumaan pohjautuvan pisteytysskaalan. 

                  Nauttikaa kesästä ja saisoneista!






                  Olutarvio: Chimay Triple

                  0 kommenttia
                   
                  Chimay Triple

                  Aidon trappistiluostarin valmistama olut, jota saa tällä hetkellä pikkupullossa Alkon tilausvalikoimasta. Tilausvalikoiman oluita on tilattava kerralla koko laatikko, ellei yksittäisiä satu löytymään jonkun Alkon hyllystä. Saatavuuden voi tsekata olutoppaasta. Lisäksi tätä saa kertaluokkaa edullisemmin, mutta niin ikään laatikkokauppana Silja Europan Joe's Place pubista, kuten nimimerkki posse tietää kertoa. Blogisti itse tietää kertoa varanneensa jo ensi tiistaille pikkuristeilyn, kuinka ollakaan, Silja Europalle. Tätä Chimay Tripleä sai aiemmin myös Alkon vakiovalikoimasta, joten sitä on tullut muutamia pulloja nautittua aiemminkin, mutta viime kerrasta on jo aikaa vierähtänyt ainakin reilu vuosi. Arviotakaan en ole tästä koskaan kirjoittanut, joten korjataan sekin nyt samalla. Aiemmat nauttimani ovat olleet pikkupulloja, mutta tänään poksautetaan auki Saksasta hankittu 0,75l puteli.


                  Iso pullo poksahtaa auki ja pullon suu "sauhuaa" kuin vasta lauennut ase. Lasiin kaatuu oranssihtavan kuparista olutta, joka vaahtoaa melko villisti. Vanhastaan muistan, että tämä pitääkin kaataa reilummalla kaadolla, jotta muuten hieman aggressiivinen hiilihappoisuus tasoittuu. Belgihiivainen ja tuoreen hedelmäinen tuoksu on voimakkaammin humaloitu kuin muistin. Lopussa on pippurista mausteisuutta. Voimakas ja aromaattinen tuoksu. Hedelmäisyys muistuttaa vasta kuorittua päärynää tai omenaa, ollen hieman kirpeän raikas. Maku on kuivan mausteinen, belgihiivainen ja hedelmäinen, kuten tuoksussakin. Keskirunsas humalointi kuivattaa makua entisestään, eikä 8% alkoholipitoisuudesta ole tietoakaan. Herkullista. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoisuus aluksi runsaanpuoleinen, mutta pyörittelyllä sitä saa tehokkaasti pehmennettyä. Erittäin nautittava, kuiva tripel.


                  Jännästi kaksi suosikkiani tripel-tyylistä, Tripel Karmeliet ja tämä Chimay Triple, ovat kuin tyylilajin ääripäistä. Karmeliet on pyöreän pehmeä, hyvin hedelmäinen ja enemmän maltaisuuteen painottuva, kun taas Chimay on kuiva, mausteinen ja humaloidumpi. Hieno tyyli, tätä lisää.

                  Yhteenveto:  Tripelien eliittiä. Yksinkertaisesti loistava.
                  Nautintasuositukset: Etiketissä suositellaan nautittavan 6-8 asteisena, siitä on mielestäni hyvä ainakin ison pullon kohdalla aloittaa.

                  ARVOSANA: 9

                    Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock

                    0 kommenttia
                     
                    Prykmestar Wehnäbock
                    • Panimo: Vakka-Suomen Panimo
                    • Maa: Suomi
                    • Alkoholipitoisuus: 6,2% 
                    • Saatavuus: Alko (4,12€ / 0,5l)
                    • Oluttyyli: Weizenbock

                    Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock saapui vahvistamaan Alkon surkeaa pienpanimotarjontaa viime viikolla. Kyseessä on tummahko vehnäolut, jossa on käytetty säväyksenä jenkkiläistä cascade humalaa. Parissa edellisessä Vakka-Suomen Panimoa koskevassa blogijutussa juuri manasin panimon tiukkaa perinteistä saksalaista linjaa, mutta tässä oluessa on otettu selvä irtiotto perinteisestä weizenbockista ronskimman ja aromaattisemman humaloinnin merkeissä. Nautiskelin yhden Wehnäbockin jo eilen kesäloman alun kunniaksi, en miettinyt syvemmin oluen makua, saati kirjoitellut arviota, sen kun vaan nautiskelin. Nyt toinen kahdesta ostetusta pullosta kaatumassa lasiin ja fiilis korkealla, eilen nimittäin maistui hyvin. Vakka-Suomen Panimon oluilla tuntuu olevan lähiseuduilla kova kysyntä, sillä ensimmäinen laatikko Weizenbockia myytiin Rauman keskustan Alkosta loppuun ennen kuin ehdin paikalle hakemaan omiani (se on helvetin nopeasti se!). Ostin omani sitten Laitilan Alkosta, jossa oli pulloja vielä jokunen jäljellä.


                    Lasiin kaatuu ruskeaa, sameaa olutta. Tämä on tietysti suodattamaton, kuten vehniksen pitääkin. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja osa vaahdosta kestää pitkään. Tuoksu on vehnäisen maltainen, hiivainen ja banaaniesterinen. Hieman makeahkoa karamellisuuttakin ja aromaattinen cascaden tuoma sitruksinen säväys. Kaiken kaikkiaan miellyttävä tuoksu. Maussa on aluksi vehnikselle tuttua hapanta vehnäisyyttä, mutta myöhemmin myös hieman makeahkoa karamellisuutta. Tyylille ominainen banaaniesterisyys jää hieman taka-alalle kun normivehnistä ronskimpi humalointi pyyhkäisee sen yli. Humalointi on sekä aromaattisempaa, että katkerampaa kuin vehniksissä on totuttu ja se tuo tähän kivan säväyksen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen. Erittäin nautittava olut. Ulkonäkö ei näytä kovin kesäiseltä, mutta maku on mielestäni hyvin kesään sopiva ronskimpine humalointeineen. Siitä vaan kokeilemaan!

                    Yhteenveto: Jenkkihumaloitu, nautittava vehnäolut.
                    Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä.

                    ARVOSANA: 8+

                      Olutarvio: Sinebrychoff Nikolai Premium Pils

                      0 kommenttia
                       
                      Nikolai Premium Pils
                      Keravan koijareilta on Alkoon saapunut Nikolai Premium Pils, joka on "hieman tavallista lageria voimakkaammin humaloitu olut". Tavallisen lagerin määritelmästä en tiedä, mutta tällä luultavasti tarkoitetaan myyntilistoja hallitsevia bulkkituotteita. Merkonomin silmä kiinnittää huomiota myös sanaan "hieman". Voisiko olla niin, että tässä kerrankin oltaisiin totuudenmukaisia ja normikuran olemattoman humaloinnin sijaan humalointia olisikin vain hieman? Tässäkin on mallasta jatkettu ohratärkkelyksellä Sinebrychoffin muiden oluiden tapaan, vaikka luulisi premiumin olevan edes täysmallasolutta. Tämä tuli näköjään haukuttua pystyyn jo ennen maistamista, ehkä jotain ennakkoluuloja panimoa kohtaan, mutta lähdetään silti avoimin mielin kohti uutta seikkailua.



                      Lasiin kaatuu tummahkon kuparista ja niukasti vaahtoavaa olutta. Ei ulkoisesti muistuta pilsiä vaan on selvästi tummempi. Vaahto on osin suurikuplaista ja suurin osa katoaa melko nopeasti. Miedossa tuoksussa on kevyesti mallasta ja yrttis-metallis-ruohoista humalointia. Lisäksi yllättävää tunkkaisuutta, jollaiseen ei ole Koffin oluissa ennen tullut törmättyä. Maku on tärkkelysmäisen maltainen, yllättävästi hieman makeahko ja yrttis-metallisesti humaloitu. Humalointi on esim. Pilsner Urquelliin (tähän aina verrataan) verrattuna hyvin kevyt. Jälkimaku on metallinen ja karkea. Suutuntuma on kevyehkö ja keskiverrosti hiilihappoinen. Ei kovin pilsmäinen pils, eikä kovin vakuuttava esitys muutenkaan.

                      Vaikka tässä nyt tuli Koffia haukuttua, niin totuuden nimissä mainittakoon, että he panevat edelleen myös yhden maamme parhaista oluista - Sinebrychoff Porterin. Käykää siis ennemmin sen kimppuun, jos heiltä jotain haluatte. Jos taas mielenne tekee pilsiä, niin ennemmin sitten vaikka se Urquell.

                      Yhteenveto: Mauiltaan kesy ison panimon olut.
                      Nautintasuositukset: Ota ennemmin joku muu.

                      ARVOSANA: 5

                        Great Divide Titan IPA & Hercules DIPA

                        0 kommenttia
                         
                        Denver, Colorado. Siellä pitää majaansa tämä isohko yhdysvaltalainen "craft-brewery", jonka oluita arvostetaan ympäri maailman. Itse olen maistanut panimolta neljää eri olutta ja tänään on viidennen vuoro, sillä Hercules Double IPA on minulle uusi tuttavuus. Titan india pale alea olen sen sijaan jokusen putelin kumonnut aiemminkin. Blogiin ei ole siitä juttua vielä päätynyt, mutta paria muuta Great Dividen olutta on tullut käsiteltyä - tsekkaa Great Divide Hades & Belgica tästä linkistä. 

                        Alkon valikoimista Great Dividen oluita ei tällä hetkellä löydy, eikä tietääkseni ole koskaan löytynytkään (saa korjata jos olen väärässä). Toivoisin kyllä tältäkin panimolta saatavan Alkon hyllylle lähitulevaisuudessa edes jotain, sillä jälki on todellakin ollut minun makuuni. 

                        Tämän illan oluista Titan on tyyliltään india pale ale (IPA) ja Hercules double india pale ale (DIPA). IPA:ssa on paljon kaikkea, etenkin humalaa ja DIPA:ssa on vielä enemmän kaikkea, etenkin humalaa. Titan on alkoholipitoisuudeltaan 7,1% ja Hercules 10,0%. Olutoppaassa ilmoitetaan hieman eri vahvuudet, eli ilmeisesti ne hieman vaihtelevat tuotantoerien mukaan. Se ei ole mitenkään tavatonta, esimerkiksi Anchor Old Foghornin eri erissä on aivan samanlaista pientä vaihtelua.


                        Aloitin kaatamalla molemmat oluet rinnakkain lasiin. Ulkonäössä ei ole merkittävää eroa. Molemmat ovat vaaleankuparisia ja melko niukkavaahtoisia. Lasia pyöritellessä Hercules paljastaa vahvuutensa, sillä vaahto suorastaan tarttuu lasin reunoihin. Molemmista jää reilusti pitsiä vaahdon laskiessa.

                        Titan IPA:n tuoksu on runsas ja todella humalainen, kuten tyyliin kuuluu. Eksoottisia hedelmiä, mäntymetsää ja sitrushedelmiä. Kuitenkin tasapainoinen, niin ettei mitään pistävyyttä esiinny.

                        Hercules DIPA sen sijaan on makeampi, karamellisen maltainen ja hedelmäsokerinen. Eksoottisia hedelmiä, sitrushedelmiä ja hiven mäntymetsää. Täydellinen balanssi tuoksussa. 

                        Hercules on myös maultaan makeahko. Runsas maltaisuus on karamellista ja toffeista. Voimakas humalointi hiipii samalla tavalla maltaisuuden takaa kuin Nøgne Ø Imperial IPA:ssa, johtunee vankasta mallasrungosta. Humalointi on eksoottisen hedelmäistä ja havuista. Lopussa pitkä greippiseen happamuuteen hiljakseen taittuva liuku. Makeudesta huolimatta suht kuivahko, eikä ollenkaan tahmainen, kuten monet tyylilajin edustajat. Alkoholia ei runsaista prosenteista huolimatta maista mitenkään ja tasapaino on uskomaton. 

                        Titan IPA luottaa myös tasapainoisuuteen. Hieman karamellinen ja keksimäinen mallaspohja on keskitäyteläinen ja ehkä karvan verran makeampi kuin tyylissä yleensä. Hedelmäisyys on Herculeksen tavoin eksoottista, sitruksista ja havuista. Havuisuus on hivenen pienemmässä roolissa ja sitrushedelmäisyys isommassa roolissa kuin Herculeksessa. Molempia yhdistää tasapainoisuus ja pehmeys. Mitään ylihumalointia ei ole överiksivedetyn katkeruuden tai pistävyyden muodossa havaittavissa.

                        Hercules on suutuntumaltaan täyteläinen ja pehmeä. Titan keskitäyteläinen ja pehmeähkö. Reseptin täydellinen tasapaino tekee näistä helposti nautittavia. Vielä kun pirulaiset onnistuvat samalla olemaan hemmetin hyvän makuisia niin siitähän pisteitä ropisee. Great Divide, Alkoon pikimmiten, kits!


                        Loppukevennyksenä kuva Reittaus Pubin avajaisista. Paikalle Porista taksilla saapunut Timo Klimoff piti pubin olutvalikoimaa kelvollisena ja kysyi saako hanavedestä ratebeeriin tikin. Oulusta juosten paikalle saapunut Ari Juntunen puolestaan kehui tarjolla olleita oluita hyviksi, mutta interiööri oli hänen mielestään sisutettu liiaksi varttuneeseen makuun. (toim. huom. tämä oli vitsi).




                        Hyvää Ukista, Stadista ja Porista

                        2 kommenttia
                         
                        Visiitti Ruokapuoti Lumoon Vanhan Rauman sydämessä kannattaa aina. Ellei löydy uusia tuttavuuksia, niin aina voi tarttua tuttuun H.O.D.A:an. Tänään löytyi jotain uuttakin, peräti useita, eikä mitään tusinakamaa vaan kolme kiinnostava single hop olutta, Stadin Single Hop Citra Pale Ale, Stadin American Simcoe Lager ja aito porilainen Beer Hunter's Single Hop Pasific Jade. Näiden lisäksi löytyi vielä Vakka-Suomen Panimon Hereford Pils, joka on pantu Suomen Hereford Ry:n juhlavuoden kunniaksi. En itseasiassa ole varma onko Stadin American Simcoe Lager single hop, eli vain yhtä humalajiketta käyttäen pantu olut, vai ei, mutta väliäkös sillä. Simcoe kuitenkin mainitaan nimessä, joten luulisin sen olevan isossa roolissa. 



                        Vakka-Suomen Hereford Pils maksoi 4,50€, muut 5,20€. Lähes ravintolahinnoissa liikutaan siis, mutta onhan pienpanimoiden ja niiden oluita myyvien liikkeiden, kuten Lumon, saatava oma osansa. Valtio nyt ei tunnetusti ainakaan helpota tätä jaloa elinkeinoa harjoittavia yrityksiä.

                        Vakka-Suomen Hereford Pils (4,5%)
                        Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon Suomen Hereford Ry:lle valmistama olut, joka on etiketin mukaan sopiva murean pihvilihan kanssa nautittavaksi ja mikä ettei olisi, mutta tänään aion kuitenkin nauttia sen ihan sellaisenaan. Täyttä varmuutta ei ole, onko tämä oma reseptinsä vai Prykmestar Pils eri etiketillä, mutta etiketti ainakin antaa ymmärtää tämän olevan nimenomaan Hereford Ry:lle pantu olut. Jos jollain on varmaa tietoa asiasta niin pyytäisin pistämään kirjoituksen alle kommenttia. 

                        Lasissa Hereford Pils on oljenkeltainen ja sen vaahto on niukahko. Tuoksu kertoo oluen olevan hyvin perinteinen saksalaistyylinen pils, se on puhtaan maltainen, raikas, hieman ruohoisen ja yrttisen humaloitu. Hyvin kevyesti diasetyyliä, eli voimaisuuttakin löytyy. Maku on myös hyvin perinteinen ja varman päälle vedetty. Maltainen runko on hyvin riittävä vahvuuteen (4,5%) nähden ja ruohoinen/yrttinen humalointi riittävän rapsakka tehden tästä mukavan juotavan. Muistaakseni Vakka-Suomen prykmestar, eli panimomestari on käynyt ammentamassa oluenteko-oppinsa Saksassa ja sen kyllä huomaa tästä. Hyvä ja laadukas pils, mutta niin perinteinen, ettei suuremmin säväytä. Nautin kyllä tämän juomisesta, ei siinä mitään. 

                        Stadin Single Hop Citra (4,5%)
                        Helsinkiläisen (duh!) Stadin Panimon Single Hop pale ale, joka on pantu käyttäen uudehkoa muotihumalaa Citraa. Stadin oluita olen käsitellyt blogissa aiemminkin, tsekkaa juttu tästä linkistä. En ole oikein kunnolla (tietääkseni) citraa päässyt makustelemaan vaikka on sitä varmaan jossain maistetussa oluessa ollut mukana. Mutta nyt siis luvassa pelkkää citraa. On aika ottaa selvää mistä tässä citrabuumissa on oikein kyse. 

                        Oranssihtava, valon sopivasti kohdalle osuessa hienosti hohtava. Vaahto on noin sormen vahvuinen, tiivis ja kestävä. Raikas tuoksu on runsaan aromikas, sitrushedelmiä ja greippiä. Ei pistävyyttä vaan pehmeyttä. Hieman myös ruohoisuutta. Maltaisuus on selkeästi taka-alalla ja sehän on single hopissa ja tässä tyylissä (pale ale) ihan ok. Makukin on raikkaan sitruksinen ja runsaan aromikas. Itseasiassa katkeroa ei ole hirveästi vaan tässä on ladattu paukut enimmäkseen aromihumaloinnin puolelle ja sitähän löytyy. Citran sitruksisuus tuntuu olevan pehmeää sorttia ja kieltämättä herkullista. Taka-alalla oleva maltaisuus on kevyen keksimäistä ja karamellista, hyvin tukee, muttei tunge aromikkuuden eteen. Jälkimaussa on hieman karkeutta. Suutuntuma on kevyt, muttei millään tapaa vetinen. Hiilihappoisuus keskiverto. Olipahan aromikas, kenties citra on hypensä ansainnut.

                        Beer Hunter's Mufloni Single Hop Pasific Jade (3,5%)

                        Porilainen panimoravintola Beer Hunter's voitti keväällä Helsinki Beer Festivalin parhaan oluen palkinnon Single Hop Simcoe oluellaan. Kirjoittelin siitä ja saman sarjan Amarillosta blogissa aiemmin, juttuun pääsee tästä linkistä. Oli muuten hauskaa lueskella uutissaittien kommenttipalstoilta "karhulippismiesten" kommentteja Single Hop Simcoen voiton jälkeen. Itse olut ei heitä tuntunut kiinnostavan, vaan huomio kiinnittyi sen alkoholipitoisuuteen. Sen epäiltiin olevan täysin munatonta ja mautonta, koska alkoholipitoisuus on vain 3,5%, voisivatko olla enempää väärässä. Siinähän hiljentyisivät kun ottaisivat Simcoen tarjoaman ibuhyökkäyksen kieltensä päälle, nuo penteleet.

                        Tänään on tarjolla saman sarjan Pasific Jade, joka on uusi-seelantilainen humalalajike. En ole tätäkään humalalajiketta ennen tietoisesti maistanut, joten mielenkiinnolla ja lapsenomaisella innolla tulta päin.

                        Pasific Jade on kuparinen olut, jonka vaahto on runsas ja höttöinen. Selkeästi tummempi väriltään kuin Stadin Citra. Tuoksusta on esillä eksoottista hedelmäsyyttä, kiiviä ja hienoista pippurisuutta. Ei juuri maltaisuutta, mutta hienoista tunkkaisuutta. Ei masennuta siitä, tämä on humalien show. Maku on iskevän katkeruuden sävyttämä, nyt ollaan varmaan aika kaukana Citran ibulukemista (33 IBU). Beer Hunter's ei etiketissään lukemaa ilmoita, enkä minä toisaalta sillä tiedolla mitään tekisikään. Kielen adjustoiduttua vastaamaan Pasific Jaden haasteita katkeruuden takaa paljastuu eksoottista hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä, hedelmistä selkeästi pystyn nimeämään ainakin kiivin. Ei liene mikään aivan yleisin humalajike, varsinkaan aromihumaloinnissa. Loppu on kuivan greippinen ja jälkimaku kestää pienen ikuisuuden. Todella iskevä ja napakka katkeruus. Men ny sääki Porrii! Mun ainaki tarttis men ja viäl pikapualii.

                        Stadin American Simcoe Lager (4,5%)
                        Pohjahiivaolutta (eli lageria) Stadin Panimolta. Päätin hyttysinvaasion iskiessä siirtyä terassilta hämyisiin sisätiloihin ja laadukas foto jäi ottamatta, mutta selvittänee tästä pelkällä tekstilläkin. Olut on lasissa vaalean kuparista ja vaahto hyvin niukka. Tuoksu on makeahkon maltainen, eksoottisen hedelmäinen ja pehmeähkö. Aivan samanlaista iskevyyttä ei löydy kuin aiemmin maistetuissa pintahiivaoluissa, vaan jää hieman vaisuksi. Maku on pehmeästi eksoottisen hedelmäinen, hieman sitruksinen. Loppua kohti katkeruus kasvaa keskiverroksi, IBU-lukemaksi ilmoitetaan 40. Maussakaan ei ole aivan samalla tavalla aromikkuutta kuin kahdessa aiemmin nautitussa ja matalasta hiilihappoisuudesta johtuen suutuntumakin jää valjummaksi. Helposti juotava, laadukas ja maultaan hyvä olut kuitenkin, tässä seurassa vaan jäi Citran ja Pasific Jaden jalkoihin. Herefordiin tätä ei voi edes verrata, sen verran erityylisestä oluesta on kyse. Olisi tässä seurassa pitänyt nauttia ensimmäisenä, niin olisi saanut ansaitsemansa huomion.

                        Mielenkiintoiset iltamat. Hatunnosto ja tattis pienpanimoille (ja Ruokapuoti Lumolle), jotka kovalla työllä tuovat näitä kuluttajien saataville, Raumallakin.








                        Olutarvio: Fuller's London Porter

                        3 kommenttia
                         
                        London Porter

                        Tätä London Porteria on tullut nautittua useampikin pullo, mutta ne hienot hetket olivat vuoden 2009 puolella, aikana jolloin en vielä olutarvioita juuri kirjoitellut. Silloin, vuonna 2009, myös edellisen kerran maistoin tätä. Muistaisin olleen todella hyvää ja uskoisin, että muistikuviin voi luottaa, sillä tämä tuntuu keikkuvan jokaisella olutarviosivustolla portereiden kärkijoukoissa. Syy miksi tämä on nyt kädessäni ja kohta lasissani johtuu siitä, että Alko otti sen takaisin valikoimiinsa tässä pari viikkoa sitten. Hinta on puolen litran pullolle kohtuullinen ja jos tämä on sellaista herkkua kuin muistelen, niin kyllä tästä kärsii sen vajaat neljä euroa maksaakin.


                        Lähes sysimusta olut, tiivis vaalean mokkainen vaahto. Näyttää tuopissa siltä, miltä kunnon porterin pitääkin. Pieni kerros vaahtoa jää oluen pinnalle pitkäksi aikaa ja hieman jättää hieman pitsiäkin. Se on aina laatuoluen merkki jos tuoksu paljastaa koko runsautensa heti ensimmäisellä nuuhkaisulla ja tässä tapauksessa asia on juurikin niin. Mitään ei joudu etsimään vaan kaikki on heti esillä, kaikki kortit on paljastettu ja tästähän löytyy koko pakallinen. Todella runsas tuoksu, jossa sopusoinnussa rinta rinnan esiintyy lähes palanut voimakas paahteisuus, herkullinen suklaisuus ja hyvin tumma kahvisuus. Tätä trioa tukee vielä tuntuva brittihumalan kuiva puumaisuus. Suussa olut tuntuu todella pehmeältä ja kunnolla täyteläiseltä. Pari ensimmäistä siemausta menevät suutuntumaa ihastellessa, parhautta. Maku on kuin tuoksun toisinto, se on voimakas, se on runsas, mutta pehmeä, niin pehmeä. Paahteisuutta, suklaata, kahvia, lakritsia ja lopussa tuntuvasti kuivattavaa ja tasapainottavaa puumaista humalaa, sekä katkeroa, että aromaattisuutta. Jälkimaku on pitkä, kuivuva ja paahteinen. Täydellinen balanssi, uskomaton harmonia ja mikä monimuotoisuus. Tämähän meni ihan hekumoinnin puolelle, mutta ei voi mitään, tämä on sen ansainnut. Kokeilkaa nyt ihmeessä jos ette ole kokeilleet, mutta ei sitten viilennetä, vaan lähes huoneenlämpöisenä ja tietysti lasista.

                        Yhteenveto: Yksi maailman parhaista portereista.
                        Nautintasuositukset: Lähes huoneenlämpöisenä hekumoiden.

                        ARVOSANA: 9½

                          Olutarvio: Bavaria 0,0% Wit

                          4 kommenttia
                           
                          0,0% Wit
                          • Panimo: Bavaria
                          • Maa: Hollanti
                          • Alkoholipitoisuus: 0,0%
                          • Saatavuus: Maitokaupat, ostopaikka Citymarket Rauma (0,99€/0,33l)
                          • Oluttyyli: Alkoholiton olut

                          Alkoholittomien ja vähäalkoholisten oluiden markkinat ovat "erikoisoluiden" tapaan nousussa (luulisin). Yleensä alkoholittomina on ainakin Suomessa totuttu näkemään lähinnä lagereita ja joitakin saksalaistyylisiä vehnäoluita, mutta kysynnän kasvaessa makuvaihtoehdotkin pikkuhiljaa lisääntyvät. Nyt käsillä on Hollannin toiseksi suurimman panimon alkoholiton witbier. Vehnäolutta tämäkin, mutta flaamilaista. Päätin maistaa, sillä olen kuullut tätä kehuttavan varsin mainioksi alkoholittomaksi. Kokeiluni alkoholittomien/vähäalkoholisten oluiden parissa rajoittuvat pariin vaaleaan lageriin, yhteen tummaan lageriin ja yhteen vehnäolueen, jotka eivät maun puolesta suuremmin vakuuttaneet, vaikka asiansa omassa käyttötarkoituksessaan ajoivatkin. Tässä Bavarian Witissä on kierrekorkki, joten avaajaa ei tarvita.



                          Haalean kultainen ja niukkavaahtoinen olut, jossa reilusti hiivapartikkeleita. Tuoksu tuo heti mieleen Piltin aprikoosi hedelmäsoseen, niin aprikoosinen ja ananaksinen se on. Sitrunaa ja spriteä (se limsa) löytyy myös. Maku on myös mukavan hedelmäinen, ananasta, sitruunalimua ja kosolti purukumia. Tuntuu hieman nahkealta ja ohuelta suussa ja on yllättävän limonadimainen. Hiilihappoisuus on mukavan pehmeä, tätä on mukava juoda. Nielaisun jälkeen ainut jälkimaku on hienoinen purkkainen nahkeus. Nautittava ja raikas olut, paras alkoholiton, jota olen maistanut ja tällä hinnalla erittäin hyvä ostos, jos alkoholiton on paikallaan.

                          Yhteenveto:  Raikas ja nautittava hedelmäannos.
                          Nautintasuositukset: Viilennettynä.

                          ARVOSANA: 7

                            Olutarvio: Oppigårds Golden Summer Ale

                            1 kommenttia
                             
                            Golden Summer Ale

                            Oppigårds Golden Summer Ale edustaa ruotsalaista pienpanimo-osaamista Alkon kesäolutvalikoimassa. Kesäolutvalikoimassa, jossa suomalaista pienpanimo-osaamista edustaa, ainiin, ei siellä ollutkaan yhtään... Oppigårdsin etiketti on kesäinen ja korkissa on yksi tähti, taatusti jaloa tavaraa siis. Hintaa on karvan yli 3€, hinta-laatusuhde liikuskelee mielestäni siinä kelvollisen rajamailla.

                            Golden Alet ovat usein raikkaita virkistys- ja sessiokäyttöön soveltuvia oluita, joista ei kovin usein voimakkaita makuelämyksiä saa, eikä mielestäni pidäkään saada. Hyvä golden ale on mielestäni kevyt, raikas ja erittäin juotava. Tätä Oppigårdsin tuotosta maistoin kerran jo aiemminkin, mutta arvio jäi silloin kirjoittamatta, tuo "hairahdus" korjataan nyt!


                            Oppigårds Summer Ale kaatuu vaalean kuparisena ja melko niukkavaahtoisena. Vaahto jättää hieman pitsiä laskiessaan, mutta katoaa muuten nopeasti. Tuoksu on aromikkaan ja raikkaan sitruksinen sekä eksoottisen hedelmäinen. Puhdasta, osin toffeistakin maltaisuutta erottaa taustalta. Simppeli, hedelmäinen ja houkutteleva tuoksu. Maku jatkaa raikkaan hedelmäisellä linjalla, amerikkalaisia humalalajikkeita lienee käytetty, sillä sen verran sitrushedelmäisellä ja greippisen happamalla linjalla keskirunsas, aromikas humalointi huitelee.  Mallaspohjassa on hieman makeuttakin, mutta yleisilme painuu kuivan puolelle rapsakan humaloinnin ansiosta ja maltaisuus näyttelee muutenkin sivuosaa. Runko on hieman ohut ja hiilihappoisuus varsinkin aluksi nipistävä. Kohtuullisen raikas, melko napakasti humaloitu golden ale. Yksinkertainen, mutta nautittava, kuten tyylilajin edustajat yleensäkin. Mikä ettei joskus toistekin.

                            Yhteenveto: Raikas, mukavasti humaloitu, mutta rungoltaan hieman ohut golden ale.
                            Nautintasuositukset: Hyvin jäähdytettynä aurinkoisella terassilla / piknikillä.

                            ARVOSANA: 8-
                              Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...