Vuosi 2011 - Fiilistelyä ja statistiikkaa

0 kommenttia
 
Reittausblogin ensimmäinen kokonainen vuosi  alkaa olemaan täynnä (blogihan on perustettu elokuussa 2010) ja on aika ottaa katsaus kuluneeseen vuoteen. Blogikirjoituksia ennen tätä on kertynyt 160, eli noin 13 kappaletta kuukaudessa. Suurin osa kirjoituksista on tietysti olutarvioita, mutta joukkoon mahtuu myös alkoholipoliittisia kannanottoja ja katsauksia Alkoon tuleviin tuotteisiin. Reittausblogin facebook sivu avattiin tammikuussa täydentämään varsinaisen blogin antia ja tähän mennessä seuraajia on kertynyt mukavat 77 kappaletta. Keväältä parhaiten mieleen on jäänyt omalta osaltani varsin huvittavaksin kääntynyt vääntö Alko Arkadian myymäläsiirroista. Aktiivisimpia kirjoituskuukausia olivat heinäkuu ja elokuu, jolloin juttuja kertyi yhteensä kokonaiset 34 kpl. Syykin on selvä, pääjuovolla oli silloin kesäloma. Loppuvuoden kovin juttu oli tietysti blogin ja blogittajan menestys Olutoppaan vuosiäänestyksissä.

  
Kesällä blogattiin ulkoa.
Vuoden 2011 ja samalla blogin koko historian luetuin teksti oli ylivoimaisesti "Suomen Paras Olut 2011 tulokset", jota on luettu yli tuhat kertaa. Blogia käytiin kurkkimassa vuoden aikana yli 40000 kertaa, eli reilusti yli 100 kertaa päivässä. Lukijamäärät ovat muutenkin olleet nousussa koko vuoden ajan. Eniten tuntuu kiinnostavan Alkon kausioluita käsittelevät jutut ja erinäisissä tapahtumissa tai testeissä menestyneet oluet. Esimerkiksi Beer Hunter's Mufloni Single Hop Simcoen voitto Helsinki Beer Festivaleilla sai tämän kolmisen viikkoa ennen festareita tekemäni jutun lukukerrat tuplattua ja HS:n ja IS:n jouluoluttestit voittaneen Urbockin olutarvion suosio on ollut runsas.

Alkon kausioluet kiinnostivat lukijoita
Lukijoiden kommentit blogiteksteihin ovat myös ilahduttavasti lisääntyneet. Blogin tehtävä onkin aikaansaada keskustelua ja lisätä tietoutta. Oman mielipiteen saa ja pitääkin tuoda julki ja jos jokin asia mietityttää, voi sitä kysyä blogitekstin alla. Pyrin vastailemaan parhaan kykyni mukaan ja mahdollisimman nopeasti. 

Mukava on ollut myös todistaa myös muiden olutblogien aktiivista kirjoittelua, levittäkäämme  hyvän oluen ilosanomaa ensi vuonnakin! Haluan toivottaa kaikille aktiivisille ja satunnaisillekin blogin seuraajille onnea vuodelle 2012!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 
-Harri

Maistelussa Midtfyns IPA ja Double IPA

0 kommenttia
 
Jouluruuat on pikkuhiljaa sulateltu ja jouluoluetkin maisteltu. Ajattelin siirtää ajatukset joulun mauista jonnekin aivan muualle ja kun nämä välipäivätkin ovat ilahduttavasti lomaa, niin ei muuta kuin humalaa kehiin. Maistelussa tänään siis otsikon mukaisesti Midtfyns India Pale Ale ja Double IPA. Midtfyns Bryghus on vuonna 2004 perustettu tanskalainen panimo. Suhteellisen nuori, mutta kuitenkin jo jonkinlaista jalansijaa saavuttanut, koska on vielä pystyssäkin. Panimon kotisivuille tästä: Midtfyns Bryghus.

Hyppäsin matkalle Google Mapsin avustuksella ja kävin vilkaisemassa miltä panimon osoitteessa näyttää. Jos verrataan esimerkiksi työmatkani varrella olevaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaaseen, niin Midtfyns on todellinen nyrkkipaja. Näyttäisi sijaitsevan Spar-markettia vastapäätä, keskellä idyllistä asuinaluetta. Tontilla on kaksi toisiinsa yhdistettyä rakennusta, joista ensimmäinen lienee myymälä ja asunto, jonka takana lienee normaalin omakotitalon kokoinen panimorakennus. Vilkaise itse tästä: Midtfyns Bryghus Google Mapsissa. 

Midtfynsin oluita saa Suomessa ostaa kotiin ainoastaan Alko Arkadian erikoisvalikoimasta. IPA:n ja Double IPA:n lisäksi valikoimiin kuuluu myös Chili Tripel, mutta itse jätin sen ainakin vielä viime reissulla hyllyyn. IPA tuli Arkadian valikoimiin 25.4.2011 ja Double IPA 16.5.2011. Eli kovin tuoreita eivät nämä minun pulloni enää ole, mikä on sääli, sillä nämäkin tyylit ovat usein parhaimmillaan mahdollisimman tuoreina. Parasta ennen päiväykset on taidettu laittaa vasta kahden vuoden päähän pullotuksesta (IPA 3/2013 ja DIPA 12/2012), mikä on mielestäni hieman liikaa. Eivät ne siinä ajassa pilaannu, mutta maku tuskin enää on aivan sellainen jollaiseksi panimomestari on sen tarkoittanut. Eli kohta korkkaamani IPA on jo 9 kk ikäinen ja DIPA yli vuoden ikäinen, tämä on seikka, joka kannattaa arvioita silmäillessä ottaa huomioon. Arvioista saa kuitenkin sen kuvan miltä Arkadian hyllyssä juuri tällä hetkellä seisova tavara maistuu (minun suussani).

Midtfyns India Pale Ale

Midtfyns India Pale Ale
(50cl, 7,3%, BBE 16-03-2013)

Ulkoisesti utuinen ja punertavan kuparinen. Oluen päälle muodostuu muutaman sentin vahvuinen tiivis vaahto, joka kestää melko pitkään. Tuoksu on aromaattisen hedelmäinen - eksoottisia hedelmiä, kuten aprikoosia ja ananasta sekä pähkinäistä ja puista brittityylistä humalaa, joka on yllätys, sillä etiketissä mainitaan ainoastaan Centennial ja Cascade. Tuoksussa on myös karamellista maltaisuutta, hieman paahteisuutta ja teepussin tuoksua muistuttavia piirteitä. Maku on myös aromaattisen hedelmäinen. Lisäksi ehkä hieman yllättäen pehmeä suussa. Humalien katkeruus ja hyökkäävyys ei ole tuoreiden laatuipojen luokkaa vaan tässä on enemmän jopa jenkkien barley winen tyylistä meininkiä, eli makeutta ja kypsää hedelmää. Hedelmäisyys on tuoksun tavoin pääosin eksoottista ja lopussa on myös tutumpaa greippistä happamuutta, joka jatkuu jälkimakuun. Ikä lienee syönyt jo humaloinnin parhaan terän, mutta hedelmäisyyttä on ainakin tallella rutkasti. Enemmän makeutta kuin mitä tähän tyyliin haluaisin, mutta jos tätä ajatteleekin enemmän Barley Winen tai ESB:n suuntaan ja makea maistuu, niin homma toimii. Hedelmäisyys tuntuu kaikonneen tuoksussa taaemmas oluen jo lämmettyä ja maltaisuus päässeen paremmin esiin. Ihan hyvä, virheetön ja tasapainoinen olut, mutta ei aivan vastaa etiketin jenkki-IPA kuvausta.

Arvosana: 8+

Midtfyns Double IPA
Midtfyns Double IPA
(50cl, 9,2%, BBE 14-12-2012)

Ulkonäöltään samanlainen kuin IPA, mutta vaahto laskee nopeammin ja jättää reilusti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on karamellinen, makeahko sekä toffeinen ja puinen. IPA:n kaltaisesti myös hieman paahteisuutta ja eksoottisen hedelmäisiä piirteitäkin. Maku on makea, karamellimainen sekä hedelmäinen. Hedelmäisyys on eksoottista lajia ja lopussa on greippistä happamuutta. Jälleen melko pehmeää, ei kuitenkaan niin pehmeää kuin IPA ja alkoholin läsnäolonkin tässä huomaa. Täyteläistä ja melko makeaa, suutuntuma jääkin hieman tahmaiseksi. Humalointi on yllättävän kesy tähän tyylilajiin, mutta toisaalta ikääkin on jo vuoden verran. Tästäkin oluesta tulee jenkki Barley Wine mieleen, mutta ei huonossa mielessä. Tasapainoinen esitys, mutta tästäkin on todettava, että etiketin Double IPA labelointi ei sovi enää ainakaan tähän vuoden ikäiseen lasissa olevaan olueen. Barley Wine sopisi ainakin nyt paremmin, mutta ehkä tämä on tuoreena enemmän Double IPA. Hyvää kuitenkin, mutta nautin IPA:sta karvan verran enemmän.

Arvosana: 8

Midtfyns jätti ihan hyvän kuvan itsestään, oluet olivat tasapainoisia ja teknisesti virheettömiä. Jatkossa tosin haluaisin maistella panimon oluita ennemmin tuoreina. Jos et kaihda makeutta, niin voinet huoletta ostella yhdet maisteluun. Ehkä seuraavalla reissulla raaskin ostaa sen Chili Tripelinkin.

Pääjuovon joulu - Sahtia ja Struisea

0 kommenttia
 
Joulunvietto on sujunut maukkaissa merkeissä. Eilen hekumointia aiheutti Urbockin ja joulukinkun taivaallinen yhdistelmä ja illalla vielä reilun vuoden kellarissa viettänyt vuoden 2010 Aventinus Weizen-Eisbock. Urbockia ja kinkkua kannattaa ehdottomasti maistaa yhdessä, olipahan maistuva setti. 

Olin ilmeisesti ollut varsin kiltti tänä vuonna, sillä pukinkontista löytyi kilon painoinen tiiliskivi, The Oxford Companion to Beer, marraskuussa julkaistu kaikenkattava yleisteos oluesta. Siitä lisää, kunhan pääsen vauhtiin sen lukemisessa.

Tänään tuli maistettua syksyllä omistajaa ja sijaintia vaihtaneen Finlandia Sahti Ky:n Finlandia Sahti Strongia. Omistajan ja valmistuspaikan vaihtaminen ei mielestäni ole vaikuttanut tuotteen makuun ainakaan heikentävästi, sillä erittäin maistuvaa ja lämmittävää tavaraa tuo edelleen oli. Samalla rysäyksellä maailma sai myös kolme uutta sahtia maistanutta henkilöä ja pullo tyhjeni nopeasti. Tämäkin pullo oli ostettu Raision Myllyn Alkosta.

Nyt illalla tuli ihan rehdisti reitattuakin yksi olut, belgialainen Struise Tsjeeses vuodelta 2010. 10% vahva belgiale, jota olen jemmannut kellarissa joulunpyhiä ajatellen. Lue arvio alta.

Kuparinen olut, jonka tiivis vaahto kohoaa näyttävästi tulppaaniin. Oluen seassa on varovaisesta kaadosta huolimatta hiivapartikkeleita. Tuoksu on hyvä, mutta jokseenkin mieto. Siinä on saisonmaista happamuutta ja pippurisuutta, mutta myös hedelmäisyyttä ja asiaankuuluva alkoholinpotku. Karamellisen makea maku on selvästi tuoksua voimakkaampi ja erittäin hedelmäinen kypsällä ja pehmeällä tavalla. Happamuutta tulee kuvioihin maun loppupuolella, samoin kuin ruohoinen humalointikin. Jälkimaku on pitkä, kuivahko ja hiivaisen mausteinen. Suutuntuma on melko täyteläinen, hieman tahmainen ja maltillisen hiilihappoinen. Ei aivan tyylin kärkikastin tasoa, mutta mainio olut kuitenkin.



Joulukortti lukijoille

0 kommenttia
 

Blogin pääjuovo (Head of Rating) toivottaa maukasta joulua kaikille Reittausblogin lukijoille ja facebook seuraajille! Nauttikaa pyhistä teille parhaiten sopivalla tavalla. Syökää hyvin ja juokaa hyvää!

Olutarvio: Malmgård Arctic Circle Ale

0 kommenttia
 
Arctic Circle Ale
  • Panimo: Malmgård
  • Maa: Suomi
  • Alkoholipitoisuus: 7,3% 
  • Saatavuus: Alko (4,99€ / 0,5l)
  • Oluttyyli: Aromatisoitu olut

Viime vuoden jouluolutvalikoimasta tuttu olut Pernajan pojilta Itä-Uudeltamaalta. 7,3% katajalla aromatisoitu olut. Katajaa on perinteisesti käytetty mm. sahdin valmistuksessa, joten sen käytöllä oluen valmistuksessa on pitkät perinteet. Viime vuonna maistoin tätä ensimmäistä kertaa ja pidin. Nyt on uusintamaiston aika. 



Utuista syvän rubiininpunaista olutta, joka vaahtoa keskiverrosti. Vaahto jättää paksusti pitsiä lasin reunoihin. Varsin jouluisen väristä kynttilän luomaa valoa vasten tarkasteltuna. Tuoksu jo poikkeaa jonkin verran viime vuotisesta, ainakin vuosi sitten kirjoitettuun arvioon verrattuna. Silloin katajaisuus ja humala oli pinnalla, nyt ne ovat vaihtuneet runsaaseen paahteiseen ja ruisleipämäiseen maltaisuuteen, lakritsiin ja hentoon kahvisuuteen. Katajaisuutta ja havuisuuttakin on, mutta taustalla. Maku alkaa jopa imperial stoutmaisena, ollen paahteinen, hieman lakritsainen ja suolainen sekä lämmittävä. Katajaisuus on melko lailla piilossa, mutta runsas greippisen hapan sekä havuinen humalointi potkaisee lopussa tuntuvasti. Kuivassa ja pitkässä jälkimaussa katajaa kuitenkin löytyy, hyvä, sillä se on tässä oluessa "se juttu". Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Oikein maistuvaa ja mielestäni tasapainoisempaa ja parempaa kuin viime vuonna. Suosi suomalaista ja testaa.

Yhteenveto: Paahdetta, humalaa ja havua.
Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

ARVOSANA: 9-

    Olutarvio: Saku Porter

    8 kommenttia
     
    Saku Porter

    Saku on Viron suurin panimo, se kuuluu tällä hetkellä Sinebrychoffin kanssa samaan konserniin, sillä Carlsberg omistaa ne molemmat. Saku on tuotemerkkinä suomalaisille tuttu, joten tälle jouluolutvalikoiman Saku Porterillekin voi povata kohtuullista menekkiä. Olettaisin ainakin, että tuttu merkki tarttuu helpommin asiakkaan koriin kuin jokin täysin tuntematon. Tämä oli jouluolutvalikoimassa myös viime vuonna, jolloin sen alkoholipitoisuus oli 7,5%. Nyt alkoholipitoisuus on 6,9%, sillä Viron panimot ovat sopineet keskenään, että yli 7% oluita ei maan sisäisille markkinoille enää valmisteta. Syynä humalahakuinen juominen joidenkin panimoiden jopa yli 10% vahvuisilla viinalagereilla (joita myytiin isoissa muovipulloissa). Viime vuonna tämän hinta oli 3,39€, eli hinta on noussut massiiviset 0,01 senttiä. Nouskaamme barrikadeille kansalaisia riistävää alkoholimonopolia vastaan! 

    Tummanruskeaa, kirkasta olutta, joka vaahtoaa lagerille tyypillisesti. Vaahto on väriltään beige ja pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on oluen ollessa hieman viileää varsin mieto, mutta hieman lämmettyään se alkaa aueta paremmin. Löytyy paahteista mallasta, paahdettua sokeria sekä hieman lakritsia ja hyvin heikosti maitosuklaata ja kahviakin. Maku on balttiporttereille tyypillisesti makeahko, hieman sokerinenkin ja kevyesti paahteinen. Keskivaiheilla makuun tulee varsin voimakas salmiakkisuus ja hieman hapanta suolaisuutta, jotka maistuvat ainakin itselleni hyvin. Lopussa sokerisuus pyyhkiytyy keskirunsaan humaloinnin toimesta kuivemmaksi ja vaikka jälkimaussa häivähtää metalli, jää fiilinki hyväksi. Suutuntuma on täyteläinen, jopa erittäin hyvä prosentteihin nähden ja matalahiilihappoinen. Turhan makeahan tämä on omaan makuuni, mutta makeiden porttereiden ystäville maistuu takuuvarmasti, enkä itsekään pidä yhtään pöllömpänä.

    Yhteenveto: Makeahko, tasapainoinen ja täyteläinen balttiportteri.
    Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä 

    ARVOSANA: 8

      Olutarvio: Ørbæk Jingle Bells

      0 kommenttia
       
      Ørbæk Jingle Bells

      Alkon jouluolutvalikoiman viimeisiä aletaan viedä, nimittäin maistamattomien suhteen. Monopolin hyllyiltä tavaraa vielä sentään löytyy. Jingle Bells on tanskalaisen Ørbækin belgityylinen ale, joka on lisäksi luomua ja suodattamaton. Lisäksi mausteina on käytetty neilikkaa, kanelia ja vaniljaa. Neljän euron hinta sijoittuu Alkon olutvalikoiman keskikastiin. En ole tältä panimolta maistanut aiemmin mitään eli tämä on siinä mielessä erikoistapaus. Kulkuset helkkymään ja puteli auki...


      Jingle Bells on tumman punaruskea ja samea olut. Pitkäkestoista vaahtoa muodostuu tulppaanilasiin hulppeasti ja se jättää laskiessaan runsaasti pitsikuvioita lasin reunoille. Kulkusten tuoksu on joulupiparisen mausteinen, hieman aniksinen ja jopa mentholinen. Ei tämä pelkkä mausteolut kuitenkaan ole, vaan lisäksi tarjolla on Aventinus-tyylistä banaanisuutta ja belgityylistä luumuisuutta sekä rusinaa. Suussa olut tuntuu aluksi kermaisen pehmeältä, mutta illuusio rikkoutuu kun hiilihappoisuus ja mausteet tulevat esiin, melko pehmeä yleisilme kokonaisuutena kuitenkin. Mausta löytyy jouluisten mausteiden lisäksi myös banaaniesteristä hedelmäisyyttä, luumua sekä hieman makeahkoa marmeladia/mansikkahilloa. Hieman ristiriitainen tapaus, sillä maku on toisaalta hyvä, mutta ei kuitenkaan kovin voimakas. Tuntuu siltä, että hieman pliisuksi jää, vaikka on sinänsä aivan miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen, saisi olla hieman täyteläisempi ja voimakkaamman makuinen, niin kutittelisi omia makuhermojani paremmin. Varsin kelvollinen tuote, mutta ei huippukamaa.

      Yhteenveto:  Hedelmiä ja mausteita sulassa sovussa. 
      Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä

      ARVOSANA: 8-

        Olutarvio: Fuller's Old Winter Ale

        0 kommenttia
         
        Old Winter Ale

        Alkolla on tällä hetkellä kuusi (6!) Fuller's:n olutta valikoimissaan. Old Winter Ale on se jouluolutvalikoimaan kuuluva ja loput löytyvät vakiovalikoiman puolelta. Laadukas panimo, ei siinä mitään, mutta olisihan niitä muitakin. Pullo on tutusti panimon omaa sangen tyylikästä mallia, eikä hintakaan ole paha (Suomen mittakaavassa), alle 4 euroa. Tyylinä on English Strong Ale vaikka alkoholipitoisuutta on vaan 5,3%.


        Väriltään syvän kuparinen ja valoa vasten kauniisti punertava. Tuopin päälle kasaantuu muutaman sentin tiivis vaahtokerros joka laskee hiljalleen jääden pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on pehmeästi toffeisen maltainen, hieman makeahkon karamellinen ja Fuller's ESB:n tapaan sitrushedelmäisen ja puisen humaloitu. Toffeinen mallas valloittaa paalupaikan myös maussa, toiseen ruutuun asettuu karamellisuus, mutta tällä kertaa vain hieman makeana. Kärkikolmikon täydentää kuivahko, hieman paahteinen ja tuhkainen puumaisuus. Humaloinnin aromaattinen safety car pitää huolen, ettei liiallinen makeus vaaranna makua, joten yleisilme jää reilusti kuivemman puolelle ja katkeroakin löytyy. Tuntuma rataan on keskitäyteläinen ja hieman nahkea. Jos haluat humalaa jouluun niin tässä oiva valinta.

        Yhteenveto:  Rehdisti brittiläinen ja reilusti humaloitu.
        Nautintasuositukset: Viilennettynä.

        ARVOSANA: 8-

          Olutarvio: Estrella de Navidad

          0 kommenttia
           
          Estrella de Navidad

          Tämä on Alkon jouluolutvalikoiman yksi niistä "ei-niin-kiinnostavista" oluista. Espanjalainen premium lager, jossa jouluisuus taitaa rajoittua pullon ulkoasuun ja oluen nimeen, joka tarkoittaa suomeksi joulutähteä. Pullossa, tarkemmin sanottuna etuetiketissä on joulutähti, jonka pitäisi muuttua siniseksi kun olut on sopivaa tarjoiltavaksi. Huoneenlämmössä se ei sitä ollut, eikä kolme tuntia jääkaapissakaan riittänyt. Ilmeisesti jääkaappikylmästä pitäisi päästä vielä pari astetta kylmemmäksi, mutta tämä riittää minulle. Ymmärtäähän sen jos Espanjan ilmastossa oluen haluaa nauttia viileänä, mutta ei nyt lähes jäisenä sentään kannata, koska maut eivät silloin pääse kunnolla, jos ollenkaan, esiin. Toisaalta jos olut maistuu hirveälle kuralle, niin kannattaahan sitä markkinoida, että juodaan mahdollisimman kylmänä... Aluksi meinasin jättää tämän kokonaan maistamatta, mutta tarttui nyt kuitenkin koriin kun hintakin on varsin kohtuullinen. Pullossa on mm. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pulloistakin tuttu kätevä rengaskorkki, eli pullonavaajaa ei tarvita.


          Estrella de Navidad on hieman peruslageria tummemman kultainen ja vaahdoltaan keskiverto. Tuoksussa on pääasiassa alueen lagereille tuttua makeahkoa maissista maltaisuutta, hieman pahvisuutta ja kevyesti yrttisruohoista humalointia. Maku on pehmeähkö, maissisen maltainen, hieman makeahko ja miedosti humaloitu. Yllättävästi myös alkoholi häivähtää maun loppupuolella. Suutuntuma yllättää positiivisesti, ollen keskitäyteläinen ja pehmeähkö, johon maltillinen hiilihappoisuus sopii hyvin. Helposti nautittava oluthan tässä on käsillä, mutta tuoksun pahvisuudesta ja maun alkoholin häivähdyksestä joudun antamaan miinusta. Kokonaisuutena ihan ryhdikäs tuote omassa genressään, vaikkei pro-maistelijoille mitään elämyksiä tarjoakaan. Suosittelen kokeilemaan jos tykkäät pienestä makeudesta lagerissasi, onhan tämä kotimaisia keskiketteriä mieluisampaa kuitenkin.

          Yhteenveto: Makeahko, helposti nautittava lager.   
          Nautintasuositukset: Jääkaappikylmänä
          ARVOSANA: 6½

            Olutarvio: Grimbergen Blonde

            0 kommenttia
             
            Grimbergen Blonde

            Tämä belgiale napsahti A-kaupan valikoimiin tasan kuukausi sitten, 14.11.2011. Tämä on niitä tunnetumpia belgioluita, joita saa useista ei-niin-olutravintoloistakin. Ehkä juuri sen takia tavara on ainakin Rauman keskustan Alkossa kiertänyt nopeaan tahtiin. Kenties tämä on sellainen porttiolut,  joka johdattelee karhumiehet hiljalleen parempien oluiden pariin. Sitä on saatettu maistaa juottolassa ja nyt kun tuttu logo näkyy Alkon alahyllyllä, niin pullo tarttuu helpommin mukaan kotiinkin. Karhumies perustelee valintaa itselleen sillä, että alle kolmen euron hinta ravintola-annosta huomattavasti halvempi, alkoholipitoisuus on selvästi karhua suurempi ja taisi sinä iltana käydä flaksikin. Grimbergen Blonde on suodatettu ja massatuotettu olut, mutta se ei välttämättä tarkoita, että se olisi huono. Lue arvio alta.



            Täysin kirkas kullankeltainen olut, joka vaahtoaa massiivisesti tulppaanilasiin kaadettuna. Vaahto laskee hiljalleen jättäen paksusti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on makeahkon belgihedelmäinen - Vastakuorittua päärynää ja mansikkaisuutta ja lisäksi hieman sokeria ja happamuutta jotka saavat tuoksun vaikuttamaan kermaiselta hedelmäkakulta. Hieman sokerista makeutta löytyy myös mausta kuten tuoksusta tuttua hedelmäisyyttäkin, mutta yleisilme kääntyy kuitenkin lopuksi kuivemman puolelle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Positiivinen yllätys itselleni.

            Yhteenveto: Ei kovin moniulotteinen, mutta varsin nautittava ja helppo belgi. 
            Nautintasuositukset: Viilennettynä (eikä suoraan pullosta, ei edes karhumiehet)
            ARVOSANA: 8-

              Olutarvio: Svaneke Jule Spektakel

              4 kommenttia
               
              Jule Spektakel

              Tanskalaisen Svaneke Bryghusin oluita on Alkon valikoimiin tipahdellut tänä vuonna tasaiseen tahtiin, joten ei ollut yllätys että jouluolutvalikoimassakin on yksi. Aiemmat maistetut eivät ole täysin vakuuttaneet, ovat toki olleet sellaisia "ihan hyviä", mutta hinta-laatusuhde on korkeiden hintojen vuoksi jäänyt aina huonoksi. Jule Spektakel on 8,0% suodattamaton belgityylinen ale, jossa kerrotaan käytetyn trappistihiivaa.

              Valoa vasten syvän rubiininpunainen, utuinen olut, joka muodostaa muutaman sentin vahvuisen beigen vaahtokukan suojakseen. Tuoksu on hyvä, siinä on pehmeää ja makeaa marjaisaa hedelmäisyyttä, pullataikinaa, hieman belgityylistä hiivaisuutta ja kevyesti mausteita. Alkoholi vaikuttaa tuoksussa taustalla luoden makeuden kanssa hieman portviinimäistä fiilistä. Maku on myös makeahkon marjainen luoden jälleen mielleyhtymän portviiniin. Makeus ei lyö yli vaan tässä on riittävästi myös kypsän hedelmäistä happamuutta ja hiivaisuutta, jotka tasapainottavat. Maun loppupuolella on tuntuvasti humalien katkeruutta ja hieman joulupiparisia mausteita. Mausteisuus pysyy täysin säädyllisissä rajoissa. Jälkimaussa on lisäksi hieman greippistä happamuutta. Suutuntuma on reilun täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Erittäin hyvää, maku pääsi kunnolla oikeuksiinsa vain hieman huoneenlämmöstä viileämpänä. Ilman muuta paras maistamani Svaneke,  tätä voin jo suositella muillekin ja todennäköisesti itsekin tulee ostettua ainakin toistamiseen. Saattaisi kelvata hyvin myös ikäännytyskokeiluihin.

              Yhteenveto: Portviinimäistä makuprofiilia tarjoava jälkkäriolut  
              Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä.

              ARVOSANA: 8½

                Olutarvio: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

                16 kommenttia
                 
                Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

                "Kuin tervanjuontia", saattaisi joku kommentoida tätä legendaarista olutta - ja olisi oikeassa! Klassikko on palannut taas Alkon hyllyihin jouluolutvalikoiman mukana. Urbockia valmistava Heller-Trum on Saksan Bambergissa sijaitseva maailman paras savuolutpanimo, jonka oluet tunnetaan Schlenkerla tuotemerkistä. Huonoa olutta ei heidän valikoimastaan voi löytää. Urbock on tosiaan ollut Alkon jouluolutvalikoimassa jo käsittääkseni useana vuonna peräkkäin ja syystäkin. Tämä olut voitti mm. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jouluoluttestit, eli kaupassa kannattaa käydä nopeasti, hyllyt tulevat tyhjenemään. Olen tätä juonut ennenkin aiempina vuosina, mutta en vielä tämän vuotista erää.


                Tumman punaruskea ja kirkkaalta vaikuttava olut. Vaahtoa ei isoon tuoppiin kaadettuna kehity kovin paljoa, mutta pieni kerros säilyy oluen pinnalla lähes loppuun asti. Tuoksu on voimakkaan savukinkkuinen, tervainen, turpeinen ja maanläheinen. Suussa olut on täyteläinen ja pehmeä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, tarjoten hieman makeaa maltaisuutta, jonka päälle rakentuu voimakkaan savukinkun ja tervaisuuden herkullinen yhdistelmä, joka päättyy kuivahkona ja jatkuu pitkälle jälkimakuun yrttisien humalansävyjen kyyditsemänä. Maailman paras savuolut, need I say anymore?

                Yhteenveto: Maailman paras savuolut   
                Nautintasuositukset: Älä turhia viilentele

                ARVOSANA: 9+

                  Olutarvio: Vakka-Suomen Jouluolut 2011

                  4 kommenttia
                   
                  Vakka-Suomen Jouluolut 2011
                  • Panimo: Vakka-Suomen Panimo
                  • Maa: Suomi
                  • Alkoholipitoisuus: 4,5
                  • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma)
                  • Oluttyyli: Savuolut

                  Vakka-Suomen Panimon maitokauppavahvuinen jouluolut on tänä vuonna tyyliltään vaalea savuolut. Hyvä idea, sillä vaalea väri ei säikytä karhukansaa ja savu sopii hyvin kinkun kanssa yhteen. Tämä on melko varmasti suunniteltu ruokajuomaksi ja siinä se onnistuukin varsin hyvin. Lue arvio alta.


                  Väri on kullankeltainen ja kirkas ja vaahto keskiverto sekä nopeasti katoava. Tuoksu on mukavan pehmeästi savukinkkuinen ja hieman ruohoisen humaloitu. Tuoksussa on kunnon savuisuus, eli mitään välimallin olutta tässä ei ole lähdetty tekemään. Suussa olut paljastuu varsin hyvärunkoiseksi vahvuuteensa nähden. Maku on hyvä - Pehmeää maltaisuutta, hienoisesti hedelmäisyyttä ja sopivasti savuisuutta. Savuisuus ei jyrää liiaksi vaan maltaisuuskin pääsee esiin. Lopussa on vielä ruohoinen humalointi maltillisella katkeruudella, joka jatkuu pitkälle jälkimakuun. Ehkä hieman metallisuuttakin pystyy aistimaan jälkimaussa, mutta ei se nautittavuutta kuitenkaan kaada. Tässä on savuolut bulkkilagerin ystäville. Toimii varmasti hyvin ruokajuomana joulupöydässä. Ehdottomasti positiivinen yllätys.

                  Yhteenveto: Helposti lähestyttävä savuolut. 
                  Nautintasuositukset: Ruokajuomana noin 8-10 asteisena. 

                  ARVOSANA: 8-

                    Raumamän in Helsinki

                    2 kommenttia
                     
                    Joulukuun alussa olen perinteisesti, näin voitanee sanoa sillä olihan nyt jo toinen vuosi putkeen, matkannut pääkaupunkiseudulle "työn merkeissä", eli olutasioille. Ensisijaisena kohteena oli Olutoppaan pikkujoulut Olutravintola Pikkulinnussa lauantaina 3.12 ja toissijaisina tavoitteina ostosreissut Alko Arkadiaan ja vuoden olutkaupaksi valittuun K-Supermarket Kamppiin sekä Real Alen maistaminen. Urhoollinen blogisti täytti tavoitteet Macgyverin tavoin, eli ilman aseita ja sataprosenttisesti.

                    Perjantai 2.12.2011

                    Tarina alkaa perjantailta, jolloin Reittausmobiili käynnistyy autokatoksessa Rauman pohjoispuolella noin klo. 10.00. Lapset ja koirat toimitettiin isovanhemmille hoitoon ja urhoollinen blogisti käänsi auton keulan kohti pääkaupunkiseudun kirkkaita valoja. Nappasin mukaan myös yhden hyvännäköisen vosun, joka myöhemmin paljastui omaksi vaimokseni. Lohjan ABC:lla kietaistiin sumpit huiviin ja vaihdettiin vaimo rattiin, tavoitteena Helsingin Iso-Roobertinkatu 1, eli olutravintola Black Door, jossa tietojeni mukaan olisi saatavilla hyvälaatuista riiliä, eli real alea. Navigaattorin avulla paikka löytyi helposti, vaikka pientä perjantain iltapäiväruuhkaa olikin hieman ennen kello kolmea jo havaittavissa. Hyppäsin Black Doorin kohdalla autosta ulos vaimon jatkaessa omille työasioilleen (jopa ihan oikeille työasioille). Pari tuntia oli aikaa tutustua paikan tarjontaan ja tulihan se riilikin maistettua, kuten suoraan paikan päältä kirjoittelin. Riilin lisäksi tuli nautittua myös Porterhouse Hop Head, joka oli sekin hieno olut. 
                     
                    Porterhouse Hop Head Black Doorissa
                    Black Doorista hyppäsin lähes suoraan takaisin vaimon kyytiin ja auto ajettiin maanalaiseen parkkiin Erottajalla. Siitä jalkauduttiin pääkaupungin vilinään ja sitähän perjantaina noin viiden aikoihin riitti. Hieman liikaa ihmisiä pikkukaupungista tulevan makuun, mutta mitäpä sitä ei oluen eteen tekisi. Ensin käytiin Stockmannilta poistamassa mm. pari tulppaanin muotoista olutlasia, jotka sopivat erityisesti belgityylisille ale-oluille. Arkadia ja Kamppi löytyivät helposti vanhasta tottumuksesta ja yhteensä 11 uutta olutta lähti niistä mukaan. Reppu oli tässä vaiheessa jonkin verran painava, mutta kyllähän sen autolle asti sai hilattua samalla kun vettä ropisi niskaan, mahtavat ilmat joulukuussa... 

                    K-Supermarketista mukaan tarttui mukaan mm. Nøgne Ø Julesnadder ja Brewdog There Is No Santa. Jälkimmäisen maistoinkin heti hotellilla upouudesta tulppaanilasista. Ei ollut järin hääppöinen, liikaa mausteita ja liian vähän kaikkea muuta. Arkadiaan sain kulutettua vain vaivaiset 36 euroa kun viime vuonna meni lähemmäs satanen. Mukaan tarttui kaikki valikoimassa olleet Fuller'sit (3 kpl), pari tanskalaista humalapommia Midtfynsiltä ja yksi brittiläinen strong ale. Niistä myöhemmin lisää olutarvioiden muodossa.

                    Maustepommi tulppaanissa

                    Lauantai 3.12.2011

                    Näkymä hotellihuoneesta.

                     Aamu valkeni kirkkaana. Valtaisa muutos edellisen päivän sateiseen atmosfääriin ja kenties hyvä enne päivän pikkujouluja ajatellen. Pikkulintuun oli tarkoitus matkata jo yhdeksi. Normaalisti paikka aukeaa vasta kolmelta, mutta pikkujouluja varten avausta aikaistettiin vielä pari tuntia. Rehdisti päiväkaljalle siis! Pahimmat juovot, kuten esim. allekirjoittanut odottivatkin oven edessä jo ennen kello yhtä. Olutoppaan ylläpitäjä Seppo Äyräväinen veti yhteen Olutoppaan kuluvan vuoden, jonka jälkeen palkittiin vuoden parhaita. Paikalla olivat mm. Panimoravintola Beer Hunter'sin Mika Heikkinen, joka vastaanotti Vuoden Suomalaisen Olutpanimon palkinnon ja edustaja K-Supermarket Kampista, joka siis valittiin Vuoden Olutkaupaksi. Yllättäen myös Vuoden Maahantuojaksi valitun Pikkulinnun edustaja löytyi paikan päältä ja itsehän sain kunnian ottaa vastaan Vuoden Olutarvioijan palkinnon. 

                    Blogisti (vas.) palkittavana. Palkinnon jakoi Seppo Äyräväinen ja kuvan otti Päivi Kuusjärvi.

                    Iltapäivän edetessä Pikkulintu tarjosi myös todella herkullista riisipuuroa, joka näyttikin maistuvan monille tiukan reittauksen lomassa. Itse viihdyin paikalla yhdestä aina puoli yhdeksään asti. Eli monta tuntia tiukkaa reittausta ja yleistä seurustelua. Eihän tällaisista "ammattilaisten" pikkujouluista saa mitään kovia skuuppeja revittyä, sillä porukka tuntee rajansa alkoholin suhteen eikä mitään ördäystä nähdä, joten siirryn kuumimpien juorujen sijaan suoraan olutasioihin. Alla kuvakalvakaadin muodossa joitakin maistettuja. Oluiden nimiä klikkaamalla pääset lukemaa arvioita Olutoppaasta.

                    Höss Weisser-Hirsch

                    Avasin pikkujoulut tyylipuhtaalla hefeweizenilla, eli vehnäoluella. Plevnan Vehnää havittelin, mutta sitä ei tällä hetkellä ollut, vaan hanasta löytyi Höss Weisser-Hirsch. Höss oli keskivertovehnistä hieman sitruunaisempi ja banaanisuudeltaan vähäisempi sekä varsin hyvärunkoinen.

                    Plevnan Petolintu
                    Plevnaa löytyi hanasta kuitenkin sekä Pispalan Portterin (Pikkulinnun vuosiolut 2011) ja Petolinnun muodossa. Molemmat tuli maistettua ja todettua erittäin hyviksi. Kuvassa oleva Petolintu on omassa tyylissään rankattu ratebeerissä lähelle top kymppiä ja sen se totta vie ansaitseekin, sillä sen verran huikea humalointi siihen on saatu Tampereen Koskipanimossa ahdettua.

                    Nautittuja
                    Kuvassa Amager Hr. Frederiksen, Hopping Frog Frosted Frog Christmas Ale, Port Brewing Santa's Little Helper ja Lost Abbey Gift of the Magi. Kaikki erittäin nautittavia ja Hr. Frederiksen peräti erinomaisen hyvä. Pullot tietysti jaettiin pöytäseurueen kesken. Pöytäseurueeseen kuului mm. Tuopin Ääressä blogin kirjoittaja Johnny Rio.

                    De Molen Festival Black Smoked IPAn jakaminen menossa
                    De Molen Festival Black Smoked IPA, nimihirviön taakse kätkeytyy myös melkoinen oluthirviö, sillä kyseessä on 11% Black IPA:n ja savuoluen hybridi. Tuoksussa savupekonia ja maussa humalaa, mutta toimii, yllättävää kyllä!

                    Ensi vuonna pääsee toivottavasti uudelleen paikalle! Kiitokset kaikille seurasta ja jaoista, sekä tietysti Pikkulinnulle hyvästä valikoimasta, riisipuurosta ja isännöinnistä.


                    Olutarvio: Nøgne Ø Julesnadder

                    1 kommenttia
                     
                    Julesnadder
                    • Panimo: Nøgne Ø
                    • Maa: Norja
                    • Alkoholipitoisuus: 4,5% 
                    • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: K-Supermarket Kamppi, Helsinki)
                    • Oluttyyli: Belgityylinen Ale

                    Alkon jouluoluita on tullut maistettua jo useampiakin, mutta hyviä ja alkoholipitoisuudeltaan miedompia löytöjä voi tehdä maitokaupoistakin. Norjalainen Nøgne Ø on yksi niistä panimoista joilta harvemmin tulee pettymyksiä ja niinpä Julesnadder oli helppo heittää koriin juuri Vuoden Olutkaupaksi 2011 valitussa K-Supermarket Kampissa. Tämänvuotinen versio Julesnadderista on taas uusi, eli reseptiä on rukattu aiemmista vuosikerroista. Viime vuotinen tuli maistettua ja hyväksi todettua (antamani pisteet Olutoppaassa 34/50). Syy miksi Julesnadder on vain 4,5% olut johtuu siitä, että Norjan alkoholipolitiikka noudattelee pitkälti meidänkin huonoksi havaitsemaamme mallia, eli maitokaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuus voi maksimissaan olla 4,75% (huom. raja on 0,05% kovempi kuin meillä, on ne hurjia ne norskit). Vahvemmat juomat myydään norjalaisten Alkossa, eli Vinmonopoletissa. Ostokuittia ei enää löytynyt, mutta muistelisin pullon maksaneen karvan verran alle 5 euroa.


                    Tämänvuotinen Julesnadder on väriltään tummahkon ruskea, hieman punertava. Vaikuttaa samealta ja päälle muodostuu kaunis tiivis vaahto, joka kestää melko hyvin. Tuoksu on mielenkiintoinen, siinä tuhkaisuus ja tupakka yhtyy katajanmarjaisuuteen, kevyeen paahteisuuteen, lievään belgihedelmäisyyteen ja yrttiseen mausteisuuteen. Maku on hieman happaman marjainen (sanoi kettu), katajainen, kevyen paahteinen ja yrttisen mausteinen. Maltaisuudesta ei oikein tahdo saada kiinni ja muutenkin maku on vaikeasti kuvailtavissa, jonkinlaista tuhkaisuutta kuitenkin on maussakin ja lopussa kevyt neulasmainen humalointi, joka yhtyy jälkimaussa mausteisuuteen. Humalan katkeruus iskee oikeastaan vasta sekunnin tai kaksi sen jälkeen kun olut on mennyt kurkusta alas. Suutuntuma on kevyehkö ja omaan makuuni hieman turhan hiilihappoinen. Melko erikoinen tapaus, mutta omalla tavallaan hämmentävän nautittava. Tuskin silti päätyisi toista kertaa ostoskoriini, vaikka Rauman seudulle rantautuisikin.

                    Pullossa suositellaan nauttimaan 8-asteisena, mutta mielestäni tämä oli ehdottomasti parempi hieman enemmän lämmettyään.

                    Yhteenveto: Mielenkiintoinen jouluolut Norjasta.
                    Nautintasuositukset: Parhaimmillaan ehkä noin 12 asteisena.

                    ARVOSANA: 7½

                      Kukko Mallaslimppu

                      1 kommenttia
                       
                      Jo on kuivaksi käynyt, kun olutblogissa aletaan kirjoitella leivästä... mutta annetaan nyt mennä kuitenkin. Tänään löysin paikallisen Prisman leipäosastolta Kukko Mallaslimppua, jonka Laitilan Leipä on valmistanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan luvalla. Tuote on maidoton ja laktoositon. Pussin etupuolella mainitaan leivässä käytetyn Kukko-olut maltaita, ainesosaluettelossa mainitaan kaljamallas. Onko kyseessä vain Kukko-brändillä myytävä leipä vai onko panimolla tämän kanssa Kukko-logon käytön sallimisen lisäksi jotain muuta tekemistä? En osaa sanoa, mutta varsin hyvää leipää tämä on, vaikkakin hieman hintavaa - 650 grammaa maksoi 4,65€.

                      Riiliä Black Doorissa

                      0 kommenttia
                       
                      Meikäläinen istuu tällä hetkellä Helsingin Black Doorissa ja edessä on elämäni ensimmäinen tuoppi riiliä, eli Real Alea. Olut on Isle Of Purbeck panimon Force Four, 4,0% brittiale, joka laskettiin tyylikkäästi sillä ainoalla oikealla tavalla, eli käsipumpulla lasiin. Huikean humalainen tuoksu, jossa runsaasti sitrushedelmäisyyttä ja greippisyyttä. Taustalla kevyesti maltaisuutta. Maku on melko voimakkaan ja hyvin aromaattisen humalainen, sitrushedelmäisyyttä, kukkaisuutta, greippisyyttä ja lopussa hieman kuivaa pippurisuutta. Hyvä katkero myös. Erittäin nautittavaa, todellista sessio-olutta. Suutuntuma on asiaankuuluvasti lähes hiilihapoton ja kevyehkö. Helposti nautittavaa, huikean humalaista olutta. Hyvää kamaa - I love it!

                      Tästä on tarkoitus jatkaa, ehkä parin oluen jälkeen, vaimon kanssa keskustaan hieman ostoksille ja huomenna sitten Olutravintola Pikkulintuun Olutoppaan pikkujouluihin. Perjantaita ja kippis lukijoille!


                      Olutarvio: Fuller's Vintage Ale 2011

                      0 kommenttia
                       
                      Vintage Ale 2011

                      Fuller'sin jokavuotinen (vuodesta 1997 lähtien) Vintage Ale on täällä taas ja Alkon hinta on kaamea, taas. Pullo tulee sangen tyylikkäästi pahvisessa lootassa, jonka sisällä on tuttu Fuller'sin näyttävän mallinen pullo ja pieni lappunen, jossa kerrotaan aiemmista vuosikerroista. Resepti siis vaihtuu vuosittain. Pullot ovat numeroituja ja niitä on valmistettu yhteensä 150 000 kappaletta. Käytetyt humalalajikkeet ovat  Goldings, First Gold ja Sovereign. Olen kahta aikaisempaa vuosikertaa maistanut ja molemmilla kerroilla tuloksena on ollut pieni pettymys Fuller'sin yleiseen tasoon verrattuna, mutta toisaalta nämä on kai tarkoitettukin kellaroitaviksi, eli ehkä eivät ole tuoreena parhaimmillaan. 


                      Hieman punertavan kuparinen ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on osittain suurikuplaista ja katoaa suurimmaksi osaksi melko nopeasti, vain pieni kerros jää tuopillisen pintaa koristamaan. Tuoksu on makean marjahilloinen ja toffeisen maltainen. Alkoholi huokuu tuoksun taustalta asiaankuuluvasti. Hieman myös aromaattista humalan hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Maku on hieman barley wine tyylisesti tujun maltainen ja makeahko, humalointia unohtamatta. Löytyy karamellisuutta, marjahilloa/marmeladia, hieman toffeisuutta, lopussa hedelmäistä humalointia joka loppupuolella taittuu alkoholin potkaistessa yrttisempään suuntaan välillä maistuen myös greippiseltä. Valitettavasti maussa alkoholisuus puskee hieman ikävän viinaisella tavalla läpi. Lämmittää toki mukavasti, sitä ei käy kiistäminen. Maun jälkipuolella olut muuttuu huomattavasti kuivemmaksi, mutta kitalaki ja huulet jäävät makeudesta hieman tahmaisiksi. Suutuntuma on täyteläinen ja hyvin maltillisen hiilihappoinen. Väittäisin nopeasti muistikuvien perusteella viime vuotista paremmaksi tai sitten tänään vaan uppoaa paremmin. Ikäännytys jos vie lievän tahmeuden ja alkoholisuuden pois niin käsillä on oikein pätevä nautiskeluolut.

                      Yhteenveto: Kaikinpuolin brittiläinen, makea nautiskeluolut.
                      Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

                      ARVOSANA: 8-

                        Olutoppaan vuosiäänestyksien tulokset 2011

                        2 kommenttia
                         
                        Suomen suurimman ja kauneimman olutyhteisön, Olutoppaan, perinteiset vuosiäänestykset ovat tältä vuodelta ohi. Reittausblogille satoi mainetta ja kunniaa, sillä allekirjoittanut voitti nyt toisena vuotena peräkkäin Vuoden Olutarvioijan tittelin ja Reittausblogi valittiin toiseksi parhaaksi Suomenkielisten Olutblogien sarjassa. Mykistävää, kiitoksia!

                        Parasta Suomenkielinen olutblogi valittiin nyt ensimmäistä kertaa ja voittaja oli itseoikeutetusti pitkän linjan blogiveteraani Ari Juntunen blogillaan Arde arvioi. Äänestin itsekin Ardea, sillä mielestäni vuoden mielenkiintoisin blogikirjoitus, eikä ainoastaan olutblogien keskuudessa vaan ylipäätään, on lähtenyt hänen näppäimistöstään. Kirjoitus on eräänlainen muistokirjoitus edesmenneelle olutlegenda Don Youngerille, voit lukea sen tästä linkistä.

                        Muissa sarjoissa voittajia olivat mm.:

                        Paras suomalainen Olut:
                        Plevnan Siperia

                        Siperia valittiin pisteytysten perusteella, eikä siis Olutoppaan käyttäjien äänestyksellä, kuten muissa sarjoissa. Ehdottomasti kuitenkin oikea valinta. Saatavuus rajoittuu olutravintoloihin, mutta sikahintaista tynnyrikypsytettyä versiota saa Alko Arkadiastakin. Olen itse päässyt maistamaan normi-Siperiaa kerran, viime vuonna Olutoppaan pikkujouluissa Olutravintola Pikkulinnussa ja tynnyrikypsytettykin maistui. Olen tämän viikon lauantaina taas matkalla Pikkulintuun samoissa merkeissä ja kaipa tuota on maistettava uudelleen, uskomaton olut!

                        Vuoden tulokasolut Alkossa: 
                        Nøgne Ø Imperial India Pale Ale (#500)

                        Tätä hehkutin blogissa aiemmin arvosanan 9½ arvoisesti. Viimeksi ostin tätä kolme viikkoa sitten ja silloin pullo ei ollut aivan niin hyvää kuin aiemmin, sattui ehkä hieman huonompi erä kohdalle, mutta parhaimmillaan parasta.

                        Vuoden tulokasolut Arkadiassa:
                        Emelisse Imperial Russian Stout

                        Vanhemman koulukunnan Imperial Stout, suolainen ja hieman hapan, mutta pirun maistuva! Ei enää saatavilla Arkadiasta.

                        Vuoden tulokasolut maitokaupoissa:
                        Oakham Citra

                        Raikas brittiläinen Pale Ale, johon citra-humala tuo herkullisen hedelmäisyyden. Kokeile jos näet!

                        Paras suomalainen olutpanimo: 
                        Panimoravintola Beer Hunter's, Pori

                        Ensimmäistä kertaa tässä sarjassa voitto Poriin, hienoa! Panimoravintolassa en ole vielä päässyt käymään, mutta blogista löytyy arvioituna panimon pullotettuja tuotteita.

                        Paras suomalainen olutravintola: 
                        Gastropub Tuulensuu, Tampere

                        Tuulensuulle tämä voitto oli jo toinen putkeen, en ole paikalla käynyt, mutta en epäile hetkeäkään etteikö voitto olisi ansaittu. Tsekkaa jos liikut Mansessa.

                        Vuoden valopilkku:
                        Pienpanimot menestyivät taantumasta huolimatta

                        Vuoden riippakivi:
                        Pienpanimoiden ulosmyyntikielto

                        Vuoden valopilkku ja riippakivi liittyvät molemmat pienpanimoihin, toinen ilahduttavalla ja toinen käsittämättömällä tavalla. Voitte itse päätellä kumpi on kumpi.

                        Onnittelut voittajille!

                        Olutarvio: Westmalle Dubbel

                        0 kommenttia
                         

                        Westmalle Dubbel

                        Lokakuussa Alkon vakiovalikoimaan paukahti Westmalle Tripel ja nyt marraskuussa tältä samalta trappist-panimolta saatiin jouluolutvalikoimaan myös Dubbel, jota saa isossa 0,75-litraisessa pullossa. Jouluolut tämä ei ole, vaan ympärivuotinen tuote, mutta hyvä kumminkin että tuote saatiin edes jouluolutvalikoimassa Alkon hyllyyn. Dubbelissa on Tripeliä matalampi alkoholipitoisuus, kuitenkin 7,0% ja sen tumma väri tulee tummasta nestemäisestä sokerista, eikä paahdetuista maltaista. Olen juonut tätä pari kertaa aiemminkin ja vuonna 2009 annoin tälle olutoppaassa 44/50 pistettä, eli erinomaisen arvosanan. Nyt oli takana lähes parin vuoden tauko tästä oluesta alla, joten suurella mielenkiinnolla tuli nautittua.


                        Synteettinen viinipullon korkki aukeaa pienen poksauksen saattelemana vaivatta. Ilahduttavasti pullossa mainitaan pullotuspäivä, se on 24/8/2011, eli melko tuoretta tavara on. Parasta ennen on asetettu tästä kaksi vuotta eteenpäin ja säilynee pidempäänkin jos olosuhteet ovat kunnossa. Ulkonäöltään olut on dubbelille tyypillinen - punaruskea, melko kirkas ja isolla beigellä vaahdolla kaatuva. Tuoksu on voimakkaasti kuivatun hedelmäinen, hieman makeuttakin ja aromaattista, lähinnä päärynäistä belgihedelmäisyyttä. Sopivasti myös happamuutta ja hiven yrttisyyttä tuoksun lopussa. Maku on kuivahko, ei juuri makeutta vaan reilusti kuivattuja hedelmiä, hieman kirsikkaisuutta ja suklaatakin voi havaita, mutta niukasti. Lisäksi hieman belgityylistä happamuutta ja päärynäisyyttä. Todella paljon hedelmäisempi kuin parin vuoden takaisissa muistikuvissa. Lopussa on melko tuhti yrttisävytteinen humalointi, joka kuivattaa makua lisää ja tuo tietysti sopivan katkeruuden myös. Jälkimaku on kuivan yrttinen ja pitkä. Suutuntuma on melko reilun hiilihappoinen, mutta kuitenkin reilun keskitäyteläinen.

                        Todella erilainen olut kuin mitä muistelin, vuoden 2009 arviossa olen maininnut rusinaisuutta, luumuisuutta ja mämmisyyttä, joita tästä ei kyllä löytynyt. Tosin silloin pullo oli vuoden ikäinen ja nyt hyvin tuore, eli ehkä tässä kehittymisen varaa on kellarissa. On myös mahdollista, että olut on parissa vuodessa muuttunut tai makuni on kehittynyt. En osaa sanoa, mutta hyvää oli edelleen vaikka laskinkin olutoppaassa antamiani pisteitä 44 -> 39.

                        Yhteenveto: Voimakkaan hedelmäinen ja kuivahko dubbel.
                        Nautintasuositukset: noin 12-asteisena.

                        ARVOSANA: 8½
                          Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...