Olutarvio: Schloss Eggenberg Samichlaus

 Schloss Eggenberg Samichlaus

• Panimo: Schloss Eggenberg
• Maa: Itävalta
  
• Alkoholipitoisuus: 14,0% 
• Oluttyyli: Doppelbock
• Saatavuus:  Olutravintolat, ulkomailta

Aiaiaiai... legendaarinen Samichlaus, joulupukki, on täällä tänään. Kerran maailman vahvin olut ja  kenties edelleen maailman vahvin lager eli pohjahiivaolut ja  nyt se on minun käsissäni täällä Raumalla, hieno fiilis.  Ei vahvuus sinänsä mitään ihmeellistä meinaa, olen nauttinut muutamia vahvempiakin oluita (mm. Tokyo* ja Bommen & Granaten), mutta maun pitäisi myös olla hyvä ja  tämän oluen nauttima klassikkostatus nostaa odotuksia entisestään.
Tähän alkuun hieman tarinaa oluen takaa. Samichlausia pannaan vain kerran vuodessa ja aina samana päivänä, 6.12, ei Suomen itsenäisyyden kunniaksi vaan Pyhän Nikolauksen päivän kunniaksi. Tämä on yksi tunnetuimmista eurooppalaisista jouluoluista. Alunperin, vuodesta 1979 alkaen, Samichlausia pani sveitsiläinen Hürlimann. Hürlimann jouduttiin kuitenkin sulkemaan vuonna 1997, jolloin myös Samichlausin valmistus loppui. Vuonna 2000 Samichlaus teki comebackin, tällä kertaa panimona toimi itävaltalainen Schloss Eggenberg (Eggenbergin linna), joka edelleen valmistaa Samichlausia yhteistyössä Hürlimannin panijoiden kanssa käyttäen alkuperäistä Hürlimannin reseptiä. Olutta kypsytetään 10 kuukautta ennen pullotusta ja pullotetun oluen kerrotaan ikääntyvän edukseen vielä monia vuosia kellarissa. Tämänpäiväinen olut on pullotettu vuonna 2009, eli se on pantu jo vuonna 2008 ja on nyt siis kahden vuoden ikäistä. Kellarikypsytys tulee myös testattua, sillä veljeni toi tätä minulle Saksasta kaksi pulloa, tattis vaan hänelle. Velipojalle julkisesti terveisiä, että kellarissa pölyyntyvä pullo voitaisiin mahdollisuuksien mukaan testata vaikka viiden vuoden päästä kimpassa, eli joulun kieppeillä 2015, jolloin olut on saavuttanut kunnioitettavan 7 vuoden iän. Tästä saa sitten muistuttaa, mikäli sattuisin unohtamaan ja eiköhän blogiinkin tule seuraajien iloksi aiheesta juttua, mikäli blogittamista jossain muodossa vielä 2015 harrastetaan (kenties  suorana 3D-UltraHD Streamina?).

 Guinnessin ennätyskirja 1995

Lueskelin päivällä isän tykönä vanhoja Guinnessin ennätyskirjoja vuosilta 1989, 1994 ja 1995. Jokaisessa mainittiin maailman vahvimmaksi pohjahiivaolueksi Samichlaus. Vahvimmiksi kotimaisiksi oluiksi  vuonna 1995 mainittiin Olvin, Lahden, Koffin ja Lapin Kullan IV B-oluet. Onneksi tilanne on sittemmin muuttunut parempaan suuntaan. Valviran mukaan Suomen top5 näyttää nyt tältä: 

1. Everfrost 16,1 %, Malmgårdin Panimo
2. Plevna Barley Wine 11 %, Koskipanimo / Plevna
3. XXX Mufloni 10,6 %, Beer Hunter's
4. Mufloni Tuhtipukki 10,6 %, Beer Hunter's
5. Häijy Markku Barley Wine 10,4 %, Malmgårdin Panimo

Samichlausin 0,33-litrainen pullo on tyylikäs ilmestys hopeisine etiketteineen, panimon nimi lukee pulloon kohokuvioituna kaulan alapuolella ja korkin avatakseen on ensin poistettava hopeinen kääre kaulalta. Arvokas tunnelma.

Syvänkuparinen, kaunis ja valoa vasten hieman punertava olut, jonka kermainen vaahto on lähes keskiverto ja melko kestävä. Tuoksu on makeahkon ja hieman karamellisenkin maltainen. Voimakkaasti tummia kuivattuja hedelmiä ja marjaisuutta, sekä brittityylistä toffeisuutta. Ihan läheltä nuuhkaistuna nenäkarvoissa asti tuntuvaa alkoholisuutta, mutta ei kuitenkaan ikävän viinamaisesti, vaan lähinnä lämmittävänä potkuna (tasoa Chuck Norriksen roundhouse kick). Pehmeä maku on  runsaan maltainen ja joidenkin portviinien tapaan sokerisen makea. Tuoksun tavoin tummia kuivattuja hedelmiä ja marjaisuutta on myös maussa, kuten pientä karamellisuutta ja toffeisuuttakin. Alkoholi lämmittää ja tukee makua. Suutuntuma on täyteläinen, matalahiilihappoinen ja kermaisen pehmeä. Oluen lämmettyä jo lähes huoneenlämpöiseksi ja hiilihappojen lähes kokonaan kadottua alkaa se kallistua yhä enemmän portviinimäiseen suuntaan, herkullista. Harvoin ja ajan kanssa nautittavaksi tarkoitettu jälkiruokaherkku.

Herkullista tavaraa, muistuttaa makeudessaan hieman (mutta vain hieman) Kasteel Bier Bruinia, jota on saatavilla Alkosta. Vaikka ennakkoon tiesin tämän kohtalaisen hyväksi olueksi, niin silti tällainen yleensä pintahiivaoluista enemmän tuttu hedelmäisyys ja monipuolisuus pääsi yllättämään. Maistakaa jos käsiinne jostain saatte. Olutopas.infon mukaan tätä tarjoaa mm. Vuoden Olutravintolaksi 2010 valittu Gastropub Tuulensuu Tampereella ja Panimoravintola Beer Hunter's Porissa. Go get em' boys!

Yhteenveto: Sokerisen makea jälkiruokakakku, jossa alkoholi lämmittää. Jouluaterian päälle mitä mainioin jälkkäri.

Nautintasuositukset: 10-asteisesta on hyvä aloittaa ja hitaasti nauttien lähes huoneenlämpöiseen lopettaa.

KOULUARVOSANA: 9